Munasarjan sairauksia voidaan tunnistaa uudella merkkiaineella

Anti-Müllerian hormoni, AMH, on uusi kliininen merkkiaine munasarjojen toiminnan tutkimiseen. Kasvavien munarakkuloiden solut erittävät Anti-Müllerian hormonia, joten munasolujen määrän vähentyessä myös AMH-pitoisuus verenkierrossa laskee. Siksi verenkierron AMH-pitoisuus heijastaa jäljellä olevien munarakkuloiden määrää. Osalla naisista, joiden munasarjojen toiminta on hiipunut ennenaikaisesti eri syistä, on vielä jäljellä munarakkuloita. Aikaisemmin näiden naisten tunnistaminen pelkän kliinisen tutkimuksen ja ultraäänen avulla on ollut haastavaa.

Sanna Koskela

Hypoksiavasteen ja solusyklin säätelijät rintasyövän ennustetekijöinä

Rintasyöpä on osoittautunut monikasvoiseksi sairaudeksi ennusteellisesti, sillä rintasyöpäkasvaimet vaihtelevat runsaasti biologiselta käyttäytymiseltään. Tässä väitöskirjatyössä tutkittiin hypoksiavasteen ja solusyklin säätelijöiden ilmentymisen ennusteellisuutta duktaalisessa rintasyövässä ja kolmoisnegatiivisessa rintasyövän alaryhmässä.

Emmi Peurala

Palovammapotilaiden kuolleisuutta ennustavat tekijät

Tutkimuksessa kerättiin 1995-2005 Töölön sairaalan palovammaosastolla kuolleiden palovammapotilaiden sairauskertomukset ja oikeuslääketieteelliset ruumiinavaustodistukset. Kerätyn tiedon arvioi anestesialääkäristä, patologista ja kahdesta plastiikkakirurgista koostunut ryhmä. Kuolinsyyt, monielinvaurion ja lisämunuaisverenvuodon yleisyys, ja huomaamatta jääneet sairaudet kirjattiin ylös.

Outi Kallinen

Seulonnassa todettu rintasyöpä ja sen ennuste

Seulonnassa löydettyjen rintasyöpien epäillään ja on havaittukin olevan muita hyväennusteisempiä ja vähemmän aggressiivisia. On epäselvää, selittyykö tämä etu pelkästään kasvaimien biologisilla eroavaisuuksilla ja varhaisemmalla diagnosoimisella vai vaikuttaako diagnosointitapa vielä tuntemattomien tekijöiden välityksellä ennusteeseen. Toistaiseksi diagnosointitapa ei ole vakiinnuttanut paikkaansa yleisesti käytettynä ennustetekijänä.

Tiina Lehtimäki

Pleriksafori tehostaa kantasolujen irtoamista luuytimestä

Kantasolusiirteen solukoostumukseen vaikuttavat tekijät tunnetaan puutteellisesti. Perinteisesti kantasolujen irrottamiseen luuytimestä verenkiertoon on käytetty solunsalpaajan ja kasvutekijän yhdistelmää tai kasvutekijää yksin. Pleriksafori on uusi lääkeaine, jota käytetään kantasolujen irrottamiseksi luuytimestä, kun kantasolujen irtoaminen perinteisin menetelmin on riittämätöntä.

Ville Varmavuo

Obstruktiivinen uniapnea - oireista seurantaan

Lihavuuden lisääntyessä kuorsaus ja uniapnea lisääntyvät ja yksinkertaisia ja kustannustehokkaita kuorsauksen ja uniapnean seulontatutkimusten tarvitaan. Ylähengitystieoireet ovat tavallisia kuorsaajilla ja uniapneapotilailla jo ennen mitään hoitoa. CPAP-hoito on obstruktiivisen uniapnean hoidon kulmakivi, mutta potilaiden sitoutuminen hoitoon on usein vaatimatonta, vaikka CPAP-hoito on osoitettu tehokkaaksi.

Hanna-Riikka Kreivi

Varhainen repolarisaatio sydänfilmissä: esiintyvyys, ennustearvo ja kliiniset erityispiirteet

Varhainen repolarisaatio on normaalissa sydänfilmissä nähtävä muutos, joka tyypillisesti koostuu J-aalloista ja ST-segmentin noususta. Kyseinen löydös on liitetty pienissä potilasaineistoissa hengenvaarallisiin rytmihäiriöihin. Väitöstutkimuksen tarkoitus oli selvittää muutoksen esiintyvyyttä ja ennustearvoa normaaliväestön keskuudessa.

Jani Tikkanen

Clostridium difficile -infektiot ja niiden hoito

Perinteisesti Clostridium difficile -infektioita on hoidettu joko metronidatsolilla tai vankomysiinillä. Nämä molemmat ovat antibiootteja, jotka vaikuttavat myös suoliston normaalin bakteerikantaan altistaen ripulin uusiutumiselle. Osittain tästä johtuen Clostridium difficile -infektio uusiutuu 15-35 %:lla niistä, joilla on ollut yksi edeltävä suoliston tulehdus ja 33-65 %:lla, joilla on ollut kaksi tai useampaa tulehdusta. Viime vuosina Clostridium difficile -infektion luonne on muuttunut, taudin ilmaantuvuus, vakavien tapausten osuus ja kuolleisuus ovat lisääntyneet.

Eero Mattila

Fysioterapia suositeltavaa olkapään degeneratiivisessa kiertäjäkalvosinrepeämässä

Arviolta yli puolella yli 60-vuotiaista on jonkunasteinen kiertäjäkalvosimen repeämä. Lisääntyneistä leikkausmääristä huolimatta leikkaushoitoa puoltavaa tutkimusnäyttöä ei ole olemassa, ja vertailevia tutkimuksia eri hoitomuotojen vaikuttavuudesta jännerappeuman pohjalta syntyneissä kiertäjäkalvosimen repeämissä ei ole aikaisemmin tehty.

Juha Kukkonen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030