Lapsuuden käytösongelmat voivat ennakoida nuorena vanhemmaksi tulemista

Tutkimusaineistoon kuului noin 6 000 vuonna 1981 syntynyttä henkilöä, jotka olivat osallistuneet kahdeksanvuotiaina vuonna 1989 valtakunnalliseen LAPSET-tutkimukseen. Tuolloin tietoa kerättiin lapsilta itseltään, heidän vanhemmiltaan ja opettajiltaan. Nämä tiedot yhdistettiin myöhemmin rekistereistä kerättyihin tietoihin, jotka koskivat vanhemmaksi tulemista ja raskaudenkeskeytyksiä.

Venla Lehti

MHC-geenialue näyttää liittyvän toistuvasti sydänkohtauksiin

Sydänkohtauksen tunnetuimpia riskitekijöitä ovat korkea verenpaine, tupakointi, diabetes, miessukupuoli, korkea ikä ja sukulaisilla olleet sepelvaltimotautikohtaukset. Riskitekijöiden lisäksi geenien tiedetään aiheuttavan osan sydänkohtauksista. Väitöskirjassa tarkasteltiin MHC-geenejä, niiden analysointia ja niiden roolia sydänkohtauksissa. MHC-geenit ovat joukko geenejä kromosomissa 6, jotka liittyvät mm. tulehdusvasteeseen.

Riitta Paakkanen

Lievän ja vaikean haimatulehduksen varhaisvaihe kokeellisessa sikamallissa

Akuutti haimatulehdus on yleinen sairaus, jonka ilmaantuvuus Suomessa on verrattain suuri. Suurimmalla osalla potilaista tauti on lievä ja paranee itsestään. Kuitenkin 20 %:lle potilaista kehittyy vaikea haimatulehdus, johon liittyy 7-25 %:n kuolleisuus. On epäselvää, miksi toisinaan kehittyy vaikea tautimuoto. Taudin vaikeusastetta ei voida etukäteen tarkasti ennustaa, eikä tautiin ole parantavaa hoitoa.

Sanna Meriläinen

Adenovirushoidot hyvin siedettyjä

Useiden syöpien hoitotulokset ovat parantuneet viime vuosina, mutta kuitenkaan useimpiin levinneisiin syöpiin ei ole tarjolla parantavia hoitoja. Onkolyyttiset adenovirukset ovat eräs lupaava uusi hoitomuoto. Adenovirukset ovat yleisiä luonnossa esiintyviä viruksia, jotka aiheuttavat ihmisissä lieviä sairauksia kuten hengitystieinfektioita. Onkolyyttisiä adenoviruksia on muokattu niin, että ne tuhoavat vain syöpäsoluja säästäen terveitä soluja.

Petri Nokisalmi

Aivosähkökäyrään perustuvat menetelmät nukutustilan syvyyden valvonnassa

Kliinisessä käytössä on useita sedaation arviointiasteikkoja, mutta ne ovat subjektiivisia luokitusmenetelmiä ja joissakin tilanteissa niiden käyttö on epävarmaa. Tehohoidossa toteutettavan sedaation aikana pyritään yleensä kevyeen sedaatioon, mutta jos potilaalla on jatkuva pitkäkestoinen kouristuskohtaus, status epilepticus, hänet nukutetaan syvään anestesiaan.

Tadeusz Musialowicz

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030