Synnytysiän ja hedelmällisyyden pulmallinen ristiriita

Ensimmäisen lapsen saaminen yhä vanhempana on ajan trendi. Väestöliiton tuoreen perhebarometrin mukaan (1) lapsia halutaan nykyisin suunnitella aikaisintaan sitten, kun opinnot on hoidettu alta, muutama työvuosi on takana ja parisuhteeseen on saatu vakautta. Lasta siis suunnitellaan "valmiiseen elämään". Toisaalta monelle keskeinen lasten saamisen este on sopivan kumppanin puuttuminen. Perhebarometrin mukaan myös kilpailevat mielenkiinnon kohteet, kuten matkustaminen ja harrastukset, ovat tärkeitä syitä sille, miksi lapsen saaminen ei tunnu ajankohtaiselta (1).

Viveca Söderström-Anttila

Varhainen laihdutus voi kääntää tyypin 2 diabeteksen remissioon

Tyypin 2 diabetesta pidetään vahvasti periytyvänä sairautena. Tunnetut riskitekijät ovat ylipaino ja lihavuus, vähäinen liikunta ja epäterveellinen ruokavalio. Taudille tunnusomaista ovat insuliinin erityksen häiriöt ja insuliinin tehottomuus elimistössä, niin lihaskudoksessa, maksassa kuin rasvakudoksessakin. Tunnetut geneettiset vaihtelut selittävät vain pienen osan taudista, eikä periytyvä riski selitä taudin nopeaa yleistymistä (1). Suomessa lääkehoidossa olevien tyypin 2 diabetesta sairastavien määrä ylittää 300 000 ja kokonaismäärä lienee puolen miljoonan paikkeilla. Maailmanlaajuisesti diabeetikoita on runsaat 420 miljoonaa ja 600 miljoonan raja saavutettaneen 20 vuoden päästä (2).

Matti Uusitupa, Pertti Mustajoki

Käsihygienia on yhä tärkeämpää

Ignaz Semmelweis osoitti 1860-luvulla, että lapsivuodekuolleisuutta voitiin vähentää merkittävästi desinfioimalla synnytyksiä hoitavan henkilökunnan kädet kloorivedellä. Miksi näin tapahtui, sitä aikalaiset eivät voineet täysin ymmärtää, sillä mikrobien merkitys taudinaiheuttajana havaittiin vasta myöhemmin.

Janne Laine

Potilasturvallisuustyö vaikuttaa – ja ei vaikuta?

Miksi estettävissä olevia haittatapahtumia tapahtuu edelleen liikaa?

Risto P. Roine, Marina Kinnunen, Leena-Maija Aaltonen

Lähdekritiikkiä rokotuskeskusteluun

– Tuhkarokon vakavuus on unohtunut Suomessa, Petri Ruutu kirjoittaa.

Petri Ruutu

Verenpainesuositukset taas myllerryksessä

Meidän on syytä terävöittää niiden potilaiden hoitoa, joiden verenpainetaso on yli 140/90 mmHg, toteaa yleislääketieteen professori Päivi Korhonen.

Päivi Korhonen

Ensimmäinen genominmuokkaus suoraan potilaassa on tehty

Kymmeniä tai satoja geeninsiirtohoitoja on kliinisissä kokeissa, kirjoittaa Kirmo Wartiovaara.

Kirmo Wartiovaara

Uusia lääkkeitä tuberkuloosiin

Lääkkeille herkän tuberkuloosin hoidossa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia 40 vuoteen. Valtakunnallisessa tuberkuloosiohjelmassa suositellaan, että tuberkuloosin lääkehoito aloitetaan aina vähintään neljällä lääkkeellä eli isoniatsidilla, rifampisiinilla, etambutolilla ja pyratsiiniamidilla (1). Lääkeresistenssin mahdollisuutta arvioidaan potilaskohtaisesti sen perusteella, onko potilas oleskellut maassa, jossa resistenssi on yleistä, ja onko hän saanut aiemmin hoitoa tuberkuloosiin. Näille potilaille hoito suositellaan aloitettavaksi viidellä lääkkeellä eli lisäämällä perusyhdistelmään mukaan streptomysiinin. Nukleiinihapon osoitus yskösnäytteistä tai jo kasvaneesta viljelystä antaa tietoa resistenssigeeneistä, ja viljelyyn perustuvat lääkeherkkyydet varmistavat lopullisesti, miten lääkehoito on syytä koostaa.

Tuula Vasankari

Tavoitteena astman hallinta – mutta entä kun sitä ei saavuteta?

Lääkehoitoon sitoutumisessa on eri ikäryhmissä erilaisia haasteita.

Terttu Harju, Maritta Kilpeläinen

Geenitutkimuksen tukirakenteita rakennetaan lainsäädännössä

Niin loistavia mahdollisuuksia kuin geenitutkimus Suomelle tarjoaakin, on kansalaisten edun ja suojaamisen oltava ensisijainen päämäärä.

Heikki Saxén

Digitaalipatologia – mitä se on?

Patologian diagnostiikka on mikroskoopin keksimisen jälkeen muuttunut hämmästyttävän vähän. Ohuita, kudoksesta leikattuja, kahden lasin väliin puristettuja leikkeitä on ainakin 200 vuoden ajan tutkittu valomikroskoopilla. Kuvien digitalisaatio mullisti radiologian diagnostiikan, ja nyt saman muutoksen edessä on patologian erikoisala.

Juha Näpänkangas

Dyslipidemioiden hoidon tieteellinen perusta on entistä vankempi

Dyslipidemioiden Käypä hoito -suositus on vastikään päivitetty (1). Suosituksessa on vähän uutta, mutta tieteellinen näyttö hoidon perusteista on entistä vahvempi. Veressä kiertävien LDL-hiukkasten määrä, jota kliinisessä työssä arvioidaan LDL-kolesterolin määrityksellä, on tärkein ateroskleroottisen valtimotaudin riskitekijä. Geneettiset tutkimukset ovat entisestään vahvistaneet tätä käsitystä ja betonoineet suhteen kausaaliseksi, ei pelkästään tilastolliseksi assosiaatioksi (2).

Mikko Syvänne, Timo Strandberg

Näyttö lasten korvatulehduksen hoidosta on edelleen ohutta

Lasten äkillisen välikorvatulehduksen hoidosta on taitettu peistä vuosikymmeniä, ajoittain kiivaastikin. Hoitokäytännöt ovat vaihdelleet eri aikoina ja eri maissa. Koska tauti on erittäin yleinen, oikean hoidon perustaksi luulisi löytyvän runsaasti tutkimustietoa. Surullinen totuus kuitenkin on, että vaikka lääketieteellisestä kirjallisuudesta löytyy parilla klikkauksella tuhansia otiittiin liittyviä artikkeleita, kontrolloituja hoitotutkimuksia on vain kourallinen. Niistäkin monessa on jätetty pois vaikeaoireisimmat lapset – siis juuri ne, joiden voisi ajatella hyötyvän eniten antibiootista.

Marjo Renko, Terho Heikkinen

Otsalohkodementia – neurologian ja psykiatrian rajapinnalla

Vuoteen 1961 saakka psykiatriset ja neurologiset sairaudet hoidettiin hermo- ja mielitautiopin erikoisalalla. Tämän jälkeen neurologia ja psykiatria ovat eriytyneet huolimatta siitä, että molempien erikoisalojen taudit liittyvät kiistatta aivotoiminnan häiriöihin. Neurologian ja psykiatrian rajapinta on myös dynaaminen: tätä kuvastaa esimerkiksi dementian siirtyminen osaksi neurologisten sairauksien kirjoa, kun taudin biologiset prosessit tunnistettiin.

Eino Solje, Anne M. Remes

Se olisin voinut olla minä

Oikeaa kollegiaalisuutta on olla kollegan rinnalla, kun hänen ratkaisujaan arvioidaan oikeudessa, pohtii Pekka Louhiala.

Pekka Louhiala

Ylidiagnostiikka tekee terveistä sairaita

Sekä lääkärien että potilaiden tulisi tiedostaa liiallisen lääketieteen vaarat, kirjoittaa Kari Tikkinen.

Kari A. O. Tikkinen

Toipumisorientaation paluu

Toipumisen merkitys on viime aikoina laajentunut, kirjoittaa Jyrki Korkeila.

Jyrki Korkeila

Miten sterilisaatio nyt tehdään?

Sterilisaatio on ollut yleinen ehkäisytapa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastointihistorian aikana Suomessa on tehty eniten sterilisaatioita vuonna 1996, jolloin lähes 12 600 naista ja 1 800 miestä steriloitiin. Sittemmin kokonaismäärä on vähentynyt. Ennakkotietojen mukaan vuonna 2016 steriloitiin 2 179 naista ja 2 748 miestä, ja ensimmäistä kertaa miehiä steriloitiin enemmän kuin naisia.

Ewa Jokinen, Ritva Hurskainen, Päivi Härkki

Valtimotauti: kolesteroliaineenvaihdunnan häiriö vai inflammaatio?

Ateroskleroosi on tärkein valtimotautien syy, ja valtimotautitapahtumiin liittyy suurentunut kolesterolipitoisuus. Suuri LDL-kolesterolipitoisuus todetaan familiaalisessa hyperkolesterolemiassa, jota sairastavat henkilöt saavat valtimotaudin jo nuorella iällä, vaikka heillä ei olisi muita vaaratekijöitä, kuten kohonnutta verenpainetta, tupakointia tai diabetesta.

Antero Kesäniemi

Tietoa työikäisten tautitaakasta on tärkeää hyödyntää

Työikäisten suhteellinen osuus väestöstä on alkanut pienentyä 2010-luvun alusta lähtien (1). Syitä ovat väestön ikärakenteen muutos ja 1990-luvulta alkanut pitkäaikaistyöttömyys, joka on heikentänyt työikäisten työuria. Vuosien 1987 ja 2012 välisenä aikana työllisten määrä on kasvanut 20 000 henkilöllä ja ei-työllisten eli työttömien ja työvoiman ulkopuolella olevien määrä 468 000 henkilöllä (1). Ei-työllisten määrän suhde työllisten määrään eli taloudellinen huoltosuhde kasvaa jatkuvasti.

Riitta Luoto