Äkilliset sepelvaltimotautikohtaukset Itä-Suomessa vuosina 1983-1992 (IV) Sepelvaltimotautikuolleisuuden ja sydäninfarktin kohtaustaajuuden kuntakohtainen tarkastelu Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon sairaanhoitopiireissä

Tutkimus tarkasteli vakavien sepelvaltimotautikohtausten aiheuttamaa kuolleisuutta ja sydäninfarktin kohtaustaajuutta terveydenhuoltojärjestelmän perusyksikön kunnan muodostamilla pienalueilla sydäninfarktin hoidon porrastuksen mukaan muodostettujen alueitten (I-III) aluetarkastelun rinnalla. Sepelvaltimotautikuolleisuuden ja sydäninfarktin kohtaustaajuuden pieneneminen oli alueellisesti yhtenäistä. Kuntakohtaisessa tarkastelussa tarkasteltavan yksikön pienuus korosti edullisessa kehityksessä näkyvää fluktuoivaa piirrettä. Mielenkiintoisena havaintona voidaan kuitenkin pitää todettuja kohtaustaajuuksien tilastollisesti merkitseviä kuntakohtaisia eroja. Viitettä yksittäisten kuntien erityistason ongelmiin sepelvaltimotaudin hoidon ja prevention kentällä ei todettu.

Matti Ketonen, Harri Mustaniemi, Pertti Palomäki, Juha Mustonen, Seppo Lehto, Heikki Miettinen, Jorma Torppa, Veikko Salomaa

Äkilliset sepelvaltimotautikohtaukset Itä-Suomessa vuosina 1983-1992 (III) Kohtaustappavuus ja kuolemien ajoittuminen suhteessa oireiden ilmaantumiseen ja sairaalahoitoon Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon sairaanhoitopiireissä

Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia sydäninfarktin kohtaustappavuutta ja sepelvaltimotaudin aiheuttamien kuolemien ajoittumista suhteessa oireiden ilmaantumiseen ja sairaalahoitoon työikäisessä väestössä kahdessa sairaanhoitopiirissä sydäninfarktin hoidon porrastukseen sovitetun aluejaon mukaan. Vakavien sepelvaltimotautikohtausten kohtaustappavuus pysyi jokseenkin ennallaan. Kuolemaan johtavista kohtauksista kaksi kolmannesta sattui ennen sairaalahoitoon ehtimistä. Havainto on haaste preventiivisten toimien kohdentamiselle ja ensihoidon järjestelylle. Sairaalahoitoon ehtineiden ennuste sen sijaan oli kohtuullisen hyvä. Uusintakohtausten vakavuutta ei lääkesuoja poista.

Matti Ketonen, Harri Mustaniemi, Pertti Palomäki, Juha Mustonen, Seppo Lehto, Heikki Miettinen, Jorma Torppa, Veikko Salomaa

Äkilliset sepelvaltimotautikohtaukset Itä-Suomessa vuosina 1983-1992 (II) Hoidon porrastuksen toteutuminen ja siihen vaikuttavat tekijät Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon sairaanhoitopiireissä

Sepelvaltimotauti ja sen vakavat kohtausmuodot aiheuttavat suuren sairaalakuormituksen. Terveydenhuoltojärjestelmän on mietittävä huolellisesti strategiansa taudin ehkäisyssä ja hoidossa. Huomioon on otettava paikalliset olosuhteet ja resurssit. Uudet hoitomuodot pakottavat arvioimaan hoidon toteutuksen strategiaa määrävälein. Työikäisen väestön vakavien sepelvaltimotautikohtausten hoito muuttui tutkimusjakson aikana erikoissairaalapainotteisemmaksi. Tutkimusalueelle suunniteltu sydäninfarktin hoidon järjestely porrastusperiaatteen mukaan osoittautui toimivaksi.

Matti Ketonen, Harri Mustaniemi, Pertti Palomäki, Juha Mustonen, Seppo Lehto, Heikki Miettinen, Jorma Torppa, Veikko Salomaa

Äkilliset sepelvaltimotautikohtaukset Itä-Suomessa vuosina 1983-1992 (I) Epidemiologinen tilanne ja kehitys Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon sairaanhoitopiireissä pienalueittain tarkasteltuna

Työikäisen väestön sepelvaltimotautikuolleisuuden, sydäninfarktin kohtaustaajuuden ja ilmaantuvuuden alueellista jakautumista ja kehitystä tutkittiin kahdessa sairaanhoitopiirissä. Tutkimus perustui FINMONICA-projektin osana toimineeseen sydäninfarktirekisteriin vuosina 1983-1992. Tutkimusjakson alussa sairaanhoitopiireissä havaitut erot sepelvaltimotautikuolleisuudessa, sydäninfarktin kohtaustaajuudessa ja ilmaantuvuudessa näyttivät olevan häviämässä. Edullinen kehitys oli alueellisesti kattavaa. Varsinaisilla kaupunkitaajama-alueilla tilanne oli ja pysyi parempana kuin muualla. Suotuisa kehitys näkyi selvemmin nuoremmassa ikäryhmässä. Muutoksen taustalla on yhtenäisesti toteutunut primaari- ja sekundaaripreventio.

Matti Ketonen, Harri Mustaniemi, Pertti Palomäki, Juha Mustonen, Seppo Lehto, Heikki Miettinen, Jorma Torppa, Veikko Salomaa

Lapsen diagnostinen gastroduodenoskopia

Endoskooppisia tutkimuksia tehdään tavallisina perustutkimuksina myös lapsille. Toisin kuin aikuisten, lasten tutkimukset tehdään pääsääntöisesti yleisanestesiassa, minkä takia tutkimusindikaatiot pitää asettaa sen mukaisesti tiukemmiksi. Neljän vuoden aikana OYS:n lastentautien klinikalla tehtiin 751

Jorma Kokkonen

Sepelvaltimotautitapahtumien esiintyvyyden kehityssuunnat Suomessa 1993-1997 FINAMI-tutkimus

Suomessa on toiminut sydäninfarktirekistereitä eri muodoissa 1970-luvun alkupuolelta lähtien, laajimmin FINMONICA-projektin yhteydessä kymmenvuotiskaudella 1983-92. Koska sepelvaltimotauti on edelleen keskeinen kansanterveysongelma maassamme, päätettiin FINMONICAn loppumisen jälkeen infarktirekisteritoimintaa jatkaa. Tässä artikkelissa esitetään FINAMI-rekisterin ensimmäisiä tuloksia viisivuotiskaudelta 1993-97. Tänä aikana sepelvaltimotautikuolleisuuden selvä lasku on edelleen jatkunut. Luonteenomaista ajanjaksolle oli etenkin uusintainfarkteista johtuvan kuolleisuuden väheneminen. Sen sijaan 28 päivän kohtaustappavuuden muutos jäi vaatimattomaksi. Lähes kaksi kolmasosaa sepelvaltimotautikuolemista tapahtui ennen sairaalaantuloa. Tulokset viittaavat siihen, että primaari- ja sekundaaripreventio ovat olleet tärkeimpiä sepelvaltimotautikuolleisuuden vähenemiseen vaikuttaneita tekijöitä Suomessa.

Veikko Salomaa, Matti Ketonen, Heli Koukkunen, Pirjo Immonen-Räihä, Tapani Jerkkola, Päivi Kärjä-Koskenkari, Markku Mähönen, Kari Kuulasmaa, Juha Mustonen, Pertti Palomäki, Matti Arstila, Tapio Vuorenmaa, Aapo Lehtonen, Seppo Lehto, Heikki Miettinen, Anne Juolevi, Jorma Torppa, Jaakko Tuomilehto, Y. Antero Kesäniemi, Kalevi Pyörälä

Uskonnollisuus ja masentuneisuus iäkkäillä

Uskonnollisuus on kanava, mistä mielenterveyden ongelmista kärsivä saattaa etsiä tukea ja toivoa elämäänsä. Uskonnollisuus ei ehkä poista ongelmia, mutta se saattaa auttaa selviytymään niistä huolimatta. Turun seudulla tehdyssä tutkimuksessa kävi ilmi, että vaikka uskonnollisuus ei ollut yhteydessä ajankohtaisiin masennusoireisiin, oli uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistuminen, raamatun lukeminen ja uskonnon subjektiivinen merkitys yleisempiä niillä, joilla oli jossain elämänvaiheessa todettu masennustila. Tutkijat arvelevat, että uskonnollisuuden merkitys elämässä korostuu koetun masennustilan jälkeen, vaikka näiden kahden välillä ei todettu riippuvuutta.

Timo Teinonen, Raimo Isoaho, Sirkka-Liisa Kivelä

Nuorten nukkumistottumukset ja väsyneisyys vuosina 1984-98

Riittävän pitkän ja virkistävän yöunen merkitys korostuu erityisesti murrosikäisten fyysisen kasvun ja kehityksen aikana, jolloin unentarve on aiempaa suurempi. Länsimaissa nuorten yöunen pituus lyhenee kuitenkin jatkuvasti ja siitä johtuva väsymys vaikeuttaa mm. koulutyöskentelyä ja oppimista. Tutkimuksessa kuvataan 11-, 13- ja 15-vuotiaiden suomalaisnuorten nukkumistottumusten muutoksia 1980- ja 1990-luvuilla. Tulokset osoittavat, että nuorten nukkumaanmenoaika on myöhentynyt, yöuni on lyhentynyt ja aamuisin koettu väsymys on yleistynyt. Tulokset ovat haaste kouluille, uudelle terveystieto-oppiaineelle, kouluterveydenhuollolle ja nuorten vanhemmille.

Jorma Tynjälä, Jari Villberg, Lasse Kannas

Viivästynyt supistustoiminta lapsivedenmenon jälkeen täysiaikaisessa raskaudessa Lisääkö yli neljän tunnin viive operatiivisia synnytyksiä?

Ennenaikaista lapsivedenmenoa esiintyy 8-13 %:ssa täysiaikaisista raskauksista. Kliininen ongelma muodostuu, kun aika vedenmenon ja supistustoiminnan alkamisen välillä pitkittyy. Kliinisessä työssä on syntynyt vaikutelma, että tällöin komplikaatioiden ja instrumentaalisten synnytysten riski lisääntyy. Asiaa tutkittiin Vaasan keskussairaalan synnyttäjien aineistosta, ja siinä avustettujen alatiesynnytysten ja myös kaikkien toimenpidesynnytysten yhteismäärä oli merkittävästi suurempi synnyttäjillä, joilla lapsivedenmeno tapahtui vähintään neljä tuntia ennen supistustoiminnan alkua.

Mikael Gardberg, Hilkka Ijäs, Eero Laakkonen

Vetyperoksidi työterveysongelmana aseptisessa pakkaamisessa

Vetyperoksidi on hapetin, jota käytetään mm. elintarvikepakkausten desinfektioon. Tuoremehujen pakkauskoneita hoitavat työntekijät raportoivat työterveyshenkilökunnalle ärsytysoireista ja hengityselinten sairauksista, joiden epäiltiin liittyvän vetyperoksidille altistumiseen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää altistumisen, oireiden sekä hengityselinten sairauksien välistä yhteyttä. Tehdyssä kyselyssä ilmeni silmien, nenän, kurkun ja alempien ilmateiden ärsytysoireita sekä astmaoireita joka toisella korkean altistustason ryhmässä, mutta harvemmin muissa ryhmissä.

Antti Toppila, Vesa Riihimäki, Päivi Piirilä, Eeva Kuosma, Pirkko Pfäffli, Päivi Tuomela

Pahoinpitelyn aiheuttamat kasvovammat

Suomessa 60-80 % pahoinpitelyistä kohdistuu pään alueelle. Helsingin seudulla kasvomurtumapotilaiden määrä on kolmessa vuosikymmenessä kasvanut 200 potilaasta lähes 500 potilaaseen vuodessa, pahoinpideltyjä on heistä lähes puolet. Naisten osuus pahoinpitelyjen uhreista on pysynyt ennallaan, mutta todellisuus voi olla toinen, sillä väkivalta saatetaan naamioida kaatumiseksi. Näissä tapauksissa on lääkärin syytä olla valppaana, jotta esimerkiksi perheväkivalta ei jää huomaamatta. Kasvomurtumapotilaista 20 %:lla murtuma on silmän luisessa pohjassa, useimmiten pahoinpitelyn seurauksena.

Risto Kontio

Pikkulasten rokotusohjelman toteutuminen Suomessa

Kansanterveyslaitoksen seuranta osoittaa, että rokotusten kattavuus Suomessa on edelleen hyvä. Kuitenkin viime vuosikymmenen lopulla kahden ensimmäisen ikävuoden rokotuksia on jäänyt antamatta jonkin verran enemmän kuin aiemmin. Rokotusaikataulu toteutuu yhtä hyvin kuin ennenkin. Yleisin tiedossa ollut syy rokotuksesta luopumiseen oli vanhempien mielipide. Tähän on syytä kiinnittää huomiota, sillä rokottamisen merkitys on voinut hämärtyä ja haitat korostua. Neuvoloissa olisi syytä myös tarkistaa erityisesti maahanmuuttajaperheiden lasten rokotukset.

Jaana Joensuu, Eeva Koskenniemi, Terhi Hulkko, Terhi Kilpi

Laparoskooppinen mahapantaleikkaus sairaalloisen lihavuuden hoitomuotona

Kun painoindeksi on yli 40 kg/m2, saadaan pysyvä painonlasku aikaan ainoastaan leikkaushoidolla. Vaasan keskussairaalassa on saatu lupaavia tuloksia laparoskooppisesta mahapantaleikkauksesta, jota on vuodesta 1996 alkaen käytetty sairaalloisesti lihavien potilaiden hoidossa. Leikkaus on tehty yli sadalle potilaalle, joiden keskimääräinen painonlasku on ollut 30 kg pitkäaikais-seurannassa. Sekä leikkauksen tekninen onnistuminen että potilaiden tyytyväisyys leikkaustulokseen oli 80 prosentin luokkaa.

Mikael Victorzon, Pekka Tolonen

MS-potilaiden beetainterferonihoito TYKS:ssa 1995-2001

Tutkimuksessa tarkasteltiin TYKS:n neurologian klinikan hoidossa vuosina 1995-2001 olleiden MS-tautia sairastavien potilaiden beetainterferonihoidon toteutumista. Yhteensä 115 interferonihoidon aloittaneesta potilaasta 11 vaihtoi lääkevalmisteen toiseen ja 24 keskeytti hoidon. Beetainterferoni vähensi pahenemisvaiheiden ja kortisonipulssihoitojen määrää alle puoleen verrattuna hoitoa edeltävään aikaan. Tämän tutkimuksen perusteella arvioituna TYKS:n neurologian klinikassa interferoni-hoitoa tarvitsevat ja siitä eniten hyötyvät MS-tautipotilaat pääsivät beetainterferoni-hoidon piiriin ja sillä saavutettiin toivottu hoitovaste.

Mervi Oikonen, Juha-Pekka Erälinna

Syyhyepidemia vanhusten hoitolaitoksessa

Useista maista on viime vuosina raportoitu laitoshoidossa olevien vanhusten ja hoitohenkilökunnan syyhyepidemioita. Laitospotilailla syyhytartunta on päässyt leviämään, kun diagnoosi on viivästynyt. Syynä on usein ollut epätyypillinen taudinkuva. Tässä artikkelissa kuvataan helsinkiläisessä pitkäaikaishoitolaitoksessa esiintynyt syyhyepidemia ja esitellään toimintaohjeet syyhytapausten varalta.

Outi Lyytikäinen, Sirkka-Liisa Valle, Timo Rostila, Raija Mansner, Outi Karppinen, Marika Seger, Timo Reunala

Plasman folaatti- ja homokysteiinipitoisuudet sekä folaattien saanti suomalaisilla aikuisilla

Suomalaisen väestön FINRISKI 97 -tutkimuksen aineiston otoksesta selvitetty plasman folaattipitoisuus ylitti viitearvojen alarajan 99 %:lla. Lievää hyperhomokysteinemiaa oli 11 %:lla. Folaatin saanti ravinnosta oli miehillä suurempi kuin naisilla, mutta kun saanti suhteutettiin energian saantiin, oli tilanne päinvastainen. Tärkeimmät folaattien lähteet olivat kasvikset, hedelmät, ruisvalmisteet ja peruna. Foolihappoa sisältäviä erityisvalmisteita käytti säännöllisesti 15 % tutkituista. Suomalaisten, etenkin nuorten naisten folaattitaso oli hyvä, vaikka folaattien laskennallinen saanti ei keskimäärin yltänytkään suositusarvoon.

Georg Alfthan, Maarit Laurinen, Liisa Valsta, Tomi Pastinen, Antti Aro

Osteoporoosi terveyskeskuksen rannemurtumapotilailla

Osteoporoosi jää edelleenkin diagnosoimatta yllättävän usein. Rannemurtuman vuonna 2000 saaneille yli 20-vuotiaille Raision terveyskeskuksen potilaille tehdyissä luuntiheyden mittauksissa osteoporoosi todettiin 32 %:lla ja lisäksi pienentynyt luuntiheys 54 %:lla. Potilaista 87 %:lla oli osteoporoottinen tai osteopeeninen luuntiheyslöydös joko reisiluun kaulassa tai lannerangan alueella. Tämä selvitys tukee suositusta, jonka mukaan uusien murtumien ehkäisemiseksi kaikki aikuiset murtumapotilaat tulee ohjata selvitykseen osteoporoosin löytämiseksi ja hoidon aloittamiseksi.

Marjo Lehtonen-Veromaa, Timo Möttönen

Työperäiset HIV-altistustilanteet Helsingin seudulla vuonna 2000

HIV-infektio on Suomessakin yleistynyt piikkihuumeita käyttävien parissa, ja samalla myös työperäisten verialtistustilanteiden määrä on lisääntynyt. Vuonna 2000 kävi HUS:n Meilahden ja Auroran sairaaloissa 35 henkilöä mahdollisen HIV-positiivisen verialtistustilanteen takia. Heistä 15 oli terveydenhuollossa työskenteleviä, 9 poliisia, 6vartijaa ja 5 muissa ammateissa toimivia. Ehkäisevä HIV-lääkitys aloitettiin 20 altistuneelle. Varmoja C-hepatiittialtistuksia oli 11 ja B-hepatiittialtistuksia 3. Yhtään työperäistä virustartuntaa ei seurannassa todettu. Verialtistustilanteiden ehkäisy, viiveetön HIV-profylaksin aloitus ja riskiammateissa toimivien B-hepatiittirokotussuoja ovat työperäisten tartuntojen torjunnan kulmakiviä.

Veli-Jukka Anttila, Matti Ristola, Jukka Suni

Laskimoperäisen säärihaavan hoito keinoihosiirteellä

Huolellisesta turvotuksen poistohoidosta huolimatta ei kaikissa laskimoperäisissä haavoissa saavuteta riittävää spontaania umpeenkasvua. Tällöin voi harkita ihonsiirtoa, tai uudempana vaihtoehtona keinoihosiirrettä, joka sisältää ihmisperäisiä keratinosyyttejä ja fibroblasteja kollageeniverkossa. Siirto tehdään polikliinisesti, mikä tekee siitä kustannuksiltaan vertailukelpoisen. Esitämme kokemuksemme keinoihosiirteen käytöstä yhdentoista säärihaavapotilaan hoidossa.

Kaija Lammintausta, Susanna Viitala, Anna-Liisa Vuori, Christer Jansén

Psykososiaalinen työympäristö ja sisäilmaongelmat Kokemuksia sisäilmastokyselyn käytöstä

Analyysi Työterveyslaitoksen sisäilmastokyselyn psykososiaalista työympäristöä koskevan kysymyssarjan tuloksista vuosina 1996-99 toteutetuissa kyselytutkimuksissa vahvistaa käsitystä psykososiaalisen työympäristön merkityksestä toimistotyöpaikkojen sisäilmaongelmissa. Työn vähäinen mielenkiintoisuus, liian suuri työkuorma ja vähäiseksi koetut vaikutusmahdollisuudet ovat yhteydessä olosuhdevalituksiin ja useimpiin työpaikan sisäilmaan liitettyihin oireisiin.

Marjaana Lahtinen, Carita Sundman-Digert, Kari Reijula