Riittävätkö akuutin otiitin oireet ja tärykalvolöydökset oikeaan diagnoosiin pääsemiseen?

Lasten äkillinen välikorvatulehdus on lähes poikkeuksetta ylähengitysteiden virusinfektion komplikaatio, mutta sen erottaminen tavallisesta flunssasta oireiden perusteella on vaikeaa. Useimmat otiittiin yleisesti liitetyt oireet ovat itse asiassa samanaikaisen virusinfektion oireita, jotka eivät ole lainkaan spesifisiä otiitille. Korvakipu on käytännössä ainoa selvästi otiittiin viittaava oire. Merkittävällä osalla otiittilapsista ei kuitenkaan todeta korvakipua, ja toisaalta korvakipua esiintyy yleisesti myös ilman otiittia.

Terho Heikkinen

Suunnittelu parantaa diabeetikon raskausennustetta

Nuoruusiän diabeteksen esiintyvyys Suomessa on maailman suurimpia ja lisääntyy yhä. Samalla sen merkitys raskautta komplisoivana ja äitiyshuoltoa kuormittavana tekijänä kasvaa. Koska huono alkuraskauden verensokeritasapaino on yhteydessä useisiin raskaudenaikaisiin ongelmiin, on sen korjaaminen edelleen tärkeä haaste diabeetikon raskausennusteen parantamiseksi. Tämän ohella etenkin lapsen ennusteeseen vaikuttavat hyvä raskaudenaikainen diagnostiikka sekä oikea hoitopaikan valinta. Raskauden suunnittelukäynnillä on oleellista paitsi keskittyä optimoimaan verensokeritasapaino, myös arvioida yksilöllisesti muut tulevan raskauden seurantaan vaikuttavat riskit ja ongelmat.

Marja Vääräsmäki, Anna-Liisa Hartikainen

Äidin masennus ja lapsen psyykkinen kehitys

Masennus vaikuttaa äidin kykyyn toimia sensitiivisesti vuorovaikutuksessa lapsensa kanssa. Affektiivista mielialahäiriötä sairastavien vanhempien lapsilla on todettu huomattavasti suurentunut riski sairastua paitsi masennukseen myös muunlaisiin psyykkisiin häiriöihin. Riskiprosessit alkavat jo raskauden aikana. Erityisen haitallista on äidin krooninen tai toistuva masentuneisuus ja monien riskitekijöiden kumuloituminen. Lapsen kannalta tärkeää on äidin masennuksen varhainen tunnistaminen ja hoito sekä riskitekijöiden kasaantumisen ja negatiivisten ketjureaktioiden ehkäisy.

Ilona Luoma, Tuula Tamminen

Päihteiden käytön diagnostiikka

Koska päihteiden aiheuttamien terveyshaittojen paraneminen on todennäköisempää, jos oireet tunnistetaan varhain, päihteiden käytöstä pitää kysyä potilaalta systemaattisesti ja sopia myös jatkoseurannasta. Alkoholin suurkulutuksen toteamisessa kannattaa käyttää apuna laboratoriokokeita, ja niiden merkitys on viime aikoina korostunut esimerkiksi ajokyvyn arvioinnissa. Huumausaineiden käytön diagnostiikassa anamneesin ja kliinisten havaintojen ohella käytetään virtsasta tehtäviä osoituskokeita, joiden tulokset tulee varmistaa kvantitatiivisilla jatkomäärityksillä. Huumetestauksen kysymyksenasetteluja tulisi selkiyttää ja käytännön järjestelyihin tarvitaan lisää valmiuksia.

Onni Niemelä

Milloin en aloittaisi hormonikorvaushoitoa

Lähes puolet suomalaisista naisista käyttää hormonikorvaushoitoa pääasiassa vaihdevuosioireiden lieventämiseen. Vakavimpana hormonikorvaushoidon haittana voidaan pitää rintasyövän ja endometriumsyövän riskin lisääntymistä. Hormonikorvaushoitoa tulisi erityisesti välttää, mikäli suvussa on runsaasti rinta- ja/tai munasarjasyöpää tai naisella on todettu rintasyöpägeenin kantajuus. Naiset, jotka eivät koe subjektiivisia vaihdevuosioireita eivät myöskään tarvitse hormonikorvaushoitoa. Vaikka kokonaisvaikuttavuutta ajatellen hormonikorvaushoidon hyötyvaikutuksia saattaakin olla enemmän kuin haittoja, on pidettävä mielessä, että hyödyt ja haitat eivät ole yhteismitallisia.

Kaija Holli

Tupakointi on lopetettava kuukausi ennen leikkausta

Tupakointi lisää leikkauspotilaiden komplikaatioita. Jo yhden vuorokauden tupakoimattomuus riittää poistamaan veren haitallisen häkäpitoisuuden, mutta vasta 1-2 kuukauden tupakoimattomuus ennen leikkausta minimoi tupakoinnin aiheuttaman lisäriskin. Tupakointi leikkauspäivänä on riittävä peruste perua toimenpide, jos potilaalla on iskeeminen sydänsairaus tai jos hänelle tehdään toimenpide, jossa hyvä kapillaariverenkierto on välttämätöntä. Tupakoinnin huomioimatta jättäminen preoperatiivisesti on epäeettistä, koska sen jatkaminen lisää potilaan kärsimyksiä ja aiheuttaa lisäkuluja yhteiskunnalle.

Arto Puura, Pekka Puska

Oikaisu

Lääkärilehdessä 38/2002 ilmestyneessä artikkelissa Pyhälä R ym. Talven 2002 influenssaepidemiat ja virusten uusimmat yritykset murtaa immuunisuoja oli kuvion 3 asteikossa virhe. Julkaisemme tässä kuvion uudelleen oikeassa muodossa.

Eteisvärinän hoito katetriablaatiolla

Eteisvärinä on yleisin sydämen rytmihäiriö ja sisätautien päivystyspoliklinikoiden ensiapukäynneillä kahden tavallisimman diagnoosin joukossa. Perinteisen lääkehoidon tarkoituksena on joko eteisvärinän uusiutumisen esto tai ainakin rytmihäiriön saaminen mahdollisimman vähän haittaavaksi. Kun tieto eteisvärinän synnystä ja elektrofysiologiasta on lisääntynyt, on voitu kehittää uusia hoitomuotoja, joista eräät ovat jopa parantavia. Katetriablaatiotekniikoin suoritettavista hoidoista osa kohdistuu eteisvärinän syihin tai sen syntyä laukaiseviin mekanismeihin, osa on oireenmukaista hoitoa. Katetriablaatio ei sovi jokaiselle eteisvärinäpotilaalle, vaan potilaat valitaan huolellisen rytmikardiologisen arvioinnin perusteella.

Hannu Parikka

Tupakointi ja aikuistyypin diabeteksen riski

Suomessa on 180 000 diabeetikkoa, joista tupakoi yhtä moni kuin väestöstä keskimäärin. Tupakointi on diabeetikolle lisäriski, sillä se aiheuttaa samantyyppisiä kohde-elinvaurioita kuin itse sairaus. Tupakointi lisää insuliiniresistenssiä ja aikuistyypin diabetekseen sairastumisen riski on tupakoivilla noin 2,5-kertainen tupakoimattomien riskiin verrattuna. Tupakoinnin ehkäisy ja tupakasta vieroitus on osa diabeteksen perushoitoa. Diabeetikkojen tupakasta vieroitus kannattaa, sillä tupakoiva diabeetikko sairastuu nuorempana ja vakavammin kuin tupakoimaton.

Kristiina Patja

Tarvitaanko hammaslääketieteessä hoitosuosituksia?

Hoitosuosituksia tarvitaan hammaslääketieteessä, mutta valikoidusti ja muistaen, ettei suu ja siihen liittyvät kudokset eli purentaelin ole mikään muusta elimistöstä erillinen alue vaan päinvastoin elin, johon pätevät samat lait kuin elimistöömme yleensä.

Maria Malmström

Sanojen salat - Puheen ja kielen kehityksen neurologista taustaa

Puheen ja kielen kehityksen neurologinen tausta on kehitysiässä muodostuneissa monimutkaisissa hermoverkoissa. Tietyt aivojen osat ovat kehittyneet reagoimaan erikoisesti lajispesifisille äänille ja ymmärrettävälle puheelle. Aivoihin vastaanotetaan, siellä yhdistellään, talletetaan ja vertaillaan aistien välittämää tietoa. Puhuminen ja lukeminen edellyttävät eri keskusten synkronista, hyvin ajastettua yhteistoimintaa. Nykytekniikat ovat avartaneet tietämystämme näistä tapahtumista normaalitilassa ja erilaisissa häiriössä.

Eila Airaksinen

Alzheimerin taudin lääkehoitovasteen arviointi ja lääkekorvauslausuntojen laatiminen

Alzheimerin taudin lääkehoitona käytetään kolinergisesti vaikuttavia asetyylikoliiniesteraasin estäjiä. Lääkehoidon tehon arviointi perustuu potilaan tiedollisten ja toiminnallisten kykyjen sekä yleistilan muutosten monipuoliseen arviointiin. Lääkekorvauslausuntoa varten tarvitaan neurologian, geriatrian tai psykogeriatrian erikoislääkärin arvio potilaan tilasta. Lääkehoidon yleistyminen ja jatkohoidon siirtyminen perusterveydenhuoltoon vaatii käytännön lääkäriltä aiempaa laajempia tietoja Alzheimerin taudin lääkehoidon kliinisistä vaikutuksista, hoitovasteen arvioinnista ja hoidon toteutuksesta.

Tuula Pirttilä, Kari Alhainen, Timo Erkinjuntti

Lastenreuman lääkehoito

Lastenreuman hoidossa pyritään oireiden lievittämiseen ja pysyvien vaurioiden ehkäisyyn. Kipua ja jäykkyyttä lievitetään tulehduskipulääkkeillä ja tulehtunut nivel hoidetaan glukokortikoidi-injektiolla. Nivelvaurioiden syntymistä ehkäisevät parhaiten pitkävaikutteiset reumalääkkeet metotreksaatti, sulfasalatsiini ja etanersepti. Vaikeiden silmän värikalvotulehdusten hoitoon käytetään immunosuppressiivisia lääkkeitä. Lastenreuman lääkehoito kehittyy koko ajan, ja viime vuosina on laajempaan käyttöön otettu yhdistelmälääkkeet ja parina viime vuonna aivan uudenlaiset, ns. biologiset hoidot. On siis perusteltua syytä uskoa, että potilaiden ennuste on parantumassa.

Anneli Savolainen

Talven 2002 influenssaepidemiat ja virusten uusimmat yritykset murtaa immuunisuoja

Talvella 2002 influenssaa oli keskimääräistä vähemmän, mutta virusten muuntelu voimistui ja tuotti kolme yllätystä. Lähes sammuneen kehityshaaran virukset palasivat (B-virus), uutta geeniyhdistelmää kantava virus levisi maailmalla (A/H1-virus), ja pitkään vakaana pysyneellä epitooppialueella tapahtui tuntuvia muutoksia (A/H3-virus). Muuntelusta huolimatta syksyn 2002 influenssarokotteilta odotetaan hyvää suojatehoa, mutta viime kädessä asian ratkaisee se, millaisia uusia virusmuunnoksia epidemiakaudella ilmaantuu.

Reijo Pyhälä, Niina Ikonen, Marjaana Kleemola, Heikki Korpela, Riitta Santanen, Matti Sarjakoski, Anja Villberg, Thedi Ziegler

Ikääntyvän influenssa Influenssarokotus kaikille 65 vuotta täyttäneille

Yleisen rokotusohjelman osana annettavien jokasyksyisten influenssarokotusten kohderyhmiä on laajennettu. Maksuttomiin rokotuksiin ovat nyt oikeutettuja perinteisten lääketieteellisten riskiryhmien ohella kaikki 65 vuotta täyttäneet terveydentilasta riippumatta. Vastaava käytäntö on ollut voimassa jo pitkään mm. Yhdysvalloissa ja monessa EU-maassa. Kohdentamalla rokotukset kaikkiin yli 65-vuotiaisiin vähennetään influenssaepidemian aiheuttamaa terveydentilan ja toimintakyvyn heikkenemistä ennestään terveiden joukossa. Samalla lisätään luultavasti myös lääketieteellisiin riskiryhmiin kuuluvien rokotusten kattavuutta. Rokotusten laajentaminen aiheuttaa lisää työtä terveyskeskuksissa, mutta vastapainoksi influenssaepidemian aiheuttama sairaanhoitopalvelujen tarve vähentynee.

Satu Rapola, Tapani Kuronen, Tapani Hovi, Reijo Pyhälä, Jouko Verho, Terhi Kilpi

Kaulavaltimoahtauman kirurgisen hoidon aiheet

Aivohalvaus on merkittävä sairaus yksilötasolla ja kansantaloudellisesti. Iskeemisen aivoinfarktin yleisin syy on kaulavaltimohangan ja sisemmän kaulavaltimon tyven ahtauma, joka syntyy tavallisimmin valtimonkovetustaudin seurauksena. Kirurgisesti hoidettaessa poistetaan ahtauma avoleikkauksella tai pallolaajennuksella. Jos oireinen ahtauma on yli 70 %, saavutetaan leikkauksella selkeä hyöty konservatiiviseen hoitoon verrattuna. Tätä vähäisempien ahtaumien leikkaushoitoa on mietittävä tarkoin tapauskohtaisesti ottaen huomioon toimenpiteeseen edelleenkin liittyvät huomattavat riskit.

Maarit Heikkinen, Rainer Zeitlin, Juha Salenius

Aivotrauman saaneiden lasten ennuste ja kuntoutus

Tapaturmaisesti tai hapenpuutoksesta aiheutuva aivovamma voi aiheuttaa merkittäviä toimintakykyä rajoittavia jälkioireita. Yleisimpiä ovat liikunnalliset ongelmat ja käytöshäiriöt. Hankitun aivovamman saaneiden lasten ja nuorten ennuste sekä heidän tarvitsemansa kuntoutus ovat oleellisesti erilaiset kuin synnynnäisistä vammoista kärsivillä. Kuntoutus tulisi aloittaa välittömästi peruselintoimintojen vakioimisen jälkeen, vaikka potilas olisi vielä tajuton. Tavoitteena on aiheuttaa keskushermostossa vasteita liikkeisiin ja vahvistaa kehon asennon säätelyä. Varhaisvaiheen stimulaation jälkeen kuntoutusta tulee jatkaa suunnatulla neuropsykologisella ja sosiaalisella kuntoutuksella.

Lennart von Wendt, Ingrid Emanuelson

Aivolisäkkeen insidentalooma

Pään alueen ja aivojen kuvaukset paljastavat varsin usein sivulöydöksenä aivolisäkkeen alueen muutoksen, jonka luonne ja merkitys on epäselvä kliinikolle. Ruumiinavausten ja radiologisten tutkimusten perusteella aivolisäkkeen pienet adenoomat ja kystat ovat verraten tavallisia kaikenikäisillä henkilöillä, eivätkä ne seurannassa juurikaan kasva tai aiheuta aivolisäkkeen vajaatoimintaa. Huomattavasti edellisiä harvemmin sattumalöydöksenä todettavat aivolisäkkeen kookkaat kasvaimet edellyttävät aina huolellista hormonaalista selvittelyä ja radiologista seurantaa, koska osa niistä voi kasvaa ja johtaa leikkaushoidon tarpeeseen.

Timo Sane, Leena Valanne

Subkliininen kilpirauhasen toimintahäiriö - hoito vai seuranta?

Subkliinisessä kilpirauhasen toimintahäiriössä seerumin tyreotropiinin (TSH) pitoisuus on poikkeava, mutta kilpirauhashormonien pitoisuudet

Matti J. Välimäki

Milloin äitiysneuvolalääkärin hälytyskellojen tulisi soida?

Äitiysneuvolan tehtävänä on antaa odottaville äideille näiden tarvitsemaa psykososiaalista tukea. Samalla tulisi kyetä havaitsemaan ne äidit, jotka tarvitsevat erikoissairaanhoidon palveluja tai muita erityistoimenpiteitä. Suurin osa erikoissairaanhoitoon lähettämisestä on luonteeltaan kiireetöntä. Neuvolalääkärin on kuitenkin välttämätöntä tunnistaa vakavat oireet tai löydökset, joiden kohdalla päivystyksellinen sairaalaan lähettäminen on aiheellista. Samoin on aiheellista havaita sellaiset tulevaan synnytykseen liittyvät obstetriset ongelmat tai pelot, jotka pitäisi selvittää kiireettömästi hyvissä ajoin ennen synnytystä.

Jukka Uotila