Granulosyyttikasvutekijät - kokemuksia veritautipotilaiden hoidossa

Luuytimen granulosyyttituotannon stimulointi granulosyyttikasvutekijällä tai granulosyytti-makrofagikasvutekijällä tarjoaa uusia mahdollisuuksia neutropenioiden hoitoon ja ehkäisyyn. Teollisina valmisteina nämä luuydinhormonit on viime aikoina otettu melko laajaan käyttöön hematologiassa ja onkologiassa, vaikka kontrolloituja tutkimuksia hoitojen aiheista ja tuloksista onkin toistaiseksi vähän. Kirjoittajat selvittelevät uusien lääkkeiden merkitystä kirjallisuuden perusteella ja esittävät omat kokemuksensa niiden käytöstä veritautipotilaiden hoidossa.

Kari Remes, Robert Paul, Seppo Vanhatalo

BCG-rokotuksen aiheuttamat komplikaatiot

Tuberkuloosin ehkäisyyn tarkoitettu BCG-rokote on vanhin edelleen laajassa käytössä oleva rokote. Sitä on aina pidetty turvallisena rokotteena, joskin sen tehoa ja hyödyllisyyttä on aika ajoin epäilty. Tärkeimmät BCG-rokotuksen sivuvaikutukset ovat imusolmuketulehdukset, osteiitit sekä vakavat yleistyneet tulehdukset. BCG-rokotuksen komplikaatioiden ilmaantuvuus vaihtelee eri maissa suurestikin. Vaihtelulle on ilmeisesti useitakin selityksiä: ainakin rokotevalmiste ja rokotustekniikka vaikuttavat siihen, mutta jopa geneettisten tekijöiden merkitystä on pohdittu. Suomessa osteiittikomplikaatioiden ilmaantuvuuden vaihtelu on ollut selvästi kytköksissä siihen, mitä rokotevalmistetta on käytetty.

Liisa Kröger

Kaulavaltimoahtauman kirurginen hoito

Kaulavaltimoahtauman kirurgisella hoidolla on takanaan jo yli neljän vuosikymmenen perinteet, mutta hoitomuoto on välillä kyseenalaistettu täysin joidenkin huonojen tulosten vuoksi. Viime aikojen satunnaistetut monikeskustutkimukset ovat auttaneet löytämään leikkausindikaatioiden päälinjat. Yhtä mieltä ollaan siitä, että kaulavaltimokirurgia on oikeutettua vain, jos komplikaatioluvut saadaan pidettyä pieninä.

Rauno Luosto

Psykoterapian ja psyykenlääkityksen yhdistäminen

Lääkäri yhdistää usein somaattiseen hoitoon psykoterapeuttisia tekijöitä ja psyykenlääkkeitä. Etenkin neuroosia vaikeampia mielenterveyshäiriöitä psykoterapian avulla hoidettaessa joudutaan monesti käyttämään samanaikaisesti psyykenlääkkeitä. Osaava yhdistäminen parantaa usein hoitotuloksia. Yleislääkärin antamassa ja tukea-antavassa psykoterapiassa sama lääkäri voi yleensä toteuttaa molemmat hoitomuodot. Kun psykoterapeutti ei ole koulutukseltaan lääkäri tai kyseessä on vaativa intensiivinen psykoterapia, yksi henkilö toteuttaa yleensä lääkityksen ja toinen psykoterapian. Jaettu toteutus edellyttää terapeuttien yhteistyötä.

Matti Isohanni

Rintasyövän hoito intensiivisen kemoterapian ja kantasolujensiirron avulla

Solunsalpaajahoitoa metastasoineeseen rintasyöpään saaneiden joukosta ei juuri parantuneita löydy. Tilanne näyttää kuitenkin olevan muuttumassa. Potilaiden elinikää voidaan valikoiduissa tapauksissa ilmeisesti tuntuvasti pidentää intensiivisellä kemoterapialla, jonka aiheuttama luuytimen tuho korjataan kantasolujensiirrolla.

Eero Niskanen, Carl Blomqvist, Tom Wiklund

Kammiotakykardioiden luokittelu, diagnosointi ja hoito

Kammiotakykardiarytmin tunnistaminen ja oikean hoidon valinta on tärkeää, koska rytmihäiriö usein uusiutuu ja äkkikuoleman vaara kasvaa ilman hoitoa tai virheellisesti valitulla hoidolla. Mikäli kammiotakykardian aiheuttaja ei ole ohimenevä, tarvitaan useimmiten kardiologisia erikoistutkimuksia parhaan mahdollisen hoidon valitsemiseksi, sillä hoitolinjat määräytyvät kammiotakykardian tyypin ja taustalla olevan sydänvian etiologian ja vaikeusasteen mukaan. Lääkehoito on edelleen ensisijainen hoitomuoto, mutta invasiiviset erikoishoidot, katetriablaatio, kirurginen hoito ja tahdistinhoito yhdistettynä implantoitavaan defibrillaattorihoitoon, ovat syrjäyttämässä sitä.

Heikki Huikuri

Ympäristö atyyppisten mykobakteerien tartuntalähteenä

Atyyppiset eli ympäristömykobakteerit ovat tuberkuloosibasillin sukuisia ympäristön bakteereita, joista osa on myös taudinaiheuttajia. Toisin kuin tuberkuloositartunta, näiden infektioiden tartunta saadaan mykobakteereita sisältävistä ympäristöistä, kuten vesistä tai maaperästä. Tartuntaketjuja ei yleensä ole pystytty osoittamaan. Ympäristömykobakteerien potilaslöydökset alkoivat lisääntyä Suomessa ja muissa länsimaissa 1970-luvun lopulla. Samoihin aikoihin taudinaiheuttajiksi ilmaantui myös aikaisemmin tuntemattomia lajeja, kuten Mycobacterium malmoense, jota on nyt löydetty Suomen suoperäisistä vesistä. Mahdollinen selitys löydösten ja lajiston lisääntymiseen ovat viime vuosikymmeninä tapahtuneet ympäristömuutokset.

Eila Iivanainen, Pirjo Torkko, Pertti J. Martikainen, Marja-Leena Katila

Päihdeongelmainen vanhus perusterveydenhuollossa

Vanhusten alkoholismi ja lääkkeiden väärinkäyttö ovat piileviä ongelmia. Useimmiten päihdeongelmainen vanhus tulee terveyskeskukseen muun syyn kuin päihdeongelman takia ja ongelman tunnistaminen vaatii siksi hoitohenkilökunnalta melkoista tarkkaavaisuutta. Hienovarainen päihteiden käyttöä koskeva tiedustelu kuitenkin kannattaa: vanhusten hoitomotivaatio on yleensä hyvä ja hoito tuottaa tuloksia.

Pirkko Hiltunen

Ahdistunut ja masentunut potilas terveyspalvelujen suurkäyttäjänä

Varsin pieni kansalaisten vähemmistö käyttää suuren osan perusterveydenhuollon palveluista. Valtaosa näistä suurkäyttäjistä tulee vastaanotolle ruumiillisten vaivojen takia, mutta merkittävällä osalla on myös psykiatrinen häiriö. Tätä runsaasti menoja aiheuttavaa ryhmää on toistaiseksi tutkittu vähän. Artikkelissa luodaan katsaus terveyspalvelujen suurkäyttäjäpotilaita koskeviin tutkimuksiin ja pureudutaan erityisesti heidän psykiatriseen oireiluunsa.

Hasse Karlsson

Värttinäluun tyyppimurtuman polikliininen hoito

Värttinäluun tyyppimurtumaksi kutsuttu ranteen seudun vamma on murtumista yleisimpiä, ja sen hoidon pääpiirteiden hallitsemisen tulisi kuulua jokaisen päivystystyötä tekevän yleislääkärin valmiuksiin. Tämä edellyttää murtuman hoitolinjaperiaatteiden, repositio-otteiden, jatkohoidon ja komplikaatioiden riittävää tuntemusta.

Ole Böstman, Jyrki Kankare

Saavatko suomalaiset sopivasti jodia?

Suomalaisten jodin saannin todettiin 1970-luvulla olevan suosituksiin nähden jopa runsasta. Tässä tutkimuksessa määritettiin keskeisten jodilähteiden, maidon ja kananmunan, jodipitoisuus 1990-luvun vaihteessa sekä selvitettiin joditetun suolan nykyistä käyttötasoa. Maidon jodipitoisuus ei ollut muuttunut 1970-lukuun verrattuna, kananmunien pitoisuus taas oli laskenut selvästi. Joditetun suolan käyttö on vähentynyt lähes puoleen 15 viime vuoden aikana. Tulosten perusteella suomalaiset saavat jodia keskimäärin 0,26 mg/vrk talvella ja 0,15 mg/vrk kesällä - saanti vastaa siis paremmin suosituksia kuin 15 vuotta sitten. Suurimpana syynä jodin saannin laskuun on sekä maidon että joditetun ruokasuolan kulutuksen vähentyminen. Suomalaiset saavat nyt jodia sopivasti eikä tarvetta ruokasuolan jodituskäytännön muutoksiin ole.

Päivi Ekholm, Janne Viksten, Auli Suojanen, Pertti Varo

MS-tautia sairastavan kognitiiviset häiriöt ja kuntoutuksen mahdollisuudet

Multippeliskleroosiin liittyviä kognitiivisia muutoksia on ryhdytty systemaattisesti tutkimaan vasta viime aikoina. Valtaosa sairauteen liittyvistä vaurioista paikantuu aivokuoren alapuoliseen valkeaan aineeseen, ja niinpä MS-taudissa neuropsykologiset häiriöt ovat erilaisia kuin pääosin kortikaalisia rakenteita tuhoavissa sairauksissa. Uudet tutkimustulokset ovat oikaisseet vanhoja kliinisiä käsityksiä oireiden esiintyvyydestä. Noin puolella tautia sairastavista voidaan neuropsykologisella tutkimuksella osoittaa kognitiivisen suorituskyvyn puutteita. Sairaudelle tyypilliseksi arvioitu euforia taas on osoittautunut harvinaisemmaksi kuin on luultu. Oikean tiedon jakaminen kognitiivisista häiriöistä potilaille ja heidän läheisilleen on ensiarvoisen tärkeää. Muisti- tai keskittymisvaikeuksista kärsiville tulisi aina varata mahdollisuus asiantuntevaan neuropsykologiseen arviointiin ja palautteeseen. Neuropsykologinen kuntoutus painottuu lähinnä kompensaatiokeinojen oppimiseen ja apuvälineiden käytön harjoitteluun.

Päivi Kujala, Juhani Ruutiainen, Raija Portin

Sekamuotoinen ahdistus-masennushäiriö - uusi ICD-10-tautiluokituksen diagnoosi

Depression ja ahdistuneisuuden oireita esiintyy usein samanaikaisesti. Tähänastisessa mielenterveyshäiriöiden luokittelussa ahdistushäiriöt ja masennus on kuitenkin pyritty erottelemaan toisistaan. Muuttunut ajattelutapa on nyt otettu huomioon uudessa ICD-10-tautiluokituksessa, joka tullee Suomessakin käyttöön vuoden 1996 alusta.

Teuvo Koskinen

Talven 1993-94 influenssaepidemia ja tulevan kauden näkymät

Talven 1993-94 influenssaepidemia alkoi tavallista varhaisemmin ja oli useissa maissa raju. Ärhäkkyyden syyt eivät löydy yhtä helposti viruksen rakenteesta kuin monesti aiemmin. Influenssavirusten nopea evoluutio voi tuottaa jatkossakin yllätyksiä. Toistaiseksi ei ole viitteitä siitä, että talven 1994-95 epidemiasta tulisi voimakas.

Reijo Pyhälä, Niina Ikonen, Minna Haanpää, Leena Kinnunen, Anja Villberg

Ikääntyvän skitsofreniapotilaan hoito perusterveydenhuollossa

Valtaosaa skitsofreniaa sairastavista vanhuksista hoidetaan nykyisin avohoidossa. Ikääntyneen skitsofreniapotilaan hoito on yleensä varsin kiitollista, mikäli potilaan, hänen lähimpien ihmistensä ja hoitohenkilökunnan välille saadaan luotua toimiva vuorovaikutusverkko. Kohtuuannoksinen lääkehoito ja fyysisen tilan säännöllinen seuranta ovat hoitoa tukevia elementtejä.

Erik E. Anttinen

Keuhkoembolian diagnostiikka ja hoito

Keuhkoembolia on edelleenkin yleinen ja usein alidiagnosoitu äkillinen sairaus. Hoitamattomaan keuhkoemboliaan liittyy suuri kuolleisuus, ja asianmukaisella hoidolla kuolleisuutta voidaan oleellisesti vähentää. Viime vuosina keuhkoembolian diagnostiset suuntalinjat ovat selkiytyneet. Liuotushoito ja alaonttolaskimoon asetettava trombisuodatin ovat tulleet täydentämään perinteisiä hoitomuotoja.

Timo Hirvonen, Matti O. Halinen, Hannu Manninen

Kilpirauhastoiminnan tutkiminen laboratoriokokein

Hyper- ja hypotyreoosin diagnostiikassa tärkeimmät kokeet ovat seerumin tyreotropiinin (TSH) ja vapaan tyroksiinin (T4v) pitoisuusmääritykset. Myös kokonaistyroksiinin (T4), kokonaistrijodityroniinin (T3) ja vapaan trijodityroniinin (T3v) määrityksiä tarvitaan. Vapaiden kilpirauhashormonien pitoisuuksien määrittämiseksi on useita periaatteeltaan erilaisia immunokemiallisia menetelmiä. Rutiinimenetelmät mittaavat vapaita fraktioita luotettavasti, mikäli kantajaproteiinien pitoisuudet eivät poikkea selvästi normaalista eikä veressä ole patologisia kantajaproteiineja tai T4(T3)-vasta-aineita. Referenssimenetelmät perustuvat tasapainodialyysiin tai ultrafiltraatioon, joihin veren proteiinimuutokset eivät mitenkään vaikuta. Ongelmalliset potilaat onkin syytä tutkia dialyysillä. Seerumin T4 ja T3 ovat käyttökelpoisia toimintakokeita vain, mikäli kantajaproteiinimuutoksia ei esiinny. Uudet herkät TSH-menetelmät antavat oikean tuloksen, jos veressä ei ole määritystä häiritseviä vasta-aineita. Hormonipitoisuuksiin vaikuttavat myös muut kuin kilpirauhasperäiset taudit, eräät lääkkeet, raskaus ja potilaan ikä.

Kristian Liewendahl

Kroonisesti väkivaltaisen potilaan lääkehoito

Jo vuosisatoja on otaksuttu, että erilaiset mielenterveyden häiriöt altistavat aggressiiviselle käyttäytymiselle. Tätä yhteyttä on pystytty tutkimaan tieteellisesti epidemiologisen lähestymistavan avulla vasta viime vuosina. Uudet tutkimustulokset auttavat paremmin ymmärtämään impulsiivisen väkivaltaisen käyttäytymisen syitä ja mahdollisesti myös kehittämään tehokkaampaa hoitoa.

Jari Tiihonen, Panu Hakola

Milloin synnynnäinen kyyneltietukos tulisi avata?

Suositukset imeväisten kyyneltietukoksen hoidosta ja avaamisen ajankohdasta menevät kirjallisuudessa ristiin. Useiden tutkimusten mukaan valtaosa tukoksista avautuu ensimmäisen elinvuoden aikana ilman toimenpiteitä. Oireiden ensisijainen hoito on kyynelpussin hydrostaattinen kompressointi, johon tarvittaessa yhdistetään paikallinen antibioottilääkitys. Avauksen ajankohtaa on tarkasteltu pääasiassa vain yhdysvaltalaisissa tutkimuksissa. Suomalaisten sairaaloiden hoitokäytäntöä ei ole selvitetty. Sondeerauksen ajankohdan vaikutuksesta paranemiseen ja myöhempään sairastuvuuten ei ole tutkimustietoa.

Anneli Klemetti

Kehitysvammaisen lapsen tutkiminen ja kuntoutus

Kehitysvammainen lapsi eli lapsi, jolla on keskushermoston anatominen tai toiminnallinen häiriö, on useinkin monivammainen, jonka tutkimus ja kuntoutus on osattava hoitaa kokonaisvaltaisesti. Huolellisin tutkimuksin ja toistuvin arvioin tulisi selvittää kehitysvammaisuuden syy, liitännäisvammat ja niiden kuntoutusmahdollisuudet. Tutkimuksessa, kuntoutuksessa ja seurannassa tarvitaan monipuolinen asiantuntijajoukko. Erityishuoltopiirin ja terveyskeskuksen yhteistyö ja työnjako on tässä tärkeä.

Maija Wilska