Pysyvän tahdistinhoidon aiheet

Pysyviä sydämentahdistimia on käytetty sydämen harvalyöntisyyden hoitoon jo yli neljännesvuosisadan ajan. Valtaosassa tapauksissa tahdistimen asentamisen aiheena on joko sinussolmukkeen toimintahäiriö tai eteis-kammiojohtumisen eriasteinen hidastuminen tai estyminen eli eteis-kammiokatkos. Usein potilaalla on piirteitä molemmista tautitiloista. On mahdollista, että tahdistinhoidolla ei voida parantaa potilaan ennustetta lukuun ottamatta potilaita, joilla on täydellinen eteis-kammiokatkos. Silti oikealla tahdistuksella voidaan vaikuttaa potilaan sairastavuuteen, subjektiiviseen hyvinvointiin ja toimintakykyyn.

Olli Anttonen

Tahdistustavan valinta

Oikein valittu sydämentahdistin parantaa potilaan elämänlaatua ja joskus myös ennustetta. Eteis-kammiosynkronialla näyttää olevan erityisen suuri merkitys tahdistinpotilaiden hyvinvoinnille, ja sitä tulisi tahdistinhoidossa tavoitella aina, kun potilaalla ei ole pysyvää eteisvärinää.

Jaakko Eränen

Tahdistinpotilaan ongelmat seuranta-aikana

Tahdistinpotilaille saattaa ilmaantua monentyyppisiä ongelmia sekä varhaisvaiheessa, alle kuukauden kuluttua tahdistimen asennuksesta, että myöhemmin. Nämä erityisongelmat on tärkeää tunnistaa, jotta potilaat saadaan asianmukaiseen hoitoon. Tahdistimen toimintaan liittyvät äkilliset häiriötilat voidaan yleensä diagnosoida EKG:n, thoraxröntgenkuvan ja tahdistimen mittausten perusteella.

Heikki V. Huikuri

Tahdistinten ohjelmointi

Nykyiset tahdistimet säädetään asennusvaiheessa niin, että ne mahdollisimman täydellisesti korjaavat sydämen toiminnan puutteet. Säätöjä joudutaan myöhemmin muuttamaan esimerkiksi vajaatoiminnan vaikeutuessa, tai jos potilaalle ilmaantuu eteisperäisiä rytmihäiriöitä. Myös laitteen toimintahäiriöt voivat aiheuttaa uudelleen ohjelmoinnin tarvetta.

Lauri Toivonen

Tahdistinpotilaan seuranta

Tahdistinpotilaan seurannasta ei ole ollut kotimaista suositusta. Sairaaloiden käytäntö on muotoutunut vuosien kuluessa vastaamaan tarvetta. Tahdistinten valmistajien ohjeet ja kansainvälinen käytäntö ovat osaltaan muokanneet toimintalinjoja. Käytäntö Suomen sairaanhoitopiireissä on kuitenkin varsin yhtenäinen: seuranta on keskitetty yhteen sairaalaan. Poikkeus tästä on Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, jossa yksinkertaisten tahdistinmallien seuranta on siirretty terveyskeskuksiin.

Matti Arstila

Sydämentahdistuksen ulkoiset häiriölähteet

Ulkoisilta sähköhäiriöiltä täysin suojattua sydämen tahdistusjärjestelmää ei voida rakentaa. Kun häiriöalttius tiedetään ja järjestelmän käyttäytyminen tunnetaan, voidaan tällaisissa tilanteissa valita potilaalle sopiva laite ja toisaalta tukea järjestelmän turvallisuutta rajatapauksissa. Tilanteita, joissa tahdistin voisi pysyvästi vioittua, ei synny muuten kuin sairaalassa tehtävissä toimenpiteissä. Sairaalassa tahdistin on otettava huomioon kaikissa invasiivisissa toimenpiteissä ja lisäksi ainakin magneettikuvauksessa, sädehoidossa, sähköisessä rytminsiirrossa, kivenmurskaushoidossa sekä käytettäessä fysiatrisia hoitolaitteita tahdistusalueella. Diatermian käyttö on ehkä selvin vaara tahdistinpotilaalle.

Markku Linnaluoto

Rytmihäiriöiden hoito sisäisellä defibrillaattorilla

Sisäinen defibrillaattori on nykyään yleisesti hyväksytty hengenvaarallisten rytmihäiriöiden hoitoon. Sitä käytetään, kun kammiotakykardiaa tai kammiovärinän uusimisvaaraa ei voida poistaa parantavilla hoidoilla ja lääkehoitoa ei voida pitää luotettavana. Laite pysäyttää takykardiakohtauksen tahdistuksella tai kardioversiolla ja kammiovärinän defibrilloivalla iskulla. Lähes sadalla suomalaisella potilaalla on jo sisäinen defibrillaattori, ja niitä asennetaan jatkuvasti lisää. Yliopistosairaalat vastaavat potilaiden seurannasta, mutta heidän hoitoaan on tunnettava myös muualla terveydenhuollossa.

Lauri Toivonen

Milloin päiväkirurgiana, milloin vuodeosastolla? Ylilääkärien mielipiteitä raskaudenkeskeytyksistä

Aborttirekisterin mukaan vuonna 1993 joka neljäs raskauden keskeytys tehtiin polikliinisesti. Hoitokäytännöissä oli suuria eroja sairaaloiden kesken. Keskussairaaloiden gynekologian ylilääkäreiltä kyseltiin näkemyksiä vuodeosastolla ja päiväkirurgisesti tehtävän raskaudenkeskeytyksen aiheista. Vastauksista laadittiin raportti, johon sisältyi ehdotus täsmällisemmiksi kriteereiksi. Raportti lähetettiin ylilääkäreille ja samalla kysyttiin vuosien 1993 ja 1994 raskaudenkeskeytysten tarkistetut lukumäärät suorittamispaikan mukaan. Vuonna 1994 yli 3/4 raskaudenkeskeytyksistä tehtiin päiväkirurgisina, ja kolme sairaalaa ja yksi terveyskeskus ilmoitti kaikkien keskeytysten olevan päiväkirurgisia. Selvityksen perusteella ehdotetaan valtakunnallista raskaudenkeskeytysten ja laajemminkin perhesuunnittelupalvelujen laadunhallintaohjelmaa.

Jukka Puolakka, Matti Rimpelä

Päihderiippuvuuden diagnostiikka uudistuu

Päihderiippuvuusoireyhtymän kriteerejä on viime aikoina vilkkaan tutkimustyön jälkeen uudistettu. Oireyhtymän kriteerit ovat samat riippumatta siitä, mitä päihdettä potilas on käyttänyt. Uusia diagnostisia järjestelmiä on kaksi, DSM-IV ja ICD-10. Suomessa siirrytään vuoden 1996 alusta ICD-10:een perustuvaan tautiluokitukseen. Päihderiippuvuus tiivistää eräitä potilaan ongelmia yhteen diagnoosiin, millä on merkitystä potilaan hoitoa ja ennustetta arvioitaessa.

Kari Poikolainen

Päihderiippuvuuden arviointi

Potilaiden päihderiippuvuuden vaikeusastetta voidaan arvioida strukturoiduilla kysely- ja haastattelumenetelmillä. Mittarit painottavat alkoholi- ja päihderiippuvuuden eri osa-alueita eri tavoin, joten mittaria valittaessa on tärkeä pohtia sen ominaisuuksia ja soveltuvuutta erityisesti useita päihteitä käyttävien potilaiden tutkimiseen. Mittarien soveltuvuutta suomalaisten potilaiden testaukseen ei ole tutkittu.

Tarja Kallio, Kari Poikolainen

Leukemia kiveksessä

Akuutti lymfoblastinen leukemia (ALL) on lasten yleisin syöpämuoto, johon sairastuu Suomessa vuosittain noin 40 lasta. Sytostaattihoitojen tehostumisen myötä ALL:n ennuste on parantunut viime vuosikymmeninä ja potilaista on nykyään viisi vuotta sairastumisen jälkeen elossa lähes 80 %. Hoidon kehittyessä ja leukemialapsipotilaiden eliniän pidentyessä todettiin 70- ja 80-luvulla, että poikien ennuste on tyttöjä huonompi. Varsinkin taudin uusiutuminen myöhään, vuosien kuluttua hoidon päättymisestä, on pojilla tavallisempaa kuin tytöillä. Eräs poikien ennustetta huonontava tekijä on ALL:n uusiutuminen kiveksessä eli kivesrelapsin syntyminen. Kives on luuytimen ja keskushermoston jälkeen kolmanneksi yleisin elin, jossa ALL uusii pojilla. Kivesrelapsi ilmenee tavallisesti 2,5-3 vuoden kuluttua ALL:aan sairastumisesta. Kivesrelapsi todetaan noin 4-6 %:lla sairastuneista pojista, mutta aikuisena ALL:aan sairastuneilla se on erittäin harvinainen.

Kirsi Jahnukainen

Näkökyky ja silmäsairaudet vanhuksilla

Huono näkö voi olla vanhuksella este kotona selviytymiseen ja siten johtaa laitoshoidon tarpeeseen. Vanhusten osuus väestössä lisääntyy koko ajan, ja toisaalta mahdollisuuksia yhteiskunnan tuottamiin palveluihin on aina vähemmän taloudellisten voimavarojen huvetessa.

Hirvelä Heli

Suomalaisen amyloidoosin tautimekanismi selviämässä

Suomalainen amyloidoosi (McKusick 105120; Meretojan tauti) on suomalaiseen tautiperintöön kuuluva sairaus, jossa potilaiden kudoksiin kertyy gelsoliini-valkuaisen kappaleita vaikealiukoisena amyloidina. Gelsoliini on useimmissa elimistön soluissa syntetisoitava, aktiinia muokkaava fysiologinen proteiini, jota esiintyy sekä soluissa että solujen ulkopuolella. Suomalainen amyloiditauti ilmenee 20-35 vuoden iässä sarveiskalvorappeumana sekä myöhemmin hermoston, etenkin kasvohermon, vauriona ja erilaisin iho-oirein.

Tiina Paunio

Tutkimuksia lihasvamman paranemisesta

Poikkijuovainen lihassolu kykenee regeneroitumaan hämmästyttävän hyvin. Regeneraatiossa ns. satelliittisolut aktivoituvat ja niistä muodostuu uusien lihassyiden kantasoluja, myoblasteja. Satelliittisolut ovat kypsän, monitumaisen lihassolun ulkopuolella, mutta saman tyvikalvon alla sijaitsevia primitiivisiä ja yksitumaisia kantasoluja, jotka ovat jääneet lihaksen kehityksen yhteydessä reserviin "uinuvana" mutta aktivoitumiskykyisinä solupopulaationa.

Jussi Rantanen

Toksoplasmainfektiot raskaana olevilla naisilla

Alkueläin Toxoplasma gondii on yleinen nisäkkäiden, myös ihmisen, parasiitti. Toksoplasman pääisäntänä luonnossa ovat kissaeläimet, joitten ohutsuolen epiteelisoluissa se lisääntyy suvullisesti. Kissan ulosteesta maaperään joutuvat toksoplasman ookystat voivat infektoida muita nisäkkäitä (myös ihmisen), joitten kudoksiin muodostuu ns. kudoskystoja infektion seurauksena. Kystojen sisällä organismit voivat säilyä elinkykyisinä koko isännän eliniän ajan. Toksoplasmainfektion voi saada myös kudoskystoja sisältävästä, huonosti kypsennetystä lihasta.

Maija Lappalainen

Hampaiden eroosio ja refluksi

Hampaiden eroosiolla tarkoitetaan hammasaineksen häviämistä kemiallisista syistä. Karieksessa puolestaan on kyse bakteerien aiheuttamasta hammastuhosta. Kemiallista hammaseroosiota voi syntyä esimerkiksi syötäessä runsaasti happamia ruokia (sitrushedelmiä, roskaruokaa) tai jos syljen puskurointikapasiteetti on jostain syystä puutteellinen. Bulimiapotilailla eroosiot ovat poikkeuksellisen tavallisia.

Kepulikonsteilla jököksi

Pittsburghin yliopistosairaalassa oli haettavana gastroenterologian koulutusvirka. Pari tarkkaavaista senioria huomasi, että hakijoiden joukossa oli kaksi, joiden ansioluettelo ei pitänyt paikkaansa julkaisujen suhteen. Hepä tutkivatkin kaikkien yhden vuoden aikana virkaa hakeneiden 236 kollegan todelliset ansiot ja vertasivat niitä hakemuspapereissa esitettyihin ansioihin.

Ehkäisypillerit ja rintasyöpävaara

Ehkäisypillerien on arveltu lisäävän hieman rintasyöpään sairastumisen vaaraa, etenkin jos niitä käytetään pitkään ja nuorella iällä. Havaittu vaarasuhde on kuitenkin ollut pieni (alle 2), jos lisääntynyttä rintasyöpävaaraa on ylipäänsä tutkimuksissa havaittu. Ehkäisypillerit ovat kuitenkin olleet markkinoilla vasta muutaman vuosikymmenen ajan, ja nuorena pillereitä pitkään käyttäneitä on tutkimuksissa saattanut olla liian vähän, jotta päätelmät olisivat luotettavia.

Kynsisienilääkkeet vertailussa

Parilla prosentilla väestöstä on kynsisieni. Hoito paikallisilla sienilääkkeillä on varsin vaatimaton, ja kynnen kärkeä pidemmälle edenneissä kynsisienissä suun kautta annettava lääke on teholtaan huomattavasti parempi. Mikä lääke sitten pitäisi valita? Markkinoilla on kaksi kynsisienen hoitoon soveltuvaa lääkettä, itrakonatsoli ja terbinafiini.

Kampylobakteeriripulin hoito

Kampylobakteeri aiheuttaa suuren osan turistiripuleista. Ongelman muodostaa kampylobakteerien resistenssi gastroenteriittien hoidossa tärkeimmälle lääkeryhmälle, fluorokinoloneille.