Psykoosipotilaan hätätila

Aluesairaalan päivystykseen tuotiin 35-vuotias skitsofreniaa sairastava mies, joka oli alkanut nähdä harhoja, kärsinyt kolme päivää ripulista ja korkeasta kuumeesta (39 C) sekä sydämentykytyksestä (150/min). Hänen lääkityksenään olivat natriumvalproaatti ja klotsapiini. Tutkittaessa potilas oli sekava, hiestä märkä, takykardinen. Niska- tai lihasjäykkyyttä ei todettu, eikä statustutkimuksessa ollut muitakaan selviä viitteitä sairauden syystä. Laboratoriotutkimuksissa nähtiin leukosytoosi, kohonneet transaminaasiarvot sekä normaali kreatiinikinaasiarvo. Huumeseula oli negatiivinen eikä muissa laboratoriotutkimuksissa ollut merkittävää. Potilaalle aloitettiin kuumelääkkeeksi parasetamoli ja ibuprofeeni. Sinustakykardian takia hänelle annettiin suoneen 5 mg metoprololia. Tämän jälkeen potilaan verenpaine romahti (50/30 mmHg) ja hän alkoi kouristella. Nesteyttämällä ja diatsepaamilla tila korjautui ja potilas siirrettiin yliopistosairaalaan. Lääkitykset lopetettiin ja viiden päivän kuluttua potilas oli toipunut ja oireeton.

Pekka Leinonen

Tarvitaanko eturauhasbiopsiassa puudutusta?

Valveutuneisuus eturauhassyövän vaaroista ja seerumin PSA:n mittaus oireettomiltakin potilailta on johtanut eturauhasbiopsioiden nopeaan yleistymiseen. Koepalojen otto eturauhasesta on aiheellinen, jos tuseeraus- tai kaikuitutkimuslöydös on epäilyttävä tai seerumin PSA-arvo koholla. Antibioottisuojassa ultraääniohjauksessa ns. karkealla neulalla tapahtuva näytteiden otto on kohtalaisen vaaraton, mutta monille, varsinkin nuoremmille potilaille epämiellyttävä. Vaikutelma korostuu siitä, että viime aikoina on diagnostiikan tarkentamiseksi kaksinkertaistettu näytteiden lukumäärä kuudesta kahteentoista. Silloin tällöin sattuu, että ensimmäinen näyte ei anna syöpädiagnoosia, mutta epäily karsinoomasta jatkuu tai vahvistuu. Uuden näytteen otto katsotaan tarpeelliseksi. Näissä tilanteissa potilaan suhtautuminen riippuu ensimmäisen kerran kokemuksista.

Ossi Lindell

Lyhyesti: Atavistiset peptidit vähissä atoopikon ihossa

Antimikrobiset peptidit ovat luontaisen vastustuskyvyn keskeisiä vaikuttajia elollisilla, hyönteisistä ihmisiin. Niitä on tunnistettu jo yli 500. Ihmisillä tärkeimmät ovat defensiinit ja katelisidiinit. Kumpaakin erittävät mm. ihon keratinosyytit. Sekä immunohistokemia, kudosekstraktien analyysi että geeniekspressiotutkimukset RT-PCR:llä osoittivat runsaasti beeta-defensiinia ja katelisidiinia psoriaatikon ihossa, mutta hyvin vähän atooppisessa ekseemassa. Syynä voisi olla interleukiinien 2 ja 13 runsaus atooppisessa ihossa, sillä ne estävät ainakin defensiinin syntymistä. Peptidien yhdistelmä tappoi myös koeputkessa S. aureuksen. Voi siis olla, että näillä peptideillä on osansa siihen, että atooppiseen ihottumaan iskee stafylokokki-infektio useammin kuin psoriaatikon ihoon.

Heikki Arvilommi

Lyhyesti: Allopurinoli parantaa endoteelin toimintaa sydämen vajaatoiminnassa

Kihti vaivaa varsin usein sydämen vajaatoimintapotilaita ja virtsahapon kertymisellä näyttäisi olevan yhteyttä sydänkuolleisuuteen. Brittitutkijat päättivät katsoa, miten allopurinoli vaikuttaa endoteelin toimintaan, koska endoteelin toiminta on häiriintynyttä sydämen vajaatoiminnassa. Ehkä yllättäenkin tämä oksidatiivista stressiä vähentävä ksantiinioksidaasin estäjä paransi merkittävästi endoteelin toimintaa 11:n keskivaikeaa vajaatoimintaa sairastavan potilaan aineistossa. Jatkotutkimuksia on kuulemma luvassa siitä, parantaako tämä vanha, halpa lääke myös potilaiden suorituskykyä tai jopa vähentää sydäntapahtumia.

Juhani Airaksinen

Tapaturmainen aivovaurio ei ole harvinainen

Tapaturmainen aivovaurio on epidemiologisesti suurempi ongelma kuin yleensä on tiedostettu. Sairaaloiden hoitoilmoitusrekisterin perusteella selvitettiin ensi kertaa aivotrauman saaneiden henkilöiden lukumäärä ja taustatietoja. Vuosina 1991-2000 heitä oli 50 821 henkilöä eli keskimäärin hieman yli 5 000 vuosittain. Ikääntyvien ihmisten tapaturmat ovat lisääntymään päin. Kaikkien vuosittain ensi kertaa aivovamman saaneiden lukumäärä on varovaisestikin arvioiden 15-20 000, kun otetaan huomioon myös ne, jotka eivät ole tarvinneet välitöntä sairaalahoitoa.

Hannu Alaranta, Sanna Koskinen, Jukka Turkka

Iäkkäiden delirium ja sen seuraukset - mitkä ovat ehkäisyn mahdollisuudet?

Kolmannes sairaalaan otetuista iäkkäistä potilaista kärsii äkillisestä sekavuustilasta. Hoidon, kuntoutuksen ja tukitoimien kohdentamisen deliriumin vaaratekijöihin on todettu vähentävän sen ilmaantuvuutta. Kognitiivisen toimintakyvyn seuraaminen deliriumin väistyttyä tarjoaa mahdollisuuden varhaiseen dementoivien sairauksien diagnosointiin ja hoitoon. Tehostetulla kuntoutuksella ja kotihoidon tukemisella voidaan pidentää deliriumin sairastaneiden iäkkäiden kotihoidon kestoa.

Terhi Rahkonen, Sirkka-Liisa Kivelä, Raimo Sulkava

Epävakaan persoonallisuushäiriöpotilaan hoito Yhteenveto APA:n hoitosuosituksesta

American Psychiatric Association (APA) julkaisi vuoden 2001 lokakuussa epävakaan persoonallisuushäiriön hoitoa koskevan suosituksen. Se on kahdestoista APA:n laatima psykiatrisen hoidon suositus ja samalla ensimmäinen persoonallisuushäiriöiden ryhmää koskeva. Psykoterapeuttisen lähestymistavan merkitys painottuu APA:n suosituksessa, sillä tuoreissa tutkimuksissa on saatu näyttöä psykoterapeuttisten hoito-ohjelmien tuloksellisuudesta juuri epävakaan persoonallisuushäiriön kohdalla. Suositus antaa myös yksityiskohtaista tietoa näyttöön perustuvasta lääkehoidosta.

Risto Antikainen, Ulrich Tacke

Nuoruusiän psyykkisten häiriöiden juuret ja kulku

Nuoruusikä on kehityksellisesti tärkeä vaihe, jossa yksilön psyykkisten ongelmien korjaaminen on helpompaa kuin aikuisuudessa. Vaikka monet ongelmat kärjistyvät nuoruusiässä ja jatkuvat myöhemmin elämässä, mielenterveyden häiriöiden juuret ovat usein perinnöllisessä alttiudessa sekä varhaisissa somaattisen ja psyykkisen kehityksen ongelmissa. Osa häiriöistä puhkeaa jo lapsuudessa, muuntuu kehityksen edetessä ja altistaa samankaltaisille tai uusille häiriöille myöhemmin elämän aikana.

Hanna Ebeling

Novartis laajentaa tutkimustoimintaansa Bostoniin

Novartis laajentaa tutkimustoimintaansa Sveitsin Baselista Yhdysvaltoihin Bostoniin. Tutkimus työllistää nyt 2 800 henkilöä ja kun Bostonin keskus aloittaa toimintansa vuoden 2003 aikana, nousee määrä noin 3 500 henkilöön. Tutkimuksen menoarvio on tällöin noin 2 miljardia euroa.

Åke Landqvist

Terveyskeskusten päivystys

Terveyskeskusten päivystyksessä on viimeisen viiden vuoden aikana tapahtunut erittäin suuria muutoksia. Erityisesti yöaikainen päivystys on kautta maan keskittynyt sairaaloihin. Terveyskeskusten yöaikaisesta päivystyksestä vastaavat sairaalat ensisijaisesti omalla työvoimallaan. Keskussairaaloiden yhteyteen on kuitenkin perustettu jo kolme sellaista päivystyspistettä, joiden lääkärityövoimasta huolehtivat alueen terveyskeskuslääkärit. Lisäksi useissa sairaanhoitopiireissä on valmisteilla samanlaisia päivystysjärjestelmiä. Toinen yleistyvä ilmiö on lääkärityövoimaa välittävien reppufirmojen lisääntyminen päivystyksen toteutuksessa sekä edellä mainitunlaisissa päivystysjärjestelyissä että terveyskeskusten itse järjestämän päivystyksen toteutuksessa.

Mikko Kangas, Olli Meretoja, Mikko Murtonen, Outi Vanha-Kämppä

Iäkkäiden kaatumisvammojen akuuttihoidon kustannukset

Iäkkäille henkilöille sattuu paljon lääkärin hoitoa vaativia kaatumisvammoja. Vuonna 2000 akuuttia sairaalahoitoa vaatineiden vammojen kustannukset olivat 39 miljoonaa euroa ja lonkkamurtumien osuus niistä oli 82 %. Tutkimuksessa arvioitiin 65 vuotta täyttäneiden kaatumisvammojen akuutin sairaala- ja avohoidon kustannukset vuonna 2000 ja kustannusten ennusteet vuoteen 2030. Iäkkäiden henkilöiden kaatumisvammojen ehkäisyyn ja kustannusvaikuttavuuden tutkimiseen on aihetta.

Maarit Piirtola, Juho Akkanen, Harri Sintonen, Raimo Isoaho, Olli-Pekka Ryynänen, Sirkka-Liisa Kivelä

Ambulatorinen verenpaine iäkkäillä

25.10.2002 Turun yliopisto

Maria Wendelin-Saarenhovi

Kupan, tippurin ja klamydian epidemiologia Suomessa 1990-luvulla

25.10.2002 Helsingin yliopisto

Eija Hiltunen-Back

Suvuittain esiintyvän dysleksian neuropsykologisia erityispiirteitä

25.10.2002 Helsingin yliopisto

Jaanamarja Nopola-Hemmi

Interstitiaalinen virtsarakon tulehdus

1.11.2002 Tampereen yliopisto

Mikael Leppilahti

Vatsaelinkirurgian aiheuttama tulehdusvaste ja sen muokkaus granulosyyttikasvutekijällä

1.11.2002 Oulun yliopisto

Heikki Wiik

Keskosen ja täysiaikaisen vastasyntyneen keuhkojen typpioksidi

1.11.2002 Oulun yliopisto

Outi Aikio

Flunssat päiväkodissa - tai vasta koulussa

Tämä tutkimus ilmestyi jo aiemmin tänä vuonna, mutta on aiheeltaan ajankohtainen nyt, kun flunssakausi on käsillä ja päiväkodit täynnä lapsia. Tutkimuksessa seurattiin lasten flunssatauteja päiväkoti-iästä 13 ikävuoteen asti. Tulosta voidaan kuvata siten, että lapsuusajan flunssien määrä on sama, kotona hoidettu lapsi vain sairastaa ne vähän myöhemmin kuin päiväkotilapsi.

Heikki Arvilommi

Kirurgisen hoidon vaikutus kuolleisuuteen paikallisessa eturauhassyövässä

Syövän hoidossa pyritään yleensä pahanlaatuisen kasvaimen kirurgiseen poistoon mikäli mahdollista. Eturauhassyövän suhteen tilanne on ollut kuitenkin ristiriitainen. Radikaalia prostatektomiaa on käytetty hoitomuotona viime vuosina yhä enemmän, mutta sen käyttö ei ole ollut yleisesti hyväksyttyä, koska eturauhassyövän luonnollista kulkua ei ole katsottu tunnettavan riittävästi. Myöskään toimenpiteen hyödystä muihin hoitoihin verrattuna ei ole tähän mennessä ollut käytettävissä yhtään satunnaistettua tutkimusta. Asiaan on saatu nyt uutta näkemystä kun pohjoismainen työryhmä on julkaissut ensimmäisen raporttinsa SPCG 4 -tutkimuksestaan (The Scandinavian Prostatic Cancer Group Study Number 4).

Ossi Lindell

Lyhyesti: Influenssarokote ja sydäntapahtumat

Äkillisiä sepelvaltimotautikohtauksia esiintyy enemmän flunssakausina. FLUVACS-tutkimuksen pilottivaiheessa satunnaistettiin talvikauden aikana 301 vastikään sydäninfarktin sairastanutta tai pallolaajennustoimenpiteessä ollutta potilasta influenssarokotukseen tai vertailuryhmään. Ryhmien hoidossa ei muuten ollut eroa. Puolen vuoden seurannassa rokotusryhmän sydänkuolleisuus (2 % vs 8 %) ja sydäntapahtumien vaara (11 % vs 23 %) olivat pienempiä kuin verrokeilla. Tämä alustava, hyvin pieneen aineistoon perustuva tutkimus on mielenkiintoinen, vaikkakaan ei vielä vakuuttava. Tulos ei ole ainakaan hillitsemässä riskiryhmien nykyistä rokotuskäytäntöä.

Juhani Airaksinen