1. Lääkärilehti
  2. Tieteessä
  3. Alzheimer-potilaat ja psyykenlääkkeiden käyttö 2005–2011
Alkuperäis­tutkimus 10/2019 vsk 74 s. 609 - 616

Alzheimer-potilaat ja psyykenlääkkeiden käyttö 2005–2011

Lähtökohdat Tutkimme Alzheimerin taudin diagnoosin eri vuosina saaneiden henkilöiden psyykenlääkkeiden käyttöä sekä heidän osuuttaan 65 vuotta täyttäneestä väestöstä erityisvastuualueittain.

Menetelmät Tutkimus tehtiin MEDALZ-aineistosta, joka sisältää kaikki vuosina 2005–11 Alzheimerin taudin lääkkeisiin rajoitetun peruskorvausoikeuden saaneet henkilöt (n = 70 718) sekä heidän kansallisista rekistereistä poimitut lääkeosto- ja sairaustietonsa.

Tulokset Alzheimer-diagnoosin saaneiden osuus 65 vuotta täyttäneistä kasvoi jokaisella erva-alueella vuosina 2005–11. Noin puolet käytti psyykenlääkkeitä 0–2 vuotta ennen diagnoosia ja noin 60 % diagnoosin jälkeen. Psykoosilääkkeiden ja masennuslääkkeiden käytön yleisyys säilyi samansuuruisena koko tutkimusjakson ajan. Vain bentsodiatsepiinien ja niiden kaltaisten lääkkeiden käyttö diagnoosin jälkeen väheni merkittävästi vuosi­kohorteittain.

Päätelmät Psyykenlääkkeiden käyttö on Alzheimerin tautia sairastavilla hyvin yleistä. Sitä tulisi vähentää, koska se altistaa haittatapahtumille.

Alzheimer-potilaat ja psyykenlääkkeiden käyttö 2005–2011 Kuva 1 / 1

Alzheimerin tautia aiheuttaa noin 70 % kaikista muistisairauksista (11 Alzheimer’s Association: 2016 Alzheimer’s disease facts and figures. Alzheimer’s & Dementia 2016;12:8–13.,22 Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Societas Gerontologica­ Fennican, Suomen Neurologisen Yhdistyksen, Suomen Psykogeriatrisen Yhdistyksen ja Suomen Yleislääketieteen Yhdistyksen asettama työryhmä. Muistisairaudet. Käypä hoito -suositus 27.1.2017. www.kaypahoito.fi). Muistihäiriöiden diagnostiikka on tehostunut 2000-luvun alusta lähtien muistipoliklinikoiden yleistymisen (33 Lupsakko T, Karppi P, Rissanen A, Sulkava R. Perusterveydenhuollon muistipoliklinikka – ketä varten, miten toimii? Suom Lääkäril 2005;60:811–5.) ja Käypä hoito -suositusten ansiosta (22 Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Societas Gerontologica­ Fennican, Suomen Neurologisen Yhdistyksen, Suomen Psykogeriatrisen Yhdistyksen ja Suomen Yleislääketieteen Yhdistyksen asettama työryhmä. Muistisairaudet. Käypä hoito -suositus 27.1.2017. www.kaypahoito.fi,44 Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Societas Gerontologica­ Fennican, Suomen Neurologisen Yhdistyksen, Suomen Psykogeriatrisen Yhdistyksen ja Suomen Yleislääketieteen Yhdistyksen asettama työryhmä. Alzheimerin taudin diagnostiikka ja lääkehoito. Käypä hoito -suositus 29.3.2006. www.kaypahoito.fi,55 Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Societas Gerontologica­ Fennican, Suomen Neurologisen Yhdistyksen, Suomen Psykogeriatrisen Yhdistyksen ja Suomen Yleislääketieteen Yhdistyksen asettama työryhmä. Muistisairaudet. Käypä hoito -suositus 13.8.2010. www.kaypahoito.fi). Ei kuitenkaan tiedetä, näkyykö diagnostiikan tehostuminen muutoksena esimerkiksi diagnoosin saaneiden ikäjakaumassa tai elinajan ennusteessa.

Neuropsykiatriset oireet ovat yleisiä Alzheimerin tautia sairastavilla. Niitä tulisi ensisijaisesti hoitaa lääkkeettömillä keinoilla ja muistisairauslääkkeillä (22 Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Societas Gerontologica­ Fennican, Suomen Neurologisen Yhdistyksen, Suomen Psykogeriatrisen Yhdistyksen ja Suomen Yleislääketieteen Yhdistyksen asettama työryhmä. Muistisairaudet. Käypä hoito -suositus 27.1.2017. www.kaypahoito.fi), mutta silti hoitoon käytetään usein psyykenlääkkeitä (6–9). Koska psyykenlääkkeet ovat vanhuksilla ja dementiaa sairastavilla yhteydessä moniin vakaviin haittatapahtumiin, niitä pitäisi käyttää lyhytaikaisesti ja vain kaikkein vaikeimpiin neuropsykiatrisiin oireisiin (10–15).

Psyykenlääkkeet ovat muistisairailla yhteydessä moniin vakaviin haittatapahtumiin.

Selvitimme, onko Alzheimer-diagnoosin saaneiden henkilöiden iässä, sairastavuudessa, kuolleisuudessa sekä dementia- ja psyykenlääkkeiden käytössä tapahtunut muutoksia vuosien 2005–11 aikana. Lisäksi tutkittiin muutoksia diagnoosin saaneiden osuudessa erityisvastuualueittain (erva).

Aineisto ja menetelmät

Tutkimus on osa valtakunnallista rekisteripohjaista MEDALZ-tutkimusta (Medication use and Alzheimer’s disease). Kelan erityiskorvausrekisteristä saatu aineisto sisältää kaikki vuosina 2005–11 Alzheimerin taudin perusteella rajoitetun peruskorvausoikeuden (jatkossa korvausoikeus) saaneet, diagnosiointihetkellä kotona asuneet henkilöt (n = 70 718). Näinä vuosina Alzheimer-lääkkeistä ei saanut Kela-korvausta ilman tätä korvausoikeutta ja lääkkeiden hinta oli korkea. Korvausoikeuden saaminen edellytti perusteellisia tutkimuksia (22 Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Societas Gerontologica­ Fennican, Suomen Neurologisen Yhdistyksen, Suomen Psykogeriatrisen Yhdistyksen ja Suomen Yleislääketieteen Yhdistyksen asettama työryhmä. Muistisairaudet. Käypä hoito -suositus 27.1.2017. www.kaypahoito.fi,1616 Kansaneläkelaitos: Lääkkeiden korvausoikeudet 307 Rivastigmiini.­ www.kela.fi/laake307 (siteerattu 20.5.2018)).

Muut sairaudet on poimittu rekistereistä vuosilta 1972–2015. Terveydenhuollon hoitoilmoitusrekisteristä (HILMO) poimittiin aivohalvaukset ja Kelan erityiskorvausrekisteristä diabetes, sydän- ja verisuonitaudit sekä astma ja keuhkoahtaumatauti. Lääkkeiden käyttötiedot poimittiin Kelan reseptitiedostosta, joka sisältää Kelan korvaamat lääkeostot vuosilta 1995–2015. Seuranta päättyi kuolemaan, yli 90 päivän sairaala- tai laitoshoitoon, seuranta-ajan päättymiseen 31.12.2015 tai viimeistään neljä vuotta diagnoosin jälkeen. Kuolinpäivät saatiin Tilastokeskuksen kuolemansyyrekisteristä vuosilta 2005–15.

Lääkkeet on luokiteltu ATC-luokitusjärjestelmän mukaisesti (1717 WHO Collaborating Centre for Drug Statistic Methodology: The Anatomical Therapeutic Chemical Classification System. www.whocc.no/atc/structure_and_principles/ (siteerattu 5.4.2018)). Muistisairauslääkkeiksi luokiteltiin asetyylikoliiniesteraasin (AKE) estäjät ja memantiini. Psyykenlääkkeiksi luokiteltiin masennuslääkkeet, psykoosilääkkeet (pois lukien litium) sekä bentsodiatsepiinit ja niiden kaltaiset lääkkeet (tsopikloni ja tsolpideemi). Aineistosta puuttuvat sairaaloissa tai julkisen sektorin vanhainkodeissa käytetyt lääkkeet, koska niitä ei tallenneta reseptitiedostoon.

Lääkeostot mallinnettiin käyttöjaksoiksi PRE2DUP-menetelmällä: Kelan reseptitiedostoon tallentunut lääkeostotieto muunnetaan henkilön jokaisen lääkkeen käyttöjaksoiksi ottamalla huomioon yksilöllinen vaihtelu ostoissa sekä ajanjaksot, jolloin henkilö ei ole käyttänyt kotiin hankittuja lääkkeitä (ts. sairaala- ja vanhainkotijaksot). Menetelmä on kuvattu yksityiskohtaisesti aiemmin (1818 Tanskanen A, Taipale H, Koponen M ym. From prescription drug purchases to drug use periods – a second generation method (PRE2DUP). BMC Med Inform Decis Mak 2015;15.).

Henkilöt jaettiin rajoitetun peruskorvausoikeuden myöntövuoden perusteella vuosikohortteihin. Niiden eroja tarkasteltiin iän, sukupuolen, sairastavuuden, kuolleisuuden ja lääkkeiden käytön suhteen. Lääkityksistä tutkittiin psyykenlääkkeiden käyttöä 0–2 vuotta ennen Alzheimer-diagnoosia ja 0–2 vuotta diagnoosin jälkeen sekä muistisairauslääkkeiden käytön aloittamista 12 kuukauden kuluessa diagnoosista. AKE:n estäjien ensimmäisen käyttöjakson kestoa tutkittiin henkilöillä, joilla seuranta-aikaa oli vähintään 1, 2 tai 3 vuotta lääkkeen aloittamisesta.

Alzheimer-diagnoosin saaneiden osuutta 65 vuotta täyttäneestä väestöstä ja sen muutosta tutkittiin erva-alueittain. Erva-alue määriteltiin diagnosointiajankohdan sairaanhoitopiirin mukaan. Analyysi rajoittui manner-Suomeen ja siitä suljettiin pois 164 ahvenanmaalaista ja 24 henkilöä, joilta tieto sairaanhoitopiiristä puuttui. Kunkin vuoden tiedot 65 vuotta täyttäneestä väestöstä erva-alueittain saatiin Tilastokeskuksen julkisista rekistereistä (1919 Tilastokeskus: Väestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 2003–2016 kunkin tilastovuoden aluejaolla. Helsinki 2017. pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__vrm__vaerak/105_vaerak_tau_116_fi.px/?rxid=4735a026-2933-49e9-a776-07e8aa9ae58f).

Jokaisen rekisterin ylläpitäjältä on saatu asianmukaiset luvat tutkimuksen suorittamiseen. Henkilöt on pseudonymisoitu ennen aineiston luovutusta tutkimusryhmälle eikä yksittäistä henkilöä ole mahdollista tunnistaa, joten tutkimus ei vaadi eettisen toimikunnan lausuntoa.

Tilastomenetelmät

Alzheimerin tautia sairastavien määrä suhteessa vanhusväestöön kasvoi jokaisella erva-alueella.

Aineisto analysoitiin luokitteluasteikollisten muuttujien osalta prosenttiosuuksina χ2-testillä ja jatkuvien muuttujien osalta keskiarvoina lineaarisella regressiolla. Vuosikohorttien kuolleisuuseroja ja AKE-lääkkeiden käytön kestoa tutkittiin Coxin regressiolla, joissa huomioitiin myös sekoittavat tekijät. Nämä tulokset raportoitiin riskisuhteena (HR). Analyysit suoritettiin SPSS 24 -tilasto-ohjelmalla.

Tulokset

Alzheimerin taudin perusteella lääkekorvausoikeuden saaneiden määrä kasvoi tutkimusjaksolla 8 547 henkilöstä 12 222 henkilöön vuodessa (Liitetaulukko 1). Keskimääräinen ikä diagnoosihetkellä nousi vain hieman, 79,4 vuodesta 80,7 vuoteen. Naisten osuus vaihteli välillä 63,9–66,2 %. Muista sairauksista diabetesta sairastavien osuus lisääntyi eniten (12,2 % vuonna 2005 ja 15,3 % vuonna 2011) ja aivohalvaukseen sairastuneiden sekä astmaa ja keuhkoahtaumaa sairastavien osuudet hieman. Sydän- ja verisuonisairauksia sairastavien osuus pieneni hieman (52,0 % ja 50,4 %).

Alzheimer-potilaiden kuolleisuus vuoden ja neljän vuoden kuluessa diagnoosista oli suurempi myöhemmissä vuosikohorteissa (Liitetaulukko 1). Kuolleisuus sataa henkilövuotta kohden nousi ensimmäisen tutkimusvuoden 9,5 henkilöstä viimeisen tutkimusvuoden 10,5 henkilöön (Liitetaulukko 2). Ero kuitenkin katosi iällä ja sukupuolella vakioinnin jälkeen.

Koko maassa Alzheimerin tautia sairastavien määrä suhteessa 65 vuotta täyttäneeseen väestöön nousi 1,02 %:sta 1,25 %:iin. Kasvua oli jokaisella erva-alueella (Liitetaulukko 3). Vuonna 2005 diagnoosin saaneiden osuus 65 vuotta täyttäneestä väestöstä vaihteli alueittain välillä 0,90–1,20 % ja vuonna 2011 välillä 1,09–1,48 %. Eniten osuus kasvoi KYS:n alueella (0,41 prosenttiyksikköä) ja vähiten TAYS:n alueella (0,15 prosenttiyksikköä). Diagnosoitujen osuus vuonna 2011 oli pienin TAYS:n alueella (1,09 %) ja suurin KYS:n alueella (1,48 %). Muilla erva-alueilla osuus oli 1,25 %.

Tutkimusjakson jokaisena vuonna psyykenlääkkeiden käyttö oli yleisempää 0–2 vuotta diagnoosin jälkeen kuin 0–2 vuotta ennen diagnoosia (Liitetaulukko 4). Ennen diagnoosia psyykenlääkkeitä käyttäneiden osuus oli tutkimusjakson alussa ja lopussa samaa suuruusluokkaa (46,6 % ja 48,0 %) (taulukko 1). Sen sijaan diagnoosin jälkeen psyykenlääkkeitä käyttäneiden osuus pieneni (63,0 % ja 59,9 %). Ennen diagnoosia psykoosilääkkeitä käyttäneiden osuus oli kaikkina tutkimusvuosina samaa suuruusluokkaa (10,8–12,5 %), mutta diagnoosin jälkeen niitä käyttäneiden osuus kasvoi hieman (26,2–28,1 %). Yleisimmin käytetyt lääkeaineet olivat risperidoni ja ketiapiini.

Masennuslääkkeitä käytti noin joka neljäs ennen diagnoosia ja joka kolmas diagnoosin jälkeen koko tutkimusjakson ajan (taulukko 1). Selektiivisten serotoniinin takaisinoton estäjien (SSRI) käyttö väheni ja trisyklisten masennuslääkkeiden käyttö pysyi samana, mutta mirtatsapiinin käyttäjien osuus kasvoi tutkimusjakson alusta sen loppuun sekä ennen diagnoosia (5,7 % ja 9,6 %) että diagnoosin jälkeen (10,5 % ja 15,4 %).

Bentsodiatsepiineja tai niiden kaltaisia lääkkeitä ennen diagnoosia käyttäneiden osuus pysyi tasaisena tutkimusjakson alusta loppuun (31,0 % ja 32,0 %) (taulukko 1), mutta niitä diagnoosin jälkeen käyttäneiden osuus pieneni (40,1 ja 32,8 %). Bentsodiatsepiineja käyttäneiden osuus pieneni (ennen diagnoosia 18,4 % ja 16,0 %, diagnoosin jälkeen 26,1 % ja 19,5 %). Sen sijaan bentsodiatsepiinien kaltaisia lääkkeitä ennen Alzheimer-diagnoosia käyttäneiden osuus kasvoi (17,5 % ja 20,9 %), mutta niitä diagnoosin jälkeen käyttäneiden osuus pieneni (21,4 % ja 17,7 %) vuosikohorteittain.

Alzheimer-diagnoosin saaneista 88,6–90,8 %:lle aloitettiin jokin muistisairauslääke vuoden kuluessa diagnoosista, ja tuolloin AKE:n estäjiä käyttävien osuus oli 74,5–79,3 % (Liitetaulukko 5). AKE:n estäjistä yleisimmin käytettiin donepetsiiliä jokaisena vuonna. Rivastigmiinin käyttö lisääntyi tutkimusjakson aikana (23,2 % ja 28,7 %) ja galantamiinin käyttö väheni (18,3 % ja 12,6 %).

AKE:n estäjien käyttö vähintään kahden ja kolmen vuoden ajan väheni vuodesta 2005 vuoteen 2011 (Liitetaulukko 6). Henkilöistä, joilla seuranta-aikaa oli vähintään kolme vuotta, 59,3 %:lla ensimmäinen käyttöjakso kesti vähintään kolmen vuotta vuonna 2005 ja 55,6 %:lla vuonna 2011 diagnoosin saaneista. Kun käyttö rajattiin neljään vuoteen, AKE:n estäjien käyttö keskeytyi vuosina 2008–11 diagnoosin saaneilla 8–11 % todennäköisemmin kuin vuonna 2005 diagnoosin saaneilla ja erot säilyivät vakiointien jälkeen.

Risperidoni ja ketiapiini kattoivat valtaosan psykoosilääkkeiden käytöstä.

Memantiinin käyttö yleistyi vuosikohorteittain (Liitetaulukko 5). Vuoden kuluessa diagnoosista memantiinia käyttäneitä oli 22,5 % vuonna 2005 ja 32,9 % vuonna 2011 diagnosoiduista.

Pohdinta

Alzheimerin taudin diagnoosin saaneiden määrä kasvoi 43 % vuodesta 2005 vuoteen 2011. Samanaikaisesti diagnoosin saaneiden ikä nousi, mikä selittänee myöhemmissä vuosikohorteissa havaittua yleisempää sairastavuutta sekä kuolleisuutta, sillä vuosikohorttien kuolleisuuserot katosivat iällä ja sukupuolella vakioinnin jälkeen.

Koko maassa ja jokaisella erva-alueella Alzheimer-diagnoosin saaneiden osuus 65 vuotta täyttäneestä väestöstä on kasvanut vuosien 2005 ja 2011 välillä. Todennäköisesti Käypä hoito -suositusten julkaiseminen sekä yleistynyt muistipoliklinikkatoiminta ja niihin liittyvä hoitopolkujen kehittäminen ovat lisänneet diagnosointia (2–5,20). Erityisen voimakasta kasvu oli KYS:n ja HYKS:n alueilla, joissa on ilmeisesti panostettu taudin diagnostiikkaan.

Lähes puolet käytti psyykenlääkettä kahden vuoden aikana ennen diagnoosia ja noin kaksi kolmasosaa kahden vuoden kuluessa diagnoosin jälkeen. Vain bentsodiatsepiinien käyttö väheni diagnoosin jälkeen vuosikohorteittain.

Tutkimuksemme perusteella diagnoosin jälkeen psykoosilääkkeitä käyttäneiden osuus suureni 15,4–16,9 prosenttiyksikköä verrattuna diagnoosia edeltäneeseen tilanteeseen. Samansuuntainen trendi on havaittu myös Britanniassa (88 Martinez C, Jones R, Rietbrock S. Trends in the prevalence of antipsychotic drug use among patients with Alzheimer’s disease and other dementias including those treated with antidementia drugs in the community in the UK: a cohort study. BMJ Open 2013;3.). Löydöksemme psykoosilääkkeiden diagnoosinjälkeisen käytön yleistymisestä myöhemmissä vuosikohorteissa on sen sijaan vastakkainen Britanniassa tehdyn tutkimuksen kanssa.

Risperidonin ja ketiapiinin käyttö lisääntyi merkittävästi diagnoosin jälkeen, ja ne kattoivat valtaosan psykoosilääkkeiden käytöstä. Psykoosilääkkeiden käytön yleistyminen on huolestuttavaa, koska käyttöön liittyy muistisairailla haittoja, kuten lisääntynyt kaatumisten ja lonkkamurtumien (1212 Pratt N, Roughead EE, Ramsay E, Salter A, Ryan P. Risk of hospitalization for hip fracture and pneumonia associated with antipsychotic prescribing in the elderly: a self-controlled case-series analysisin an Australian health care claims database. Drug Saf ­2011;34:567–75.,1313 Koponen M, Taipale H, Lavikainen P ym. Antipsychotic use and the risk of hip fracture among community-dwelling persons with Alzheimer’s disease. J Clin Psychiatry 2017;78:e257-e63.,2121 Dennis M, Shine L, John A ym. Risk of adverse outcomes for older people with dementia prescribed antipsychotic medication: A population-based cohort study. Neurol Ther 2017;6:57–77.), aivohalvauksen (2121 Dennis M, Shine L, John A ym. Risk of adverse outcomes for older people with dementia prescribed antipsychotic medication: A population-based cohort study. Neurol Ther 2017;6:57–77.), keuhkokuumeen (12, 22) sekä kuoleman riski (23–26). Neuropsykiatristen oireiden ensisijainen hoito on muistisairauden lääkehoito sekä lääkkeettömät hoitomuodot ja vasta niiden jälkeen psyykenlääke mahdollisimman lyhytaikaisena hoitona (22 Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Societas Gerontologica­ Fennican, Suomen Neurologisen Yhdistyksen, Suomen Psykogeriatrisen Yhdistyksen ja Suomen Yleislääketieteen Yhdistyksen asettama työryhmä. Muistisairaudet. Käypä hoito -suositus 27.1.2017. www.kaypahoito.fi). Risperidoni on ainoa psyykenlääke, jolla on käyttöaiheena dementiaan liittyvät käytösoireet.

Lue myös

Myös masennuslääkkeiden käyttö lisääntyi Alzheimer-diagnoosin jälkeen: vähintään joka kolmas käytti masennuslääkettä. Myös Britanniassa (88 Martinez C, Jones R, Rietbrock S. Trends in the prevalence of antipsychotic drug use among patients with Alzheimer’s disease and other dementias including those treated with antidementia drugs in the community in the UK: a cohort study. BMJ Open 2013;3.) masennuslääkkeiden käyttö kasvoi huomattavasti myöhempinä tutkimusvuosina, jolloin käyttäjien osuus oli samaa suuruusluokkaa kuin tässä tutkimuksessa. Masennuslääkkeitä on voitu pitää turvallisempana hoitovaihtoehtona psykoosilääkkeisiin ja bentsodiatsepiineihin verrattuna, mutta myös niiden on todettu olevan vanhuksilla ja Alzheimer-potilailla yhteydessä vakaviin haittatapahtumiin, kuten kaatumisiin ja lonkkamurtumiin (1111 Coupland C, Dhiman P, Morriss R, Arthur A, Barton G, Hippisley-Cox J. Antidepressant use and risk of adverse outcomes in older people: population based cohort study. BMJ 2011;343:d4551.,1515 Torvinen-Kiiskinen S, Tolppanen AM, Koponen M ym. Antidepressant use and risk of hip fractures among community-dwelling persons with and without Alzheimer’s disease. Int J Geriatr Psychiatry 2017;32:e107-e15.) sekä pään vammoihin (2727 Taipale H, Koponen M, Tanskanen A ym. Risk of head and traumatic brain injuries associated with antidepressant use among community-dwelling persons with Alzheimer’s disease: a nationwide matched cohort study. Alzheimers Res Ther 2017;9:59.).

Bentsodiatsepiineja tai niiden kaltaisia lääkkeitä käytti noin kolmannes ennen diagnoosia ja käyttö oli yleisempää diagnoosin jälkeen. Ennen diagnoosia niitä käyttäneiden osuus pysyi samalla tasolla, mutta diagnoosin jälkeen osuus väheni vuosikohorteittain. Myös Tanskassa on havaittu dementiapotilaiden bentsodiatsepiinien käytön vähentyneen merkittävästi (2828 Nørgaard A, Jensen-Dahm C, Gasse C, Vibe-Hansen H, Waldemar G. Time trends in antipsychotic drugs use in patients with dementia: A nationwide study. J Alzheimers Dis 2016;49:211–20.). Nämä tulokset saattavat kertoa aiempaa kriittisemmästä suhtautumisesta bentsodiatsepiineihin, vaikka käyttö on edelleen huolestuttavan yleistä. Bentsodiatsepiinien käyttöön liittyy vanhuksilla ja muistisairailla lisääntynyt kaatumisten ja lonkkamurtumien (1010 Cumming RG, Le Couteur DG. Benzodiazepines and risk of hip fractures in older people: a review of the evidence. CNS Drugs 2003;17:825–37.,1414 Saarelainen L, Tolppanen AM, Koponen M ym. Risk of hip fracture in benzodiazepine users with and without Alzheimer’s disease. J Am Med Dir Assoc 2017;18:e15-87.e2), kognition heikkenemisen (2929 Paterniti S, Dufouil C, Alperovitch A. Long-term benzodiazepine use and cognitive decline in the elderly: The epidemiology of vascular aging study. J Clin Psychopharmacol 2002;22:285–93.) sekä aivohalvauksen riski (3030 Mittal V, Lekshminarayana K, Williamson D, Muralee S, Tampi RR. Risk of cerebrovascular adverse events and death in elderly patients with dementia when treated with antipsychotic medications: a literature review of evidence. Am J Alzheimers Dis Other Demen 2011;26:10–28.,3131 Taipale H, Koponen M, Tanskanen A ym. Use of benzodiazepines and related drugs is associated with a risk of stroke among persons with Alzheimer’s disease. Int Clin Psychopharmacol 2017;32:135–41.). Toisaalta on huomattava, että osa bentsodiatsepiineista (mm. tematsepaami) on siirtynyt pois Kela-korvattavuuden piiristä tutkimusjakson aikana, joten käytön vähentyminen saattaa olla tuloksiamme vähäisempää.

AKE:n estäjälääkitys aloitettiin yli 70 %:lle tutkittavista vuoden kuluessa diagnoosista. Luku on lähes sama kuin Ruotsissa (3232 Johnell K, Religa D, Eriksdotter M. Differences in drug therapy between dementia disorders in the Swedish dementia registry: A nationwide study of over 7 000 patients. Dement Geriatr Cogn Disord 2013;35:239–48.), mutta huomattavasti suurempi kuin Saksassa, jossa vain 27 %:lle mihin tahansa dementoivaan sairauteen sairastuneista oli aloitettu AKE:n estäjä vuoden kuluessa diagnoosista (3333 Van den Bussche H, Kaduszkiewichz H, Koller D ym. Antidementia drug prescription sources and patterns after the diagnosis of dementia in Germany: results of a claims data-based 1-year follow up. Int Clin Psychopharmacol 2011;26:225–31.). Eroa Saksaan voi selittää diagnoosien ero sekä se, että otos sisälsi sekä kotona että laitoshoidossa asuvia. Myös Suomessa AKE:n estäjän aloittaneiden osuus oli hieman pienempi tuoreimmissa vuosikohorteissa, joskin luottamusvälit olivat päällekkäisiä.

AKE:n estäjien käyttöjakso lyheni vuosien 2005–11 välillä, mikä saattoi osittain selittyä myöhempien vuosikohorttien suuremmalla kuolleisuudella. On myös mahdollista, että on siirrytty enenevässä määrin memantiinin käyttöön; tätä tukee memantiinin käyttäjien osuuden kasvu. Kuitenkin muistisairauksien Käypä hoito -suosituksen mukaan Alzheimerin tautia tulee ensisijaisesti hoitaa AKE:n estäjillä, mutta mikäli ne eivät sovi, hoito voidaan aloittaa myös memantiinilla (22 Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Societas Gerontologica­ Fennican, Suomen Neurologisen Yhdistyksen, Suomen Psykogeriatrisen Yhdistyksen ja Suomen Yleislääketieteen Yhdistyksen asettama työryhmä. Muistisairaudet. Käypä hoito -suositus 27.1.2017. www.kaypahoito.fi). Mikäli memantiinin käyttöaihe on ollut neuropsykiatrinen oire, se ei näy psykoosi- ja masennuslääkkeiden käyttäjien osuuden vähenemisenä tässä tutkimuksessa.

Tutkimuksen merkittävin vahvuus on kansallisesti kattava aineisto henkilöistä, jotka saivat Alzheimer-lääkkeiden korvausoikeuden. Erityiskorvausrekisteristä saatua tietoa diagnosoiduista voidaan pitää luotettavana. Reseptitiedosto ei kuitenkaan sisällä tietoja lääkkeiden käytön aiheista eikä sairaaloiden tai julkisten hoitolaitosten asiakkaiden lääkkeiden käytöstä, joten tuloksia ei voi yleistää laitoshoidossa asuviin henkilöihin. Myöskään ilman korvausta tehdyt lääkeostot eivät tallennu rekisteriin. Aineisto ei sisällä tietoa taudin vaikeusasteesta.

Kirjoittajat
Laura Juhola
proviisoriopiskelija
Itä-Suomen yliopisto, farmasian laitos
Heidi Taipale
FaT, dosentti
Itä-Suomen yliopisto, farmasian laitos, Geriatrisen hoidon tutkimuskeskus (GERHO)
Marjaana Koponen
FaT
Itä-Suomen yliopisto, farmasian laitos, Geriatrisen hoidon tutkimuskeskus (GERHO)
Antti Tanskanen
FL
Itä-Suomen yliopisto, oikeuspsykiatrian yksikkö, Niuvanniemen sairaala sekä Karoliininen instituutti, kliinisen neurotieteen osasto, Tukholma
Jari Tiihonen
LT, professori
Itä-Suomen yliopisto, oikeuspsykiatrian yksikkö, Niuvanniemen sairaala sekä Karoliininen instituutti, kliinisen neurotieteen osasto, Tukholma
Sirpa Hartikainen
LT, professori
Itä-Suomen yliopisto, farmasian laitos, Geriatrisen hoidon tutkimuskeskus (GERHO)
Anna-Maija Tolppanen
FT, apulaisprofessori
Itä-Suomen yliopisto, farmasian laitos, Geriatrisen hoidon tutkimuskeskus (GERHO)
Sidonnaisuudet

Laura Juhola, Marjaana Koponen, Sirpa Hartikainen, Anna-Maija Tolppanen: Ei sidonnaisuuksia.

Heidi Taipale, Antti Tanskanen: Palkkio laitokselle (Eli Lilly, Janssen-Cilag).

Jari Tiihonen: Konsultointipalkkiot (EMA, Fimea), apurahat laitokselle (Eli Lilly, Janssen-Cilag, Sigrid Juséliuksen säätiö, Stanley Foundation), luentopalkkiot (Eli Lilly, Janssen-Cilag, Lundbeck, Otsuka).

Faktat

Tästä asiasta tiedettiin

Alzheimerin taudin ensisijaiseksi lääkkeeksi suositellaan AKE:n estäjiä.

Psyykenlääkkeitä käytetään yleisesti Alzheimerin taudin neuropsykiatristen oireiden hoitoon.

Tämä tutkimus opetti

Alzheimerin tautia sairastavien AKE:n estäjien käytön kesto lyhentyi ja memantiinin käyttö yleistyi.

Lähes puolet käytti psyykenlääkettä ennen Alzheimerin taudin diagnoosia ja noin kaksi kolmasosaa sen jälkeen.

Vuosina 2005–11 vain bentsodiatsepiinien ja niiden kaltaisten lääkkeiden käyttö väheni diagnoosin jälkeen. Psykoosi- ja masennuslääkkeiden käyttö pysyi samanlaisena kaikissa vuosikohorteissa.

Kirjallisuutta
1
Alzheimer’s Association: 2016 Alzheimer’s disease facts and figures. Alzheimer’s & Dementia 2016;12:8–13.
2
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Societas Gerontologica­ Fennican, Suomen Neurologisen Yhdistyksen, Suomen Psykogeriatrisen Yhdistyksen ja Suomen Yleislääketieteen Yhdistyksen asettama työryhmä. Muistisairaudet. Käypä hoito -suositus 27.1.2017. www.kaypahoito.fi
3
Lupsakko T, Karppi P, Rissanen A, Sulkava R. Perusterveydenhuollon muistipoliklinikka – ketä varten, miten toimii? Suom Lääkäril 2005;60:811–5.
4
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Societas Gerontologica­ Fennican, Suomen Neurologisen Yhdistyksen, Suomen Psykogeriatrisen Yhdistyksen ja Suomen Yleislääketieteen Yhdistyksen asettama työryhmä. Alzheimerin taudin diagnostiikka ja lääkehoito. Käypä hoito -suositus 29.3.2006. www.kaypahoito.fi
5
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Societas Gerontologica­ Fennican, Suomen Neurologisen Yhdistyksen, Suomen Psykogeriatrisen Yhdistyksen ja Suomen Yleislääketieteen Yhdistyksen asettama työryhmä. Muistisairaudet. Käypä hoito -suositus 13.8.2010. www.kaypahoito.fi
6
Rhee Y, Csernansky J, Emanuel L, Chang-Gok C, Shega J. Psychotropic­ medication burden and factors associated with antipsychotic use: an analysis of a population-based sample of community-dwelling older persons with dementia. J Am Geriatr Soc 2011;59:2100–7.
7
Calvó-Perxas L, de Euginio RM, Marquez-Daniel F ym. Profile and variables related to antipsychotic consumption according to dementia subtypes. Int Psychogeriatr­ 2012;24:940–7.
8
Martinez C, Jones R, Rietbrock S. Trends in the prevalence of antipsychotic drug use among patients with Alzheimer’s disease and other dementias including those treated with antidementia drugs in the community in the UK: a cohort study. BMJ Open 2013;3.
9
Taipale H, Koponen M, Tanskanen A ym. High prevalence of psychotropic drug use among persons with and without Alzheimer’s disease in Finnish nationwide cohort. Eur Neuropsychopharmacol 2014;24:1729–37.
10
Cumming RG, Le Couteur DG. Benzodiazepines and risk of hip fractures in older people: a review of the evidence. CNS Drugs 2003;17:825–37.
11
Coupland C, Dhiman P, Morriss R, Arthur A, Barton G, Hippisley-Cox J. Antidepressant use and risk of adverse outcomes in older people: population based cohort study. BMJ 2011;343:d4551.
12
Pratt N, Roughead EE, Ramsay E, Salter A, Ryan P. Risk of hospitalization for hip fracture and pneumonia associated with antipsychotic prescribing in the elderly: a self-controlled case-series analysisin an Australian health care claims database. Drug Saf ­2011;34:567–75.
13
Koponen M, Taipale H, Lavikainen P ym. Antipsychotic use and the risk of hip fracture among community-dwelling persons with Alzheimer’s disease. J Clin Psychiatry 2017;78:e257-e63.
14
Saarelainen L, Tolppanen AM, Koponen M ym. Risk of hip fracture in benzodiazepine users with and without Alzheimer’s disease. J Am Med Dir Assoc 2017;18:e15-87.e2
15
Torvinen-Kiiskinen S, Tolppanen AM, Koponen M ym. Antidepressant use and risk of hip fractures among community-dwelling persons with and without Alzheimer’s disease. Int J Geriatr Psychiatry 2017;32:e107-e15.
16
Kansaneläkelaitos: Lääkkeiden korvausoikeudet 307 Rivastigmiini.­ www.kela.fi/laake307 (siteerattu 20.5.2018)
17
WHO Collaborating Centre for Drug Statistic Methodology: The Anatomical Therapeutic Chemical Classification System. www.whocc.no/atc/structure_and_principles/ (siteerattu 5.4.2018)
18
Tanskanen A, Taipale H, Koponen M ym. From prescription drug purchases to drug use periods – a second generation method (PRE2DUP). BMC Med Inform Decis Mak 2015;15.
19
Tilastokeskus: Väestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 2003–2016 kunkin tilastovuoden aluejaolla. Helsinki 2017. pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__vrm__vaerak/105_vaerak_tau_116_fi.px/?rxid=4735a026-2933-49e9-a776-07e8aa9ae58f
20
Karppi P, Kuusijärvi ML. Geriatrinen muistipoliklinikka – kokemuksia sadasta ensimmäisestä potilaasta Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä. Gerontologia 1998;12:14–21.
21
Dennis M, Shine L, John A ym. Risk of adverse outcomes for older people with dementia prescribed antipsychotic medication: A population-based cohort study. Neurol Ther 2017;6:57–77.
22
Tolppanen AM, Koponen M, Tanskanen A ym. Antipsychotic use and risk of hospitalization or death due to pneumonia in persons with and those without Alzheimer disease. Chest 2016;150:1233–41.
23
Gill SS, Bronskill SE, Normand SL ym. Antipsychotic drug use and mortality in older adults with dementia. Ann Intern Med 2007;146:775–86.
24
Langballe EM, Engdahl B, Norgend H, Ballard C, Aarsland C, Selbæk G. Short- and long-term mortality risk associated with the use of antipsychotics among 26,940 dementia outpatients: a population-based study. Am J Geriatr Psychiatry 2014;22:321–31.
25
Nielsen RE, Lolk A, Valentin JB, Andersen K. Cumulative dosages of antipsychotic drugs are associated with increased risk of mortality rate in patients with Alzheimer’s disease. Acta Psychiatr Scand 2016;134:314–20.
26
Koponen M, Taipale H, Lavikainen P ym. Risk of mortality associated with antipsychotic monotherapy and polypharmacy among community-dwelling persons with Alzheimer’s disease. J Alzheimers Dis 2017;56:108–18.
27
Taipale H, Koponen M, Tanskanen A ym. Risk of head and traumatic brain injuries associated with antidepressant use among community-dwelling persons with Alzheimer’s disease: a nationwide matched cohort study. Alzheimers Res Ther 2017;9:59.
28
Nørgaard A, Jensen-Dahm C, Gasse C, Vibe-Hansen H, Waldemar G. Time trends in antipsychotic drugs use in patients with dementia: A nationwide study. J Alzheimers Dis 2016;49:211–20.
29
Paterniti S, Dufouil C, Alperovitch A. Long-term benzodiazepine use and cognitive decline in the elderly: The epidemiology of vascular aging study. J Clin Psychopharmacol 2002;22:285–93.
30
Mittal V, Lekshminarayana K, Williamson D, Muralee S, Tampi RR. Risk of cerebrovascular adverse events and death in elderly patients with dementia when treated with antipsychotic medications: a literature review of evidence. Am J Alzheimers Dis Other Demen 2011;26:10–28.
31
Taipale H, Koponen M, Tanskanen A ym. Use of benzodiazepines and related drugs is associated with a risk of stroke among persons with Alzheimer’s disease. Int Clin Psychopharmacol 2017;32:135–41.
32
Johnell K, Religa D, Eriksdotter M. Differences in drug therapy between dementia disorders in the Swedish dementia registry: A nationwide study of over 7 000 patients. Dement Geriatr Cogn Disord 2013;35:239–48.
33
Van den Bussche H, Kaduszkiewichz H, Koller D ym. Antidementia drug prescription sources and patterns after the diagnosis of dementia in Germany: results of a claims data-based 1-year follow up. Int Clin Psychopharmacol 2011;26:225–31.
English summary

Changes in characteristics and psychotropic use of Finnish persons diagnosed with Alzheimer’s disease in 2005–2011

Background We assessed the use of psychotropic drugs among persons with newly diagnosed Alzheimer’s disease (AD) from 2005–2011. We explored whether the proportion of persons diagnosed with AD in relation to the population aged 65 and over changed in the Finnish specific catchment areas in 2005–2011.

Methods The nationwide register-based MEDALZ cohort contains all community-dwellers with newly diagnosed AD (N = 70 718) in Finland in 2005–2011. Data was collected from the national prescription register, the causes of death register and the care register for health care.

Results The number of people diagnosed with AD in relation to the population aged 65 and over increased in all catchment areas during the period studied. Approximately half of the persons diagnosed had used psychotropics during the 2 years before and nearly 60% within two years after the diagnosis. The prevalence of antipsychotic and antidepressant use remained on the same level throughout the entire period. Among the psychotropics used, a change was observed only in benzodiazepines and related drugs, the use of which decreased after diagnosis (40.1 to 32.8%).

Conclusions Use of psychotropics is very common among persons with AD and use remained high in 2005–2011. However, the use of psychotropics should be reduced because of an increased risk of adverse events.

Etusivulla juuri nyt

Ajassa
Potilaat eivät tule koronavirustartunnan pelossa hoitoon, vaikka pitäisi

Vakavien sairauksien vuoksi hoitoon hakeutuvien määrä on puolittunut HUS:ssa Meilahden sairaalan neurologian päivystyksessä.

Ajassa
Tartuntoja 2 487, kuolleita 40

Varmistettuja tapauksia on tullut 179 lisää.

Kommentti
Pullon henki menettämässä puhtiaan?

Oltaisiinko epidemian huippu jo saavuttamassa vastoin kaikkia ennusteita, pohtii Heikki Peltola.

Ajassa
Influenssakausi on ollut laimea

Merkittävää ylikuolleisuutta ei ole havaittu missään ikäryhmässä.

Blogi
Ainoa mitä pitää pelätä, on pelko itse

Alikersantti Rokan sanoin ”jos sie lähet juoksemaa, nii sie saat juossa Pohjalahel saakka”, kirjoittaa Terhi Savolainen.

Ajassa
Milloin COVID-19-potilas lasketaan parantuneeksi?

HUS julkaisi ohjeita siitä, milloin eristys voidaan purkaa ja koska potilas voidaan todeta parantuneeksi.