Ammatti-ihotautien aiheuttajat Suomessa vuosina 1990-96

Työperäisten sairauksien rekisteri (entinen Suomen ammattitautirekisteri) perustettiin Työterveyslaitokseen vuonna 1964. Rekisteriin kerätään tietoja Suomessa todetuista ammattitaudeista. Työterveyslaitos tilastoi Työperäisten sairauksien rekisteriin vakuutuslaitoksille ilmoitetut uudet ammattitaudit korvauspäätöksestä riippumatta sekä työsuojelun valvontalain perusteella lääkärin työsuojelun piiriviranomaiselle ilmoittamat uudet ammattitaudit ja työstä johtuneet muut sairaalloiset tilat. Kaikkia Työperäisten sairauksien rekisteriin ilmoitettuja sairauksia ei siis ole korvattu vakuutuslaitoksissa ammattitauteina, mutta jokaiseen rekisterin tapaukseen liittyy lääkärin tekemä diagnoosi. Vuosilta 1964-96 rekisteriin on kertynyt noin 146 000 ammattitautitapausta.

Ihotautien rekisteröinti omana ryhmänään Työperäisten sairauksien rekisteriin aloitettiin vuonna 1975. Vuoteen 1996 mennessä ihotautitapauksia on rekisteröity jo lähes 28 900. Ihotaudit ovat kolmanneksi suurin ammattitautiryhmä rasitussairauksien ja meluvammojen jälkeen. Ilmoitettujen ihotautitapausten määrä väheni 1980-luvun alkupuolelle asti, mutta lisääntyi sen jälkeen vuoteen 1989 (kuvio 1). Viime vuosina on ilmoitettu vuosittain 1 100-1 200 ihotautitapausta.

ALTISTELUOKITUS

Ammattitautien aiheuttajat on vuosina 1990-96 Työperäisten sairauksien rekisteriin luokiteltu Työterveyslaitoksessa vuonna 1990 käyttöön otetun altisteluokituksen mukaan. Altisteluokituksessa erotellaan fysikaaliset altisteet, kemialliset altisteet, biologiset altisteet, fyysiset ja psykofyysiset kuormitustekijät, psykososiaaliset kuormitustekijät sekä muut ja tuntemattomat tekijät. Yksittäisiä luokkia on lähes 3 000.

Kemialliset altisteet on ryhmitelty yksittäisiin orgaanisiin yhdisteisiin, organometalliyhdisteisiin sekä epäorgaanisiin aineisiin ja yhdisteisiin. Luokitusperusteena on aineen kemiallinen rakenne. Järjestelmällisiä kemiallisten aineiden luokituksia on pyritty soveltamaan luokituksessa siten, että myös kemiaa vähemmän tuntevat voisivat käyttää luokitusta ja että nimikkeet olisivat havainnollisia. Koska työelämässä altistutaan usein myös muille kuin yksittäisille kemikaaleille, luokitukseen on sisällytetty myös muilla perusteilla määriteltyjä kemiallisia altisteita. Yksittäisten aineiden lisäksi luokitukseen kuuluvat seuraavat luokat: kemiallisten aineiden seokset, käyttötarkoituksen mukaan määritellyt tuotteet, epäorgaaniset pölyt, orgaaniset pölyt, sekalaiset pölyseokset ym. ja muut kemiallisiksi katsottavat altisteet.

Aineet koodataan ensisijaisesti kemiallisen rakenteensa perusteella. Siksi luokkaan käyttötarkoituksen mukaan määritellyt tuotteet ei välttämättä sisälly kaikki kyseisen tuoteryhmän aiheuttamat ammattitautitapaukset. Esimerkiksi "kumin sisältämät tiuraamisulfidit" koodataan yksittäisen tiuraamisulfidin mukaan. Lisäksi yksittäiset aineet luokitellaan siihen luokkaan, joka parhaiten kuvaa niiden toksikologisia ominaisuuksia. Esimerkiksi sinkkikromaatti koodataan kromaattina eikä sinkkiyhdisteenä.

AMMATTI-IHOTAUDIT VUOSINA 1990-96

Taudinkuvat

Yleisin ammatti-ihotauti on kosketusihottuma, noin 90 % tapauksista (taulukko 1). Tavallisin työperäinen kosketusihottuma on kosketusekseema, joka on pääasiassa kemikaalien ärsytys- tai herkistämisvaikutusten aiheuttama ihon pinnallinen tulehdus. Syntytavan mukaan kosketusekseemaa nimitetään joko ärsytyskosketusekseemaksi tai viivästyneestä eli tyypin IV allergiasta johtuvaksi allergiseksi kosketusekseemaksi. Kosketusallergiaa edeltää vaihtelevan pituinen, jopa vuosia kestävä, oireeton altistumisaika. Kosketusallergian kehityttyä paikallinen ekseemareaktio ilmaantuu usean tunnin tai 1-7 vuorokauden kuluessa ihon uudelleen altistuttua kosketusallergian aiheuttaja-aineelle.

Työperäinen proteiinikosketusihottuma ja kosketusurtikaria ovat myös kosketusihottumia ja tavallisimmin seurausta välittömän eli tyypin I allergian kehittymisestä työympäristön altisteille. Kosketusurtikariassa nokkosenpolttaman näköiset paukamat syntyvät yleensä terveelle iholle tulleen aineen kosketusalueelle muutamassa minuutissa ja häviävät tavallisesti jälkiä jättämättä 1-4 tunnissa, viimeistään vuorokauden kuluessa. Lievä koske- tusurtikaria ilmenee pelkkänä punoituksena ja kutinana. Ihon altistuminen tihein välein kosketusurtikariaa aiheuttaville proteiinipitoisille aineille voi johtaa proteiinikosketusihottumaan. Tällöin kosketusalueelle kehittyy pääasiassa ekseemamuutoksia, harvoin paukamia.

Vuosina 1990-96 Työperäisten sairauksien rekisteriin ilmoitettujen allergisten ja ärsytysluonteisten ammattikosketusekseematapausten määrä on vähentynyt mutta proteiinikosketusihottumien ja kosketusurtikarioiden määrä lisääntynyt, erityisesti jakson alkupuolella (kuviot 2, 3 ja 4).

Ammatti-ihotaudeista noin 5 % on ihon infektiotauteja. Niitä ovat sienien aiheuttama ihon silsa (tinea), virusten aiheuttama lypsäjän kyhmy (valelehmänrokko eli paravaksiinia) sekä punkkien aiheuttama syyhy (scabies). Harvinaisia ammatti-ihotauteja ovat kynsivallitulehdus eli paronykia ja ammattiakne (1,2).

Aiheuttajat

Työperäisten sairauksien rekisteriin ilmoitettiin vuosina 1990-96 yhteensä 8 594 ammatti-ihotautia. Kemialliset altisteet aiheuttivat 86 % ammatti-ihotaudeista (taulukko 2). Pesuaineet aiheuttavat pääasiassa ärsytyskosketusihottumia. Pesuaineihottuma syntyy tavallisesti märässä siivoustyössä erilaisten pesuaineiden käsittelystä. Työperäinen altistuminen on tavallista siivoojilla sekä keittiötyössä, elintarviketeollisuudessa, maataloudessa ja sairaaloissa pesu- ja puhdistustöitä tekevillä, kuten keittiö- ja sairaala-apulaisilla.

Kumi voi aiheuttaa ihottumaa sekä valmistuksen aikana että valmiina tuotteena. Ihottuman saavat aikaan monet valmistusprosessissa luonnonkumiin ja synteettisiin kumilaatuihin lisättävät kumikemikaalit sekä luonnonkumilateksiin sisältyvät kumipuun proteiinit. Suurin osa kumin aiheuttamista ammatti-ihotaudeista on kumisten suojakäsineiden ja saappaiden tai muiden kumista valmistettujen tuotteiden, kuten ajoneuvonrenkaiden ja sähköjohtojen, aiheuttamia allergisia kosketusihottumia.

Epoksihartsit, niiden kovettimet ja reaktiiviset ohenteet, akrylaatit ja met-akrylaatit sekä fenoliformaldehydihartsit ovat syynä useimpiin muovikemikaalien aiheuttamiin allergisiin ja ärsytysluonteisiin kosketusihottumiin.

Orgaaniset liuottimet ovat ihoa ärsyttäviä, koska ne poistavat ihoa suojaavaa rasvakerrosta. Useimmiten käytetään liuotinaineseoksia, kuten liuotinbensiinejä ja tinnereitä, ja käytön runsauden vuoksi ne ovat myös tavallisimmat liuotinärsytyskosketusihottuman aiheuttajat. Puutärpätti ja d-limoneeni tunnetaan myös allergisen kosketusekseeman aiheuttajina. Mineraaliöljyjä käytetään mm. diesel- ja polttoöljyinä sekä kone-, moottori- ja muottiöljyinä. Mineraaliöljyistä ärsyttävät eniten ohuet öljyt, kuten diesel- ja polttoöljyt. Mineraaliöljy on usein myös leikkuunesteiden aineosa. Leikkuunesteitä käytetään metallien lastuavassa työstössä, kuten porauksessa, sorvauksessa ja jyrsinnässä. Leikkuunesteisiin sisältyy useita ihoa ärsyttäviä aineosia. Ärsyttävyyden syynä voivat olla myös työstössä syntyvät metallihiukkaset ja leikkuunesteiden hajoamistuotteet. Herkistäjiä ovat tavallisimmin aineosina esiintyvät antimikrobiset aineet, kuten formaldehydi ja formaldehydiä vapauttavat säilytteet, etanoliamiinit ja luonnonhartsi (3,4).

Kromi ei aiheuta kosketusallergiaa metallimuodossa, vaan sitä aiheuttavat kromin vesiliukoiset yhdisteet, varsinkin kromaatit ja dikromaatit. Sementti, betoni ja laastit olivat aikaisemmin syynä suurimpaan osaan kromi-ihottumista, sillä ilman erikoiskäsittelyä sementti sisältää kromaatteja, tosin pienen määrän, alle 50 mg/kg. Kosketusta vesiliukoisiin kromiyhdisteisiin saattaa syntyä myös nahan parkituksessa ja metallin pintakäsittelyssä (kromaus, kromatointi) sekä graafisella alalla. Nikkeli voi aiheuttaa ihottumaa metallina tai liukoisina yhdisteinään. Nikkelin aiheuttamat työperäiset allergiset kosketusihottumat syntyvät pääasiassa pintakäsittelyssä (niklaus), matalliteollisuudessa (nikkeliä sisältävän metallin työstö) ja töissä, joissa käsitellään nikkelipitoisesta metallista valmistettuja tai niklattuja työkaluja tai esineitä pitkäaikaisesti (1).

Antimikrobisia aineita käytetään desinfiointiaineina ja säilytteinä. Eräillä antimikrobisilla aineilla on myös muuta käyttöä; esimerkiksi formaldehydin aiheuttamista ammatti-ihotaudeista vain kolmasosa johtuu formaldehydin käytöstä säilytysaineena. Säilytteiden aiheuttamat työperäiset ihottumat ovat tavallisimmin allergisia kosketusihottumia. Tavallisimmat aiheuttaja-aineet ovat formaldehydi ja formaldehydiä vapauttavat aineet, metyyli(kloori)isotiatsolinoni (Kathon CG) sekä metyylidibromoglutaronitriilin ja fenoksietanolin seos (Euxyl K 400). Työperäistä säilytteiden aiheuttamaa allergista kosketusihottumaa aiheuttaneita tuotteita ovat mm. kampaajien, parturien ja kosmotelogien käsittelemät valmisteet, pesu- ja puhdistusaineet, offsetpainojen ym. kostutusveden lisäaineet, metallintyöstössä käytettävät leikkuunesteet, vesipohjaiset liimat, maalit ja paperiteollisuuden päällystyspastat, käsienpesuaineet sekä käsi- ja suojavoiteet (5).

Ärsytysihottumien tavallisimmat aiheuttajat ovat pesuaineet, märkä ja likainen työ, öljyt, voiteluaineet ja leikkuunesteet, orgaaniset liuotinaineseokset sekä elintarvikkeiden käsittely. Fysikaalisista altisteista erityisesti käsineiden käytöstä aiheutunut hautuminen oli syynä 1 % ärsytysihottumista (taulukko 3). Allergista kosketusekseemaa aiheuttavat yksittäisistä kemiallista aineista eniten nikkeli, kromiyhdisteet, formaldehydi, tiuraamisulfidit (kumikemikaaleja) sekä akrylaatit ja metakrylaatit. Muista kemiallisista altisteista tarkemmin määrittelemättömät kumikemikaalit, synteettiset hartsit (erityisesti epoksi- ja fenoliformaldehydihartsi), säilytteet ja antimikrobiset aineet, liimat, kolofonihartsi ja koristekasvit aiheuttivat eniten allergisia kosketusekseemoja (taulukko 4). Proteiinikosketusihottumista ja kosketusurtikarioista 67 % aiheutui orgaanisista altisteista, erityisesti lehmän epiteelistä sekä jauhoista, viljoista ja rehuista, ja 26 % luonnonkumilateksista. Yksittäisistä kemiallisista aineista persulfaattien, joita käytetään mm. hiusten vaalennukseen, karboksyylihappoanhydridien (mm. ftaalihappoanhydridi) ja 2-etyyliheksyyliakrylaatin aiheuttamia tapauksia oli eniten, yhteensä 16 tapausta (taulukko 5). Ihon infektiotaudeista syyhypunkkien aiheuttamia tapauksia oli 43 % (tartunta potilaasta) ja silsasienien aiheuttamia 28 % (tartunta eläimestä). Paravaccinia-virus aiheuttaa myös paljon paravaksiiniaa eli lypsäjän kyhmyjä lypsykarjan hoitajille.

Vuosilta 1990-96 on saatavana epäviralliset Työperäisten sairauksien rekisteriin perustuvat tiedot työperäisistä allergioista (6,7). Näistä julkaisuista löytyvät tarkat tiedot allergisten ammatti-ihotautien aiheuttajista ja vuosilta 1995-96 nämä tiedot myös ammateittain.

MUUTOKSIA VÄHÄN

Tilastotietoja Suomessa todettujen ammattikosketusihottumien aiheuttajista on julkaistu aiemmin vastaavalla tavalla kuin tässä vuosilta 1990-93 (8,9,10). Kosketusihottumien aiheuttajissa ei ole tapahtunut suuria muutoksia vuosina 1994-96 vuosiin 1990-93 verrattuna. Ainoa merkittävä muutos näyttää olevan se, että luonnonkumilateksin aiheuttamat tapaukset ovat lisääntyneet. Vuosina 1990-93 luonnonkumilateksin aiheuttamia välittömiä proteiinikosketusihottuma/kosketusurtikariatapauksia oli 139 (35 tapausta vuodessa) ja vuosina 1994-96 puolestaan 172 (57 tapausta vuodessa).

KIRJALLISUUTTA