Ammatti-ihotautivaara eri ammateissa

Työperäisten sairauksien rekisteri (entinen Suomen ammattitautirekisteri) perustettiin Työterveyslaitokseen vuonna 1964. Rekisteriin kerätään tietoja Suomessa todetuista ammattitaudeista. Ihotautien rekisteröinti omana ryhmänään aloitettiin vuonna 1975. Vuoteen 1996 mennessä ihotautitapauksia oli rekisteröity jo lähes 28 900, ja ne muodostavat kolmanneksi suurimman ammattitautiryhmän rasitussairauksien ja meluvammojen jälkeen. Viime vuosina rekisteriin on ilmoitettu vuosittain 1 100-1 200 ihotautitapausta (1) (kuvio 1).

Yleisin ammatti-ihotauti on kosketusihottuma, noin 90 % tapauksista. Tavallisin työperäinen kosketusihottuma on kosketusekseema. Syntytavan mukaan kosketusekseemaa nimitetään joko ärsytyskosketusekseemaksi tai viivästyneestä eli tyypin IV allergiasta johtuvaksi allergiseksi kosketusekseemaksi. Työperäinen proteiinikosketusihottuma ja kosketusurtikaria ovat myös kosketusihottumia ja tavallisimmin seurausta välittömän eli tyypin I allergian kehittymisestä työympäristön altisteille. Ammatti-ihotaudeista noin 5 % on ihon infektiotauteja (1).

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää eri ammatti-ihotautien esiintyvyys ja vaara sairastua ammatti-ihotautiin järjestelmällisesti kaikissa ammattiryhmissä sekä löytää ammatti-ihotaudin suhteen vaarallisimpia ammatteja ja tavallisimpia vaaratekijöitä näissä ammateissa. Tutkimus on osa laajempaa tutkimusta ammattitautivaaroista eri ammateissa (2).

AINEISTO JA MENETELMÄT

Tutkimuksen perusaineistona oli Tilastokeskuksen väestölaskennan pitkittäistiedosto ja siihen liitetyt tiedot Työperäisten sairauksien rekisteriin ilmoitetuista ammattitautitapauksista. Tutkittava väestö rajattiin palkansaajiin ja maatalousyrittäjiin, jotka vuoden 1985 lopussa olivat 25-64-vuotiaita (2). Ammattitautien ilmaantuvuutta seurattiin vuodesta 1986 vuoteen 1991. Tutkimusaineistossa ammattinimike ja sen perässä esiintyvä koodi perustuvat Tilastokeskuksen vahvistamaan vuoden 1980 ammattiluokitukseen pienin poikkeuksin (2).

Tutkimusjoukkoon kuuluville laskettiin ammattikohtaiset, vuoden 1985 väestölaskennan mukaiseen ammattiin perustuvat, ikävakioidut ammatti-ihotautien vaarasuhteet (standardized rate ratio, SRR). Ikävakiointi tehtiin viisivuotisikäryhmittäin. Vaarasuhteet laskettiin myös erikseen miehille ja naisille sekä 25-44- ja 45-64-vuotiaille. Kunkin ammatin vertailuväestönä oli koko tutkittava väestö (2).

Tutkittavat ihotaudit ryhmiteltiin seuraavasti:

1) allergiset kosketusihottumat, joista erikseen allerginen kosketusekseema ja proteiinikosketusihottuma tai kosketusurtikaria

2) ärsytyskosketusihottumat eli ärsytyskosketusekseemat

3) muut ihotaudit, joista erikseen ihon infektiotaudit ja muut.

Vuodesta 1989 ammatti-ihotautitilastossa allergisten kosketusihottumatapausten ryhmästä on erotettu proteiinikosketusihottuma- ja kosketusurtikariatapaukset omaksi ryhmäkseen. Muiden ihotautien ryhmään kuuluivat ihon infektiotautien lisäksi tarkemmin määrittelemättömät kosketusihottumat, harvinaiset ammatti-ihotaudit, kuten kynsivallitulehdus ja ammattiakne, sekä Työperäisten sairauksien rekisteriin ilmoitetut ammatti-ihotautitapaukset, joissa tarkka diagnoosi oli jäänyt ilmoittamatta. Tieto tavallisimmista ammatti-ihotaudin aiheuttajista saatiin Työperäisten sairauksien rekisteristä.

TULOKSET

Tutkimusjoukosta ilmoitettiin 5 144 ammatti-ihotautitapausta (14 % kaikista ammattitaudeista). Ärsytyskosketusihottumia oli 44 % (2 237 tapausta). Allergisia kosketusihottumia oli 39 % eli 2 020 tapausta, joista proteiinikosketusihottumia tai kosketusurtikarioita oli 412 (vuosilta 1989-91). Muita ihotauteja oli ja 17 % eli 887 tapausta, joista ihon infektiotauteja oli 223.

Ammatti-ihotaudin ilmaantuvuus iän ja sukupuolen mukaan

Ammatti-ihotautitapauksia ilmeni yhteensä 48/ 100 000 henkilövuotta, miehillä 39 ja naisilla 58 (kuvio 2). Allergisia kosketusihottumia ja ärsytyskosketusihottumia ilmeni naisilla enemmän kuin miehillä, muita ihotauteja taas oli miehillä lähes yhtä paljoin kuin naisilla.

Tämän tutkimuksen mukaan miehillä oli ammatti-ihotauteja eniten 25-29-vuotiaina ja naisilla 45-54-vuotiaina. Allergisiin kosketusihottumiin miehet sairastuivat lähes yhtä yleisesti kaikissa ikäryhmissä 25-59-vuotiaina. Naiset sairastuivat eniten allergisiin ihottumiin 30-34- ja 45-55-vuotiaina. Ärsytyskosketusihottumaa ilmeni miehillä eniten 25-29-vuotiaina, jopa enemmän kuin missään ikäryhmässä naisilla. Naisilla ärsytyskosketusihottumaa ilmeni lähes yhtä paljon kaikissa ikäryhmissä 25-59-vuotiaina, eniten kuitenkin 50-54-vuotiaina. Myös muihin työperäisiin ihotauteihin sairastuivat eniten 25-29-vuotiaat miehet. Työperäisiä kosketusihottumia ja muita ihotauteja ilmaantui miehillä ja naisilla vähiten 60-64 -vuotiaina.

Ammatti-ihotautivaara ammatin mukaan

Taulukossa 1 on työperäisinä ilmoitettujen ihotautien vaarasuhteen mukaan 25 vaarallisinta ammattia, joissa ilmoitettiin vähintään 10 tapausta. Ammatti-ihotautivaara oli suurin (vaarasuhde yli 4) nahkatyöntekijöillä ja nahanmuokkaajilla, vaneri- ja kuitulevytyöntekijöillä, betonituote- ja elementtityöntekijöillä, kylvettäjillä sekä sementti- ja betonituotetyöntekijöillä. Jalkinemestareilla ja suutareilla, hammasteknikoilla, kuumentajilla, karkaisijoilla, hehkuttajilla ym. sekä teknisillä sairaanhoitoapulaisilla vaarasuhde oli myös yli neljä, mutta tapauksia oli vähän.

Yli sata tapausta ilmoitettiin viidestä ammattiryhmästä: maalaus- ja lakkaustyöntekijät, koneenasettajat, koneistajat ja työkaluntekijät, kokit, keittäjät ja kylmäköt, keittiöapulaiset sekä siivoojat ja siivoustyönjohtajat. Lukumääräisesti eniten ammatti-ihotauteja, yhteensä 870 tapausta, ilmeni kuitenkin maan-, metsän- ja puutarhanviljelystä ja kotieläinten hoidosta. Koska työntekijöiden määrä tässä ammattiryhmässä on suuri, se ei kuitenkaan kuulunut tämän tutkimuksen perusteella ihotaudin suhteen 25 vaarallisimman ammatin joukkoon (vaarasuhde 2,3; 95 %:n luottamusväli 2,2-2,5).

Useimmista taulukon 1 ammateista ilmoitettiin yhtä paljon allergisia kosketusihottuma- ja ärsytyskosketusihottumatapauksia. Allergisia kosketusihottumia ilmoitettiin erityisen paljon hammashoitajilta ja vastaanottoapulaisilta, hammaslääkäreiltä sekä valimotyöntekijöiltä. Ärsytyskosketusihottumien osuus puolestaan oli suurin ammateissa siivooja ja siivoustyönjohtaja, keittiöapulainen, koneenasettaja, koneistaja ja työkaluntekijä, öljynjalostustyöntekijä ja muu kemiallinen työ, kylvettäjä sekä kehrääjä. Poikkeuksellisen suuri osa teurastajien ja kylvettäjien ammatti-ihotaudeista oli muita kuin kosketusihottumia.

Allerginen kosketusihottuma

Suurin allergisen kosketusihottuman vaarasuhde (yli 5) oli hammaslääkäreillä, nahanompelijoilla, vaneri- ja kuitulevytyöntekijöillä, hammashoitajilla ja vastaanottoapulaisilla, hierojilla sekä betonituote- ja elementtityössä (taulukko 2). Allergisen ihottuman vaarasuhde oli yli 5 myös puuhiomotyöntekijöillä, hammasteknikoilla, jalkinemestareilla ja suutareilla, turkkureilla, muissa tekstiilityön ammateissa, sepillä, eläinlääkäreillä sekä teknisillä sairaanhoitoapulaisilla, mutta näissä ryhmissä tapauksia oli alle viisi.

Taulukon 2 ammateista lukumääräisesti eniten allergisia ihottumia ilmoitettiin hammashoitajien ja vastaanottoapulaisten, maalaus- ja lakkaustyön, kokoojien ja vaihetyöntekijöiden, muovituotetyöntekijöiden sekä sähkö- ja teleteknisten tuotteiden kokoojien ammateista. Eniten ilmoituksia allergisista kosketusihottumatapauksista tehtiin kuitenkin maan-, metsän- ja puutarhanviljelystä ja kotieläinten hoidosta (398 tapausta). Vaarasuhteen perusteella ammattiryhmä ei kuulu niiden 25 ammatin joukkoon, joissa allergisen kosketusihottuman vaara on suurin (vaarasuhde 2,7; 95 %:n luottamusväli 2,4-3,0).

Ärsytyskosketusihottuma

Ärsytyskosketusihottuman vaarasuhde oli yli 5 sementti- ja betonityöntekijöillä, kulta- ja hopeasepillä, kylvettäjillä, vaneri- ja kuitulevytyöntekijöillä, öljynjalostustyöntekijöillä ja muilla kemiallisen työn ammateissa työskentelevillä sekä kehrääjillä (taulukko 3). Näiden lisäksi ärsytyskosketusihottuman vaarasuhde oli selvästi suurentunut (yli 4) kuumentajilla, karkaisijoilla, hehkuttajilla ym. ja puupinnankäsittelijöillä, mutta tapauksia oli alle viisi. Lukumääräisesti eniten ärsytyskosketusihottumia ilmoitettiin ammateissa siivooja ja siivoustyönjohtaja (275 tapausta), keittiöapulainen, koneenasettaja, koneistaja ja työkaluntekijä, koneen- ja moottorinkorjaaja sekä kokki, keittäjä ja kylmäkkö ym. Maan-, metsän- ja puutarhanviljelystä ja kotieläinten hoidosta ilmoitettiin 264 ärsytyskosketusihottumaa, mutta ammattiryhmä ei kuulu niiden 25 ammatin joukkoon, joissa ärsytyskoskestusihottuman vaara on suurin (vaarasuhde 1,7; 95 %:n luottamusväli 1,4-1,9).

Proteiinikosketusihottuma tai kosketusurtikaria

Proteiinikosketusihottumaan tai kosketusurtikariaan sairastumisen vaara oli suurin leipureilla, 14-kertainen vertailuväestön vaaraan nähden (taulukko 4). Toiseksi vaarallisin ammatti oli maan-, metsän-, ja puutarhanviljely sekä kotieläinten hoito, jossa vaarasuhde oli 10.

Ihon infektiotaudit

Suurin ihon infektiotaudin vaarasuhde (29) oli kylvettäjillä (taulukko 5). Lähes yhtä suuri se oli mielisairaanhoitajilla.

Ammatti-ihotautivaara iän ja sukupuolen mukaan ammattiryhmittäin

Työperäisenä ilmoitetun ihotaudin vaarasuhde oli selvästi suurempi naisilla kuin miehillä maan-, metsän- ja puutarhanviljelyammateissa ja kotieläinten hoidossa, kiinteistönhoito- ja siivoustyössä, konepaja- ja rakennusmetallityössä, puutyössä, työkoneiden ja kiinteiden moottorien käytön ja huollon ammateissa sekä sähkötyössä (taulukko 6). Allergisen ja ärsytysluonteisen kosketusihottuman vaarasuhde oli suurempi naisilla kuin miehillä maan-, metsän- ja puutarhanviljelyssä ja kotieläinten hoidossa, puutyössä ja sähkötyössä. Lisäksi allergisen kosketusihottuman vaarasuhde oli suurempi naisilla konepaja- ja rakennusmetallityössä ja miehillä leikkaus-, ompelu- ja verhoilutyössä. Ärsytyskosketusihottuman vaarasuhde oli suurempi naisilla kuin miehillä myös kiinteistönhoito- ja siivoustyössä sekä työstökoneiden ja kiinteiden moottorien käytössä ja huollossa.

Ammattiryhmäkohtaisessa työperäiseen ihotautiin sairastuvuudessa oli tämän tutkimuksen mukaan selvä ero ikäryhmien 25-44-vuotiaat ja 45-64-vuotiaat välillä vain maan-, metsän- ja puutarhanviljelyssä ja kotieläinten hoidossa: allergisen ja ärsytysluonteisen kosketusihottuman sekä ihon infektiotauteihin sairastuvuus oli nuoremmassa ikäryhmässä selvästi suurempi.

Aiheuttajat ammatti-ihotaudin suhteen vaarallisissa ammateissa

Ammateissa, joissa allergisten kosketusihottumien vaara oli suurin, allergian aiheuttajia olivat erityisesti herkistävät muovikemikaalit (akryyliyhdisteet, epoksihartsi ja fenoliformaldehydihartsi ym.) tai metallit tai niiden yhdisteet (kromiyhdisteet, nikkeli). Vaarallisia olivat myös ammatit, joissa käytettiin kumisia suojakäsineitä tai käsiteltiin kumituotteita (kumi ja kumikemikaalit) tai joissa iho altistui formaldehydille tai muille antimikrobisille aineille (taulukko 1). Eniten ärsytysihottuman vaaraa aiheuttavissa ammateissa ihoa ärsyttivät erityisesti sementtipöly ja märkä sementti, orgaaniset liuottimet, pesuaineet, öljyt ja leikkuunesteet, elintarvikkeet sekä muovikemikaalit (taulukko 2).

Proteiinikosketusihottuman ja kosketusurtikarian suhteen vaarallisimmissa ammateissa iho altistuu voimakkaasti jauhoille, lehmän epiteelille tai elintarvikkeille (teurastajat, makkara- ja suolityöntekijät, kokit, keittäjät ja kylmäköt sekä keittiöapulaiset). Osassa vaarallisimmista ammateista työntekijät, kuten lääkärit, sairaanhoitajat ja kätilöt, laborantit ja laboratorioapulaiset sekä muovituotetyöntekijöistä käsinlaminoijat, käyttävät luonnonkumisia suojakäsineitä (taulukko 4).

Ammateissa, joissa on suurin ihon infektiotaudin vaara, taudin aiheuttaja - sieni, bakteeri, virus, syyhypunkki ym. - tarttui potilaasta (kylvettäjät, mielisairaanhoitajat, apuhoitajat ja lääkintävahtimestarit sekä sairaanhoitajat ja kätilöt) tai sairaasta eläimestä (teurastajat, makkara- ja suolityöntekijät, maan-, metsän- ja puutarhanviljelijät ja kotieläintenhoitajat) (taulukko 5).

POHDINTA

Tutkimusaineistossa ilmoitetuista ammatti-ihotaudeista 39 % oli allergisia ja 44 % ärsytysluonteisia kosketusihottumia. Tutkimusajanjakson (1986-91) jälkeen Työperäisten sairauksien rekisteriin ilmoitettujen ärsytysihottumien suhteellinen osuus on vähentynyt (kuvio 1), ja vuosina 1992-96 niiden osuus ilmoitetuista tapauksista oli enää 37 %. Allergisten ihottumien osuus kasvoi vastaavasti 48 %:iin. Useimpien aiempien tutkimusten mukaan ärsytyskosketusihottumien osuus ammatti-ihotaudeista on huomattavasti suurempi, jopa 75 % (3). Kuitenkin Diepgen ja Fartasch (4) havaitsivat työperäisiä allergisia ja ärsytysluonteisia kosketusihottumia olevan Saksassa suunnilleen yhtä paljon kuin Suomessa viime vuosina.

Proteiinikosketusihottumien ja kosketusurtikarioiden tilastointi Työperäisten sairauksien rekisteriin omana ryhmänään aloitettiin vasta vuonna 1989 ja niiden osuus tähän tutkimukseen kuuluvista allergisista kosketusihottumista oli 18 %. Tämän tautiryhmän erillinen tarkastelu antaa vain viitteellisiä tuloksia tutkimusjoukon pienuuden vuoksi. Proteiinikosketusihottumien ja kosketusurtikarioiden osuus rekisteriin ilmoitetuista ammatti-ihotaudista on kuitenkin kasvanut koko ajan. Vuosina 1990-96 niitä oli 34 % kaikista ilmoitetuista allergisista kosketusihottumista, mikä osaltaan selittää allergisten kosketusihottumien osuuden kasvua (kuvio 1).

Tutkittava väestö rajattiin palkansaajiin ja maatalousyrittäjiin, jotka vuoden 1985 lopussa olivat 25-64-vuotiaita. Rajauksen vuoksi vain 62 % kaikista vuosina 1986-91 Työperäisten sairauksien rekisteriin ilmoitetuista ammatti-ihotaudeista kuului tutkimusaineistoon. Ikärajaus todennäköisesti tasoitti mahdollisia eroja ihotaudin ilmaantuvuudessa eri ikäryhmien välillä.

Tämän tutkimuksen mukaan työperäisiä kosketusihottumia ilmeni enemmän naisilla kuin miehillä. Monissa aiemmissa tutkimuksissa on osoitettu käsi-ihottumaa esiintyvän enemmän naisilla kuin miehillä (5). Toistaiseksi ei ole vakuuttavaa näyttöä siitä, että ero johtuisi biologisista tekijöistä. Sen on oletettu johtuvan erilaisesta altistumisesta, ts. naiset tekevät miehiä enemmän märkää työtä ja altistuvat enemmän pesuaineille sekä kotona että työelämässä. Tämäkään tutkimus ei osoita, että naiset olisivat biologisten tekijöiden vuoksi miehiä alttiimpia saamaan työperäisiä ihotauteja.

Ammatti-ihotautivaaraa ammateittain

Vaikka kaikkien sekoittavien tekijöiden vaikutusta ei ole voitu tutkimuksessa ottaa huomioon, tulosten mukaan ammattien välillä oli suuria eroja ammatti-ihotauteihin sairastuvuudessa. Tutkimuksen perusteella on myös mahdollista tunnistaa suuren ammatti-ihotautivaaran ammatteja. Useimmissa aiemmissa Työperäisten sairauksien rekisteriin pohjautuvissa ammattikohtaisissa tarkasteluissa on kiinnitetty erityisesti huomiota ammatteihin, joissa ilmoitettuja ammatti-ihotautitapauksia on ollut paljon (6,7,8,9). Tällöin ne ammatit, joissa työntekijöitä on paljon, ovat saattaneet korostua liikaa. Esimerkiksi maan-, metsän- ja puutarhanviljelyssä ja karjanhoitotyössä sekä siivoojilla ja siivoustyön johtajilla ihotautitapausmäärät olivat suurimmat (870 ja 467 tapausta), mutta kun otetaan huomioon työntekijämäärät, nämä ammatit eivät ole vaarallisimpia (vaarasuhteet 2,3 ja 2,6).

Tässä tutkimuksessa ammatti-ihotaudin vaarasuhteen suuruudella mitaten kampaajien ja parturien ammattiryhmä ei myöskään kuulunut 25 vaarallisimman ammatin joukkoon (vaarasuhde 2,0; 95 %:n luottamusväli 1,2-3,4). Ihotautitapausten ilmaantuvuus kampaajilla ja partureilla oli noin 100 tapausta 100 000 henkilövuotta kohden. Tämä on huomattavasti pienempi kuin saksalaisen Diepgenin ja Fartaschin (4) raportoima, peräti 2 440 tapausta 100 000 henkilövuotta kohden. Kampaajien ja parturien terveyttä koskevan tutkimuksen alustavat tulokset kuitenkin osoittavat (10), että työperäiseen ihottumaan sairastuvuus kampaamoalalla myös Suomessa on todennäköisesti selvästi suurempi kuin rekisteriin on ilmoitettu. Osa ammatti-ihotautitapauksista jää diagnosoimatta ja ilmoittamatta Työperäisten sairauksien rekisteriin. Kampaajien ja parturien osalta tulkintaa vaikeuttaa se, että osa parturi-kampaajista toimii itsenäisinä yrittäjinä ja siten he eivät kuuluneet tutkimusaineistoon. Lisäksi osalla itsenäisistä yrittäjistä ei ole ammattitaudin korvaavaa tapaturmavakuutusta ja siksi ammattitautitapauksia ei aina ilmoiteta rekisteriin. Sama koskee myös eräitä muita ammattiryhmiä kuten hammaslääkäreitä.

Ammateittain havaittiin myös selviä eroja sairastuvuudessa eri ammatti-ihotauteihin. Vaikka proteiinikosketusihottumien ja kosketusurtikarioiden erillinen tilastointi aloitettiin kesken tutkimusjakson, eräissä ammateissa tyypin I allergiasta johtuvien allergisten kosketusihottumien osuus oli erityisen suuri. Leipurien ja kondiittorien allergisista kosketusihottumista yli puolet tilastoitiin jo proteiinikosketusihottumiksi tai kosketusurtikarioiksi.

Vuosina 1990-96, jolloin kumpikin allergisen kosketusihottuman tautityyppi tilastoitiin erikseen, rekisteriin ilmoitetuista leipurien ja kondiittorien allergisista ihottumista peräti 80 % oli proteiinikosketusihottumia tai kosketusurtikarioita (8,9). Saksalaisessa tutkimuksessa (11) leipureilla ja kondiittoreilla ilmeni 138 ammatti-ihotautitapausta 10 000 työntekijää kohden kolmessa vuodessa. Tässä tutkimuksessa leipureilla ja kondiittoreilla työperäisen ihotaudin vaarasuhde oli 2,5 ja siten ihotauteja ilmeni noin 120 tapausta 100 000 henkilövuotta kohden eli vain neljäsosa saksalaisten luvusta. Molempien tutkimusten mukaan suurin osa kaikista leipomoalan allergisista kosketusihottumista johtuu tyypin I allergiasta.

Työperäisten sairauksien rekisterin tiedot (8,9) vuosilta 1990-96 vahvistavat tämän tutkimuksen viitteellisen havainnon, jonka mukaan myös maan-, metsän- ja puutarhanviljelijöillä sekä kotieläinten hoitajilla, teurastajilla ja leikkeletyöntekijöillä sekä kokeilla, keittäjillä ja kylmäköillä tyypin I allergiasta johtuvia ihottumia on suurin osa kaikista ilmoitetuista allergisista kosketusihottumista.

Ammatti-ihotautivaara iän ja sukupuolen mukaan ammateittain

Sukupuolten alttiudesta viivästyneen kosketusallergian ja allergisen kosketusekseeman kehittymiseen tiedetään vähän. Todennäköisesti tässä tutkimuksessa havaitut erot naisten ja miesten sairastuvuudessa allergiseen kosketusihottumaan tietyissä ammattiryhmissä selittynevät naisten ja miesten erilaisella altistumisella: samassa ammatissakin työskennellessään usein naiset altistuvat ihottumaa aiheuttaville tekijöille enemmän kuin miehet. Esimerkiksi Susitaipaleen (5) epidemiologinen tutkimus osoitti maatalouden ammateissa naisilla olevan kolminkertainen käsi-ihottumavaara miehiin verrattuna, sillä naiset tekevät enemmän märkää ja lehmän epiteelille altistavaa karjanhoitotyötä kuin miehet. Myös tämän tutkimuksen mukaan mm. maan-, metsän- ja puutarhanviljelyssä ja kotieläinten hoidossa työskentelevillä naisilla oli selvästi suurempi vaara sairastua työperäiseen allergiseen kosketusihottumaan kuin miehillä.

Tässä tutkimuksessa havaittiin lisäksi mm. naisilla puutyön ammateissa suurempi vaara sairastua työperäiseen allergiseen ihottumaan kuin miehillä. Kaikista puutyön ammateissa työskentelevistä naisista noin kolmasosa oli vaneri- ja kuitulevytyöntekijöitä, joilla on altistumisesta johtuva erityisen suuri allergisen kosketusihottuman vaara. Sen sijaan puutyön ammateissa työskentelevistä miehistä vain 2-3 % oli vaneri- ja kuitulevytyöntekijöitä (12).

Ammattiryhmittäisessä tarkastelussa vain maan-, metsän- ja puutarhanviljelyssä ja kotieläinten hoidossa nuoremmassa ikäryhmässä (25-44-vuotiaita vuonna 1985) ammatti-ihotautiin sairastuvuus oli selvästi suurempi kuin vanhemmassa ikäryhmässä (45-64-vuotiaat). Tämä vahvistaa myös aiempaa havaintoa (5), jonka mukaan maataloudessa työskentelevillä alle 35-vuotiailla naisilla oli selvästi suurempi käsi-ihottumavaara kuin 35-vuotiailla tai tätä vanhemmilla naisilla.

Ammatti-ihotaudin aiheuttajat riskiammateissa

Tämä tutkimus vahvistaa aiempaa käsitystä siitä, että allergisen ihottuman vaara on suurin niissä ammateissa, joissa altistutaan tavallisille ammatti-ihotaudin aiheuttajille (1). Allergisen kosketusihottuman vaara on suurin altistuttaessa herkistäville muovikemikaaleille (akryyliyhdisteet, epoksi- ja fenoliformaldehydihartsit) tai suojakäsineiden käyttö oli tarpeellista (kumi ja kumikemikaalit). Osa ammatti-ihotautivaaran eroista ammateittain saattaa selittyä altistumiserojen lisäksi myös ammattitautien diagnosoinnin ja ilmoituskäytännön eroilla. Esimerkiksi Suomessa hammaslääkärien ja hammashoitajien sekä hammasteknikoiden allergisten kosketusihottumien diagnostiikkaan oli kiinnitetty erityistä huomiota (13,14,15). Tämä on saattanut lisätä akrylaateista kosketusallergian saaneiden hammashoitoalalla työskentelevien tilastointia ja suurentaa näiden ammattiryhmien havaittua allergisen kosketusihottuman vaarasuhdetta.

Tässä tutkimuksessa allergisen kosketusihottuman ikävakioidun vaaran suhteen 25 vaarallisimman ammatin joukkoon kuului useita ammatteja, joissa tavallisin kosketusallergian aiheuttaja oli sementin kromiyhdisteet, kuten betonituote- ja elementtityö, sementti- ja betonituotetyöntekijät, muurarit, rapparit ja laattatyöntekijät. Kromi-ihottumavaara on näissä ammateissa tällä hetkellä todennäköisesti pienempi, sillä vuoden 1987 alusta tuli voimaan Valtioneuvoston päätös (593/86), jonka mukaan rakennus- ja muuraussementissä herkistävien vesiliukoisten yhdisteiden pitoisuus saa olla korkeintaan 2 mg/kg. Tämä on ilmeisesti ollut eräs tärkeimmistä syistä Työperäisten sairauksien rekisteriin ilmoitettujen kromin aiheuttamien ammatti-ihottumien määrän vähentymiseen. Kromi-ihottumien osuus ilmoitetuista ammatti-ihotaudeista oli 1,9 % vuosina 1990-96, kun se oli 6 % 1980-luvun alkupuolella.

KIRJALLISUUTTA