1. Lääkärilehti
  2. Tieteessä
  3. Esidiabetes lisää valtimotautien riskiä – entä hoidon kustannuksia?
Alkuperäis­tutkimus 22/2021 vsk 76 s. 1410 - 1416

Esidiabetes lisää valtimotautien riskiä – entä hoidon kustannuksia?

Lähtökohdat Esidiabetekseen liittyy suurentunut riski sairastua tyypin 2 diabetekseen sekä sydän- ja ­verisuonitauteihin. Diabeteksen ja sen lisäsairauksien hoitoon liittyy suuria kustannuksia.

Menetelmät Esidiabeetikot tunnistettiin terveyskeskuksen potilasrekisteristä poikkeavien ­verensokeriarvojen perusteella. Heidän hoitoaan, lisäsairauksien määrää ja hoidon kustannuksia verrattiin saman alueen tyypin 2 diabeetikoiden ja vertailuryhmän potilaiden hoitoon ja kustannuksiin.

Tulokset Esidiabeteksen esiintyvyys oli kaikissa ikäryhmissä lähes kaksinkertainen verrattuna ­tyypin 2 ­diabeteksen esiintyvyyteen. Lisäsairauksien esiintyvyys ja potilaskohtaiset kustannukset olivat e­sidiabeetikoilla suuremmat kuin vertailuryhmän potilailla, mutta pienemmät kuin tyypin 2 diabeetikoilla ­lähes kaikissa ­diagnoosiryhmissä.

Päätelmät Esidiabetes ja lisäsairaudet lisäävät hoidon kustannuksia verrattuna potilaisiin, joilla on normaali sokeriaineenvaihdunta. Koska potilasmäärä on suurempi, kokonaiskustannukset ovat jopa suuremmat kuin tyypin 2 diabeetikoilla ja ne painottuvat enemmän erikoissairaanhoitoon. Hoito ja seuranta ei ole yhtä intensiivistä kuin diabeetikoilla.

Esidiabetes lisää valtimotautien riskiä  – entä hoidon kustannuksia? Kuva 1 / 5
         

Diabetesta sairastaa jo yli 500 000 suomalaista, ja tyypin 2 diabetekseen sairastumisen riskin arvioidaan olevan suurentunut noin 700 000 suomalaisella (11 Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Sisätautilääkärien ja Diabetesliiton lääkärineuvoston asettama työryhmä. Tyypin 2 diabetes. Käypä hoito -suositus 7.2.2018. www.kaypahoito.fi,22 Koponen P, Borodulin K, ­Lundqvist A ym. FinTerveys -tutkimuksen perustulokset 2019. www.terveytemme.fi/finterveys,33 Martikainen J, Heiskanen J, Jalkanen K. Kansallisen säästöpotentiaalin mallintaminen tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä Suomessa. Itä-Suomen yliopisto 2020. https://www.uef.fi/documents/1529015/1538329/T2D_Raportti/b94f9d09-d636-44a0-a847-18a65f21388a). Suomalainen aikuistyypin diabeteksen ehkäisytutkimus DPS ja amerikkalainen DPP-tutkimus osoittivat, että tautia voidaan ehkäistä tai sen ilmaantumista siirtää elintapamuutoksilla (44 Lindstrom J, Louheranta A, Mannelin M ym. The Finnish Diabetes Prevention Study (DPS): Lifestyle intervention and 3-year results on diet and physical activity. Diabetes Care 2003;26:3230–6.,55 Lindström J, Peltonen M, ­Eriksson JG ym. Improved lifestyle and decreased diabetes risk over 13 years: Long-term follow-up of the randomised Finnish Diabetes Prevention Study (DPS). Diabetologia 2013;56:284–93.,66 Knowler WC, Fowler SE, ­Hamman RF ym; Diabetes Prevention Program Research Group. 10-year follow-up of diabetes incidence and weight loss in the Diabetes Prevention Program Outcomes Study. Lancet 2009;374:1677–86.).

Suomessa diabeteksen osuus terveydenhuollon kokonaismenoista on noin 15 %. Kustannuksista kaksi kolmasosaa johtuu vältettävissä olevien liitännäissairauksien hoidosta (77 Jarvala T, Raitanen J, Rissanen P. Kansallinen diabetesohjelma DEHKO. Diabeteksen kustannukset Suomessa 1998– 2007. https://www.diabetes.fi/files/1266/Kustannusraportti.pdf,88 Koski S, Kurkela O, Ilanne-Parikka P, Rissanen P. Diabeteksen kustannukset Suomessa 2002–2011, Diabetesliitto. https://www.diabetes.fi/files/9736/Diabetes_lukuina_2018_1_kustannustutkimus_A4.pdf,99 Haula T, Kuronen M, Saukkonen T, Häkkinen U, Seppälä TT. Diabetes pääkaupunkiseudulla – potilasmäärät, kustannukset ja lisäkustannukset. Työpaperi 34/2017. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. www.julkari.fi/handle/10024/135529,1010 Honkasalo MT, Linna M, Sane T, Honkasalo A, Elonheimo O. ­A comparative study of two various models of organising diabetes follow-up in public primary health care – the model influences the use of services, their quality and costs. BMC Health Serv Res 2014;14:26. http://www.biomedcentral.com/1472-6963/14/26). Diabeteksen hoidosta aiheutuu maailmanlaajuisestikin suuria kustannuksia (1111 Kähm K, Laxy M, Schneider U, Rogowski W, LHachimi S, Holle R. Health care costs associated with incident complications in patients with type 2 diabetes in Germany. Diabetes Care 2018;41:971–8.,1212 Alva ML, Gray A, Mihaylova B ym. The impact of diabetes-related complications on healthcare costs: new results from the UKPDS (UKPDS 84). Diab Med 2015;32:459–66.,1313 Bommer C, Heesemann E, Sagalova V ym. The global economic burden of diabetes ­in adults aged20–79 years: a cost-of-illness study. Lancet Diabetes Endocrinol 2017;5:423–30.,1414 Thomas R, Einarson A, Craig L, Panton UH. Economic burden of cardiovascular disease in type 2 diabetes: a systematic review. Value Health 2018;21:881–90.).

Diabeteksen osuus terveydenhuollon kokonaismenoista on noin 15 %.

Esidiabeteksen ja diabeteksen sekä niiden liitännäissairauksien esiintyvyyttä ja hoitoa on selvitetty useissa suomalaisissa ja kansainvälisissä tutkimuksissa (1515 Aarne M, Koski S, Huttunen J, Bierganns E, Telford K. Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelma (DEHKO 2000–2010). Loppuraportti, Osa I. Diabetesliitto, Tampere 2011. www.diabetes.fi,1616 Niemi M, Winell K. Diabetes Suomessa. Esiintyvyys ja hoidon laadun vaihtelu. Stakes Raportteja 8 /2005.,1717 Winell K. Aikuisten diabeteksen hoidon laatu ja vaikuttavuus 2008. Dehko-raportti 2009:3.,1818 Valle T, Tuomilehto J. Diabeteksen hoitotasapaino Suomessa vuosina 2000–2001. DEHKO-raportti 2004:1.,1919 Valle T ym. Diabeetikkojen hoitotasapaino Suomessa vuosina 2009–2010. DEHKO-raportti 2010:5.,2020 Sund R, Koski S. FinDM II. Diabeteksen ja sen lisäsairauksien esiintyvyyden ja ilmaantuvuuden rekisteriperusteinen mittaaminen - Tekninen raportti. Suomen Diabetesliitto 2009.,2121 Tirkkonen H, Sikiö M, Kekäläinen P, Laatikainen T. Tyypin 2 diabeteksen hoidossa merkittävää kuntakohtaista vaihtelua. Suom Lääkäril 2014;69:2027–32.,2222 Pajunen P, Laatikainen T, ­Sundvall J ym. Diabetespotilaiden hoitotasapaino FINRISKI 2012 -väestötutkimuksessa. Suom Lääkäril 2014;69:1705–9.,2323 Laatikainen T, Härkänen T, ­Borodulin K ym. Sydän- ja verisuonitau­tien riskitekijät 1992–2017: laskusuunta jatkunut, mutta hidastunut. Suom Lääkäril 2019;74:1886–90.,2424 Einarson TR, Acs A, Ludwig C ym. Prevalence of cardiovascular disease in type 2 diabetes: a systematic literature review of scientific evidence from across the world in 2007–2017. Cardiovasc Diabetol 2018;17:83.,2525 Nazu NA, Lindström J, ­Rautiainen P ym. Maintenance of good glycaemic control is challenging - A cohort study of type 2 diabetes. patient in North Karelia, Finland. Int J Clin Pract 2019;73:e13313. doi: 10.1111/ijcp.13313). Hiljattain julkaistussa laajassa meta-analyysissä todettiin, että esidiabetekseen liittyy merkittävästi lisääntynyt kardiovaskulaaritapahtumien, sepelvaltimotaudin, aivoverenkiertohäiriöiden ja myös kuolleisuuden riski (2626 Cai X, Mai W, Li M ym. Association between prediabetes and risk of all cause mortality and cardiovascular disease: updated meta-analysis. BMJ 2020;370:m22.). Esidiabeteksen suoria kustannuksia on tutkittu toistaiseksi varsin vähän. Tutkimuksissa on keskitytty lähinnä diabeteksen ehkäisyn kustannusvaikuttavuuteen (2727 Kahn R, Davidson RB. The reality of type 2 diabetes prevention. Diabetes Care 2014;37:943–9.,2828 Neumann A, Lindholm L, ­Nordberg M, Schoffer O, Klug S J, Norström F. The cost-effectiveness of interventions targeting lifestyle change for the prevention of diabetes in a Swedish primary care and community based prevention program. Eur J Health Econ 2017;18:907–19.,2929 Cefalu W, Petersen MP, Ratner RE. The alarming and rising costs of diabetes and prediabetes: A Call for Action!. Diabetes Care 2014;37:3137–8.).

Aiemmassa selvityksessämme osoitimme, että tyypin 2 diabeetikoiden hoidon kustannukset potilasta kohden ovat viime vuosina pikemminkin laskeneet kuin nousseet (3030 Laine MA, Järveläinen H, Vielma M, Varjonen J, Grönfors M, Rautava P. Diabetespotilaan hoidon toteutuminen ja kustannukset – esimerkkinä Paimion-Sauvon kansanterveyskuntayhtymä. Suomen Lääkäril 2020;75:818–26.). Nyt selvitimme saman alueen esidiabeetikoiden hoitoa, liitännäissairauksien esiintyvyyttä ja kustannuksia ja vertasimme niitä tyypin 2 diabeetikoiden sekä ikä- ja sukupuolivakioidun vertailuryhmän potilaiden hoitoon ja kustannuksiin.

Aineisto ja menetelmät

Tutkimusaineisto koostui pienehkön kuntayhtymän esidiabeetikoiden ja diabeetikoiden sekä vertailuryhmään kuuluvien potilaiden perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon potilasrekisteritiedoista sekä Kelan lääkerekisterin tiedoista. Aineisto rajattiin vuosiin 2014–2019.

Esidiabeetikoiksi tunnistettiin potilaat, joilla plasman glukoosipitoisuuden paastoarvo (fP-Gluk) oli 6,1–6,9 mmol/l tai joilla oli heikentynyt glukoosinsieto (sokerirasituskokeen 2 tunnin arvo 7,8–11,0 mmol/l) tai glykosyloituneen hemoglobiinin arvo (B-HbA1c) 43–47 mmol/mol. Aineistoon kuuluvat diabeetikot tunnistettiin terveyskeskuksen potilastietorekisteriin sisältyvien hoitomuotokohtaisten asiakasryhmien perusteella (3030 Laine MA, Järveläinen H, Vielma M, Varjonen J, Grönfors M, Rautava P. Diabetespotilaan hoidon toteutuminen ja kustannukset – esimerkkinä Paimion-Sauvon kansanterveyskuntayhtymä. Suomen Lääkäril 2020;75:818–26.).

Vertailuryhmään poimittiin tietokannasta ikä- ja sukupuolivakioidut verrokit tyypin 2 diabeetikoille (1 : 1) potilaista, joilla ei ollut tiedossa poikkeavaa sokeriaineenvaihdunnan häiriötä.

Sydän- ja verenkiertosairaudet todettiin poimimalla ICD-10-diagnoosi ensimmäisestä lisäsairauden diagnoosikirjauksesta lähtien diabeteksen laaturekisteripilotin määrittelyjen mukaisesti (3131 Hiltunen P, Jalonen M, ­Porrasmaa J ym. Esiselvitys tietosisällöstä ja kehittämispolusta, Kansallinen diabeteslaaturekisteri. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2/2019.,3232 Diabeteslaaturekisteripilotti Minimitietosisältöön tarvittava tietopohja. Rekisterin käynnistysvaihe 10.12.2019 THL. https://urly.fi/1HHK). Muut liitännäissairaudet tunnistettiin diagnoosikoodien lisäksi perusterveydenhuollon hoitokertomuksessa olevien laboratoriotutkimusten, silmänpohjakuvauslöydösten ja jalkojen riskiluokkamääritysten perusteella.

Auria tietopalvelu kokosi 2M-IT:n ylläpitämästä TYKS:n tietoaltaasta tutkimusryhmien potilaiden perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon potilastiedot, mukaan lukien potilaskohtaiset tiedot toteutuneesta kuntalaskutuksesta. Aineiston analysoinnissa hyödynnettiin TietoKaira Oy:n tuottamaa DiabetesMittari-raportointiohjelmistoa.

Palvelujen käyttöä arvioitiin perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palveluja käyttäneiden vuosittaisten lukumäärien sekä avosairaanhoidon käyntimäärien perusteella. Toteutuneen hoidon laatua tutkittiin vertaamalla fP-Kol- ja fP-Kol-LDL-tutkimusten tulosten mediaaneja.

Kustannuksiin sisältyvät kaikki julkisen terveydenhuollon kunnilta laskutetut kustannukset hoitotarvikekustannuksia lukuun ottamatta. Kustannukset esitetään kunkin tarkasteluvuoden toteutuneilla kuntalaskutushinnoilla.

Kyseessä on retrospektiivinen rekisteritutkimus, johon ei lain mukaan tarvita eettisen toimikunnan lausuntoa, ja aineiston käsittelyperuste oli EU:n tietosuoja-asetuksessa mainittu yleinen etu ja tieteellinen tutkimus. Tutkimukselle oli saatu tutkimusluvat perusterveydenhuollosta 22.10.2019 (113/2019), erikoissairaanhoidosta 4.12.2019 (J47/2019) ja Kelalta 26.3.2020 (159/522/2019).

Analyysimenetelmät

Esidiabeetikoiden, tyypin 2 diabeetikoiden, vertailuryhmään kuuluvien potilaiden ja väestön sukupuoli- ja ikäryhmäkohtaisten jakaumien samankaltaisuutta ryhmien välillä sekä eri tutkimusryhmien potilaiden ja heillä todettujen liitännäissairauksien ikäryhmäkohtaisten suhteellisten osuuksien eroja verrattiin χ2-testillä.

Kustannuksia ja palvelujen käyttöä analysoitiin Kruskal–Wallisin testillä. Mallit tehtiin erikseen eri vuosille ja sukupuolille, ikäryhmille ja liitännäissairauksille. Tilastollisen merkitsevyyden rajana käytettiin p-arvoa p < 0,05. Voimalaskelmia ei tehty, koska tutkimusaineisto edusti esidiabeetikoiden ja diabeetikoiden kokonaisotosta.

Tilastolliset analyysit tehtiin R-ohjelmiston versiolla 3.6.3 (R Core Team, 2020) ja SAS-ohjelmiston versiolla 9.4 (SAS Institute Inc., Cary, NC, USA).

Tulokset

Taulukoissa on esitetty tutkimusaineiston taustatietoja (taulukko 1 ja 2). Liitännäissairauksien esiintyvyys erosi ryhmien kesken tilastollisesti merkitsevästi kaikissa diagnoosiryhmissä lukuun ottamatta eteisvärinää.

Palvelujen käyttö ja hoidon laatu

Kaikkien palvelujen käyttö oli esidiabeetikoilla vähäisempää kuin tyypin 2 diabeetikoilla, mutta yleisempää kuin vertailuryhmän potilailla (kuvio 1Palvelujen käyttö vuosina 2014–2019

. ).

Valtimosairaudet nostivat kustannukset kaikissa ryhmissä yli kaksinkertaisiksi.

Kokonaiskolesterolin (fP-Kol) mediaani ja ala- ja yläkvartaalit (Q1, Q3) olivat esidiabeetikoilla 5,0 mmol/l (4,2, 5,7), tyypin 2 diabetespotilailla 4,3 mmol/l (3,7, 5,0) ja vertailuryhmän potilailla 4,9 mmol/l (4,2, 5,7). LDL-kolesterolin mediaani oli esidiabeetikoilla ja vertailuryhmän potilailla 2,9 mmol/l (2,2, 3,6) ja tyypin 2 diabeetikoilla 2,3 mmol/l (1,8, 3,0).

Niillä esidiabeetikoilla ja vertailuryhmän potilailla, joilla oli todettu sydän- ja verenkiertosairauksia, LDL-kolesteroliarvojen mediaani oli 2,3 mmol/l ja tyypin 2 diabeetikoilla 2,0 mmol/l. Kun mitään liitännäissairauksia ei ollut, LDL-kolesteroliarvojen mediaani oli esidiabeetikoilla 3,2 mmol/l, tyypin 2 diabeetikoilla 2,6 mmol/l ja vertailuryhmän potilailla 3,1 mmol/l.

Hoidon kustannukset

Liitännäissairaudet lisäsivät huomattavasti kustannuksia kaikissa tutkimusryhmissä (kuvio 2Kansikuva. ). Esidiabeetikoiden hoidon potilaskohtaiset kustannukset olivat suuremmat kuin vertailuryhmässä, mutta pienemmät kuin tyypin 2 diabeetikoilla kaikissa ikäryhmissä ja eri sukupuolilla vuosina 2014–2019 (Liitekuvio 1).

Erikoissairaanhoidon kustannukset olivat kaikissa ryhmissä perusterveydenhuollon kustannuksia suuremmat, ja niiden suhteellinen osuus oli esidiabeetikoilla suurempi kuin tyypin 2 diabeetikoilla, mutta pienempi kuin vertailuryhmän potilailla (kuvio 3Kustannusrakenne tutkimusryhmissä ikäryhmittäin vuonna 2019

. ).

Kustannukset potilasta kohden vuonna 2019 olivat esidiabeetikoilla 2 482 euroa (95 %:n LV 2 155–2 808 €), tyypin 2 diabeetikoilla 3 481 euroa (3 015–3 847 €) ja vertailuryhmän potilailla 1 948 euroa (1 668–2 228 €). Lisäkustannus esidiabeetikoilla oli siis 534 euroa (27 %) ja tyypin 2 diabeetikoilla 1 533 euroa (79 %).

Suuremman potilasmäärän vuoksi esidiabeetikoiden hoidosta aiheutuneet kokonaiskustannukset olivat jopa suuremmat kuin tyypin 2 diabeetikoiden hoidon. Vuonna 2019 nämä julkisen terveydenhuollon kokonaiskustannukset olivat esidiabeetikoilla 4,18 miljoonaa euroa ja tyypin 2 diabeetikoilla 3,28 miljoonaa euroa.

Pohdinta

Tässä tutkimuksessa todettu esidiabeteksen esiintyvyys oli kaikissa ikäryhmissä lähes kaksinkertainen verrattuna tyypin 2 diabeteksen esiintyvyyteen vuonna 2019 (taulukko 1). Esidiabeetikoiden määrä voi silti olla suurempikin, koska esidiabetes todettiin terveyskeskuksessa tutkittujen laboratorioarvojen perusteella. On mahdollista, että kohortista jäi puuttumaan henkilöitä, joiden perustason hoitovastuu on muualla, kuten työterveyshuollossa tai yksityissektorilla, tai joiden diabetesriskiä ei ole tunnistettu eikä verensokeriarvoja ole tutkittu. Toisaalta ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että jonkun potilaan paastosokerin arvo yli 6 mmol/l voi johtua huonosti toteutuneesta paastosta ennen näytteenottoa.

Diabeetikoiden lukumäärää voitaneen pitää melko luotettavana paikallisen diabetesrekisterin ja Kelan lääkekorvaustietojen perusteella (3636 Kela. Kelasto- Voimassa olevat, alkaneet ja päättyneet lääkekorvausoikeudet (päivitetty 8.5.2018). http://www.kela.fi/kelasto). 75 vuotta täyttäneistä joka neljännellä oli diabetesdiagnoosi ja yli 70 %:lla todettiin poikkeava sokeriaineenvaihdunta. Dehkon 2D-hankkeeseen liittyvässä väestötutkimuksessa vuonna 2005 diabeteksen kokonaisesiintyvyys 45–75-vuotiaiden ikäryhmässä oli miehillä 16 % ja naisilla 11 % (3333 Peltonen M, Korpi-Hyövälti E, Oksa H ym. Lihavuuden, diabeteksen ja muiden glukoosi­aineenvaihdunnan häiriöiden esiintyvyys suomalaisessa aikuisväestössä Dehkon 2D-hanke (D2D). Suom Lääkäril 2006;61:163–70.). Sokeriaineenvaihdunnan häiriö oli vastaavasti 42 %:lla miehistä ja 33 %:lla naisista (3333 Peltonen M, Korpi-Hyövälti E, Oksa H ym. Lihavuuden, diabeteksen ja muiden glukoosi­aineenvaihdunnan häiriöiden esiintyvyys suomalaisessa aikuisväestössä Dehkon 2D-hanke (D2D). Suom Lääkäril 2006;61:163–70.). Tässä tutkimuksessa todettiin samassa ikäryhmässä tyypin 2 diabetes 13 %:lla miehistä ja 9 %:lla naisista ja sokeriaineenvaihdunnan häiriö 33 %:lla miehistä ja 28 %:lla naisista.

Lue myös

Erot tuloksissa johtunevat esiintyvyyden alueellisista eroista Suomessa (2323 Laatikainen T, Härkänen T, ­Borodulin K ym. Sydän- ja verisuonitau­tien riskitekijät 1992–2017: laskusuunta jatkunut, mutta hidastunut. Suom Lääkäril 2019;74:1886–90.,3434 Salopuro T, Saaristo T, ­Korpi-Hyövälti E ym. Lihavuuden ja glukoosiaineenvaihdunnan häiriöiden esiintyvyydessä on selviä alueellisia eroja Suomessa D2D-hankkeen tuloksia. Suom Lääkäril 2010;65:2381–8.,3535 Winell K, Arffman M, Salomaa V. Diabeetikoiden akuuttien sydäntapahtumien ja aivoin­farktien ilmaantumisessa suuria alueellisia eroja. Duodecim 2020;133:561–8.), mutta myös työterveyshuollon ja yksityissektorin vastuulla olevien potilaiden tulosten puuttumisesta etenkin esidiabeetikkojen ryhmässä. Tietämättään diabetesta sairastavien osuus on oletettavasti pienentynyt alueella merkittävästi vuoden 2005 jälkeen, koska tyypin 2 diabeteksen esiintyvyys on tänä aikana yli kaksinkertaistunut (3030 Laine MA, Järveläinen H, Vielma M, Varjonen J, Grönfors M, Rautava P. Diabetespotilaan hoidon toteutuminen ja kustannukset – esimerkkinä Paimion-Sauvon kansanterveyskuntayhtymä. Suomen Lääkäril 2020;75:818–26.).

Syyskuussa 2020 julkaistussa väestötutkimus- ja hoitorekisteritietoja vertaavassa tutkimuksessa todettiin diabeteksen ja sepelvaltimotaudin esiintyvyyden vastaavan melko hyvin toisiaan, mutta hoitorekistereissä tiedot monista muista sairauksista ja riskitekijöistä olivat puutteellisia (3737 Laatikainen T, Koponen P, Reinikainen J ym. Mitä tietoa Suomessa saadaan hoitoilmoitusrekistereistä ja mitä väestötutkimuksista? Suom Lääkäril 2020;75:1853–8.). Diabeteksen mikrovaskulaariset komplikaatiot ja lihavuus tunnistettiin tässä tutkimuksessa huomattavasti kattavammin, jos diagnoosikoodien lisäksi huomioitiin laboratoriotutkimukset, silmänpohjien seulontavalokuvaukset, jalkojen riskiluokitukset sekä kirjatut painoindeksit. Riskitekijät ovat kuitenkin jääneet valitettavan usein kirjaamatta, eikä niiden tuloksia tai vaikutusta sairauksien ehkäisyssä pystytty arvioimaan.

Kaikkia valtimosairauksia todettiin esidiabeetikoilla enemmän kuin vertailuryhmän potilailla, mutta vähemmän kuin tyypin 2 diabeetikoilla. Esidiabeetikot ja vertailuryhmän potilaat kävivät harvemmin hoitajan vastaanotolla kuin lääkärin vastaanotolla.

Suomalaisessa DPS-tutkimuksessa osoitettiin, että pienten pysyvien elämäntapamuutosten avulla tyypin 2 diabeteksen ilmaantuvuus voidaan vähentää alle puoleen henkilöillä, joilla oli heikentynyt glukoosinsieto (44 Lindstrom J, Louheranta A, Mannelin M ym. The Finnish Diabetes Prevention Study (DPS): Lifestyle intervention and 3-year results on diet and physical activity. Diabetes Care 2003;26:3230–6.,55 Lindström J, Peltonen M, ­Eriksson JG ym. Improved lifestyle and decreased diabetes risk over 13 years: Long-term follow-up of the randomised Finnish Diabetes Prevention Study (DPS). Diabetologia 2013;56:284–93.). Samaan tulokseen tultiin amerikkalaisessa DPP-tutkimuksessa ja useissa muissakin kansainvälisissä tutkimuksissa (66 Knowler WC, Fowler SE, ­Hamman RF ym; Diabetes Prevention Program Research Group. 10-year follow-up of diabetes incidence and weight loss in the Diabetes Prevention Program Outcomes Study. Lancet 2009;374:1677–86.,1515 Aarne M, Koski S, Huttunen J, Bierganns E, Telford K. Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelma (DEHKO 2000–2010). Loppuraportti, Osa I. Diabetesliitto, Tampere 2011. www.diabetes.fi,1616 Niemi M, Winell K. Diabetes Suomessa. Esiintyvyys ja hoidon laadun vaihtelu. Stakes Raportteja 8 /2005.). Suomalaisessa Artemis-tutkimuksessa todettiin, että sepelvaltimotaudin revaskulaarisaation jälkeen optimaalisesti hoidetuilla esidiabeetikoilla kuolemanriski jäi pienemmäksi kuin diabeetikoilla eikä eronnut normoglykeemisten potilaiden riskistä (3838 Kiviniemi AM, Lepojärvi ES, ­Tulppo MP ym. Prediabetes and risk for cardiac death among patients with coronary artery disease: The ARTEMIS Study. Diabetes Care 2019;42:1319–25.).

Varhaisemmalla tunnistamisella ja hoitoa tehostamalla voitaisiin esidiabeetikoiden ennustetta parantaa ja saada kustannussäästöjä. Lisääntyneen riskin tiedostaminen entistä varhaisemmassa vaiheessa auttaisi löytämään uusia tapoja, joilla kansalaisten olisi mahdollista tehdä muutoksia arkeen, parantaa omaseurantaa ja saada ammattilaisten tukea. Lisää käyntejä ei välttämättä tarvita, vaan resurssien parempaa kohdentamista ja uusien digitaalisten tukikeinojen hyödyntämistä.

Esidiabeetikoiden potilaskohtaiset kustannukset olivat suuremmat kuin vertailuryhmän potilaiden, mutta pienemmät kuin tyypin 2 diabeetikoiden. Kokonaiskustannukset olivat kuitenkin esidiabeetikoilla suuremmat, koska potilasmäärä oli suurempi.

Valtimosairaudet nostivat kustannukset kaikissa ryhmissä yli kaksinkertaisiksi. Liitännäissairauksien aiheuttama kustannusten nousu oli tässä tutkimuksessa samaa suuruusluokkaa kuin Diabeteksen kustannukset Suomessa 1998–2007 -tutkimuksessa (77 Jarvala T, Raitanen J, Rissanen P. Kansallinen diabetesohjelma DEHKO. Diabeteksen kustannukset Suomessa 1998– 2007. https://www.diabetes.fi/files/1266/Kustannusraportti.pdf). Kustannukset lisääntyivät kaikissa ryhmissä iän myötä, ja suurin osa kustannuksista oli peräisin erikoissairaanhoidosta. Vanhimmassa ikäryhmässä perusterveydenhuollon osastohoito lisäsi kustannuksia, mutta erikoissairaanhoidon osuus kustannuksista oli edelleen yli puolet.

Tämän tutkimuksen vahvuutena olivat diabeetikoiden hoidon pitkäaikainen seuranta, joka perustui 20 vuotta sitten perustettuun paikalliseen diabetesrekisteriin, arkielämän potilasrekisteritietojen hyödyntäminen ja tarkat toteutuneeseen kuntalaskutukseen perustuvat kustannustiedot. Esidiabeetikoiden tunnistamiseen liittyvät epävarmuustekijät, pieni väestöpohja ja kalliiden toimenpiteiden aiheuttama melko suuri vuosittainen vaihtelu heikentävät tulosten yleistettävyyttä.

Tutkimus osoitti, että esidiabetes lisää riskiä valtimosairauksiin ja samalla myös hoidon kustannuksia.

Kirjoittajat
Merja A. Laine
yleislääketieteen ja terveydenhuollon erikoislääkäri, diabeteksen hoidon ja terveydenhuollon tietotekniikan erityispätevyys, tohtorikoulutettava
Turun yliopisto, kansanterveystiede
Hannu Järveläinen
LKT, sisätautiopin professori
Turun yliopisto ja Satasairaala
Markku Vielma
FM, IT-arkkitehti
TietoKaira Oy
Juha-Matti Varjonen
tietokantakehittäjä
Auria tietopalvelu (ATP)
Tommi Kauko
VTM, biostatistikko
Auria tietopalvelu (ATP)
Helena Ollila
FM, biostatistikko
Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, kliininen tutkimuskeskus
Päivi Rautava
LKT, tutkimusylilääkäri, ehkäisevän terveydenhuollon professori
Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, tutkimuspalvelut ja Turun yliopisto, kansanterveystiede
Sidonnaisuudet

Merja Laine: Apuraha ja VTR laitokselle (STM/TYKS-erva, Suomen yleislääkärit ry).

Markku Vielma: Konsultointipalkkio laitokselle (Varsinais-Suomen shp).

Helena Ollila: Konsultointipalkkio laitokselle.

Päivi Rautava: VTR laitokselle (TYKS-erva).

Hannu Järveläinen, Juha-Matti Varjonen, Tommi Kauko: Ei sidonnaisuuksia.

Faktat

Tämä tiedettiin

Esidiabetes lisää tyypin 2 diabeteksen riskiä ja siihen liittyy jo itsessään merkittävästi suurentunut sydän- ja verisuonitautien riski.

Diabeteksen hoitoon liittyy maailmanlaajuisesti suuria kustannuksia.

Elintapamuutoksilla voidaan vähentää diabeteksen ilmaantuvuutta ja vähentää kustannuspainetta.

Tutkimus opetti

Esidiabeteksen hoito lisää kustannuksia ­potilasta kohden verrattuna normoglykeemisten potilaiden hoitoon. ­Hoidon kokonaiskustannukset ylittävät tyypin 2 diabeetikoiden hoitokustannukset.

Esidiabeetikoiden hoito ei ole yhtä intensiivistä kuin diabeetikoiden. Kustannussäästöjen tavoittelu vaatisi heidän hoitonsa tehostamista, riskitekijöiden parempaa kirjaamista ja nykyistä varhaisempaa puuttumista riskitekijöihin.

Pelkkien diagnoosikoodien huomioiminen johtaa monien liitännäissairauksien ja esimerkiksi lihavuuden huomattavaan alidiagnostiikkaan.

Kirjallisuutta
1
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Sisätautilääkärien ja Diabetesliiton lääkärineuvoston asettama työryhmä. Tyypin 2 diabetes. Käypä hoito -suositus 7.2.2018. www.kaypahoito.fi
2
Koponen P, Borodulin K, ­Lundqvist A ym. FinTerveys -tutkimuksen perustulokset 2019. www.terveytemme.fi/finterveys
3
Martikainen J, Heiskanen J, Jalkanen K. Kansallisen säästöpotentiaalin mallintaminen tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä Suomessa. Itä-Suomen yliopisto 2020. https://www.uef.fi/documents/1529015/1538329/T2D_Raportti/b94f9d09-d636-44a0-a847-18a65f21388a
4
Lindstrom J, Louheranta A, Mannelin M ym. The Finnish Diabetes Prevention Study (DPS): Lifestyle intervention and 3-year results on diet and physical activity. Diabetes Care 2003;26:3230–6.
5
Lindström J, Peltonen M, ­Eriksson JG ym. Improved lifestyle and decreased diabetes risk over 13 years: Long-term follow-up of the randomised Finnish Diabetes Prevention Study (DPS). Diabetologia 2013;56:284–93.
6
Knowler WC, Fowler SE, ­Hamman RF ym; Diabetes Prevention Program Research Group. 10-year follow-up of diabetes incidence and weight loss in the Diabetes Prevention Program Outcomes Study. Lancet 2009;374:1677–86.
7
Jarvala T, Raitanen J, Rissanen P. Kansallinen diabetesohjelma DEHKO. Diabeteksen kustannukset Suomessa 1998– 2007. https://www.diabetes.fi/files/1266/Kustannusraportti.pdf
8
Koski S, Kurkela O, Ilanne-Parikka P, Rissanen P. Diabeteksen kustannukset Suomessa 2002–2011, Diabetesliitto. https://www.diabetes.fi/files/9736/Diabetes_lukuina_2018_1_kustannustutkimus_A4.pdf
9
Haula T, Kuronen M, Saukkonen T, Häkkinen U, Seppälä TT. Diabetes pääkaupunkiseudulla – potilasmäärät, kustannukset ja lisäkustannukset. Työpaperi 34/2017. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. www.julkari.fi/handle/10024/135529
10
Honkasalo MT, Linna M, Sane T, Honkasalo A, Elonheimo O. ­A comparative study of two various models of organising diabetes follow-up in public primary health care – the model influences the use of services, their quality and costs. BMC Health Serv Res 2014;14:26. http://www.biomedcentral.com/1472-6963/14/26
11
Kähm K, Laxy M, Schneider U, Rogowski W, LHachimi S, Holle R. Health care costs associated with incident complications in patients with type 2 diabetes in Germany. Diabetes Care 2018;41:971–8.
12
Alva ML, Gray A, Mihaylova B ym. The impact of diabetes-related complications on healthcare costs: new results from the UKPDS (UKPDS 84). Diab Med 2015;32:459–66.
13
Bommer C, Heesemann E, Sagalova V ym. The global economic burden of diabetes ­in adults aged20–79 years: a cost-of-illness study. Lancet Diabetes Endocrinol 2017;5:423–30.
14
Thomas R, Einarson A, Craig L, Panton UH. Economic burden of cardiovascular disease in type 2 diabetes: a systematic review. Value Health 2018;21:881–90.
15
Aarne M, Koski S, Huttunen J, Bierganns E, Telford K. Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelma (DEHKO 2000–2010). Loppuraportti, Osa I. Diabetesliitto, Tampere 2011. www.diabetes.fi
16
Niemi M, Winell K. Diabetes Suomessa. Esiintyvyys ja hoidon laadun vaihtelu. Stakes Raportteja 8 /2005.
17
Winell K. Aikuisten diabeteksen hoidon laatu ja vaikuttavuus 2008. Dehko-raportti 2009:3.
18
Valle T, Tuomilehto J. Diabeteksen hoitotasapaino Suomessa vuosina 2000–2001. DEHKO-raportti 2004:1.
19
Valle T ym. Diabeetikkojen hoitotasapaino Suomessa vuosina 2009–2010. DEHKO-raportti 2010:5.
20
Sund R, Koski S. FinDM II. Diabeteksen ja sen lisäsairauksien esiintyvyyden ja ilmaantuvuuden rekisteriperusteinen mittaaminen - Tekninen raportti. Suomen Diabetesliitto 2009.
21
Tirkkonen H, Sikiö M, Kekäläinen P, Laatikainen T. Tyypin 2 diabeteksen hoidossa merkittävää kuntakohtaista vaihtelua. Suom Lääkäril 2014;69:2027–32.
22
Pajunen P, Laatikainen T, ­Sundvall J ym. Diabetespotilaiden hoitotasapaino FINRISKI 2012 -väestötutkimuksessa. Suom Lääkäril 2014;69:1705–9.
23
Laatikainen T, Härkänen T, ­Borodulin K ym. Sydän- ja verisuonitau­tien riskitekijät 1992–2017: laskusuunta jatkunut, mutta hidastunut. Suom Lääkäril 2019;74:1886–90.
24
Einarson TR, Acs A, Ludwig C ym. Prevalence of cardiovascular disease in type 2 diabetes: a systematic literature review of scientific evidence from across the world in 2007–2017. Cardiovasc Diabetol 2018;17:83.
25
Nazu NA, Lindström J, ­Rautiainen P ym. Maintenance of good glycaemic control is challenging - A cohort study of type 2 diabetes. patient in North Karelia, Finland. Int J Clin Pract 2019;73:e13313. doi: 10.1111/ijcp.13313
26
Cai X, Mai W, Li M ym. Association between prediabetes and risk of all cause mortality and cardiovascular disease: updated meta-analysis. BMJ 2020;370:m22.
27
Kahn R, Davidson RB. The reality of type 2 diabetes prevention. Diabetes Care 2014;37:943–9.
28
Neumann A, Lindholm L, ­Nordberg M, Schoffer O, Klug S J, Norström F. The cost-effectiveness of interventions targeting lifestyle change for the prevention of diabetes in a Swedish primary care and community based prevention program. Eur J Health Econ 2017;18:907–19.
29
Cefalu W, Petersen MP, Ratner RE. The alarming and rising costs of diabetes and prediabetes: A Call for Action!. Diabetes Care 2014;37:3137–8.
30
Laine MA, Järveläinen H, Vielma M, Varjonen J, Grönfors M, Rautava P. Diabetespotilaan hoidon toteutuminen ja kustannukset – esimerkkinä Paimion-Sauvon kansanterveyskuntayhtymä. Suomen Lääkäril 2020;75:818–26.
31
Hiltunen P, Jalonen M, ­Porrasmaa J ym. Esiselvitys tietosisällöstä ja kehittämispolusta, Kansallinen diabeteslaaturekisteri. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2/2019.
32
Diabeteslaaturekisteripilotti Minimitietosisältöön tarvittava tietopohja. Rekisterin käynnistysvaihe 10.12.2019 THL. https://urly.fi/1HHK
33
Peltonen M, Korpi-Hyövälti E, Oksa H ym. Lihavuuden, diabeteksen ja muiden glukoosi­aineenvaihdunnan häiriöiden esiintyvyys suomalaisessa aikuisväestössä Dehkon 2D-hanke (D2D). Suom Lääkäril 2006;61:163–70.
34
Salopuro T, Saaristo T, ­Korpi-Hyövälti E ym. Lihavuuden ja glukoosiaineenvaihdunnan häiriöiden esiintyvyydessä on selviä alueellisia eroja Suomessa D2D-hankkeen tuloksia. Suom Lääkäril 2010;65:2381–8.
35
Winell K, Arffman M, Salomaa V. Diabeetikoiden akuuttien sydäntapahtumien ja aivoin­farktien ilmaantumisessa suuria alueellisia eroja. Duodecim 2020;133:561–8.
36
Kela. Kelasto- Voimassa olevat, alkaneet ja päättyneet lääkekorvausoikeudet (päivitetty 8.5.2018). http://www.kela.fi/kelasto
37
Laatikainen T, Koponen P, Reinikainen J ym. Mitä tietoa Suomessa saadaan hoitoilmoitusrekistereistä ja mitä väestötutkimuksista? Suom Lääkäril 2020;75:1853–8.
38
Kiviniemi AM, Lepojärvi ES, ­Tulppo MP ym. Prediabetes and risk for cardiac death among patients with coronary artery disease: The ARTEMIS Study. Diabetes Care 2019;42:1319–25.
English summary

Prediabetes increases the risk of cardiovascular diseases; does it also increase the costs of treatment?

Background According to population surveys, there are more patients at increased risk of type 2 diabetes than there are type 2 diabetics and, notably, these patients have a markedly increased risk of developing not only type 2 diabetes but also cardiovascular diseases. Moreover, the costs of treatment caused by type 2 diabetes and its comorbidities are extremely high.

Methods Prediabetics were identified from the patient register of the health centre based on abnormal glucose metabolism. Their treatment, the number of comorbidities, and the costs of treatment were compared with those of type 2 diabetics and control patients of the same area.

Results The prevalence of prediabetes was almost double that of type 2 diabetes in all age groups. The prevalence of comorbidities and additional costs per patient were higher in prediabetics than in the control group, but lower than in type 2 diabetics in almost all diagnosis groups.

Conclusions Prediabetes and its comorbidities increased the costs of treatment compared to the situation when glucose metabolism remains normal. The total costs of public health care were found to be even higher in prediabetics than in type 2 diabetics and they were largely due to the specialist care. The intensity and follow-up of treatment were lower in prediabetics than in type 2 diabetics.

Etusivulla juuri nyt

Tieteessä
Siedätyshoito tepsii kananmuna-allergiaan

Ruokasiedätys on toistaiseksi kokeellista hoitoa, jota ei pidä kokeilla omin päin.

Tieteessä
Delta-variantin levitessä sairaalaepidemian vaara on olemassa

Ennen riittävää rokotekattavuutta terveydenhuollossa on oltava varuillaan, arvioi Kanta-Hämeen sairaalaepidemian kokenut Iivo Hetemäki.

Tieteessä
Tekoäly auttoi tutkijoita selvittämään tupakoinnin ja syöpäkuolleisuuden yhteyttä

Tupakoivien syöpäpotilaiden kuolleisuus on suurempi kuin tupakoimattomien.

Liitossa
Tutkimus osoittaa: lääkärit valmiita kieltämään joitain vaihtoehtohoitoja lailla

Enemmistö lääkäreistä olisi valmis kieltämään joitain ns. vaihtoehtohoitoja lailla.

Ajassa
Koronakaranteeni lyhenee 10 vuorokauteen

Muutos koskee myös altistuneita sote-alan työntekijöitä.

Ajassa
THL: Koronarokotukset kaikille 12–15-vuotiaille

Nuorille annettaisiin Biontech-Pfizerin Comirnaty-rokotetta.