FINRISKI-tutkimus:
Väestön kolesterolitaso on vuosikymmenien laskun jälkeen kääntynyt nousuun

Suomessa on 1970-luvulta lähtien onnistuttu vähentämään sydän- ja verisuonitautikuolleisuutta, erityisesti työikäisessä väestössä, mutta viime vuosina yhä enemmän myös vanhemmissa ikäryhmissä. Tärkeimmät syyt sepelvaltimotautikuolleisuuden vähenemiseen ovat olleet kolesterolitason aleneminen, verenpaineen lasku ja tupakoinnin väheneminen. Ne selittävät kuolleisuuden vähenemisen 1970-luvulla kokonaan. Vuodesta 1982 vuoteen 1997 kuolleisuuden vähenemisestä noin 25 % selittyy parantuneella hoidolla, mutta riskitekijöiden korjaantuminen selittää edelleen suurimman osan (75 %). Väestön veren kolesterolitason lasku on ollut selvästi merkittävin yksittäinen tekijä kuolleisuuden vähenemisessä (1,2).

Viime vuosina on käyty ajoittain kiivastakin keskustelua terveellisestä ruokavaliosta. Asiantuntijat ovat olleet huolissaan siitä, että varsin kirjava keskustelu on hämärtänyt kansalaisten käsityksiä yksimielisistä kansallisista ja kansainvälisistä asiantuntijasuosituksista. Niinpä onkin kansanterveyden kannalta tärkeää selvittää keskustelun vaikutuksia väestön ruokavalioon ja sitä kautta erityisesti kolesterolitasoon. Tässä artikkelissa raportoidaan kolesterolitasossa tapahtuneet muutokset erityisesti viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana.

Aineisto ja menetelmät

Vuosina 1982,1987,1992,1997, 2002, 2007 ja 2012 tutkittiin edustavat otokset Suomessa pysyvästi asuvasta Pohjois-Karjalan, Kuopion läänin ja Turun ja Loimaan seudun 25-64- vuotiaasta väestöstä. Vuodesta 1992 mukana ovat olleet myös Helsinki ja Vantaa sekä vuodesta 1997 Oulun lääni. Alueiden hallinnolliset nimikkeet ovat muuttuneet vuosien varrella. Tutkimusalueet ovat kuitenkin pysyneet samoina. Jatkossa alueista käytetään seuraavia nimikkeitä: Pohjois-Karjala, Pohjois-Savo, Turku ja Loimaa, Helsinki ja Vantaa, Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu.

Otokset on ositettu iän ja sukupuolen mukaan niin, että tutkimukseen kutsuttiin 200-500 miestä ja naista jokaisesta kymmenvuotisikäryhmästä kultakin alueelta. Osallistumisaktiivisuus on pienentynyt, mutta pysynyt edelleen tyydyttävänä. Viimeisessä tutkimuksessa terveystarkastukseen osallistui 59 % tutkimukseen kutsutuista (taulukko 1).

Tutkimuksessa otetusta seeruminäytteestä määritettiin kokonaiskolesteroli entsymaattisella menetelmällä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) biokemian laboratoriossa. Laboratorio on osallistunut kansainvälisiin lipidimääritysten standardointiohjelmiin (Lipid Reference Program, WHO Praha vuosina 1982-97 ja vuodesta 2002 lähtien Lipid Standardization Program, Center for Disease Control and Prevention (CDC) Atlanta, USA). Laboratorion kolesterolimääritystasoista on julkaistu erillinen artikkeli (3). Laboratorion systemaattiset virheet olivat eri vuosina seuraavat: 1982 -0,06 %, 1987 -0,56 %, 1992 -0,84 %, 1997 -1,41 %, 2002 +2,0 %, 2007 +0,7 % ja 2012 0,0 %. Kolesteroliarvot on korjattu näillä vuotuisilla eroilla, vaikka erot ovatkin tutkimuslaboratorioille annettujen suositusten rajoissa.

Tulokset

Suomalaisväestön seerumin kolesterolitaso laski vuodesta 1982 aina vuoteen 2007, mutta viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana se on kääntynyt nousuun kaikilla tutkimusalueilla (kuvio 1). Lasku oli voimakkain vuosien 1987 ja 1997 välillä. Vuosien 1997 ja 2002 välillä oli tasannevaihe erityisesti miehillä, mutta lasku voimistui taas seuraavan viisivuotiskauden aikana.

Miehistä 58 %:lla ja naisista 62 %:lla kolesterolitaso oli korkeampi kuin suositusten mukainen alle 5 mmol/ l (taulukko 2). Kolesterolipitoisuuden nousu viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana koskee sekä miehiä että naisia (kuvio 2). Vuonna 2007 miesten seerumin kolesterolitaso oli 5,25 mmol/l ja vuonna 2012 se oli 5,34 mmol/l. Naisten vastaavat luvut olivat 5,15 mmol/l ja 5,31 mmol/l. Nousu oli naisilla hiukan suurempi (3,1 %) kuin miehillä (1,7 %). Tämä ero nousussa ei ollut kuitenkaan tilastollisesti merkitsevä (p = 0,09).

Kolesterolipitoisuus suureni kaikissa ikäryhmissä miesten kahta ikäryhmää lukuun ottamatta. Vuoden ja ikäryhmän välillä ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä (p = 0,26 miehillä ja p = 0,39 naisilla). Tämä tarkoittaa, että tilastollisesti analysoituna muutos eri ikäryhmissä ei ole erilainen.

Pohdinta

Veren kolesterolipitoisuuden vuosikymmeniä tapahtuneen laskun kääntyminen nousuksi on huolestuttavaa. Veren kolesteroli reagoi ruokavaliomuutoksiin erittäin nopeasti, muutamassa viikossa. Sepelvaltimotautisairastuvuus ja kuolleisuus väestötasolla seuraavat kolesterolitasojen laskua. Tämä näyttää toimivan myös toisin päin: Pekingin alueella sepelvaltimotautikuolleisuus lisääntyi 50 % vuosien 1984 ja 1999 välillä. Tästä noususta 70 % selittyy kolesterolitason noin 1 mmol:n/l nousulla (4).

Tutkimusyhteenvedot sekä kokeellisista lääkeainetutkimuksista että väestön kohorttiseurannoista osoittavat, että 1 %:n muutos kolesterolitasossa johtaa 2-3 %:n muutokseen sepelvaltimotautikuolleisuudessa (5,6). Kokeellisissa tutkimuksissa ero sairastuvuudessa hoito- ja vertailuryhmien välillä alkaa kehittyä 1-2 vuoden aikana lääkkeen aloittamisesta.

On epätodennäköistä, että vaikutuksen nopeus väestötasolla olisi erilainen kuin yksilötasolla. Väestötason tutkimuksia tilanteesta, jossa kolesterolitaso on voimakkaasti laskenut ja kääntynyt sitten nousuun ei ole käytettävissä. Ei ole kuitenkaan syytä olettaa, että kolesterolitason nousu vaikuttaisi eri tavalla kuin sen lasku.

Tämän tutkimuksen mukaan naisten kolesterolitaso nousi tutkimusalueilla 3,1 % ja miesten 1,7 % viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana. Vuonna 2010 alle 75-vuotiailla miehillä oli 5 394 sairaalahoitoon tai kuolemaan johtanutta vakavaa sepelvaltimotaudin ensikohtausta ja naisilla vastaavasti 1 805. Nyt havaittu veren kolesterolitason muutos merkitsee tämän mukaan miehillä 200-300 uutta sydänkohtausta tai - kuolemaa lisää vuosittain ja naisilla 100-170.

Siihen, miten sydäntautisairastuvuus- ja kuolleisuus Suomessa lähivuosina muuttuu, vaikuttavat myös muiden riskitekijöiden muutokset ja hoidon kehittyminen. Hiukan vajaa kolmannes sydäninfarktin saaneista kuolee ehtimättä sairaalahoitoon (7). Tähän ryhmään on akuutin tilanteen hoitomenetelmillä vaikea vaikuttaa, joten taudin ehkäisyn merkitys korostuu.

Usein kuulee väitettävän, ettei terveysviestinnällä ole merkitystä väestön terveystottumusten ohjaamisessa. Suomen kokemukset vuosikymmenien ajalta osoittavat asian olevan juuri päinvastoin. Tiedotusvälineet muokkaavat voimakkaasti väestön uskomuksia terveellisestä ruokavaliosta ja vaikuttavat terveyskäyttäytymiseen. Vuosikymmenien aikana vaikutukset ovat heijastuneet varsin nopeasti kolesterolitason muutoksiin.

Ensimmäiset kiistat ruokavalion vaikutuksesta kolesterolitasoon ja sepelvaltimotautiin käytiin Suomessa 1970-luvulla Pohjois-Karjala-projektin yhteydessä (8,9). Suomalaisten käyttämä rasva oli silloin valtaosaltaan kovaa, tyydyttynyttä rasvaa ja maitorasvan osuus ruokavaliossa oli erityisen suuri. Uusi tutkimustieto osoitti, että suomalaisten korkea kolesterolitaso (lähes 7 mmol/l) johtui paljolti maitorasvasta ja että tämä oli tärkeä syy erittäin suureen kuolleisuuteen. Väestö alkoi kuitenkin vähitellen omaksua terveellisemmän ruokavalion ja kolesterolitasot alkoivat laskea.

Toinen laaja keskustelu käytiin 1987 lähinnä teollisuuden ja tutkijoiden välillä. Tuo "rasvasota" päättyi julkisuudessa tutkijoiden voittoon ja väestön ruokavalion muutos vahvistui erittäin selvästi. Tämä näkyi jyrkkänä kolesterolitason laskuna seuraavina vuosina. Myös teollisuus toi markkinoille uusia elintarvikkeita, joissa rasvan koostumus oli parempi ja rasvan määrä pienempi.

Viime vuosina terveellisestä ruokavaliosta on käyty vilkasta keskustelua. Tämä on heijastanut väestön sinänsä hyvin myönteistä kiinnostusta terveyden ylläpitämiseen ja edistämiseen. Erilaiset dieetit, yksittäiset mielipiteet ja väittelyt ovat saaneet runsaasti huomiota, ja vastakkainasettelua on tiedotusvälineissä haluttu korostaa. Väestölle syntyy helposti käsitys, että asiantuntijatkin ovat eri mieltä, vaikka tutkimukseen perustuvat ravintosuositukset eivät ole oleellisesti muuttuneet vuosikymmenien aikana.

Keskustelussa huomattavan keskeistä on ollut kritiikki tyydyttyneitä rasvoja ja veren kolesterolia koskevia suosituksia kohtaan. Tämän seurauksena on voin myynti lisääntynyt parin viime vuoden aikana. Tämä näkyy myös Aikuisväestön terveyskäyttäytymistutkimuksessa voin ja voi- kasviöljyseoksesta tehtyjen levitteiden runsaampana käyttönä (10). Myös statiinilääkitykseen on kohdistettu voimakasta kritiikkiä. Ravintokeskustelussa on heiluriliikettä, jossa hämmentävä keskustelu on osassa väestöä johtanut nostalgiseen palaamiseen entiseen ruokavalioon. Perinteisiä yhteiskunnallisia instituutioita ja niiden viestejä kyseenalaistetaan yhä enemmän muutenkin. Taustalla on aina myös kaupallisia intressejä.

Osallistumisaktiivisuus FINRISKI-tutkimukseen on edelleen heikentynyt, ja erityisesti nuoremmat ikäryhmät osallistuvat huonommin tutkimuksiin. Tämä ei voi kuitenkaan selittää kolesterolitason muutosta, koska se on tapahtunut kaikissa ikäryhmissä. Osallistumisaktiivisuus on heikentynyt edellisestä tutkimuksesta suhteellisen vähän. Yleensä tutkimuksiin osallistumattomien sairastuvuus ja kuolleisuus on suurempi kuin osallistuneiden. Myös riskitekijätaso lienee korkeampi osallistumattomilla. Näin ollen osallistumisprosentin laskun vaikutus lienee lähinnä kolesterolitason nousua pienentävä.

Laboratorion analytiikan tason pitäminen samana vuosikymmenestä toiseen on haasteellista, mutta siinä on onnistuttu varsin hyvin (3). Vaikka systemaattinen virhe on pysynyt suositusten rajoissa, päätimme kuitenkin korjata kaikkien vuosien kolesteroliarvoja kyseisen vuoden virheellä. Tämä antaa parhaan mahdollisen estimaatin muutoksista. Koska vuoden 2002 virhe oli +0,7 % ja vuoden 2012 virhe 0 %, korostaa tämä hiukan muutosta ylöspäin. Korjaamattomilla luvilla muutos oli tilastollisesti merkitsevä naisilla, mutta miehillä p- arvo oli 0,13. Kun korjaamattomilla arvoilla miehet ja naiset analysoitiin yhdessä, tuli muutos tilastollisesti merkitseväksi (p = 0,0001) mutta sukupuolen ja vuoden interaktio ei (p = 0,09). Siten ei ole perusteltua väittää, että miesten ja naisten välillä olisi eroa muutoksen suuruudessa. Toisaalta tiedämme, että naiset perinteisesti omaksuvat uusia ravintotottumuksia miehiä nopeammin.

HDL-kolesterolin muutosten mittaaminen väestötasolla on erittäin haasteellista, koska eri menetelmät antavat huomattavan erilaisia arvoja. THL:n biokemian laboratorion tarkastelut eri HDL-kolesterolimenetelmien ja systemaattisen virheen vaikutuksesta väestön HDL-kolesterolitasoihin viittaavat siihen, että HDL-kolesterolitaso on pysynyt varsin vakaana vuosikymmenten aikana. Havaittu muutos kokonaiskolesterolissa johtuu lähinnä LDL-kolesterolin lisääntymisestä.

Sydän- ja valtimoterveyden merkitys kansanterveyden kannalta on edelleen keskeinen. Se vaikuttaa mm. ennenaikaiseen sairastumiseen ja kuolemaan, terveydenhuollon palvelujen käyttöön, väestön terveyseroihin, työurien pituuteen ja ikääntyvän väestön toimintakykyyn. Koska ravinnon ja kolesterolin merkitys sydänterveydelle on niin keskeistä, on nyt havaittu kolesterolitason nousu huolestuttava. Tieteelliseen näyttöön perustuviin asiantuntijasuosituksiin liittyvä viestintä on tässä tärkeää, samoin kuin julkisen vallan ja elinkeinoelämän toimenpiteiden tuki.

Tästä asiasta tiedettiin

Väestön veren kolesterolitaso on laskenut Suomessa usean vuosikymmenen ajan.

Kolesterolitason lasku on merkittävästi vähentänyt sydäntautikuolleisuutta.

Tämä tutkimus opetti

Väestön veren kolesterolitaso on kääntynyt nousuun.