1. Lääkärilehti
  2. Tieteessä
  3. Haastattelututkimus lääkäreille Sähköisen reseptin uudistamiskäytännöt terveyskeskuksissa
Alkuperäis­tutkimus 34/2019 vsk 74 s. 1817 - 1822

Haastattelututkimus lääkäreille Sähköisen reseptin uudistamiskäytännöt terveyskeskuksissa

Lähtökohdat Selvitimme sähköisen reseptin uudistamiskäytäntöjä ja lääkehoidon seurantaa. Lisäksi selvitimme lääkärien mielipiteitä reseptien voimassaoloajan pidentymisestä ja potilaiden mahdollisuudesta lähettää uudistamispyyntöjä Omakannasta.

Menetelmät Haastattelimme 31 terveyskeskuslääkäriä talvella 2018.

Tulokset Lääkärien tapa seurata lääkehoitoa vaihteli. He seurasivat erityisesti PKV- sekä sydän- ja verisuonitautilääkityksiä. Arviointi oli tarkempaa, kun potilaalla oli monilääkehoito, hän oli iäkäs tai hän ei ollut tuttu. Uudistamiskäytännön muutoksia pidettiin pääosin myönteisinä.

Päätelmät Reseptien uudistamisesta ja lääkehoidon seurannasta tarvitaan kansalliset ja organisaatiokohtaiset toimintamallit. Ajantasaista lääkityslistaa ja Omakantaa tulee kehittää.

Haastattelututkimus lääkäreille Sähköisen reseptin uudistamiskäytännöt terveyskeskuksissa Kuva 1 / 3
     

Pitkäaikaisessa lääkehoidossa on välttämätöntä uudistaa reseptejä. Samalla lääkäri pystyy arvioimaan lääkehoidon tarvetta ja hoidon onnistumista (11 Lahnajärvi L. Reseptien uusiminen – Miten pitkäaikaislääkitystä toteutetaan terveyskeskuksissa? Kuopion yliopisto, Kuopion yliopiston julkaisuja A, Farmaseuttiset tieteet 93. Kuopio 2006.).

Uudistamiskäytäntöjä on tutkittu vähän (1–5). Tutkimukset on yleensä tehty ennen kuin sähköinen resepti tuli käyttöön. Uudistamiskäytännöt ovat vaihdelleet, ja lääkehoidon seurannassa on ollut puutteita, jotka voivat heikentää hoidon onnistumista (11 Lahnajärvi L. Reseptien uusiminen – Miten pitkäaikaislääkitystä toteutetaan terveyskeskuksissa? Kuopion yliopisto, Kuopion yliopiston julkaisuja A, Farmaseuttiset tieteet 93. Kuopio 2006.,33 Zermansky A. Who controls repeats? Br J Gen Pract 1996;46:643–7.,44 McGavock H, Wilson-Davis K, Connolly J. Repeat prescribing management – a cause for concern? Br J Gen Pract 1999;49:343–7.). Suomalaistutkimuksessa 57 %:lla reseptejä uudistavista potilaista oli lääkitykseen liittyvä ongelma (11 Lahnajärvi L. Reseptien uusiminen – Miten pitkäaikaislääkitystä toteutetaan terveyskeskuksissa? Kuopion yliopisto, Kuopion yliopiston julkaisuja A, Farmaseuttiset tieteet 93. Kuopio 2006.), yleensä riittävän seurannan puuttuminen, lyhytaikaisen lääkityksen pitkäaikainen käyttö sekä yhteisvaikutukset ja potilaan kokemat haittavaikutukset.

Lääkehoidon seuranta ei ollut systemaattista ja painottui PKV-lääkkeisiin.

Sähköisen reseptin odotettiin sujuvoittavan reseptien uudistamista ja helpottavan lääkehoidon seurantaa (66 Laki sähköisestä lääkemääräyksestä 2.2.2007/61. www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070061,77 HE 250/2006. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi sähköisestä lääkemääräyksestä sekä laiksi lääkelain 57 ja 57 a §:n muuttamisesta. https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/sivut/trip.aspx?triptype=ValtiopaivaAsiat&docid=he+250/2006). Sen on todettu nopeuttavan ja helpottavan reseptien uudistamista (5,8–12). Syksystä 2015 lähtien potilaat ovat voineet lähettää uudistamispyynnön Omakannan kautta (1313 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Sähköisen lääkemääräyksen toimintamallit v. 1.5 (siteerattu 17.10.2018). www.kanta.fi/documents/20143/106820/Reseptin+toimintamallit.pdf/9c0238e8-1b4d-52bf-cdb9-00a752684ce5?version=1.0). Reseptien voimassaoloaika piteni kahteen vuoteen vuoden 2017 alussa (1414 Sosiaali- ja terveysministeriön asetus lääkkeen määräämisestä annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen 16 ja 25 §:n muuttamisesta 347/2015. www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20150347).

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia terveyskeskuksissa sähköisten reseptien uudistamiskäytäntöjä ja lääkehoidon seurantaa uudistamisen yhteydessä. Lisäksi selvitettiin lääkärien mielipiteitä reseptilainsäädännön muutosten vaikutuksista reseptien uudistamiseen ja lääkehoidon seurantaan.

Aineisto ja menetelmät

Tutkimusaineisto koostui 31 haastattelusta, jotka tehtiin kuntien terveyskeskuslääkäreille talvella 2018. Haastateltavat valittiin mukavuus- ja lumipallo-otannalla (1515 Hämeen-Anttila K, Katajavuori N. Haastattelututkimus. Kirjassa: Hämeen-Anttila K, Katajavuori N, toim. Yhteiskunnallinen lääketutkimus – ideasta näyttöön, 1. painos. Helsinki, Gaudeamus Helsinki University Press/Palmenia 2008;138–64.) HYKS:n, TYKS:n, TAYS:n, KYS:n ja OYS:n erityisvastuualueilta. Haastattelut kerättiin saturaatioperiaatteella, eli määrä katsottiin riittäväksi, kun haastatteluista ei enää tullut esiin tutkimuskysymysten kannalta uusia näkökulmia (1515 Hämeen-Anttila K, Katajavuori N. Haastattelututkimus. Kirjassa: Hämeen-Anttila K, Katajavuori N, toim. Yhteiskunnallinen lääketutkimus – ideasta näyttöön, 1. painos. Helsinki, Gaudeamus Helsinki University Press/Palmenia 2008;138–64.). Haastattelut teki puhelimitse yksi tutkija (PK). Aineisto ja menetelmät on kuvattu tarkemmin liitteessä (liite 1, www.lääkärilehti.fi > Sisällysluettelot > SLL 34/2019).

Tutkimus toteutettiin puolistrukturoituna haastatteluna (1616 Hirsjärvi S, Hurme H. Tutkimushaastattelu – Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki, Gaudeamus Helsinki University Press 2009;34–48.). Haastattelu korostaa tutkittavien näkemyksiä ja kokemuksia ja sopii hyvin menetelmäksi myös, kun aiheesta on vähän tietoa (1515 Hämeen-Anttila K, Katajavuori N. Haastattelututkimus. Kirjassa: Hämeen-Anttila K, Katajavuori N, toim. Yhteiskunnallinen lääketutkimus – ideasta näyttöön, 1. painos. Helsinki, Gaudeamus Helsinki University Press/Palmenia 2008;138–64.,1616 Hirsjärvi S, Hurme H. Tutkimushaastattelu – Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki, Gaudeamus Helsinki University Press 2009;34–48.). Suomalaisten lääkärien vastausaktiivisuus kyselytutkimuksiin on ollut vähäinen (20–30 %) (17–20).

Haastattelurunko sisälsi avoimia ja strukturoituja kysymyksiä viideltä aihealueelta: 1) lääkehoidon seuranta uudistamisen yhteydessä, 2) uudistamisesta sovitut käytännöt ja toimintaohjeet terveyskeskuksessa, 3) lääkärien mielipiteet potilaan Omakannassa tekemistä uudistamispyynnöistä ja 4) reseptien voimassaoloajan pidentymisestä sekä 5) sähköisen reseptin kehittäminen.

Haastattelut kestivät keskimäärin 42 minuuttia. Haastateltavia oli mukana 23 terveyskeskuksesta (taulukko 1).

Haastattelut analysoitiin teemoittelemalla haastattelurungon pohjalta teorialähtöisesti (2121 Hämeen-Anttila K, Katajavuori N. Laadullisen aineiston analyysi. Kirjassa: Hämeen-Anttila K, Katajavuori N, toim. Yhteiskunnallinen lääketutkimus – ideasta näyttöön, 1. painos. Helsinki, Gaudeamus Helsinki University Press/Palmenia 2008;187–208.). Analyysin teki yksi tutkija (PK), mutta siitä keskusteltiin tutkimusryhmässä.

Itä-Suomen yliopiston tutkimuseettisen toimikunnan ohjeiden mukaan tutkimus ei edellyttänyt toimikunnan lausuntoa (2222 Itä-Suomen yliopisto. Yliopiston tutkimuseettisen toimikunnan ohjeet (siteerattu 17.10.2018). www.uef.fi/fi/tutkimus/ohjeet-ja-lomakkeet).

Tulokset

Sovitut käytännöt ja toimintaohjeet

Lääkärien mukaan terveyskeskuksissa ei ollut laadittu yhtenäistä ohjeistoa reseptien uudistamisesta. 24 lääkäriä kertoi, että uudistamisesta oli yksittäisiä yhdessä sovittuja käytäntöjä. Ne koskivat esimerkiksi lääkärien työnjakoa, PKV-lääkityksen uudistamista ja hoitajan roolia uudistamispyyntöä vastaanotettaessa.

Potilaan lääkehoidon tai määräaikaiskontrollien (laboratoriokäynnit, käynnit lääkärin ja hoitajan vastaanotolla) seurantaa reseptiä uudistettaessa ei ollut sovittu tarkasti, vaan lääkäreillä oli omat toimintatapansa. Joissakin terveyskeskuksissa lääkehoidon seurannasta oli annettu ohjeita, jotka koskivat tiettyjä lääkeryhmiä, kuten PKV-lääkkeitä tai säännöllistä seurantaa edellyttäviä lääkkeitä.

Lääkäreistä 11 kertoi, että terveyskeskuksessa oli sovittu reseptien uudistamisesta yhteisiä käytäntöjä apteekin kanssa. Nämä yksittäiset sopimukset koskivat esimerkiksi annosjakelupotilaiden reseptien uudistamista tai lääkärin sähköiseen reseptiin liittämien viestien välittämistä apteekeista potilaille.

Mitä lääkäri ottaa huomioon?

Jokainen haastateltu mainitsi vähintään yhden asian, jonka ottaa huomioon reseptejä uudistaessaan (taulukko 2). Kaikki tarkistivat hoitotasapainon seurantaan liittyvien kontrollikäyntien toteutumista. Tämä seuranta ei kuitenkaan ollut systemaattista vaan keskittyi tiettyihin lääke- tai potilasryhmiin – yleisimmin sydän- ja verisuoni-, diabetes- ja kilpirauhaspotilaisiin sekä PKV-lääkkeiden käyttäjiin.

Lääkäreiltä kysyttiin, seuraavatko he lääkkeen hakuvälejä apteekista uudistaessaan reseptejä ja mitkä tekijät vaikuttavat uudistamiseen tai uudistamatta jättämiseen. Hakuvälien seuranta oli yleisintä, kun kyseessä oli väärinkäyttöön soveltuva lääke (n = 27) tai kun lääkäri epäili vajaakäyttöä, koska lääkehoito ei ollut tehonnut (n = 16).

30 lääkäriä kertoi, että potilaan tuttuus, ja 18 lääkäriä sanoi, että käytettävissä oleva aika vaikutti siihen, miten tarkasti he selvittivät uudistamisessa tarvittavia tietoja. Myös uudistettava lääke vaikutti: kaikki lääkärit tekivät tarkempaa arviota väärinkäyttöön soveltuvista lääkkeistä (taulukko 3). 26 lääkäriä kertoi kiinnittävänsä erityistä huomiota sydän- ja verisuonitautien lääkkeisiin (taulukko 3).

Taustatietoja ei tarkistettu, jos uudistettavan lääkkeen käyttöön ei liittynyt merkittäviä haittoja (esimerkiksi allergialääke). Noin puolet haastatelluista ei tietyissä tilanteissa uudistanut reseptejä näkemättä potilasta. Yleisimmin tämä koski PKV-lääkkeitä, etenkin jos potilas ei ollut tuttu, lääkityksen jatkamisen tarpeesta ei voitu varmistua tai lääkehoidolle ei ollut selvää suunnitelmaa.

Kokonaislääkityksen tarkistaminen

Lääkärien mukaan potilaan kokonaislääkitystä ei tarkistettu systemaattisesti reseptiä uudistettaessa. Se arvioitiin kokonaisvaltaisemmin ja tarkemmin vastaanotolla ja määräaikaiskontrolleissa. Lääkäreistä 20 kertoi kuitenkin silmäilevänsä läpi potilaan lääkelistan potilastietojärjestelmästä lähes aina reseptiä uudistaessaan.

Kokonaislääkitystä tarkasteltiin huolellisemmin, kun potilaalla oli monilääkitys tai resepti uudistettiin vastaanotolla sekä uudistettaessa PKV-lääkkeitä tai iäkkään potilaan reseptiä. Yleisimmin kokonaislääkitys tarkistettiin potilastietojärjestelmästä. Moni lääkäri piti kokonaislääkityksen tarkistamista Reseptikeskuksesta vaikeana, koska lääkitystiedot olivat hajanaiset ja oli vaikeaa löytää potilaan ajantasainen lääkitys.

Lähes kaikki haastateltavat (n = 30) tarkistivat uudistettavan lääkkeen yhteisvaikutuksia potilaan muun lääkityksen kanssa ainakin joskus (taulukko 2). Heistä 9 tarkisti yhteisvaikutukset vain tietyissä tilanteissa, kuten silloin kun uudistettavalla lääkkeellä oli useita yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa tai kyseessä oli monilääkitty tai iäkäs potilas.

Tietojärjestelmien käyttö

Kaikki lääkärit hyödynsivät potilastietojärjestelmää ja suurin osa (n = 24) myös Kanta-palvelun potilastiedon arkistoa katsoessaan reseptin uudistamisessa tarvittavia tietoja, kuten sairauskertomuksia, erikoissairaanhoidon kirjauksia, laboratoriotuloksia ja lääkelistaa.

PKV-lääkkeitä uudistettaessa Reseptikeskuksesta katsottiin potilaan muiden PKV-lääkkeiden ja huumausainemääräysten toimitustiedot. 19 lääkäriä ei kuitenkaan tarkistanut näitä tietoja systemaattisesti. Reseptikeskuksesta tarkistettiin tarvittaessa myös muissa hoitoyksiköissä määrätyt lääkkeet, lääkkeen aloitus- ja lopetusajankohta tai uudistettavaan lääkkeeseen liittyvät muut epäselvyydet.

Uudistamispyynnöt Omakannasta

Potilaan mahdollisuutta lähettää uudistamispyyntö Omakannasta piti pääasiassa hyödyllisenä 17 lääkäriä. Etuina mainittiin nykyaikaisuus, helppous potilaalle ja hoitajien ajansäästö, kun puhelimitse tehdyt uudistamispyynnöt olivat vähenneet.

Ongelmaksi koettiin se, että potilas pystyi lähettämään uudistamispyynnön mistä tahansa reseptistä mihin tahansa yksikköön. Lisäksi lääkkeiden väärinkäyttäjät pystyivät lähettämään uudistamispyynnön samasta reseptistä toistuvasti, jos pyyntöä ei ollut hylätty.

Lääkäreistä 17 katsoi, että uudistamispyynnöt Omakannasta voivat vaikeuttaa lääkehoidon seurantaa, koska lääkärit joutuvat tekemään lisätyötä etsiessään tarvittavia tietoja.

Kaikki lääkärit toivoivat potilaille mahdollisuutta lähettää Omakannasta viestejä. Niitä toivottiin mm. arvoista omaseurannassa (esim. verenpaine- ja aamupaasto), viimeisimmän seurantakäynnin ajankohdasta ja koetuista haittavaikutuksista.

Reseptin voimassaoloaika

Lähes kaikki (n = 28) lääkärit pitivät reseptin voimassaoloajan pidentymistä kahteen vuoteen hyvänä muutoksena. 25 lääkäriä kuitenkin mainitsi ongelmia, joita pidentymiseen voi liittyä. Niistä yleisin oli, että potilaat laiminlyövät seurantakäyntejään. Ongelmaksi koettiin sairauden mahdollinen paheneminen ja hoitotasapainon heikkeneminen lääkärin tietämättä. Lääkäreistä 19 katsoi, että lääkehoidon seuranta vaikeutuu, kun potilas ei ole aktiivinen sairautensa omahoidossa tai sitoutuu hoitoon heikosti.

Kaikki lääkärit käyttivät mahdollisuutta määrätä lääkkeitä kahdeksi vuodeksi – yleisimmin silloin, kun potilaan pitkäaikaissairaus oli hyvässä hoitotasapainossa. Päätökseen vaikuttivat potilaan kyky ja halu hoitaa ja seurata itse sairauttaan (n = 11), huolehtia määräaikaiskontrolleistaan (n = 10) sekä hoitotasapaino (n = 5) ja lääkityksen sopivuus (n = 4).

Pohdinta

Terveyskeskuksissa ei ollut reseptien uudistamisesta tai lääkehoidon seurannasta yhteisesti sovittuja käytäntöjä, vaan uudistamiseen ja seurantaan vaikuttivat lääke, potilas ja käytettävissä oleva aika. Lääkehoidon seuranta ei ollut systemaattista ja painottui PKV-lääkkeisiin. Vastaavia tuloksia on saatu Suomessa aiemminkin (11 Lahnajärvi L. Reseptien uusiminen – Miten pitkäaikaislääkitystä toteutetaan terveyskeskuksissa? Kuopion yliopisto, Kuopion yliopiston julkaisuja A, Farmaseuttiset tieteet 93. Kuopio 2006.,55 Kangas S, Timonen J, Lämsä E, Ahonen R. Sähköisten reseptien uudistamiskäytännöt – haastattelututkimus suomalaisen kunnan terveyskeskuksessa ja apteekeissa. Dosis 2018;34:210–23.,2323 Kauppinen H, Ahonen R, Mäntyselkä P, Timonen J. Medication safety and the usability of electronic prescribing as perceived by physicians – A semistructured interview among primary health care physicians in Finland. J Eval Clin Pract 2017;23:1187–94.).

Lähes kaikki haastateltavat kertoivat tarkistavansa useita hoitotasapainoon liittyviä asioita sydän- ja verisuonitautien lääkkeitä uudistaessaan. Joidenkin pitkäaikaissairauksien lääkehoidon seuranta reseptiä uudistettaessa näyttäisi edistyneen verrattuna 2000-luvun alkuun (11 Lahnajärvi L. Reseptien uusiminen – Miten pitkäaikaislääkitystä toteutetaan terveyskeskuksissa? Kuopion yliopisto, Kuopion yliopiston julkaisuja A, Farmaseuttiset tieteet 93. Kuopio 2006.).

Reseptiä uudistaessaan lääkärit eivät tarkistaneet potilaan kokonaislääkitystä systemaattisesti. Sähköisen reseptin yksi keskeisistä tavoitteista oli parantaa potilaan lääkitystiedon hallintaa kokoamalla tieto Reseptikeskukseen (77 HE 250/2006. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi sähköisestä lääkemääräyksestä sekä laiksi lääkelain 57 ja 57 a §:n muuttamisesta. https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/sivut/trip.aspx?triptype=ValtiopaivaAsiat&docid=he+250/2006). Lääkärit kuitenkin kokivat vaikeaksi tarkistaa kokonaislääkitys Reseptikeskuksesta, joten he katsoivat tarvittavat tiedot potilastietojärjestelmistä.

Sama vaikeus on tullut esille aiemminkin (2323 Kauppinen H, Ahonen R, Mäntyselkä P, Timonen J. Medication safety and the usability of electronic prescribing as perceived by physicians – A semistructured interview among primary health care physicians in Finland. J Eval Clin Pract 2017;23:1187–94.). Syyksi on arveltu potilastietojärjestelmien ja Reseptikeskuksen huonoa integraatiota. Kokonaislääkityksen hallintaa vaikeuttaa myös se, ettei turhien ja lopetettujen lääkitysten reseptejä mitätöidä Reseptikeskuksesta.

Lue myös

Lääkkeiden käytön ongelmista on paljon tutkimustietoa (2424 Hakoinen S, Laitinen-Parkkonen P, Airaksinen M. Lääkekaaoksen hallinta sote-muutoksessa ­– nykytila, haasteet ja ratkaisu­ehdotukset. Kunnallisalan kehittämissäätiön Tutkimus­julkaisu-sarjan julkaisu nro 106. KAKS – Kunnallisalan kehittämissäätiö, Otavan kirjapaino Oy, Keuruu 2017.). Järkevän lääkehoidon keskeisin haaste on kokonaisuuden hallinta (2525 Hämeen-Anttila K, Närhi U, Tahvanainen H, toim. Rationaalisen lääkehoidon toimeenpano-ohjelma. Loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 15/2018. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki 2018.). Sosiaali- ja terveydenhuollossa ei ole ajantasaista tietoa potilaan käyttämistä lääkkeistä.

Vuoteen 2022 mennessä palveluyksiköissä tulisi olla käytössä kansalliset toimintamallit lääkitystietojen ajantasaistamiseksi, lääkehoidon arvioinnista hyötyvien potilaiden tunnistamiseksi ja näiden arviointien kohdentamiseksi (2525 Hämeen-Anttila K, Närhi U, Tahvanainen H, toim. Rationaalisen lääkehoidon toimeenpano-ohjelma. Loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 15/2018. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki 2018.). Tämä edellyttää tietojen tallentamista yhteen lääkityslistaan, johon on pääsy kaikilla lääkehoitoon osallistuvilla (2525 Hämeen-Anttila K, Närhi U, Tahvanainen H, toim. Rationaalisen lääkehoidon toimeenpano-ohjelma. Loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 15/2018. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki 2018.,2626 Kallio A, Korhonen M, Tahvanainen H, toim. Rationaalisen lääkehoidon tiedonhallinnan kehittäminen. Työryhmän raportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 11/2018. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki 2018.).

Lääkehoidon seurantaa koskevat mallit olisi laadun turvaamiseksi tärkeää laatia sekä kansallisesti että toimintayksiköittäin (2424 Hakoinen S, Laitinen-Parkkonen P, Airaksinen M. Lääkekaaoksen hallinta sote-muutoksessa ­– nykytila, haasteet ja ratkaisu­ehdotukset. Kunnallisalan kehittämissäätiön Tutkimus­julkaisu-sarjan julkaisu nro 106. KAKS – Kunnallisalan kehittämissäätiö, Otavan kirjapaino Oy, Keuruu 2017.,2525 Hämeen-Anttila K, Närhi U, Tahvanainen H, toim. Rationaalisen lääkehoidon toimeenpano-ohjelma. Loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 15/2018. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki 2018.). Reseptien uudistamisesta tarvitaan valtakunnallinen malli, jota voidaan täsmentää alueellisesti ja organisaatiokohtaisesti. Näin voidaan varmistua yhdenmukaisista käytännöistä . Malliin tulee esimerkiksi kirjata, mitä tarkistuksia lääkärin pitäisi tehdä reseptiä uudistaessaan. Ohjeiden on oltava kaikkien työntekijöiden tiedossa.

Apteekkien ja terveyskeskusten on tärkeää sopia uudistamiskäytännöistä yhdessä. Apteekki olisi luonteva paikka lääkehoidon seurantaan, koska pitkäaikaislääkitystä käyttävät potilaat käyvät siellä kolmen kuukauden välein.

Lääkitysongelmia voidaan apteekissa tunnistaa kysymällä potilaalta lääkkeen käytöstä, tehosta, haittavaikutuksista ja muista ongelmista sekä seurantatarkastusten ja -mittausten säännöllisyydestä (11 Lahnajärvi L. Reseptien uusiminen – Miten pitkäaikaislääkitystä toteutetaan terveyskeskuksissa? Kuopion yliopisto, Kuopion yliopiston julkaisuja A, Farmaseuttiset tieteet 93. Kuopio 2006.). Ongelmat pitäisi ratkaista lääkeneuvonnalla tai ohjaamalla potilas lääkäriin. Tämän ja aiemman tutkimuksen (55 Kangas S, Timonen J, Lämsä E, Ahonen R. Sähköisten reseptien uudistamiskäytännöt – haastattelututkimus suomalaisen kunnan terveyskeskuksessa ja apteekeissa. Dosis 2018;34:210–23.) mukaan apteekeilla ja terveyskeskuksilla oli vain yksittäisiä yhteisiä käytäntöjä reseptien uudistamisesta.

Lääkärit kokivat reseptien uudistamista koskevat muutokset pääosin myönteisinä. Omakannasta lähetettäviin uudistamispyyntöihin ja reseptin voimassaolon pidentymiseen liittyy myös ongelmia, kuten kontrollikäyntien laiminlyönti ja lääkehoidon seurannan vaikeutuminen. Voimassaoloajan pidentyminen siirtää vastuuta potilaalle ja apteekeille. Lääkkeen käyttäjiä tulisi tukea ottamaan vastuuta lääkehoidostaan (2525 Hämeen-Anttila K, Närhi U, Tahvanainen H, toim. Rationaalisen lääkehoidon toimeenpano-ohjelma. Loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 15/2018. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki 2018.). Terveydenhuollon ammattilaisten tulisi toisaalta tunnistaa henkilöt, jotka eivät tähän kykene.

Lääkärit kaipasivat lisätietoja Omakannasta uudistettaviksi lähetetyistä resepteistä. Omakannassa saattaisi olla hyötyä toiminnosta, johon potilas voi kirjata lisätietoja sairauden omaseuranta-arvoista ja lääkehoidon onnistumisesta. Tämä voisi auttaa lääkäriä havaitsemaan lääkitysongelmia ja sujuvoittaa reseptien uudistamista sekä lääkehoidon seurantaa. Lääkäri havaitsee lääkehoidon ongelmia paremmin, jos potilaasta on saatavilla henkilökohtaista tie-toa (11 Lahnajärvi L. Reseptien uusiminen – Miten pitkäaikaislääkitystä toteutetaan terveyskeskuksissa? Kuopion yliopisto, Kuopion yliopiston julkaisuja A, Farmaseuttiset tieteet 93. Kuopio 2006.).

Lääkäreillä oli hyvä käsitys uudistamiskäytännöistä, sillä he olivat kokeneita ja lähes jokainen uudisti reseptejä päivittäin. Potilaiden sairastavuus ja ominaisuudet ovat voineet vaikuttaa siihen, mihin lääkärit kiinnittivät huomiota reseptiä uudistaessaan. Mukaan on myös voinut valikoitua lääkäreitä, jotka ovat erityisen kiinnostuneita uudistamiskäytäntöjen kehittämisestä.

Tutkimuksessa ei määritelty, uudistettiinko resepti potilasta kohtaamatta vai vastaanotolla. Haastateltavien kommenteista kävi kuitenkin ilmi, että he arvioivat uudistamista pääasiassa sellaisten tilanteiden perusteella, joissa pyyntö tulee sähköisesti eli potilasta kohtaamatta.

Kirjoittajat
Piia Korhonen
proviisori, projektitutkija
Itä-Suomen yliopisto, terveystieteiden tiedekunta, farmasian laitos
Johanna Timonen
dosentti, FaT, yliopistotutkija
Itä-Suomen yliopisto, terveystieteiden tiedekunta, farmasian laitos
Hanna Kauppinen
FaT, opetusproviisori
Itä-Suomen yliopisto, terveystieteiden tiedekunta, farmasian laitos
Pekka Mäntyselkä
professori, LT
Itä-Suomen yliopisto, terveystieteiden tiedekunta, lääketieteen laitos ja Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri, perusterveydenhuollon yksikkö
Riitta Ahonen
professori
Itä-Suomen yliopisto, terveystieteiden tiedekunta, farmasian laitos
Sidonnaisuudet

Piia Korhonen, Johanna Timonen, Hanna Kauppinen, Riitta Ahonen: Tutkimus on Kelan rahoittama.

Pekka Mäntyselkä:

Konsultointi (Pfizer),

luentopalkkio (Orion Pharma).

Faktat

Tämä tiedettiin

Reseptien voimassaolo pidentyi kahteen vuoteen v. 2017. Potilaiden mahdollisuus lähettää uudistamispyyntöjä Omakannasta tuli voimaan v. 2015.

Sähköisen reseptin vaikutuksia reseptien uudistamiseen on tutkittu vain vähän.

Tutkimus opetti

Terveyskeskuksissa ei ole yhtenäisiä toimintaohjeita sähköisen reseptin uudistamisesta ja lääkehoidon seurannasta.

Lääkärit kokivat reseptin voimassaolon pidentymisen ja potilaan mahdollisuuden lähettää uudistamispyyntöjä Omakannasta pääosin positiivisena. Niihin liittyy silti myös ongelmia.

Kirjallisuutta
1
Lahnajärvi L. Reseptien uusiminen – Miten pitkäaikaislääkitystä toteutetaan terveyskeskuksissa? Kuopion yliopisto, Kuopion yliopiston julkaisuja A, Farmaseuttiset tieteet 93. Kuopio 2006.
2
De Smet P, Dautzenberg M. Repeat prescribing. Scale, problems and quality management in ambulatory care patients. Drugs 2004;64:1779-800.
3
Zermansky A. Who controls repeats? Br J Gen Pract 1996;46:643–7.
4
McGavock H, Wilson-Davis K, Connolly J. Repeat prescribing management – a cause for concern? Br J Gen Pract 1999;49:343–7.
5
Kangas S, Timonen J, Lämsä E, Ahonen R. Sähköisten reseptien uudistamiskäytännöt – haastattelututkimus suomalaisen kunnan terveyskeskuksessa ja apteekeissa. Dosis 2018;34:210–23.
6
Laki sähköisestä lääkemääräyksestä 2.2.2007/61. www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070061
7
HE 250/2006. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi sähköisestä lääkemääräyksestä sekä laiksi lääkelain 57 ja 57 a §:n muuttamisesta. https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/sivut/trip.aspx?triptype=ValtiopaivaAsiat&docid=he+250/2006
8
Weingart S, Massagli M, Cyrulik A ym. Assessing the value of electronic prescribing in ambulatory care: A focus group study. Int J Med Inform 2009;78:571–8.
9
Devine E, Williams E, Martin D ym. Prescriber and staff perceptions of an electronic prescribing system in primary care: A qualitative assessment. BMC Med Inform Decis Mak 2010;10:72.
10
Goldman R, Dube C, Lapane K. Beyond the basics: Refills by electronic prescribing. Int J Med Inform 2010;79:507–14.
11
Lapane K, Rosen R, Dube C. Perceptions of e-prescribing efficiencies and inefficiencies in ambulatory care. Int J Med Inform 2011;80:39–46.
12
Grossman JM, Cross DA, Boukus ER, Cohen GR. Transmitting and processing electronic prescriptions. Experiences of physician practices and pharmacies. J Am Med Inform Assoc 2012;19:353–9.
13
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Sähköisen lääkemääräyksen toimintamallit v. 1.5 (siteerattu 17.10.2018). www.kanta.fi/documents/20143/106820/Reseptin+toimintamallit.pdf/9c0238e8-1b4d-52bf-cdb9-00a752684ce5?version=1.0
14
Sosiaali- ja terveysministeriön asetus lääkkeen määräämisestä annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen 16 ja 25 §:n muuttamisesta 347/2015. www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20150347
15
Hämeen-Anttila K, Katajavuori N. Haastattelututkimus. Kirjassa: Hämeen-Anttila K, Katajavuori N, toim. Yhteiskunnallinen lääketutkimus – ideasta näyttöön, 1. painos. Helsinki, Gaudeamus Helsinki University Press/Palmenia 2008;138–64.
16
Hirsjärvi S, Hurme H. Tutkimushaastattelu – Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki, Gaudeamus Helsinki University Press 2009;34–48.
17
Silvoniemi M, Vasankari T, Vahlberg T, Clements KE, Salminen E. Physicians’ attitudes towards euthanasia in Finland: Would training in palliative care make a difference. Palliat Med 2010;24:744–6.
18
Hyttinen V, Valtonen H, Happonen P. Kustannusvaikuttavuustieto tärkeä lääkehoidon valinnassa. Suom Lääkäril 2012;67:873–7.
19
Ilmanen A, Myllykangas M, Tuomainen T-P, Vertio H, Vuorenkoski L. Lääkärien suhtautuminen vaihtoehtohoitoihin vuonna 2012. Suom Lääkäril 2013;68:1014–8.
20
Kivekäs E, Kuusisto H, Enlund H, Saranto K. Ensikokemuksia e-reseptin käytöstä perusterveyden­huollossa. Suom Lääkäril 2014;69:1567–71a.
21
Hämeen-Anttila K, Katajavuori N. Laadullisen aineiston analyysi. Kirjassa: Hämeen-Anttila K, Katajavuori N, toim. Yhteiskunnallinen lääketutkimus – ideasta näyttöön, 1. painos. Helsinki, Gaudeamus Helsinki University Press/Palmenia 2008;187–208.
22
Itä-Suomen yliopisto. Yliopiston tutkimuseettisen toimikunnan ohjeet (siteerattu 17.10.2018). www.uef.fi/fi/tutkimus/ohjeet-ja-lomakkeet
23
Kauppinen H, Ahonen R, Mäntyselkä P, Timonen J. Medication safety and the usability of electronic prescribing as perceived by physicians – A semistructured interview among primary health care physicians in Finland. J Eval Clin Pract 2017;23:1187–94.
24
Hakoinen S, Laitinen-Parkkonen P, Airaksinen M. Lääkekaaoksen hallinta sote-muutoksessa ­– nykytila, haasteet ja ratkaisu­ehdotukset. Kunnallisalan kehittämissäätiön Tutkimus­julkaisu-sarjan julkaisu nro 106. KAKS – Kunnallisalan kehittämissäätiö, Otavan kirjapaino Oy, Keuruu 2017.
25
Hämeen-Anttila K, Närhi U, Tahvanainen H, toim. Rationaalisen lääkehoidon toimeenpano-ohjelma. Loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 15/2018. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki 2018.
26
Kallio A, Korhonen M, Tahvanainen H, toim. Rationaalisen lääkehoidon tiedonhallinnan kehittäminen. Työryhmän raportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 11/2018. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki 2018.
English summary

Electronic prescription renewal procedures – an interview study among Finnish primary care physicians

Background Renewing prescriptions is inevitable in long-term medication. The aim of this study was to investigate the procedures for renewing electronic prescriptions and monitoring medication during the renewal process at health centres. In addition, the physicians’ opinions on the prolonged validity of prescriptions and patients’ submitted requests to renew an electronic prescription via My Kanta were examined.

Methods Thirty-one thematic interviews were conducted among physicians in Finnish health centres during winter 2018.

Results There were no common guidelines for renewal procedures. The monitoring of patients’ medication during the renewal process varied depending on the physician. Monitoring primarily concerned central nervous system and narcotic medicines, as well as cardiovascular medicines. Particular attention was paid to medication prescribed to elderly patients and patients with polypharmacy. Medication was assessed more thoroughly if the physician did not know the patient. Physicians considered most of the recent changes to prescription procedures to be positive, but at the same time mentioned some problems.

Conclusions Health centres should consider establishing common guidelines for renewing prescriptions. Common guidelines should be considered on both the national and the organisational level. There is a need to further improve the availability of up-to-date data on patients’ medication so that it can be fully utilized in renewing prescriptions and medication monitoring.

Etusivulla juuri nyt

Ajassa
Pieksämäen terveyskeskus palkittiin laadusta

Terveyskeskus onnistui valtimotautien ehkäisyssä ja hoidossa.

Ajassa
Suomen EU-aloite sai tukea Euroopan lääkäreiltä

Hyvinvointitalouden arvioidaan nostavan ihmiset politiikan keskiöön.

Ajassa
Konrad ReijoWaara -palkinnon sai Jorma Paavonen

Naistentautien emeritusprofessori Paavonen on yksi siteeratuimpia suomalaisia tutkijalääkäreitä.

Ajassa
Masennussuositus päivitetään

Depression Käypä hoito -suosituksen uusi versio julkaistaan tammikuun alussa.