Kuormituksen, työilmapiirin ja sairausläsnäolon yhteys: kuormittunut lääkäri sairastaa töissä
Lähtökohdat Tarkastelimme suomalaislääkärien työkuormituksen (työn suuret vaatimukset mutta vähäiset mahdollisuudet vaikuttaa työhön) ja sairausläsnäolon yhteyttä sekä työyksikön myönteisen ilmapiirin sairausläsnäololta suojaavaa vaikutusta.
Menetelmät Poikkileikkaustutkimuksen aineisto (N = 2 337) perustui Lääkärin työolot ja terveys 2015 -kyselyyn.
Tulokset Vastaajista 62 % oli työskennellyt sairaana kuluneen vuoden aikana. Suuri työkuormitus oli yhteydessä suurempaan sairausläsnäolon riskiin (kerroinsuhde OR 1,23–1,99 mallinnustavasta riippuen). Työyksikön hyvä ilmapiiri pienensi hyvin kuormittavaan työhön liittyvää sairausläsnäolon riskiä.
Päätelmät Lääkärien työskentelyä sairaana voi auttaa vähentämään se, että työn vaatimuksia vähennetään, lääkärien mahdollisuuksia vaikuttaa työhön lisätään ja työyksikön ilmapiiriä kehitetään.
Sairausläsnäolo eli presenteismi on lääkäreillä yleistä (1): suomalaisista lääkäreistä 89 % on joskus työskennellyt sairaana (2). Sairaana työskentelevän lääkärin heikentynyt toiminta- ja harkintakyky saattaa kuitenkin vaarantaa terveydenhuollon toimivuuden ja laadun (3,4). Tulemalla sairaana töihin lääkäri riskeeraa paitsi potilaiden myös oman terveytensä (4,5).
Tässä tutkimuksessa tarkastelemme työkuormituksen yhteyttä suomalaislääkärien sairausläsnäoloon. Tutkimus sijoittuu eurooppalaiseen sairausläsnäolon riskitekijöitä tarkastelevaan tutkimuskenttään (6).
Työkuormituksen mallintamiseen käytämme työn vaatimusten ja hallinnan mallia. Sen mukaan työkuormitusta syntyy, kun työn vaatimukset ovat suuret mutta työn hallintamahdollisuudet vähäiset (7). Aiempien tutkimusten perusteella työn suuret vaatimukset ovat yhteydessä runsaampaan sairausläsnäoloon ja mahdollisuudet vaikuttaa työhön ovat yhteydessä vähäisempään sairausläsnäoloon (8,9,10). Työn vaatimusten ja hallinnan välisen suhteen yhteyttä lääkärien sairausläsnäoloon ei toistaiseksi ole selvitetty.
Työyksikön myönteinen ilmapiiri saattaa suojata työkuormituksen ja suuren työmäärän haitallisilta vaikutuksilta (11). Siksi tutkimme myös työyksikön osallistavan ja turvallisen ilmapiirin yhteyttä sairausläsnäoloon sekä tällaisen myönteisen ilmapiirin mahdollista suojaavaa vaikutusta. Vastaavaa suojaavaa tekijää ei ole aiemmin tarkasteltu tutkittaessa lääkärien sairausläsnäoloa.
Aineisto ja menetelmät
Tutkimuksessa käytettiin vuonna 2015 kerättyä Lääkärin työolot ja terveys -tutkimuksen kyselyaineistoa. Otos valittiin satunnaisesti Suomen Lääkäriliiton lääkärirekisteristä. Tutkimusaineisto käsitti 4 172 lääkäriä. Vastausprosentti oli 49,8 %. Aineisto ja menetelmät on kuvattu tarkemmin liitteessä (liite 1, www.laakarilehti.fi > Sisällysluettelot > SLL 17–18/2020) (6,7,12,13,14,15).
Aineistosta poistettiin eläkkeellä olevat (n = 619), työelämästä muuten poissa olevat (n = 181), osa-aikaisesti työskentelevät (n = 672) ja ne, joista puuttui tieto työelämään osallistumisesta (n = 46), jotta sairausläsnäolon ilmiö olisi otoksessa mahdollisimman samankaltainen. Otoskooksi tuli tällöin 2 654 päätoimisesti ja kokoaikaisesti työskentelevää lääkäriä. Lopuksi aineistosta poistettiin kaikki puuttuvia havaintoja sisältäneet havaintorivit, jolloin otoskooksi tuli 2 337 (kuvio 1).
Sairausläsnäoloa mitattiin kysymyksellä "Oletko viimeksi kuluneen 12 kk aikana ollut sairaana työssä?" (en/kyllä). Työkuormitusta mitattiin työn vaatimusten lyhennetyllä asteikolla (3 väittämää, esim. "Jatkuva kiire ja tekemättömien töiden paine") ja työn hallinnan lyhennetyllä asteikolla (3 väittämää, esim. "Minulla on paljon sananvaltaa omiin töihini") (6). Vastaukset annettiin viisiportaisella asteikolla: erittäin usein tai jatkuvasti – erittäin harvoin tai ei koskaan (työn vaatimukset) sekä täysin samaa mieltä – täysin eri mieltä (työn hallinta).
Työn vaatimuksista ja hallinnasta muodostettiin jatkuvat työkuormitusmuuttujat lineaarisesti (työn vaatimukset − työn hallinta) ja suhteellisesti (työn vaatimukset / työn hallinta) (12).
Aineistoon muodostettiin työtyypit työn vaatimusten ja työn hallinnan (mahdollisuudet vaikuttaa työhön) eri yhdistelmistä työn vaatimusten ja hallinnan mallin mukaisesti (7). Neljä työtyyppiä muodostettiin nelikenttämallilla ja kynnysmallilla (13). Nelikenttämallissa työn vaatimukset ja työn hallinta jaettiin ensin mediaanien perusteella luokkiin "vähäinen" ja "suuri". Työtyyppejä olivat passiivinen työ (pienet vaatimukset, vähäiset mahdollisuudet vaikuttaa työhön), kuormittamaton työ (pienet vaatimukset, suuret mahdollisuudet vaikuttaa työhön), kuormittava työ (suuret vaatimukset, vähäiset mahdollisuudet vaikuttaa työhön) ja aktiivinen työ (suuret vaatimukset, suuret mahdollisuudet vaikuttaa työhön). Kynnysmalli erottelee aineistosta hyvin suuria vaatimuksia ja hyvin vähäisiä mahdollisuuksia vaikuttaa työhön.
Työyksikön ilmapiiriä mitattiin lyhennetyllä Team Climate Inventory (TCI) -mittarilla (14). Tarkastelemme yhtä ilmapiirin osa-aluetta, eli osallistavaa turvallisuutta (4 väittämää, esim. "Jokainen tuntee tulevansa ymmärretyksi ja olevansa hyväksytty"). Vastaukset annettiin viisiportaisella asteikolla (täysin samaa mieltä – täysin eri mieltä).
Tutkimuksen muuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin ensin Pearsonin korrelaatiokertoimilla. Pääanalyysimenetelmänä käytettiin logistista regressioanalyysiä.
Tulokset
Puuttuvia vastauksia sisältänyt vastaajajoukko sekä kaikkiin tutkimusmuuttujiin vastanneet erosivat toisistaan työsektorin (χ2 (2) = 14,82, p = 0,001) ja työn vaatimusten (t(2530) = 1,96, p = 0,05) suhteen. Työn vaatimusten suhteen keskiarvot (ka) puuttuvia arvoja sisältävien vastaajien (ka = 3,25) ja kaikkiin muuttujiin vastanneiden (ka = 3,39) joukossa olivat hyvin lähellä toisiaan, joten eron ryhmien välillä voi katsoa olevan pieni.
Liitteissä esitetään aineiston kuvailevat tunnusluvut (liite 2) ja korrelaatiokertoimet (liite 3). Kuvailevat tunnusluvut päämuuttujista esitetään lisäksi sektorin (julkinen vs. yksityinen) ja erikoisalan mukaan (liite 4) Enemmistö vastanneista (62,4 %) oli ollut sairaana töissä viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana.
Työn vaatimukset olivat erikseen tarkasteltuina yhteydessä suurempaan sairausläsnäolon riskiin (OR = 1,34, p < 0,001) ja vaikutusmahdollisuudet työhön pienempään sairausläsnäolon riskiin (OR = 0,83, p = 0,002). Työn vaatimusten ja vaikutusmahdollisuuksien keskinäisen suhteen huomioiva työkuormitus oli yhteydessä suurempaan sairausläsnäolon riskiin sekä suhteellisella (OR = 1,86, p < 0,001) että lineaarisella (OR = 1,23, p < 0,001) tavalla mallinnettuna. Työyksikön hyvä ilmapiiri oli yhteydessä pienempään sairausläsnäolon riskiin (OR = 0,85, p = 0,005) myös, kun työn vaatimusten (OR = 0,89, p = 0,050) vaikutus oli huomioitu.
Kun työhön vaikuttamisen mahdollisuuksien tai työkuormituksen vaikutus oli huomioitu, työyksikön ilmapiiri ei ollut enää itsenäisesti yhteydessä pienempään sairausläsnäolon riskiin (OR = 0,89–0,93, p < 0,05). Työyksikön ilmapiiri ei muovannut suhteellisesti tai lineaarisesti mallinnetun työkuormituksen ja sairausläsnäolon yhteyttä.
Nelikenttämallin työtyypeistä aktiivinen työ ja kuormittava työ olivat yhteydessä suurempaan sairausläsnäolon riskiin, mutta työyksikön ilmapiiri ei muovannut minkään työtyypin ja sairausläsnäolon yhteyttä (taulukko 1). Kynnysmallin työtyypeistä passiivinen työ ja aktiivinen työ olivat yhteydessä suurempaan sairausläsnäolon riskiin. Työyksikön hyvä ilmapiiri heikensi kynnysmallilla mallinnetun kuormittavan työn ja sairausläsnäolon yhteyttä. Mitä parempi työyksikön ilmapiiri oli, sitä pienempi todennäköisyys kynnysmallilla mallinnettua kuormittavaa työtä tekevillä oli mennä sairaana töihin (kuvio 2). Kuormittava työ ei ollut yhteydessä suurentuneeseen sairausläsnäolon riskiin, kun työyksikön ilmapiiri oli hyvä.
Lisäksi tarkastelimme, voiko havaittu yhteys hyvän ilmapiirin ja pienemmän sairausläsnäoloriskin välillä selittyä sillä, että hyvän ilmapiirin työyksiköissä myös sairausloman riski eli sairastavuus on pienempi. Tälle selitykselle ei saatu tukea. Työyksikön ilmapiiri ei ollut yhteydessä siihen, oliko lääkäri pitänyt sairauslomaa edeltävien 12 kuukauden aikana (OR = 0,90, p = 0,080). Hyvän ilmapiirin yhteys pienempään sairausläsnäolon riskiin ei muuttunut, kun sairauspoissaolon vaikutus vakioitiin (OR = 0,86, p = 0,015).
Pohdinta
Tutkimme, heikentääkö työyksikön hyvä ilmapiiri työkuormituksen ja sairaana töissä olemisen yhteyttä suomalaisilla lääkäreillä. Tulostemme mukaan työyksikön hyvä ilmapiiri ja työn hallinnan kokemus olivat yhteydessä pienempään sairausläsnäolon riskiin, kun taas työn vaatimukset ja työkuormitus olivat yhteydessä suurempaan sairausläsnäolon riskiin. Työyksikön hyvä ilmapiiri heikensi kynnysmenetelmällä mallinnetun kuormittavan työn ja sairausläsnäolon yhteyttä siten, että suuri työkuormitus ei ollut yhteydessä suurentuneeseen sairausläsnäolon riskiin, kun ilmapiiri oli hyvä.
Työn suuret vaatimukset olivat siis yhteydessä suureen sairausläsnäolon riskiin ja hyvät mahdollisuudet vaikuttaa työhön pieneen sairausläsnäolon riskiin. Tämä vastaa hyvin aikaisempia tutkimuksia (8,9,10). Uusi havainto oli, että työn vaatimusten ja vaikutusmahdollisuuksien suhteen avulla tarkasteltu työkuormitus oli yhteydessä suurempaan sairausläsnäolon riskiin. Työn vaatimukset ja työkuormitus olivat vahvemmin yhteydessä sairausläsnäoloon kuin vaikutusmahdollisuudet työhön, vaikka havaitut yhteydet olivat kaiken kaikkiaan melko heikkoja.
Ilmapiirin muuntava vaikutus tuli esiin vain kynnysmallilla muodostetussa työkuormituksessa. Tämä liittyy todennäköisesti siihen, että mallissa yhdistyivät hyvin suuret vaatimukset ja hyvin vähäiset vaikutusmahdollisuudet. Tutkimuksemme perusteella näyttää siis siltä, että työyksikön hyvä ilmapiiri voi heikentää kuormittavan työn ja sairausläsnäolon yhteyttä silloin, kun työkuormitus on äärimmäistä. Tällainen äärimmäinen työkuormitus koskettaa kuitenkin hyvin pientä osaa lääkäreistä.
Tutkimuksen rajoitteet liittyvät poikkileikkausasetelmaan sekä työkuormituksen ja sairausläsnäolon mittaamiseen. Poikittaisasetelman takia tulosten pohjalta ei voida tehdä päätelmiä muuttujien syy-seuraussuhteista. Työkuormitusta mitattiin tutkimuksessa subjektiivisesti koettuna ja arvioituna työkuormituksena.
Kaikki eivät kuitenkaan koe stressaavia ärsykkeitä samalla tavalla tai reagoi niihin samalla lailla (16). Kaksitoista kuukautta voi myös olla liian pitkä aika sairausläsnäolon ja työkuormituksen luotettavaan mittaamiseen (17). Sairausläsnäoloa koskevan kysymyksen muotoilu jätti avoimeksi sen, oliko sairaana työskennellyt lääkäri sairausloman tarpeessa vai ei. Samassa yhteydessä tiedusteltiin kuitenkin myös sairauspoissaoloista. Siten voidaan olettaa, että sairaana työskentely on käsitetty tilanteeksi, jossa lääkäri olisi ollut sairausloman tarpeessa.
Tutkimuksen vahvuutena on kohtalaisen suuri ja edustava otoskoko ja siten myös tulosten melko hyvä yleistettävyys kokoaikaisesti työssäkäyviin suomalaislääkäreihin. Tutkimuksen suurin ansio on se, että työn vaatimusten ja hallinnan mallin mukaista työkuormitusmuuttujaa ei ole aiemmin käytetty tutkittaessa työkuormituksen ja sairausläsnäolon yhteyttä. Sairausläsnäoloa on sen sijaan ennustettu erikseen työn vaatimuksilla ja työn hallinnalla.
Tutkimus tuotti uutta tietoa sekä työkuormituksen yhteydestä sairausläsnäoloon että työyksikön ilmapiirin roolista tässä yhteydessä. Lääkärin työolot ja terveys -kyselyyn vuosina 2006–19 vastanneiden pitkittäistutkimuspoolia (18) tulisi hyödyntää sen selvittämiseksi, ennustaako työkuormitus myöhempää sairausläsnäoloa, vai voivatko sairausläsnäolot aiheuttaa työkuormituksen kokemista. Ilmiön tarkasteluun soveltuisi parhaiten aineisto, jossa seuranta-aika olisi hieman lyhempi kuin nykyisessä lääkäriaineiston paneelissa. Sairausläsnäoloa tulisi myös tarkastella objektiivisen työkuorman viitekehyksessä, esimerkiksi suhteessa potilasmääriin (19).
Poikittaisasetelman perusteella ei voida tehdä päätelmiä syy-seuraussuhteista tai niiden suunnasta. Tulokset tuovat kuitenkin esille mahdollisuuden, että lääkärien työn vaatimusten kohtuullistaminen saattaisi vähentää sairausläsnäoloa. Olisi tärkeää selvittää, mitkä tekijät vahvimmin lisäävät riskiä tulla töihin sairaana. Tarkempia sairausläsnäoloon puuttuvia toimenpiteitä voitaisiin tällöin suunnitella ja kohdentaa tehokkaammin.
Sairausläsnäolon taustalla on työkuormituksen lisäksi tyypillisesti myös työkulttuuriin sekä velvollisuuden- ja syyllisyydentuntoon liittyviä tekijöitä (2,20,21). Vaikuttaa siltä, että lääkärikunnassa vallitsee yhä perinne, jonka mukaan lääkäri itse usein menee töihin sairaana tilanteessa, jossa hän kirjoittaisi potilaalleen sairauslomaa. Onko kuitenkin kyseessä asenne tai kulttuuri, jota voisi yrittää muuttaa?
Tutkimus on saanut rahoitusta Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvostolta (hanke 327145).
Lotta Moisala-Julkunen, Marko Elovainio, Hannu Halila, Jukka Vänskä, Kia Gluschkoff: Ei sidonnaisuuksia.
Tämä tiedettiin
Enemmistö lääkäreistä on joskus työskennellyt sairaana.
Yksittäin tarkasteltuna työn vaatimukset ovat yhteydessä suurempaan sairausläsnäolon riskiin, kun taas mahdollisuudet vaikuttaa työhön ja myönteinen ilmapiiri ovat yhteydessä pienempään sairausläsnäolon riskiin.
Tutkimus opetti
Lääkärit tulevat todennäköisemmin sairaana töihin, jos heidän työnsä sisältää sekä runsaasti vaatimuksia että vain vähän mahdollisuuksia vaikuttaa työhön.
Työyksikön osallistava ja turvallinen ilmapiiri voi pienentää hyvin suureen työkuormitukseen liittyvää sairausläsnäolon riskiä.
- 1
- McKevitt C, Morgan M, Dundas R, Holland WW. Sickness absence and “working through” illness: a comparison of two professional groups. J Public Health Med 1997;19:295–300.
- 2
- Mäenpää E, Virjo I. Lääkäri sairaana työssä. Suom Lääkäril 2012;46:3381–7.
- 3
- Wallace JE, Lemaire JB, Ghali WA. Physician wellness: a missing quality indicator. The Lancet 2009;374:1714–21.
- 4
- Rosvold E, Bjertness E. Physicians who do not take sick leave - hazardous heroes? Scand J Public Health 2001;29:71–5.
- 5
- Widera E, Chang A, Chen HL. Presenteeism: A Public Health Hazard. J Gen Intern Med 2010; 29:1244–7.
- 6
- Johns, G. Presenteeism in the workplace: A review and research agenda. J Organ Behav 2009;31:519–42
- 7
- Karasek R. Job demands, Job decision latitude, and mental strain: implications for job redesign. Adm Sci Q 1979;24:285–308.
- 8
- Miraglia M, Johns G. Going to work ill: A meta-analysis of the correlates of presenteeism and a dual-path model. J Occup Health Psychol 2016;21:261–83.
- 9
- Hansen CD, Andersen JH. Going ill to work – What personal circumstances, attitudes and work-related factors are associated with sickness presenteeism? Soc Sci Med 2008;67:956–64.
- 10
- Thun S, Fridner A, Minucci D, Løvseth LT. Sickness present with signs of burnout: The relationship between burnout and sickness presenteeism among university hospital physicians in four European countries. Scandinavian Psychologist 2014;1.
- 11
- Virtanen P, Oksanen T, Kivimäki M, Virtanen M, Pentti J, Vahtera J. Work stress and health in primary health care physicians and hospital physicians. J Occup Environ Med 2008;65:364–6.
- 12
- Törnroos M, Hintsanen M, Hintsa T ym. Associations between Five-Factor Model traits and perceived job strain: A population-based study. J Occup Health Psychol 2013;18:492–500.
- 13
- Santavirta N, Solovieva S, Theorell T. The association between job strain and emotional exhaustion in a cohort of 1,028 Finnish teachers. Br J Educ Psychol 2007;77:213–28.
- 14
- Kivimäki M, Elovainio M. A short version of the Team Climate Inventory: Development and psychometric properties. J Occup Organ Psychol 1999;72:241–6.
- 15
- Johnson, JV, Hall, EM. Job strain, work place social support, and cardiovascular disease: A cross-sectional study of a random sample of the Swedish working population. Am J Public Health 1988;78.
- 16
- Sonnentag S, Frese M. Stress in organisations. Kirjassa: Ilgen DR, Borman WC, Klimoski RJ, toim. Comprehensive Handbook of Psychology: Industrial and Organisational Psychology, 12. painos. Hoboken, NJ: John Wiley & Sons Inc. 2003;453–91.
- 17
- Rantanen I, Tuominen R. Relative magnitude of presenteeism and absenteeism and work-related factors affecting them among health care professionals. Int Arch Occup Environ Health 2011;84:225–30.
- 18
- Heponiemi T, Hyppönen H, Kujala S ym. Predictors of physicians’ stress related to information systems: a nine-year follow-up survey study. BMC Health Serv Res 2018;18.
- 19
- Virtanen M, Terho K, Oksanen M. Patients with infectious diseases, overcrowding, and health in hospital staff. Arch Intern Med 2011;171:1296–8.
- 20
- Grinyer A, Singleton V. Sickness absence as risk-taking behaviour: a study of organisational and cultural factors in the public sector. Health Risk Soc 2000;2:7–21.
- 21
- Jena A, Meltzer D, Press V, Arora V. Why physicians work when sick. Arch Intern Med 2012;172:1107–8.
Sickness presenteeism among stressed physicians – association between job strain, team climate and sickness presenteeism among Finnish physicians
Background Sickness presenteeism among physicians presents a serious risk to patients and adversely affects physician health. We examined the association between job strain (high job demands combined with low job control) and sickness presenteeism among Finnish physicians. We also investigated favourable team climate as a possible buffer against sickness presenteeism.
Methods We analysed a nationally representative sample of 2337 Finnish physicians participating in the Health Care Professionals’ Study. The associations between job strain, team climate and sickness presenteeism were analysed using logistic regression.
Results Some 62% of physicians had worked sick during the past year. Job strain was associated with an increased risk of sickness presenteeism (the odds ratio (OR) ranged between 1.23–1.99 across different formulations of job strain). However, a favourable team climate mitigated the association between very high job strain and presenteeism.
Conclusions Reducing physicians’ job demands, increasing their job control and enhancing team climate may help to decrease their sickness presenteeism.
