Lehti 19: Alkuperäis­tutkimus 19/2019 vsk 74 s. 1198 - 1207

Kysely tunnistaa sairauspoissaoloriskin tietotyössä

LÄHTÖKOHDAT Selvitimme, pystyykö kysely tunnistamaan tietointensiivisessä työssä sellaisia työkykyä uhkaavia tekijöitä, joiden aiheuttamat sairauspoissaolot eivät näy tilastojen diagnoosiluokissa.

MENETELMÄT Tieto- ja viestintätekniikka-alan 2 898 työntekijää täytti TyöOptimi-kyselyn ennen työterveystarkastusta. Tuloksia verrattiin työnantajan sairauspoissaolotietoihin ajalta 2010–2014.

TULOKSET Kyselyn tuloksilla oli yhteys sairauspoissaolojen määrään. Riskiryhmässä poissaoloriskin kerroinsuhde (OR) oli 1,7 ja uhka- ja uupumusryhmässä 1,6 normaaliryhmään verrattuna. Vähintään 30 vrk:n poissaolon riskille kerroinsuhteet olivat 2,3 ja 4,1.

PÄÄTELMÄT Kysely voi ennustaa sairauspoissaoloja myös tietointensiivisessä työssä. Tiedonkäsittelyn oireet ennakoivat poissaolojen pituutta ja määrää.

Heini AhveninenHeikki ArolaJyrki Ollikainen
Sairauspoissaolopäivien keskiarvo 1. seurantavuoden aikana
Aineiston muodostuminen
Tiedonkäsittelyn oireindeksin yhteys sairauspoissaoloihin

Työkyvyn monia uhkatekijöitä on tunnistettu mm. poissaoloseurannalla. Luotettavin tieto saadaan työnantajalta, jolloin mukaan tulevat myös lyhyet ja omaan ilmoitukseen perustuvat poissaolot. Kelan sairausvakuutustilastoihin tilastoituvat kaikki yli 11 päivää kestäneet jaksot, joista Kela maksaa sairauspäivärahaa (1).

Poissaolot ennustavat myös tulevia poissaoloja, elleivät taustalla olleet syyt ole korjautuneet. Terveystarkastuksilla pyritään ehkäisemään työkyvyn menetystä, mutta niitä on harvoin (3–5 vuoden välein) ja niiden fokus on usein sen hetkisessä terveydessä. Täydentävänä keinona ovat tunnisteelliset, validit kyselyt, joilla tukea tarvitsevat pyritään löytämään.

Tietointensiivistä työtä kuvaavat projektikohtaisuus, luova ongelmanratkaisu, työn keskeytymisherkkyys sekä tarve priorisoida rutiinityön ja samanaikaisten uusien toimintavaateiden välillä. Vahva työhön sitoutuminen saattaa johtaa tilanteeseen, jossa työn ja vapaa-ajan raja hämärtyy. Irtautuminen työstä vaikeutuu, ja työntekijän hyvinvointi saattaa kärsiä (2). Pitkillä työpäivillä on yhteys sairauspoissaoloihin, mutta psykososiaalinen stressi, masennusoireet ja vakava depressio eivät erottautuneet syytekijöinä (3). Työkyvyttömyyttä näyttää ennakoivan kognitiivisten voimavarojen vähentyminen.

Suomessa sairauspoissaoloja on kansainvälisesti vertailtuna paljon (4). Naisilla niitä on enemmän kuin miehillä (5,6). Tietointensiivisen työn sairauspoissaoloja on arvioitu Elinkeinoelämän keskusliiton työaikakyselyissä (4). Vuonna 2014 palvelualojen tieto- ja viestintäpalveluissa sairaudet aiheuttivat 6,5 poissaolopäivää vuodessa (2,8 % teoreettisesta työajasta). Keskimäärin palvelualojen henkilöstöllä oli sairauspoissaoloja 10,1 päivää (4,3 %) ja teollisuuden työntekijöillä 13 päivää (5,5 %).

Muistioireet on liitetty masennukseen ja keskittymisoireet unihäiriöihin ja stressiin (7). Jo lievät työuupumusoireet ovat yhteydessä aivojen herätevastetutkimuksissa havaittuun tiedonkäsittelyn häiriintymiseen (8). Aiemmassa tutkimuksessamme muisti- ja keskittymisoireita raportoi 14–20 % vastaajista (9). Muistioireisilla oli selvästi enemmän runsaita määriä (vähintään 30 pv/v) sairauspoissaoloja kuin oireettomilla. Keskittymisoireisilla niitä oli yleisemmin kohtuullisia määriä (11–29 pv/v).

Toimialoilla, joilla sairauspoissaoloja on tyypillisesti vähän, tarve herkkään varhaiseen mittariin on ollut ilmeinen. Tässä tutkimuksessa käytimme kehittämäämme kyselyä, joka on suunniteltu nimenomaan tietointensiiviseen työhön (9,10,11). Sen avulla pystyttiin löytämään myös kuntoutuksen tarpeessa olevia työntekijöitä (12).

Selvitimme, kuinka kysely pystyy ennustamaan tietointensiivisessä työssä syntyviä työkykyä uhkaavia tekijöitä.

Aineisto ja menetelmät

Aineiston (kuvio 1) muodostivat 2 898 erään yrityksen tieto- ja viestintätekniikan työntekijää, jotka vastasivat sähköiseen TyöOptimi-kyselyyn ensimmäistä kertaa vuosina 2010–2014.

Miehiä oli selvästi enemmän kuin naisia (p < 0,001) ja naiset olivat keski-iältään hieman miehiä vanhempia. Valtaosa vastaajista oli ylempiä toimihenkilöitä.

Kehittämämme kysely on työkuormituksen, työstä palautumisen ja koettujen voimavarojen mittari, joka perustuu vastaajan kokemukseen kahden kuukauden ajalta ennen kyselyä (9,10,11,12).

Tässä tutkimuksessa kiinnitimme erityistä huomiota kognitiivisiin oireisiin. Tarkasteluun otettiin 1) vastaajat, joille laukesi seitsemän kognitioon liittyvää lisäväittämää (joiden keskiarvotulos muodosti tiedonkäsittelyn oireindeksin) ja 2) vastaajat, jotka ilmoittivat spontaanisti muistioireesta tai keskittymisoireesta tai molemmista. Laukaisevat kysymykset ja kognitiiviset väittämät on esitelty liitetaulukossa 1 (artikkelin sähköisessä versiossa, www.laakarilehti.fi > Sisällysluettelot > 19/2019). Henkilökohtaisen palautteen jälkeen vastaajat kutsuttiin tavanomaiseen terveystarkastukseen.

Sairauspoissaolot vuosilta 2010–2014 saatiin työnantajan henkilöstöhallinnosta ja niihin kuuluivat myös itse ilmoitetut poissaolot. Riskin kerroinsuhteen (OR) analyysia varten aineisto vakioitiin iän (kyselyhetkellä) ja sukupuolen mukaan. Poissaolojen määrä (pv/hlö/v) jaoteltiin seuraavasti: 0, 1–10 (satunnaisesti), 11–29 (kohtuullisesti) ja vähintään 30 (runsaasti). Perusteena 11 pv:n rajalle oli Kelan sairauspäivärahan hakeminen ja 30 vrk:n (kerralla tai kertymänä) rajalle yrityksen velvollisuus ilmoittaa tilanteesta työterveyshuoltoon työkyvyn tukitoimien käynnistämiseksi tai arvioimiseksi. Poissaolot analysoitiin ensin dikotomisesti, jolloin niitä, joilla poissaoloja ei ollut lainkaan, verrattiin niihin, joilla oli vähintään yksi sairauspoissaolopäivä. Toisessa vaiheessa analysoitiin vain ryhmiä, joilla oli sairauspoissaoloja, ja verrattiin 1–10 pv/v poissaolleita 11–29 pv/v ja vähintään 30 pv/v poissaolleisiin.

Sairauspäiväluokkien välisiä eroja tutkittiin binäärisellä logistisella regressioanalyysilla. Ryhmien sairauspoissaolokeskiarvoja vertailtiin varianssianalyysilla käyttäen Bonferroni-korjauskerrointa, joka soveltuu useiden ryhmien vertailuun.

Tulokset

Kyselyn tulokset

TyöOptimi-indeksin perusteella riskiryhmään kuului vastaajista 17 % (naisista 20 % ja miehistä 16 %) ja uhka- ja uupumusryhmään 15 % (naisista 20 % ja miehistä 13 %). Työnsä koki hieman kuormittavaksi 23 % ja merkittävästi kuormittavaksi 21 % vastaajista ja voimavaratasapaino oli hieman ylittynyt 11 %:lla ja merkittävästi ylittynyt 22 %:lla. Palautuminen oli hieman vajaata 13 %:lla ja merkittävästi vajaata 12 %:lla vastaajista.

Tiedonkäsittelyn oireindeksikysymykset avautuivat normaaliryhmästä 26 %:lle, riskiryhmästä 76 %:lle ja uhka- ja uupumusryhmästä 95 %:lle. Tulos oli poikkeava näissä ryhmissä 20 %:lla, 39 %:lla ja 67 %:lla vastaajista. Kaiken kaikkiaan tulos oli poikkeava 18 %:lla (naisista 22 %:lla ja miehistä 16 %:lla) (liitetaulukko 2).

Oireilevista muistiongelmia raportoi 6 % (naiset 8 %, miehet 5 %) ja keskittymisoireita 11 % (molemmat sukupuolet). Sekä muisti- että keskittymisoireita oli 8 %:lla oireilevista (naiset 10 %, miehet 6 %) ja jotain muuta oiretta 44 %:lla (liitetaulukko 2). Naisilla oireita oli enemmän kuin miehillä. Iällä ei ollut suurta vaikutusta oireiden yleisyyteen.

Sairauspoissaolopäivät

Ensimmäisenä seurantavuotena sairauspoissaoloja kertyi keskimäärin 7,3 pv/hlö, naisille selvästi enemmän kuin miehille (9,8 vs. 5,7). Poissaolot vähenivät seurannan aikana molemmilla sukupuolilla. Myös ikäryhmittäin tarkasteltuna naisilla oli enemmän poissaoloja kuin miehillä. Ero säilyi seurannassa, ja suurin se oli nuorimmassa ikäryhmässä (liitetaulukko 3).

Keskimääräistä enemmän poissaoloja oli TyöOptimi-indeksin mukaan riskiryhmään kuuluvilla (9,8 pv/v) ja uhka- ja uupumusryhmään kuuluvilla (13,6 pv/v) (kuvio 2). Riskiryhmän sairauspoissaolot vähenivät ensimmäisen vuoden jälkeen. Uhka- ja uupumusryhmässä poissaolopäivien määrä oli vielä kolmantena vuonna tilastollisesti poikkeava, vaikka heilläkin määrä vähentyi (liitetaulukko 3). Naisten poissaolot korostuivat ja painottuivat alle 45-vuotiaisiin.

Poikkeava tiedonkäsittelyn oireindeksi kytkeytyi sairauspoissaolojen määrän kasvuun yli kaksinkertaiseksi (13,9 pv/hlö/v) verrattuna niihin, joilla kognitiokysymykset eivät lauenneet (5,3 pv/hlö/v). Muutos näkyi kaikissa ryhmissä (normaali-, riski- sekä uhka- ja uupumusryhmä), ja määrä oli suurentunut vielä kolmantenakin vuotena (liitetaulukko 4, kuvio 3).

Merkittävä työkuormitus lisäsi sairauspoissaoloja molemmilla sukupuolilla toisin kuin lievä kuormitus (liitetaulukko 3). Poissaoloja lisäsi niin ikään voimavaratasapainon ylittyminen. Niillä, joilla se oli hieman ylittynyt, päiviä kertyi 9,7/v ja niillä, joilla se oli merkittävästi ylittynyt, 13,1/v (liitetaulukko 3). Poissaolopäivien keskiarvo oli 9,1/v henkilöillä, joilla palautuminen oli hieman vajaata ja 14,3/v niillä, joilla se oli merkittävästi vajaata. Miehillä tosin hieman vajaa palautuminen ei lisännyt poissaoloja. Sen sijaan merkittävä palautumisvaje kerrytti miehilläkin poissaoloja koko seurannan ajan (liitetaulukko 3).

TyöOptimi-indeksin alaindeksit ennustivat alle 45-vuotiaiden naisten runsasta poissaolopäivien määrää. Seurannassa määrä tasoittui, mutta ero oli vielä kolmantena vuonnakin tilastollisesti merkitsevä voimavaratasapainon ylittymisen ja palautumisvajeen osalta.

Muistioire yhdistyi ensimmäisen seurantavuoden keskimääräisen poissaolomäärän kasvuun 8,5 päivään, keskittymisoire 9 päivään ja molemmat yhdessä 16,1 päivään. Ero säilyi seurannan ajan. Nuorten naisten ja vähintään 55-vuotiaiden miesten poissaolot korostuivat (liitetaulukko 3). Keskittymisoireisilla sekä muisti- ja keskittymisoireisilla poikkeava tiedonkäsittelyn oireindeksi lisäsi selvästi poissaolopäiviä (liitetaulukko 4).

Sairauspoissaoloriski

Poikkeava TyöOptimi-indeksi kasvatti sairauspoissaolojen riskiä selvästi ensimmäisenä seurantavuotena kyselyn jälkeen. Riskiryhmässä OR oli 1,7 ja uhka- ja uupumusryhmässä 1,6. Alaindekseistä lisääntynyt riski yhdistyi merkittävään työkuormitukseen sekä poikkeavaan voimavaratasapainoon ja palautumiseen. Oireilevista niillä, jotka raportoivat sekä muisti- että keskittymisoireesta, riski oli lisääntynyt. Jatkoseurannassa erot säilyivät samansuuntaisina vaikkakin pienenivät (liitetaulukko 5).

Verrattaessa niitä vastaajia, joilla oli kohtuullinen määrä poissaolopäiviä (11–29/v) satunnaisesti poissaolleisiin, nähtiin vastaava ero: poissaolojen riskiä ensimmäisenä seurantavuonna kasvattivat selvästi kuuluminen riskiryhmään tai uhka- ja uupumusryhmään sekä merkittävä työkuormitus, merkittävästi ylittynyt voimavaratasapaino sekä poikkeava palautuminen tai muisti- ja keskittymisoire yhdessä. Erot pienenivät seurannassa (liitetaulukko 5).

Ensimmäisenä seurantavuotena runsaasti poissaolleilla kaikki muut indeksit ennustivat suurentunutta riskiä, paitsi hieman lisääntynyt työkuormitus. Riski oli lisääntynyt myös kaikissa oireryhmissä. Muisti- ja keskittymisoire yhdessä sekä keskittymisoire yksinään lisäsivät riskiä pitkäkestoisesti (liitetaulukko 5). Muu oire lisäsi poissaoloriskiä, ja sairauspoissaolopäivien määrä kasvoi, mikäli tiedonkäsittelyn oireindeksi oli poikkeava (liitetaulukko 4).

Pohdinta

Poissaolojen määrä aineistossamme vastasi alan yleistä tasoa (4). Kognitiivisiin voimavaroihin painottunut kysely ennusti hyvin tulevia sairauspoissaolopäiviä ja poissaoloriskiä, jota tiedonkäsittelyn oireindeksin tulos vielä tarkensi. Sairauspoissaolon taustalla olevaa diagnoosia ei näin ollen ehkä tarvitakaan työkyvyttömyyden ennustamisessa, ja tietointensiivisen alan työkykyneuvotteluissa voidaan fokusoida kognitiivisen toimintakyvyn ja työn yhteensovittamiseen. Sairauspoissaolojen määrä väheni seurannassa uhka- ja uupumusryhmässä. Kyselyssä normaalituloksen saaneiden riski sairauspoissaoloihin tulevina vuosina oli vähäinen.

Alaindekseistä heikoin yhteys sairauspoissaoloihin oli työkuormituksella. Voimavaratasapainon ja palautumisen ennustearvot olivat hyviä ja sopivat Aaron Antonovskyn teoriaan koherenssista. Itse ilmoitetut muisti- ja keskittymisoireet yhdessä olivat vahvasti yhteydessä sairauspoissaoloihin muilla paitsi alle 45-vuotiailla miehillä.

Joko pelkkiin muisti- tai pelkkiin keskittymisoireisiin liittyi yhtä suuri määrä poissaolopäiviä. Muistioireisten sairauspoissaolot keskittyivät alle 45-vuotiaille naisille ja vähintään 55-vuotiaille miehille. Masennuksen hyvät hoitokäytännöt voivat selittää muistioireeseen liittyvien sairauspoissaolojen suhteellisen lyhyttä kestoa.

Lue myös

Molemmat sukupuolet raportoivat yhtä yleisesti keskittymisoireesta. Jos se yhdistyi tiedonkäsittelyn oireindeksin poikkeavuuteen, poissaolojen määrä oli kaksinkertainen ja säilyi suurentuneena kolmen vuoden ajan. Poissaolopäiviä kertyi alle 45-vuotiaille naisille. Aiemmassa esimiespainotteisessa tutkimuksessa keskittymisoireisiin ei liittynyt runsaita (yli 30 pv/hlö/v) sairauspoissaoloja puolentoista vuoden seurannassa (9). Keskittymisoireesta huolimatta molemmilla sukupuolilla oli 45–54-vuotiaiden ikäryhmässä vähän sairauspoissaolopäiviä. Ammatillinen kokemus voikin puskuroida tarvetta jäädä pois töistä. Miehillä poissaolopäivät kuitenkin lisääntyivät seurannassa.

Keskittymisongelmien yleisyys ja yhteys poissaoloihin sopii työn koettuun kognitiiviseen kuormittavuuteen, mikä puolestaan edeltää uupumusta (13). Unen häiriöihin ja tupakointiin liittyy keskittymisvaikeutta, ja ne selittivät lyhyitä sairauspoissaoloja pitkän seuranta-ajan tutkimuksessa (14). Myös ahdistukseen liittyy keskittymisoireita.

Tämän tutkimuksen tulos raportoidun keskittymisoireen vaikutuksesta sairauspoissaoloihin poikkeaa aiemmasta tutkimuksesta, jonka mukaan ahdistusdiagnoosin saaneiden poissaoloissa ei ollut eroa sukupuolten välillä (13).

Kognitiohäiriöön liittyvä sairauspäiväjakso voi vastata normaalituloksen saaneen työntekijän tavanomaisia 10 vuoden aikaisia sairauspoissaoloja. Uupumusta edeltää yliaktiivinen vaihe, jossa temperamentti, ärsykeohjautuvuus tai obsessiiviset toimintayllykkeet viivästyttävät kuormittumisen tunnistamista. Käyttämämme kysely auttaa riskiryhmien tunnistamisessa ja löytää myös uupumuksen, ahdistuksen ja masennuksen edenneet oirekuvat (11). Tutkimuksen perusteella ylivireysoireilla on pitkäkestoinen vaikutus, ja niihin puuttumista tulee aikaistaa.

Tien palautumiseen avaavat työntekijän motivaatio muuttaa tilannetta tai sitoutua hoitoon sekä esimiehen tuki alaiselle ja organisatorisen vastuun kantaminen tilanteesta. Palautumista on myös arvioitava sairausvastaanotoilla. Työntekijän toimintakyvyn paraneminen vähentää myös tuottamatonta työaikaa.

Informaatiointensiivisessä työssä naiset reagoivat aikaresursseista sekä oman työn ulkopuolisten tehtävien suorittamisesta syntyvään kuormitukseen ja miehet puolestaan päätösvaltansa niukkuuteen (15). Tiedonkäsittelyn oireet ja niihin reagointi voivat selittää sukupuolten välisiä eroja sairauspoissaoloissa.

Hyvä johtaminen ja alalle tulevien naisten valmennustyyppinen mentorointi voivat vähentää sairauspoissaoloja. Aiemmassa ASLAK-kuntoutustutkimuksessamme naisten todettiin hakeutuvan kuntoutukseen miehiä hanakammin (12). Lisäksi miesten ja naisten sairauspoissaolojen määrän havaittiin yhdenmukaistuneen kuntoutuksen jälkeen.

Päätelmät

Tietointensiiviseen työhön kehitetyllä kyselyllä pystytään löytämään työntekijät, joilla on lisääntynyt riski kohtuullisiin tai merkittäviin sairauspoissaolomääriin. Hyvinvoiville työntekijöille voimavarojen ja palautumisen näkyväksi tekeminen kyselyn avulla on positiivinen signaali.

Kysely tarkentaa työkykyä uhkaavien tekijöiden olemusta, jolloin tukitoimet voidaan kohdentaa paremmin. Toimien tuloksellisuus näkyy sairauspoissaolojen vähenemisenä etenkin uupumus- ja uhkaryhmässä ja osin myös riskiryhmässä, silloin kun oma kokemus muutoksen tarpeesta on jo olemassa. Häiriintynyt kognitio voi näyttäytyä myös presenteisminä (tehoton töissäolo), mikä vaikeuttaa ratkaisujen löytymistä työn ongelmiin.

Työterveyshuollon ja työterveyshuoltotutkimuksen tehtävänä on lisätä esimiesten ja yritysjohdon ymmärrystä aivotyöstä palautumisen merkityksestä. Aivoterveyden vaaliminen on huomioitava myös yhteiskunnallisesti työjärjestelyjen ja työaikojen lainsäädännässä.

Työntekijän palautumista tukevat oman työnteon tavan ja vaikutusmahdollisuuksien löytäminen sekä toimiva varhaisen välittämisen työkulttuuri. Tarvittaessa järjestetään työterveysneuvotteluja, joissa työterveydenhuolto voi asiantuntijana tukea työn hallinnan palauttamista.


Sidonnaisuudet

Heini Ahveninen: Luentopalkkiot laitokselle (Lundbeck, Takeda).

Jyrki Ollikainen: Palkkio laitokselle osallistumisesta tutkimuksen toteutukseen (Suomen Terveystalo).

Heikki Arola: Ei sidonnaisuuksia.


Faktat

Tästä asiasta tiedettiin

Tietotyössä työkykyriskien seulonta keskittyy uupumukseen ja masennukseen.

Poissaolojen lisäksi työsuoritusta heikentää tehoton töissäolo.

Muistioireilu liittyy masennukseen ja keskittymisoireet stressiin ja uupumukseen.

Tämä tutkimus opetti

Käyttämämme kysely ennusti työkykyyn kohdistuvia riskejä kohtuullisesti ja runsaasti poissaolevilla.

Sairauspoissaoloja ennakoi kognitiivinen toimintahäiriö.

Muisti- ja keskittymisoireet yhdistyivät runsaisiin poissaoloihin.

Ylivirittyneisyyteen ja palautumattomuuteen tulisi puuttua yhtä tehokkaasti kuin masennukseen.


Kirjallisuutta
1
Kelan sairausvakuutustilasto 2016. Kela, Helsinki, 2017. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/224317
2
Franssila H, Okkonen J, Savolainen R. Tietotyön informaatioergonomian arviointi ja kehittämismenetelmä. Tampereen yliopisto, TRIM Research Reports 15, 2014. www.trim.fi
3
Virtanen M, Jokela M, Madsen IEH ym. Long working hours and depressive symptoms: systematic review and meta-analysis of published studies and unpublished individual participant data. Scand J Work Environ Health 2018;44:239–25.
4
Elinkeinoelämän Keskusliitto. Työaikakatsaus 2014. Työajat ja poissaolot EK:n jäsenyrityksissä vuonna 2014. Elinkeinoelämän Keskusliitto, Helsinki, 2016.
5
Jäppinen S. Pitkien poissaolojen sukupuolierot keski-ikäisessä työllisessä väestössä vuosina 2005–2013. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, sosiaalitieteiden laitos, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201712125857
6
Blomgren J. Pitkät sairauspoissaolot työikäisillä naisilla ja miehillä. Sairauspäivärahan saajat 1996–2015. Yhteiskuntapolitiikka 2016;81:681–91.
7
Remes AM, Turunen J, Ala-Mursula L. Työikäisten muistipulmat vaativat kohdennettua selvittelyä. Muistipoliklinikan lähetekäytännöt arviointitutkimuksen kohteena. Suom Lääkäril 2012;37:2535–40.
8
Sokka L. Burn out in the brain at work. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, Medicum, 2017. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-3002-0
9
Ahveninen H, Rintala J, Ollikainen J, Suhonen J, Arola H. TyöOptimi-kysely auttaa tunnistamaan työssäkäyvän kognitiivisia ja muistioireita. Suom Lääkäril 2014;69:207–14.
10
Arola H, Ahveninen H, Ollikainen J. TyöOptimi-kysely auttaa tunnistamaan työntekijöiden kuormittumisen ja sen taustalla olevat tekijät. Työterveyslääkäri 2015:33;77–9.
11
Ahveninen C. TyöOptimi tunnistaa tuen tarpeessa olevan työntekijän. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, 2016. http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201605311844
12
Arola H, Ahveninen H, Ollikainen J. Aslak-kuntoutuksen vaikutus sairauspoissaoloihin sekä työterveyshuollon käyttöön ja kustannuksiin. Suom Lääkäril 2017;72:864–9.
13
Kausto J, Pentti J, Oksanen T ym. Length of sickness absence and sustained return-to-work in mental disorders and musculoskeletal diseases: a cohort study of public sector employees. Scand J Work Environ Health 2017;43:358–66.
14
Kanerva N, Pietiläinen O, Lallukka T, Rahkonen O, Lahti J. Unhealthy lifestyle and sleep problems as risk factors for increased direct employers’ cost of short-term sickness absence. Scand J Work Environ Health 2018;44:192–201.
15
Stenfors U, Hanson L, Oxenstierna G, Theorell T, Nilsson LG. Psychosocial working conditions and cognitive complaints among Swedish employees. PLOS ONE 2013; 8:e60637.

English summary

Can knowledge-intensive workers at risk of absenteeism be identified using a questionnaire?

Background The health impacts of knowledge-intensive work and stretching of working time do not appear in the diagnostic categories of sickness absence statistics. This study aimed to find out how a questionnaire survey can predict the work capability risks generated by ICT work.

Methods The survey results of 2898 workers, obtained prior to the occupational health check, were compared to the sickness absenteeism data obtained from the company including self-reported absences during 2010–2014. The statistical method used was binary logistic regression analysis and variance analysis using the Bonferroni correction factor.

Results The results of the survey reflected the risk of absenteeism and the number of sick days. The OR for absence was 1.7 in the risk group and 1.6 in the threat of absence and fatigue group. The OR for at least 30 days of absence was 2.3 in the risk group and 4.1 in the threat and fatigue group. An abnormal result for the information processing index further refined the prediction for the third year (OR 3.3) as did spontaneously reported simultaneous memory and concentration symptoms (OR 3.4).

Conclusion The survey also predicted future sickness absenteeism amongst knowledge-intensive workers with past low sickness absenteeism. Cognitive symptoms predicted sick-leave days and long absence.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030