1. Lääkärilehti
  2. Tieteessä
  3. Lääkäri 2018 Uusinta tutkimustietoa lääkäreistä ja erikoislääkärikoulutuksesta
Alkuperäis­tutkimus 9/2020 vsk 75 s. 548 - 565

Lääkäri 2018 Uusinta tutkimustietoa lääkäreistä ja erikoislääkärikoulutuksesta

Lähtökohdat Lääkäri 2018 -tutkimus kartoittaa suomalaisten lääkärien koulutusta, arvoja, ammatti-identiteettiä ja urasuunnitelmia. Tässä artikkelissa keskitymme erikoistumiskoulutuksen kysymyksiin ja kuvaamme tutkimusaineiston.

Menetelmät Perusjoukon muodostivat alle 70-vuotiaat Suomessa asuvat laillistetut lääkärit, jotka olivat antaneet luvan henkilötietojen luovuttamiselle (n = 23 131). Otokseen valittiin Suomen Lääkäriliiton rekisteristä parillisina päivinä syntyneet lääkärit (n = 11 336). Kyselytutkimuksen vastaukset kerättiin sähköisellä ja paperilomakkeella. Vastausosuus oli 46 %.

Tulokset Tärkeimmät erikoisalan valintaan vaikuttaneet tekijät olivat omat taidot ja persoonallisuus sekä alan monipuolisuus. Mahdollisuudella tutkimustyöhön tai yksityissektorilla toimimiseen ei ollut merkittävää vaikutusta. Vastanneista 72 % oli melko tai erittäin tyytyväisiä erikoislääkärikoulutukseensa.

Päätelmät Aineisto antaa kattavan kuvan lääkärien taustatiedoista, näkemyksistä ja lääkärikoulutuksen kehitystarpeista vuonna 2018. Erikoisalavalintoihin vaikuttavat tekijät ovat yksilöllisiä, ja lääkärit ovat yleisesti tyytyväisiä valintaansa.

Lääkäri 2018 Uusinta tutkimustietoa lääkäreistä ja erikoislääkärikoulutuksesta Kuva 1 / 3
     

Lääkäri 2018 -tutkimus on osa viiden vuoden välein toistettua poikkileikkaustutkimusten sarjaa, joka alkoi Nuori lääkäri 88 -tutkimuksesta (1–6). Perusjoukkona olivat aluksi vuosina 1977–1986 valmistuneet Suomessa laillistetut lääkärit. Perusjoukkoa on kunkin tiedonkeruun myötä laajennettu koskemaan uusia, vuoden 1986 jälkeen valmistuneita lääkärikohortteja.

Tutkimusten tavoitteena on ollut selvittää suomalaisten lääkärien arvoihin, elämäntilanteeseen, ammatti-identiteettiin, koulutukseen ja urakehitykseen liittyviä asioita (7–9). Valtaosa kysymyksistä on pysynyt samoina, vaikka joitakin kysymyksiä on lisätty tai ajantasaistettu tutkimusvuosittain.

86 % vastaajista ilmoitti, että ryhtyisi edelleen lääkäriksi, jos olisi vasta aloittamassa opintojaan.

Tuloksia on julkaistu useissa kansallisissa ja kansainvälisissä julkaisuissa (1010 Lääkäri-tutkimusryhmä, julkaisuluettelo. www.laakariliitto.fi/site/assets/files/5219/laakari_19882018_julkaisut_20_2_2019.pdf). Vuosikymmenien aikana kertyneet tiedot suomalaisten lääkärien taustoista ovat ainutlaatuisia. Kansainvälisesti vastaavia tutkimuksia on hyvin vähän.

Tässä artikkelissa kuvataan tutkimusaineisto ja tuodaan esiin erityisesti erikoisalavalintaan ja erikoistumiskoulutukseen liittyviä tuloksia käynnissä olevaa erikoislääkärikoulutuksen uudistusta silmällä pitäen. Tulosten ja aineiston syvempää tarkastelua tullaan jatkamaan erillisissä artikkeleissa. Lääkäri 2018 -tutkimus toteutettiin kaikkien suomalaisten lääketieteellisten tiedekuntien ja Suomen Lääkäriliiton yhteistyönä.

Aineisto ja menetelmät

Tutkimuksen perusjoukon muodostivat alle 70-vuotiaat Suomessa asuvat laillistetut lääkärit, joiden tiedot olivat vuonna 2018 Suomen Lääkäriliiton rekisterissä. Joukosta rajattiin pois henkilöt, jotka olivat kieltäneet henkilötietojensa luovuttamisen. Tämän jälkeen perusjoukossa oli 23 131 henkilöä.

Otokseen valikoitiin mukaan parillisina päivinä syntyneet henkilöt. Otos sisälsi 11 336 lääkäriä, joilta kaikilta oli tiedossa postiosoite ja 10 529 (93 %) lääkäriltä myös sähköpostiosoite (liitekuvio 1 artikkelin sähköisessä versiossa, www.laakarilehti.fi > Sisällysluettelot > 9/2020).

Tutkimus käynnistyi sähköisellä tiedonkeruulla. Kysely lähetettiin kaikille, joiden sähköpostiosoite oli tiedossa. Kahden muistutuksen jälkeen postitettiin paperilomake vastaamatta jättäneille sekä niille, joita ei tavoitettu sähköpostitse tai joiden sähköpostiosoite ei ollut tiedossa. Lomakkeen mukana tarjottiin edelleen mahdollisuutta vastata verkossa, yksilöllistä tunnusta ja salasanaa käyttäen.

Postituksen jälkeen lähetettiin muistutustekstiviesti puhelimitse sekä postikortti, joka sisälsi vastaustunnuksen ja salasanan verkkovastaamista varten. Viimeisen sähköpostimuistutuksen jälkeen kysely suljettiin.

Vastauksia saatiin yhteensä 5 214, joista 3 525 oli annettu sähköisesti ja 1 689 paperilomakkeella. Aineiston tarkistamisen yhteydessä ilmeni, että 27 henkilöä oli vastannut sekä sähköiseen kyselyyn että palauttanut paperilomakkeen. Tällöin mukaan tutkimusaineistoon valittiin sähköinen vastaus. Tutkimuksen lopullinen vastausmäärä oli 5 187 ja vastausosuus 46 %.

Kerätty tutkimusaineisto sisältää 55 kysymyskokonaisuutta kymmenestä eri aihepiiristä. Pääosa kysymyksistä on vertailtavissa aiempien vuosien tutkimusten kysymyksiin. Yksi perus- ja erikoistumiskoulutusta koskeva kysymys muokattiin kansainvälisesti tunnetun CanMEDS-viitekehyksen mukaiseksi (1111 Frank J, Snell L, Sherbino J ym. CanMEDS 2015 Physician Competency Framework. Ottawa: Royal College of Physicians and Surgeons of Canada, 2015.): lääkärin avaintaitoja muodostavat osaamiskokonaisuudet luokiteltiin kuuteen aihealueeseen, ja myös uusia kysymyksiä lisättiin. Kysymystä erikoisalavalintaan vaikuttaneista sekoista täydennettiin uudella vastausvaihtoehdolla "omat taitoni ja persoonallisuuden piirteeni" kansainvälistä kirjallisuuskatsausta mukaillen (1212 Soethout M, ten Cate T, van der Wal G. Factors associated with the nature, timing and stability of the specialty career choices of recently graduated doctors in European countries, a literature review. Med Educ Online 2004;9:4360.). Valtaosassa kysymyksistä käytettiin vastaustapana Likertin asteikkoa (tutkimuslomake: liitekuvio 2).

Aineiston edustavuutta vastaajien sukupuolen, ikäryhmän ja erikoistumisen suhteen tarkasteltiin vertaamalla näiden muuttujien jakaumia perusjoukon, otoksen ja tutkimusaineiston välillä. Tieto yhdestä tai useammasta taustamuuttujasta puuttui enintään 155 vastauksesta.

Tulokset

Naiset vastasivat tutkimukseen miehiä aktiivisemmin: naisia oli otoksessa 59 % ja vastaajissa 64 %. Naisten vastausosuus oli 49 % ja miesten 39 % (taulukko 1). Vastaajien keski-ikä oli 48 vuotta. Ikäryhmittäin tarkasteltuna pienin vastausosuus oli 35–44-vuotiailla (40 %) ja suurin yli 64-vuotiailla (55 %). Nuorimmassa ikäryhmässä joka kolmas vastaaja oli mies, vanhimmassa ikäryhmässä useampi kuin joka toinen.

Erikoislääkäreitä oli otoksessa 64 % ja vastaajissa 68 %. Erikoislääkärien vastausosuus (48 %) oli suurempi kuin erikoistumattomien lääkärien (41 %). Aineistossa olivat aliedustettuina erikoistumattomat mieslääkärit ja yliedustettuina erikoistuneet naislääkärit.

Suhteellisesti suurin osuus vastaajista (24 %) oli valmistunut Helsingin yliopistosta (taulukko 2). Erikoislääkäreitä oli 68 % ja erikoistumassa olevia 17 % tutkittavista. Naisista vakituisessa työsuhteessa oli 61 % ja miehistä 56 %. Osa-aikainen työskentely oli yleisintä 35–44-vuotiaiden naisten ryhmässä (30 %). Vastaavan ikäluokan miehistä osa-aikaisessa päätoimessa oli 19 %. Miehet toimivat naisia useammin yrittäjinä.

Vastanneista 82 % oli avoliitossa, avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Lapsettomia oli 16 %. Miehistä joka kolmannella ja naisista joka neljännellä myös puoliso oli koulutukseltaan lääkäri. Isän ammatin oli valinnut 12 % miehistä ja 9 % naisista. Äidin ammattina oli lääkäri 7 %:lla naisista ja 6 %:lla miehistä.

86 % vastaajista ilmoitti, että ryhtyisi edelleen lääkäriksi, jos olisi vasta aloittamassa opintojaan. Nykyisen erikoisalansa valitsisi 88 % erikoistuneista tai erikoistuvista lääkäreistä.

Keskeisimmät erikoisalavalintaan vaikuttaneet seikat olivat omat taidot ja persoonallisuuden piirteet, ja kaikkiaan 82 % erikoistuneista tai erikoistuvista lääkäreistä ilmoitti niiden vaikuttaneen melko tai erittäin paljon (kuvio 1Kansikuva. ). Seuraavaksi merkittävin tekijä oli erikoisalan monipuolisuus (78 %).

Työn ja perheen yhteensovittaminen jakoi vastaajat. Kolmasosalle asialla oli melko tai erittäin paljon merkitystä, mutta yhtä suurelle osalle sillä ei ollut lainkaan merkitystä. Mahdollisuus tutkimustyöhön tai yksityissektorilla toimimiseen ei vaikuttanut juuri lainkaan erikoisalavalintaan lähes puolella vastaajista. Myöskään laadukkaalla koulutusohjelmalla ei ollut merkitystä 37 %:lle vastaajista.

Myönteiset kokemukset alasta perusopintojen aikana ovat merkittävä erikoisalavalinnan ohjaaja.

Erikoistuneista tai erikoistuvista lääkäreistä 72 % oli melko tai erittäin tyytyväisiä erikoistumiskoulutukseensa kokonaisuutena. Etenkin sairauksien diagnostiikasta ja hoidosta oli valtaosan mielestä saatu määrällisesti sopivasti opetusta ja ohjausta (84 %), merkittävän osan mielestä myös ammattikunnan arvoista ja niihin sitoutumisesta (79 %) sekä tutkimus- ja hoitotoimenpiteistä (75 %). Terveystalouden (69 %), tehokkaan ajankäytön ja toimintojen priorisoinnin (63 %) sekä ryhmän johtamisen (63 %) opetukseen taas oli monen mielestä panostettu koulutuksessa liian tai aivan liian vähän.

Parhaiten erikoistumiskoulutuksessa toteutui oman erikoisalan diagnostisten taitojen (74 %) sekä tutkimus- ja hoitotoimenpiteiden (69 %) oppiminen, kun suurin osa vastanneista kertoi niiden toteutuneen melko tai erittäin hyvin. Toisaalta vain 22 % oli sitä mieltä, että kouluttajilla oli melko tai erittäin hyvin aikaa kouluttamiseen.

Osaamisen arviointi ja siihen perustuva oppimista ohjaavan palautteen saaminen (59 %), oppimistavoitteiden täyttymisen seuranta esim. lokikirjojen ja portfolion avulla (57 %) sekä koulutuksen suunnitelmallisuus (44 %) toteutuivat monien mielestä melko tai erittäin huonosti.

Päätelmät

Tutkimustietoa lääkärien koulutuksesta sekä urakehityksestä ja -suunnitelmista voidaan hyödyntää lääkärikoulutuksen ja terveydenhuoltojärjestelmän kehittämisessä. Tässä tutkimuksessa lääkäreistä 86 % ilmoitti, että valitsisi vielä saman ammatin, ja 88 % saman erikoisalan, jos olisi nyt valinnan edessä. Osuudet ovat edelleen suuria ja vastaavat vuoden 2013 tuloksia (87 % ja 89 %) (66 Sumanen M, Heikkilä T, Hyppölä H ym. Lääkäri 2013 - uusinta tutkimustietoa lääkäreistä: Lääkärit tyytyväisiä ammatinvalintaansa. Suom Lääkäril 2015;34:2084–9.).

Pienimmillään niiden osuus, jotka ilmoittivat, että valitsisivat edelleen lääkärin ammatin, oli vuonna 1998 (74 %), jonka jälkeen se on kasvanut tasaisesti nykytasolleen. Erikoisalavalintaansa tyytyväisten osuus on pysynyt samalla tasolla vuodesta 1998 lähtien, jolloin kysymys lisättiin. Viiden viime vuoden aikana on valmisteltu tai toteutettu pääsykokeiden, perus- ja erikoistumiskoulutuksen sekä sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän uudistuksia. Näihin liittyvästä epävarmuudesta huolimatta tyytyväisyys ammatin ja erikoisalan valintaan on säilynyt.

Lääkäri -tutkimussarjan pitkä seuranta-aika ja pääosin samana pysyneet kysymykset mahdollistavat trendien tarkastelun. Tämä sarja on kansainvälisesti lähes ainutlaatuinen: vain Britanniassa on julkaistu samankaltaista, tosin suppeampaa tutkimussarjaa (13–15).

Tässä tutkimuksessa vastausosuus oli 46 %. Osuuden pienentyminen on jatkunut aiemmista tutkimuksista (51 % v. 2013, 54 % v. 2008 ja 66 % v. 2003). Osuus on kuitenkin edelleen melko suuri verrattuna saman kokoluokan kyselytutkimuksiin muissa maissa (15–17). Vastaava laskeva trendi vastausosuuksissa on nähtävissä myös kansainvälisesti.

Vastaajissa painottuivat jonkin verran naiset ja vanhemmat ikäryhmät kuten aiemmissakin Lääkäri -tutkimuksissa. Tästä huolimatta tulosten voidaan katsoa kuvaavan perusjoukkoa – suomalaisia lääkäreitä.

Erikoisalavalinta ja koulutus

Keskeisimmät erikoisalavalintaan vaikuttaneet seikat ovat pysyneet melko samoina tutkimussarjan aikana. Uusi vastausvaihtoehto "omat taitoni ja persoonallisuuden piirteeni" kuitenkin nousi heti suosituimmaksi. Toinen keskeinen valintaan vaikuttanut tekijä oli erikoisalan monipuolisuus. Alavalinnassa näyttävät siis painottuvan sisäiset motivaatiotekijät.

Lue myös

Samanlaisia tuloksia on saatu Britanniassa tehdyssä tutkimuksessa, jossa erikoisalavalintaan eniten vaikuttaneet tekijät vuonna 2012 olivat innostus/sitoutuminen, omat taidot ja kokemukset opiskelijana (1818 Smith F, Lambert T, Goldacre M. Factors influencing junior doctors’ choices of future specialty: trends over time and demographics based on results from UK national surveys. J R Soc Med 2015;108:396–405.). Myönteiset kokemukset alasta perusopintojen aikana ovat merkittävä erikoisalavalinnan ohjaaja myös Suomessa. Hyvien kokemusten mahdollistamiseen olisikin hyvä kiinnittää entistä enemmän huomiota, jotta erikoislääkäripulaa poteville aloille saataisiin lisää motivoituneita erikoistujia.

Tässä tutkimuksessa huomionarvoista oli, että osalle vastaajista monilla tarjotuista vastausvaihtoehdoista ei ollut juuri merkitystä erikoisalavalinnassa. Mahdollisuus tutkimustyöhön ei vaikuttanut valintaan lainkaan lähes puolella vastaajista. Tämän perusteella erikoisalan vetovoima syntyy osin muista kuin tieteellisistä mahdollisuuksista. Toisaalta erikoistumiskoulutuksen uudistunut hakuprosessi huomioi hakijan tieteelliset ansiot, mikä voi kannustaa yhä useampia tutkimustyöhön (1919 Erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksen yhteishaku, syksy 2019 – kevät 2020. Tiedekuntaneuvosto 20.8.2019. Helsingin yliopisto. www.helsinki.fi/sites/default/files/atoms/files/valintaperusteet_0.pdf).

Erikoistumisohjelmien laatu vaikutti erikoisalavalintaan vain vähän. Löydös vahvistaa osaltaan päätelmää henkilökohtaisten motiivien suuresta painoarvosta alavalinnassa. Tyytyväisyyttä valittuun alaan ennustaa se, että koulutus vastaa todellista työtä (99 Heikkilä T, Hyppölä H, Vänskä J ym. What predicts doctors’ satisfaction with their chosen medical specialty? A Finnish national study. BMC Medical Education 2016,16:125.). Koulutuksen sisältöön, laatuun ja työtä vastaavuuteen onkin hyvä edelleen panostaa.

Kokonaisuutena lääkärit olivat varsin tyytyväisiä erikoistumiskoulutukseensa; 72 % oli melko tai erittäin tyytyväisiä. Osuus oli hieman pienempi kuin vuonna 2013 (78 %). Pienimmillään se oli vuonna 1998 (55 %). Diagnostinen osaaminen ja toimenpiteiden hallinta muodostavat erikoistumiskoulutuksen ytimen. Siksi onkin merkityksellistä, että valtaosa vastaajista katsoi, että niiden oppimiseen oli varattu sopivasti aikaa ja että osa-alueet toteutuivat hyvin.

Yleisestä tyytyväisyydestä huolimatta erikoistumiskoulutuksesta löytyi kehitettävää. Erityisesti osaamisen arviointiin ja palautteen antamiseen, oppimistavoitteiden täyttymisen seurantaan sekä koulutuksen suunnitelmallisuuteen pitäisi panostaa. Näiden tekijöiden on myös todettu olevan yhteydessä erikoistuvien tyytyväisyyteen (2020 Gregory S, Demartini C. Satisfaction of doctors with their training: evidence from UK. BMC Health Serv Res 2017;17:851.). Parannusten edellytys on, että kouluttajilla on hyvät pedagogiset taidot sekä aikaa kouluttamiseen. Suomessa on käynnissä laaja erikoistumiskoulutuksen uudistus, jonka tavoitteena on kehittää erikoisalalle ohjautumista ja parantaa koulutuksen laatua (2121 Erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksen valtakunnallinen toimenpideohjelma. STM, Raportteja ja muistioita 2016:62.,2222 Rellman J. Erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutustarpeen arviointi vuoteen 2030. STM, Raportteja ja muistioita 2016:57.).

Lääkäri 2018 -tutkimusraportti vuosina 2007–2016 valmistuneista lääkäreistä on julkaistu. Kiitämme kaikkia vastanneita.

Jatkamme tulosten tarkastelua tulevissa artikkeleissa. Tutkittua tietoa tarvitaan myös jatkossa, jotta voidaan arvioida uudistusten vaikutuksia ja vastata tiedolla lääkärien koulutuspolkua koskeviin kehittämishaasteisiin.

Kiitokset sosiaali- ja terveysministeriölle, joka tuki taloudellisesti tutkimuksen toteuttamista.

Kirjoittajat
Pyry Mattila
LL, väitöskirjatutkija
Itä-Suomen yliopisto
Piitu Parmanne
VTM, tutkija
Suomen Lääkäriliitto
Johanna Rellman
LL, apulaisylilääkäri, koulutuskoordinaattori
TAYS, yhtymähallinto
Petri Kulmala
LT, professori
Oulun yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta ja Medical Research Center Oulu
OYS, lasten ja nuorten klinikka
Teppo Heikkilä
LT, va. hallintoylilääkäri
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri
Markku Sumanen
LT, professori
Tampereen yliopisto, lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta
Outi Kortekangas-Savolainen
LT, dosentti
Turun yliopisto
Minna Kaila
LT, professori
Helsingin yliopisto, Clinicum, lääketieteellinen tiedekunta
Sami Heistaro
LT, terveydenhuollon erikoislääkäri, MBA,
koulutuspäällikkö
Suomen Lääkäriliitto
Hannu Halila
LKT, erikoislääkäri, terveydenhuollon hallinnon dosentti, eMBA,
varatoiminnanjohtaja
Suomen Lääkäriliitto
Sidonnaisuudet

Pyry Mattila: Kokous- ja matkakulut (Duodecim, Lääkäriliitto).

Johanna Rellman: Suomen Lääkäriliiton professiojaoksen jäsen.

Minna Kaila: Lääkäri- ja hammaslääkärikoulutuksen asiantuntija.

Sami Heistaro: Pro Medico ry:n hallituksen jäsen 30.9.2019 saakka, sijaisuus STM:ssä 2-9/2019, Helsingin kaupungin Sote-lautakunnan jäsen.

Piitu Parmanne, Petri Kulmala, Teppo Heikkilä, Markku Sumanen, Outi Kortekangas-Savolainen, Hannu Halila: Ei sidonnaisuuksia.

Faktat

Tämä tiedettiin

Suomessa on käynnissä laaja erikoislääkärikoulutuksen uudistus, jonka tavoitteena on ohjata koulutusmääriä ja parantaa koulutuksen laatua.

Tutkimustietoa lääkärien koulutuksesta, työelämästä ja taustoista tarvitaan terveydenhuoltojärjestelmän kehittämisessä.

Tutkimus opetti

Erikoisalavalintaa ohjaavat omat taidot ja persoonallisuuden piirteet sekä alan monipuolisuus. Lääkärit ovat tyytyväisiä ammatin- ja erikoisalavalintaansa.

Tyytyväisyys erikoistumiskoulutukseen oli varsin korkealla tasolla, mutta koulutuksessa nähtiin myös kehitettävää.

Kehittämiskohteet liittyivät osaamisen arviointiin ja palautteen antoon sekä koulutuksen suunnitelmallisuuteen.

Kirjallisuutta
1
Kataja V, Kumpusalo E, Neittaanmäki L ym. Nuori lääkäri 88. Kyselytutkimus vv. 1977−86 Suomessa laillistetuille lääkäreille. STM. Helsinki, 1989.
2
Virjo I, Mattila K, Neittaanmäki L ym. Lääkäri 93. Raportti Suomessa vuosina 1982−1991 laillistetuista lääkäreistä ja vertailu tilanteeseen viisi vuotta aikaisemmin. STM:n julkaisuja 1995:4.
3
Hyppölä H, Virjo I, Mattila ym. Lääkäri 98. Raportti kyselytutkimuksesta vuosina 1987−1996 valmistuneille lääkäreille ja vertailu tilanteeseen kymmenen ja viisi vuotta aikaisemmin. STM:n julkaisuja 2000:10.
4
Vänskä J, Hyppölä H, Halila H ym. Lääkäri 2003 - uutta tutkimustietoa lääkäreistä. Suom Lääkäril 2005;60:1975−9.
5
Heikkilä T, Hyppölä H, Vänskä J ym. Lääkäri 2008 - uusinta tutkimustietoa lääkäreistä: Nuoren lääkärin vanhemmat yhä useammin lääkäreitä. Suom Lääkäril 2010;65:2401−7.
6
Sumanen M, Heikkilä T, Hyppölä H ym. Lääkäri 2013 - uusinta tutkimustietoa lääkäreistä: Lääkärit tyytyväisiä ammatinvalintaansa. Suom Lääkäril 2015;34:2084–9.
7
Hyppölä H, Kumpusalo E, Neittaanmäki L ym. Becoming a doctor - was it a wrong career choice? Soc Sci Med 1998;47:1383–7.
8
Aine T, Sumanen M, Heikkilä T ym. The non-clinical contents of GP training need more attention. Results from the Finnish Physician Study. Eur J Gen Pract 2014;20:36–9.
9
Heikkilä T, Hyppölä H, Vänskä J ym. What predicts doctors’ satisfaction with their chosen medical specialty? A Finnish national study. BMC Medical Education 2016,16:125.
10
Lääkäri-tutkimusryhmä, julkaisuluettelo. www.laakariliitto.fi/site/assets/files/5219/laakari_19882018_julkaisut_20_2_2019.pdf
11
Frank J, Snell L, Sherbino J ym. CanMEDS 2015 Physician Competency Framework. Ottawa: Royal College of Physicians and Surgeons of Canada, 2015.
12
Soethout M, ten Cate T, van der Wal G. Factors associated with the nature, timing and stability of the specialty career choices of recently graduated doctors in European countries, a literature review. Med Educ Online 2004;9:4360.
13
Lambert T, Goldacre M, Edwards C, Parkhouse J. Career preferences of doctors who qualified in the United Kingdom in 1993 compared with those of doctors qualifying in 1974, 1977, 1980, and 1983. BMJ 1996;313:19–24.
14
Goldacre M, Lambert T. Participation in medicine by graduates of medical schools in the United Kingdom up to 25 years post graduation: National Cohort Surveys. Acad Med 2013;88:699–709.
15
Lambert T, Smith F, Goldacre MJ. Career specialty choices of UK medical graduates of 2015 compared with earlier cohorts: questionnaire surveys. Postgrad Med J 2018;94:191–7.
16
Cook J, Dickinson H, Eccles M. Response rates in postal surveys of healthcare professionals between 1996 and 2005: an observational study. BMC Health Serv Res 2009;9:160.
17
McLeod C, Klabunde C, Willis G, Stark D. Health Care Provider Surveys in the United States, 2000–2010: A Review. Eval Health Prof 2013;36:106–26.
18
Smith F, Lambert T, Goldacre M. Factors influencing junior doctors’ choices of future specialty: trends over time and demographics based on results from UK national surveys. J R Soc Med 2015;108:396–405.
19
Erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksen yhteishaku, syksy 2019 – kevät 2020. Tiedekuntaneuvosto 20.8.2019. Helsingin yliopisto. www.helsinki.fi/sites/default/files/atoms/files/valintaperusteet_0.pdf
20
Gregory S, Demartini C. Satisfaction of doctors with their training: evidence from UK. BMC Health Serv Res 2017;17:851.
21
Erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksen valtakunnallinen toimenpideohjelma. STM, Raportteja ja muistioita 2016:62.
22
Rellman J. Erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutustarpeen arviointi vuoteen 2030. STM, Raportteja ja muistioita 2016:57.
English summary

Physician 2018 – most recent research data on physicians and specialist training

Background The Physician 2018 study is the most recent survey of the Physician study series, which began three decades ago. The series consists of surveys conducted every five years. The aim is to obtain information on values, identity, and career planning of Finnish physicians. In addition, the objective is to find out how physicians evaluate their training during medical school and specialization. This article focuses on specialist training, and factors influencing the choice of speciality.

Methods The study population consisted of physicians under 70 years of age (N = 23,131). The Finnish Medical Association registers were used to draw the sample, and physicians born on even days were chosen for inclusion in the study (n = 11,336). Data were collected using both an electronic form and a mailed questionnaire. The overall response rate was 46%.

Results Self-appraisal of skills and personal traits had the most impact on the choice of speciality. The second most important factor reported was the versatility of the chosen speciality while the opportunity to do research or to work in the private sector seemed to have only little impact. The study found that 72% of the respondents were quite or very satisfied with their overall speciality training.

Conclusions The Physician 2018 study provides a broad picture of the background and views of Finnish physicians in 2018. Many factors influence speciality choice, and the effects of these factors vary between individuals. In general, physicians are satisfied with their choice of speciality.

Etusivulla juuri nyt

Ajassa
”Yksi tähti oli ansaittu”

Jyväskylän terveyskeskus otti opiksi erikoistuvien ­palautteesta.

Tiedepääkirjoitus
Elinikä pitenee, mutta kestääkö terveys?

Merkittävä uhkatekijä toimintakykyiselle vanhenemiselle on lihavuusepidemia, kirjoittaa Timo Strandberg.

Ajassa
Korona-ajan etätyö sujunut pääsääntöisesti hyvin

Etätyötä voitaisiin tehdä vastedes paljon enemmän kuin ennen koronaa, toteavat Työterveyslaitoksen asiantuntijat.

Tieteessä
Lääkärijohtajat käyttävät tietojärjestelmiä johtamisen tukena päivittäin

Suurin osa koki joutui hakemaan tietoja monesta järjestelmästä.

Kolumni
Munasolumarkkinoilla

Luonto pelaa todennäköisyyksillä, kirjoittaa Anu Wartiovaara.

Pääkirjoitus
Kohti kestävää terveydenhuoltoa pienin ja suurin askelin

Pieniä tekoja ekologisen kestävyyden hyväksi voi meistä jokainen tehdä, kirjoittaa Mervi Kattelus.