1. Lääkärilehti
  2. Tieteessä
  3. Lääkärien kokemuksia potilaana
Alkuperäis­tutkimus 19/2014 vsk 69 s. 1381 - 1387

Lääkärien kokemuksia potilaana

Lähtökohdat

Lääkäreillä on tapana hoitaa itse oireitaan ja jatkaa työntekoa sairaanakin. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia kokemuksia lääkäreillä on ollut, kun he ovat itse olleet potilaana.

Menetelmät

Kyseessä oli poikkileikkaustutkimus. Tampereen yliopistosairaalan vastuualueella työskenteleville terveyskeskus- ja sairaalalääkäreille lähetettiin postikysely. Vastausprosentti oli 65. Aineisto koostui 463 terveyskeskuslääkärin ja 780 sairaalalääkärin vastauksista. Vastaajilta tiedusteltiin, olivatko he olleet potilaana ja kenellä oli hoitovastuu. Kokemuksia potilaana kuvattiin vapaasti. Vapaat vastaukset analysoitiin laadullisella menetelmällä.

Tulokset

Vastanneista lääkäreistä 91 % oli joskus ollut itse potilaana. Heistä 87 % kertoi kollegan olleen hoitovastuussa, 6 % ilmoitti hoitovastuun olleen hänellä itsellään ja 7 % ei osannut sanoa. Joskus potilaana olleista 27 % kuvasi kokemuksiaan potilaana vapaasti. Hyviä kokemuksia raportoitiin enemmän kuin huonoja. Sama kieli ja samat käsitteet olivat helpottaneet kommunikaatiota hoitavan lääkärin kanssa. Tutkimukset ja hoito toteutettiin hyvin. Toisaalta oli negatiivia kokemuksia. Lääkäripotilasta ei kuultu, eikä hänen ongelmiaan otettu vakavasti. Hän jäi yksin hoitonsa kanssa, reseptejä tai lähetteitä ei kirjoitettu.

Päätelmät

Monilla lääkäripotilailla oli positiivisia kokemuksia potilaana olosta. Toisaalta lääkäripotilaan oireita vähäteltiin. Vastaajat pitivät tärkeänä mahdollisuutta olla potilaan roolissa. Hoitovastuun selkiyttäminen oli myös tärkeä asia. Lääkäripotilaat toivoivat tulevansa kohdelluiksi niin kuin muutkin potilaat, mutta osa toivoo voivansa osallistua enemmän hoitopäätöksiin.

Lääkärit sairastuvat niin kuin muutkin ihmiset. He hoitavat usein oireitaan ja sairauksiaan itse (11 Waldron HA. Sickness in the medical profession. Ann Occup Hyg 1996;40:391-6.,22 Forsythe M, Calnan M, Wall B. Doctors as patients: postal survey examining consultants and general practitioners adherence to guidelines. BMJ 1999;319:605-8.,33 Töyry S, Räsänen K, Kujala S ym. Self-reported health, illness, and self-care among Finnish physicians. Arch Fam Med 2000;9:1079-83.,44 Rosvold EO, Bjertness E. Illness behaviour among Norwegian physicians. Scand J Public Health 2002;30:125-32.). Töyry työtovereineen kiteyttivät johtopäätöksekseen, että lääkärien sairauksien tavallisin hoitomuoto on itsehoito ja sairaana työskentely (33 Töyry S, Räsänen K, Kujala S ym. Self-reported health, illness, and self-care among Finnish physicians. Arch Fam Med 2000;9:1079-83.).

Monet lääkärit ovat kirjoittaneet omista potilaskokemuksistaan, esimerkiksi Achte ja Vartiovaara Suomessa (55 Achte K. Kun lääkäri sairastuu. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1993.,66 Vartiovaara I. Delfiinin laulu. Uutta tietoa lääketieteestä. 2. painos. Keuruu: Otava, 1996.). Varsinaiset tutkimukset tästä aiheesta ovat harvinaisia (77 Tyssen R. Lege-pasient-forholdet når pasienten også er lege. Tidskr Nor Lägeforen 2001;121:3533-55.). Hahn on julkaissut analyysin 15 lääkäripotilaan kuvauksesta sairastumisestaan (88 Hahn R. Between two worlds - Physicians as Patients. Medical Anthropology Quarterly 1985;16:87-98.). Hän on kuvannut lääkärin muuttumisen lääkäristä potilaaksi 14 kohdan prosessina.

Mandell ja Spiro ovat kuvanneet 50 lääkärin sairaustarinaa klassisessa kokoelmassaan (99 Mandell H, Spiro H. When doctors get sick. New York: Plenum Publishing Corporation, 1988.). Heidän mukaansa jokaisella ihmisellä on kuoleman pelkoa, mutta lääkärit torjuvat sen parhaiten. Silti juuri lääkärit menettävät tämän torjuntakykynsä nopeasti sairastuessaan. Koulutus poistaa kyvyn olla potilas. Kontrollista luopuminen on oleellinen roolin vaihtamisessa lääkärin roolista potilaan rooliin (99 Mandell H, Spiro H. When doctors get sick. New York: Plenum Publishing Corporation, 1988.).

Lääkärin ja potilaan roolit ovat yleensä toisistaan erillään, siksi lääkärit ovat sairastuessaan poikkeuksellisia potilaita (1010 McKevitt C, Morgan M. Anomalous patients: the experiences of doctors with an illness. Sociology of Health & Illness 1997;19:644-67.). Neuvottelu päätösvallasta on tarpeen, koska siihen perustuu hoitavan lääkärin mahdollisuus tai kyky säilyttää hoitovastuu lääkäripotilaan hoidosta. Ahdistuneisuus sairastumisesta ja oireiden kieltäminen ovat lääkäreille tyypillisiä. Kun he lopulta hakevat apua, he saattavat epäonnistua siirtymisessään potilaan rooliin. Lääkärit pelkäävät luottamuksellisuuden ja yksityisyytensä puolesta (1111 Schneck S. ”Doctoring“ doctors and their families. JAMA 1998;280:2039-42.). Potilaan rooliin siirtyminen on vaikeaa, ja lääkärit tekevät kaikkensa potilaiden puolesta jopa oman terveytensä kustannuksella (1212 Mäenpää E. Sairaalalääkärin jaksaminen työterveyshuollon näkökulmasta. Acta Universitatis Tamperensis 729. Tampereen yliopistopaino Oy Juvenes Print, 2000.).

Klitzman haastatteli 70 lääkäriä, jotka olivat sairastuneet ja analysoi lyhyesti heidän kertomuksiaan. Monet lääkäreistä olivat oppineet omasta sairastumisestaan potilaan kohtaamista. Jotkut jopa näkivät sairastumisensa empatian oppituntina (1212 Mäenpää E. Sairaalalääkärin jaksaminen työterveyshuollon näkökulmasta. Acta Universitatis Tamperensis 729. Tampereen yliopistopaino Oy Juvenes Print, 2000.,1313 Klizman R. When doctors become patients. Oxford University Press, 2008.).

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka moni julkisella sektorilla työskentelevistä lääkäreistä oli ollut potilaana ja millaisia kokemuksia heillä siitä oli: 1) kuka oli vastuussa hoidosta, 2) hoidetaanko lääkäripotilaita samalla tavalla kuin muita potilaita ja 3) saavatko he asiallista hoitoa.

Aineisto ja menetelmät

Tampereen yliopistosairaalan vastuualueen sairaala- ja terveyskeskuslääkäreille lähetettiin lääkärien sairastamista koskeva postikysely vuonna 2004. Kysely lähetettiin 2 083 lääkärille. Yhden muistutuskyselyn jälkeen vastausprosentti oli 65 %. Lopulta aineistona oli 1 243 hyväksyttävää vastausta. Vastaajista 54 % oli naisia ja 63 % sairaalalääkäreitä (taulukko 1Taulukko 1. Lääkärien kokemuksia potilaana selvittäneeseen tutkimukseen vuonna 2004 vastanneet TAYS:n vastuualueella työskennelleet sairaala- ja terveyskeskuslääkärit sukupuolen, ikäryhmän ja työpaikan mukaan. Taulukko 2. ?Kenellä oli mielestäsi hoitovastuu??. Niiden sairaala- ja terveyskeskuslääkärien vastausten jakauma (%), jotka työskentelivät TAYS:n vastuualueella vuonna 2004 ja jotka olivat joskus olleet itse potilaana. Taulukko 3. ?Onko lääkäripotilaan kohtelu mielestäsi samanlaista kuin muiden potilaiden??. Niiden sairaala- ja terveyskeskuslääkärien vastausten jakauma (%), jotka työskentelivät TAYS:n vastuualueella vuonna 2004 ja jotka olivat joskus olleet itse potilaana. Taulukko 4. ?Saako lääkäripotilas mielestäsi asiallisen kohtelun sairastuessaan??. Niiden sairaala- ja terveyskeskuslääkärien vastausten jakauma (%), jotka työskentelivät TAYS:n vastuualueella vuonna 2004 ja jotka olivat joskus olleet itse potilaana. Taulukko 5. Laadullisen analyysin kulku kollektiivisen konsensuksen menetelmällä. Lääkäri sairastuu entäs sitten?).

Kyselylomakkeessa tiedusteltiin vastaajan kokemuksia potilaana neljällä strukturoidulla kysymyksellä. Kysymykseen "Oletko itse ollut koskaan potilaana?" vastausvaihtoehdot olivat en ja kyllä. Sen lisäksi tiedusteltiin "Kenellä mielestäsi oli hoitovastuu?" (taulukko 2), "Onko lääkäripotilaan kohtelu mielestäsi samanlaista kuin muiden potilaiden?" (taulukko 3) ja "Saako lääkäripotilas mielestäsi asiallisen kohtelun sairastuessaan?" (taulukko 4).

Lomakkeen viimeisellä sivulla oli otsake "Omia kokemuksia potilaana tai lääkäripotilaan lääkärinä". Tälle sivulle vastaaja saattoi vapaasti kuvata kokemuksiaan. Kyselylomake julkaistaan liiteaineistona artikkelin pdf-version liitteenä, www.laakarilehti.fi > Sisällysluettelot > 19/2014.

Aineiston analyysi

Strukturoiduista kysymyksistä laskettiin frekvenssijakaumat. Vapaat vastaukset analysoitiin käyttäen kollektiivisen konsensuksen menetelmää (taulukko 5). Se kehitettiin alun perin, kun haluttiin analysoida lääketieteen opiskelijoiden kuvauksia ongelmalähtöisen oppimisen tutoristunnoista (1414 Virtanen P, Kosunen E, Holmberg-Marttila D, Virjo I. What happens in PBL tutorial sessions? Analysis of medical students’ written accounts. Medical Teacher 1999:21:270-6.).

Tulokset

Enemmistö vastaajista (91 %) oli joskus itse ollut potilaana. Näistä vastaajista 87 % totesi, että kollega oli ollut vastuussa hoidosta (taulukko 2). Yli puolet vastaajista oli sitä mieltä, että lääkäripotilaita ei kohdella samalla tavalla kuin muita potilaita (taulukko 3). Enemmistö (79 %) arvioi lääkäripotilaan saavan asiallisen kohtelun sairastuessaan (taulukko 4).

Niistä vastaajista (n = 1 126), jotka olivat joskus olleet potilaana, 27 % (n = 302) kuvasi vapaasti kokemuksiaan potilaana tai lääkäripotilaan lääkärinä. Laadullinen analyysi tuotti seuraavat pääluokat: kokemukset potilaana (esitetään tässä artikkelissa), kokemukset lääkäripotilaan lääkärinä, potilaan rooli ja työterveyshuolto.

Kokemukset potilaana jakautuivat positiivisiin ja negatiivisiin. Monet vastaajat olivat antaneet hyvin lyhyitä kommentteja. Osa oli kirjoittanut laajan tarinan elämästään. Negatiivisia kokemuksia kuvattiin perusteellisemmin kuin positiivisia. Tarinat kuvasivat toisinaan kokemusten molempia ääripäitä. Sama vastaaja oli saattanut kokea hyvää hoitoa ja huolenpitoa mutta myös välinpitämättömyyttä ja laiminlyöntiä.

Hyvät kokemukset potilaana

Kaikkiaan löytyi 221 positiivista kommenttia kokemuksista potilaana. Nämä vastaukset luokiteltiin laadullisessa analyysissä kuuteen luokkaan.

1) Potilaan roolin hyväksyminen (38 kommenttia)

Potilaan roolin omaksuminen ei ollut helppoa. Silti oli helpotus saada mahdollisuus asettua potilaan rooliin. Oli tärkeätä, että hoidon alkuvaiheessa selkiytettiin lääkäripotilaan ja hoitavan lääkärin roolit.

"Olen sairastanut työuupumus-/keskivaikea depressio -jakson syksyllä 2003. Potilaaksi asettuminen vie aikaa eikä kyse suinkaan ole hoitavaa kollegaa kohtaan osoitetusta luottamuspulasta."

Hätätilanteessa ja raskauden aikana potilaan rooli oli helpompi omaksua kuin muissa tilanteissa.

"Alussa huomasin itse olevani hämmästynyt, en oikein "osannut antautua" potilaaksi. "Onneksi" olin niin sairas (korkeakuumeinen pneumonia) että en "jaksanut" itse miettiä erilaisia hoitovaihtoehtoja."

"Raskaana ollessani olen joutunut useinkin käymään lääkärissä ja tutkimuksissa - se on sujunut ihan hyvin - kun kohde ei ole ollut minä vaan kasvava sikiö - ei mitään ongelmaa olla potilaana silloin."

2) Hoitovastuun ottamisen tärkeys (12 kommenttia)

Kollegan ottama hoitovastuu koettiin tärkeäksi ja huojentavaksi.

"Toivottavasti tämä kysely havahduttaa kollegoja huomaamaan sen, että lääkäripotilaasta hoitovastuun ottaminen on erityisen tärkeää. Olen tavannut vain muutaman kollegan urani aikana, jotka ovat todella vakavasti suhtautuneet lääkäripotilaaseen. Olen pyrkinyt heitä aina erityisesti kiittämään, koska sellainen on perin harvinaista."

"On tarpeellista ja huojentavaa potilaana antaa hoitovastuu kollegalle. Kollegalla pitää silloin olla kanttia ja itsetuntoa myös ottaa vastuu ja sanoa se ääneen. Erityisen tärkeää se on silloinkin, kun lääkäri tuo omaistaan (myös lastaan) hoidettavaksi."

3) Kaikki sujui hyvin (132 kommenttia)

Yhteiset käsitteet ja kieli olivat edistäneet kommunikaatiota hoitavan lääkärin kanssa, ja potilaasta pidettiin hyvää huolta - samalla tavalla kuin muistakin potilaista.

"Olen erittäin tyytyväinen sairauteni aikana kollegoilta saamaani hoitoon!"

"Omat kokemukset ison sairaalan sisätautiosaston potilaana olivat sikäli "hyviä", että tutkimukset anamneesin ottotapaa myöten tehtiin perusteellisesti eikä "oletettu minun lääkärinä kysyvän/tietävän" asioita niin, ettei niistä olisi tarvinnut minulle puhua. Koin tämän turvallisuudentunnetta parantavana. Toisaalta erikseen kysyessäni sain sairauteeni liittyvää "täydentävää, lääkäritasoista" lisätietoa."

4) Sairauslomaan oikeus ja mahdollisuus (5 kommenttia)

Lääkärit usein häpeilivät sairausloman pyytämistä.

"Minulta kysyttiin selkävaivan yhteydessä mm. haluanko itse päättää sairasloman pituuden vai haluanko työterveyslääkärin sen päättävän. Lopulta ratkaisuun päästiin yhteisymmärryksessä (itse en olisi ehkä kehdannut niin pitkää sairaslomaa ehdottaa)."

5) Hoitoprosessin ymmärtäminen (10 kommenttia)

Jotkut kokivat kokemustensa potilaana olleen opettavaisia.

"Oli hyvä perspektiivi olla sairastavana potilaana. Näkee koko hoitopyramidin uudesta näkökulmasta."

"Oma kokemus vakavammasta sairastumisesta opetti ymmärtämään potilaan herkkyyden vastaanottotilanteessa: hoitavan lääkärin käytös ja kohtaaminen on hyvin merkityksellistä ja mieleenjäävää."

6) Toivomuksia lääkäripotilaan hoidosta (24 kommenttia)

Lääkäripotilaan toivottiin saavan samanlaista hoitoa kuin kaikki muutkin saavat. Useimmat toiveet koskivat sitä, että hoitava lääkäri ottaisi hoitovastuun. Hoitopäätöksissä toivottiin objektiivisuutta. Salassapitovelvollisuus myös sairaaloissa oli vaatimuksena.

"Potilaana ollessani haluan lääkärini neuvovan asiantuntijana minua ja ottavan hoitovastuuta, vaikka kerronkin olevani lääkäri ja asioista voidaan keskustella eritasolla kuin "tavallisen" potilaan kanssa.“

"Lääkäri ei saa antaa kollegalle vakavan sairauden epäilyssä käytäväkonsultaatiota, vaan pitää selkeästi kehottaa kollegansa vastaanotolle, antaa lähete/vastaanottoaika tms."

Lisäksi oli kymmenen kuvausta, jotka eivät sopineet edellä mainittuihin luokkiin. Esimerkiksi "lääkäri on lääkäri potilaanakin", "olisi parempi, jos henkilökunta ja hoitava lääkäri eivät tiedä, että potilas on lääkäri" ja "neutraalia suhtautumista ei juuri ole; toiset nihiloi täysin, toiset ylihuolehtii".

Negatiiviset kokemukset lääkäripotilaana

Laadullisen analyysin tuloksena negatiiviset kokemukset (139 kommenttia) jaettiin yhdeksään luokkaan.

1) Avun etsimisen korkea kynnys (8 kommenttia)

Avun etsimisen kynnys oli niin korkea, että apua haettiin vasta viimeisessä hädässä. Joissakin tapauksissa parantavaa hoitoa ei ollut enää annettavissa.

"Kynnys mennä potilaaksi vastaanotolle on korkeampi kuin muilla. Lääkäripotilaat pyrkivät itse hoitamaan omat sairautensa."

"Potilaana pyrkii selittämään oireensa "benigneiksi" mahdollisimman pitkään: "että kyllä tämä tästä". Vaikea hakeutua oikeisiin tutkimuksiin ja jäädä oikeasti sairauslomalle, kun työtkin kasautuvat muiden niskaan (lue: päivystykset ym.)."

2) Potilaan roolin hyväksymisen vaikeus (23 kommenttia)

Potilaan roolin omaksuminen oli vaikeampaa, jos hoitava lääkäri oli ystävä tai kollega samasta organisaatiosta.

"Potilaana oli vaikea hyväksyä oma passiivinen rooli, ei voinut olla "ringissä" mukana tekemässä hoitopäätöstä."

"On erittäin vaikea asettua potilaaksi ja myöntää olevansa "oikeasti" sairas - jopa silloin, kun on kyse puhtaasti somaattisesta ja selkeästi diagnosoitavasta sairaudesta kuten pneumonia..."

"Omasta uupumuksesta ja masennuksesta puhuminen toiselle lääkärille on äärimmäisen vaikeaa - ehkä se johtuu paljon koko uupumuksen syystäkin eli itselle asetetusta korkeasta vaatimustasosta."

3) Ei kuunneltu, ei otettu vakavasti (15 kommenttia)

Hoitava lääkäri otaksui, että potilaslääkäri osasi itse analysoida oireensa, ja tämä vaikutti tutkimuspäätöksiin. Oireita vähäteltiin eikä tutkittu riittävästi. Jatkoselvittelyyn lähettämisessä oli korkea kynnys.

"On myös kokemus, ettei lääkäripotilaan asiaan perehdytä riittävästi, ei kontrolloida tilannetta kuten normaalissa potilastilanteessa."

"Potilaana joutuu painamaan päälle = vaatimaan tutkimuksia itselleen, kun hoitavat lääkärit eivät halua (ilmeisesti säästösyistä) määrätä taudilleni oleellisia tutkimuksia."

4) Epäasiallinen potilaskontakti (19 kommenttia)

Jotkin hyvin sensitiiviset tilanteet, kuten synnytys, hoidettiin töykeästi. Kysymyksiin ei vastattu ja potilasasiakirjoja ei täytetty asiallisesti. Joissakin tapauksissa hoito oli ollut niin epäasianmukaista, että potilasvalitusta suositeltiin, mutta lääkäripotilas oli ollut liian ahdistunut tehdäkseen sen. Nämä tilanteet vaivasivat potilaslääkäriä vielä pitkän ajan jälkeen.

"Potilaana omat potilaskokemukseni ovat vaihtelevan huonoja; en saanut vastauksia vaikka osaan kysyä kyllä, osalla lääkäreistä on kommunikaatiovamma (katkos pysyvä), lisäksi ns. yleiset kohteliaisuusrituaalit ovat aina toivottavia niin lääkärien kuin hoitohenkilökunnan osalta: esittäytyminen, tervehtiminen jne."

"Kuntoutukseen hakeutunut lääkäri joutuu näköjään rivien välistä lukemaan saman kuin ehkä valitettavan monet potilaat, että vika on tutussa paikassa - silmien takana ja korvien välissä."

"Synnytysosastolla päivystävän ja kandeja ohjaavan lääkärin käytös ei ollut asiallista. Hän ei vaivautunut esittelemään itseään ja vitsaili ammattini aiheuttamista mahdollisista ongelmista.“

"Mennessäni vastaanotolle yksityiselle lääkäriasemalle, jonne työterveyshuolto ohjasi, lääkäri oli kiinnostunut lähinnä siitä, ryhtyisinkö pitämään yksityisvastaanottoa kyseisellä asemalla."

5) Hoitovastuun jättäminen lääkäripotilaalle (21 kommenttia)

Päätös sopivasta lääkityksestä saatettiin jättää potilaalle - jopa psykoottisessa sairaudessa. Syöpädiagnoosi kerrottiin puhelimessa ja syöpähoidon organisointi jäi potilaana olevalle lääkärille.

"Potilaana (ortopedinen leikkaus)

- sairaudesta ei juuri keskusteltu

- hoitaja hoiti kotiuttamisen

- "saat lähteä kotiin, kun parhaaksi näet"."

"Jouduin konsultoimaan alan spesialistia puhelimitse ollessani vuodeosastolla, tekemään sairauteni etiologiaa selvittäviä tutkimuksia, koska ne osuivat omalle erikoisalalleni, ja huolehdin itse kroonisen sairauteni määräaikaisista kontrolleista."

"Hoitava lääkäri ei kohtele minua tavallisena potilaana, vaikka olen sitä erikseen pyytänyt. Lääkäri luulee minun tietävän hänen erikoisalansa sairauksista enemmän kuin tosiasiassa tiedän."

6) Ei reseptejä, ei lähetteitä eikä hoito-ohjeita (25 kommenttia)

"Tympii kollegat, jotka eivät kirjoita minulle lääkereseptiä, esim. sairaalapotilaana ollessani, vaan sanovat että kirjoita itse. Mielelläni en kerro olevani lääkäri, silloin saan "tavallisen kohtelun".

"Jatkohoito-ohjeiden saaminen oli puutteellista: "Sinähän olet lääkäri - kyllä sinä tiedät"."

"Potilaan oletetaan tietävän jotakin asioita sairaudestaan, joita ei välttämättä tiedä

- ohjataan ja keskustellaan vähemmän

- leikkauksen jälkeen pääsee aiemmin pois

- väsymisestä työssä ei välitetä, vaikka asian tuo selvästi esimiehelle esiin

- henkilökohtausta työnohjausta ei saa, vaikka sitä useasti pyytää."

"Hoitava lääkäri jättää minulle vastuun esim. tiettyjen jatkotutkimusten järjestämisestä, vaikka olen pkl-käynnillä ja maksan normaalin pkl-maksun!"

7) Sairauslomaongelma (20 kommenttia)

Oli vaikea ottaa sairauslomaa, kun tiesi, että kaikki työt jäivät kollegoille. Erityisesti päivystysvelvollisuuksia oli vaikea organisoida. Toisinaan sairausloma oli paljon lyhyempi kuin muilla potilailla tai sitä ei ollut lainkaan. Joissakin tapauksissa esimies ei hyväksynyt lääkärille kirjoitettua sairauslomaa.

"Potilaana ollessa sairausloman saaminen oli lähes mahdotonta - pyyntökin tuntui "asiattomalta", kun lääkäri nyt voi tehdä työtä missä kunnossa vain."

"Jouduin käyttämään säännöllisesti hyvin väsyttävää lääkitystä, enkä todellakaan ollut yöllä työkuntoinen, kun herääminen oli lähes mahdotonta. Päivystysvelvollisuudesta vapautus oli vaikeaa: hoitava lääkäri ei halunnut ottaa kantaa ja lopulta työterveyslääkäri tajusi tilanteen, ja oli kauhuissaan, että "olin uskaltanut" päivystää lääkkeen vaikutuksen alaisena!"

"Olen ollut työssä 2 viikkoa kyynärsauvoilla kun lääkäreitä ei ollut, sekä 39 asteen kuumeessa viikonloppupäivystäjä yli 30 h, kun ketään ei saatu paikalle."

"Hankalin kokemus oli, kun jouduin päivystysleikkaukseen ja itsellä olisi ollut päivystys seuraavana päivänä; suurin ongelma ei siis ollut leikkauspäätöksen kuultuani oma sairaus vaan sijaispäivystäjän löytäminen."

8) Lääkäripotilaan vältteleminen (7 kommenttia)

Henkilökunta vältteli lääkäripotilaita. Jotkut vastaajat otaksuivat henkilökunnan pelkäävän lääkäripotilasta. Lääkäripotilas tunsi olonsa turvattomaksi.

"Sairaalassa hoitohenkilökunta pelkää lääkäripotilasta. Kohtelu on vaivautunutta ja usein vointia ei esim. leikkauksen jälkeen käydä kysymässä, vaan luotetaan liikaa siihen, että kyllä se lääkäri pyytää apua. Itse en, hoitajien kiire huomioiden, jaksa olla "ruikuttamassa" kipulääkitystä tms. aina aikanaan. Myöskään pienistä hoitovirheistä ei aina kehtaa mainita opiskelijalle, vaikka se olisi merkittävää jatkossa muiden potilaiden kohdalla saman asian välttämiseksi."

9) Salassapitovelvollisuuden unohtaminen (22 Forsythe M, Calnan M, Wall B. Doctors as patients: postal survey examining consultants and general practitioners adherence to guidelines. BMJ 1999;319:605-8.)

Lääkäripotilas oli sairaalassa huomion kohteena ja oli vaikea pitää mitään salassa. Potilastoverit alkoivat kertoa sairauksistaan ja henkilökunta tuntui juoruilevan lääkäripotilaista.

"Kokemuksia potilaana olosta sairaalassa: kun muut huoneen potilaat saivat selville, että olen lääkäri, he alkoivat kysellä minulta omista sairauksistaan ja lääkkeistään sekä sukulaistensa sairauksista."

Pohdinta

Tässä tutkimuksessa yli tuhannesta vastanneesta lääkäristä neljäsosa kuvasi kokemuksiaan myös vapaissa vastauksissa. Myönteisiä kokemuksia oli huomattavasti enemmän kuin kielteisiä. Ne tuotiin esille vain muutamalla sanalla mutta kielteiset taas olivat pitkiä narratiivisia kertomuksia. Tämä tukee aiempaa havaintoa jonka mukaan negatiiviset kokemukset pysyivät mielessä pitkään (1212 Mäenpää E. Sairaalalääkärin jaksaminen työterveyshuollon näkökulmasta. Acta Universitatis Tamperensis 729. Tampereen yliopistopaino Oy Juvenes Print, 2000.).

Tutkimuksen vastausprosentti oli kohtuullisen hyvä. Sen oli samaa tasoa kuin Lääkäri 2003 -tutkimuksessa (1515 Vänskä J, Hyppölä H, Halila H ym. Lääkäri 2003 - uutta tutkimustietoa lääkäreistä. Suom Lääkäril 2005;60:1975-9.) ja parempi kuin lääkärien työoloja ja terveyttä koskeneessa tutkimuksessa vuonna 2006 (1616 Elovainio M, Heponiemi T, Vänskä J ym. Miten suomalainen lääkäri voi 2000-luvulla? Suom Lääkäril 2007;62:2071-6.). Omien kokemusten kuvaamista pidettiin ehkä vaivalloisena, koska vain joka neljäs kirjasi kuvauksia. Se on mahdollisesti myös koettu liian intiimiksi. Aineiston keruusta on jo aikaa, mutta toisaalta kokemukset potilaana olosta ovat tuskin muuttuneet vuosien aikana (1717 Kauppinen R, Lauhio B, Liljeström B. Onko diabeetikko turvassa yliopistosairaalassakaan? Suom Lääkäril 2007;62:3194-7.,1818 Savolainen H, Meier B, Berdat P. Lääkäri potilaana. Suom Lääkäril 2010;65:2118-23.,1919 Seppänen A, Moilanen J-P. Jäätiköllä itsensä potilaana. Suom Lääkäril 2009;64:2204-7.). Vapaista vastauksista muodostui laadulliseksi tutkimukseksi laaja aineisto, jonka analysointiin kollektiivisen konsensuksen menetelmä sopi hyvin. Samaa menetelmää on hyödynnetty myös toisessa teematutkimuksessa (2020 Virtala A, Virjo I. University students seeking hormonal emergency contraception: why do they not want pregnancy now? When is it suitable to have).

Vapaissa vastauksissa monet kertoivat kaiken menneen hyvin heidän sairastaessaan. Lyhyistä vastauksista johtuen ei näitä kommentteja pystynyt enempää erittelemään. Sama ajatusmaailma ja sama ammatillinen kieli olivat tukeneet kommunikaatiota hoitavan lääkärin kanssa. Vastanneista 60 % arvioi, etteivät lääkärit saa samanlaista hoitoa kuin muut potilaat. Ehkä nämä lääkärit kokivat tulleensa paremmin kohdelluiksi kuin muut potilaat. Jotkut toivoivat tulevansa hoidetuksi samoin kuin muutkin potilaat ja siksi jopa salasivat ammattinsa.

Toisaalta potilaslääkäriä ei ollut kuunneltu ja hänet oli jätetty yksin oman hoitonsa kanssa. Myös hiljattain julkaistujen potilastapausten kuvauksissa on tuotu (1717 Kauppinen R, Lauhio B, Liljeström B. Onko diabeetikko turvassa yliopistosairaalassakaan? Suom Lääkäril 2007;62:3194-7.,21children? Yearbook of Population Research in Finland XL 2004:40:119-31.,2221 Raivio M. Kipeitä havaintoja vuodeosastolta. Suom Lääkäril 2011;66:536-7.) esille tilanteita, joissa lääkäri ei tullut kuulluksi hoitonsa yhteydessä.

Lue myös

Tuoreissa potilastapausanalyyseissä (1717 Kauppinen R, Lauhio B, Liljeström B. Onko diabeetikko turvassa yliopistosairaalassakaan? Suom Lääkäril 2007;62:3194-7.,1818 Savolainen H, Meier B, Berdat P. Lääkäri potilaana. Suom Lääkäril 2010;65:2118-23.) ja haastattelussa (1919 Seppänen A, Moilanen J-P. Jäätiköllä itsensä potilaana. Suom Lääkäril 2009;64:2204-7.) tuotiin esille myös potilaan rooliin asettumisen vaikeus. Tämä tuli esille myös tässä tutkimuksessa. Tämä tulos oli linjassa aiempien tutkimustulosten kanssa (99 Mandell H, Spiro H. When doctors get sick. New York: Plenum Publishing Corporation, 1988.,1010 McKevitt C, Morgan M. Anomalous patients: the experiences of doctors with an illness. Sociology of Health & Illness 1997;19:644-67.,1111 Schneck S. ”Doctoring“ doctors and their families. JAMA 1998;280:2039-42.,1212 Mäenpää E. Sairaalalääkärin jaksaminen työterveyshuollon näkökulmasta. Acta Universitatis Tamperensis 729. Tampereen yliopistopaino Oy Juvenes Print, 2000.,2322 Anonyymi. Lääkärin auktoriteettia on käytettävä oikein. Suom Lääkäril 2013;68:391-2.). Lääkärit voivat pelätä menettävänsä identiteettinsä ja itsetuntonsa sairastuessaan (1111 Schneck S. ”Doctoring“ doctors and their families. JAMA 1998;280:2039-42.). Profession identiteetin vahvuus estää lääkäreitä asettumasta potilaan rooliin. Lääkärit tulevat aina olemaan lääkäreitä, myös eläkkeelle jäätyään (1313 Klizman R. When doctors become patients. Oxford University Press, 2008.). Osa ongelmasta johtuu lääkärien omista asenteista. Jopa nuoret lääkärit näyttävät omaksuvan samoja käyttäytymistapoja (2423 Mäulen B. Wie Ärzte ihre Krankheiten erleben. Die verwundbaren Heiler. MMW Fortsche Med 2001;143:25-8.).

Lääkärit odottivat hoitavalta lääkäriltä hoitovastuun ottoa. Noin 87 % vastanneista koki hoitovastuun olleen hoitavalla lääkärillä, kuten sen pitäisikin olla. Silti 13 % koki olevansa itse vastuussa hoidostaan tai ei tiennyt, kumpi siitä oli vastuussa. Tämä tuo mieleen neuvottelun päätösvallasta (1010 McKevitt C, Morgan M. Anomalous patients: the experiences of doctors with an illness. Sociology of Health & Illness 1997;19:644-67.). Hoitovastuu jää potilaslääkärille, ellei hoitava taho ota vastuuta kantaakseen. Suomalaisen tapausselostuksen mukaan hoitovastuun kantaminen itse oli kohtuutonta vakavasti sairaalle lääkärille (1717 Kauppinen R, Lauhio B, Liljeström B. Onko diabeetikko turvassa yliopistosairaalassakaan? Suom Lääkäril 2007;62:3194-7.).

Jotkut vastanneista olivat olleet tyytyväisiä saatuaan pyytämättä samanlaisen sairausloman kuin muut potilaat. Toisaalta lääkärien oli vaikea ottaa vastaan sairauslomaa. Sairausloman tarpeellisuuden arvio kuuluu potilaan hoitoon ja siitä pitäisi voida keskustella luontevasti. Useimmat vastanneista lääkäreistä olivat työskennelleet sairaana tilanteessa, jossa he olisivat potilaalleen suositelleet sairauslomaa (2524 Balwin PJ, Dodd M, Wrate RM. Young doctors´ health - II. health and health behaviour. Social Science & Medicine 1997;45:41-4.).

Suomessa lähes 50 % vastanneista lääkäreistä oli käynyt työterveyshuollossa (1616 Elovainio M, Heponiemi T, Vänskä J ym. Miten suomalainen lääkäri voi 2000-luvulla? Suom Lääkäril 2007;62:2071-6.). Avun pyytäminen oli silti vaikeaa ja yhteydenottoon korkea kynnys. Perfektionismi näyttää olevan riski selviytymiselle kuten myös toimintakulttuuri ja koulutus, jotka tekevät avun pyytämisestä vaikeaa (2625 Mäenpää E, Virjo I. Lääkäri sairaana työssä. Suom Lääkäril 2012;68:3381-7.).

Lähetteitä ja jatkoseurantoja ei tutkimuksen mukaan aina ollut järjestetty. Lääkärit kokivat turvattomuuden tunnetta joutuessaan konsultoimaan ulkopuolisia asiantuntijoita jopa ollessaan potilaansa vuodeosastolla. Lääkäri on potilaana yhtä haavoittuvainen kuin muut ihmiset ja hyvä kohtaaminen on tärkeää (2221 Raivio M. Kipeitä havaintoja vuodeosastolta. Suom Lääkäril 2011;66:536-7.,2322 Anonyymi. Lääkärin auktoriteettia on käytettävä oikein. Suom Lääkäril 2013;68:391-2.).

Luottamuksellisuus koettiin ongelmallisena erityisesti sairaalassa. Lääkäripotilaat kokivat henkilökunnan puhuvan heidän sairaudestaan. Toinen ongelma olivat muut potilaat, jotka konsultoivat potilaslääkäriä saatuaan tietää, että joku potilaista oli lääkäri. Tämä siirsi lääkäripotilaan työympäristöön myös potilaan roolissa. Myös tämä on linjassa aiempien tutkimustulosten kanssa (1111 Schneck S. ”Doctoring“ doctors and their families. JAMA 1998;280:2039-42.) ja puhuttaa yhä edelleen (2726 Miller MN, McGowen KR. The painful truth: physicians are not invincible. Southern Medical Journal 2000;93:966-73.).

Tässä tutkimuksessa vastaajat kuvasivat koko hoitoketjun näkemistä itselleen hyödyllisenä. Hahn näkee omien kokemusten potilaan roolista kehittävän lääkärin ammatillista roolia (88 Hahn R. Between two worlds - Physicians as Patients. Medical Anthropology Quarterly 1985;16:87-98.). Potilaskokemukset voidaan nähdä myös empatian koulutuksena tulevaa työtä varten (1313 Klizman R. When doctors become patients. Oxford University Press, 2008.). Oppimismahdollisuus sairastamisprosessin kautta on tuotu esille myös tapaushaastattelussa (2827 Soininen M, Somerpuro V. Kun kaikki ei ole hyvin. Suom Lääkäril 2013;68:2814-6.). Jos lääkärit tunnistavat mahdollisuuden oppia työtään varten potilas kokemuksistaan, voivatko he myös oppia asettumaan potilaan rooliin?

Tähän saakka lääkärien terveydenhuolto on kansainvälisellä tasolla kohdennettu erilaisiin ohjelmiin, joissa tuetaan esimerkiksi päihdeongelmaisia kollegoita. Tavallisten lääkärien tavallisten sairauksien hoitaminen ja lääkärien omat asenteet terveyttään kohtaan eivät ole juurikaan saaneet huomiota. Lääkärit käyttävät niukasti terveydenhoitopalveluja, vaikka ne ovat tarjolla myös heille.

Jones pitää hyvin tärkeänä sitä, että lääkäriä hoitava lääkäri ymmärtää lääkärin hoitamisen vaikeuden ja sen, että jokainen konsultaatio on korkean riskin prosessi (2928 Vehmanen M, Anttonen T. Ulos tunnelista. Suom Lääkäril 2011;66:1394-7.). Tämä tutkimus tukee tätä näkemystä. Lääkäreitä hoitavien lääkärien olisi muistettava, että on tärkeää ylläpitää potilas-lääkärisuhdetta, joka mahdollistaa hoidon toteutumisen (3029 Jones P. Doctors as patients. Radcliffe, 2005;216.). Lääkäripotilaan luottamus on ansaittava. Tähän viittaavat myös suomalaiset tapausselostukset (esim. 18,27). Lääkäripotilaiden hoitamisesta tarvitaan koulutusta.

Tästä asiasta tiedettiin

Lääkärien itsehoito on tavallista.

Lääkärien on vaikea hakea apua itselleen.

Potilaiden asioiden hoitaminen on ensisijaista.

Tämä tutkimus opetti

Lääkärit raportoivat myönteisiä potilaskokemuksia enemmän kuin kielteisiä.

Potilaan rooli ja hoitovastuu olivat keskeisiä kysymyksiä.

Lääkärien tavallisetkin sairaudet tarvitsevat huomiota.

Kirjoittajat
Eliisa Mäenpää
LT, tutkija, työterveyshuollon erikoislääkäri
Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, perusterveydenhuollon yksikkö
Suomen Terveystalo Oy
eliisa.maenpaa@gmail.com
Irma Virjo
LT, yleislääketieteen erikoislääkäri, professori (emerita)
Tampereen yliopisto, lääketieteen yksikkö, yleislääketiede
Sidonnaisuudet
Kirjoittajat ovat ilmoittaneet sidonnaisuutensa seuraavasti (ICMJE:n lomake): Eliisa Mäenpää: apurahat (PSHP:n tiederahasto, Lääkäriliitto), luentopalkkiot (Lääkäriliitto, Duodecim, Helsingin ja Turun Lääkäripäivät). Irma Virjo: ei sidonnaisuuksia.
Kirjallisuutta
1
1 Waldron HA. Sickness in the medical profession. Ann Occup Hyg 1996;40:391-6.
2
10 McKevitt C, Morgan M. Anomalous patients: the experiences of doctors with an illness. Sociology of Health & Illness 1997;19:644-67.
3
11 Schneck S. ”Doctoring“ doctors and their families. JAMA 1998;280:2039-42.
4
12 Mäenpää E. Sairaalalääkärin jaksaminen työterveyshuollon näkökulmasta. Acta Universitatis Tamperensis 729. Tampereen yliopistopaino Oy Juvenes Print, 2000.
5
13 Klizman R. When doctors become patients. Oxford University Press, 2008.
6
14 Virtanen P, Kosunen E, Holmberg-Marttila D, Virjo I. What happens in PBL tutorial sessions? Analysis of medical students’ written accounts. Medical Teacher 1999:21:270-6.
7
15 Vänskä J, Hyppölä H, Halila H ym. Lääkäri 2003 - uutta tutkimustietoa lääkäreistä. Suom Lääkäril 2005;60:1975-9.
8
16 Elovainio M, Heponiemi T, Vänskä J ym. Miten suomalainen lääkäri voi 2000-luvulla? Suom Lääkäril 2007;62:2071-6.
9
17 Kauppinen R, Lauhio B, Liljeström B. Onko diabeetikko turvassa yliopistosairaalassakaan? Suom Lääkäril 2007;62:3194-7.
10
18 Savolainen H, Meier B, Berdat P. Lääkäri potilaana. Suom Lääkäril 2010;65:2118-23.
11
19 Seppänen A, Moilanen J-P. Jäätiköllä itsensä potilaana. Suom Lääkäril 2009;64:2204-7.
12
2 Forsythe M, Calnan M, Wall B. Doctors as patients: postal survey examining consultants and general practitioners adherence to guidelines. BMJ 1999;319:605-8.
13
20 Virtala A, Virjo I. University students seeking hormonal emergency contraception: why do they not want pregnancy now? When is it suitable to have
14
21 Raivio M. Kipeitä havaintoja vuodeosastolta. Suom Lääkäril 2011;66:536-7.
15
22 Anonyymi. Lääkärin auktoriteettia on käytettävä oikein. Suom Lääkäril 2013;68:391-2.
16
23 Mäulen B. Wie Ärzte ihre Krankheiten erleben. Die verwundbaren Heiler. MMW Fortsche Med 2001;143:25-8.
17
24 Balwin PJ, Dodd M, Wrate RM. Young doctors´ health - II. health and health behaviour. Social Science & Medicine 1997;45:41-4.
18
25 Mäenpää E, Virjo I. Lääkäri sairaana työssä. Suom Lääkäril 2012;68:3381-7.
19
26 Miller MN, McGowen KR. The painful truth: physicians are not invincible. Southern Medical Journal 2000;93:966-73.
20
27 Soininen M, Somerpuro V. Kun kaikki ei ole hyvin. Suom Lääkäril 2013;68:2814-6.
21
28 Vehmanen M, Anttonen T. Ulos tunnelista. Suom Lääkäril 2011;66:1394-7.
22
29 Jones P. Doctors as patients. Radcliffe, 2005;216.
23
3 Töyry S, Räsänen K, Kujala S ym. Self-reported health, illness, and self-care among Finnish physicians. Arch Fam Med 2000;9:1079-83.
24
30 Pendleton D, Schofield T, Tate P, Havelock P. The new consultation. Developing doctor-patient communication. Ensipainos “The Consultation” 1984. Korjattu painos 2004. Oxford Medical Publications. Oxford University Press 2004;61-2.
25
4 Rosvold EO, Bjertness E. Illness behaviour among Norwegian physicians. Scand J Public Health 2002;30:125-32.
26
5 Achte K. Kun lääkäri sairastuu. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1993.
27
6 Vartiovaara I. Delfiinin laulu. Uutta tietoa lääketieteestä. 2. painos. Keuruu: Otava, 1996.
28
7 Tyssen R. Lege-pasient-forholdet når pasienten også er lege. Tidskr Nor Lägeforen 2001;121:3533-55.
29
8 Hahn R. Between two worlds - Physicians as Patients. Medical Anthropology Quarterly 1985;16:87-98.
30
9 Mandell H, Spiro H. When doctors get sick. New York: Plenum Publishing Corporation, 1988.
31
children? Yearbook of Population Research in Finland XL 2004:40:119-31.
English summary

English summary: Physicians’ experience as patients

Physicians fall ill just like everyone else. They are also known to treat their own symptoms and diseases themselves, and many continue to work in spite of illness. The aim here was to investigate the kinds of experience physicians had had when being patients themselves.

Methods

A cross-sectional survey in public health care was carried out in the Tampere University Hospital catchment area, Finland, with the response rate being 65%. Research data comprised answers from 463 primary health care (PHC) physicians and 780 hospital physicians. The survey questionnaire included structured questions with regard to whether the respondents had been patients themselves and who had been in charge of their care. As to the latter question, the answer options were: “I myself”, “A colleague” and “Can’t say”. Physicians’ opinions were inquired about with questions “Are physician-patients dealt with the same way as any other patients?” and “Are physician-patients appropriately treated when they fall ill?” The answer options to these two questions were: “No”, “Yes”, and “Can’t say”. The last page of the questionnaire included a section headed: “My own experience as a patient or as a physician-patient’s doctor” and space was provided for free answers. The answers were analysed qualitatively using a collective consensus method.

Results

Of the respondents, 91% had at some time been patients themselves. Of these, 87% reported that a colleague had been responsible for their care, while 6% reported having been responsible for care themselves and 7% were unable to say who had been in charge of their care. Of those who had at some time been patients (n=1126), 27% (n=302) described their experiences in free answer format.

Good experiences as patients outnumbered the bad ones. Respondents reported that being familiar with the medical concepts and language made communication with the treating doctor easier. Furthermore, they reported that examinations and care had been well explained to them and that the care they had received was likewise excellent. On the other hand there were negative experiences: the physician-patients reported that they were not actively listened to and/or, their problems were not taken seriously. Physician-patients were sometimes left in charge of their own care. Prescriptions were not written, and referrals and/or rehabilitation were not arranged.

Conclusions

Many physician-patients had had positive experiences of having been patients. Some doctors, however, reported having been ignored when seeking medical help. The opportunity to experience the patient’s perspective was seen as important. The treating physician should be in charge of physician-patients’ care. Some respondents, however, reported having been left alone to organize their own care even with regard to serious diseases. Most physician-patients wished to be dealt with like any other patients.

Etusivulla juuri nyt

Ajassa
Alle puolet pääsi terveyskeskuslääkärin kiireettömälle vastaanotolle viikossa

Kaksi prosenttia asiakkaista odotti hoitoonpääsyä yli kolme kuukautta, selviää THL:n tilastosta.

Ajassa
HUS haluaa perustaa lasten ja nuorten kipukeskuksen

Uuden lastensairaalan tukisäätiö rahoittaa alussa keskuksen henkilöstökulut.

Kommentti
Valinnanvapaus on harha

– Moni kollegoista toimii tietämättään sisäänheittäjänä, kirjoittaa Heikki Laine.

Ajassa
Influenssaepidemia on käynnistymässä

Influenssaa on todettu eri puolilta Suomea ja kaiken ikäisiltä.

Ajassa
Tuula Rajaniemestä uusi puheenjohtaja

Varapuheenjohtajina jatkavat Jaana Puhakka (vas. ) ja Noora Ritamäki (oik).

Ajassa
Eläkeläisten jäsenmaksut uudistuvat – uudessa maksuluokassa alennus 75 prosenttia

Tänä vuonna tai aiemmin 70 vuotta täyttäneet yhä vapautettuja maksusta.