1. Lääkärilehti
  2. Tieteessä
  3. Lasten ahdistuneisuushäiriöiden hoito lastenpsykiatrian yksikössäSuuri osa voitaisiin hoitaa jo perustasolla
Alkuperäis­tutkimus 23/2021 vsk 76 s. 1483 - 1487

Lasten ahdistuneisuushäiriöiden hoito lastenpsykiatrian yksikössäSuuri osa voitaisiin hoitaa jo perustasolla

LÄHTÖKOHDAT Pelot ja ahdistuneisuushäiriöt ovat lapsilla yleisiä, joten perusterveydenhuollossa joudutaan usein arvioimaan niihin liittyvää hoidon tarvetta.

MENETELMÄT Selvitimme ahdistuneisuuden vuoksi erikoissairaanhoitoon ohjautuneiden lasten oirekuvaa, hoitoa ja jatkohoidon tarvetta potilasasiakirjamerkinnöistä. Aineisto poimittiin systemaattisella otannalla ajalta 17.5.2018–27.9.2019. Siihen sisällytettiin kaikki lapset (n = 181), joilla oli masennus-, ahdistus- tai pakko-oireita ja jotka olivat niiden takia ohjautuneet tutkittaviksi lastenpsykiatrian tutkimus-, akuutti- ja konsultaatioyksikköön. Lopullinen aineisto käsitti 80 lasta, joilla oli ensisijaisesti pelko- tai ahdistusoireita.

TULOKSET Valtaosa lapsista hyötyi lyhyestä fokusoidusta käyttäytymisterapeuttisesta hoitointerventiosta, ja yli puolella (55,7 %) käyntimäärä erikoissairaanhoidossa jäi vähäiseksi (≤ 8 käyntiä).

PÄÄTELMÄT Suuri osa ahdistusoireisista lapsista voitaisiin hoitaa jo perustasolla. Psykoedukaation lisäksi tulisi tarjota apua oireiden hallintaan yksilöllisesti tai ryhmässä.

Lasten ahdistuneisuushäiriöiden hoito lastenpsykiatrian yksikössäSuuri osa voitaisiin hoitaa jo perustasolla Kuva 1 / 5
         

Ahdistuneisuushäiriöillä tarkoitetaan pitkäkestoista, tilanteeseen nähden liiallista ja selvästi normaalia elämää haittaavaa ahdistuneisuutta (11 Kumpulainen K, Aronen E, Ebeling H, Laukkanen E. Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria. 2016:264–79.,22 American Psychiatric Association. Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders. 5. painos. American Psychiatric Association; 2013.,33 Rey JM, Martin A. JM Rey’s IACAPAP e–Textbook of Child and Adolescent Mental Health. 2019; Anxiety disorders in children and adolescents. Nature, development, treatment and prevention; (F): 1–16.). Se rajoittaa lapsen iänmukaista toimintakykyä esimerkiksi välttämiskäyttäytymisen takia (44 Beesdo K, Knappe S, Pine DS. Anxiety and anxiety disorders in children and adolescents: developmental issues and implications for DSM-V. Psychiatr Clin North Am 2009;32:483–524.,55 Ezpeleta L, Keeler G, Erkanli A, Costello EJ, Angold A. Epidemiology of psychiatric disability in childhood and adolescence. J Child Psychol Psychiatry 2001;42:901–14.).

Rajanveto normaalin ja patologisen ahdistuneisuuden välillä ei ole aina helppoa. Häiriöissä ahdistuneisuus on intensiteetiltään selvästi liiallista suhteessa ympäristön vaatimuksiin, sitä on tavallista vaikeampi hallita ja se heikentää toimintakykyä.

Lapsella voi olla piirteitä useista eri ahdistuneisuushäiriöistä.

Lapsuusikään kuuluu normatiivista ahdistuneisuutta ja ahdistusherkkiä kausia, kuten eroahdistus (12–18 kuukauden iässä), pelot, jotka liittyvät luonnonilmiöihin ja eläimiin (2–4-vuotiaana), kuolemaan tai omaan terveydentilaan (4–5-vuotiaana), mielikuvitusolentoihin, sairauksiin tai onnettomuuksiin (5–7-vuotiaana) sekä kaverisuhteisiin (12–18-vuotiaana) (11 Kumpulainen K, Aronen E, Ebeling H, Laukkanen E. Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria. 2016:264–79.,44 Beesdo K, Knappe S, Pine DS. Anxiety and anxiety disorders in children and adolescents: developmental issues and implications for DSM-V. Psychiatr Clin North Am 2009;32:483–524.,66 Wehry AM, Beesdo-Baum K, Hennelly MM, Connolly SD, Strawn JR. Assessment and treatment of anxiety disorders in children and adolescents. Curr Psychiatry Rep 2015;17:52.).

Pelko-oireita arvioitaessa on huomioitava lapsen kyky ymmärtää, mistä pelottavassa tilanteessa on pohjimmiltaan kyse. Normatiivisissakin peloissa tunnetila voi olla hetkellisesti voimakas mutta lievittyy nopeasti eikä yleisty tai vaikuta laajemmin lapsen toimintakykyyn. Lapsille ovat tyypillisiä myös reaktiiviset häiriöt, eli normatiiviset tunnereaktiot ymmärrettävästi stressaavissa tilanteissa (traumaattiset tapahtumat, perhetilanteen muutos). Oireet voivat olla tilapäisesti voimakkaita (intensiivistä pelkoa, univaikeuksia, vanhempaan ripustautumista), mutta ennuste on silti hyvä.

Ahdistuneisuushäiriöt ovat lapsilla yleisiä (11 Kumpulainen K, Aronen E, Ebeling H, Laukkanen E. Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria. 2016:264–79.,44 Beesdo K, Knappe S, Pine DS. Anxiety and anxiety disorders in children and adolescents: developmental issues and implications for DSM-V. Psychiatr Clin North Am 2009;32:483–524.,77 Bufferd SJ, Dougherty LR, Carlson GA, Rose S, Klein DN. Psychiatric disorders in preschoolers: continuity from ages 3 to 6. Am J Psychiatry 2012;169:1157–64.,88 Costello EJ, Mustillo S, Erkanli A, Keeler G, Angold A. Prevalence and development of psychiatric disorders in childhood and adolescence. Arch Gen Psychiatry 2003;60:837–44.,99 Polanczyk GV, Salum GA, Sugaya LS, Caye A, Rohde LA. Annual research review: A meta-analysis of the worldwide prevalence of mental disorders in children and adolescents. J Child Psychol Psychiatry 2015;56:345–65.,1010 Canino G, Shrout PE, Rubio-Stipec M ym. The DSM-IV rates of child and adolescent disorders in Puerto Rico: prevalence, correlates, service use, and the effects of impairment. Arch Gen Psychiatry 2004;61:85–93.). Esiintyvyydeksi on arvioitu noin 6,5 %. Lievemmästä oireilusta kärsii vielä suurempi osa (11 Kumpulainen K, Aronen E, Ebeling H, Laukkanen E. Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria. 2016:264–79.,1111 Goodman R, Scott S. Child and adolescent psychiatry 2012:95–101.). Perusterveydenhuollossa joudutaan siksi usein arvioimaan ahdistuneisuuteen liittyvää hoidon tarvetta (1212 Aalto-Setälä T, Huikko E, Appelqvist-Schmidlechner K, Haravuori H, Marttunen M. Kouluikäisten mielenterveysongelmien tuki ja hoito perustason palveluissa: Opas tutkimiseen, hoitoon ja vaikuttavien menetelmien käyttöön. 2020:109–17. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-547-6). Selvitimme ahdistuneisuuden vuoksi erikoissairaanhoitoon ohjautuneiden lasten oirekuvaa, hoitoa ja jatkohoidon tarvetta.

Aineisto ja menetelmät

Tutkimus perustuu systemaattiseen otokseen, joka käsittää kaikki HUS lastenpsykiatrian tutkimus-, akuutti- ja konsultaatioyksikköön tunne-elämän oireiden (masennus-, ahdistuneisuus- tai pakko-oireiden) vuoksi 17.5.2018–27.9.2019 ohjautuneet lapset (n = 181).

Heistä tutkimukseen otettiin ne, joilla oli 1) eroahdistusta, 2) pelkoja, jotka liittyivät esimerkiksi sairauksiin, onnettomuuksiin tai kaverisuhteisiin, 3) selittämättömiä somaattisia oireita ja/tai 4) yleistyneeseen ahdistuneisuuteen tai paniikkihäiriöön viittaavia laaja-alaisia oireita. Tutkimuksesta suljettiin pois ne, joilla oli ensisijaisesti mielialaoireita (n = 72), pakko-oireita (n = 14), mutismi (n = 2) tai reaktiivinen ahdistuneisuushäiriö (n = 13). Lopullinen aineisto käsitti 80 lasta, joita seurattiin 15.10.2019 saakka.

Sairauskertomuksista kerättiin retrospektiivisesti tiedot aiemmasta hoidosta ja tutkimuksista, oireiden kestosta, erikoissairaanhoidossa tehdyistä diagnooseista sekä hoidoista ja hoitojakson kestosta. Hoidosta vastaava lääkäri oli arvioinut lapsen toimintakykyä käyttäen Children´s Global Assessment Scale (CGAS) -asteikkoa (1313 Endicott J, Spitzer RL, Fleiss JL, Cohen J. The global assessment scale. A procedure for measuring overall severity of psychiatric disturbance. Arch Gen Psychiatry 1976;33:766–71.). Kun pisteitä on yli 61, vaikeudet ovat lieviä eivätkä heikennä toimintakykyä merkittävästi. Kun pisteitä annetaan 51–60, lapsen toimintakyky on vaihteleva ja vaikeuksia ilmenee esimerkiksi kotona tai koulussa, mutta ei kaikissa arjen toimintaympäristöissä.

Tulokset

Erikoissairaanhoitoon ohjatut lapset olivat keskimäärin 11,2-vuotiaita, ja heistä oli tyttöjä 71,3 %. Ennen hoitoon ohjautumista oireet olivat kestäneet keskimäärin 6,1 kk (hajonta 5,1). Lähes puolella oli ollut oireita yli puoli vuotta. Valtaosalla lapsista (56,2 %) ei ollut esimerkiksi tukikäyntejä psykologille tai koulukuraattorille ennen erikoissairaanhoitoon lähettämistä (taulukko 1).

Lapsista 60,0 % (n = 48) sai ahdistuneisuushäiriön diagnoosin (F93, F40 tai F41) (taulukko 2). Muutoin (n = 32) diagnoosiksi määritettiin masennus (F32–F33), tunnesäätelyn vaikeudet (F93.89) tai aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (F90.0). Alle 10-vuotiailla yleisin diagnoosi oli eroahdistushäiriö tai lapsuuden pelko- ja ahdistuneisuushäiriö. Yli 10-vuotiailla yleisimmät diagnoosit olivat lapsuusiän yleistynyt ahdistuneisuushäiriö tai sekamuotoinen ahdistus- ja masennustila. Yli 10-vuotiaista 43,3 %:lla (n = 29) oli vähintään kaksi diagnoosia ja 20,9 %:lla (n = 14) kolme diagnoosia.

Lasten toimintakyky oli tulovaiheessa yleensä kohtuullisen hyvä; CGAS-pisteet olivat keskimäärin 59,2 (taulukko 1). Alle 50 pistettä sai vain 13,2 % lapsista (n = 9). Heillä oli ahdistuneisuuden lisäksi usein muita psykiatrisia oireita (mm. masennus, ADHD). Suurimmalla osalla heistä (77,8 %) oli psykiatrinen lääkehoito tai usean lääkkeen kombinaatio (p < 0,05).

Suurin osa (77,8 %) lapsista, joiden CGAS oli tulovaiheessa alle 50, tarvitsi jatkohoitoa lastenpsykiatrian tai nuorisopsykiatrian poliklinikassa. Kahdella (22,2 %) heistä oli myös osastohoidon tai intensiivisen avohoidon jakso. Sen aikana lapsen kanssa työskennellään kahden viikon ajan arkipäivisin intensiivisesti ahdistuksen hallintakeinojen käyttöönottamiseksi.

Tutkimusaineiston lapsista 60,0 %:lla (n = 48) hoitokontakti päättyi tutkimusjakson aikana. Hoitojakson kesto oli heillä keskimäärin 4,0 kuukautta (hajonta 2,4), ja jakso käsitti useimmiten (55,7 %) ≤ 8 käyntiä.

Noin viidesosa (21,5 %) kaikista lapsista (n = 80) ohjautui jatkohoitoon lastenpsykiatrian poliklinikalle ja 12,7 %:lla hoito jatkui nuorisopsykiatrian poliklinikalla. Lyhyempi hoito (≤ 8 käyntiä) liittyi parempaan toimintakykyyn tulovaiheessa; CGAS oli tässä ryhmässä 63,1 ja 56,1 niillä, joilla käyntejä oli 9 tai enemmän (p < 0,05). Myös psykiatrinen lääkehoito oli yleisempää niillä, joilla käyntejä toteutui yli 21 (p < 0,05).

Hoito oli yleensä tuloksellista.

Kaikki perheet saivat psykoedukaatiota ahdistuneisuuden lievittämiseksi. Keskeisimmät muut hoitomuodot olivat fokusoitu yksilöllinen kognitiivis-terapeuttinen työskentely, fokusoitu ryhmämuotoinen kuntoutus (Cool Kids) (1414 Rapee RM, Lyneham HJ, Schniering CA, Wuthrich V. Cool kids: child & adolescent anxiety program. 2006.) sekä yksilöllinen muu hoito (mm. tiivis työskentely vanhempien kanssa, verkostotyö lastensuojelun ja/tai koulun kanssa, lapsen tukikäynnit sairaanhoitajan vastaanotolla) (taulukko 3). Noin kolmasosa (35,0 %) lapsista sai fokusoitua kognitiivis-terapeuttista hoitoa 4–10 kertaa.

Osa lapsista tarvitsi psykoedukaation ja psykososiaalisen hoidon lisäksi lääkehoitoa (36,2 %, n = 29). Yleisimmin käytetty lääke oli SSRI-lääke (n = 15), useimmiten fluoksetiini. Usealla SSRI-lääkehoitoa saaneista lapsista (73,3 %, n = 11) oli käytössään myös muita lääkkeitä, kuten melatoniini (n = 5), hydroksitsiinihydrokloridi (n = 3) tai ketiapiini/risperidoni (n = 5). ADHD-lääkehoito (metyylifenidaatti) oli seitsemällä lapsella.

Päätelmät

Ahdistuneisuusoireet ovat yleisiä erikoissairaanhoitoon ohjatuilla lapsilla. Tutkimuksemme mukaan oireet kuuluvat useisiin erilaisiin diagnostisiin luokkiin mutta ovat yleensä kapea-alaisia, asteeltaan lieviä ja reagoivat tavallisesti hyvin hoitoon. Alle 10-vuotiailla esiintyi tavallisesti eroahdistusoireita tai yksittäisiä pelkoja, kun taas yli 10-vuotiailla ilmeni monimuotoisempia oirekuvia. Lapsipotilaan tullessa erikoissairaanhoitoon toimintakyky kuvautui kuitenkin suhteellisen hyvänä. Tyypillistä oli, että vaikeuksia ilmeni satunnaisesti kotona tai koulussa, mutta ei kaikissa arjen toimintaympäristöissä.

Kuten tässäkin tutkimuksessa havaittiin, lapsuusiän tunne-elämän häiriöt ovat ilmiasultaan monimuotoisia, eivätkä ne useinkaan rajoitu selviksi kapea-alaisiksi kokonaisuuksiksi. Lapsella voi siten olla piirteitä useista eri ahdistuneisuushäiriöistä – joskus niin, etteivät minkään yksittäisen häiriön kriteerit varsinaisesti täyty (1515 Rapee RM, Schniering CA, Hudson JL. Anxiety disorders during childhood and adolescence: origins and treatment. Annu Rev Clin Psychol 2009;5:311–41.). Lapsuusiän tunne-elämän oireilla onkin yleensä hyvä ennuste, ja ne voivat väistyä spontaanisti.

Tässä aineistossa käytetyt hoitomuodot perustuvat kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan, josta on näyttöä lasten ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa (33 Rey JM, Martin A. JM Rey’s IACAPAP e–Textbook of Child and Adolescent Mental Health. 2019; Anxiety disorders in children and adolescents. Nature, development, treatment and prevention; (F): 1–16.,1414 Rapee RM, Lyneham HJ, Schniering CA, Wuthrich V. Cool kids: child & adolescent anxiety program. 2006.,1616 Schwartz C, Barican JL, Yung D, Zheng Y, Waddell C. Six decades of preventing and treating childhood anxiety disorders: a systematic review and meta-analysis to inform policy and practice. Evid Based Ment Health 2019;22:103–10.,1717 Wang Z, Whiteside SPH, Sim L ym. Comparative effectiveness and safety of cognitive behavioral therapy and pharmacotherapy for childhood anxiety disorders: A systematic review and meta-analysis. JAMA Pediatr 2017;171:1049–56.,1818 Creswell C, Waite P, Hudson J. Practitioner review: anxiety disorders in children and young people – assessment and treatment. J Child Psychol Psychiatry 2020;61:628–43.) Hoito oli yleensä tuloksellista. Yli puolella lapsista käyntimäärä erikoissairaanhoidossa jäi melko vähäiseksi (≤ 8). Nämä lapset hyötyivät lyhyestä fokusoidusta hoitointerventiosta ja psykoedukaatiosta.

Ahdistuneisuushäiriöiden kognitiiviset terapiat perustuvat psykoedukaatioon, tunteiden tunnistamisen harjoitteluun, kognitiiviseen restrukturointiin, rentoutusharjoituksiin ja asteittaiseen altistamiseen (11 Kumpulainen K, Aronen E, Ebeling H, Laukkanen E. Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria. 2016:264–79.,33 Rey JM, Martin A. JM Rey’s IACAPAP e–Textbook of Child and Adolescent Mental Health. 2019; Anxiety disorders in children and adolescents. Nature, development, treatment and prevention; (F): 1–16.,1111 Goodman R, Scott S. Child and adolescent psychiatry 2012:95–101.,1515 Rapee RM, Schniering CA, Hudson JL. Anxiety disorders during childhood and adolescence: origins and treatment. Annu Rev Clin Psychol 2009;5:311–41.). Terapiassa pyritään siihen, että lapsi oppii tunnistamaan ahdistuneisuuteen liittyviä psyykkisiä ja fyysisiä oireita sekä ahdistuneisuuteen vaikuttavia tiedollisia ja toiminnallisia tekijöitä siten, että hän asteittain uskaltaa kohdata ahdistaviksi koettuja tilanteita (1515 Rapee RM, Schniering CA, Hudson JL. Anxiety disorders during childhood and adolescence: origins and treatment. Annu Rev Clin Psychol 2009;5:311–41.). Erilaisia manualisoituja ja vaikuttavaksi osoitettuja hoitomalleja on jo käytössä (1616 Schwartz C, Barican JL, Yung D, Zheng Y, Waddell C. Six decades of preventing and treating childhood anxiety disorders: a systematic review and meta-analysis to inform policy and practice. Evid Based Ment Health 2019;22:103–10.). Osa niistä on ryhmämuotoisia ja osa yksilöllisiä tai perhekeskeisiä. Ryhmämuotoisista hoitomalleista on Suomessa käytössä esimerkiksi Cool Kids (1414 Rapee RM, Lyneham HJ, Schniering CA, Wuthrich V. Cool kids: child & adolescent anxiety program. 2006.,1616 Schwartz C, Barican JL, Yung D, Zheng Y, Waddell C. Six decades of preventing and treating childhood anxiety disorders: a systematic review and meta-analysis to inform policy and practice. Evid Based Ment Health 2019;22:103–10.).

Erikoissairaanhoidon potilaista 35,0 % sai yksilöllistä kognitiivis-terapeuttista hoitoa ja ryhmämuotoista hoitoa 7,5 % potilaista. Lapsista yhteensä 34,2 % ohjautui jatkohoitoon lastenpsykiatrian tai nuorisopsykiatrian poliklinikalle. Suurimmalla osalla heistä toimintakyky oli heikentynyt selvästi jo tulovaiheessa. Potilaan jatkohoitoa suunniteltaessa on siksi tärkeää arvioida lapsen toimintakyky ja pyrkiä yleensä ohjaamaan perustason interventioon ne, joiden toimintakyky on hyvä, ja erikoissairaanhoitoon ne, joiden toimintakyky on selvästi heikentynyt.

Lue myös

Lähes puolella lapsista oli ollut oireita yli 6 kk ennen lähetteen tekoa, eikä suurin osa heistä ollut saanut sitä ennen hoitoa perustasolla. Lasten lieviä ahdistuneisuushäiriöitä (CGAS > 61) voitaisiin hoitaa perusterveydenhuollossa antamalla perheille tietoa ja ohjausta, miten toimia lapsen oireiden kanssa, sekä tutkituilla lyhyillä yksilöllisillä tai ryhmämuotoisilla hoitointerventioilla.

Ahdistuneisuusoireiden arvioinnin tulisi käsittää täsmällinen kuvaus lapsen oireista ja toimintakyvystä (taulukko 4 ). Lisäksi arviointiin tulisi kuulua kuvaus ahdistusta laukaisevista (mm. muutokset perheympäristössä) ja ylläpitävistä kuormitustekijöistä (mm. kiusaaminen koulussa) sekä muista ajankohtaisista ahdistuneisuutta mahdollisesti lisäävistä kuormitustekijöistä (mm. univaikeudet, ravitsemukselliset pulmat sekä somaattiset sairaudet ja niiden oireet).

Erotusdiagnostiikan kannalta on oleellista ottaa huomioon oireiden kehityksellinen tarkoituksenmukaisuus, sillä lapsuusiän tunne-elämän häiriöillä tarkoitetaan pikemminkin normaalin kehityksen äärimuotoja kuin laadullisesti poikkeavia ilmiöitä. Laukaisevien ja oireita ylläpitävien tekijöiden tunnistaminen auttaa hoitosuunnitelman teossa. Lisäksi vanhemmille tulisi tarjota psykoedukaatiota (taulukko 5) ja neuvontaa jo ensimmäisen kontaktin yhteydessä, jotta oireita voitaisiin lievittää mahdollisimman varhain.

Ohjaus erikoissairaanhoitoon tulee kyseeseen, kun perusterveydenhuollon hoitointerventio ei auta, oireilu pitkittyy, se rajoittaa selvästi toimintakykyä tai kun siihen liittyy liitännäishäiriöitä (esimerkiksi ADHD ja/tai masennus) tai ilmeinen pitkäkestoisen hoidon tarve. Erikoissairaanhoidossa ahdistuneisuushäiriöiden psykososiaaliset hoitomuodot ovat ensisijaisia (11 Kumpulainen K, Aronen E, Ebeling H, Laukkanen E. Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria. 2016:264–79.,1717 Wang Z, Whiteside SPH, Sim L ym. Comparative effectiveness and safety of cognitive behavioral therapy and pharmacotherapy for childhood anxiety disorders: A systematic review and meta-analysis. JAMA Pediatr 2017;171:1049–56.), mutta lisäksi arvioidaan mahdollisia liitännäishäiriöitä (1919 Stern A, Agnew-Blais JC, Danese A ym. Associations between ADHD and emotional problems from childhood to young adulthood: a longitudinal genetically sensitive study. J Child Psychol Psychiatry 2020;61:1234–42.) ja lääkehoidon tarvetta (2020 Ipser JC, Stein DJ, Hawkridge S, Hoppe L. Pharmacotherapy for anxiety disorders in children and adolescents. Cochrane Database Syst Rev 2009:CD005170.).

Lasten ahdistuneisuushäiriöiden ennuste on yleensä hyvä, vaikka ne lisäävätkin psykiatristen häiriöiden riskiä aikuisiässä. Yli puolella aikuisista, joilla todetaan ahdistuneisuushäiriö, on ollut jokin ahdistuneisuushäiriödiagnoosi ennen 18 vuoden ikää (2121 Gregory AM, Caspi A, Moffitt TE, Koenen K, Eley TC, Poulton R. Juvenile mental health histories of adults with anxiety disorders. Am J Psychiatry. 2007;164:301–8.). Lisäksi masennuksen, käytöshäiriöiden ja päihdehäiriöiden riski on suurentunut (1515 Rapee RM, Schniering CA, Hudson JL. Anxiety disorders during childhood and adolescence: origins and treatment. Annu Rev Clin Psychol 2009;5:311–41.,2222 Dyer ML, Easey KE, Heron J, Hickman M, Munafò MR. Associations of child and adolescent anxiety with later alcohol use and disorders: a systematic review and meta-analysis of prospective cohort studies. Addiction 2019;114:968–82.). Lasten ahdistuneisuushäiriöiden hyvä hoito onkin tärkeää ennaltaehkäisyn näkökulmasta.

Ahdistuneisuusoireisiin tulisi tarjota tukea matalalla kynnyksellä, esimerkiksi kouluterveydenhuollossa ja oppilashuollossa (1212 Aalto-Setälä T, Huikko E, Appelqvist-Schmidlechner K, Haravuori H, Marttunen M. Kouluikäisten mielenterveysongelmien tuki ja hoito perustason palveluissa: Opas tutkimiseen, hoitoon ja vaikuttavien menetelmien käyttöön. 2020:109–17. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-547-6). Ahdistuneisuuden varhainen tunnistaminen ja hoito voivat parantaa hoitotulosta (1616 Schwartz C, Barican JL, Yung D, Zheng Y, Waddell C. Six decades of preventing and treating childhood anxiety disorders: a systematic review and meta-analysis to inform policy and practice. Evid Based Ment Health 2019;22:103–10.,1818 Creswell C, Waite P, Hudson J. Practitioner review: anxiety disorders in children and young people – assessment and treatment. J Child Psychol Psychiatry 2020;61:628–43.,2323 Rapee RM. Nature and psychological management of anxiety disorders in youth. J Paediatr Child Health 2015;51:280–4.,2424 Warwick H, Reardon T, Cooper P ym. Complete recovery from anxiety disorders following Cognitive Behavior Therapy in children and adolescents: A meta-analysis. Clin Psychol Rev 2017;52:77–91.

). Lisäksi tarvitaan riittävän pitkä seuranta, jotta oireiden pahentuminen, pitkittyminen tai uusiutuminen havaitaan nopeasti. Näyttöön perustuvien psykoedukatiivisten menetelmien ja strukturoitujen interventioiden käyttö on toivottavaa kaikilla tasoilla, joilla lasten ahdistuneisuushäiriöihin tarjotaan hoitoa.

Kirjoittajat
E. Juulia Paavonen
dosentti, LT, VTK, osastonylilääkäri, tutkimuspäällikkö
HUS Lastenpsykiatria ja Helsingin yliopisto, lastenpsykiatrian tutkimus-, akuutti- ja konsultaatioprosessi
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, hyvinvointivaikuttajat
Hanna Huhdanpää
LL, tohtorikoulutettava, erikoistuva lääkäri
HUS Lastenpsykiatria ja Helsingin yliopisto
Hanna Raaska
LT, osastonylilääkäri
HUS Lastenpsykiatria ja Helsingin yliopisto, neuropsykiatrian yksikkö
Leena Repokari
LT, linjajohtaja
HUS Lastenpsykiatria ja Helsingin yliopisto
Sidonnaisuudet

E. Juulia Paavonen: Konsultointi (Activity Stones, Biocodex) apurahat (Suomen Akatemia, Lastentautien tutkimussäätiö), luentopalkkiot (Biocodex).

Hanna Huhdanpää: Apurahat (Suomen Lääketieteen säätiö, Lastentautien tutkimussäätiö).

Hanna Raaska: Konsultointi (Biocodex), luentopalkkiot (Biocodex), matka-, majoitus- tai kokouskulut (Biocodex, Shire).

Leena Repokari: Ei sidonnaisuuksia.

Faktat

Tämä tiedettiin

Lasten pelko- ja ahdistuneisuusoireet ovat yleisiä.

Ahdistuneisuushäiriötä voidaan hoitaa kognitiivisen terapian keinoin.

Tutkimus opetti

Erikoissairaanhoitoon ohjautuneilla lapsilla on usein lieviä ahdistuneisuusoireita ja yleisesti varsin hyvä toimintakyky. Oireet lievittyvät hoidossa nopeasti.

Merkittävällä osalla tutkimuksen lapsista oli ilmennyt ahdistuneisuusoireita vähintään 6 kuukauden ajan ennen lähettämistä erikoissairaanhoitoon. Suurin osa lapsista ei kuitenkaan ollut saanut hoitoa oireisiinsa ennen kuin erikoissairaanhoidossa.

Ahdistusoireisille lapsille ja heidän vanhemmilleen tulisi tarjota neuvontaa ja ohjausta oireiden lievittämiseksi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa jo perusterveydenhuollossa.

Kirjallisuutta
1
Kumpulainen K, Aronen E, Ebeling H, Laukkanen E. Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria. 2016:264–79.
2
American Psychiatric Association. Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders. 5. painos. American Psychiatric Association; 2013.
3
Rey JM, Martin A. JM Rey’s IACAPAP e–Textbook of Child and Adolescent Mental Health. 2019; Anxiety disorders in children and adolescents. Nature, development, treatment and prevention; (F): 1–16.
4
Beesdo K, Knappe S, Pine DS. Anxiety and anxiety disorders in children and adolescents: developmental issues and implications for DSM-V. Psychiatr Clin North Am 2009;32:483–524.
5
Ezpeleta L, Keeler G, Erkanli A, Costello EJ, Angold A. Epidemiology of psychiatric disability in childhood and adolescence. J Child Psychol Psychiatry 2001;42:901–14.
6
Wehry AM, Beesdo-Baum K, Hennelly MM, Connolly SD, Strawn JR. Assessment and treatment of anxiety disorders in children and adolescents. Curr Psychiatry Rep 2015;17:52.
7
Bufferd SJ, Dougherty LR, Carlson GA, Rose S, Klein DN. Psychiatric disorders in preschoolers: continuity from ages 3 to 6. Am J Psychiatry 2012;169:1157–64.
8
Costello EJ, Mustillo S, Erkanli A, Keeler G, Angold A. Prevalence and development of psychiatric disorders in childhood and adolescence. Arch Gen Psychiatry 2003;60:837–44.
9
Polanczyk GV, Salum GA, Sugaya LS, Caye A, Rohde LA. Annual research review: A meta-analysis of the worldwide prevalence of mental disorders in children and adolescents. J Child Psychol Psychiatry 2015;56:345–65.
10
Canino G, Shrout PE, Rubio-Stipec M ym. The DSM-IV rates of child and adolescent disorders in Puerto Rico: prevalence, correlates, service use, and the effects of impairment. Arch Gen Psychiatry 2004;61:85–93.
11
Goodman R, Scott S. Child and adolescent psychiatry 2012:95–101.
12
Aalto-Setälä T, Huikko E, Appelqvist-Schmidlechner K, Haravuori H, Marttunen M. Kouluikäisten mielenterveysongelmien tuki ja hoito perustason palveluissa: Opas tutkimiseen, hoitoon ja vaikuttavien menetelmien käyttöön. 2020:109–17. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-547-6
13
Endicott J, Spitzer RL, Fleiss JL, Cohen J. The global assessment scale. A procedure for measuring overall severity of psychiatric disturbance. Arch Gen Psychiatry 1976;33:766–71.
14
Rapee RM, Lyneham HJ, Schniering CA, Wuthrich V. Cool kids: child & adolescent anxiety program. 2006.
15
Rapee RM, Schniering CA, Hudson JL. Anxiety disorders during childhood and adolescence: origins and treatment. Annu Rev Clin Psychol 2009;5:311–41.
16
Schwartz C, Barican JL, Yung D, Zheng Y, Waddell C. Six decades of preventing and treating childhood anxiety disorders: a systematic review and meta-analysis to inform policy and practice. Evid Based Ment Health 2019;22:103–10.
17
Wang Z, Whiteside SPH, Sim L ym. Comparative effectiveness and safety of cognitive behavioral therapy and pharmacotherapy for childhood anxiety disorders: A systematic review and meta-analysis. JAMA Pediatr 2017;171:1049–56.
18
Creswell C, Waite P, Hudson J. Practitioner review: anxiety disorders in children and young people – assessment and treatment. J Child Psychol Psychiatry 2020;61:628–43.
19
Stern A, Agnew-Blais JC, Danese A ym. Associations between ADHD and emotional problems from childhood to young adulthood: a longitudinal genetically sensitive study. J Child Psychol Psychiatry 2020;61:1234–42.
20
Ipser JC, Stein DJ, Hawkridge S, Hoppe L. Pharmacotherapy for anxiety disorders in children and adolescents. Cochrane Database Syst Rev 2009:CD005170.
21
Gregory AM, Caspi A, Moffitt TE, Koenen K, Eley TC, Poulton R. Juvenile mental health histories of adults with anxiety disorders. Am J Psychiatry. 2007;164:301–8.
22
Dyer ML, Easey KE, Heron J, Hickman M, Munafò MR. Associations of child and adolescent anxiety with later alcohol use and disorders: a systematic review and meta-analysis of prospective cohort studies. Addiction 2019;114:968–82.
23
Rapee RM. Nature and psychological management of anxiety disorders in youth. J Paediatr Child Health 2015;51:280–4.
24
Warwick H, Reardon T, Cooper P ym. Complete recovery from anxiety disorders following Cognitive Behavior Therapy in children and adolescents: A meta-analysis. Clin Psychol Rev 2017;52:77–91.

English summary

Treatment of paediatric anxiety disorders at the Child Psychiatric Evaluation, Acute and Consultation Process

Background Fears and anxiety disorders are common in children. Therefore clinicians in primary care often have to assess their significance.

Methods We evaluated the symptoms, treatment and need for further treatment on the basis of the medical records in children who were referred to a child psychiatric outpatient clinic. The sample comprised all children (N = 181) who were referred to the participating child psychiatric outpatient clinic between 17.5.2018 and 27.9.2019 and had mood or anxiety symptoms. Those with anxiety disorders, fears or separation anxiety were eligible for the study (N = 80).

Results We found that most of these children benefitted significantly from psychoeducation and short focused behavioural interventions. In the majority of the children (55.7%), the treatment period was short and the highest number of visits was eight.

Conclusions We conclude that majority of children with anxiety disorders could be effectively treated already in primary care. These children and their parents should be provided with psychoeducation as well as individualized or group-based therapy for symptom management.

Etusivulla juuri nyt

Tieteessä
Viruslääke paransi haimasolumallissa enterovirusten aiheuttaman kroonisen infektion

Viruslääkkeistä uusia mahdollisuuksia tyypin 1 diabeteksen hoitoon ja ehkäisyyn?

Ajassa
Husissa tehdään taas keuhkovaltimoiden puhdistusleikkauksia

Ensisijainen hoito silloin, kun akuutti keuhkoveritulppa ei liukene, vaan muuttuu krooniseksi keuhkovaltimoita ahtauttavaksi arpikudokseksi.

Ajassa
Jatkossa monen lääkärin työterveyshuollon järjestää hyvinvointialue

Kuntien palveluksesta siirrytään uudelle työnantajalle, jolloin vaihtuu myös työterveyshuollon toteuttamistapa.

Tieteessä
Ribosiklibin ja letrotsolin yhdistelmällä yli vuosi lisää elinaikaa levinneessä rintasyövässä

Samankaltaisia tuloksia voidaan odottaa myös kahdelta muulta sykliini4/6 kinaasin estäjältä.

Ajassa
Mehiläinen tiivistää yhteistyötä yliopistojen kanssa

Yritys solmi puitesopimukset tutkimus- ja opetusyhteistyön vahvistamiseksi lääkäreitä kouluttavien yliopistojen kanssa.