Lehti 34: Alkuperäis­tutkimus 34/2009 vsk 64 s. 2655 - 2660

Lasten ja nuorten aikuisten diabeteksen alueellinen ilmaantuvuus Suomessa

Lähtökohdat

Tavoitteena oli kuvata nuorten aikuisten tyypin 1 ja tyypin 2 diabeteksen alueellista ilmaantuvuutta Suomessa sekä päivittää nämä tiedot lasten tyypin 1 diabeteksen osalta.

Menetelmät

Vuosilta 1992-2001 kerättiin tiedot tyypin 1 ja tyypin 2 diabeteksen diagnooseista 15-39-vuotiailla nuorilla aikuisilla sekä tyypin 1 diabeteksen diagnooseista 0-14-vuotiailla lapsilla. Lähteinä käytettiin Kansanterveyslaitoksen diabetestietokantaa ja kansallisia rekistereitä. Analyysissä käytettiin hierarkkista bayesilaista spatiaalista mallia.

Tulokset

Nuorten aikuisten tyypin 1 diabeteksen riski oli suurentunut pienillä alueilla Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa. Nuorten aikuisten tyypin 2 diabeteksen riskissä ei todettu tilastollisesti merkitsevää alueellista vaihtelua. Lapsilla tyypin 1 diabeteksen riski oli suurentunut osassa Pohjois-Karjalaa ja Etelä-Savoa.

Päätelmät

Tyypin 1 diabeteksen suuren riskin alueilla esiintyy todennäköisesti riskiä lisääviä geneettisiä tai ympäristötekijöitä tai molempia.

Niina LammiPaul BlomstedtJohan ErikssonMarjatta KarvonenElena Moltchanova

Yhä useammat suomalaiset lapset ja nuoret sairastuvat diabetekseen. Tyypin 1 diabetes on yleistynyt alle 15-vuotiailla suomalaisilla jatkuvasti yli 40 vuoden ajan (1,2). Hiljattain on selvinnyt, että tyypin 1 diabetestapaukset lisääntyvät suomalaisilla nuorilla aikuisilla yhtä nopeasti kuin lapsilla, eli noin 4 % vuodessa (1,3). Näin nopea sairastuvuuden lisääntyminen ei selity yksin geneettisistä tekijöistä, ja näyttääkin siltä, että perinnöllisen taipumuksen lisäksi jokin tekijä ympäristössämme vaikuttaa taudin puhkeamiseen. Intensiivisestä tutkimustyöstä huolimatta tyypin 1 diabetekselle altistavia ympäristötekijöitä ei ole pystytty varmuudella tunnistamaan.

Nuorten ja jopa lasten sairastuminen tyypin 2 diabetekseen on yleistynyt kautta maailman. Suunta on selvä: sekä painoindeksi (4) että tyypin 2 diabeteksen ilmaantuvuus (3) suurenevat suomalaisilla nuorilla nopeasti. Elintavoilla on tunnetusti ratkaiseva merkitys tyypin 2 diabeteksen puhkeamisessa. Niistä erityisesti ruokailutottumuksissa on Suomessa edelleen huomattaviakin alueellisia eroja (5).

Diabeteksen lisääntymisen syiden selvittäminen on entistä tärkeämpää. Tietoa maantieteellisen ilmaantuvuuden eroista tarvitaan sekä etsittäessä diabeteksen puhkeamiseen vaikuttavia ympäristötekijöitä että suunniteltaessa ehkäisytoimenpiteitä. Lasten tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuudessa on aikaisemmin raportoitu merkittävää maantieteellistä vaihtelua. Sairastuvuus tyypin 1 diabetekseen näyttäisi olevan maaseutualueilla keskimäärin suurempi kuin kaupungeissa (6,7). Tämän tutkimuksen tavoitteena on päivittää tiedot tyypin 1 diabeteksen alueellisesta ilmaantuvuudesta suomalaisilla lapsilla sekä kuvata alueellisia eroja tyypin 1 ja tyypin 2 diabeteksen ilmaantuvuudessa suomalaisilla 15-39-vuotiailla nuorilla aikuisilla.

Menetelmät

Tutkimuksessa tarkasteltiin diabeteksen maantieteellistä jakautumista kahdessa suomalaisessa ikäryhmässä vuoden 1992 alusta vuoden 2001 loppuun. Nuorempaan ikäryhmään kuuluivat alle 15-vuotiaana tyypin 1 diabetekseen sairastuneet lapset ja vanhempaan ikäryhmään 15-39-vuotiaina tyypin 1 tai tyypin 2 diabeteksen diagnoosin saaneet nuoret aikuiset (taulukko 1).

Tiedot alle 15-vuotiaiden lasten diabetesdiagnooseista vuosina 1992-2001 saatiin Kansanterveyslaitokselle kerätystä tietokannasta, jonne sairaaloiden diabeteshoitajat ovat vuodesta 1986 asti ilmoittaneet lasten uudet tyypin 1 diabeteksen diagnoosit käyttäen tarkoitukseen suunniteltuja lomakkeita. Tietojen keräys Kansanterveyslaitoksen tietokantaan on kuvattu yksityiskohtaisesti aikaisemmin (8). Koska haluttiin varmistua, että kaikki uudet diagnoosit olivat mukana, käytettiin tietolähteinä lisäksi Stakesin hoitoilmoitusrekisteriä ja Kansaneläkelaitoksen erityiskorvausoikeusrekisteriä. Vuosina 1992-2001 tyypin 1 diabetekseen sairastui yhteensä 4 125 alle 15-vuotiasta lasta. Tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuus pojilla oli 45/100 000/vuosi ja tytöillä 42/100 000/vuosi.

Vuosina 1992-2001 tehdyt diabetesdiagnoosit 15-39-vuotiaille nuorille aikuisille kerättiin neljästä eri tietolähteestä. Diabeteshoitajat raportoivat nuorilla aikuisilla ilmenneet uudet diabetestapaukset Kansanterveyslaitokselle käyttäen tarkoitukseen suunniteltuja lomakkeita. Diabeteshoitajien raportit kattoivat viisi ensimmäistä tutkimusvuotta 1992-1996.

Tämän lisäksi Stakesin ylläpitämästä hoitoilmoitusrekisteristä kerättiin koko tutkimusjaksolta 1992-2001 hoitavan lääkärin tekemät ICD9- ja ICD10-diagnoosit jokaista sairaalakäyntiä kohti. Kansaneläkelaitoksen lääkekorvausrekisteristä haettiin tiedot ostetusta lääkityksestä (rekisteri sisältää lääkeostotiedot vuodesta 1994 alkaen) ja Kansaneläkelaitoksen erityiskorvausoikeusrekisteristä tiedot myönnetyistä erityiskorvausoikeuksista diabeteslääkkeisiin. Vuosina 1992-2001 diabetekseen liittyviä tietoja löytyi neljästä tietolähteestä yhteensä 8 547 nuorelta aikuiselta.

Diagnoosi-, erityiskorvaus- ja lääkeostotietojen perusteella tutkimuksesta suljettiin pois henkilöt, joilla oli sekundaarinen diabetes (347 henkilöä) tai raskausdiabetes (1 702 henkilöä). Jäljelle jääneiden henkilöiden diabetestyyppi määritettiin rekisteritietojen perusteella siten, että luokittelukriteeriksi valittiin yhtäpitävä diagnoositieto vähintään kahdesta eri rekisteristä. Tarvittaessa diabetestyyppi varmistettiin erityiskorvausoikeuden anomiseen käytettyjen B-lausuntojen kliinisistä tiedoista.

Luokittelun jälkeen tutkimukseen otettiin mukaan 3 078 tyypin 1 diabetekseen ja 2 392 tyypin 2 diabetekseen 15-39-vuotiaana sairastunutta henkilöä. 1 021 henkilön tiedot eivät riittäneet diabeteksen tyypin määrittämiseen, ja heidät suljettiin pois tutkimuksesta. Vuosina 1992-2001 tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuus 15-39-vuotiailla suomalaisilla miehillä oli 1,7-kertainen naisten vastaaviin lukuihin verrattuna. Miehillä ilmaantuvuus oli 22/100 000/vuosi ja naisilla 13/100 000/vuosi (3). Tyypin 2 diabeteksen ilmaantuvuus oli samanaikaisesti miehillä 15/100 000/vuosi ja naisilla 11/100 000/ vuosi (3).

Tutkimukseen mukaan luettujen henkilöiden asuinpaikat diagnoosivaiheessa saatiin Väestörekisterikeskuksesta ja maantieteelliset koordinaatit näille asuinpaikoille Tilastokeskuksesta. Tiedot väestön koosta vuonna 1998 saatiin Tilastokeskuksesta. Tutkimuksessa oletettiin, että riskiväestö tutkitulla kymmenen vuoden ajanjaksolla oli vuoden 1998 väestö kymmenkertaisena.

Tilastolliset menetelmät

Analyysissä käytettiin hierarkkista bayesilaista spatiaalista mallia (9,10), joka olettaa, että sairastumisriski vaihtelee maantieteellisesti toisiaan lähellä olevilla alueilla vähemmän kuin maantieteellisesti toisistaan etäällä olevilla alueilla. Analyysin vaatimusten ja yksityisyyden suojan vuoksi ilmaantuvuus ja väestömäärät koottiin 10 km x 10 km ruutuihin. Lappi jätettiin harvaan asuttuna pois analyyseistä.

Ensimmäiseksi tarkistettu mallinnus tehtiin olettaen, että sairastumisriski on maantieteellisesti erilainen miehillä ja naisilla (tai vastaavasti tytöillä ja pojilla). Koska posteriori-analyysin mukaan sukupuolten välillä ei todettu merkitseviä alueellisia eroja sairastumisriskissä, toinen mallinnus tehtiin olettaen, että miesten ja naisten diabetesriskeillä on vain tasoero. Sairastumisiän mahdollinen vaikutus otettiin huomioon jakamalla aineisto viiden vuoden ikäryhmiin sairastumisiän perusteella. Malli ajettiin WinBUGS:lla (11).

Eettiset näkökohdat

Valtakunnallinen terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta on hyväksynyt tutkimussuunnitelman. Tulokset on tallennettu ja raportoitu niin, ettei yksittäisiä henkilöitä voi tunnistaa.

Tulokset

Alle 15-vuotiaiden ja 15-39-vuotiaiden tyypin 1 diabeteksen sekä 15-39-vuotiaiden tyypin 2 diabeteksen maantieteellistä jakautumaa tarkasteltiin kutakin erikseen. Kaikille kolmelle ryhmälle estimoitiin diabeteksen alueellinen jakauma sukupuolen mukaan (kuvat 1-2, 4-5, 7-8). Mikään alue ei erottunut suuren tai pienen riskin alueena tilastollisesti merkitsevästi, minkä vuoksi estimoitiin alueelliset jakaumat myös molemmille sukupuolille yhdessä tilastollisen voiman lisäämiseksi (kuvat 3, 6 ja 9).

Alle 15-vuotiaat lapset, sekä pojat että tytöt, sairastuivat tyypin 1 diabetekseen keskimääräistä useammin Pohjois-Karjalassa, Etelä-Savossa ja Satakunnassa kuin muualla maassa (kuvat 1 ja 2). Kun poikien ja tyttöjen alueelliset jakaumat analysoitiin yhdessä, tyypin 1 diabeteksen riski oli merkitsevästi suurentunut verrattuna koko maan keskiarvoon (todennäköisyys 0,95) osassa Pohjois-Karjalaa ja Etelä-Savoa (kuva 3).

Koko maa huomioon ottaen 15-39-vuotiaiden naisten riski sairastua tyypin 1 diabetekseen oli huomattavasti pienempi kuin miesten riski (vrt. kuvat 4 ja 5). 15-39-vuotiailla miehillä oli keskimääräistä suurempi tyypin 1 diabeteksen riski itäisessä Suomessa Pohjois-Karjalasta Kainuuseen (kuva 4). Miesten suuren riskin aluetta oli myös Pohjois-Pohjanmaa.

Keskimääräistä pienempi diabetesriski miehillä oli Länsi-Suomen läänin alueella. Naisilla keskimääräistä suurempi tyypin 1 diabeteksen riski painottui Pohjois-Pohjanmaalle ja Kainuuseen (kuva 5). Naisten pienen riskin alueita olivat Varsinais-Suomi ja Etelä-Savo. Estimoitaessa miesten ja naisten tyypin 1 diabeteksen jakauma yhdessä osoittautui, että tyypin 1 diabeteksen riski oli merkitsevästi suurentunut pienillä alueilla Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa (kuva 6).

Riski sairastua nuorena aikuisena tyypin 2 diabetekseen oli 15-39-vuotiailla miehillä keskimääräistä suurempi Kainuussa ja Länsi-Suomen läänissä (kuva 7). Samanikäisillä naisilla tämä riski oli keskimääräistä suurempi Pohjanmaalla sekä itärajan tuntumassa Etelä-Karjalassa (kuva 8). Suomen suurimmat kaupungit sen sijaan erottuivat tyypin 2 diabeteksen keskimääräistä pienemmän riskin alueina molemmilla sukupuolilla (kuvat 7 ja 8). Naisten ja miesten tyypin 2 diabeteksen maantieteellisen jakauman estimointi yhdessä ei osoittanut tilastollisesti merkitseviä suuren riskin alueita (kuva 9).

Pohdinta

Tämän tutkimuksen tulokset osoittivat tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuudessa selvää alueellista vaihtelua Suomessa sekä 0-14-vuotiaiden että 15-39-vuotiaiden ikäryhmässä. Alle 15-vuotiailla lapsilla keskimääräistä suuremman riskin alue kulki vyömäisesti Suomen keskiosan läpi, kuten oli todettavissa jo tutkittaessa 1987-1996 diagnosoituja lapsia (6). Alueet, joilla riski sairastua tyypin 1 diabetekseen oli keskimääräistä suurempi, olivat alle 15-vuotiailla pojilla ja tytöillä lähes samat. Tämä viittaa siihen, että lapsena alkavan tyypin 1 diabeteksen mahdolliset ympäristön riskitekijät ovat molemmilla sukupuolilla samoja.

Tyypin 1 diabeteksen suuren ilmaantuvuuden alueet olivat 15-39-vuotiailla miehillä osittain samat kuin alle 15-vuotiailla pojilla. Erityisesti Pohjois-Karjalan alue erottui molemmissa ikäryhmissä keskimääräistä suuremman riskin alueena. Tytöillä ja naisilla ei sen sijaan ollut samankaltaisuutta tyypin 1 diabeteksen alueellisessa ilmaantuvuudessa.

Varhain alkavan tyypin 2 diabeteksen ilmaantuvuudessa ei todettu merkitsevää alueellista vaihtelua, vaikka tyypin 2 diabeteksen riski oli keskimääräistä pienempi suurimmissa kaupungeissa. Erot ilmaantuvuudessa ovat ainakin osittain selitettävissä ylipainon maantieteellisellä vaihtelulla: aikuisväestön terveyttä maakunnissa selvittävässä tutkimuksessa todettiin, että pääkaupunkiseudulla on keskimääräistä vähemmän ylipainoisia kuin muualla maassa. Väestön ylipaino oli sen sijaan keskimääräistä yleisempää Etelä-Pohjanmaalla, missä myös varhaisen tyypin 2 diabeteksen riski oli keskimääräistä suurempi (5).

Lue myös

Nuorella aikuisiällä alkavan tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuuden vaihtelua eri puolilla Suomea ei ole tietojemme mukaan selvitetty aikaisemmin. Tämän tutkimuksen toteuttaminen juuri Suomessa on tarkoituksenmukaista monestakin syystä. Erityistä mielenkiintoa tyypin 1 diabeteksen epidemiologiaan Suomessa tuo se, että lapsuusiän tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuus on täällä maailman suurin (1). Tämän takia voidaan olettaa mahdollisten tyypin 1 diabetekseen vaikuttavien ympäristötekijöiden olevan täällä helpommin löydettävissä kuin pienen ilmaantuvuuden maissa.

Suomessa on lisäksi erinomaiset rekisterit, joiden avulla voidaan saada väestöpohjaista tietoa sekä tyypin 1 että tyypin 2 diabeteksen ilmaantuvuudesta. Henkilötunnukseen perustuva tunnistaminen mahdollistaa diagnoositietojen ja asuinpaikkatietojen yhdistämisen yksiselitteisesti.

Kahta eri ikäryhmää vertailtaessa on kuitenkin otettava huomioon, että Kansanterveyslaitoksen diabetestietokannan kattavuuden on osoitettu olevan lähes 100 % (8), kun taas tutkimukseen otetut nuorten aikuisten diabeteksen diagnoosit eivät yllä yhtä hyvään kattavuuteen (12). Tähän on useita syitä. Diabeteksen diagnosointi nuorelta aikuiselta on haastavaa, eikä nuoren aikuisen diabeteksen tyyppiä voida aina määrittää heti diagnoosia tehtäessä. Myös tyypin 1 ja tyypin 2 diabeteksen välimuotoja esiintyy. Tässä tutkimuksessa n. 16 %:lta tutkimusjoukkoon kuuluneista nuorista aikuisista ei pystytty määrittämään diagnosoidun diabeteksen tyyppiä ja heidät suljettiin pois tutkimuksesta. Tämä luonnollisesti pienensi kattavuutta.

Aikuisiällä diabetesdiagnoosin saaneita henkilöitä ei myöskään välttämättä oteta alkuvaiheessa sairaalahoitoon, mikä voi johtaa siihen, ettei kyseinen henkilö päädy hoitoilmoitusrekisteriin. Tässä tutkimuksessa kaikista uusista nuorten aikuisten tyypin 1 diabetesdiagnooseista löydettiin arviolta 94 % (13, arviointiin käytetty metodi). Tyypin 2 diabeteksen kattavuus oli tätä pienempi, koska tutkimuksessa käytetyllä rekisteritietoihin perustuvalla menetelmällä oli mahdollista löytää vain diagnosoidut tyypin 2 diabetesta sairastavat henkilöt ja piilevää tyypin 2 diabetesta sairastavat puuttuivat tutkimuksesta kokonaan. Nämä puuttuvat piilevät tapaukset saattavat olla syynä siihen, ettei tyypin 2 diabeteksen ilmaantuvuudessa havaittu tilastollisesti merkitseviä alueellisia eroja tässä tutkimuksessa.

Etsittäessä mahdollisia tyypin 1 diabeteksen puhkeamiseen vaikuttavia ympäristötekijöitä on tärkeää ottaa huomioon, että altistuksesta taudin puhkeamiseen voi kulua pitkä aika. Tyypin 1 diabeteksen kehittymistä edeltää pitkä subkliininen vaihe. Erityisesti henkilöillä, joilla tyypin 1 diabetes ilmenee vasta aikuisiällä, tauti puhkeaa usein hiipien ja vähemmän rajusti kuin lapsilla. Tässä tutkimuksessa alueellisia eroja tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuudessa estimoitiin diagnoosivaiheessa ilmoitetun asuinpaikan perusteella. Varsinkin nuorten aikuisten tuloksia arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon, että asuinpaikka on voinut vaihtua ja diabetekseen altistavalle ympäristötekijälle on saatettu altistua jo aikaisemmassa asuinpaikassa. Ei myöskään tiedetä, vaikuttavatko tyypin 1 diabetekselle altistavat tekijät laukaisevina tekijöinä tautiprosessin alkuvaiheessa, vai nopeuttavatko ne vain jo alkanutta haiman beetasolujen tuhoutumista.

Tässä tutkimuksessa todetuilla tyypin 1 diabeteksen suuren riskin alueilla esiintyy todennäköisesti sekä geneettisiä että ympäristöön liittyviä tekijöitä, jotka vaikuttavat sekä lapsuudessa että nuorena aikuisena puhkeavan tyypin 1 diabeteksen riskiin. Varhain alkavan tyypin 2 diabeteksen ilmaantuvuuden todettiin olevan keskimäärin - mutta ei merkitsevästi - pienempi suurimpien kaupunkien alueilla. Tämä voisi viitata tyypin 2 diabeteksen kannalta merkittäviin elintapaeroihin kaupungeissa ja maaseutualueilla.

Tästä asiasta tiedettiin

- Alle 15-vuotiailla tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuudessa on selvää maantieteellistä vaihtelua Suomessa.

- Alle 15-vuotiailla suomalaisilla sairastuvuus tyypin 1 diabetekseen on maaseutualueilla keskimäärin suurempi kuin kaupungeissa.

Tämä tutkimus opetti

- Tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuudessa todettiin tilastollisesti merkitsevää maantieteellistä vaihtelua myös 15-39-vuotiailla.

- Tyypin 1 diabeteksen suuren ilmaantuvuuden alueet olivat osittain samat pojilla ja nuorilla miehillä.

- Varhain alkavan tyypin 2 diabeteksen ilmaantuvuudessa ei todettu tilastollisesti merkitseviä alueellisia eroja.


Sidonnaisuudet
Niina Lammi, Paul Blomstedt, Marjatta Karvonen ja Elena Moltchanova ovat saaneet tämän artikkelin kirjoittamiseksi apurahaa (National Institutes of Health ja Suomen Akatemia). Niina Lammi on osallistunut lääkeyrityksen kustannuksella ulkomaiseen kongressiin. Johan Eriksson on toiminut lääkeyritysten tilaisuuksissa esiintyjänä ja osallistunut yritysten kustannuksella ulkomaisiin kongresseihin. Tutkimuksen rahoittivat National Institutes of Health (NIH) ja Suomen Akatemia.

Kirjallisuutta
1
Harjutsalo V, Sjöberg L, Tuomilehto J. Time trends in the incidence of type 1 diabetes in Finnish children: a cohort study. Lancet 2008;371:1777-82.
2
Tuomilehto J, Karvonen M, Pitkäniemi J ym. Record-high incidence of Type I (insulin-dependent) diabetes mellitus in Finnish children. The Finnish Childhood Type I Diabetes Registry Group. Diabetologia 1999;42:655-60.
3
Lammi N, Blomstedt PA, Moltchanova E, Eriksson JG, Tuomilehto J, Karvonen M. Marked temporal increase in the incidence of type 1 and type 2 diabetes among young adults in Finland. Diabetologia 2008;51:897-9.
4
Rimpelä A, Rainio S, Pere L ym. Suomalaisten nuorten terveys 1977-2003. Suom Lääkäril 2004;59:4229-35.
5
Helakorpi S, Laitalainen E, Absetz P, Torppa J, Uutela A, Puska P. Aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys maakunnissa 1978-2005. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B15/2007.
6
Rytkönen M, Ranta J, Tuomilehto J, Karvonen M. Bayesian analysis of geographical variation in the incidence of Type I diabetes in Finland. Diabetologia 2001;44 Suppl 3:B37-44.
7
Rytkönen M, Moltchanova E, Ranta J, Taskinen O, Tuomilehto J, Karvonen M. The incidence of type 1 diabetes among children in Finland - rural-urban difference. Health Place 2003;9:315-25.
8
Tuomilehto J, Lounamaa R, Tuomilehto-Wolf E ym. Epidemiology of childhood diabetes mellitus in Finland - background of a nationwide study of type 1 (insulin-dependent) diabetes mellitus. The Childhood Diabetes in Finland (DiMe) Study Group. Diabetologia 1992;35:70-6.
9
Ranta J, Penttinen A. Probabilistic small area risk assessment using GIS-based data: a case study on Finnish childhood diabetes. Geographic information systems. Statistics in medicine. 2000;19:2345-59.
10
Besag J, York J, Mollie A. Bayesian Image Restoration, with two applications in spatial statistics. Annals of the Institute of Statistical Mathematics 1991;43:1-59.
11
The Bugs Project. WinBUGS. http://www.mrc-bsu.cam.ac.uk/ bugs/ winbugs/contents.shtml
12
Lammi N, Taskinen O, Moltchanova E ym. A high incidence of type 1 diabetes and an alarming increase in the incidence of type 2 diabetes among young adults in Finland during 1992 to 1996. Diabetologia 2007;50:1393-1400.
13
LaPorte RE, McCarty D, Bruno G, Tajima N, Baba S. Counting diabetes in the next millennium. Application of capture-recapture technology. Diabetes Care 1993;16:528-34.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030