1. Lääkärilehti
  2. Tieteessä
  3. Lastenpsykiatrinen akuuttiosastohoito TAYS:ssa 2017–18
Alkuperäis­tutkimus 50-52/2019 vsk 74 s. 2943 - 2947

Lastenpsykiatrinen akuuttiosastohoito TAYS:ssa 2017–18

Lähtökohdat Lasten ja nuorten akuutti psykiatrinen oireilu on lisääntynyt.

Menetelmät Tampereen yliopistollisen sairaalan lastenpsykiatrian akuuttiosaston 100 potilaan potilas-

asiakirjoista selvitettiin osastohoidon syitä, sisältöä, vaikuttavuutta ja jatkohoitosuosituksia.

Tulokset Potilaiden iän mediaani oli 11 vuotta ja sukupuolijakauma tasainen. Lähetteitä tuli eniten lasten­psykiatrisesta erikoissairaanhoidosta. Yleisin lähetteen syy oli itsetuhoisuus. Potilailla oli paljon psykososiaalista kuormitusta. Psyykenlääkehoito oli yleistä osastojakson aikana, erityisesti psykoosilääkkein. Osastojaksolla toimintakykymittarien tulokset paranivat merkittävästi. Suurin osa jatkohoitosuosituksista oli erikois­sairaanhoitoon.

Päätelmät Potilailla oli vakavia mielenterveyden häiriöitä ja heidän toimintakykynsä oli heikko. Akuuttihoitoon saatiin hyvä vaste lasten terveyden ja toimintakyvyn mittareilla.

Lastenpsykiatrinen akuuttiosastohoito TAYS:ssa 2017–18 Kuva 1 / 4
       

Lasten akuutin psykiatrisen hoidon tarve on lisääntynyt kaikkialla maailmassa (11 Mapelli E, Black T, Doan Q. Trends in pediatric emergency department utilization for mental health-related visits. J Pediatr 2015;167:905–10.,22 Plemmons G, Hall M, Doupnik S, Gay J ym. Hospitalization for suicide ideation or attempt: 2008–2015. Pediatrics 2018;141(6):e20172426.). Diagnosoitujen lastenpsykiatristen häiriöiden esiintyvyys ei vaikuta lisääntyneen, mutta häiriöiden profiilissa on voinut tapahtua muutoksia (33 Bor W, Dean A, Najman J ym. Are child and adolescent mental health problems increasing in the 21st century? A systematic review. Aust N Z J Psychiatry 2014;48:606–16.,44 Kronström K, Ellilä H, Kuosmanen L, Kaljonen A ym. Changes in the clinical features of child and adolescent psychiatric inpatients: a nationwide time-trend study from Finland. Nord J Psychiatry 2016;70:436–41.).

Suomessa lasten mielenterveyspalvelujen käyttö ja lastenpsykiatriseen erikoissairaanhoitoon ohjattujen 0–12-vuotiaiden lasten määrä on kasvanut viime vuosina (5–8). TAYS:n lastenpsykiatrian klinikkaan osoitettujen lähetteiden määrä lisääntyi 26 % vuodesta 2016 (1 020) vuoteen 2017 (1 285). Erityisesti päivystyslähetteiden määrän kasvu on ollut merkittävä, 52 % vuodesta 2015 (153) vuoteen 2018 (233).

Lastenpsykiatristen häiriöiden profiilissa on voinut tapahtua muutoksia.

Lastenpsykiatrisen hoidon painopiste Suomessa on siirtynyt osastohoidosta avohoitoon ja osastohoitoajat ovat lyhentyneet (66 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tilastoraportti, psykiatrinen erikoissairaanhoito 2016 (päivitetty 22.3.2018). https://thl.fi/fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/erikoissairaanhoidon-palvelut/psykiatrinen-erikoissairaanhoito). Osastopotilaista noin kolme neljäsosaa on poikia, ja hoidon syinä ovat yleisimmin käytös- ja tunnehäiriöt, ADHD ja kehityshäiriöt (44 Kronström K, Ellilä H, Kuosmanen L, Kaljonen A ym. Changes in the clinical features of child and adolescent psychiatric inpatients: a nationwide time-trend study from Finland. Nord J Psychiatry 2016;70:436–41.). Päivystysluonteiseen psykiatriseen hoitoon ohjattujen lasten sukupuolijakauma on tasaisempi ja yleisimpiä hoitoon tulon syitä ovat itsetuhoisuus ja aggressiivisuus (99 Kumpulainen K, Pietikäinen E, Räsänen E. Lastenpsykiatrian osastolle päivystysluonteisesti hoitoon ohjatut lapset ja varhaisnuoret. Suom Lääkäril 1999;54:3815–21.,1010 Talka A-K, Kumpulainen K. Akuutisti osastohoitoon ohjattujen lasten psyykelääkehoito. Suom Lääkäril 2014;70:33–8.).

Tämän tutkimuksen taustalla ovat lastenpsykiatrista akuuttiosastohoitoa tarvitsevien alle 13-vuotiaiden lasten määrän moninkertaistuminen TAYS:n alueella viime vuosina, vuonna 2018 voimaan tullut päivystys- ja osastotoimintaa säätelevä keskittämisasetus (1111 Valtioneuvoston asetus erikoissairaanhoidon työnjaosta ja eräiden tehtävien keskittämisestä 24.8.2017/582. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2017/20170582) ja näihin liittyvä lastenpsykiatrian palvelujen uudelleenjärjestäminen ja toimintamallien kehittäminen.

Tavoitteena oli kerätä tietoa lastenpsykiatrian akuuttiosastolla hoidossa olleista potilaista, lähetteiden alkuperästä, syistä ja tyypeistä sekä potilaiden diagnooseista. Osastolla tutkitaan ja hoidetaan kiireellistä tai päivystyksellistä kokovuorokautista hoitoa tarvitsevia alle 13-vuotiaita lapsia. Hoidon tavoitteena on akuutin oireilun rauhoittaminen ja psyykkisen tilan arviointi. Tutkimuksessa selvitettiin myös akuuttiosastohoidon lääkehoito- ja tutkimuskäytänteitä, hoidon vaikuttavuutta ja potilaiden jatkohoito- ja tukitoimisuosituksia.

Aineisto ja menetelmät

Tutkimusaineisto koostui sadasta TAYS:n lastenpsykiatrian akuuttiosastolla 8.8.2017–26.4.2018 hoidetusta potilaasta. Potilasrekisteristä kerättiin tiedot osastojakson alussa tehdyistä alkuarvioista ja loppulausunnoista. Potilaisiin ei oltu yhteydessä. Tutkimukseen saatiin lupa johtavalta ylilääkäriltä.

Alkutilanteen ja akuuttiosastohoidon vaikuttavuuden arvioinnissa käytettiin LAPS-, CGAS- ja HoNOSCA-lomakkeita, jotka päivystävä lääkäri täytti potilaan tullessa osastolle ja lapsen kotiuttanut lääkäri osastojakson lopussa.

LAPS-lomake on 4–13-vuotiaiden lasten psykososiaalisen terveyden arviointimenetelmä, jossa kokonaispistemäärän (0–36) arvo 4–7 viittaa perustason tukitoimien tarpeeseen ja sitä suurempi pistemäärä erikoissairaanhoidon tutkimuksen tai hoidon tarpeeseen (1212 Borg A, Kaukonen P, Salmelin R ym. LAPS-lomake – menetelmä lapsen psykososiaalisen terveyden arviointiin. Duodecim 2019;4:393–401.).

CGAS-mittarilla (Children’s Global Assessment Scale) arvioidaan alle 18-vuotiaiden lasten yleistä toimintakykyä asteikolla 0–100 huomioimatta mahdollisia mielenterveysdiagnooseja, ja se on todettu arvioijasta ja ajasta riippumatta luotettavaksi (1313 Shaffer D, Gould MS, Brasic J ym. A Children’s Global Assessment Scale (CGAS). Arch Gen Psychiatry 1983;40:1228–31.). Pistemäärä 70 tai suurempi kuvaa normaalia tai vain hieman heikentynyttä toimintakykyä, ja 40 tai pienempi pistemäärä merkitsee todennäköistä sairaalahoidon tarvetta.

HoNOSCA (Health of the Nation Outcome Scales for Children and Adolescents) on lasten ja nuorten oireiden sekä sosiaalisen ja fyysinen toimintakyvyn mittari, joka on todettu kliinisessä käytössä luotettavaksi (arvioitsijoiden välinen yhteneväisyys) ja herkäksi. Suurempi pistemäärä asteikolla 0–52 tarkoittaa huonompaa toimintakykyä (1414 Garralda ME, Yates P, Higginson I. Child and adolescent mental health service use. HoNOSCA as an outcome measure. Br J Psychiatry 2000;177:52–8.).

Luokiteltuja muuttujia kuvaillaan frekvensseillä ja niiden eroa ryhmien välillä testattiin Fisherin eksaktilla testillä. Jatkuvat muuttujat eivät ole normaalijakautuneita, joten niistä raportoidaan mediaani, ala- ja yläkvartiili sekä tarvittaessa vaihteluväli. Jatkuvien muuttujien muutoksen merkitsevyyttä testattiin Wilcoxonin merkkitestillä. Tilastollisesti merkitsevänä pidettiin p-arvoa < 0,05. Tilastolliset analyysit tehtiin IBM SPSS Statistics (versio 25) -ohjelmalla.

Tulokset

Osaston potilaiden mediaani-ikä oli 11 vuotta (ala- ja yläkvartiilit 10–12), ja 43 % oli 12-vuotiaita. Kaikista potilaista 51 % ja 12-vuotiaista 37 % oli poikia. Potilaista 29 % asui molempien biologisten vanhempiensa kanssa, yksinhuoltajaperheissä 32 %, vuoroviikoin vanhempien luona 5 %, jommankumman vanhemman uusperheessä 14 % ja kodin ulkopuolelle sijoitettuna 20 %.

Osastojakso kesti keskimäärin 13 vuorokautta (ala- ja yläkvartiilit 9–17, vaihteluväli 2–53). Eniten potilaita osastolle tuli huhtikuussa (n = 17), vähiten helmikuussa (n = 7).

Eniten potilaita akuuttiosastolle ohjattiin TAYS:n lastenpsykiatrian poliklinikalta (39 %). Kahdella kolmasosalla lähettämisen syy oli oiretasolla itsetuhoisuus ja vajaalla puolella aggressiivisuus. Noin puolella potilaista lähetteessä mainittiin useampi kuin yksi syy. Potilaista 15 % tuli osastolle tarkkailulähetteellä, ja heistä mielenterveyslain mukaiseen tarkkailuun jäi seitsemän potilasta. (taulukko 1). Heidän ikäjakaumansa oli samankaltainen kuin koko otoksessa.

Hoitoon tullessa useampi kuin yksi diagnoosi oli 43 %:lla potilaista ja hoidosta lähtiessä 71 %:lla. Yleisimmin käytetyt diagnoosiryhmät olivat jokin mielialahäiriö, ahdistuneisuushäiriö ja samanaikainen käytös- ja tunnehäiriö. Sosioekonomisiin ja psykososiaalisiin olosuhteisiin liittyviä terveysvaaroja (Z-diagnoosit) oli todettu hoidon alussa 19 %:lla ja lopussa 54 %:lla potilaista; yleisimmin käytetty oli perheeseen ja kotitalouteen vaikuttava muu rasittava elämäntapahtuma (Z63.7) (taulukko 2).

Osastohoitoon tullessa psyykenlääkitys oli 48 %:lla potilaista. Useampi kuin yksi psyykenlääke oli 15 %:lla käytössä joko tarvittaessa tai säännöllisesti. Hoitojaksojen aikana ja jälkeen psyykenlääkitys oli kahdella kolmasosalla potilaista. Hoitojaksojen jälkeen 17 %:lla potilaista oli useampi kuin yksi lääke. Suurin muutos oli psykoosilääkkeiden ja melatoniin käytön lisääntyminen osastojakson aikana (kuvio 1Toimintakykymittarit. ).

Yleisimmät hoitoon lähettämisen syyt olivat itsetuhoisuus ja aggressiivisuus.

Osastojakson aikana lastenpsykiatrisia yksilötutkimuksia tehtiin 79 %:lle potilaista. Vähintään yksi perhekäynti toteutui 69 %:lla. Potilaista 50 %:lle tehtiin somaattisia tutkimuksia, 48 %:lta otettiin laboratoriokokeita ja 47 %:lta EKG. EKG otettiin todennäköisemmin psykoosilääkitystä saaneilta potilailta (p = 0,024). Muuta yhteyttä psyykenlääkehoidon ja tehtyjen tutkimusten välillä ei todettu.

Osastojakson aikainen muutos CGAS-pisteissä oli keskimäärin 12 (ala- ja yläkvartiilit 8–16, p = 0,003) ja HoNOSCA-pisteissä -4 (ala- ja yläkvartiilit –7– –1, p = 0,005) (kuvio 2Kansikuva. ).

Ennen akuuttiosastojaksoja 42 %:lla potilaista oli lastensuojelun ja 22 %:lla perhepalvelujen asiakkuus. 24 %:lla ei ollut kumpaakaan asiakkuutta. Vastaavat luvut jakson jälkeen olivat 60 %, 17 % ja 23 %. Tulovaiheessa tieto asiakkuuksista puuttui 12 %:lta ja osastojakson jälkeen 24 %:lta.

Osastojakson jälkeen suurin osa potilaista ohjattiin erikoissairaanhoitoon: polikliiniseen hoitoon ohjattiin 78 % ja kiireettömään osastohoitoon tehtiin lähete 18 %:lle potilaista. Potilaista 13 % ohjattiin jatkohoitoon perheneuvolaan, 6 % perus- tai kouluterveydenhuoltoon ja 6 % nuorisopsykiatrialle.

Pohdinta

Lastenpsykiatrisessa hoidossa enemmistönä ovat pojat ja nuorisopsykiatrisessa tytöt (44 Kronström K, Ellilä H, Kuosmanen L, Kaljonen A ym. Changes in the clinical features of child and adolescent psychiatric inpatients: a nationwide time-trend study from Finland. Nord J Psychiatry 2016;70:436–41.,66 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tilastoraportti, psykiatrinen erikoissairaanhoito 2016 (päivitetty 22.3.2018). https://thl.fi/fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/erikoissairaanhoidon-palvelut/psykiatrinen-erikoissairaanhoito). Tässä tutkimuksessa potilaiden sukupuolijakauma oli tasainen. Tämän voi selittää se, että aineistossa oli paljon nuoruusikää lähestyviä potilaita ja että aineistossa yleiset ahdistuneisuushäiriöt ovat yleisempiä tytöillä (1515 Mclean C, Asnaani A, Litz B ym. Gender differences in anxiety disorders: prevalence, course of illness, comorbidity and burden of illness. J Psychiatr Res 2011;45:1027–35.).

Potilaiden mielenterveyshäiriöt olivat tulosyiden ja diagnoosien perusteella vakavia. Yleisimmät hoitoon lähettämisen syyt olivat itsetuhoisuus ja aggressiivisuus, jotka ovat lapsilla epäspesifisiä, diagnoosista riippumattomia oireita. Paikallinen käytäntö ja päivystysoppaan ohjeistus kirjata itsetuhoisen potilaan diagnoosiksi F38.8 (muu mielialahäiriö) selittää tämän diagnoosin yleisyyttä aineistossa. Osastojakson aikana diagnoosit tarkentuvat ja voivat muuttua. Kuten aiemmissakin tutkimuksissa (1616 Green J, Jacobs B, Beecham J ym. Inpatient treatment in child and adolescent psychiatry – a prospective study of health gain and costs. J Child Psychol Psychiatry 2007;48:1259–67.,1717 Demirgoren B, Ozbek A, Gencer O. Factors affecting improvement of children and adolescents who were treated in the child and adolescent psychiatry inpatient unit. J Int Med Res 2017;45:1318–23.), monihäiriöisyys oli aineistossa yleistä: lähes kolmella neljäsosalla potilaista oli hoitojakson jälkeen useampi kuin yksi diagnoosi.

Tahdosta riippumattoman hoidon tarpeen arvioon edellytettävää M1-lähetettä (1818 Mielenterveyslaki 14.12.1990/1116. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1990/19901116) oli käytetty 15 %:lla potilaista. Luku on korkea, kun huomioidaan potilaiden ikäjakauma. M1-lähetteiden ja tarkkailuun otettujen alle 13-vuotiaiden potilaiden määrä on lisääntynyt useissa sairaanhoitopiireissä viime vuosina (TAYS tietopalvelu, Lindholm Päivi, Lope Tatu, Puustjärvi Anita, henkilökohtainen tiedonanto). On epäselvää, kuvaako muutos lasten vakavien mielenterveyshäiriöiden lisääntymistä ja varhentumista vai ovatko lähetekäytännöt muuttuneet. Jatkotutkimus asiasta on tarpeen.

Lue myös

Lääkehoidon ja erityisesti psykoosilääkkeiden käyttö lastenpsykiatristen häiriöiden hoidossa on lisääntynyt viime vuosina (1919 Kronström K, Kuosmanen L, Ellilä H ym. National time trend changes in psychotropic medication of child and adolescent psychiatric inpatients across Finland. Child Adolesc Psychiatry Ment Health 2018;(23):63–70.). Psyykenlääkkeiden käyttö lisääntyi selvästi hoitojaksojen aikana myös tässä aineistossa, erityisesti psykoosilääkkeiden ja melatoniinin. Unihäiriöt ovat tyypillisiä psykiatristen häiriöiden liitännäisoireita, ja myös melatoniinin käytön on todettu lisääntyneen lapsilla viime vuosina (1919 Kronström K, Kuosmanen L, Ellilä H ym. National time trend changes in psychotropic medication of child and adolescent psychiatric inpatients across Finland. Child Adolesc Psychiatry Ment Health 2018;(23):63–70.). Psyykenlääkkeitä käyttäneiden osuus akuuttiosaston potilaista oli suurempi ja monilääkitys lähes kaksi kertaa niin yleistä kuin aiemmassa tutkimuksessa (1010 Talka A-K, Kumpulainen K. Akuutisti osastohoitoon ohjattujen lasten psyykelääkehoito. Suom Lääkäril 2014;70:33–8.). Tämä kuvaa tutkimuspotilaiden oireiden vakavuutta, mutta ehkä myös muutosta suomalaisissa hoitokäytännöissä.

Psykoosilääkkeiden käyttö lasten hoidossa on yleistynyt Suomessa ja maailmalla viime vuosina (2020 Haapasalo-Pesu K-M, Karukivi M, Saarijärvi S. The growing trend of prescribing antipsychotics for young people in Finland, 2000 to 2010. Scand J Child Adolesc Psychiatr Psychol 2016;4:31–5.,2121 Ronsley R, Scott D, Warburton WP ym. A population-based study of antipsychotic prescription trends in children and adolescents in British Columbia, from 1996 to 2011. Can J Psychiatry 2013;58:361–9.), ja samalla psykoosin osuus käyttöaiheena on vähentynyt (2222 Saastamoinen LK, Autti-Rämö I, Tuulio-Henriksson A ym. Lasten ja nuorten psykoosilääkkeiden käyttö kasvussa. Suom Lääkäril 2017;72:575–9.). Lasten psykoosilääkkeiden käyttö on pääasiassa virallisista käyttöaiheista poikkeavaa käyttöä (off label) (2323 Kakko K, Pihlakoski L, Salmelin R ym. Clinical use of second-generation antipsychotics in children. Scand J Child Adolesc Psychiatr Psychol 2017;5:77–88.). Myös tässä tutkimuksessa näkyvä psykoosilääkehoidon lisääntyminen liittyy todennäköisesti vaikeiden käytösoireiden ja aggressiivisuuden oireenmukaiseen hoitoon.

Loppulausuntojen perusteella somaattisen terveydentilan tarkastus tehtiin osastojakson aikana vain puolelle potilaista. On mahdollista, että somaattisia tutkimuksia tehtiin useammalle potilaalle ilman merkintää loppulausunnossa. Esimerkiksi pituuden, painon ja verenpaineen mittaus ovat ns. osastorutiineja. Erityisesti lääkehoidon yhteydessä somaattinen arviointi ja asianmukainen seuranta ovat tärkeitä ja niiden säännölliseen toteuttamiseen tulee kiinnittää huomiota (24–28).

Akuuttihoitoon tullessa potilaiden toimintakyky oli huono. LAPS-lomakkeen pisteiden mediaani oli aineistossa yli kolminkertainen erikoissairaanhoidon katkaisurajaan nähden. Osastojakson aikana nähtiin selvä paraneminen potilaiden terveydentilassa CGAS- ja HoNOSCA-mittareilla arvioituna, toimintakyky parani ja oireet vähenivät. Hoitovasteen kestoa ei kuitenkaan voida tutkimuksen perusteella arvioida. Hoitovasteen säilyttäminen edellyttää tiiviin hoidon ja tuen jatkumista myös osastojakson jälkeen. Tämä selittänee sen, miksi vain 13 % potilaista ohjattiin muualle kuin lastenpsykiatriseen erikoissairaanhoitoon.

Lasten mielenterveyttä ei voi arvioida eikä hoitaa huomioimatta hänen kehitysympäristönsä voimavaroja ja mahdollisia riskitekijöitä. Vain kolmasosa potilaista asui kummankin biologisen vanhempansa kanssa, viidesosa oli sijoitettuja, ja lastensuojeluasiakkuuksia sekä riskitekijöitä kuvaavia diagnoosimerkintöjä oli paljon. Akuuttiosaston potilailla oli siis psykososiaalista kuormitusta, mahdollisesti enemmän kuin lastenpsykiatrisilla osastopotilailla yleisesti (44 Kronström K, Ellilä H, Kuosmanen L, Kaljonen A ym. Changes in the clinical features of child and adolescent psychiatric inpatients: a nationwide time-trend study from Finland. Nord J Psychiatry 2016;70:436–41.). Lastenpsykiatristen potilaiden vanhempien psyykkinen sairastavuus ja lasten väkivaltakokemukset ovat yleisiä (2323 Kakko K, Pihlakoski L, Salmelin R ym. Clinical use of second-generation antipsychotics in children. Scand J Child Adolesc Psychiatr Psychol 2017;5:77–88.).

Kaikista TAYS:n lastenpsykiatrian akuuttiosaston potilaista tehdään lastensuojeluilmoitus lapsen ja perheen palvelutarpeen arvioimiseksi. Asiakkuus ei välttämättä ehdi käynnistyä akuuttijakson aikana, mikä osaltaan selittää sen, että neljäsosalla potilaista ei ollut merkintää asiakkuudesta loppulausunnossa. Aktiivinen verkostoyhteistyö perheen, lastensuojelun ja muiden lasta lähellä olevien tahojen kanssa on välttämätöntä akuuttiosastojakson aikana ja sen jälkeen lapsen psyykkistä toipumista edistävien tekijöiden tunnistamiseksi ja vahvistamiseksi.

Tämä tutkimus tuottaa uutta tietoa lastenpsykiatrisesta akuuttihoidosta ja sen erityinen vahvuus on aidosta, kliinisestä ympäristöstä koottu tieto. Toisaalta tutkimuksen retrospektiiviseen luonteeseen ja lomakearvioinnin luotettavuuteen liittyy haasteita, ja tutkimuksen tuloksia tulee tulkita kriittisesti.

Tutkimuksen perusteella akuuttiosastolle lähetetyt potilaat ja heidän perheensä tarvitsivat sen tarjoamaa intensiivistä erikoissairaanhoitoa. Lasten psyykkinen terveydentila ja toimintakyky olivat tulovaiheessa huonoja ja heidän elämässään oli paljon psykososiaalisia kuormitustekijöitä. Lasten terveys ja toimintakyky paranivat osastojakson aikana selvästi toimintakykymittareilla mitattuna. Jatkotutkimusta tarvitaan akuuttiosastohoidon hyvän hoitovasteen rakentumisen elementeistä ja hoidon vaikuttavuuden säilymisestä akuuttiosaston jälkeen.

Kirjoittajat
Ville Friberg
LK
Tampereen yliopisto, lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta
Kirsi Kakko
lastenpsykiatrian erikoislääkäri, kliininen opettaja
Tampereen yliopisto, lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta, TAYS, lastenpsykiatrian vastuualue
Raili Salmelin
FT, DI, tutkijatohtori
Tampereen yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta, biostatistiikan oppiala
TAYS, lastenpsykiatrian vastuualue
Anne-Mari Borg
LT, lastenpsykiatrian erikoislääkäri, apulaisylilääkäri
TAYS, lastenpsykiatrian vastuualue
Sidonnaisuudet

Ville Friberg, Raili Salmelin, Anne-Mari Borg: Ei sidonnaisuuksia.

Kirsi Kakko: Apurahat 
(Suomen Aivosäätiö, 
Lastentautien tutkimussäätiö).

Faktat

Tämä tiedettiin

Lasten akuutti psykiatrinen oireilu on lisääntynyt viime vuosina.

Psykiatrista akuuttiosastohoitoa tarvitsevien lasten määrä on lisääntynyt merkittävästi viime vuosina Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä.

Tutkittua tietoa lastenpsykiatrisen akuuttiosasto­hoidon syistä ja hoitovasteesta tarvitaan palvelujen suunnittelemiseksi.

Tutkimus opetti

Lastenpsykiatrian akuuttiosastolle lähettämisen yleisimmät syyt olivat itsetuhoisuus ja aggressiivisuus.

Akuuttiosastolla hoidettavilla lapsilla todettiin vakavia mielenterveyden häiriöitä, heikko toimintakyky ja psykososiaalista kuormitusta elämässään.

Hoito helpotti lasten psyykkistä oireilua ja paransi heidän toimintakykyään.

Kirjallisuutta
1
Mapelli E, Black T, Doan Q. Trends in pediatric emergency department utilization for mental health-related visits. J Pediatr 2015;167:905–10.
2
Plemmons G, Hall M, Doupnik S, Gay J ym. Hospitalization for suicide ideation or attempt: 2008–2015. Pediatrics 2018;141(6):e20172426.
3
Bor W, Dean A, Najman J ym. Are child and adolescent mental health problems increasing in the 21st century? A systematic review. Aust N Z J Psychiatry 2014;48:606–16.
4
Kronström K, Ellilä H, Kuosmanen L, Kaljonen A ym. Changes in the clinical features of child and adolescent psychiatric inpatients: a nationwide time-trend study from Finland. Nord J Psychiatry 2016;70:436–41.
5
Lempinen L, Luntamo T, Sourander A. Changes in mental health service use among 8-year-old children: a 24-year time-trend study. Eur Child Adolesc Psychiatry 2019;28:521–30.
6
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tilastoraportti, psykiatrinen erikoissairaanhoito 2016 (päivitetty 22.3.2018). https://thl.fi/fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/erikoissairaanhoidon-palvelut/psykiatrinen-erikoissairaanhoito
7
Yle Uutiset. Miten jo 8-vuotiaalla voi olla mielenterveysongelmia? – Lastenpsykiatrian lähetteiden määrä jatkuvassa kasvussa (päivitetty 14.12.2017). https://yle.fi/uutiset/3-9974902
8
Huikko E, Kovanen L, Torniainen-Holm M ym. Selvitys 5–12-vuotiaiden lasten mielenterveyshäiriöiden hoito- ja kuntoutuspalvelujärjestelmästä Suomessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 14/2017. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-987-3
9
Kumpulainen K, Pietikäinen E, Räsänen E. Lastenpsykiatrian osastolle päivystysluonteisesti hoitoon ohjatut lapset ja varhaisnuoret. Suom Lääkäril 1999;54:3815–21.
10
Talka A-K, Kumpulainen K. Akuutisti osastohoitoon ohjattujen lasten psyykelääkehoito. Suom Lääkäril 2014;70:33–8.
11
Valtioneuvoston asetus erikoissairaanhoidon työnjaosta ja eräiden tehtävien keskittämisestä 24.8.2017/582. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2017/20170582
12
Borg A, Kaukonen P, Salmelin R ym. LAPS-lomake – menetelmä lapsen psykososiaalisen terveyden arviointiin. Duodecim 2019;4:393–401.
13
Shaffer D, Gould MS, Brasic J ym. A Children’s Global Assessment Scale (CGAS). Arch Gen Psychiatry 1983;40:1228–31.
14
Garralda ME, Yates P, Higginson I. Child and adolescent mental health service use. HoNOSCA as an outcome measure. Br J Psychiatry 2000;177:52–8.
15
Mclean C, Asnaani A, Litz B ym. Gender differences in anxiety disorders: prevalence, course of illness, comorbidity and burden of illness. J Psychiatr Res 2011;45:1027–35.
16
Green J, Jacobs B, Beecham J ym. Inpatient treatment in child and adolescent psychiatry – a prospective study of health gain and costs. J Child Psychol Psychiatry 2007;48:1259–67.
17
Demirgoren B, Ozbek A, Gencer O. Factors affecting improvement of children and adolescents who were treated in the child and adolescent psychiatry inpatient unit. J Int Med Res 2017;45:1318–23.
18
Mielenterveyslaki 14.12.1990/1116. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1990/19901116
19
Kronström K, Kuosmanen L, Ellilä H ym. National time trend changes in psychotropic medication of child and adolescent psychiatric inpatients across Finland. Child Adolesc Psychiatry Ment Health 2018;(23):63–70.
20
Haapasalo-Pesu K-M, Karukivi M, Saarijärvi S. The growing trend of prescribing antipsychotics for young people in Finland, 2000 to 2010. Scand J Child Adolesc Psychiatr Psychol 2016;4:31–5.
21
Ronsley R, Scott D, Warburton WP ym. A population-based study of antipsychotic prescription trends in children and adolescents in British Columbia, from 1996 to 2011. Can J Psychiatry 2013;58:361–9.
22
Saastamoinen LK, Autti-Rämö I, Tuulio-Henriksson A ym. Lasten ja nuorten psykoosilääkkeiden käyttö kasvussa. Suom Lääkäril 2017;72:575–9.
23
Kakko K, Pihlakoski L, Salmelin R ym. Clinical use of second-generation antipsychotics in children. Scand J Child Adolesc Psychiatr Psychol 2017;5:77–88.
24
Rapoport JL. Pediatric psychopharmacology: too much or too little? World Psychiatry 2013;12:118–23.
25
Vitiello B, Correll C, van Zwieten-Boot B ym. Antipsychotics in children and adolescents: increasing use, evidence for efficacy and safety concerns. Eur Neuropsychopharmacol 2009;19:629–35.
26
Härter M, Baumeister H, Reuter K ym. Increased 12-month prevalence rates of mental disorders in patients with chronic somatic diseases. Psychother Psychosom 2007;76:354–60.
27
Koskentausta T, Tolmunen T. Psykoosilääkehoidon seuranta. Kirjassa: Kumpulainen K, Aronen E, Ebelling H ym, toim. Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2016.
28
Kakko K, Pihlakoski L. Lasten psykoosilääkkeiden käyttö lisääntyy, mutta lääkehoidon seuranta ei pysy perässä. Duodecim 2019;135:1225–7.
English summary

Acute child psychiatric inpatient care in Tampere University Hospital in 2017–2018

Background The need for children’s acute psychiatric inpatient care has multiplied in Tampere University Hospital.

Methods The study was based on patient records of 100 patients in the Tampere University Hospital paediatric acute psychiatric ward. The aims of the study were to assess the reasons for referral, the psychiatric condition of the patients, the content and effectiveness of the treatment and plans for follow-up care.

Results The patients’ median age was 11 years and 51% were male. Most of the referrals came from the paediatric psychiatry clinic. Suicidality was the most common reason for referral. The psychosocial burden of the patients was high. Psychiatric medication, especially antipsychotics, was commonly used during the inpatient care. A significant improvement was seen in general functional assessment scales (CGAS, HoNOSCA) during care. Most patients remained in paediatric specialized psychiatric care after the inpatient care.

Conclusions The gender distribution among the patients was equal, differing from earlier study results. The patients in the acute ward had severe psychiatric disorders and psychosocial burden. The acute care period had a significant, positive effect on the patients’ health and functioning.

Etusivulla juuri nyt

Kommentti
Pullon henki menettämässä puhtiaan?

Oltaisiinko epidemian huippu jo saavuttamassa vastoin kaikkia ennusteita, pohtii Heikki Peltola.

Ajassa
Influenssakausi on ollut laimea

Merkittävää ylikuolleisuutta ei ole havaittu missään ikäryhmässä.

Blogi
Ainoa mitä pitää pelätä, on pelko itse

Alikersantti Rokan sanoin ”jos sie lähet juoksemaa, nii sie saat juossa Pohjalahel saakka”, kirjoittaa Terhi Savolainen.

Ajassa
Milloin COVID-19-potilas lasketaan parantuneeksi?

HUS julkaisi ohjeita siitä, milloin eristys voidaan purkaa ja koska potilas voidaan todeta parantuneeksi.

Kommentti
Tartuntatautilääkärin uusi arki

Vähänpä aavistin, kuinka rajusti työpäiväni muuttuvat, kirjoittaa Minna Mantila.