Miksi nainen ei osallistu kohdunkaulan syövän seulontaan?

Suomessa todetaan noin 150 uutta kohdunkaulan syöpätapausta ja tautiin kuolee noin 50 ihmistä vuosittain (1,2). Kunnat järjestävät joukkotarkastuksia kohdunkaulan syövän esiasteiden löytämiseksi: kaikki 30-60-vuotiaat naiset kutsutaan viiden vuoden välein irtosolunäytteellä (ns. papakoe) tehtävään kohdunkaulan syövän seulontaan. Osassa kunnista seulontaan kutsutaan myös 25- ja 65-vuotiaat. Seulonnat aloitettiin 1960-luvulla, ja sen jälkeen kohdunkaulan syövän tapausten määrä on pienentynyt viidennekseen seulontoja edeltävästä tasosta. Tämän on osoitettu olevan suurelta osin seulontaohjelman ansiota (3,4), mutta myös ohjelman ulkopuolella tapahtuvalla näytteenottotoiminnalla on vaikutusta (5).

Toimiakseen kunnolla seulontaohjelman on tavoitettava tarpeeksi suuri osa seulottavaksi tarkoitetusta väestöstä. Suomessa ei ole päästy tavoiteltuun yli 80 %:n osallistuvuuteen, vaan osallistumisprosentti koko maassa on jäänyt alle 70 %:n. Joistakin kohdeväestön ryhmistä (nuorimmat ikäluokat, maahanmuuttajat) vain noin puolet kutsutuista on osallistunut (5,6,7, 8). Suomalaistutkimuksissa on todettu, että seulontaikäisistä kohdunkaulan syöpään kuolleista merkittävä osa on seulontaohjelmaan osallistumattomia tai henkilöitä, joiden edellisestä osallistumisesta on yli viisi vuotta (9,10).

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää laajan kyselytutkimusaineiston avulla, miksi naiset jättävät osallistumatta kohdunkaulan syövän seulontoihin. Itse raportoitujen syiden lisäksi tutkimuksessa selvitettiin seulontaan osallistumattomien naisten sosiodemografisia taustatekijöitä ja muiden gynekologisten terveyspalvelujen käyttöä. Päämääränä on löytää keinoja parantaa joukkotarkastuksiin osallistumista.

Aineisto ja menetelmät

Raportoitava kyselytutkimus on osa laajempaa, vuonna 2011 käynnistettyä tutkimuskokonaisuutta, jossa selvitettiin osallistumattomuuden syiden lisäksi kotona otettavien seulontanäytteiden käytettävyyttä Suomen seulontaohjelmassa (11). Kotinäytteenottovälineellä otetut näytteet testattiin ihmisen papilloomavirus- eli HPV-testillä.

Tutkimuskohortin muodostivat vuosina 2011-12 kohdunkaulan syövän seulontaohjelmaan poimitut 31 053 naista runsaasta kolmestakymmenestä kunnasta, ja siihen kuuluivat sekä iän että riskin (edellisellä kerralla todettu lieväasteisia solumuutoksia tai esitietolomakkeessa ilmoittanut verenvuoto-oireesta) perusteella seulontaan kutsutut naiset. Vuonna 2011 tutkimuksessa oli mukana oli 22 kuntaa ja vuonna 2012 puolestaan 20 kuntaa, joista 11 oli samoja kuin edellisenä vuonna. Kaikilla kunnilla oli seulontasopimus Suomen Syöpäyhdistyksen patologian laboratorion kanssa. Kunnat sijaitsivat eri puolilla maata ja olivat väestöltään erisuuruisia. Seulontaan kutsuttujen naisten määrä vaihteli kunnittain välillä 39-8 598.

Naisille, jotka eivät osallistuneet seulontaan ensimmäisen kutsun jälkeen, lähetettiin tutkimukseen kuuluvissa kunnissa uusintakutsu. Vuonna 2012 uusintakutsua ei kuitenkaan lähetetty naisille, jotka ensikutsun yhteydessä olivat kokonaan kieltäytyneet seulonnasta (kutsujen lähetykseen käytetyn seulontaohjelman ominaisuus). Ensi- ja uusintakutsun jälkeen 6 453 naista jätti osallistumatta. Jatkolähetyksistä suljettiin pois päivitetyn osoitetiedon perusteella osoitteettomat, paikkakunnalta pois muuttaneet ja kuolleet (kuvio 1). Muille osallistumattomille lähetettiin kirje, jossa kerrottiin mahdollisuudesta osallistua kotona tapahtuvaan näytteenottoon ja kyselytutkimukseen, ja tarjottiin mahdollisuutta kieltäytyä näistä etukäteen. Kieltäytyneille ei toimitettu kotinäytepakettia, ja osa kieltäytyi osallistumasta myös kyselytutkimukseen. Poissulkujen jälkeen kyselylomakkeita lähetettiin lopulta kaikkiaan 5 328 kappaletta, joista 76 % kotinäytteenottopaketin kanssa.

Tiedot osallistumattomuuden syistä kerättiin kyselylomakkeella, joka oli joko suomen- tai ruotsinkielinen henkilön äidinkielen mukaan. Muille kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuville (jatkossa ’vieraskieliset’) lähetettiin suomenkielinen lomake. Naisilla oli myös tilaisuus tilata aineisto englanninkielisenä. Tutkimukseen osallistuneet antoivat kirjallisen suostumuksen tietojensa käyttöön tutkimuksessa. Tiedonkeruulomake sisälsi kysymyksiä sosioekonomisesta taustasta, osallistumattomuuden syistä ja kotinäytteenotosta (Liite 1 artikkelin sähköisessä versiossa www.laakarilehti.fi > sisällysluettelot > 48/2014). Osallistumattomuuden syitä koskeva kysymys sisälsi aiempien tutkimusten perusteella laaditut kymmenen valmiiksi annettua vaihtoehtoa ja avoimen "muu syy"-kentän. Lisäksi kohdissa "käytännön syy" ja "en usko, että seulonta on tarpeellista" oli vastauksen täydennystä varten avoimet kentät.

Koska naiset käyvät usein papakokeessa myös seulontaohjelman ulkopuolella, kyselyllä pyrittiin selvittämään myös sitä, kuinka suurella osalla edellisestä papakokeesta (joukkotarkastusnäyte tai muu papakoe) oli kulunut vähintään viisi vuotta tai näytettä ei koskaan ollut otettu. Aiempaa gynekologisten terveyspalvelujen käyttöä selvitettiin kysymyksillä gynekologisessa tutkimuksessa käymisestä ja viimeisimmästä papakokeesta.

Tutkimusaineistoon yhdistettiin Tilastokeskuksesta saadut tiedot koulutuksesta ja siviilisäädystä. Koulutusaste jaettiin kolmeen portaaseen: perusasteen koulutukseen (peruskoulu tai vastaava ja Tilastokeskuksen rekisteröintitavasta johtuen myös puuttuva tieto koulutuksesta), keskiasteen koulutukseen (lukio ja ammattikoulu) sekä korkea-asteen koulutukseen (yliopisto- ja ammattikorkeakoulututkinnot ja muut 2-3 vuotta toisen asteen koulutuksen jälkeen kestäneet opinnot). Siviilisääty jaettiin ryhmiin naimaton, naimisissa tai rekisteröidyssä parisuhteessa, eronnut, leski ja siviilisääty tuntematon. Tutkimukseen osallistuneet kunnat jaoteltiin Tilastokeskuksen määrittelemiin ryhmiin: kaupunkimaiset, taajaan asutut ja maaseutumaiset kunnat.

Osallistumattomuuden syytä käsittelevän kysymyksen avoimet vastaukset käytiin läpi ja ryhmiteltiin. Yleisimmät vastaukset kirjattiin erillisiksi vaihtoehdoiksi tai sisällytettiin jo olemassa oleviin vastausvaihtoehtoihin, jos yhteys oli ilmeinen.

Tutkimukselle haettiin asianmukaiset luvat Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin eettiseltä toimikunnalta (79/13/03/03/2011). Se on saanut rahoitusta Suomen Syöpäyhdistykseltä ja Suomen Akatemialta.

Tilastomenetelmät

Aineiston analysoimiseen käytettiin Stata 12.0 -ohjelmaa. Osallistumattomuuden riskitekijöitä kuvaavat riskisuhteet (RR) ja niille 95 prosentin luottamusvälit (95 %:n LV) laskettiin Poissonin regressioanalyysiä käyttäen. Osallistumisaktiivisuutta selittävistä tekijöistä analyysiin valittiin ikä, äidinkieli, asuinkunnan tyyppi, koulutusaste ja siviilisääty. Osalta (n = 141) vastanneista puuttui tieto siviilisäädystä. Analyysissä nämä naiset luettiin omaksi ryhmäkseen, jolle laskettiin riskisuhde muiden ryhmien tapaan.

Tulokset

Osallistuminen organisoituun seulontaan

Seulontoihin poimituista 31 053 naisesta osallistui seulontaan ensikutsulla 22 543 (72,6 %) ja uusintakutsulla 2 057 (6,6 %) eli yhteensä 24 600 (79,2 %). Taulukossa 1 esitetään tutkimuskohortti iän, äidinkielen, asuinkunnan, koulutusasteen ja siviilisäädyn mukaan ryhmiteltynä sekä monimuuttujamallilla saadut riskisuhdeluvut, jotka kuvaavat näiden tekijöiden vaikutusta seulontaan osallistumiseen.

Ikäryhmien kokonaisosallistumisaktiivisuudessa oli huomattavia eroja: nuorimmasta ikäryhmästä osallistui 67,6 % ja vanhimmasta 85,4 %. Mitä vanhempi ikäluokka, sitä vilkkaampaa oli osallistuminen (taulukko 1).

Suomen- ja ruotsinkieliset osallistuivat yhtä aktiivisesti seulontaan (79,9 % ja 80,2 %), mutta vieraskielisten osallistuminen oli heikompaa (67,8 %). Myös monimuuttujamallissa oli vieraskielisten osallistuminen merkitsevästi vähäisempää (RR 0,89; LV 0,84-0,95).

Koulutusasteella oli vaikutusta osallistumisaktiivisuuteen: vain perusasteen koulutuksen saaneista 70,8 % osallistui, kun taas korkeasti koulutetuista osallistui 81,9 % (RR 1,17; LV 1,13-1,22).

Maaseutumaisissa kunnissa osallistuvuus oli hieman heikompaa kuin kaupunkimaisissa kunnissa. Lisäksi naimattomat osallistuivat muita siviilisäätyryhmiä huonommin. Monimuuttujamallissa erot näissä ryhmissä eivät olleet kuitenkaan yhtä suuria kuin ikä-, kieli ja koulutusryhmien väliset erot (taulukko 1).

Osallistuminen kyselytutkimukseen

Kyselyyn vastasi 29 % (1 521/5 328) sen saaneista. Näistä lomakkeista 63 % palautettiin kotona otetun näytteen kanssa.

Demografisten ryhmien välillä oli eroja kyselyn vastausprosenteissa (taulukko 2). Etenkin vieraskieliset palauttivat kyselyn huonommin. Yleisimmät kielet suomen ja ruotsin lisäksi koko aineistossa samoin kuin kyselyyn vastanneiden joukossa olivat venäjä ja viro. Alimmin koulutetut vastasivat vähiten.

Aiemmat papakokeet ja muiden gynekologisten terveyspalvelujen käyttö

Kyselyn palauttaneista 95 %:lta oli otettu papakoe joskus aiemmin; 1 % jätti vastaamatta kysymykseen. Kaikista kyselyn palauttaneista peräti 60 % kertoi käyneensä papakokeessa edeltäneiden viiden vuoden aikana seulontaohjelman ulkopuolella. 20 %:lla edellisestä papakokeesta (seulontaohjelmassa tai sen ulkopuolella) oli kulunut vähintään viisi vuotta (vaihteluväli 5-31, mediaani 5), ja 3 % ei ollut koskaan käynyt papakokeessa (45 % näistä kuului nuorimpaan ikäluokkaan). Edellisestä papakokeesta kulunut aika vaihteli ikäryhmittäin: papakoetta ei ollut otettu edeltäneiden viiden vuoden aikana 35 %:lta 60-64-vuotiaista, 22 %:lta 35-39-vuotiaista ja 13 %:lta 30-34-vuotiaista.

Edellisestä gynekologisesta tutkimuksesta oli 76 %:lla vastanneista kulunut alle viisi vuotta, 11 %:lla 5-10 vuotta ja 5 %:lla yli 10 vuotta. 54 % vastanneista ilmoitti käyvänsä säännöllisesti gynekologisessa tarkastuksessa. Pieni osa vastanneista (6 %) ilmoitti, ettei käy lainkaan gynekologisissa tutkimuksissa.

Naisista, joilta ei ollut otettu papakoetta edellisen viiden vuoden aikana, vain 15 % vastasi käyvänsä säännöllisesti gynekologisissa tarkastuksissa. 18 % heistä ei ollut käynyt gynekologisessa tarkastuksessa koskaan.

Osallistumattomuuden syyt

Osallistumattomuuden syitä koskevaan kysymykseen oli vastannut 98 % kyselyn palauttaneista (1 486/1 521).

Useimmiten osallistumattomuuden syynä oli muualla äskettäin otettu papakoe, käytännön syyt (ei sopivaa näytteenottoaikaa, työkiireet, terveydelliset syyt, matkoilla oleminen, hankala pääsy näytteenottopaikkaan), omalla lääkärillä papakokeessa käyminen, unohdus ja raskaus tai synnytys (taulukko 3).

Analyysissä tarkasteltiin erikseen myös niitä ryhmiä, joissa osallistuvuus oli huonoin; nuoria, vieraskielisiä ja alimpaan koulutusryhmään kuuluvia (taulukko 4). 30-34-vuotiailla korostuivat raskauteen liittyvät syyt. Vieraskielisillä yleisimmät syyt olivat samoja kuin koko vastanneiden joukossa, mutta he olivat käyneet harvemmin ohjelman ulkopuolisessa papakokeessa. Lisäksi tässä ryhmässä 12 % ilmoitti syyksi sen, ettei ollut mielestään saanut seulontakutsua. Alimpaan koulutusryhmään kuuluvilla yleisimmät syyt olivat äskettäin otettu papakoe, käytännön syyt ja unohdus.

Niiden naisten joukossa, joilta ei ollut otettu papakoetta edeltäneiden viiden vuoden aikana, yleisimmät osallistumattomuuden syyt olivat käytännön syyt, unohdus ja haluttomuus gynekologiseen tutkimukseen (taulukko 4). Avokenttään oli kirjattu myös näytteenoton epämiellyttävyyteen ja motivaation puutteeseen keskittyviä vastauksia. Naisista, joilta ei ollut otettu papakoetta viiden vuoden aikana, 75 % osallistui kotona otettavalla näytteellä.

Pohdinta

Tutkimuksessa selvitettiin kohdunkaulan syövän joukkotarkastuksiin osallistumiseen liittyviä tekijöitä ja osallistumatta jättämisen syitä tavoitteena löytää keinoja toiminnan kehittämiseksi. Tulokset osoittavat, että osallistumattomuus on yhteydessä vieraskielisyyteen, nuoreen ikään ja matalaan koulutusasteeseen. Yleisimmät kyselyssä ilmoitetut syyt osallistumattomuuteen olivat käyminen papakokeessa joukkotarkastusten ulkopuolella, käytännön syyt ja unohtaminen. Vastaajista 60 % oli käynyt papakokeessa ohjelman ulkopuolella edeltäneiden viiden vuoden aikana, ja toisaalta 24 %:lla papakokeesta oli kulunut yli viisi vuotta tai sitä ei koskaan ollut otettu. Näyttää siis siltä, että seulontaan jättää osallistumatta niitä, jotka käyvät papakokeissa muualla gynekologisten tarkastusten yhteydessä tai käytännön syistä, ja toisaalta niitä, jotka käyvät papakokeissa liian harvoin tai eivät lainkaan.

Aiemmissa suomalaisissa tutkimuksissa 1990- ja 1970-luvuilla on havaittu samankaltaisia demografisia tekijöitä ja itse ilmoitettuja syitä osallistumattomuuden taustalla kuin tässä tutkimuksessa, mutta syiden selitysosuuksissa oli eroja (12,13). Esimerkiksi unohduksen raportoi 1990-luvun tutkimuksessa syyksi 4 % ja tässä tutkimuksessa jopa 15 %; yllättäen unohtaminen oli yleisempää valmiiksi annetuista ajanvarauksista ja uusintakutsuista huolimatta. Unohduksen yleistyminen voi viitata siihen, naisten on vaikea priorisoida seulontaa kiireisen elämän keskellä tai koska kokevat syöpäriskinsä vähäiseksi. Tekstiviesti- tai sähköpostimuistutuksista voisi olla apua, samoin kuin kotona tapahtuvasta näytteenotosta, jonka etuna on myös vapaus aikatauluista.

Kyselyyn vastanneista 58 % kertoi osallistumattomuuden syyksi ohjelman ulkopuolella otetun papakokeen (lähiaikoina muualla otettu papakoe tai oma lääkäri hoitaa papakokeiden oton). Tuoreessa suomalaisessa seulontaohjelman ja sen ulkopuolisia papakokeita yhdistävässä tutkimuksessa on osoitettu, että vaikka osallistuminen seulontaohjelmaan on vajavaista ja viime vuosina edelleen vähentynyt, 25-65-vuotiaista naisista 87 % kävi jossain seulontaluonteisessa papakokeessa vähintään kerran edeltäneiden viiden vuoden aikana (14).

Erityisen yleistä ohjelman ulkopuolinen papatestaus on nuorissa ikäluokissa, jotka toisaalta osallistuvat joukkotarkastuksiin huonosti. Nuorten naisten osallistumista vähensivät myös raskauteen liittyvät syyt, ja todennäköisesti suuri osa nuorten naisten ohjelman ulkopuolisista näytteistä liittyykin ehkäisyneuvontaan ja neuvolan jälkitarkastuksiin. Vaikuttaa siltä, että vaikeus ei ole nuorten naisten houkuttelemisessa papakokeeseen, vaan nimenomaan joukkotarkastuksiin. Toisaalta virheellinen uskomus siitä, ettei papakoetta pidä ottaa raskauden aikana, pitää myös vihdoin saada korjattua.

Nykyään seulontaohjelman ulkopuolinen runsas seulontatyyppinen papatestaus aiheuttaa kokonaisuudessaan suurempia kustannuksia kuin organisoitu seulonta ja lisää erityisesti nuorten naisten turhia lievien esiasteiden hoitoja, kun näytteitä otetaan turhan usein ja liian nuorilta. Näytteenottoa tulisikin ohjata enemmän organisoituun seulontaan (5). Tähän tarvitaan kaikkien terveyspalvelutuottajien yhteistyötä. Kaikkien seulontatyyppisten testien rekisteröinti seulontaohjelman testien tapaan olisi myös erittäin tarpeellista seulonnan vaikuttavuuden arvioinnin helpottamiseksi ja toiminnan optimoimiseksi.

Ohjelman ulkopuolella otettujen papakokeiden lisäksi käytännön syyt olivat usein osallistumattomuuden taustalla. Etenkin vaikeus löytää sopivaa näytteenottoaikaa esti naisia osallistumasta. Vaikka ajanvarausta oli helpotettu valmiiksi annetuilla ajoilla, näytteenottopisteiden rajalliset aukioloajat ja joissain tapauksissa myös vapaiden aikojen puute hankaloittivat sopivan ajan löytämistä. Tähän tulisi kiinnittää huomiota, jotta joukkotarkastuksiin osallistuminen olisi tulevaisuudessa helpompaa.

Erityisen tärkeää olisi kuitenkin saada seulontaan mukaan sellaisia naisia, joilla edellisestä papakokeesta (myös seulontaohjelman ulkopuoliset näytteet) on kulunut yli yhden seulontavälin verran tai näytettä ei ole koskaan otettu. Näitä naisia oli tutkimuksessamme 24 % kyselyn palauttaneista. Heilläkin osallistumattomuus johtui yleisimmin yllä mainituista käytännön syistä. Poissaolo paikkakunnalta annetun näytteenottoajan aikaan oli monilla johtanut osallistumattomuuteen; uutta näytteenottoaikaa ei vapaiden aikojen puutteen takia saanut tai sen tilaaminen unohtui. Sairastuminen tai vamma oli estänyt osaa osallistumasta. Toisaalta myös unohtaminen ja emotionaaliset syyt, erityisesti haluttomuus gynekologiseen tutkimukseen, korostuivat. Huomioitavaa on, että peräti 75 % näistä naisista osallistui seulontaan kotona otettavalla näytteellä.

Tutkimuksemme tulokset tukevatkin osaltaan kotona otettavien näytteiden käyttöä myös Suomen seulontaohjelmassa. Niiden käyttöä seulonnoissa on tutkittu hyvin tuloksin seulontaan osallistumattomien joukossa Suomessa ja useissa muissakin maissa (7,8,11,15,16,17). Naisten asenteet niihin ovat olleet pääasiassa positiivisia (18).

Osallistumattomuuteen liittyviä tekijöitä tarkastellessa selvästi esiin noussut ryhmä olivat vieraskieliset (maahanmuuttajat), sillä he osallistuivat seulontaan ja myös vastasivat kyselyyn huonommin kuin muut. Vieraskielisiä oli aineistossamme 6 % joukkotarkastukseen poimituista, ja ryhmä muodostui äidinkieleltään ja alkuperämaaltaan hyvin erilaisista naisista. Tässä ryhmässä osallistumattomuuden syynä oli harvemmin muualla otettu papakoe tai muu yhteys terveydenhuoltoon ja useammin se, ettei vastaaja ollut mielestään saanut seulontakutsua (12 %). Syynä voi olla se, ettei suomenkielistä kutsua ymmärretty tai ettei kutsuun uskallettu luottaa, koska suomalaisesta terveydenhuoltojärjestelmästä ei tiedetty tarpeeksi. Myös tietämys seulonnoista ja niiden tarkoituksesta on voinut olla heikompaa. Kutsukirjeisiin olisi hyvä liittää lyhyesti tietoa myös englanniksi ja yleisimmillä vähemmistökielillä (venäjä, viro, somali) ja antaa osoite internetsivuille, josta lisätietoa voisi saada omalla äidinkielellä. Kotouttamistoimien yhteydessä olisi hyödyllistä antaa maahanmuuttajille tietoa seulonnasta osana muita kotikunnan tarjoamia terveyspalveluja. Nämä toimet olisivat yhteneväisiä sosiaali- ja terveysministeriön kansallisen kehittämisohjelman (Kaste) tavoitteiden kanssa, joista yksi on terveyserojen kaventaminen (19).

Tutkimuksen vahvuudet ja heikkoudet

Tutkimuksessa oli mukana kuntia eri puolilta Suomea ja kunnat olivat keskenään hyvin erilaisia. Otos on näin edustavampi kuin aiemmissa suomalaisissa tutkimuksissa (12,13).

Tutkimukseen osallistuvissa kunnissa oli jo hyvin huomioitu useita osallistuvuuteen tunnetusti vaikuttavia tekijöitä, kuten kutsuissa valmiiksi annetut ajanvaraukset ja uusintakutsujen käyttö (11,15,20). Osallistuvuus olikin tutkimuskunnissa merkittävästi koko maan keskiarvoa parempi (79,2 % vs. 68,0 %) (21).

Tutkimuksemme heikkoutena on pieni vastausprosentti: kyselyn palautti 29 % sen saaneista, joten osallistumattomista naisista tavoitettiin vain alle kolmannes. Aiemmissa tutkimuksissa on päästy vastaaviin kokonaisvastausprosentteihin osallistumattomien joukossa (12,22). Erityisen huonosti tavoitettiin nyt niitä naisia, jotka eivät osallistuneet seulontaan edes kotona otettavalla näytteellä. Kyselyn vastausprosentti kotona otettavalla näytteellä osallistuneilla oli 97 % ja niillä, jotka eivät osallistuneet kotinäytteenottoon 10 %. Huono vastausprosentti selittynee sillä, että tutkimus kohdistuu nimenomaan sellaiseen joukkoon, joka on jättänyt osallistumatta järjestettyyn toimintaan. Kaikkein passiivisin joukko jäi siis tavoittamatta, mutta toisaalta saatiin paljon tietoa niistä, jotka ovat kenties houkuteltavissa organisoidun seulonnan piiriin, kun kutsumenettely on asianmukaista ja osallistumiseen liittyvät käytännön järjestelyt on tehty riittävän helpoiksi.

Lopuksi

Keskeisiä esiin nousseita osallistuvuutta heikentäviä tekijöitä ja niiden ratkaisuehdotuksia on koottu taulukkoon 5. Ratkaisuehdotuksistamme uusintakutsut ja valmiiksi annetut ajanvaraukset sisältyvät jo käytössä oleviin suosituksiin kohdunkaulan syövän seulonnoista ja niiden on todettu parantavan osallistuvuutta aiemmissa tutkimuksissa (11,15,23,24,25).

Kohdunkaulan syövän joukkotarkastuksiin osallistumista rajoittavat eniten seulontaohjelman ulkopuolella otetut papakokeet ja käytännön syyt. Joukkotarkastustoiminnan ulkopuolella otetaan liikaa seulontatyyppisiä papakokeita. Jotta seulontatoiminnan hyödyt ja haitat saadaan tasapainoon ja kustannukset hallintaan, tarvitaan terveydenhuollon eri toimijoiden yhteistyötä naisten ohjaamisessa joukkotarkastuksiin seulontaohjelman ulkopuolisten papakokeiden sijaan. Joukkotarkastuksia järjestettäessä huomiota tulisi kiinnittää kielivähemmistöjen tavoittamiseen, sujuviin käytännön järjestelyihin ja suositusten mukaisten kutsukäytäntöjen noudattamiseen.

Tästä asiasta tiedettiin

Osallistuvuus kohdun-kaulan syövän seulonnan joukkotarkastuksiin on jäänyt Suomessa alle 70 %:iin. Heikko osallistumisaktiivisuus heikentää seulonta-ohjelman vaikuttavuutta.

Seulontaohjelman ulkopuolella papakokeessa käyminen on yleistä etenkin nuorissa ikä-luokissa.

Yleisimpiä osallistumatto-muuden syitä ovat 1970- ja 90-luvun tutkimuksissa olleet seulontaohjelman ulkopuolella hiljattain tehty papakoe tai gynekologinen tutkimus, epäsopivat näytteenottoajat, pitkä etäisyys näytteenotto-paikalle ja unohdus.

Tämä tutkimus opetti

Yleisimmät osallistumatto-muuden syyt ovat edelleen seulontaohjelman ulkopuolella otettu papa-koe, käytännön syyt tai unohdus.

Seulontaan osallistumattomista yli puolet oli käynyt papakokeessa seulonta-ohjelman ulkopuolella edeltäneiden viiden vuoden aikana, neljännes ei lainkaan.

Osallistuvuutta voidaan parantaa ohjaamalla naisia osallistumaan seulontaohjelmaan sen ulkopuolella otettujen papakokeiden sijaan, joustavilla näytteen-ottoajoilla, uusintakutsuilla ja tekstiviesti- tai sähkö-postimuistutuksilla, tarjoamalla tietoa useammalla kielellä ja kotona tapahtuvalla näytteenotolla.