Alkuperäis­tutkimus 20-21/1998 vsk 53 s. 2281

Millainen on suomalaisten aikuisten pituuden yhteys sairastavuuteen?

Pituuden ja sairastavuuden välistä yhteyttä tutkittiin Suomen aikuisväestössä vuoden 1994 Elinolotutkimuksen aineistosta. Pitkillä miehillä havaittiin keskimääräistä vähemmän haittaavaa pitkäaikaissairastavuutta sekä parempi koettu terveys. Lyhyillä miehillä oli keskimääräistä enemmän haittaavaa pitkäaikaissairastavuutta sekä huonompi koettu terveys. Yksittäisistä sairausryhmistä vastaava yhteys havaittiin sydän- ja verisuonitaudeissa. Naisilla haittaava pitkäaikaissairastavuus sekä yksittäisistä sairauspääryhmistä tuki- ja liikuntaelinsairastavuus oli keskimääräistä suurempi sekä lyhyillä että pitkillä. Tulokset viittaavat siihen, että lapsuuden elinolot ovat yhteydessä saavutettuun pituuteen. Pituus puolestaan on yhteydessä aikuisiän terveydentilaan.

Karri SilventoinenEero LahelmaOssi Rahkonen

Pituuden ja aikuisiän terveydentilan välillä on tutkimuksissa havaittu olevan yhteys. Lyhyiden ihmisten kuolleisuus on keskimääräistä suurempi ja heillä on enemmän pitkäaikaissairauksia sekä huonompi koettu terveys (1,2,3,4). Yksi harvoja aihetta käsitteleviä suomalaisia tutkimuksia on Notkolan (5) tutkimus sepelvaltimotautikuolleisuuden alueellisista eroista. Tutkimuksen mukaan Itä-Suomessa lyhyiden miesten (alle 167 cm) kuolleisuus oli suurempi kuin muiden. Vastaavaa eroa ei havaittu Länsi-Suomessa.

Pituuden ja terveydentilan välisen yhteyden taustatekijäksi on oletettu lapsuuden elinolot. Lapsuudenaikainen huono ravitsemus ja sairaudet voivat vaikuttaa pituuskasvuun ja sitä kautta lopulliseen pituuteen (6). Lapsuuden elinolojen on havaittu olevan yhteydessä myös aikuisiän terveydentilaan. Vuonna 1977 Forsdahl (7) havaitsi Norjassa yhteyden alueellisen imeväiskuolleisuuden sekä myöhemmän sepelvaltimotautikuolleisuuden välillä. Tämän jälkeen monissa tutkimuksissa (8,9,10,11,12) on havaittu vastaavia yhteyksiä pituuden ja sairastavuuden välillä.

Viime vuosina erityisesti Barker (13) on korostanut sikiöajan ja varhaislapsuuden aikaisen huonon ravitsemuksen merkitystä sydän- ja verisuonitautien sekä kroonisen keuhkoputken tulehduksen riskitekijänä. Barker on kutsunut teoriaansa biologiseksi ohjelmoinniksi, koska sen mukaan todennäköisyys sairastua määräytyy jo kohdussa ja varhaislapsuudessa.

Todetuista tilastollisista yhteyksistä huolimatta Barkerin teoriaan sisältyy myös ongelmia. Monissa tutkimuksissa seurannan aikana poistuneiden tapausten määrä on melko suuri, mikä voi aiheuttaa systemaattista virhettä. Tutkimuksissa, joissa on käytetty ryhmätason aineistoa, ei voida tehdä varmoja kausaalipäätelmiä. Ongelman muodostavat myös sekoittavat tekijät, joita ei aina ole pystytty vakioimaan kyllin hyvin. Lapsuuden elinolojen epäsuorat osoittimet, kuten pituus, syntymäpaino tai alueellinen imeväiskuolleisuus ovat läheisessä yhteydessä muihin sosioekonomisiin tekijöihin, jotka myös voivat selittää havaittua yhteyttä (14,15,16).

Menetelmiin liittyvien ongelmien lisäksi on myös tuloksia, jotka ovat ristiriidassa Barkerin teorian kanssa. Vaikka kaksosilla on keskimääräistä pienempi syntymäpaino, eivät Christensen ym. (17) eikä Vågerö ym. (18) havainneet kaksosilla lisääntynyttä sydän- ja verisuonitautikuolleisuutta. Baker ym. (19) havaitsivat, että toisen maailmansodan jälkeinen sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden pieneneminen tapahtui samanaikaisesti kaikissa ikäryhmissä. Mikäli riski määräytyisi pääasiassa lapsuuden elinoloista, tulisi kuolleisuuden pienentyä voimakkaammin nuorissa kuin vanhoissa ikäryhmissä.

Todennäköisesti lapsuuden elinolot ja sosiaalinen tausta vaikuttavat pituuden ja aikuisiän terveydentilan välisen yhteyden taustalla. Epäselvää kuitenkin on, toteutuuko yhteys suorien fysiologisten muutosten kautta, kuten Barker esittää, vai onko taustalla riskitekijöiden kasautuminen (20). Vaikutusmekanismista riippumatta lapsuus on kuitenkin keskeinen elämänvaihe myöhemmän terveydentilan kannalta. Pituus tarjoaa mahdollisuuden selvittää, mikä merkitys lapsuuden elinympäristöllä on terveydentilaan. Pituuden tutkimus voi antaa uutta tietoa väestöryhmittäisten terveyserojen taustatekijöistä.

Pituuden ja sairastavuuden tutkimukseen liittyy kuitenkin erityisiä ongelmia. Keskimääräistä korkeampi pituus saattaa olla riskitekijänä alaselän alueen tuki- ja liikuntaelinsairauksissa (21,22). Koska tuki- ja liikuntaelinsairauksilla on suuri vaikutus toimintakykyyn (23), on mahdollista, että pituus vaikuttaa suoraan sairastavuuteen, erityisesti kun käytetään toiminnallisia sairastavuusmittareita.

TUTKIMUKSEN TAVOITTEET

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää pituuden ja sairastavuuden välistä yhteyttä sekä yhteyden taustalla olevia tekijöitä. Asuinalueen, koulutuksen, äidinkielen ja lapsuuden elinolojen, erityisesti taloudellisten vaikeuksien ja lapsuuden kodin alkoholiongelmien, on havaittu olevan yhteydessä sekä pituuteen (24) että sairastavuuteen (11,25). Taustatekijöiden vakioinnin avulla voidaan selvittää, missä määrin nämä vaikuttavat pituuden ja sairastavuuden välillä vallitsevaan yhteyteen. Oletuksen mukaan lapsuuden elinolojen huomioon ottamisen tulisi poistaa yhteys tai ainakin heikentää sitä.

Päätavoitteena oli selvittää yleisen terveydentilan ja pituuden yhteyttä. Terveydentilan mittareina käytettiin haittaavaa pitkäaikaissairautta ja koettua terveyttä. Nämä mittarit kuvaavat terveyttä kahdesta näkökulmasta. Haittaava pitkäaikaissairaus on toiminnallinen mittari, johon vaikuttaa paitsi yksilön terveydentila myös hänen elämäntilanteensa ja elinympäristönsä. Koettu terveys kuvaa terveyttä laaja-alaisesti. Siihen vaikuttavat paitsi sairaudet, myös henkilön oma käsitys terveydestään (26).

Yleisen terveydentilan lisäksi tavoitteena oli analysoida myös pituuden ja sairastavuuden yhteyttä sairauspääryhmissä. Aineisto asettaa kuitenkin tarkastelulle rajoituksia. Sairaudet on koodattu pääryhmätasolla ja vain suurimmissa sairausryhmissä on tarpeeksi havaintoja analyysiin. Lisäksi sairauden vakavuusastetta ei voitu ottaa huo- mioon. Sairauspääryhmiä koskevat tulokset ovat vain suuntaa-antavia.

AINEISTO JA MENETELMÄT

Aineistona on Tilastokeskuksen kokoama vuoden 1994 Elinolotutkimus, joka on edustava otos 15 vuotta täyttäneestä Suomessa asuvasta väestöstä (ei laitoksissa asuvia). Tutkimuksessa haastateltiin 8 650 henkilöä tammi-kesäkuussa 1994; vastausprosentti oli 73 (27). Tähän tutkimukseen on otettu mukaan 20-vuotiaat ja sitä vanhemmat (n = 8 212).

Pituus

Tiedot pituudesta perustuvat tutkittavan omaan ilmoitukseen. Aikaisempien tutkimusten perusteella (28,29,30,31,32) tiedetään, että erityisesti miehillä on taipumuksena ilmoittaa pituutensa jonkin verran mitattua suuremmaksi. Sekä miesten että naisten joukossa tämä taipumus on keskimääräistä voimakkaampi huonosti koulutetuilla, lyhyillä ja vanhoilla. Väestöryhmien väliset raportointierot ovat kuitenkin pieniä, joten ryhmien välisiä vertailuja on mahdollista tehdä. Mikäli virheellä on vaikutusta tuloksiin, se pienentää ryhmien välillä havaittavia eroja.

Sairastavuus

Pitkäaikaissairastavuutta selvitettiin usealla kysymyksellä. Ensin tiedusteltiin kolmella kysymyksellä pitkäaikaista sairautta tai vammaa. Tämän jälkeen kaikilta, jotka vastasivat myöntävästi vähintään yhteen näistä kysymyksistä, kysyttiin, haittaako sairaus tai vamma jokapäiväistä elämää suuresti, jonkin verran tai ei lainkaan. Näin saadaan neliluokkainen vastaajien terveydentilaa kuvaava luokitus. Pitkäaikaissairaudet on lisäksi koodattu sairauspääryhmittäin Kansaneläkelaitoksen tutkimuksissa käytetyn luokituksen mukaisesti (33).

Tutkittavan ilmoittaman sairastavuuden on havaittu vastaavan melko hyvin lääkärin toteamia tauteja. Erityisen hyvä vastaavuus on sydän- ja verisuonisairauksissa. Sen sijaan tuki- ja liikuntaelinsairauksissa vastaavuus on huono (34).

Koettua terveyttä tiedusteltiin viisiluokkaisella kysymyksellä: "Mikä seuraavista vaihtoehdoista kuvaa parhaiten tämänhetkistä terveydentilaasi: erittäin hyvä, hyvä, keskinkertainen, huono vai erittäin huono?" Erittäin huonoksi terveytensä kokevia on aineistossa ainostaan 92, jonka takia tämä luokka on yhdistetty terveytensä huonoksi kokeneiden luokkaan.

Taustamuuttujat

Tutkimuksen taustamuuttujina ovat syntymävuosi, asuinpaikka, äidinkieli, lapsuuden elinolot ja koulutus. Koska syntymävuoden suhde pituuteen ja sairastavuuteen ei ole välttämättä suoraviivainen käytetään sitä luokiteltuna yhden vuoden ikäryhmiin. Nykyinen asuinpaikka on luokiteltu sekä maantieteellisen sijainnin (Etelä-, Länsi-, Itä-, ja Pohjois-Suomi) että kaupungistumisasteen (kaupunkimaiset, taajaan asutut ja maaseutumaiset kunnat) mukaan.

Äidinkielen mukaan vastaajat on jaettu suo-men-, ruotsin- ja muunkielisiin. Lapsuuden elinoloja on tutkittu kysymällä, onko lapsuuden kodissa ennen vastaajan 16. ikävuotta ollut vakavia taloudellisia vaikeuksia ja onko kodissa esiintynyt alkoholiongelmia. Lisäksi on kysytty ikää, jolloin vastaaja on saanut ensimmäisen vakituisen työpaikkansa (alle 15 vuotta, 15-16 vuotta, 17-18 vuotta ja 19 vuotta tai vanhempi).

Tiedot koulutuksesta on saatu Tilastokeskuksen tutkintorekisteristä. Luokituksessa pelkkä peruskoulutus muodostaa alimman luokan, lukio tai alle 4-vuotinen ammatillinen koulutus keskimmäisen luokan ja korkea-asteen koulutus ylimmän luokan.

Menetelmät

Tutkimuksen aluksi esitetään keskipituus haittaavan pitkäaikaissairastavuuden sekä koetun terveyden eri luokissa. Keskipituus on ikävakioitu suoralla ikävakioinnilla viisivuotisikäryhmittäin. Miesten ja naisten analyysiin on käytetty omia vakioväestöjä.

Tämän jälkeen pituuden ja terveydentilan suhdetta analysoidaan logistisella regressioanalyysillä. Haittaava pitkäaikaissairastavuus on dikotomisoitu yhdistämällä ne, joilla ei joko ole lainkaan pitkäaikaista sairautta tai se ei haittaa jokapäiväistä elämää. Koettu terveys on jaettu kahteen luokkaan yhdistämällä terveytensä erittäin hyväksi ja hyväksi kokeneiden luokat sekä muut luokat.

Pituutta käsitellään luokiteltuna muuttujana, jossa lyhyet, keskimittaiset ja pitkät ovat omina luokkinaan. Lyhyyden rajana on käytetty keskiarvoa, josta on vähennetty keskihajonta (miehillä 170 cm, naisilla 157 cm). Pitkiksi taas on luokiteltu ne, joiden pituus on enemmän kuin keskiarvo lisättynä keskihajonnalla (miehillä 183 cm, naisilla 169 cm). Lopuksi pituuden ja pitkäaikaissairastavuuden yhteyttä tarkastellaan valituissa sairauspääluokissa.

Tulokset esitetään ristitulosuhteina (odds ratio, OR) ja vertailuluokkana ovat aina keskimittaiset (OR = 1,00). Erojen merkitsevyys on testattu käyttämällä ristitulosuhteiden 95 %:n luottamusvälejä. Analyysit on tehty erikseen miehistä ja naisista.

TULOKSET

Taulukossa 1 on esitetty ikävakioidut keskipituudet miehille ja naisille haittaavan pitkäaikaissairastavuuden ja koetun terveyden mukaan. Miehillä sekä haittaavan pitkäaikaissairastavuuden että koetun terveyden suhde pituuteen oli suoraviivainen. Pisimpiä olivat ne, joilla ei ollut lainkaan pitkäaikaissairautta tai vammaa, sekä ne, joilla oli paras koettu terveys. Pituusero alimman ja ylimmän luokan välillä oli haittaavassa pitkäaikaissairastavuudessa 1,42 cm ja koetussa terveydessä 2,36 cm.

Naisilla pituuden ja terveydentilan välinen suhde ei ollut suoraviivainen. Naisista pisimpiä olivat ne, joilla oli jokin pitkäaikaissairaus mutta se ei haittaa arkielämää, sekä ne, jotka kokivat terveytensä hyväksi. Lyhimpiä olivat naiset, joilla oli paljon haittaava pitkäaikaissairaus, sekä naiset, jotka kokivat terveytensä keskinkertaiseksi. Alimman ja ylimmän keskipituuden ero oli 0,68 cm sekä haittaavaa pitkäaikaissairastavuutta että koettua terveyttä tutkittaessa.

Kuviossa 1 on esitetty lyhyiden ja pitkien haittaavan pitkäaikaissairastavuuden ristitulosuhteet logistisessa regressiomallissa, johon taustamuuttujat on lisätty yksi kerrallaan. Miehillä pituuden ja sairastavuuden välinen suhde oli suoraviivainen. Ensimmäisessä mallissa, jossa on vakioitu vain syntymävuosi, lyhyiden miesten haittaavan pitkäaikaissairastavuuden ristitulosuhde oli 1,40 ja pitkien miesten 0,68 verrattuna keskimittaisiin (1,00). Taustatekijöiden huomioon ottaminen kavensi eroa keskimittaisiin ja kun kaikki taustamuuttujat vakioitiin ristitulosuhde oli lyhyillä miehillä 1,30 ja pitkillä miehillä 0,74. Pitkien ja lyhyiden miesten sairastavuus poikkesi tilastollisesti merkitsevästi keskimittaisista myös vakioinnin jälkeen.

Lue myös

Naisilla pituuden ja haittaavan pitkäaikaissairastavuuden suhde oli erilainen kuin miehillä. Sekä lyhyillä että pitkillä naisilla oli suurempi sairastavuus kuin keskimittaisilla. Lyhyillä naisilla haittaavan pitkäaikaissairastavuuden ristitulosuhde oli ensimmäisessä mallissa 1,29 ja lisättäessä malliin kaikki muuttujat se oli 1,22. Pitkillä naisilla ristitulosuhde oli ensimmäisessä mallissa 1,16 ja lisättäessä muuttujia malliin se kasvoi 1,21:een. Sairastavuuden ero keskimittaisiin oli sekä lyhyillä että pitkillä naisilla tilastollisesti merkitsevä kaikissa malleissa.

Kuviossa 2 on esitetty vastaavalla tavalla miesten ja naisten koetun terveyden ristitulosuhteet lyhyille ja pitkille logistisessa regressiomallissa. Kuten haittaavan pitkäaikaissairastavuuden kohdalla myös pituuden ja koetun terveyden välinen suhde oli miehillä suoraviivainen. Koetun terveyden ristitulosuhde oli lyhyillä miehillä 1,47, kun ainoastaan syntymävuoden päävaikutus oli vakioitu ja se laski 1,39:ään, kun muut taustamuuttujat lisättiin malliin. Ero keskimittaisiin oli tilastollisesti merkitsevä myös vakioinnin jälkeen.

Naisilla ristitulosuhde oli lyhyillä ensimmäisessä mallissa 1,21 ja se laski muiden muuttujien vakioinnin jälkeen 1,13:een. Ero keskimittaisiin ei kuitenkaan missään mallissa ollut tilastollisesti merkitsevä. Pitkien naisten koettu terveys oli sama kuin keskimittaisten.

Lisäksi pituuden yhteyttä sairastavuuteen analysoitiin sairauspääryhmissä (tuloksia ei esitetä). Lyhyillä miehillä oli keskimittaisia suurempi sairastavuus sydän- ja verisuonitauteihin. Kun ainoastaan syntymävuoden päävaikutus otettiin huomioon, lyhyiden miesten ristitulosuhde oli 1,40 ja se pieneni 1,32:een, kun muut taustamuuttujat vakioitiin. Ero keskimittaisiin oli tilastollisesti merkitsevä molemmissa malleissa. Muissa sairausryhmissä eroa ei todettu.

Sekä lyhyillä että pitkillä naisilla oli suurempi tuki- ja liikuntaelinsairastavuus kuin keskimittaisilla. Lyhyillä ristitulosuhde oli syntymävuoden vakioinnin jälkeen 1,40 ja se pieneni taustatekijöiden vakioinnin jälkeen 1,32:een. Pitkillä naisilla ristitulosuhde oli ensimmäisessä mallissa 1,24 ja kasvoi vakioinnin jälkeen 1,32:een. Lyhyillä tuki- ja liikuntaelinsairastavuuden ero keskimittaisiin oli kaikissa malleissa tilastollisesti merkitsevä. Pitkillä tämä ero keskimittaisiin ei ollut merkitsevä, kun ainoastaan syntymävuosi oli vakioitu, mutta se tuli taustatekijöiden vakioinnin yhteydessä tilastollisesti merkitseväksi. Muissa tutkituissa sairauspääryhmissä eroja ei todettu.

POHDINTA

Miehillä pituuden havaittiin olevan suoraviivaisesti yhteydessä haittaavaan pitkäaikaissairastavuuteen. Pitkillä miehillä oli vähemmän haittaavaa pitkäaikaissairastavuutta ja parempi koettu terveys kuin keskimittaisilla. Vastaavasti lyhyillä miehillä oli enemmän haittaavaa pitkäaikaissairastavuutta ja huonompi koettu terveys kuin keskimittaisilla. Taustamuuttujien, erityisesti koulutuksen, vakioiminen kavensi eroa, mutta se säilyi edelleen tilastollisesti merkitsevänä.

Pituuden ja sairastavuuden yhteys miehillä johtuu todennäköisesti pääosin sydän- ja verisuonisairauksista. Tutkittaessa sairauspääryhmiä havaittiin lyhyiden miesten sydän- ja verisuonisairastavuuden olevan suuri. Vastaavasti pitkillä sairastavuus oli pienempi kuin keskimittaisilla. Erot säilyivät merkitsevinä myös taustamuuttujien vakoimisen jälkeen.Tulos vastaa aikaisemmissa tutkimuksissa saatuja tuloksia, joiden mukaan sydän- ja verisuonitautikuolleisuus on yhteydessä lyhyyteen (1,3,4,5). Koska tarkempaa jaottelua ei kuitenkaan ole käytettävissä, on näihin tuloksiin suhtauduttava varauksella.

Sekä lyhyillä että pitkillä naisilla oli enemmän haittaavaa pitkäaikaissairastavuutta kuin keskimittaisilla. Taustamuuttujien, erityisesti koulutuksen vakiointi vähensi lyhyiden, mutta lisäsi pitkien naisten sairastavuuden eroa keskimittaisiin. Lyhyillä naisilla myös koettu terveys oli huonompi kuin keskimittaisilla, mutta tulos ei ollut tilastollisesti merkitsevä.

Lyhyillä ja pitkillä naisilla oli suurempi tuki- ja liikuntaelinsairastavuus kuin keskimittaisilla. Aikaisemmista tutkimuksista (35) tiedetään juuri tuki- ja liikuntaelinsairauksien olevan haittaavan pitkäaikaissairastavuuden keskeisin ryhmä. Pituuden ja haittaavan pitkäaikaissairastavuuden välinen suhde johtuneekin naisilla pääosin tuki- ja liikuntaelinsairauksista.

Tuki- ja liikuntaelinsairauksien ryhmään kuuluu useita sairauksia, joita ei tässä tutkimuksessa voida erottaa toisistaan. Aikaisempien tutkimusten perusteella (21,22) on todennäköistä, että pituuden ja sairastavuuden yhteys naisilla johtuu nimenomaan alaselän alueen sairauksista. Tulosten merkitystä arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon, että tutkittavan itse ilmoittaman tuki- ja liikuntaelinsairastavuuden reliabiliteetti on heikko.

Lyhyiden muita huonompi terveydentila viittaa siihen, että lapsuuden elinympäristöllä on vaikutusta myöhempään terveydentilaan. Taustatekijöiden vakioiminen ei kokonaan selittänyt havaittua yhteyttä. Voidaankin olettaa, että pituus antaa lapsuudesta sellaista tietoa, jota on vaikea saada selville muilla kysymyksillä.

Pitkien naisten tuki- ja liikuntaelinsairastavuudesta johtuva lisääntynyt haittaava pitkäaikaissairastavuus viittaa siihen, että pituuden käyttöön liittyy myös ongelmia erityisesti toiminnallisten terveysmittareiden kohdalla. Epälineaarisen yhteyden vuoksi pituutta ei olekaan terveystutkimuksissa järkevää käyttää jatkuvana, vaan luokiteltuna muuttujana, jossa lyhyet muodostavat oman luokkansa.

KIRJALLISUUTTA

Kirjoittajat

Kirjoittajat
Karri Silventoinen
VTM, tutkija
Helsingin yliopiston kansanterveystieteen laitos
Eero Lahelma
VTT, apulaisprofessori
Helsingin yliopiston kansanterveystieteen laitos
Ossi Rahkonen
VTT, dosentti
Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan laitos


Kirjallisuutta
1
Waaler H. Height, weight and mortality. The Norwegian experience. Acta Medica Scandinavica 1983;suppl 679.
2
Nyström Peck M, Vågerö D. Adult body height, self perceived health and mortality in Swedish population. J Epidemiol and Community Health 1989;43:380-384.
3
Yernell J, Limb E, Layzell J, Baker I. Height: a risk marker for ischaemic heart disease: prospective results from the Caerphilly and Speedwell heart disease studies. Eur Heart J 1992;13:1602-1605.
4
Leon D, Daney Smith G, Shipley M, Strachan D. Adult height and mortality in London: early life, socioeconomic confounding, or shrinkage? J Epidemiol and Community Health 1995;49:5-9.
5
Notkola V. Living conditions in childhood and coronary heart disease in adulthood. A mortality and morbidity study in two areas of Finland. Societas Scientiarum Fennica 29, Helsinki 1985.
6
Sinclair D. Human Growth after Birth. Lontoo: Oxford University Press 1989.
7
Forsdahl A. Are poor living conditions in childhood and adolescence an important risk factor for arteriosclerotic heart disease? Br J Prev Soc Med 1977;31:91-95.
8
Kaplan G, Salonen J. Socioeconomic conditions in childhood and ischaemic heart disease during middle age. BMJ 1990;301:1121-1123.
9
Ben-Shlomo Y, Smith G. Deprivation in infancy or in adult life: which in more important for mortality risk? Lancet 1991;337:530-534.
10
Nieto J, Szklo M, Comstock G. Childhood weight and growth rate as predictors of adult mortality. Am J Epidemiol 1992;136:201-213.
11
Rahkonen O, Lahelma E, Huuhka M. Past or present? Childhood living conditions and current socioeconomic status as determinants of adult health. Soc Sci Med 1997;44:327-336.
12
Frosén T, Eriksson G, Tuomilehto J, Teramo K, Osmod C, Barker D. Mother's weight in pregnancy and coronary heart disease in a cohort of Finnish men: follow up study. BMJ 1997;315:837-840.
13
Barker D. Mothers, Babies, and Disease in Later Life. Plymouth: BMJ Publishing Group 1994.
14
Elford J, Whincup P, Shaper A. Early life experience and adult cardiovascular disease: longitudinal and case-control studies. Int J Epidemiol 1991;20:833-844.
15
Elford J, Shaper A, Whincup P. Early life experience and cardiovascular disease - ecological studies. J Epidemiol and Community Health 1992;46:1-8.
16
Joseph K, Kramer M. Review of the evidence on fetal and early childhood antecedents of adults chronic disease. Epidemiol Rev 1996;158-174.
17
Christensen K, Vaupel J, Holm N, Yashin A. Mortality among twins after age 6: fetal origins hypotesis versus twin method. BMJ 1995;310:432-436.
18
Vågerö D, Leon D. Ischaemic heart disease and low birth weight: a test of the fetal-origins hypotesis from the Swedish twin registry. Lancet 1994;343:260-263.
19
Baker D, Illsley R, Vågerö D. Today or in past? The origins of ischaemic heart disease. J Public Health Med 1993;15:243-248.
20
Wadsworth M. Health inequalities in the life course perspective. Soc Sci Med 1997;44:859-869.
21
Heliövaara M. Body height, obesity, and risk of herniated lumbar intervertebral disc. Spine 1986;12:469-472.
22
Heliövaara M, Mäkelä M, Knekt P, Impivaara O, Aromaa A. Determinants of sciatica and low-back pain. Spine 1991;16:608-614.
23
Mäkelä M, Heliövaara M, Sievers K, Knekt P, Maatela J, Aromaa A. Musculosceletal disoders as determinants of disability in finns aged 30 years or more. J Clin Epidemiol 1993;46:549-559.
24
Silventoinen K, Lahelma E, Rahkonen O. Pituuden sosiaaliset taustatekijät Suomessa. Soslääket Aikakl 1997;24:268-280.
25
Lahelma E, Rahkonen O, Huuhka M. Changes in the social patterning of health? The case of Finland 1986-1994. Soc Sci Med 1997;44:789-799.
26
Blaxter M. A comparison of measures of inequality in morbidity. Kirjassa: Fox A, toim. Health Inequalities in European Countries. Aldershot: Gower 1989.
27
Ahola A, Djerf K, Heiskanen M, Vikki K. Elinolotutkimus 1994. Aineiston keruu. Tilastokeskus, muistio 1995:2.
28
Pirie P, Jacobs D, Jeffery R, Hannan P. Distortion in self-reported height and weight data. J Am Dietetic Assoc 1981;78:601-606.
29
Palta M, Prineas R, Berman R, Hannan P. Comparison of self-reported and measured height and weight. Am J Epidemiol 1982;115:223-230.
30
Stewart A. The reliability and validity of self-reported weight and height. J Chronic Dis 1982;25:295-309.
31
Millar W. Distribution of body weight and height: Comparison of estimates based on self-reported measures. J Epidemiol and Community Health 1986;40:319-323.
32
Boström G, Diderichsen F. Socioeconomic differentials in misclassification of height, weight and body mass index based on questionnaire data. Int J Epidemiol 1997;26:860-866.
33
Huuhka M, Lahelma E, Manderbacka K, Mattila V, Karisto A, Rahkonen O. Terveydentila ja sosiaalinen murros. Vuosien 1986 ja 1994 elinolotutkimukset. Elinolot 1996: 2, SVT, Tilastokeskus, Helsinki 1996.
34
Heliövaara M, Aromaa A, Klaukka P, Knekt P, Joukamaa M, Impivaara O. Reliability and validity of interview data on chronic diseases. J Clin Epidemiol 1993;46:181-191.
35
Lahelma E, Manderbacka K, Rahkonen O, Sihvonen A-P. Ill-health and its social patterning in Finland, Norway and Sweden. Stakes, Research Reports 27, Jyväskylä 1993.

Taulukot
Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030