1. Lääkärilehti
  2. Tieteessä
  3. Mitä on perusterveydenhuollon lyhytaikainen sairaalahoito?
Alkuperäis­tutkimus 44/2019 vsk 74 s. 2506 - 2518

Mitä on perusterveydenhuollon lyhytaikainen sairaalahoito?

Lähtökohdat Perusterveydenhuollon sairaaloiden lyhytaikaisen hoidon potilasvirroista ja sisällöstä on niukasti tietoa. Selvitimme niitä Kuopion yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueella.

Menetelmät Tiedot 1–31 vuorokautta kestäneistä hoitojaksoista kerättiin niiden päättyessä. Aineisto ryhmiteltiin perusterveydenhuollossa alkaneisiin ja erikoissairaanhoidon jatkohoitona toteutuneisiin hoitojaksoihin. Lisäksi tarkasteltiin hoidon piirteitä alueen sairaanhoitopiireissä.

Tulokset Perusterveydenhuollon lyhytaikainen sairaalahoito kohdistuu vanhuksiin, jotka tarvitsevat akuuttiin vaivaan sairaalahoitoa. Hoito alkaa useimmiten oman terveyskeskuksen kautta. Keuhkokuume ja sydämen vajaatoiminta olivat yleisimmät hoitojaksojen syyt. Perusterveydenhuollon sairaaloiden käytössä oli alueellista vaihtelua.

Päätelmät Perusterveydenhuollon sairaaloiden rooli on merkittävä etenkin vanhusten akuuttien sairaalahoitoa vaatineiden sairauksien hoidossa. Sairaalajärjestelmän voimakas purkaminen todennäköisesti moninkertaistaisi päivystyksiin ja erikoissairaanhoitoon päätyvien vanhusten määrän.

Mitä on perusterveydenhuollon lyhytaikainen sairaalahoito? Kuva 1 / 4
       

Perusterveydenhuollon sairaala on useimmiten yleislääkärijohtoinen terveyskeskussairaala, mutta vastaavaa hoitoa toteutetaan myös erikoissairaanhoidon sairaaloissa yleislääketieteen osastoilla tai akuuttiosastoilla. Vuonna 2016 perusterveydenhuollon sairaalat tuottivat viidenneksen sairaalahoitojaksoista Suomessa ja niiden enintään 90 vuorokautta kestänyt hoito muodosti kolmanneksen (35 %) kaikista sairaalahoitopäivistä (11 THL. Tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanet.fi (viitattu 1.11.2018). https://www.sotkanet.fi).

Viime aikoina vuodeosastopaikkojen määrää on vähennetty, ja muutos on kohdistunut voimakkaasti myös perusterveydenhuoltoon. Palveluasumisen lisäys on vähentänyt pitkäaikaishoitoa terveyskeskuksissa. Lyhytaikaisen hoidon rooli on korostunut huolimatta siitä, että ympärivuorokautinen päivystys on keskitetty pääosin erikoissairaanhoidon yhteyteen ja virka-ajan ulkopuolista vastaanottoa terveyskeskuksissa on supistettu.

Lyhytaikaisen hoidon rooli on korostunut.

Perusterveydenhuollon sairaalahoidon käytössä on alueellisia eroja (22 Laamanen R. Terveyskeskussairaaloiden käyttö ja sen alueellinen vaihtelu Suomessa. Väitöskirja. Helsingin yliopisto 1992.,33 Saukkonen S-M, Vuorio S. Perusterveydenhuollon vuodeosastohoito vuosina 2015-2016. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 13/2017.). Vanhusten suuri osuus kunnan väestöstä sekä pitkä matka erikoissairaanhoidon toimipisteeseen ovat olleet yhteydessä keskimääräistä runsaampaan hoitoon perusterveydenhuollon sairaaloissa (22 Laamanen R. Terveyskeskussairaaloiden käyttö ja sen alueellinen vaihtelu Suomessa. Väitöskirja. Helsingin yliopisto 1992.).

Mielikuvia perusterveydenhuollon sairaalahoidosta hallitsevat edelleen pitkäaikaishoito ja erikoissairaanhoidon jatkohoitopaikkana toimiminen. Hoitoilmoitusjärjestelmästä (Hilmo) saadaan tietoa perusterveydenhuollon sairaalahoidon alkamis- ja päättymistavasta sekä diagnooseista, mutta ei hoidon tai kuntoutuksen sisältöä tai tehtävää. Yksityiskohtaista tietoa tarvitaan terveydenhuoltojärjestelmän uudistukseen ja ikääntyvän väestön palvelujen kehittämisen tarpeisiin.

Tutkimme, miten potilaat päätyivät hoidettaviksi perusterveydenhuollon sairaaloihin ja mihin tarkoitukseen hoitoa käytettiin Kuopion yliopistollisen sairaalaan erityisvastuualueella (KYS-erva).

Aineisto ja menetelmät

Tutkimusalueena olivat KYS-ervan eli Keski-Suomen, Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Etelä-Savon ja Itä-Savon sairaanhoitopiirien kaikki kunnat ja terveyskeskukset, yhteensä 55 sairaalayksikköä. Alueen väestöpohja oli noin 813 000.

Tiedot kerättiin joulukuun 2015 ja kesäkuun 2016 välisenä aikana kaikista perusterveydenhuollon sairaaloiden lyhytaikaisista hoitojaksoista (mukaan lukien uusintakäynnit). Katkaisurajaksi asetettiin 31 vuorokautta esitutkimuksen sekä erimittaisista katkaisukohdista tilastokäytössä saatujen kokemusten perusteella. Tutkimukseen otettiin mukaan myös KYS:n ja Savonlinnan keskussairaalan akuuttiosastojen yleislääketieteen jaksoiksi luokitellut hoitojaksot. Suurissa yksiköissä (Joensuun, Jyväskylän, Kuopion, Mikkelin ja Savonlinnan osastojen) tiedonkeruuaika oli 2 kuukautta ja muiden 4 kuukautta.

Tiedot rekisteröitiin yhteensä 13 869 hoitojaksosta. Niistä muodostettiin laskennallisesti vuositasolle suhteutettu kertymäaineisto, jossa otettiin huomioon tiedonkeruun keston erot.

Sähköinen tiedonkeruulomake sisälsi 25 kysymystä potilaan perustiedoista, hoitoon ohjautumisen syistä ja reiteistä, hoidon sisällöstä, kuten erityistutkimuksista ja toimenpiteistä, sekä yksilöllisesti suunnitellusta kuntoutuksesta hoitojaksolla (Liite artikkelin sähköisessä versiossa, www.laakarilehti.fi > Sisällysluettelot > 44/2019). Lomaketieto täsmensi erityisesti potilaan reittiä ja hoidon sisältöä Hilmo- ja hoitokertomustietoihin verrattuna. Tiedot merkittiin ilman henkilötunnisteita tiedonkeruulomakkeelle hoitojaksojen lopussa. Tiedonkeruusta vastasivat hoitavat lääkärit, osastonsihteerit ja kuntoutuksen ammattilaiset.

Aineistoa analysoitaessa hoitojaksot ryhmiteltiin suoraan perustasolla alkaneisiin ja erikoissairaanhoidon jatkohoitona toteutuneisiin jaksoihin sekä sairaanhoitopiireittäin. Perusterveydenhuollossa alkaneisiin hoitojaksoihin sisältyivät myös jaksot, jotka alkoivat potilaan arvioinnilla keskitetyssä ympärivuorokautisessa päivystyksessä ja toteutuivat alkuarvion jälkeen perusterveydenhuollon sairaalassa.

Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin tutkimuseettinen toimikunta on arvioinut tutkimussuunnitelman ja antanut puoltavan lausunnon. Tilastomenetelminä on käytetty suoria jakaumia ja niiden vertailua. Tilastolliset analyysit on tehty SPSS Statistics-ohjelman versiolla 23.

Tulokset

Tärkein tehtävä oli kotona asuvien vanhusten akuuttihoito.

KYS-erva-alueen perusterveydenhuollon sairaaloiden lyhytaikaisista hoitojaksoista 77 % alkoi suoraan perusterveydenhuollossa ja vain 23 % oli jatkohoitoa erikoissairaanhoidon jälkeen (kuvio 1Hoitojaksot diagnoosiluokittain. ). Suoraan perusterveydenhuollossa alkaneiden hoitojaksojen potilaista 78 % tuli sairaalaan kotoa ja 12 % tehostetun palveluasumisen ja muista ympärivuorokautisen hoivan yksiköistä. Kotoa tulleista potilaista 46 % oli säännöllisen kotihoidon piirissä.

Perusterveydenhuollossa alkaneiden hoitojaksojen potilaat olivat hieman iäkkäämpiä kuin jatkohoitopotilaat ja heidän hoitojaksonsa olivat lyhyempiä. Iän mediaani oli perusterveydenhuollossa alkaneessa hoidossa 81 vuotta (kvartiilit 71 v ja 87 v) ja jatkohoidossa 79 vuotta (69 v ja 85 v). Hoitojaksojen keston mediaani perusterveydenhuollossa alkaneessa hoidossa oli 4 päivää (2 pv ja 7 pv), ja jatkohoidossa 7 päivää (3 pv ja 12 pv). Sekä perusterveydenhuollossa alkaneista että erikoissairaanhoidon jälkeisistä hoitojaksoista valtaosa päättyi potilaan kotiuttamiseen. Erikoissairaanhoitoon lähettämiseen tai kuolemaan päättyneitä hoitojaksoja oli enemmän jatkohoitoon tulleilla potilailla (kuvio 1Hoitojaksot diagnoosiluokittain. ).

Hoitojaksojen piirteissä oli joitakin eroja sairaanhoitopiireittäin (Liitetaulukko 1). Itä-Savossa hoitojaksot olivat keskimäärin pitempiä ja potilaat iäkkäämpiä kuin muissa neljässä sairaanhoitopiirissä. Itä-Savossa toteutettiin suunnitelmallista kuntoutusta ja tehtiin hoitotoimenpiteitä enemmän kuin muilla alueilla.

ICD-10-tautiluokituksen 8 pääluokkaa kattoi 73 % kaikista hoitojaksoista (kuvio 2Hoidon reitit. ). Eniten hoidettiin verenkiertoelinten sairauksia, ja niistä eniten hoitojaksoja aiheuttivat sydämen vajaatoiminta (28 %), eteisvärinä (12 %) ja aivoinfarkti (12 %). Hengityselinten sairaudet olivat toiseksi yleisin sairausryhmä, ja 81 % tautiluokan hoitojaksoista aiheutui keuhkokuumeesta. Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden luokassa alkoholidiagnoosit olivat yleisin hoidon syy (41 %) ja 37 % hoitojaksoista oli katkaisuhoitoa. Vammoista yleisimpiä olivat reisiluun murtumat (17 % S-diagnooseista). Oirediagnooseista (R-diagnoosit) yleisimpiä olivat pyörrytys ja huimaus (14 %) sekä väsymys ja huonovointisuus (14 %), ja seuraavina olivat vatsakipu (11 %) ja rintakipu (6 %).

Kasvaintautien ryhmän hoitojaksoista 32 % oli luonteeltaan elämän loppuvaiheen hoitoa. Kaikki hoitojaksot huomioiden tätä hoitoa järjestettiin vuositasolla yli 1 300 potilaalle. Yleisimmin se kohdentui kasvainsairauksiin (53 %), verenkiertoelinten sairauksiin (19 %) ja hengityselinten sairauksiin (9 %). Elämän loppuvaiheen hoitojaksoista 42 % alkoi suoraan perusterveydenhuollossa.

Yksilöllisesti suunniteltua kuntoutusta raportoitiin toteutuneen 18 %:ssa hoitojaksoista. Suunnitelmallista kuntoutusta saaneiden potilaiden hoitojaksoista 60 % alkoi suoraan perusterveydenhuollon sairaalassa. Kuntoutus kohdistui eniten aivohalvauksiin, lonkan ja polven nivelrikon leikkaushoidon jälkeiseen kuntoutukseen, lonkkamurtumiin sekä lanneselkäkipuun.

Väestöön suhteutettu perusterveydenhuollon sairaaloiden käyttö vaihteli sairaanhoitopiireittäin, mutta kaikissa määrällisesti merkittävin tehtävä oli akuuttihoito (kuviot 3 ja 4). Jokaisessa sairaanhoitopiirissä akuutti sairaus oli yleisimmin keuhkokuume (10–15 %) ja hieman harvemmin maha-suolikanavan tulehdus, ruusu tai virtsateiden infektio. Yleisin hoidettu pitkäaikaissairaus oli sydämen vajaatoiminta.

Pohdinta

Tutkimuksemme tuotti perusterveydenhuollon sairaaloiden käytöstä tietoa, josta on hyötyä palvelujärjestelmän kehittämisessä. Tätä tietoa on ollut niukasti tarjolla.

Perusterveydenhuollon lyhytaikaisen sairaalahoidon tärkein tehtävä oli kotona asuvien vanhusten akuuttihoito. Lisäksi perusterveydenhuollon sairaaloissa toteutettiin erikoissairaanhoidon jälkeistä jatkohoitoa, kuntoutusta, elämän loppuvaiheen hoitoa ja muita hoitoja, kuten katkaisuhoitoa.

Paikallistuntemus on toiminnan vahvuus.

ICD-10-pääluokittainkin tarkastellen hoitojaksot alkoivat yleisimmin suoraan perusterveydenhuollossa. Etenkin hengityselinten ja mielenterveyden sairauksissa jatkohoitoa oli vähän. Jatkohoitoon tulleita potilaita lähetettiin yleisemmin takaisin erikoissairaanhoitoon ja heitä myös kuoli suhteessa enemmän. Todennäköisesti jatkohoitopotilaiden sairaudet olivat vaikeampia kuin perusterveydenhuollosta tulleiden.

Peräti 78 % potilaista, joiden hoitojaksot alkoivat suoraan perusterveydenhuollossa, tuli osastolle kotoa, ja heistä vajaa puolet oli säännöllisen kotihoidon piirissä. Kotihoidon tukena toimiminen voidaan katsoa perusterveydenhuollon sairaalan tärkeäksi tehtäväksi.

Perusterveydenhuollon sairaalahoidon käytössä tiedetään olevan vaihtelua alueittain (33 Saukkonen S-M, Vuorio S. Perusterveydenhuollon vuodeosastohoito vuosina 2015-2016. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 13/2017.). Itä-Savossa lyhytaikaisten perusterveydenhuollon sairaalahoitojaksojen väestöön suhteutettu määrä oli noin puolet pienempi kuin muissa sairaanhoitopiireissä. Tämä johtunee potilasvirran ohjautumisesta voimakkaammin alueen keskussairaalaan. Samasta syystä Itä-Savon alueella hoitojaksojen piirteet olivat erilaiset kuin muissa sairaanhoitopiireissä.

Tutkimuksemme tuotti rekistereitä tarkempaa tietoa perusterveydenhuollon sairaaloiden potilasvirroista ja hoidon sisällöistä. Olisi tarkoituksenmukaista saada nämä tiedot rutiininomaisesti käyttöön esimerkiksi tietoaltaiden avulla. Tämä edellyttää potilastietojärjestelmien ja kirjaamisen kehittämistä. Parhaimmillaan se voisi ohjata myös hoidon sisältöä.

THL:n tilastoraportissa kuvataan kaikki terveyskeskusosastojen toteuttamat hoitojaksot valtakunnallisesti (33 Saukkonen S-M, Vuorio S. Perusterveydenhuollon vuodeosastohoito vuosina 2015-2016. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 13/2017.). Raportissa kuvattu potilasliikenne osastolle ja jatkohoitoon sekä hoitoon johtaneet diagnoosit vastasivat oleellisilta osin tutkimuksemme tuloksia. Tilastoraportissa lyhytaikaisen hoidon osuutta ei ole eroteltu.

Tutkimuksemme vahvuus on kaikkien KYS-ervan perusterveydenhuollon sairaaloiden osallistuminen ja hyvä sitoutuminen aineiston keruuseen. Katkoksia keruussa oli vain kolmessa sairaalassa. Kahdessa tietoja täydennettiin jatkamalla tietojenkeruuaikaa, mutta kolmannessa keruuaika jouduttiin jättämään suunniteltua lyhyemmäksi; tämä otettiin huomioon vuositason kertymää laskettaessa.

Tutkimuksen aikana perusterveydenhuollon sairaaloiden sairaansijojen määrä ja toimintavolyymi vastasivat viime vuosien tavanomaista tilannetta. Tutkimussairaalat saivat suullisen ja kirjallisen ohjeistuksen strukturoitujen tutkimuslomakkeiden täyttämiseen. On kuitenkin mahdollista, että eri vastaajat ovat tulkinneet kysymyksiä eri tavalla tai kirjaamisessa on tapahtunut virheitä. Infektiotautien epidemiatilanne aineiston keruuajankohtana on voinut vaikuttaa hoidon määrään ja syihin.

Lue myös

Perusterveydenhuollon sairaaloiden tuleviksi muutostarpeiksi on esitetty jatkohoitopaikkana käytön vähentäminen ja kuntoutuksen keskittäminen harvempiin yksiköihin (44 Kinnula P, Malmi T, Vauramo E. Sisältöä sote-uudistukseen. Tunnuslukuja terveydenhuollon suunnitteluun. Kunnallisalan kehittämissäätiön Tutkimusjulkaisu-sarja, julkaisu nro 78. Sastamala 2014:94–7.). Ikääntyneen väestön runsas akuuttihoidon käyttö ennustaa hoidon tarpeen kasvavan vanhusikäisten määrän kasvaessa. Kysymys onkin, millaisella sairaalahoidolla on viisainta vastata hoidon tarpeen lisääntymiseen (55 Gillam S. Rising hospital admissions. Pääkirjoitus. BMJ 2010;340:636.,66 Oliver D, Foot C, Humphries R. Making our health and care systems fit ageing population. The Kings Fund Publications 2014:27–31. https://www.kingsfund.org.uk). Pitkien välimatkojen Norjassa paikallissairaaloiden vähentämistoimia on jouduttu tarkistamaan (77 Lappegard Ö, Hjortdahl P. Acute admissions to a community hospital – health consequences: a randomized controlled trial in Hallingdal, Norway. BMC Family Practice 2014;15:198.). Myös Britanniassa on alettu pohtia, millainen rooli paikallissairaaloilla (community hospital) pitäisi olla tulevaisuuden integroituneissa terveyspalveluissa (88 Winpenny E, Corbett J, Miani C ym. Community hospitals in selected high income countries: a scoping review of approaches and models. Int J Integrated Care 2016;16(4):Art13.).

Päivystysten ja sairaaloiden potilasmäärä lisääntynee väestön vanhetessa. Sairaalahoidon tarpeen kasvua voitaneen hillitä kehittämällä kotona hoitamisen, sairaalahoidon ja kotiuttamisen käytänteitä (99 Phillips CO, Wright SM, Kern DE, Singa RM, Shepperd S, Rubin HR. Comprehensive discharge planning with postdischarge support for older patients with congestive heart failure:a meta-analysis. JAMA 2004;291:1358–67.,1010 Philp I, Mills KA, Long JF, Thanvi B, Ghosh K. Reducing hospital bed use by frail older people: results from a systematic review of the literature. Int J Integrated Care 2013;13(4). http://doi.org/10.5334/ijic.1148). Esimerkiksi keuhkokuumeen (1111 Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Keuhkolääkäriyhdistyksen, Suomen Infektiolääkärit ry:n ja Suomen Yleislääketieteen Yhdistys ry:n asettama työryhmä. Alahengitystieinfektiot (aikuiset). Käypä hoito -suositus 2.1.2015. www.kaypahoito.fi) ja sydämen vajaatoiminnan hoitokäytänteillä voitaisiin todennäköisesti jarruttaa sairaalahoidon tarpeen kasvua ja jopa parantaa potilaiden elämänlaatua (99 Phillips CO, Wright SM, Kern DE, Singa RM, Shepperd S, Rubin HR. Comprehensive discharge planning with postdischarge support for older patients with congestive heart failure:a meta-analysis. JAMA 2004;291:1358–67.). Syystä riippumatta sairaalahoitoon päätyminen lisää vanhuksen toimintakyvyn heikentymisen riskiä (1212 Jämsen E, Kerminen H, Strandberg T, Valvanne J. Kun tauti paranee, mutta potilas ei – sairaalahoitoon liittyvä toimintakyvyn heikentyminen. Suom Lääkäril 2015;70:977–83.), ja siksi korvaavan hoidon vaihtoehdot tulee kartoittaa huolellisesti.

Perusterveydenhuollon lyhytaikaisen sairaalahoidon vähentäminen todennäköisesti moninkertaistaisi erikoissairaanhoitoon päätyvien, tyypillisimmin sydän-, infektio-, tapaturma- ja huimauspotilaiden määrän. Perusterveydenhuollon sairaaloiden roolia akuutisti sairastuneiden vanhusten hoidossa tulee kehittää ja tehostaa erityisesti kotihoitoa tukevaksi. Paikallistuntemus on toiminnan vahvuus, mutta hoidon oikea-aikaisuus ja aktiivisuus vaativat lisähuomiota.

Kirjoittajat
Henna Saari
LL, yleislääketieteen erikoislääkäri,
kliininen opettaja
Itä-Suomen yliopisto ja Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri, perusterveydenhuollon yksikkö
Eija Lönnroos
LT, geriatrian professori
Itä-Suomen yliopisto
Pekka Mäntyselkä
LT, yleislääketieteen professori
Itä-Suomen yliopisto ja Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri, perusterveydenhuollon yksikkö
Olli-Pekka Ryynänen
LT, yleislääketieteen professori
Itä-Suomen yliopisto
Simo Kokko
LKT, dosentti, terveydenhuollon ja yleislääketieteen erikoislääkäri
Itä-Suomen yliopisto
Sidonnaisuudet

Henna Saari: Matka-apuraha (Suomalainen Konkordia-liitto), työsuhde (Siilinjärven kunta).

Olli-Pekka Ryynänen: 
Konsultointipalkkio 
(Keski-Suomen sairaanhoitopiiri).

Eija Lönnroos, Pekka Mäntyselkä, Simo Kokko: Ei sidonnaisuuksia.

Faktat

Tämä tiedettiin

Pitkäaikainen hoito on loppumassa perusterveydenhuollon sairaaloista ja samalla lyhytaikaisen hoidon rooli on korostunut.

Perusterveydenhuollon sairaalahoidon käytössä on alueellisia eroja, joilla on yhteys väestön ikärakenteeseen ja sairaalajärjestelmän välimatkoihin.

Tutkimus opetti

Perusterveydenhuollon sairaaloiden lyhytaikaisen hoidon määrällisesti merkittävin tehtävä on toimia kotona asuvien vanhusten akuuttisairaalana.

Suurin osa potilaista tulee suoraan kotoa käymättä päivystyspisteessä ja lähtee takaisin kotiin hoitojakson jälkeen.

Perusterveydenhuollon akuuttihoitopainotteisen sairaalatoiminnan voimakas purkaminen moninkertaistaisi erikoissairaanhoitoon päätyvien vanhusten määrän.

Kirjallisuutta
1
THL. Tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanet.fi (viitattu 1.11.2018). https://www.sotkanet.fi
2
Laamanen R. Terveyskeskussairaaloiden käyttö ja sen alueellinen vaihtelu Suomessa. Väitöskirja. Helsingin yliopisto 1992.
3
Saukkonen S-M, Vuorio S. Perusterveydenhuollon vuodeosastohoito vuosina 2015-2016. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 13/2017.
4
Kinnula P, Malmi T, Vauramo E. Sisältöä sote-uudistukseen. Tunnuslukuja terveydenhuollon suunnitteluun. Kunnallisalan kehittämissäätiön Tutkimusjulkaisu-sarja, julkaisu nro 78. Sastamala 2014:94–7.
5
Gillam S. Rising hospital admissions. Pääkirjoitus. BMJ 2010;340:636.
6
Oliver D, Foot C, Humphries R. Making our health and care systems fit ageing population. The Kings Fund Publications 2014:27–31. https://www.kingsfund.org.uk
7
Lappegard Ö, Hjortdahl P. Acute admissions to a community hospital – health consequences: a randomized controlled trial in Hallingdal, Norway. BMC Family Practice 2014;15:198.
8
Winpenny E, Corbett J, Miani C ym. Community hospitals in selected high income countries: a scoping review of approaches and models. Int J Integrated Care 2016;16(4):Art13.
9
Phillips CO, Wright SM, Kern DE, Singa RM, Shepperd S, Rubin HR. Comprehensive discharge planning with postdischarge support for older patients with congestive heart failure:a meta-analysis. JAMA 2004;291:1358–67.
10
Philp I, Mills KA, Long JF, Thanvi B, Ghosh K. Reducing hospital bed use by frail older people: results from a systematic review of the literature. Int J Integrated Care 2013;13(4). http://doi.org/10.5334/ijic.1148
11
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Keuhkolääkäriyhdistyksen, Suomen Infektiolääkärit ry:n ja Suomen Yleislääketieteen Yhdistys ry:n asettama työryhmä. Alahengitystieinfektiot (aikuiset). Käypä hoito -suositus 2.1.2015. www.kaypahoito.fi
12
Jämsen E, Kerminen H, Strandberg T, Valvanne J. Kun tauti paranee, mutta potilas ei – sairaalahoitoon liittyvä toimintakyvyn heikentyminen. Suom Lääkäril 2015;70:977–83.
English summary

What are the characteristics of short term inpatient care in Finnish primary care hospitals?

Background There is a lack of knowledge about the current processes and contents of short-term care in primary health care (PHC) hospitals. We analysed the current processes, contents, and characteristics of short-term care in PHC hospitals in the catchment area of Kuopio University Hospital (KUH).

Methods The discharge data of PHC hospital stays lasting 1–31 days were collected with an electronic survey instrument. The data were divided according to whether the stays originated directly in health care centres or after inpatient care in specialized hospitals. The characteristics of care in five hospital districts in the catchment area of KUH were analysed. Direct distributions were compared in the analysis.

Results Short-term care in PHC hospitals was used primarily for older patients with an acute need for inpatient care. Stays for care originated mostly in health care centres. Less than a quarter of all stays originated after inpatient care in a specialized hospital. Quantitatively, the most significant reasons for care were pneumonia and cardiac failure. There was regional variation in the use of PHC hospitals in the catchment area of KUH.

Conclusions PHC hospitals have a significant role, especially in the care of elderly patients in acute need of hospital care. Profound dismantling of the PHC hospital system would most likely multiply the number of elderly patients ending up in emergency wards and specialized care. Further development of pneumonia and cardiac failure treatment practices, in particular, could lessen the need for hospital care.

Etusivulla juuri nyt

Ajassa
Tuula Rajaniemestä uusi puheenjohtaja

Varapuheenjohtajina jatkavat Jaana Puhakka (vas. ) ja Noora Ritamäki (oik).

Ajassa
Eläkeläisten jäsenmaksut uudistuvat – uudessa maksuluokassa alennus 75 prosenttia

Tänä vuonna tai aiemmin 70 vuotta täyttäneet yhä vapautettuja maksusta.

Ajassa
Valtuuskunta haluaa turvata pitkät potilassuhteet

Lääkäriliiton valtuuskunta vaatii parannuksia lääkärien työoloihin ja työviihtyvyyteen.

Ajassa
Radiologisten tutkimusten kokonaismäärä kasvaa

Suomessa tehtiin kuusi miljoonaa röntgentutkimusta ja -toimenpidettä vuonna 2018.

Ajassa
Sairaanhoitajan määrättävissä oleva lääkevalikoima laajenee

Rajattu lääkevalikoima laajenee vuodenvaihteessa.

Ajassa
Harva tuntee lääkehoitosuunnitelman

Lääkäreistä on tulossa lääkehoitoprosessin heikoin lenkki, jos asialle ei tehdä jotain, sanoo Päivi Ruokoniemi.