1. Lääkärilehti
  2. Tieteessä
  3. Moniresistenttien ongelmamikrobien aiheuttamat hoitoon liittyvät infektiot Suomessa vuonna 2011
Alkuperäis­tutkimus 3/2014 vsk 69 s. 127 - 132

Moniresistenttien ongelmamikrobien aiheuttamat hoitoon liittyvät infektiot Suomessa vuonna 2011

Lähtökohdat

Moniresistenttien mikrobien aiheuttamien hoitoon liittyvien oireisten infektioiden määrästä Suomessa ei ole tarkkaa tietoa. Esitämme arvion vuoden 2011 tilanteesta.

Menetelmät

Arvioimme seitsemän keskeisen moniresistentin mikrobin (Staphylococcus aureus, Enterococcus faecium, Escherichia coli, Klebsiella pneumoniae, Enterobacter-lajit, Pseudomonas aeruginosa ja Acinetobacter-lajit) aiheuttamien bakteremioiden määriä valtakunnallisen tartuntatautirekisterin, mikrobiologian laboratorioiden resistenssiverkon (Fire) ja sairaalainfektio-ohjelman (SIRO) tapauslukumäärien ja bakteerien herkkyystietojen perusteella. Näiden mikrobien aiheuttamien muiden infektioiden (leikkausalueen infektiot, keuhkokuume ja virtsatieinfektiot) määrät arvioitiin sairaalainfektioiden valtakunnallisen prevalenssitutkimuksen infektiojakauman perusteella. Kuolemat arvioitiin prevalenssitutkimuspotilaiden kuolin- ja kuolemansyytiedoista.

Tulokset

Vuonna 2011 moniresistenttien mikrobien aiheuttamia infektioita oli Suomen akuuttisairaaloissa arviolta 2 412, noin 5 % kaikista hoitoon liittyvistä infektioista. Näihin infektioihin liittyi lähes 80 kuolemaa. Yleisimpiä olivat laajakirjoisia beetalaktamaaseja (ESBL) tuottavien E. coli -bakteerien aiheuttamat infektiot.

Päätelmät

Moniresistentit ongelmamikrobit aiheuttavat Suomessa toistaiseksi melko vähän hoitoon liittyviä infektioita. Koska suuri osa hoitoon liittyvistä infektioista on muiden kuin moniresistenttien mikrobien aiheuttamia ja infektioiden aiheuttajamikrobit ovat useimmiten peräisin potilaan omasta mikrobifloorasta, pelkällä tartunnan torjunnalla ei voida ehkäistä hoitoon liittyviä infektioita. Siksi on keskeistä tarjota hoitohenkilökunnalle selkeää opastusta erityyppisten hoitoon liittyvien infektioiden ehkäisy- ja torjuntakeinoista.

Vuosittain EU-maissa noin 37 000 ihmistä menehtyy hoitoon liittyvän infektion seurauksena, ja lisäksi noin 111 000 kuolemaa aiheutuu niiden välillisestä vaikutuksesta (11 European Centre for Disease Prevention and Control (ECDC). Annual Epidemiological Report on Communicable Diseases in Europe 2008. Stockholm, Sweden, ECDC 2008 (siteerattu 4.9.2013). http://www.ecdc.europa.eu/en/publications/Publications/0812_SUR_Annual_Epi demiological_Report_2008.pdf). Hoitoon liittyvät infektiot aiheuttavat ylimääräisiä terveydenhuollon kustannuksia ja tuotannon menetystä jopa 1,5 miljardin euron arvosta (22 European Centre for Disease Prevention and Control ECDC/ European Medicines Agency. EMEA Joint Technical Report: The bacterial challenge: time to react. Stockholm, Sweden, ECDC: 2009 (siteerattu 4.9.2013). http://www.ecdc.europa.eu/en/publications/Publications/0909_TER_The_Bacter ial_Challenge_Time_to_React.pdf). Euroopan tautikeskuksen (European Center for Disease Prevention and Control, ECDC) ja Euroopan lääkelaitoksen (European Medicines Agency, EMA) selvityksessä vuonna 2007 arvioitiin, että moniresistentit S. aureus, E. coli, Klebsiella- ja Enterobacter-lajit sekä Pseudomonas aiheuttavat vuosittain EU-maissa, Islannissa ja Norjassa noin 25 000 infektiota (22 European Centre for Disease Prevention and Control ECDC/ European Medicines Agency. EMEA Joint Technical Report: The bacterial challenge: time to react. Stockholm, Sweden, ECDC: 2009 (siteerattu 4.9.2013). http://www.ecdc.europa.eu/en/publications/Publications/0909_TER_The_Bacter ial_Challenge_Time_to_React.pdf). Infektiotorjunnan voimavaroista päättävät voivat saada näistä luvuista käsityksen moniresistenttien mikrobien aiheuttaman ongelman laajuudesta Euroopan tasolla. Resistenssitilanne kuitenkin vaihtelee maittain, eikä lukuja voi suoraan soveltaa esimerkiksi Suomeen.

Suomessa on useita hoitoon liittyvien infektioiden ja resistenttien mikrobien seurantamenetelmiä, joista osa on kansallista ja osa perustuu anturikeskuksiin. Näistä tietolähteistä ei kuitenkaan löydy tietoa siitä, mikä on kaikkien hoitoon liittyvien infektioiden vuosittainen kokonaismäärä ja mikä on moniresistenttien ongelmamikrobien infektioiden osuus aiheuttajana. Mikrobiologian laboratorioiden tiedoista infektioiden määrää voidaan arvioida vain suuntaa-antavasti. Niissä seulontaviljelyt voidaan erotella kliinisistä näytteistä, mutta mm. märkäviljelyistä ei aina tiedetä sitä, mistä infektiotyypistä on kyse ja onko infektio hoitoon liittyvä vai avohoitosyntyinen. Hoitoon liittyvien infektioiden jatkuva ilmaantuvuusseuranta on työläs menetelmä, eikä se siksi yleensä kata kaikkia infektiotyyppejä. Kertaluonteisella vallitsevuus- eli prevalenssitutkimuksella sen sijaan voidaan kattaa kaikki hoitoon liittyvät infektiot, mutta siinäkään ei saada mikrobiologista varmistusta kaikista infektioista, kuten keuhkokuumeista.

Valtakunnalliseen vuoden 2005 sairaalainfektioiden prevalenssitutkimukseen ja hoitoilmoitusrekisterin (HILMO) tietoihin perustuvan arviomme mukaan vuosittain 6 % kaikista Suomen akuuttisairaaloissa hoidetuista potilaista saa vähintään yhden hoitoon liittyvän infektion (33 Kanerva M, Ollgren J, Virtanen MJ, Lyytikäinen O; Prevalence Survey Study Group. Estimating the annual burden of health care-associated infections in Finnish adult acute care hospitals. Am J Infection Control 2009;37:227-30.). Nyt laskimme arvion moniresistenttien ongelmamikrobien aiheuttamista hoitoon liittyvistä infektioista Suomen akuuttisairaaloissa käyttämällä eri seurantamenetelmien tuottamaa tietoa infektioista ja niiden aiheuttajista sekä hyödyntämällä prevalenssitutkimuksien ja kuolemansyyrekisterin tietoja hoitoon liittyvien infektioiden kokonaismäärästä, infektiotyyppijakaumasta ja sairaalainfektiokuolemista.

Aineisto ja menetelmät

Tietojen lähteenä käytimme Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tartuntatautirekisteriä, johon kaikki Suomen mikrobiologian laboratoriot raportoivat veriviljelypositiiviset löydökset. Resistenssitietoja raportoidaan seuraavista mikrobeista: metisillinille resistentti S. aureus (MRSA), vankomysiinille resistentti enterokokki (VRE) ja kolmannen polven kefalosporiineille herkkyydeltään heikentynyt tai resistentti Escherichia coli ja Klebsiella pneumoniae sekä vuodesta 2011 alkaen karbapeneemeille herkkyydeltään heikentyneet tai resistentit enterobakteerit (E. coli, Klebsiella- ja Enterobacter-lajit).

Saimme resistenssitietoa myös kliinisten mikrobiologian laboratorioiden FiRe-järjestelmästä, johon 24 laboratoriota kerää resistenssilöydöksiä (yli 95 % kaikista laboratorioista, jotka tutkivat veriviljelynäytteitä). Näistä laboratorioista 20 raportoi tietoa seitsemästä erikseen seurattavasta mikrobista myös Euroopan mikrobilääkeresistenssiseurantaverkkoon (European Antimicrobial Resistance Surveillance System, EARS-Net). Lisäksi käytimme THL:n sairaalainfektio-ohjelman (SIRO) keräämiä tietoja hoitoon liittyvistä veriviljelypositiivista infektioista ja niiden aiheuttajamikrobeista resistenssilöydöksineen. SIRO on osallistuville sairaaloille vapaaehtoinen. Sen jatkuvaan seurantaan osallistuu arviolta neljäsosa Suomen akuuttisairaaloista. Käytimme myös vuosien 2005 ja 2011 valtakunnallisten sairaalainfektioiden prevalenssitutkimusten tuloksia (33 Kanerva M, Ollgren J, Virtanen MJ, Lyytikäinen O; Prevalence Survey Study Group. Estimating the annual burden of health care-associated infections in Finnish adult acute care hospitals. Am J Infection Control 2009;37:227-30.,44 Kärki T. Lyytikäinen O. Hoitoon liittyvien infektioiden esiintyvyys Suomessa vuonna 2011. Suom Lääkäril 2013;68:39-45.). Tutkimuksiin osallistui 30 akuuttisairaalaa vuonna 2005 ja 59 akuuttisairaalaa vuonna 2011, molemmilla kerroilla kaikki yliopisto- ja keskussairaalat.

Tartuntatautirekisteristä saatiin MRSA:n, VRE:n, kolmannen polven kefalosporiineille herkkyydeltään heikentyneiden tai resistenttien E. coli- ja K. pneumoniae -bakteerien sekä karbapeneemeille herkkyydeltään heikentyneiden tai resistenttien enterobakteerien (E. coli, K. pneumoniae ja Enterobacter-lajit) sekä kaikkien P. aeruginosan, Enterobacter- ja Acinetobacter-lajien aiheuttamien bakteremioiden määrät vuodelta 2011. SIRO:sta saatiin tiedot Enterobacter-lajien herkkyyden heikentymisestä tai resistenssistä kolmannen polven kefalosporiineille ja P. aeruginosan herkkyydestä amikasiinille. FiRestä saatiin vastaavat tiedot Acinetobacter-lajien herkkyydestä karbapeneemeille. Herkkyydeltään heikentyneiden tai resistenttien kantojen aiheuttamien bakteremioiden vuosittaista määrää arvioitiin suhteuttamalla SIRO:n ja FiRen rekisteröimien resistenttien bakteremioiden osuus tartuntatautirekisterin Enterobacter-, P. aeruginosa- ja Acinetobacter- löydöksiin.

Oletimme, että nämä seitsemän bakteeria, joilla on tietty resistenssiominaisuus, ovat samalla moniresistenttejä ja että moniresistenttien mikrobien aiheuttamat infektiot ovat todennäköisemmin hoitoon liittyviä kuin avohoitosyntyisiä.

Kansallisesta vuoden 2011 prevalenssitutkimuksesta saimme keuhkokuumeiden, leikkausalueinfektioiden ja virtsatieinfektioiden määrät sekä niiden osuuden suhteessa veriviljelypositiivisiin infektioihin. Kertomalla tällä suhdeluvulla erikseen kunkin moniresistentin bakteerin aiheuttamien bakteremioiden määrät arvioimme kolmen muun yleisimmän infektiotyypin määrän.

Arvioimme aiemmin vuoden 2005 prevalenssitutkimuksen tunnuslukuja käyttäen, että Suomen akuuttisairaaloissa esiintyy vuosittain noin 50 000 hoitoon liittyvää infektiota (33 Kanerva M, Ollgren J, Virtanen MJ, Lyytikäinen O; Prevalence Survey Study Group. Estimating the annual burden of health care-associated infections in Finnish adult acute care hospitals. Am J Infection Control 2009;37:227-30.). Yhdistämällä tämän tutkimuksen potilaiden tiedot Väestörekisterin kuolintietoihin ja Tilastokeskuksen kuolemansyyrekisterin tietoihin arvioimme hoitoon liittyviin infektioihin keskimäärin liittyviä kuolemia 28 vuorokauden kuluessa infektiosta ja infektioiden osuutta kuolemassa. Sen perusteella 3,2 % hoitoon liittyvään infektioon sairastuvista menehtyy siten, että infektio oli joko kuolemaan johtanut tai siihen vaikuttanut tekijä (33 Kanerva M, Ollgren J, Virtanen MJ, Lyytikäinen O; Prevalence Survey Study Group. Estimating the annual burden of health care-associated infections in Finnish adult acute care hospitals. Am J Infection Control 2009;37:227-30.).

Tilastoanalyysissä käytimme bayesilaisia 95 %:n luottamusvälejä ja Markov Chain Monte Carlo -simulaatioita.

Käyttämämme menetelmät olivat samanlaisia kuin aiemmin arvioidessamme vastaavaa tautitaakkaa Suomessa vuonna 2010 (55 Kanerva M, Ollgren H, Hakanen AJ, Lyytikäinen O. Estimating the burden of healthcare-associated infections caused by selected multidrug-resistant bacteria Finland, 2010. Antimicrob Resist Infection Control 2012;1:33.).

Tulokset

MRSA-kantojen osuus kaikista veriviljelyjen Staphylococcus aureuksista oli 2,5 %. Vastaavasti VRE:n osuus enterokokkien aiheuttamista bakteremioista oli 1,1 %. Muissa bakteremioissa moniresistenssiä kuvaava herkkyyden heikentyminen tai resistenssi kolmannen polven kefalosporiineille oli E. coli -kannoista 4,3 %:lla, K. pneumoniaella 3,6 %:lla ja Enterobacter-lajeilla 37,9 %:lla sekä herkkyyden heikentyminen tai resistenssi amikasiinille P. aeruginosa -kannoista 15,0 %:lla. Herkkyyden heikentymistä tai resistenssiä karbapeneemeille ei Acinetobacter-lajeilla, E. colilla, K. pneumoniaella ja Enterobacter-lajeilla ollut lainkaan

Hoitoon liittyvien infektioiden prevalenssi vuoden 2011 tutkimuksessa oli 7,4 %, ja suhteessa bakteremioiden määrään leikkausalueen infektioita oli 2,5-kertainen, keuhkokuumeita 1,9- ja virtsatieinfektioita 1,3-kertainen määrä (44 Kärki T. Lyytikäinen O. Hoitoon liittyvien infektioiden esiintyvyys Suomessa vuonna 2011. Suom Lääkäril 2013;68:39-45.). Tämän perusteella arvioimme esimerkiksi, että Suomen akuuttisairaaloissa esiintyy vuodessa 42:n hoitoon liittyvän MRSA-bakteremian lisäksi 107 MRSA:n aiheuttamaa leikkausalueinfektiota, 82 MRSA-keuhkokuumetta ja 56 MRSA-virtsatieinfektiota.

Näistä laskien ongelmamikrobien aiheuttamien neljän tärkeimmän hoitoon liittyvän infektiotyypin arvioidut kokonaismäärät olivat 287 MRSA-infektiota, 27 VRE-infektiota, 1 025 moniresistenttien E. colien, 109 vastaavanlaisten K. pneumoniaen ja 663 Enterobacter-lajien aiheuttamaa infektiota (taulukko 1Taulukko 1. Havaitut* ja arvioidut vuosittaiset moniresistenttien bakteerien aiheuttamat hoitoon liittyvät infektiot. Taulukko 2. Näyttöön perustuvissa infektion ehkäisy- ja torjuntaohjeissa huomioitavia osa-alueita (15,16,17,18).). Amikasiiniherkkyydeltään heikentyneen tai resistentin P. aeruginosan aiheuttamia infektioita oli 301, mutta karbapeneemiherkkyydeltään heikentyneiden tai resistenttien Acinetobacter-lajien tai enterobakteerien aiheuttamia hoitoon liittyviä infektioita ei ollut yhtään.

Tästä laskettuna vuonna 2011 Suomessa moniresistenttien mikrobien aiheuttamien yleisimpien hoitoon liittyvien infektioiden kokonaismäärä oli 2 412 (95 %:n luottamusväli 1 812−3 166) infektiota eli arviolta 4,8 % kaikista hoitoon liittyvistä infektioista. Lisäksi arvioimme, että moniresistentit mikrobit aiheuttavat vuosittain 77 sairaalainfektiokuolemaa (95 %:n LV -22−185).

Pohdinta

Tutkimuksessamme tehty laskelma on karkea arvio moniresistenttien mikrobien aiheuttamien infektioiden osuudesta kaikista hoitoon liittyvistä infektioista Suomessa: vuonna 2011 noin 5 % noin 50 000 vuosittaisesta hoitoon liittyvästä infektiosta. Arviomme perustuu suomalaisia seurantalukuja hyödyntäen samankaltaiseen menetelmään, kuin millä ECDC ja EMA arvioivat vastaavaa tautitaakkaa Euroopan tasolla. Tautitaakka on Suomessa pienempi kuin Euroopassa keskimäärin, mutta luvuissa on mikrobikohtaista vaihtelua. ESBL-entsyymiä tuottavien bakteerien aiheuttamat infektiot ovat näistä infektioita yleisimpiä, kun taas karbapeneemille resistenttien enterobakteerien aiheuttamat infektiot ovat vielä erittäin harvinaisia.

Tällaisen arvion esittämistä voidaan perustella sillä, että tarkkojen ja kattavien lukujen saamiseksi ei ole käytettävissä mitään yksittäistä lähdettä. Laboratoriopohjaiset seurantamenetelmät helpottavat infektiotapausten löytämistä, mutta infektiotyypin selvittäminen edellyttää tapauskohtaista lisätyötä. Infektioiden seuranta edellyttää siis kliinistä havainnointia, joka kuuluu kliinisen työn lisänä hoitavien lääkärien ja hoitohenkilökunnan tehtäviin mutta johon tarvitaan aikaa ja resursseja. Hoitoon liittyviä infektioita ei aina muisteta rekisteröidä seurantaohjelmaan, tai potilas hakeutuu infektionsa vuoksi hoitoon muualle kuin alun perin hoitaneeseen sairaalaan. Hoitoon liittyviä infektioita ei myöskään kattavasti kirjata diagnoositietoihin. Vuonna 2005 tehdyn prevalenssitutkimuksen yhteydessä selvitimme hoitoilmoitusrekisterin (HILMO) tietojen avulla, että kolmen rekisteröidyn diagnoosin joukkoon oli ilmoitettu noin kolmannes kaikista hoitoon liittyvistä infektioista (33 Kanerva M, Ollgren J, Virtanen MJ, Lyytikäinen O; Prevalence Survey Study Group. Estimating the annual burden of health care-associated infections in Finnish adult acute care hospitals. Am J Infection Control 2009;37:227-30.). Parhaiten oli ilmoitettu vakavimmat infektiot, kuten leikkausalueen syvät elininfektiot.

Arviomme moniresistenttien ongelmamikrobien 5 %:n osuudesta hoitoon liittyvissä infektioissa on samaa luokkaa kuin moniresistenttien aiheuttajamikrobien osuus valtakunnallisessa prevalenssitutkimuksessa vuonna 2011. Siinä mikrobiologisesti varmistetuista infektioista 0,5 % (2/398) oli MRSA:n ja 1,7 % (7/398) kolmannen polven kefalosporiineille resistentin E. colin tai Klebsiellan aiheuttamia (44 Kärki T. Lyytikäinen O. Hoitoon liittyvien infektioiden esiintyvyys Suomessa vuonna 2011. Suom Lääkäril 2013;68:39-45.).

Arviomme koskee vain vuotta 2011; vuosittaista vaihtelua voi luonnollisesti esiintyä. Esittämiemme lukujen tulkinnassa on lisäksi huomioitava joitakin seikkoja, joista osa saattaa aliarvioida ja osa yliarvioida lopputulosta. Tarkasteltaviksi valittiin vain neljä yleisintä infektiotyyppiä, joiden osuus oli 75 % kaikista hoitoon liittyvistä infektioista prevalenssitutkimuksessa vuonna 2011 (44 Kärki T. Lyytikäinen O. Hoitoon liittyvien infektioiden esiintyvyys Suomessa vuonna 2011. Suom Lääkäril 2013;68:39-45.). Nyt valitut mikrobit (herkkyysmäärityksiä huomioimatta) aiheuttivat prevalenssitutkimuksessa kaksi kolmasosaa kaikista mikrobiologisesti varmistetuista infektiosta ja käsittivät puolet kaikista aiheuttajamikrobeista. Emme ottaneet laskelmiin mukaan koagulaasinegatiivisia stafylokokkeja, vaikka ne olivat mukana ECDC:n ja EMA:n selvityksessä (11 European Centre for Disease Prevention and Control (ECDC). Annual Epidemiological Report on Communicable Diseases in Europe 2008. Stockholm, Sweden, ECDC 2008 (siteerattu 4.9.2013). http://www.ecdc.europa.eu/en/publications/Publications/0812_SUR_Annual_Epi demiological_Report_2008.pdf), koska niillä on hyvin vaihteleva resistenssiprofiili ja heikko virulenssi, emmekä pneumokokkia, jonka aiheuttamista infektioista suurin osa (yli 90 %) on avohoitoperäisiä (66 Lyytikäinen O, Klements P, Ruutu P ym. Defining the population-based burden of nosocomial pneumococcal bacteremia. Arch Intern Med 2007;167:1635-40.).

Toiseksi on huomattava, että käytimme infektiojakauman arvioinnissa apuna prevalenssitutkimuksen lukuja, ja siksi vakavien infektioiden osuus voi korostua. Ne pidentävät hoidon kestoa, joten niitä todetaan prevalenssitutkimuksessa todellista ilmaantuvuutta useammin. Sovelsimme myös samaa infektiotyyppijakaumaa kaikkiin mikrobeihin, vaikka todennäköisesti esimerkiksi suolistoperäiset enterobakteerit aiheuttavat virtsatieinfektioita useammin kuin MRSA, jota puolestaan esiintyy näitä useammin leikkausalueen infektioissa. Enterokokit eivät ole tyypillisiä pneumoniapatogeenejä, joten VRE-pneumonioissa saattaa olla yliarviointia. Se, että arvioimme muiden infektiotyyppien esiintyvyyttä bakteremioiden perusteella, voi aiheuttaa aliarviointia tässä tutkimuksessa ainakin akinetobakteerien aiheuttamissa infektioissa. Vaikka vuonna 2011 ei todettu yhtään karbapeneemiherkkyydeltään heikentyneen tai resistentin akinetobakteerin aiheuttamaa bakteremiaa, ei ole poissuljettua, etteikö muita infektiotyyppejä olisi voinut todellisuudessa olla. Veriviljelypositiiviset infektiot ovat yleensä jäävuoren huippu.

Lue myös

Lisäksi hoitoon liittyvien infektioiden osuus kaikista kyseisen moniresistentin mikrobin aiheuttamista infektioista vaihtelee todellisuudessa mikrobeittain. Arvioimme kuitenkin kaikki hoitoon liittyviksi infektioksi. Käytännössä esimerkiksi osa ESBL-bakteremioista (urosepsiksistä) on avohoitosyntyisiä, mutta suurin osa vakavista infektioista syntyy sairaalassa (77 Driex L, Brossier F, Duquesnoy O ym. Increase in hospital-acquired bloodstream infections caused by extended spectrum -lactamase-producing Escherichia coli in a large French teaching hospital. Eur J Clin Microbiol Infect Dis 2009;28:491-8.). Arviot avohoitoon liittyvien bakteremioiden osuudesta kaikista ESBL-bakteremioista eri maissa vaihtelevat: Italiassa 1,6 %, Suomessa 3 %, Espanjassa 19 %, mutta Kanadassa jopa 42 % (88 Tumbarello M, Sali M, Trecarichi EM ym. Bloodstream infections caused by extended-sprectrum--lactamase-producing Escherichia coli: Risk factors for inadequated intitial antimicrobial therapy. Antimicr Agents Chemother 2008;52:3244-52.,99 Forssten, SD, Kolho E, Lauhio A ym. Emergence of extended-spectrum - lactamase-producing Escherichia coli and Klebsiella pneumoniae during the years 2000-2004 in Helsinki, Finland. Clinical Microbiol Infect 2010;16:1155-71.,1010 Rodriques-Bano J, Navarro MD, Romero L ym. Bacteremia due to extended-spectrum -lactamase-producing Escherichia coli in the CTX-M era: a new clinical challenge. Clinical Infect Dis 2006;43:1407-14.,1111 Pitout JDD, Gregson DB, Campbell L, Lauland KB. Molecular characteristics of extended-spectrum--lactamase-producing Escherichia coli isolates causing bacteremia in the Calgary Health Region from 2000 to 2007: emergence of clones ST131 as a cause of community-acquired infections. Antimicr Agents and Chemotherapy 2009;53:2846-51.). Sama koskee MRSA:ta, joka voi aiheuttaa avohoidon ihoinfektioita, mutta MRSA- bakteremiat syntyvät useimmin kuitenkin sairaalassa (1212 Kanerva M, Salmenlinna S, Vuopio-Varkila J ym. Community-associated methicillin-resistant Staphylococcus aureus isolated in Finland in 2004 to 2006. J Clin Microbiol 2009;47:2655 -7.). Muut ongelmamikrobit voidaan arvioida ensisijaisesti hoitoon liittyvien infektioiden aiheuttamiksi. Niiden taudinaiheuttamiskyky on heikko, mutta sairaalapotilaat ovat niille alttiita. Lisäksi niiden leviäminen sairaalassa on todennäköisempää sairaalassa kuin avohoidossa antibioottien aiheuttaman valintapaineen vuoksi. Jos kaikki ongelmamikrobibakteremiat katsotaan sairaalaperäisiksi, niiden aiheuttamien infektioiden osuutta kaikista hoitoon liittyvistä infektioista yliarvioidaan ehkä noin 30 %, varsinkin ESBL- bakteremioissa. Käytimme 3,2 %:n kuolleisuuslukua kaikkiin hoitoon liittyviin infektiotyyppeihin. Luku on peräisin vuoden 2005 prevalenssitutkimuksesta, jossa ongelmamikrobien aiheuttamia infektioita oli vähän. Tältä osin aliarvio saattaa olla jopa 50 %.

Moniresistenttien ongelmamikrobien aiheuttamien infektioiden määrän arvioiminen on tärkeää tietoa niille, jotka päättävät ongelmamikrobien torjuntaan ja hoitoon liittyvien infektioiden ehkäisyyn tähtäävän toiminnan rahoituksesta, henkilöstön mitoituksesta ja kouluttamisesta. Maissa, joissa resistenssitilanne on hyvä, kuten Suomessa, uhrataan paljon voimavaroja ongelmamikrobien torjuntaan, jotta ne eivät yleistyisi. Hygieniahoitajien työajasta suuri osuus kuluu kosketuseristyksessä hoidettavien riskipotilaiden määrittelemiseen ja varotoimien ohjaamiseen. Tämän työn tärkeys korostuu uusien uhkaavien ongelmamikrobien, kuten karbapeneemille resistenttien enterobakteerien, ilmaantuessa sairaalaan. Resistenssitilanteen ollessa huono pelkkä tartuntojen torjunnan ja varotoimikäytäntöjen ohjeistaminen ei riitä kliinisten ongelmien ehkäisemiseksi, vaan olisi keskityttävä estämään myös kliinisiä infektiokomplikaatioita. Tällöin infektiotyyppikohtaiset riskit on otettava huomioon hoitokäytännöissä ja kaikessa potilastyössä. On esitetty, että näillä toimilla saavutetaan jopa suurempi vaikutus kuolleisuuteen ja kustannuksiin kuin ongelmamikrobin kantajan eristämisellä yksinään (1313 Wenzel R, Bearman G, Edmond M. Screening for MRSA: a flawed hospital infection control intervention. Infect Control Hosp Epidemiol 2008;29:1012-8.,1414 Wenzel RP, Edmond MB. Infection control: the case for horizontal rather than vertical interventional programs. Int J Infect Dis 2010;14 suppl 4:S3-5.).

Suurin osa infektioiden aiheuttajista (jopa 70−80 %) on peräisin potilaan omasta mikrobifloorasta, infektiotyyppikohtaisilla ohjeilla on suuri merkitys infektiokomplikaatioiden ehkäisyssä, resistenssitilanteesta riippumatta. Suuri osa infektiokomplikaatioista liittyy vierasesineisiin, kuten virtsatie- ja verisuonikatetreihin, joten niiden asianmukaiseen käyttöön ja käsittelyyn tulee kiinnittää erityistä huomiota. Näin voidaan vähentää paitsi resistenttien ongelmamikrobien, kuten ESBL-bakteerien aiheuttamia virtsatieinfektiota, mutta myös muiden mikrobien aiheuttamia infektioita. Sairaalahygieniayksiköiden työpanosta kannattaa käyttää myös näiden asioiden opastamiseen ja seurantaan.

Infektioiden torjuntatoimista on tehty monia katsauksia ja näyttöön perustuvia ohjeistoja (1515 Anderson DJ, Kaye KS, Classen D ym. Strategies to prevent surgical site infections in acute care hospitals. Infect Control Hosp Epidemiol 2008;29 (S1):51-61.,1616 O’Grady NP, Alexander M, Burns LA ym; the Healthcare-Associated Infection Control Practices Advisory Committee (HICPAC). Guidelines for the prevention of intravascular catheter-related infections. Clin Infectious Dis 2011;52:162-93.,1717 Rello J, Lode H, Cornaglia H, Masterton R, The VAP care bundle contributors. A European care bundle for prevention of ventilator-associated pneumonia. Intensive care Med 2010;36:773-80.,1818 Gould CV, Umscheid CA, Agarwal RK, Kuntz G, Pegues DA and the Healthcare-Associated Infection Control Practices Advisory Committee (HICPAC). Guideline for prevention of catheter-associated urinary tract infections. Infect Control Hosp Epidemiol 2010;31:310-26.). Niistä poimimalla voi laatia sairaalan tai hoitoyksikön arkeen sopivia ohjelyhennelmiä seinätauluksi tai ohjekansioon. Esimerkiksi akuuttisairaalan teho-osastolla ja pitkäaikaishoitolaitoksissa keskeiset ohjeet ovat erilaisia, koska infektiotyypit ja toiminta ovat erilaiset. Keskeisten hoito-ohjeiden käyttöönotto saadaan parhaiten varmistetuksi, jos niiden toteutumista seurataan tarkistuslistojen avulla esimerkiksi leikkauksen tai verisuonikatetrin asettamisen yhteydessä. Taulukossa 2 on esitetty seikkoja, joita infektiotyyppikohtaisiin ohjeistoihin tulisi sisällyttää. Kirjallisten hoito-ohjeiden olemassaolo helpottaa mm. uusien työntekijöiden perehdyttämistä ja takaa hoidon laadun jatkuvuutta ja parantaa siten potilasturvallisuutta. Ohjeita löytyy myös Hoitoon liittyvien infektioiden torjunta -kirjasta, ja sen seuraavan painoksen ohjeiden osuudesta on alustavasti suunnitteilla verkkokirja, joka olisi helposti saatavilla ja nopeasti päivitettävissä.

Tästä asiasta tiedettiin

Moniresistentit mikrobit aiheuttavat EU-maissa, Norjassa ja Islannissa vuosittain arviolta 25 000 infektiota.

Resistentit mikrobit voivat aiheuttaa infektioita myös avohoidossa, mutta sairaaloissa antibioottien aiheuttaman valintapaineen ja potilaille tehtävien toimenpiteiden ja vierasesineiden käytön vuoksi suurimman osan moniresistenttien mikrobien aiheuttamista infektiosta voidaan kuitenkin olettaa liittyvän sairaala- ja laitoshoitoon.

Moniresistenttien bakteerien aiheuttamaa tautitaakkaa ei voida suoraan tarkastella mistään yksittäisestä rekisteristä, mutta rekisteri- ja tutkimustietoa yhdistämällä siitä voidaan tehdä arvio.

Resistenssitaakan arviointi on tärkeää sairaalahygieniayksiköiden työpanoksen suuntaamisessa.

Tämä tutkimus opetti

Moniresistenttien ongelmamikrobien aiheuttamia hoitoon liittyviä infektioita on toistaiseksi Suomessa melko vähän.

Moniresistenttien mikrobien seuranta ja torjunta on tärkeää, sillä resistenssitilanteen huonontuessa myös niiden aiheuttamien kliinisten infektioiden määrä kasvaa.

Sairaalahygieniatyön vaikuttavuuden tehostamiseksi kannattaa panostaa kaikkien hoitoon liittyvien infektioiden ehkäisyyn, sillä suurin osa hoitoon liittyvistä infektioista on edelleen muiden kuin moniresistenttien mikrobien aiheuttamia ja samoin keinoin voidaan vähentää myös resistenssin aiheuttamia kliinisiä ongelmia.

Hygieniahoitajien työpanosta kannattaa suunnata myös kliinisten infektioiden, ei pelkästään resistenssin seurantaan ja torjuntaan. Infektiotyyppikohtaiset ehkäisyohjeet tulee tehdä tutuksi hoitohenkilökunnalle.

Kirjoittajat
Mari Kanerva
dosentti, sisätautien ja infektiosairauksien erikoislääkäri, vs.
osastonylilääkäri
HYKS, infektiosairauksien klinikka
vs. erikoistutkija
THL, tartuntatautiseurannan ja torjunnan osasto, Sairaalainfektio-ohjelma
SIRO
mari.kanerva@hus.fi
Jukka Ollgren
FM, tilastotutkija
THL, tartuntatautiseurannan ja torjunnan osasto
Outi Lyytikäinen
dosentti, sisätautien ja infektiosairauksien erikoislääkäri, ylilääkäri
THL, tartuntatautiseurannan ja torjunnan osasto, Sairaalainfektio-ohjelma
SIRO
Sidonnaisuudet
Kirjoittajat ovat ilmoittaneet sidonnaisuutensa seuraavasti (ICMJE:n lomake): Ei sidonnaisuuksia.
Kirjallisuutta
1
European Centre for Disease Prevention and Control (ECDC). Annual Epidemiological Report on Communicable Diseases in Europe 2008. Stockholm, Sweden, ECDC 2008 (siteerattu 4.9.2013). http://www.ecdc.europa.eu/en/publications/Publications/0812_SUR_Annual_Epi demiological_Report_2008.pdf
2
European Centre for Disease Prevention and Control ECDC/ European Medicines Agency. EMEA Joint Technical Report: The bacterial challenge: time to react. Stockholm, Sweden, ECDC: 2009 (siteerattu 4.9.2013). http://www.ecdc.europa.eu/en/publications/Publications/0909_TER_The_Bacter ial_Challenge_Time_to_React.pdf
3
Kanerva M, Ollgren J, Virtanen MJ, Lyytikäinen O; Prevalence Survey Study Group. Estimating the annual burden of health care-associated infections in Finnish adult acute care hospitals. Am J Infection Control 2009;37:227-30.
4
Kärki T. Lyytikäinen O. Hoitoon liittyvien infektioiden esiintyvyys Suomessa vuonna 2011. Suom Lääkäril 2013;68:39-45.
5
Kanerva M, Ollgren H, Hakanen AJ, Lyytikäinen O. Estimating the burden of healthcare-associated infections caused by selected multidrug-resistant bacteria Finland, 2010. Antimicrob Resist Infection Control 2012;1:33.
6
Lyytikäinen O, Klements P, Ruutu P ym. Defining the population-based burden of nosocomial pneumococcal bacteremia. Arch Intern Med 2007;167:1635-40.
7
Driex L, Brossier F, Duquesnoy O ym. Increase in hospital-acquired bloodstream infections caused by extended spectrum -lactamase-producing Escherichia coli in a large French teaching hospital. Eur J Clin Microbiol Infect Dis 2009;28:491-8.
8
Tumbarello M, Sali M, Trecarichi EM ym. Bloodstream infections caused by extended-sprectrum--lactamase-producing Escherichia coli: Risk factors for inadequated intitial antimicrobial therapy. Antimicr Agents Chemother 2008;52:3244-52.
9
Forssten, SD, Kolho E, Lauhio A ym. Emergence of extended-spectrum - lactamase-producing Escherichia coli and Klebsiella pneumoniae during the years 2000-2004 in Helsinki, Finland. Clinical Microbiol Infect 2010;16:1155-71.
10
Rodriques-Bano J, Navarro MD, Romero L ym. Bacteremia due to extended-spectrum -lactamase-producing Escherichia coli in the CTX-M era: a new clinical challenge. Clinical Infect Dis 2006;43:1407-14.
11
Pitout JDD, Gregson DB, Campbell L, Lauland KB. Molecular characteristics of extended-spectrum--lactamase-producing Escherichia coli isolates causing bacteremia in the Calgary Health Region from 2000 to 2007: emergence of clones ST131 as a cause of community-acquired infections. Antimicr Agents and Chemotherapy 2009;53:2846-51.
12
Kanerva M, Salmenlinna S, Vuopio-Varkila J ym. Community-associated methicillin-resistant Staphylococcus aureus isolated in Finland in 2004 to 2006. J Clin Microbiol 2009;47:2655 -7.
13
Wenzel R, Bearman G, Edmond M. Screening for MRSA: a flawed hospital infection control intervention. Infect Control Hosp Epidemiol 2008;29:1012-8.
14
Wenzel RP, Edmond MB. Infection control: the case for horizontal rather than vertical interventional programs. Int J Infect Dis 2010;14 suppl 4:S3-5.
15
Anderson DJ, Kaye KS, Classen D ym. Strategies to prevent surgical site infections in acute care hospitals. Infect Control Hosp Epidemiol 2008;29 (S1):51-61.
16
O’Grady NP, Alexander M, Burns LA ym; the Healthcare-Associated Infection Control Practices Advisory Committee (HICPAC). Guidelines for the prevention of intravascular catheter-related infections. Clin Infectious Dis 2011;52:162-93.
17
Rello J, Lode H, Cornaglia H, Masterton R, The VAP care bundle contributors. A European care bundle for prevention of ventilator-associated pneumonia. Intensive care Med 2010;36:773-80.
18
Gould CV, Umscheid CA, Agarwal RK, Kuntz G, Pegues DA and the Healthcare-Associated Infection Control Practices Advisory Committee (HICPAC). Guideline for prevention of catheter-associated urinary tract infections. Infect Control Hosp Epidemiol 2010;31:310-26.
English summary

English summary: Estimating the burden of healthcare-associated infections caused by selected multidrug-resistant bacteria in Finland in 2011

Background

Knowledge of the burden of healthcare-associated infections (HAIs) and antibiotic resistance is important for resource allocation in infection control. Although national surveillance networks do not routinely cover all HAIs due to multidrug-resistant bacteria, estimates are nevertheless possible: in the EU, 25,000 patients die from such infections annually. We assessed the burden of HAIs due to multidrug-resistant bacteria in Finland in 2011.

Methods

By combining data from the National Infectious Disease Registry on the numbers of cases of bacteraemia caused by Staphylococcus aureus, Enterococcus faecium, Escherichia coli, Klebsiella pneumoniae, Enterobacter spp., Pseudomonas aeruginosa and Acinetobacter spp., and susceptibility data from the National Antimicrobial Resistance Network and the Finnish Hospital Infection Programme, we assessed the numbers of healthcare-associated bacteraemia cases due to selected multidrug-resistant bacteria. We estimated the number of pneumonia cases, surgical site infections and urinary tract infections on the basis of the ratio of these infections in the national prevalence survey for HAI in 2011. Attributable HAI mortality (3.2%) was derived from the national prevalence survey in 2005.

Results

The estimated annual number of the most common HAIs due to the selected multidrug-resistant bacteria was 2412 (455 HAIs per million), 5% of all HAIs in Finnish acute care hospitals. The number of attributable deaths was 77 (16 per million).

Discussion

Resources for infection control should be allocated not only to screening and isolation of carriers of multidrug-resistant bacteria, but also to preventing all clinical infections regardless of the resistance pattern.

Etusivulla juuri nyt

Työssä
Kun aika on – näin lopetat vastaanoton

Lääkäri ei voi lopettaa vastaanottoaan noin vaan.

Tieteessä
Lääkkeiden riskinjakosopimuksille on selvä tarve

Sairaaloiden ja lääkeyritysten sopimukset ovat yleistyneet Suomessakin.

Ajassa
Mihin yleislääkäripäivystäjää tarvitaan yöllä?

Ei pidä lähteä lääkärin ammattiin, jos ajattelee, että tehdään virkamiestyötä virka-aikana päiväsaikaan, sanoo lääkintöneuvos Timo Keistinen.

Liitossa
Laatupalkinnosta kilpailee kolme finalistia

Yksi finalisteista on Heinola, jossa on kehitetty vanhuspalveluiden lääkäritoimintaa – kuvassa ovat johtava ylilääkäri Kirsi Timonen sekä geriatrian erikoislääkärit Pirjo Peltomäki ja Markus Peltonen.

Tiedepääkirjoitus
Parkinsonin tauti – uraatistako apua?

Uraattitason nostaminen farmakologisesti voisi hidastaa sekä motoristen että kognitiivisten oireiden etenemistä, kirjoittaa Tua Annanmäki.

Ajassa
Mukana porukassa

– Johtoryhmässä on päässyt tutustumaan työyhteisöön laajemmin, kertoo erikoistuva lääkäri Joel Holmen.