Naisten lisääntymisterveys Suomessa Tuloksia Finriski 2002 -tutkimuksesta

Koko väestöä kattavia tietoja suomalaisnaisten lisääntymisterveydestä on niukalti. Naisille suunnatuissa väestökyselyissä lisääntymisterveyteen liittyvät kysymykset ovat käsitelleet mm. gynekologisia leikkauksia, hormonikorvaushoitojen käyttöä, ehkäisymenetelmiä, raskauden keskeytyksiä tai synnytykseen liittyviä tekijöitä (1-7). Tiedot kuukautishäiriöiden yleisyydestä ovat 30 vuoden takaa Nurmeksessa tehdystä 15-60-vuotiaiden naisten joukkotutkimuksesta (8).

Vuonna 2001 Suomessa syntyi 55997 lasta, mikä on 11 % vähemmän kuin vuonna 1995 (9). Kokonaishedelmällisyyslukumme on silti vielä korkea (1,7 lasta/nainen) eurooppalaiseen tasoon verrattuna. Vuonna 2001 raskauksista, jotka päättyivät synnytykseen 1,5 % oli monisikiöisiä. Monisikiöisten synnytysten määrä on lisääntynyt hieman vuodesta 1987. Tämä johtuu osittain lapsettomuushoitojen yleistymisestä, vaikka monisikiöisten synnytysten osuus hedelmöityshoidoista alkaneissa raskauksissa on hieman pienentynyt. Vuonna 2001 hedelmöityshoidoista syntyneiden lasten määrä vastasi 2,5% kaikista ko. vuonna syntyneistä lapsista.

Vaikka tahattoman lapsettomuuden oletetaan yleistyneen, ei sen yleisyyttä Suomessa tiedetä tarkasti (10). Aiempien väestötutkimusten (11,12) mukaan 14-16 % suomalaisnaisista on jossain elämänsä vaiheessa kokenut tahatonta lapsettomuutta eli yrittänyt raskautta tuloksetta vähintään vuoden. Myöskään tarkkaa tietoa raskauskomplikaatioiden tai raskauden jälkeisen masennuksen yleisyydestä väestötasolla ei ole saatavissa.

Tässä tutkimuksessa selvitetään raskauskomplikaatioiden, lapsettomuuden, ehkäisyn ja hormonikorvaushoitojen yleisyyttä 25-64-vuotiailla suomalaisilla naisilla.

AINEISTO JA MENETELMÄT

FINRISKI-tutkimuksessa seurataan sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden muutoksia väestössä viiden vuoden välein. Tähän tutkimukseen otettiin mukaan FINRISKI-tutkimukseen vuonna 1997 ja 2002 osallistuneet naiset (n = 3763 ja n = 4529). Vuodesta 1997 lähtien mukana ovat olleet Helsinki ja Vantaa, Lounais-Suomi sekä Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon maakunnat sekä Kuopio ja Oulun lääni (13). Vuonna 2002 tutkimusalueisiin kuului myös Lapin lääni. Tutkimusaineisto on riippumaton otos alueiden 25-64-vuotiaasta väestöstä. Otos on ositettu siten, että jokaisessa kymmenvuotisikäryhmässä on 250 naista. Tutkimuksessa lähetettiin satunnaisesti valituille henkilöille kutsu terveyskeskukseen, jossa tehtiin terveystarkastus. Naisille lähetettiin kutsun mukana vain naisille tarkoitettu kyselylomake, joka täytettiin kotona ja palautettiin terveystarkastukseen tultaessa terveyskeskuksessa työskentelevälle tutkimushoitajalle, joka tarkisti, että kysely on täytetty ja palautettu.

FINRISKI- tutkimuksen erillinen lisääntymisterveyttä koskeva kyselylomake sisälsi 51 kuukautisiin, ehkäisyyn ja hormonihoitoihin, raskauksiin ja synnytyksiin, raskauskomplikaatioihin sekä lapsettomuuteen liittyvää kysymystä. Vuonna 1997 lomakkeessa oli vain muutama lisääntymisterveyttä koskeva kysymys. Ehkäisyä ja hormonihoitoja koskevia kysymyksiä sisältyi sekä vuoden 1997 että vuoden 2002 lomakkeisiin. Vuonna 1997 kysyttiin hormonihoitojen käyttöä viimeisen kuukauden aikana, vuonna 2002 viimeisen puolen vuoden aikana. Siten vuoden 1997 kysymys todennäköisesti aliarvioi käyttäjien määrää. Tässä tutkimuksessa hormonikorvaushoidon käyttöä tarkasteltiin vain 45-64-vuotiailla naisilla, koska hoito oli sitä nuoremmilla hyvin vähäistä. Vastausprosentti vaihteli 70,8:n (Helsinki ja Vantaa) ja 78,6:n (Pohjois-Savo) välillä. Tilastollisina menetelminä käytettiin t-testiä, varianssianalyysiä ja khiin neliö -testiä. Mikäli t-testin normaalisuusoletukset eivät täyttyneet, erojen merkitsevyyttä testattiin Mann-Whitneyn U-testillä. Taulukoissa 1 ja 2 ikäryhmien välistä merkitsevyyttä on testattu vertaamalla nuorinta ikäryhmää muihin ikäryhmiin.

TULOKSET

Raskaudet ja synnytykset

Vuonna 2002 80,0 % naisista oli joskus ollut raskaana ja 74,3 % oli synnyttänyt ainakin kerran. Raskauksia oli ollut keskimäärin 2,2 ja synnytyksiä 1,7. Keskimääräinen ensisynnytysikä oli 24,8 vuotta. Elossa olevia lapsia oli keskimäärin 1,8, kun mukaan luettiin myös adoptiolapset, sijaislapset ja muut ei-biologiset lapset.

Taulukossa 1 rajaudutaan tarkastelemaan niitä naisia, jotka ovat joskus olleet raskaana (n = 3 621). Suomalaisilla raskaana olleilla naisilla oli keskimäärin 2,2 synnytystä. Koko elämän aikana raskauden keskeytyksiä oli tehty eniten 25-44-vuotiaille ja vähiten 55-64-vuotiaille naisille. Monisikiöisiä raskauksia oli 25-34-vuotiailla lähes kaksi kertaa niin paljon kuin yli 45-vuotiailla. Kohdun ulkopuolisia raskauksia oli useimmin 35-54-vuotiailla.

Myös raskauskomplikaatioiden esiintyminen vaihteli vuonna 2002 ikäryhmittäin. Keskimäärin raskauskomplikaatioita oli noin 10 %:lla naisista, raskauden aikana kohonnutta verenpainetta keskimäärin 17 %:lla. Raskauden aikana kohonnutta verenpainetta oli 17 %:lla jo nuorimmassakin ikäryhmässä. Raskausmyrkytyksien yleisyys ei eronnut ikäryhmittäin yli 35-vuotiailla. Vanhimmassa ikäryhmässä kohonneet verensokeriarvot olivat miltei puolet harvinaisempia kuin nuorimmassa ikäryhmässä.

Joka neljäs nainen kertoi tunteneensa masentuneisuutta raskauden jälkeen, hoitoa saaneita tai oman kokemuksensa mukaan sitä tarvitsevia oli vain 5%. Raskauden jälkeinen masentuneisuus oli yleisintä kahdessa nuorimmassa ikäryhmässä ja harvinaisinta vanhimmassa ikäryhmässä (taulukko 1).

Lapsettomuus

Kaikista naisista 16 %:lla oli joskus ollut vaikeuksia tulla raskaaksi, ja 9% oli ollut tutkimuksissa tai saanut hoitoa lapsettomuuteen (taulukko 2). Raskausvaikeudet ja lapsettomuushoidot olivat yleisimpiä 35-54-vuotiailla naisilla. Lapsettomuuden syyt vaihtelivat ikäryhmittäin, mutta ainoastaan munasolun irtoamiseen liittyvässä häiriössä oli tilastollisesti merkitsevä ero (p = 0,012). Vaikka kaikissa ikäryhmissä syitä oli raportoitu keskimäärin useampi kuin yksi, noin puolet naisista ilmoitti syyn olevan epäselvä. Lapsettomuushoitoja saaneista keskimäärin 61 % oli tullut raskaaksi ja 57 % oli synnyttänyt. Lapsettomuushoidot olivat 25-34-vuotiailla harvemmin päättyneet synnytykseen kuin vanhemmilla ikäryhmillä. Vuonna 1997 hormonihoitoja lapsettomuuden vuoksi oli saanut 4,8 % naisista eli lisäys vuoteen 2002 oli miltei kaksinkertainen. Kysymys oli tosin muotoiltu eri tavoin vuonna 1997 kuin vuoden 2002 kyselyssä, joten tiedot eivät ole täysin vertailukelpoisia.

Ehkäisy ja hormonihoidot

Ehkäisypillerien ja hormonikierukan käyttäjien osuus sekä käyttövuosien määrä lisääntyivät vuosien 1997 ja 2002 välillä (taulukko 3). Kun tarkasteltiin erikseen 25-44-vuotiaita, ehkäisypillereitä käytti 19% naisista vuonna 1997 ja 23 % vuonna 2002. Käyttöaika kaikilla naisilla on lisääntynyt melkein vuodella, 5,4 vuodesta keskimäärin 6,2 vuoteen.

Hormonikorvaushoitoja käytti 29% 45-64-vuotiaista naisista vuonna 1997, vuoteen 2002 mennessä käyttäjien määrä oli lisääntynyt 39%:iin. Selkeimmin hormonikorvaushoidot yleistyivät 55-64-vuotiailla naisilla, joista 48,3 % käytti hoitoja vuonna 2002. Hoitojen aloitusikä pysyi lähes samana, keskimäärin 49 vuotta, mutta hoitovuosien määrä (keskimäärin 6 vuotta 2002) vähentyi lähes vuodella (taulukko 3).

Kokonaishormonialtistuksen pituus, joka määritettiin laskemalla yhteen ehkäisypillereiden, hormonikierukan ja hormonikorvaushoitojen käyttövuodet, lisääntyi vuosien 1997 ja 2002 välillä keskimäärin kahdella vuodella 6,6 vuodesta 8,7 vuoteen. Vanhimmat, 55-64-vuotiaat naiset olivat käyttäneet erilaisia hormonivalmisteita keskimäärin 12 vuoden ajan, eli lähes neljäsosan (12/52 vuotta, 23 %) elinajastaan kuukautisten alkamisiästä lähtien.

Kuukautisten loppuminen

Kuukautiset olivat loppuneet luonnollisesti vaihdevuosiin 18%:lla 45-54-vuotiaista ja 62 %:lla 55-64-vuotiaista (taulukko 4). Sen sijaan 66% 45-54-vuotiaista ja 12% 55- 65-vuotiaista naisista ilmoitti, että kuukautiset eivät vielä ole loppuneet tai he käyttävät jatkuvaa hormonikorvaushoitoa. Kohdunpoiston yleisyys ei ole olennaisesti muuttunut.

POHDINTA

Suomalaisnaiset synnyttävät keskimäärin vähemmän lapsia kuin aiemmin. Lapsettomuushoitoja saaneiden (9 %) ja hormonaalista ehkäisyä joskus käyttäneiden (74 %) määrä on lisääntynyt viiden viime vuoden aikana. Raskauteen liittyvien komplikaatioiden, kuten raskausverenpaineen, raskauden aikaisen kohonneen verensokerin ja raskausmyrkytyksen yleisyys on 25-64-vuotiaassa naisväestössä 9-17 %. Raskauden jälkeistä masennusta oli kokenut joka neljäs, hoitoa vaille jäi 3 %. Suomalaisnaisista 39 % käytti vuonna 2002 hormonikorvaushoitoa. Kun huomioidaan aiempi ehkäisypillereiden, hormonikierukan ja hormonikorvaushoidon käyttö, 55-64-vuotiaat suomalaisnaiset olivat käyttäneet erilaisia hormonivalmisteita noin 12 vuoden ajan, 25-34-vuotiaat noin 6 vuoden ajan.

Raskaudet

Kuopiolaisista vuosina 1989-2000 raskaana olleista naisista 17,5 %:lla oli ollut keskenmeno ja 10,3 %:lla keskeytys (14), mikä on vähemmän kuin tässä tutkimuksessa havaittiin (22,2 % ja 22,8 %). Ero voi ainakin osittain johtua siitä, että Kuopion tutkimukseen osallistuneet naiset olivat nuorempia, keskimäärin 29-vuotiaita, kuin FINRISKI-tutkimukseen osallistuneet.

Keskenmenot ovat yleistyneet. Vuonna 1994 tehdyn väestökyselyn (n = 2 190) mukaan keskenmenon oli kokenut noin 15 % 18-44-vuotiaista suomalaisista naisista (15), ja 15 % ilmoitti, että heille oli tehty raskauden keskeytys (16). Tässä tutkimuksessa vastaavat luvut olivat selvästi yleisempiä (22 % ja 23 %). Eurooppalaisessa viisi maata kattaneessa kyselytutkimuksessa noin 15% vastanneista 25-44-vuotiaista naisista kertoi kokeneensa keskenmenon, abortteja oli eri maissa vaihdellen 2- 31%:lla naisista (17). Abortteja tehtiin Suomessa 1990-luvun lopulla vuosittain noin 8/1 000 hedelmällisessä iässä olevaa (15-49-vuotiasta) naista kohti, mikä on vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa tai Virossa (18,19). Kohdunulkoisten raskauksien määrä Suomessa oli vuonna 1988 suurimmillaan (n = 1953 eli 2,5/100raskautta) (20). Vuonna 1994 kohdunulkoisia raskauksia oli enää 1645 (2,1/100 raskautta), mutta muutos on voinut osittain aiheutua rekisteröinnissä tapahtuneista muutoksista (21).

Aiempaa tietoa raskauskomplikaatioiden yleisyydestä ei ole saatavissa koko Suomen alueelta. Kuopiolaisessa tutkimuksessa vertailtiin lääkärien (n= 331), opettajien (n = 656) ja väestökontrollien (n = 21997) raskauksia ja synnytyksiä vuosina 1989-2000 (14). Kontrolliryhmän keski-ikä oli 29,0 vuotta, ja heistä 17,5 %:lla oli ollut aiempia keskenmenoja, 10,3%:lla raskauden keskeytyksiä, 2,2%:lla raskausdiabetesta, 1,9%:lla raskausverenpainetta ja 3,2%:lla pre-eklampsia (verenpaine toistuvasti >140/90mmHg ja proteinuria > 0,5 g/vrk). Raskausdiabetestä on arveltu esiintyvän Suomessa 1%:ssa raskauksista (22). Eklampsian ilmaantuvuus Suomessa oli 2,4/10000 synnytystä vuosina 1990-94 (23). Julkaisemattomassa pohjoissuomalaisessa synnyttäjäkohortissa (1985-88) noin 17 %:lla todettiin kohonneita verenpainearvoja, 4%:lla tila luokiteltiin krooniseksi ja lähes 2 %:lle kehittyi pre-eklampsiaoireyhtymä (24). Nämä raskausmyrkytyksen aiemmat suomalaiset prevalenssiluvut vastaavat kansainvälisiä tutkimuksia (2-6 %) (25). Uuden FINRISKI 2002 -tutkimuksen luvut ovat lähes kaksinkertaiset aiempiin tutkimuksiin verrattuna. On mahdollista, että raskausmyrkytyksen ja raskausdiabeteksen esiintyvyyden lisääntyminen liittyvät raskaaksituloiän myöhentymiseen, painon lisääntymiseen sekä verenpainetaudin yleistymiseen, koska joka viidennellä raskaana olleella oli kohonnut verenpaine raskauden aikana.

Väestötason tietoa raskauden jälkeisen masennuksen yleisyydestä ei Suomesta ole. Tässä tutkimuksessa keskimäärin joka neljäs nainen oli kokenut lievää masennusta raskauden jälkeen, nuoremmat useammin kuin vanhemmat naiset. Masennukseen hoitoa tarvinneita ja/tai saaneita sen sijaan oli vain 4,9 %. Suomessa etenkin vaikea raskauden jälkeinen masennus saattaisi siis olla harvinaisempaa kuin muualla, joskaan tutkimukset eivät ole välttämättä vertailukelpoisia (26,27,28). Muualla raskauden jälkeistä lievää masentuneisuutta on raportoitu esiintyvän 26- 85 %:lla naisista sen mukaan, mitä kriteerejä on käytetty (26). Vaikeampaa masennusta puolestaan on havaittu 10- 15%:lla naisista synnytyksen jälkeisellä viikolla (27,28,29).

Lapsettomuus

Vaikka tahattoman lapsettomuuden oletetaan yleistyneen, ei sen yleisyyttä Suomessa eikä useimmissa muissakaan Euroopan maissa tiedetä tarkasti (10). Suomalaisessa haastattelututkimuksessa (n = 4 155) 14 % 22-51-vuotiaista naisista kertoi yrittäneensä raskautta yli vuoden ajan (11). Toisessa, postikyselynä toteutetussa tutkimuksessa (n = 2 189), vastaava luku oli 16 % 18-44-vuotiaista naisista (12). Myöhemmin on arvioitu, että joka viides pari kärsisi lapsettomuudesta jossain elämän vaiheessa (30). Kansainvälisissä tutkimuksissa lapsettomuuden prevalenssi vaihtelee, eivätkä tulokset ole erilaisten kysymysmuotojen ja kohderyhmien takia vertailukelpoisia. Euroopan maissa lapsettomuuskokemuksia (ainakin yksi yli 12 kk:n jakso ilman ehkäisyä ja raskautta) on eri tutkimusten mukaan 14-26%:lla naisista ja näistä noin puolet on hakeutunut hoitoon (17,31,32,33,34). Raskaana olleille naisille kohdennetussa viisi Euroopan maata kattaneessa kyselytutkimuksessa 16%:lla naisista oli raskaaksi tuleminen kestänyt yli 12 kuukautta (35).

Lapsettomuuden syistä tavallisimpia ovat ovulaatiohäiriöt (20-30 %), munajohdinvauriot (10-20 %), endometrioosi (10-20 %) ja sperman heikentynyt laatu (20-40 %) (36). Aiemmin on arvioitu, että 10- 20%:lla pareista syytä ei saada selville - tämän tutkimuksen mukaan noin puolella pareista syy ei selviä. Lapsettomuuden syitä voi myös olla useampia kuin yksi (30). Nämä aiemmat arviot ovat lähellä nyt saatuja tuloksia. Kun kaikkia hoitomuotoja on kokeiltu, hoitoon tulleista pareista noin 80 % saa lapsen (10). Tässä tutkimuksessa onnistumisprosentti oli pienempi, noin 60 %.

Ehkäisy

Vertailukelpoista tietoa ehkäisypillerien tai hormonikierukan käytön yleisyydestä ja kestosta ei löytynyt. Tässä tutkimuksessa molempien ehkäisymenetelmien käyttö lisääntyi vuosina 1997-2000, ja niitä käytettiin keskimäärin pidempään. Yli kolmasosa keski-ikäisistä naisista on käyttänyt hormonikierukkaa ehkäisyvälineenä (37). Kuopiolaisista vuosina 1989-2000 synnyttäneistä naisista noin 9 % oli käyttänyt kierukkaa ennen raskautta (14). Vuonna 1994 toteutetussa kyselytutkimuksessa 18 %:lla 18-44-vuotiaista naisista oli käytössä kierukka ja 25 % käytti ehkäisypillereitä (38).

Kuukautiset loppuivat suomalaisilla naisilla keskimäärin 51-vuotiaana sekä vuoden 1989 väestökyselyn (3,6) että tämän tutkimuksen mukaan. Kuukautisten loppumisikää on kuitenkin yhä vaikeampi määrittää, koska naiset aloittavat hormonilääkityksen käytön ennen kuukautisten loppumisikää tai kohtu poistetaan ennen luonnollista menopaussia. Kohdunpoiston yleisyys ei ole olennaisesti muuttunut. Aiemman koko maata edustavan tutkimuksen (5) mukaan noin joka neljänneltä yli 50-vuotiaalta naiselta ja nyt saadun arvion mukaan joka viidenneltä yli 45-vuotiaalta on poistettu kohtu.

Hormonikorvaushoito

Tämän tutkimuksen mukaan hormonikorvaushoitojen käyttö lisääntyi 45-64-vuotiailla naisilla vuosien 1997 ja 2002 välillä 31 %. Selkeimmin käyttö yleistyi 55-64-vuotiailla naisilla, joista lähes puolet käytti hormonikorvaushoitoa vuonna 2002. Nämä tulokset ovat hyvin verrattavissa aiempaan suomalaiseen väestötutkimukseen (4), jonka mukaan hormonihoitojen käyttö lisääntyi 22%:sta 27%:iin vuosina 1989-96.

Hormonikorvaushoidoista tuli tavanomainen vaihdevuosioireiden hoitomuoto 1990-luvun alussa kaikissa koulutusryhmissä ja eri puolilla Suomea (4). Parhaillaan tai aiemmin hormonihoitoja käyttäneitä oli vuonna 1989 38 % ja vuonna 1996 40 %. Hormonihoitojen käyttö lisääntyi kaikissa ikäryhmissä, eniten 55-64-vuotiailla. Muissa maissa tehdyissä tutkimuksissa hormonikorvaushoitojen käytön yleisyys on vaihdellut tutkimuksen ajankohdan, kohdeväestön, otoksen edustavuuden ja ikäjakauman mukaan (39-50). Kuten Suomessakin, useissa ulkomaisissa tutkimuksissa on havaittu hormonikorvaushoitojen käytön lisääntyneen viimeisen 10-15 vuoden aikana (44,45,46,49,51). Laajassa brittitutkimuksessa (n= 1091250), keskimäärin 33% 50-64-vuotiaista naisista käytti parhaillaan ja 50 % oli joskus käyttänyt hormonikorvaushoitoja (48).

Kokonaishormonialtistuksen pituus lisääntyi vuosien 1997 ja 2002 välillä keskimäärin kahdella vuodella. Altistuksen pituus lisääntyi kaikissa ikäryhmissä, eniten 55-64-vuotiailla. Keväällä 2003 julkaistun, toistaiseksi ainoan lumekontrolloidun hormonikorvaushoitoa koskevan tutkimuksen (WHI, Women's Health Initiative) tulosten mukaan yhdistelmähormonikorvaushoito ei lisännyt keskimäärin 65-vuotiaiden naisten elämänlaatua tai estänyt dementian kehittymistä, vaan lisäsi aivoveritulpan riskiä, minkä vuoksi tutkimus myös keskeytettiin suunniteltua aiemmin (52,53,54). Vaikka amerikkalaisten hormonivalmisteiden vaikuttavien aineiden erot ja WHI-aineiston naisten korkea ikä vaikeuttavat tulosten merkitysten tulkintaa, tiedot tullevat väistämättä vaikuttamaan hormonikorvaushoidon käytön yleisyyteen.

Naisten lisääntymisterveyttä kuvaavaa tilastotietoa on Suomessa koottu kattaviin rekistereihin, joista saadaan yleiskuva mm. synnytyksistä, raskauden keskeytyksistä ja hedelmöityshoitojen yleisyydestä ja näissä tapahtuvista muutoksista. Väestön terveysseurannassa tarvitaan kuitenkin myös yksilökohtaista tietoa mm. eri lisääntymisterveyttä koskevien indikaattorien yhteydestä toisiinsa, niiden syistä ja taustoista sekä aihepiireistä, joista rekisteritietoa ei ole saatavilla, esim. raskauskomplikaatioiden ja tahattoman lapsettomuuden yleisyydestä väestössä. Näistä ei ole kattavaa ja tarkkaa tietoa aiemmista tutkimuksista Suomessa, kuten ei useimmista muistakaan Euroopan maista. Aihepiiri on ensimmäistä kertaa aiempaa kattavammin sisällytetty laajoihin Kansanterveyslaitoksen koordinoimiin väestön terveystutkimuksiin, tässä artikkelissa kuvattuun Finriski 2002 -tutkimukseen sekä Terveys 2000 -tutkimukseen. Terveys 2000 -tutkimusaineistoista raportoidaan lisääntymisterveyttä koskevia tietoja vuonna 2004.

Yhdysvalloissa Suomen Kansanterveyslaitosta vastaava tutkimuslaitos Center for Disease Control (CDC) seuraa säännöllisesti lisääntymisterveyden trendejä (ks. http:// www.cdc.gov/nccdphp/drh/). Jatkossa olisi varmistettava, että lisääntymisterveyttä koskevaa tutkimustietoa kerätään säännöllisesti noin 5-10 vuoden välein kattavilla väestötutkimuksilla ajankohtaisten muutostrendien seuraamiseksi. Euroopan Unionin terveysseurantaohjelmaan kuuluvassa REPROSTAT-hankkeessa ollaan laatimassa suosituksia lisääntymisterveyttä kokevista terveysindikaattoreista ja käytettävistä tiedonkeruumenetelmistä. Nämä tulisi ottaa huomioon jatkotutkimuksissa, Euroopan tasolla vertailukelpoisten tietojen saamiseksi.

ENGLISH SUMMARY: REPRODUCTIVE HEALTH IN FINLAND -RESULTS FROM THE FINRISKI 2002 STUDY

The aim of the study was to report the prevalence of and recent changes in gestational hypertension, infertility, use of preventive methods and hormone replacement therapy among a random sample of Finnish women aged 25 to 64 years (n = 4 529). The number of deliveries has decreased and infertility treatments (95%) or ever use of hormonal preventive methods (74%) has increased. The prevalence of gestational hypertension or diabetes and pre-eclampsia was 9-17%. Every fourth woman reported postpartum depression, and 3% of these women were in need of treatment but did not receive it while 1.6% did. Hormone replacement therapy was currently used by 39% of women. The oldest age group had used any hormonal products for approximately 12 years. Monitoring prevalences and trends in reproductive health is important for both public health and clinical purposes.