Nuorten miesten kuulo ja korvien oireilu varusmiespalvelukseen astuessa

Melu on nyky-yhteiskunnan kasvava terveysriski. Työelämän melun lisäksi altistutaan vapaa-aikana monimuotoiselle melusaasteelle, joka kohdentuu lisääntyvässä määrin varsinkin nuorisoon. Meluisat harrastukset, kuten diskot, pop- tai rock-konsertit, festivaalit, MP3-soittimet, liikunta- ja urheilutapahtumat saattavat tuottaa korkeampia äänitasoja kuin työpaikkojen meluisat koneet (1,2). Teini-ikäisistä on arvioitu yli 50 %:n vaarantaneen kuulonsa haitallisilla melutasoilla (3). Tilapäisen kuulokynnyksen laskua tai korvien soimista on raportoitu 20-65 %:lla 18-25-vuotiaista, jotka ovat viettäneet aikaa yökerhoissa tai rock-konserteissa (1,2,4,5,6,7,8). Aikaisempien tutkimusten mukaan 14-35 %:lla 18-vuotiaista varusmiehistä on todettu yli 20 desibelin heikkeneminen ainakin toisessa korvassa vähintään yhdellä mitatulla taajuusalueella (250-8 000 Hz) (9,10,11,12). Kuulo-oireiden esiintyvyys näyttää liittyvän lisääntyneeseen melualtistukseen ja ikään, mutta ei sosioekonomiseen taustaan (13). Lisäksi kuulovian pahenemisen riski on suurempi niillä henkilöillä, joilla on ennestään poikkeava kuulo (12,14).

Puolustusvoimissa varusmiehet altistuvat palveluksensa aikana runsaasti voimakkaalle melulle. Käytännössä kaikkien aseiden aiheuttamat huippuäänenpaineen tasot ylittävät impulssimelulle asetetun 140 dB:n raja-arvon (15,16,17,18). Varusmiehille syntyy vuosittain impulssimelun aiheuttamana 200-300 akuuttia akustista traumaa (19). Osalle heistä jää meluvammasta mitattavissa oleva pysyvä kuulonvajaus ja/tai muita pitkäaikaisoireita, kuten korvien soimista (20). Täten on varsin tärkeää kartoittaa ja tuntea varusmiesten mahdolliset kuulo-ongelmat jo palveluksen alkaessa, asettaa heille tarvittavia melu- ja ampuma-altistusrajoituksia, muuttaa palveluskelpoisuusluokkaa tai jopa korvaongelmien johdosta vapauttaa nuori asevelvollinen kokonaan aseellisesta palveluksesta (21).

Tämän prospektiivisen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää varusmiesten kuulontutkimusten löydökset palvelukseen astuessa sekä verrata näitä tutkimustuloksia aikaisempiin puolustusvoimissa saatuihin vastaaviin löydöksiin. Tavoitteena oli myös selvittää, kuinka hyvin kyselylomakkeen avulla saadaan kirjattua varusmiehillä ilmenevät subjektiiviset korvaoireet (kuulon heikkeneminen ja korvien soiminen) ja miten oireet kytkeytyvät altistumiseen. Asevelvollisten kutsunta- ja ennakkoterveystarkastusjärjestelmää ollaan uudistamassa ja yhtenä terveystietojen keräämiskeinona on uusi terveyskyselylomake. Tutkimuksessa selvitettiin myös sitä, tulisiko nyt käytössä olleen kyselylomakkeen kuulokysymyksiä liittää uuteen terveystietojen kyselylomakkeeseen, jonka palvelukseen astuvat täyttävät.

Aineisto ja menetelmät

Tutkimuksen aineisto koostuu yhteensä 1 213 nuoresta henkilöstä, jotka aloittivat lakisääteisen tai vapaaehtoisen varusmiespalveluksensa tammikuussa 2001 Porin Prikaatissa, Säkylässä. Aineisto on kuvattu aiemmin julkaistussa raportissa (22).

Kokeneet ja asiaan perehtyneet työterveyshoitajat tai terveydenhoitajat suorittivat jokaiselle varusmiehelle palveluksen alussa kuulontutkimuksen Porin Prikaatin varuskuntasairaalan seulonta-audiometrillä (Madsen Micromate 304: GN Otometrics, Taastrup, Tanska) mittaamalla korvien kuulokynnykset äänieriössä (Fin 2200, Audio & Kuulo, Turku tai T-booth, C-A Tegner Ab, Bromma, Ruotsi). Molempien korvien osalta määritettiin erikseen kynnysarvot 500, 1 000, 2 000, 3 000, 4 000, 6 000 ja 8 000 Hz:n taajuuksilla ja löydösten mukaan tulokset jaettiin I-IV luokkaan (taulukko 1).

Varusmiehille tehdyssä kyselytutkimuksessa käytettiin aiemmin kehiteltyä lomaketta (3,23), jota muotoiltiin tähän tutkimukseen soveltuvaksi (Liite 1). Liiteaineisto on lehden internet-sivuilla artikkelin pdf-version liitteenä (www. laakarilehti.fi > Sisällysluettelot > 21/2008). Lisäksi kartoitettiin varusmiesten vapaa-aikaan liittyvät melualtisteiset harrastukset ja niiden arvioidut määrät (22). Kyselytutkimus perustui vapaaehtoisuuteen ja varusmiehet täyttivät kyselylomakkeet osana palvelukseen astumisen yhteydessä suoritettavaa lääkärin alkutarkastusta.

Tutkimusaineiston tilastollisessa käsittelyssä käytettiin SPSS-ohjelmistoa (versio 11.5). Aineistosta analysoitiin perusfrekvenssit ja suhteelliset osuudet. Käytetyt testit olivat khiin neliö -testi (khi²-testi), yksisuuntainen varianssianalyysi sekä korrelaatioanalyysi. Tilastolliseksi merkitsevyydeksi asetettiin p-arvo 0,05.

Tulokset

Kaikkiaan 1 213 varusmiehestä 1 189 (98 %) palautti kyselylomakkeen. Näistä tutkimukseen hyväksyttiin 1 054 varusmiestä. Suurin syy tutkimuksesta poissulkemiseen oli epätäydellisesti täytetty lomake (22 varusmiestä). Lisäksi kaikki vapaaehtoista varusmiespalvelusta suorittavat naispuoliset henkilöt suljettiin pois (13 henkilöä). Varusmiesten ikä oli 19 ja 27 vuoden välillä, keski-iän ollessa 19,9 vuotta. Yhdeksän kymmenestä tutkitusta oli 19-20 vuoden ikäisiä.

Kuulontutkimusten kokonaismäärä oli 1 043, koska 11 (1 %) varusmiehen kohdalla kuulontutkimustulokset olivat kadonneet ennen aineiston käsittelyä. Poikkeava kuulontutkimuslöydös oli 202/1 054 (19,2 %) varusmiehellä (taulukko 2). Vastaavasti 841/1 054 (79,9 %) varusmiehellä oli normaali kuulo (kuuloluokka I). Koko aineiston ilmajohtumisen kuulokynnysten keskiarvo (n = 2 086) sijoittui kuuloluokka I:een. Kuuloluokissa II-IV olevien henkilöiden ryhmässä suurin pudotus paikallistui 6 000 Hz:n taajuusalueelle. Oikean korvan 6 000 Hz pudotuksen keskiarvo oli 25,1 dB ja vastaavasti vasemman korvan 29,9 dB. Ero oli tilastollisesti erittäin merkitsevä (p < 0,001). Myös muilla taajuusalueilla vasemman korvan kynnysarvojen keskiarvot olivat huonommat, mutta erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä (kuvio 1).

Ammuntaa harrastavilla varusmiehillä (13 %:lla koko aineistosta) kuuloluokka oli tilastollisesti merkitsevästi (p < 0,01) huonompi kuin niillä, jotka eivät harrastaneet ammuntaa. Ammuntaa harrastavista 29 % oli kuuloluokissa II-IV, ja ammuntaa harrastamattomista näissä luokissa oli 18 %. Lisäksi ammuntaa harrastavilla varusmiehillä oli vasemman korvan kuulokynnys huonompi taajuuksilla 4-8 kHz (p < 0,01 taajuuksilla 4 ja 6 kHz, sekä p < 0,05 taajuudella 8 kHz) kuin niillä, jotka eivät harrastaneet ammuntaa. Muiden harrastusten kohdalla ei esiintynyt vastaavia eroja.

Korvien soimista melualtistuksen seurauksena esiintyi joskus 66,6 %:lla, usein 6,8 %:lla ja jatkuvasti 0,9 %:lla tutkituista varusmiehistä. Muun kuin melualtistuksen seurauksena korvien soimista esiintyi joskus 28,1 %:lla ja usein tai jatkuvasti 1,4 %:lla. Korvien soiminen oli lievää 71,3 %:lla ja häiritsevää tai erittäin häiritsevää 6,0 %:lla varusmiehistä. Pääsääntöisesti korvien soiminen paikallistui molempiin korviin (50,1 %), toispuolisena sitä esiintyi 13,6 %:lla ja keskellä päätä 7,5 %:lla. Muita korvaoireita olivat korvakipu melussa olon seurauksena (joskus 31,5 %:lla ja usein 0,8 %:lla), hyperakustista (ääni tuntuu epämiellyttävänä korvassa) (joskus 65,0 %:lla ja usein tai jatkuvasti 3,7 %:lla), äänen säröytymistä korvassa (joskus 28,8 %:lla ja usein tai jatkuvasti 1,3 %:lla) sekä ohimenevää kuulon heikkenemistä melussa oleskelun seurauksena (joskus 45,0 %:lla ja usein tai jatkuvasti 1,9 %:lla).

Kyselytutkimuksen mukaan kuulontutkimus oli aikaisemmin tehty 1 020/1 054:lle (96,8 %) varusmiehistä. Heistä 534 (50,7 %) ilmoitti kuulontutkimuslöydöksen olleen normaali, 57 (5,4 %) poikkeava ja 418 (39,7 %) ei tiennyt kuulontutkimuslöydöksen tulosta. Yleisimmät syyt poikkeavaan kuulolöydökseen niiden osalta, jotka vastasivat tähän kysymykseen, olivat altistuminen musiikille (59,6 %), sairastetut korvatulehdukset (8,1 %), metsästys/ampumaharrastus (4,2 %) ja synnynnäinen kuulovika (2,7 %).

Pohdinta

Tutkimusaineisto koostuu yhden suuren varuskunnan (valmiusprikaati) kaikista tammikuussa palvelukseen astuneista nuorista henkilöistä (n = 1 213). Joukossa oli sekä kaupunkilais- että maaseudun nuoria käytännössä jokaisesta sosiaaliluokasta. Tämän aineiston perusteella saadaan osittain otetuksi huomioon myös erilaiset ympäristö-, työ- ja harrastusolosuhteet, joten se edustaa kohtuullisen laajasti yhtä suomalaista miespuolista ikäluokkaa.

Puolustusvoimissa aloitettiin säännöllinen kuulontutkimus kaikille varusmiehille palveluksen astumisen yhteydessä vuonna 1983. Niiden tulokset koottiin vuosittain Pääesikunnan lääkintähuolto-osastolle ja tilastoitiin säännöllisesti vuoteen 1993 asti. Vuosina 1983-85 (n = 82 783) kuuloluokkiin II-IV sijoittui 14,5 % varusmiehistä (24). Pääesikunnan tilastojen mukaan vuonna 1993 (n = 31 852) vastaava luku oli 17,0 %. Nyt tämän tutkimuksen mukaan prosenttiluku on 19,2. Nuorten suomalaisten miesten poikkeavien kuulolöydösten määrä näyttää kahdenkymmenen vuoden aikana tasaisesti lisääntyneen. Muutos kohdistuu nimenomaan lievien kuulovammojen tasaiseen lisääntymiseen (kuuloluokka II) (taulukko 2).

Kuulomuutosten lisääntyminen on kuitenkin selvästi pienempi kuin norjalaisten varusmiesten tutkimuksessa on ilmennyt. Sen mukaan vuodesta 1981 vuoteen 1987 vastaavat prosentit olivat 18 ja 35,7 (10). Axelssonin ym. mukaan 14 %:lla ruotsalaisista varusmiehistä (n = 500) oli vähintään 20 dB:n pudotus ainakin toisessa korvassa vähintään yhdellä tutkituista taajuuksista (11), joka on tähän tutkimukseen nähden selvästi pienempi. Toisen ruotsalaistutkimuksen mukaan varusmiesten kuulomuutosten määrässä ei ole vajaan kolmenkymmenen vuoden aikana tapahtunut muutoksia (25). Useissa raporteissa suurin yksittäinen vaikuttava tekijä huonokuuloisuuden lisääntymiseen on ollut yleistynyt altistuminen voimakkaalle musiikille (4,10,11). Samoin tämän tutkimuksen osalta keskeisimpänä tekijänä kuulomuutoksiin oli kyselykaavakkeen tietojen perusteella altistuminen musiikille sekä aktiivinen ammuntaharrastus.

Varusmiehillä vasemman korvan kuulokynnys 6 000 Hz:n taajuudella oli 29,9 dB ja vastaava oikean korvan kuulokynnys 25,1 dB. Suurin syy tähän eroon näyttäisi olevan vapaa-ajan ammuntaharrastuksella. Vasemman puolen kynnystasot suurilla taajuuksilla (4-8 kHz) olivat tilastollisesti merkitsevästi huonommat varusmiehillä, jotka harrastivat vapaa-aikanaan ammuntaa kuin niillä, jotka eivät harrastaneet. Minkään muun harrastuksen kohdalla ei esiintynyt selkeää eroa eri korvien tai taajuuksien välillä.

Tässä aineistossa esiintyi korvien soimista usein tai aina melualtistuksen tai muun syyn seurauksena 8 %:lla sekä joskus 67 %:lla varusmiehistä. Tilapäistä kuulon heikkenemistä esiintyi vastaavasti usein tai aina 2 %:lla ja joskus 45 %:lla. Samankaltaisia tuloksia on todettu suomalaisilla teini-ikäisillä (12-17-vuotiaat), joista tutkimuksen mukaan korvien soimista esiintyy usein 2,5 %:lla ja joskus 69,6 %:lla sekä ohimenevää kuulon heikkenemistä usein 2,7 %:lla ja joskus 42,5 %:lla (3). Samoin Smithin ym. ja Brayn ym. tutkimusten mukaan yökerhoissa tai rock-konserteissa käyvillä esiintyi runsaasti vastaavia oireita (korvien soimista 66- 77 %:lla ja ohimenevää kuulon huononemista 60-70 %:lla) (2,4). Jokaisessa raportissa katsottiin poikkeavien kuulolöydösten ja subjektiivisten korvaoireiden tärkeimmäksi syyksi altistuminen kovaääniselle musiikille.

Tätä tutkimusta varten laaditulla kyselylomakkeella saatiin selvästi tarkempaa tietoa palvelukseen astuvien varusmiesten korvaoireiden esiintymisestä mm. melualtistuksen yhteydessä. Lähes kaikille oli suoritettu aikaisemmin kuulontutkimus. Sen sijaan vajaa 40 % ei tiennyt oman kuulontutkimuksensa tulosta. Palvelukseen astumisen yhteydessä suoritetussa tutkimuksessa todettiin poikkeava kuulontutkimuslöydös lähes 20 %:lla, mutta ainoastaan runsas viisi prosenttia oli tietoinen oman kuulonsa aikaisemmin todetusta poikkeavasta löydöksestä.

Varusmiesten koulutus sisältää varsin paljon altistumista aseiden laukausmelulle, erilaisille räjähteille ja koneiden koville äänille. Tämän tutkimuksen mukaan ikäluokassa oli vajaat 10 % nuoria miehiä, joilla esiintyi melualtistuksen seurauksena merkittäviä korvaoireita. Täten on tärkeätä löytää jo ennen varsinaisen palveluksen alkua ne henkilöt, joilla on riski saada hankalia korvaoireita melulle altistumisen seurauksena. Uuteen ennakkoterveystarkastuksen kyselylomakkeeseen tulisi sisällyttää näitä oireita koskevia kysymyksiä. Tällöin varusmiehen mahdolliset melualtistusten aiheuttamat ongelmat olisivat tiedossa ennen aselajin valintaa.