1. Lääkärilehti
  2. Tieteessä
  3. Nuorten yksinäisyys on yhteydessä lisääntyneeseen oireiluun ja lääkkeiden käyttöön
Alkuperäis­tutkimus 32/2019 vsk 74 s. 1670 - 1675

Nuorten yksinäisyys on yhteydessä lisääntyneeseen oireiluun ja lääkkeiden käyttöön

LÄHTÖKOHDAT Yksinäisyys on merkittävä riski nuoren terveydelle. Selvitimme suomalaisnuorten kokeman yksinäisyyden yleisyyttä ja yhteyksiä psykosomaattiseen oireiluun sekä lääkkeiden käyttöön.

MENETELMÄT Aineistona käytettiin kansallisesti edustavaa WHO-Koululaistutkimusta, johon vastasi 1 798 oppilasta 7. ja 9. luokilta keväällä 2018. Tilastollisina menetelminä käytettiin2-testiä ja 95 %:n luottamusvälitarkastelua.

TULOKSET Yksinäisyys yleistyi yläkoulun aikana, ja lähes joka kuudes 15-vuotias tunsi itsensä vähintään melko usein yksinäiseksi. Yksinäiset nuoret raportoivat muita yleisemmin pää-, vatsa- ja selkäkipua sekä hermostuneisuutta ja nukahtamisvaikeuksia. He käyttivät niihin lääkkeitä jopa kolme kertaa yleisemmin kuin muut nuoret.

PÄÄTELMÄT Nuorten yksinäisyyden kokemuksiin tulisi kiinnittää huomiota kotona ja koulussa. Ehkäisemiseen ja vähentämiseen on keinoja, mutta korjaavien toimenpiteiden käyttöönotto edellyttää, että yksinäisyys ja sen vaikutukset tunnistetaan.

Nuorten yksinäisyys on yhteydessä lisääntyneeseen oireiluun ja lääkkeiden käyttöön Kuva 1 / 2
   

Yksinäisyys on negatiivinen ja ahdistavana koettu tunne siitä, etteivät läheiset ihmissuhteet ole laadultaan tai määrältään riittäviä (11 Weiss RS. Loneliness: the experience of emotional and social isolation. Cambridge, MA: The MIT Press 1973.). Siinä missä yhdelle riittää yksi hyvä ystävä, toinen voi tuntea yksinäisyyttä laajastakin sosiaalisesta verkostosta huolimatta (1–3). Yksinäisyys eroaa yksin olemisesta (44 Russell DW, Cutrona CE, McRae C, Gomez M. Is loneliness the same as being alone? J Psychol 2012;146:7–22.), ja jo alakouluikäisten lasten on todettu erottavan nämä käsitteet (55 Galanaki E. Are children able to distinguish among the concepts of alones, loneliness, and solitude? Int J of Behav Dev 2004;28:435–43.). Yksinäisyydelle altistavia tekijöitä ovat esimerkiksi heikot sosiaaliset ja sosiokognitiiviset taidot, tietynlaiset kotona opitut vuorovaikutusmallit (66 Junttila N, Vauras M. Loneliness among school-aged children and their parents. Scand J Psychol 2009;50:211–19.) sekä jotkin persoonallisuuden piirteet kuten ujous, arkuus ja vetäytyvyys (77 Vanhalst J, Luyckx K, Goossens I. Experiencing loneliness in adolescence: a matter of individual characteristics, negative peer experiences, or both? Soc Dev 2014;23:100–18.).

Suomalaisista lapsista ja nuorista joka kymmenes tuntee itsensä toistuvasti yksinäiseksi (66 Junttila N, Vauras M. Loneliness among school-aged children and their parents. Scand J Psychol 2009;50:211–19.,88 Lempinen L, Junttila N, Sourander A. Loneliness and friendships among eight-year-old children: time-trends over a 24-year period. J Child Psychol Psyc 2018;59:171–9.,99 Lyyra N, Välimaa R, Leskinen E, Kannas L, Heikinaro-Johansson P. Koululaisten yksinäisyys. Kasv 2016;47:34–47.). Näin kokevat kuuluvat riskiryhmään, jolla on tavallista enemmän psykosomaattista oireilua (1010 Lyyra N, Välimaa R, Tynjälä J. Loneliness and subjective health complaints among school-aged children. Scand J Public Health 2018;46(suppl 20):87–93.) sekä psyykkisiä ja fyysisiä sairauksia, kuten ahdistuneisuutta, masennusta ja sydän- ja verisuonisairauksia (1111 Hawkley LC, Cacioppo JT. Loneliness matters: a theoretical and empirical review of consequences and mechanisms. Ann Behav Med 2010;40:218–27.). Heillä on myös enemmän lääkärikäyntejä (1212 Qualter P, Brown SL, Rotenberg KJ ym. Trajectories of loneliness during childhood and adolescence: predictors and health outcomes. J Adolesc 2013;36:1283–93.) sekä aggressiivisuutta ja itsetuhoisia ajatuksia (1313 Schinka KC, van Dulmen MHM, Mata AD, Bossarte R, Swahn M. Psychological predictors and outcomes of loneliness trajectories from childhood to early adolescence. J Adolesc 2013;36:1251–60.).

Nuoruuden kehitys altistaa yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteille.

Nuoruuden psyykkinen ja fyysinen kehitys altistaa yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteille (1414 Laursen B, Hartl AC. Understanding loneliness during adolescence: developmental changes that increase the risk of perceived social isolation. J Adolesc 2013;36:1261–68.). Nuoruuteen liittyy myös koettujen psykosomaattisten oireiden lisääntyminen (1515 Haugland S, Wold B, Stevenson J ym. Subjective health complaints in adolescence. Eur J Public Health 2001;11:4–10.,1616 Hetland J, Torsheim T, Aarø LE. Subjective health complaints in adolescence: dimensional structure and variation across gender and age. Scand J Public Health 2002;30:223–30.) ja lääkkeiden käytön yleistyminen (1717 Gobina I, Välimaa R, Tynjälä J ym. The medicine use and corresponding subjective health complaints among adolescents, a cross-national survey. Pharmacoepidemiol Drug Saf 2011;20:424–31.). Yksinäisyyttä, koettuja oireita ja lääkkeiden käyttöä on selvitetty erikseen, mutta niiden välisiä yhteyksiä ei ole tutkittu suomalaisnuorilla.

Selvitimme, kuinka yleistä yksinäisyyden kokeminen on 13- ja 15-vuotiailla suomalaisnuorilla, ja onko se yhteydessä lisääntyneeseen psykosomaattiseen oireiluun ja koettujen oireiden lääkitsemiseen.

Aineisto ja menetelmät

Aineistona käytettiin keväällä 2018 kerättyä WHO-Koululaistutkimuksen kyselyaineistoa. Kyseinen tutkimus tarkastelee lasten ja nuorten terveyden kokemuksia ja terveystottumuksia. Aineistot kerätään neljän vuoden välein 11-, 13- ja 15-vuotiailta koululaisilta kansainvälisen tutkimusprotokollan mukaisesti (1818 Inchley J, Currie D, Young T ym. Growing up unequal: Gender and socioeconomic differences in young people’s health and well-being. Health Behaviour in School-Aged Children (HBSC) study, International report from the 2013/2014 survey. Health Policy for Children and Adolescents, No. 7. Copenhagen, World Health Organization 2016.). Tässä tutkimuksessa on mukana vain kaksi vanhinta ikäluokkaa, jotka edustavat yläkoulun 7. ja 9. luokkien oppilaita.

Otos poimittiin tilastokeskuksen koulurekisteristä käyttäen koulun kokoon suhteutettua otantaa. Otantayksikkönä oli koulu. Kustakin otokseen valitusta koulusta arvottiin kyselyyn osallistuva luokka. Oppilaat täyttivät sähköisen kyselyn koulupäivän aikana anonyymisti, ja osallistuminen perustui vapaaehtoisuuteen. Vastausprosentti oli 64. Sähköinen kysely toteutettiin Webropol-ohjelmistolla.

Tutkimuksemme tulokset pohjautuvat 1 798 nuoren vastaukseen (914 tyttöä, 884 poikaa). 7.-luokkalaisia heistä oli 880 ja 9.-luokkalaisia 918. Tyttöjä ja poikia oli aineistossa samassa suhteessa (χ2(11 Weiss RS. Loneliness: the experience of emotional and social isolation. Cambridge, MA: The MIT Press 1973.) = 0,168; p = 0,68). Tutkimukseen osallistuneista 83 % asui kaupunkiympäristössä (keskusta-alue, taajama tai kirkonkylä) ja 17 % maaseudulla asutuskeskuksen ulkopuolella. Kaiken kaikkiaan tiedoista puuttui vain 0 %–1,6 %.

Yksinäisyyden kokemisen yleisyyttä mitattiin yhdellä kysymyksellä: Tunnetko koskaan itseäsi yksinäiseksi? Oppilaat valitsivat neljästä vastausvaihtoehdosta kokemustaan parhaiten vastaavan (1 = Kyllä, hyvin usein; 2 = Kyllä, melko usein; 3 = Kyllä, joskus; 4 = En). Muuttujaa käytettiin myös kaksiluokkaisena: usein yksin (luokat 1 ja 2) ja harvoin yksin (luokat 3 ja 4).

Oireiden yleisyyttä selvitettiin oirelistalla, joka on kehitetty nuorten psykosomaattisen oireilun selvittämiseen muussa kuin kliinisessä yhteydessä (1616 Hetland J, Torsheim T, Aarø LE. Subjective health complaints in adolescence: dimensional structure and variation across gender and age. Scand J Public Health 2002;30:223–30.,1919 Haugland S, Wold B. Subjective health complaints in adolescence –reliability and validity of survey methods. J Adolesc 2001;24:611–24.). Koettua oireilua tutkittiin viiden psykosomaattisen oireen (päänsärky, vatsakipu, selkäkipu, hermostuneisuus ja nukahtamisvaikeus) avulla. Oppilaita pyydettiin arvioimaan kunkin oireen yleisyyttä edellisen puolen vuoden aikana viiden vastausvaihtoehdon avulla (1 = Lähes päivittäin; 2 = Useammin kuin kerran viikossa; 3 = Noin kerran viikossa; 4 = Noin kerran kuukaudessa; 5 = Harvemmin tai ei koskaan). Vastausvaihtoehdot yhdistettiin kahteen luokkaan: kerran viikossa tai useammin (luokat 1, 2 ja 3) ja harvoin (luokat 4 ja 5) koetut oireet.

Nuorten yksinäisyys on yleistynyt hieman vuodesta 2014.

Lääkkeiden käytöstä kysyttiin seuraavasti: Oletko ottanut lääkkeitä viimeksi kuluneen kuukauden aikana seuraaviin syihin? (2020 Andersen A, Holstein BE, Due P, Hansen EH. Medicine use among 11- and 13-year olds: agreement between parents ’reports and children’s self-reports. Ann Pharmacother 2007;41:581–6.). Kartoitettuja syitä olivat päänsärky, vatsakipu, selkäkipu, nukahtamisvaikeus ja hermostuneisuus. Käyttöä arvioitiin kahden vastausvaihtoehdon avulla (1 = En; 2 = Kyllä).

Koetun yksinäisyyden, oireiden ja lääkkeiden käytön yleisyyttä analysoitiin kuvailevien tilastomenetelmien avulla. Ristiintaulukointia ja χ2-testiä sekä prosenttiosuuksien 95 %:n luottamusvälejä käytettiin taustamuuttujien (sukupuoli ja vuosiluokka) ja vastemuuttujien (yksinäisyys, oireet ja lääkkeiden käyttö) välisten yhteyksien selvittämiseen. Tilastollisen merkitsevyyden raja-arvona käytettiin p < 0,05. Analyysit suoritettiin STATA 15 -tilastoanalyysiohjelmalla ja analyyseissä huomioitiin aineiston rakenne osallistuvien koulujen ja luokkien suhteen.

Tulokset

Lähes viidesosa yläkoulun oppilaista on yksinäisiä

Noin 60 % vastanneista ilmoitti olevansa yksinäisiä vähintään joskus (taulukko 1) ja kuudesosa (17 %) koki yksinäisyyttä joko hyvin tai melko usein. Usein koettu yksinäisyys oli yleisempää tytöillä (21 %) kuin pojilla (11 %) ja yleistyi yläkoulun aikana siten, että yläkoulun ensimmäisenä vuonna nuorista 14 % ja viimeisenä vuonna 20 % raportoi kokevansa yksinäisyyttä joko hyvin tai melko usein. Yksinäisyyden kokeminen oli yleisintä yhdeksännen luokan tytöillä, joista neljännes ilmoitti olevansa yksinäisiä joko hyvin tai melko usein. Vähiten yksinäisiä oli seitsemännen luokan pojissa. Sekä yksinäisyyden ja sukupuolen (χ2(33 3. Peplau LA, Perlman D. Perspectives on loneliness. Kirjassa: Peplau LA, Perlman D, toim. Loneliness: a sourcebook of current theory, research and therapy. New York: Wiley 1982;1–18.) = 126,01; p < 0,001) että yksinäisyyden ja luokkatason (χ2(33 3. Peplau LA, Perlman D. Perspectives on loneliness. Kirjassa: Peplau LA, Perlman D, toim. Loneliness: a sourcebook of current theory, research and therapy. New York: Wiley 1982;1–18.) = 13,96; p = 0,008) välinen yhteys oli tilastollisesti merkitsevä.

Yksinäiset nuoret oireilevat ja käyttävät lääkkeitä yleisemmin

Koko aineistossa yksinäisillä nuorilla (n = 297) oli tilastollisesti merkitsevästi useammin psykosomaattisia oireita kuin harvoin yksinäisillä (n = 1 501). Oireilu oli yksinäisillä nuorilla yleisempää kaikissa sukupuolen ja luokkatason mukaan muodostetuissa osajoukoissa (Liitetaulukko 1 artikkelin sähköisessä versiossa, www.laakarilehti.fi > Sisällysluettelot > 32/2019).

Usein koettu yksinäisyys oli yhteydessä myös lääkkeiden käyttöön, etenkin hermostuneisuuteen ja nukahtamisvaikeuksiin tarkoitettujen lääkkeiden. Yhteys yksinäisyyden ja kipulääkkeiden käytön välillä vaihteli sukupuolen ja luokkatason mukaan. Yksinäiset tytöt käyttivät muita yleisemmin lääkettä pääkipuun (p = 0,002) ja pojat selkäkipuun (p < 0,001). Seitsemännellä luokalla yksinäiset nuoret käyttivät muita yleisemmin kipulääkkeitä sekä pää- että selkäkipuun (p = 0,004; p = 0,003) ja yhdeksännellä luokalla pääkipuun (p = 0,005) (liitetaulukko 1).

Yksinäisyyden yhteyttä oireisiin ja lääkkeiden käyttöön tarkasteltiin jakamalla sukupuolen mukaan muodostetut ryhmät vielä luokkatasoittain (liitetaulukko 2). Tällöin huomattiin, että sekä psykosomaattinen oireilu että lääkkeiden käyttö koettuihin oireisiin oli yksinäisillä nuorilla muita yleisempää kaikissa osaryhmissä. Lääkkeiden käyttö hermostuneisuuteen ja nukahtamisvaikeuksiin lisääntyi yläkoulun aikana erityisesti yksinäisillä pojilla (liitetaulukko 2).

Toistuvasti oireilevien nuorten lääkitsemisherkkyys on yhteydessä yksinäisyyden kokemiseen

Tarkasteltaessa vähintään kerran viikossa oireilevien nuorten lääkitsemisherkkyyttä havaittiin, että kipulääkkeiden käytössä ei ollut eroja usein yksinäisten ja harvoin yksinäisten välillä. Vähintään kerran viikossa pääkipua, vatsakipua tai selkäkipua raportoivat käyttivät oireeseen lääkettä yhtä todennäköisesti, olivatpa he yksinäisiä tai eivät (taulukko 2). Sen sijaan nuorilla yleisiin nukahtamisvaikeuksiin ja hermostuneisuuteen yksinäiset nuoret käyttivät lääkkeitä muita herkemmin. Edeltävän kuukauden aikana näihin oireisiin oli käyttänyt lääkkeitä merkitsevästi suurempi osa yksinäisistä kuin muista nuorista (p < 0,001) (taulukko 2).

Päätelmät

Yksinäiset nuoret käyttivät muita yleisemmin lääkkeitä erityisesti hermostuneisuuteen ja nukahtamisvaikeuksiin.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää yksinäisyyden kokemisen yleisyyttä yläkouluikäisillä sekä yksinäisyyden yhteyttä koettuihin oireisiin ja lääkkeiden käyttöön. Tulokset osoittivat, että ajoittainen yksinäisyyden kokeminen on yleistä 7. ja 9. luokan oppilailla. Tuloksissa näkyy myös huolestuttava trendi: yksinäisyys on nuorilla yleisempää kuin lapsilla (88 Lempinen L, Junttila N, Sourander A. Loneliness and friendships among eight-year-old children: time-trends over a 24-year period. J Child Psychol Psyc 2018;59:171–9.) ja lisääntyy edelleen yläkoulun aikana.

Lue myös

Hyvin usein tai melko usein koettu yksinäisyys on yleistynyt hieman vuodesta 2014, jolloin WHO-Koululaistutkimuksen edellinen kansallinen aineisto kerättiin. Tuolloin 7.-luokkalaisista 13 % ja 9.-luokkalaisista 15 % vastasi olevansa yksinäisiä hyvin usein tai melko usein (99 Lyyra N, Välimaa R, Leskinen E, Kannas L, Heikinaro-Johansson P. Koululaisten yksinäisyys. Kasv 2016;47:34–47.).

Yksinäisyyden kokemusten, psykosomaattisten oireiden sekä oireisiin käytettyjen lääkkeiden yhteys oli aineistossamme systemaattinen. Nuoret, jotka kokivat itsensä usein yksinäisiksi, raportoivat useammin toistuvista psykosomaattisista oireista kuin muut nuoret. He myös käyttivät muita yleisemmin lääkkeitä oireisiin. Koko aineiston tarkastelussa kaikki erot usein ja harvoin yksinäisyyttä kokevien nuorten välillä olivat tilastollisesti merkitseviä. Erityisesti hermostuneisuuteen (9 % vs. 3 %) ja nukahtamisvaikeuksiin (19 % vs. 6 %) tarkoitettujen lääkkeiden käyttö oli yksinäisten nuorten keskuudessa jopa noin kolme kertaa yleisempää kuin muiden. Sukupuolittainen tarkastelu osoitti, että tytöt käyttävät kipulääkkeitä yleisemmin kuin pojat. Yksinäisten tyttöjen lääkkeiden käyttö ei kuitenkaan lisääntynyt yläkoulun aikana, kun taas yksinäisillä pojilla se kaksinkertaistui.

Yksinäisyyden ja kivun kokemusten välistä yhteyttä on tutkittu mm. funktionaalisen aivokuvantamisen menetelmillä fyysisen ja sosiaalisen kivun aktivoimien aivoalueiden tunnistamiseksi (2121 Eisenberg NI, Lieberman MD, Williams KD. Does rejection hurt? An fMRI study of social exclusion. Science 2003;302:290–2.). Tulosten mukaan aivojen limbisen järjestelmän kortikaaliseen osaan kuuluva alue (dorsal anterior cingulate cortex, dACC) reagoi samoin sekä fyysiseen kipuun että yksinäisyyden tunteeseen. Toisaalta on esitetty, että sosiaalisen kivun neurologiset vaikutukset saattavat olla oletettua monimutkaisempia, ja siksi niiden tarkempi tarkastelu vaatisi aiempaa suurempia tutkimusaineistoja ja parempaa taustekijöiden kontrollointia (2222 Cacioppo S, Frum C, Asp E, Weiss RM, Lewis JW, Cacioppo JT. A quantitative meta-analysis of functional imaging studies of social rejection. Scientific Reports 2013:2027:1–3. DOI:10.1038/srep02027). Yksinäisyyden on toistuvasti osoitettu olevan merkittävä riskitekijä sekä psyykkiselle että fyysiselle terveydelle ja kytkeytyvän jopa ennenaikaiseen kuolemaan (23–25). Yksinäisyyden vähentämiseksi onkin kehitetty erilaisia interventioita ja preventiomenetelmiä (2626 Masi CM, Chen H-Y, Hawkley LC, Cacioppo JT. A meta-analysis of interventions to reduce loneliness. Pers Soc Psychol Rev 2011;15:219–66.).

Tarkastelimme myös sitä, turvautuvatko useammin yksinäisyyttä kokevat nuoret muita herkemmin lääkkeisiin silloin, kun heillä on psykosomaattisia oireita. Ero usein ja harvoin yksinäisyyttä kokevien välillä nousi tilastollisesti merkitseväksi niillä, jotka raportoivat toistuvista nukahtamisvaikeuksista ja hermostuneisuudesta. Tämä saattaa kertoa siitä, että erilaisia oireita on helpompi sietää, jos nuorella on toimivia ystävyyssuhteita. Yksinäisyyden kokeminen puolestaan näyttää lisäävän herkkyyttä turvautua oireita helpottaviin lääkkeisiin.

Tutkimus pohjautui keväällä 2018 kerättyyn kyselyaineistoon, eikä syy-seuraussuhteita ollut mahdollista analysoida. Aineiston suhteellisen pienestä koosta johtuen osa eroista jäi alle tilastollisen merkitsevyystason, kun ryhmiä tarkasteltiin samanaikaisesti sukupuolen ja luokkatason mukaan. Näin tapahtui esimerkiksi seitsemännen luokan poikien lääkkeiden käytön yleisyyttä tarkasteltaessa.

Tulokset pohjautuvat itseraportoituun tietoon. Tutkimusnäytön perusteella yläkouluikäiset osaavat raportoida oireistaan (2727 Haugland S, Wold B. Subjective health complaints in adolescence—reliability and validity of survey methods. J Adolesc 2001;24:611–24.) ja lääkkeiden käytöstään (2020 Andersen A, Holstein BE, Due P, Hansen EH. Medicine use among 11- and 13-year olds: agreement between parents ’reports and children’s self-reports. Ann Pharmacother 2007;41:581–6.) luotettavasti. Käytetyt mittarit antavat yleistä tietoa oireiden ja lääkkeiden käytön yleisyydestä, mutta eivät esimerkiksi siitä, onko käytetty lääke nuorelle määrätty reseptilääke tai siitä, kuinka voimakas tai häiritsevä koettu oire on nuoren arjessa. Yksinäisyyden kokemista kysyttiin yhdellä kysymyksellä, jota käytettiin kaksiluokkaisena. Todellisuudessa yksinäisyys on kuitenkin jatkuva ilmiö, ja siksi erilaiset kysymysten luokittelut ja mittausmenetelmät saattavat tuottaa hieman erilaisia tuloksia.

Yksinäisyyden kokemisen konteksteista tarvitaan lisää tietoa. Samoin siitä, miten esimerkiksi kouluterveyshuolto voi reagoida nuorten yksinäisyyden sekä siihen liittyvien koettujen psykosomaattisten oireiden ja lääkkeiden käytön lisääntymiseen.

Kirjoittajat
Nelli Lyyra
LitT, tutkijatohtori
Jyväskylän yliopisto, liikuntatieteellinen tiedekunta
Niina Junttila
dosentti, apulaisprofessori
Turun yliopisto, opettajankoulutuslaitos
Jorma Tynjälä
LitT, lehtori
Jyväskylän yliopisto, liikuntatieteellinen tiedekunta
Raili Välimaa
dosentti, lehtori
Jyväskylän yliopisto, liikuntatieteellinen tiedekunta
Sidonnaisuudet

Nelli Lyyra, Niina Junttila, 
Jorma Tynjälä, Raili Välimaa: 
Ei sidonnaisuuksia.

Faktat

Tämä tiedettiin

Yksinäisyys on usein pysyvää, ja on riski, että yksinäisestä lapsesta kasvaa yksinäinen aikuinen.

Yksinäisyyden kokeminen lisää nuoren todennäköisyyttä sairastua mielenterveysongelmiin, kuten ahdistukseen ja masennukseen.

Fyysinen ja sosiaalinen kipu aktivoivat saman aivoalueen.

Tutkimus opetti

Yksinäisyyden kokeminen on yleistynyt 15-vuotiailla. Viidennes peruskoulun päättävistä nuorista tuntee itsensä yksinäiseksi toistuvasti.

Yksinäisyyden kokeminen lisää herkkyyttä turvautua etenkin hermostuneisuuteen ja nukahtamisvaikeuksiin tarkoitettuihin lääkkeisiin.

Kirjallisuutta
1
Weiss RS. Loneliness: the experience of emotional and social isolation. Cambridge, MA: The MIT Press 1973.
2
Rokach A. Loneliness then and now: reflections on social and emotional alienation in everyday life. Curr Psychol 2004;23:24–40.
3
3. Peplau LA, Perlman D. Perspectives on loneliness. Kirjassa: Peplau LA, Perlman D, toim. Loneliness: a sourcebook of current theory, research and therapy. New York: Wiley 1982;1–18.
4
Russell DW, Cutrona CE, McRae C, Gomez M. Is loneliness the same as being alone? J Psychol 2012;146:7–22.
5
Galanaki E. Are children able to distinguish among the concepts of alones, loneliness, and solitude? Int J of Behav Dev 2004;28:435–43.
6
Junttila N, Vauras M. Loneliness among school-aged children and their parents. Scand J Psychol 2009;50:211–19.
7
Vanhalst J, Luyckx K, Goossens I. Experiencing loneliness in adolescence: a matter of individual characteristics, negative peer experiences, or both? Soc Dev 2014;23:100–18.
8
Lempinen L, Junttila N, Sourander A. Loneliness and friendships among eight-year-old children: time-trends over a 24-year period. J Child Psychol Psyc 2018;59:171–9.
9
Lyyra N, Välimaa R, Leskinen E, Kannas L, Heikinaro-Johansson P. Koululaisten yksinäisyys. Kasv 2016;47:34–47.
10
Lyyra N, Välimaa R, Tynjälä J. Loneliness and subjective health complaints among school-aged children. Scand J Public Health 2018;46(suppl 20):87–93.
11
Hawkley LC, Cacioppo JT. Loneliness matters: a theoretical and empirical review of consequences and mechanisms. Ann Behav Med 2010;40:218–27.
12
Qualter P, Brown SL, Rotenberg KJ ym. Trajectories of loneliness during childhood and adolescence: predictors and health outcomes. J Adolesc 2013;36:1283–93.
13
Schinka KC, van Dulmen MHM, Mata AD, Bossarte R, Swahn M. Psychological predictors and outcomes of loneliness trajectories from childhood to early adolescence. J Adolesc 2013;36:1251–60.
14
Laursen B, Hartl AC. Understanding loneliness during adolescence: developmental changes that increase the risk of perceived social isolation. J Adolesc 2013;36:1261–68.
15
Haugland S, Wold B, Stevenson J ym. Subjective health complaints in adolescence. Eur J Public Health 2001;11:4–10.
16
Hetland J, Torsheim T, Aarø LE. Subjective health complaints in adolescence: dimensional structure and variation across gender and age. Scand J Public Health 2002;30:223–30.
17
Gobina I, Välimaa R, Tynjälä J ym. The medicine use and corresponding subjective health complaints among adolescents, a cross-national survey. Pharmacoepidemiol Drug Saf 2011;20:424–31.
18
Inchley J, Currie D, Young T ym. Growing up unequal: Gender and socioeconomic differences in young people’s health and well-being. Health Behaviour in School-Aged Children (HBSC) study, International report from the 2013/2014 survey. Health Policy for Children and Adolescents, No. 7. Copenhagen, World Health Organization 2016.
19
Haugland S, Wold B. Subjective health complaints in adolescence –reliability and validity of survey methods. J Adolesc 2001;24:611–24.
20
Andersen A, Holstein BE, Due P, Hansen EH. Medicine use among 11- and 13-year olds: agreement between parents ’reports and children’s self-reports. Ann Pharmacother 2007;41:581–6.
21
Eisenberg NI, Lieberman MD, Williams KD. Does rejection hurt? An fMRI study of social exclusion. Science 2003;302:290–2.
22
Cacioppo S, Frum C, Asp E, Weiss RM, Lewis JW, Cacioppo JT. A quantitative meta-analysis of functional imaging studies of social rejection. Scientific Reports 2013:2027:1–3. DOI:10.1038/srep02027
23
Cacioppo S, Grippo AJ, London S, Goossens L, Cacioppo JT. Loneliness: clinical import and interventions. Perspect Psychol Sci 2015;10:238–49.
24
Boehlen F, Herzog W, Quinzler R ym. Loneliness in the elderly is associated with the use of psychotropic drugs. Int J Geriatr Psychiatry 2015;30:957–64.
25
Cacioppo S, Cacioppo JT, Capitano JP. Toward a neurology of loneliness. Psychol Bull 2014;140:1464–504.
26
Masi CM, Chen H-Y, Hawkley LC, Cacioppo JT. A meta-analysis of interventions to reduce loneliness. Pers Soc Psychol Rev 2011;15:219–66.
27
Haugland S, Wold B. Subjective health complaints in adolescence—reliability and validity of survey methods. J Adolesc 2001;24:611–24.
English summary

Loneliness of adolescents associated with increased symptoms and medicine use

BACKGROUND: Loneliness is a major risk for adolescents’ health and well-being. This study analysed the prevalence of loneliness among Finnish youth and the associations between loneliness, psychosomatic symptoms, and medicine use.

METHODS: Data were collected in 2018 as part of the international Health Behaviour of School-aged Children (HBSC) study. Participants were 1798 7th and 9th grade students. Statistical analyses were carried out by χ2-test and 95% confidence interval testing.

RESULTS: The prevalence of loneliness increased as children became adolescents and approximately one sixth of 15-year-olds experienced loneliness quite often or very often. Lonely adolescents more frequently displayed psychosomatic symptoms and, in particular, a higher prevalence of nervousness and difficulties in getting to sleep. Lonely adolescents were also shown to use medicine for nervousness and difficulties in getting to sleep three times more often than non-lonely adolescents.

CONCLUSIONS: The findings suggest that a focus should be placed on adolescent loneliness in both home and school environments. There are ways to prevent and reduce loneliness. Prior to taking action to reduce adolescent loneliness, its effects on health and well-being among adolescents should be identified.

Etusivulla juuri nyt

Ajassa
KKV: HUS jätti kilpailuttamatta hankintoja

Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan HUS on tehnyt yhteensä miljoonien hankintoja kilpailuttamatta.

Ajassa
Psoriasis sai maailmanlaajuisen tietopankin

Kroonista ihon tulehdussairautta esiintyy eniten Länsi-Euroopassa.

Ajassa
"Ei tehdä salassa mitään"

Helsingin sote-johtaja Juha Jolkkonen torjuu kritiikin Uudenmaan erillisratkaisusta.

Kommentti
Sotakirurgian jökönä

– Jossakin vaiheessa tajusin, että oikeasti on mahdollista kuolla täällä, kirjoittaa Heidi Wikström Jemenistä.