1. Lääkärilehti
  2. Tieteessä
  3. Onko nuorisopsykiatrian poliklinikan potilaskunta muuttunut lähetemäärien kasvaessa?
Alkuperäis­tutkimus 36/2019 vsk 74 s. 1956 - 1962

Onko nuorisopsykiatrian poliklinikan potilaskunta muuttunut lähetemäärien kasvaessa?

Lähtökohdat Nuorisopsykiatristen palvelujen kysyntä on kasvanut koko 2000-luvun ajan. Selvitimme, onko poliklinikkapotilaiden oirekuva samalla muuttunut.

Menetelmät Tampereen yliopistollisen sairaalan rekistereistä poimittiin tietoja 100 peräkkäisestä nuorisopsykiatriseen avohoitoon lähetteellä ensikäynnille tulleesta potilaasta vuosilta 2004, 2014 ja 2017.

Tulokset Potilasaines ei muuttunut paljonkaan. Vahingoittava seksuaalikäyttäytyminen ja huolestuttava alkoholinkäyttö olivat 2014 ja 2017 harvinaisempia kuin 2004. Viiltelyä tai vastaavaa itsetuhoista käyttäytymistä, psykoosioireita, masennusta, impulssikontrollin ongelmia, ahdistuneisuutta ja keskittymisvaikeuksia oli kirjattu vuonna 2017 useammalle kuin aiempina vuosina.

Päätelmät Vaikka palvelutarjonta on lisääntynyt ja hoidon piiriin tulleiden nuorten määrä on kasvanut, potilasaines erikoissairaanhoidossa ei ole keventynyt. Sen sijaan monet vakavat oireet ovat yleistyneet.

Onko nuorisopsykiatrian poliklinikan potilaskunta muuttunut lähetemäärien kasvaessa? Kuva 1 / 3
     

Nuoruusikäisistä 20–25 %:lla on mielenterveyden häiriöitä (1–3). Erikoissairaanhoidon tasoisen psykiatrisen avohoidon tarvetta on arvioitu olevan noin 5 %:lla (44 Pylkkänen K. Hoitotakuu nuorisopsykiatriassa, NUOTTA-projektin loppuraportti 2003. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2003;13:1236-2115.).

Nuoruusiän häiriöiden hoito on avainasemassa aikuisuuden häiriöiden ehkäisyssä. Kolme neljästä aikuisuuden mielenterveyshäiriöstä on todettavissa jo nuoruudessa (55 Kim-Cohen J, Caspi A, Moffitt T, Harrington H, Milne B, Poulton R. Prior juvenile diagnoses in adults with mental disorder, developmental follow-back of a prospective-longitudinal cohort. Arch Gen Psychiatry 2003;60:709–17.,66 Kessler R, Chiu W, Demler O, Merikangas K, Walters E. Prevalence, severity and comorbidity in adults with mental disorders in the National Comorbidity Survey Replication. Arch Gen Psychiatry 2005;62:617–27.). Varhainen hoito parantaa pitkäaikaisennustetta (77 Pylkkänen K. Nuorisopsykiatrisen avohoidon laatusuositus, NALLE-projektin loppuraportti. Suomen Nuorisopsykiatrinen yhdistys. Helsinki 2013.). Kansainvälisten tutkimusten mukaan kuitenkin vain 20–40 % psykiatrista hoitoa tarvitsevista nuorista on hoidon piirissä (88 Zachrisson HD, Rodje K, Mykletun A. Utilization of health services in relation to mental health problems in adolescence: a population based survey. BMC Public Helth 2006;6:34.).

Kolme neljästä aikuisuuden mielenterveyshäiriöstä on todettavissa jo nuoruudessa.

Nuorisopsykiatrisen hoidon kysyntä kasvoi Suomessa voimakkaasti 2000-luvun alusta vuoteen 2010 (77 Pylkkänen K. Nuorisopsykiatrisen avohoidon laatusuositus, NALLE-projektin loppuraportti. Suomen Nuorisopsykiatrinen yhdistys. Helsinki 2013.). Avohoidon potilasmäärät suhteutettuna nuoruusikäiseen väestöön kasvoivat jopa 67 %. TAYS:n nuorisopsykiatrisessa avohoidossa asioi 478 eri potilasta vuonna 2004, Vuonna 2014 määrä oli 834 ja vuonna 2017 jo 1 136. Kuntalaskutettavia poliklinikkakäyntejä näinä vuosina toteutui 6 710, 13 945 ja 19 067. Erityisesti suuri kasvu kysynnässä tapahtui 2015–17, sillä lähetemäärä kasvoi 37 %.

Nuorisopsykiatrinen hoito painottuu erikoissairaanhoitoon. Perustason mielenterveystyötä tehdään terveydenhuollon lisäksi myös sosiaalitoimessa (perhepalvelut ja lastensuojelu) sekä kouluissa. Pirkanmaalla nuorisopsykiatrisen palvelujärjestelmän avohoitokeskeisyys on 2000-luvulla lisääntynyt ja hoitokokonaisuuksia on strukturoitu. Jokainen alueen kunta on järjestänyt omana toimintanaan jonkin nuorten mielenterveyspalvelun, joista osa on erikoislääkärijohtoisia. TAYS:n nuorisopsykiatrisen avohoidon resurssit kolminkertaistuivat vuodesta 2004 vuoteen 2014, noin kymmenestä noin kolmeenkymmeneen työntekijään, ja kysynnän kasvettua voimakkaasti vuodesta 2015 vuoteen 2017 resursseja on edelleen lisätty.

Perustason palvelujen laajennuttua voisi olettaa, että erikoissairaanhoidon tasolle seuloutuisi yhä vaikeammin sairaita potilaita. Toisaalta palvelujen laajeneminen voi tarjota hoitomahdollisuuksia matalammalla kynnyksellä. Lastensuojelulain muutoksilla on 2000-luvulla haluttu madaltaa kynnystä avohoidon tukitoimiin (99 Lastensuojelulaki 13.4.2007/417. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417). Tämä voisi vaikuttaa myös nuorisopsykiatrisen hoidon kysyntään.

Tässä tutkimuksessa analysoidaan, miten TAYS:n nuorisopsykiatrian poliklinikan potilaiden häiriöiden kirjo ja oireiden ja psykososiaalisten ongelmien laajuus ovat muuttuneet.

Aineisto ja menetelmät

TAYS:n rekistereistä poimittiin 100 peräkkäistä nuorisopsykiatriseen avohoitoon ensikäynnille lähetteellä tullutta potilasta vuosilta 2004, 2014 ja 2017. Strukturoidulle lomakkeelle kerättiin sairauskertomuksista tiedot oirekuvasta, diagnooseista ja perheriskitekijöistä hoitojakson ajalta sairaalan Tiedekeskuksen johtajan luvalla. Potilaisiin, joista valtaosa oli jo päättänyt hoitonsa nuorisopsykiatrian vastuualueella, ei otettu yhteyttä.

Sosiodemografisista tekijöistä kirjattiin ikä, sukupuoli ja perhetilanne. 21 yleistä nuorisopsykiatrista oiretta dokumentoitiin (kyllä/ei) strukturoituun tarkistuslistaan. Hoidon aikana ilmenneet huolestuttavat perheeseen liittyvät riskitekijät dokumentoitiin 11-kohtaisen tarkistuslistan avulla (kyllä/ei). (1010 Kaltiala-Heino R. Involuntary commitment and detainment in adolescent psychiatric inpatient care. Soc Psychiatry Psychiatr Epidemiol 2010:45:785–93.) Yhteistyötahoista kartoitettiin lastensuojelun ja sosiaalihuoltolain mukaiset interventiot (kyllä/ei), yhteistyö nuoren koulun kanssa (kyllä/ei) ja vanhempien osallistuminen hoitoon (äiti/isä/molemmat vanhemmat/ei). Tuoreimmat psykiatriset diagnoosit (ICD-10) kirjattiin.

Tilastolliset analyysit

Taustatekijöitä, oirekuvaa ja perheeseen liittyviä riskitekijöitä vertailtiin ristiintaulukoimalla ja χ2-testillä sekä jatkuvien muuttujien osalta t-testillä tai ANOVAlla. Ikä- ja sukupuolivakioiduissa monimuuttujamalleissa käytettiin logistista regressioanalyysiä.

Tulokset

Enemmistö potilaista kaikkina kolmena tarkasteluvuonna oli tyttöjä (64 % vs. 70 % vs. 53 %; p = 0,29). Vuoden 2004 otoksen nuoret olivat vähän vanhempia kuin myöhempien: iän keskiarvot (SD) olivat 16,1 v (11 Patel V, Flisher A, Hetrick S, McGorry P. Mental health of young people: a global public-health challenge. Lancet 2007;369:1302–13.,99 Lastensuojelulaki 13.4.2007/417. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417) vs. 15,4 v (11 Patel V, Flisher A, Hetrick S, McGorry P. Mental health of young people: a global public-health challenge. Lancet 2007;369:1302–13.,44 Pylkkänen K. Hoitotakuu nuorisopsykiatriassa, NUOTTA-projektin loppuraportti 2003. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2003;13:1236-2115.) vs. 15,3 v (11 Patel V, Flisher A, Hetrick S, McGorry P. Mental health of young people: a global public-health challenge. Lancet 2007;369:1302–13.,33 Aalto-Setälä T, Marttunen M, Tuulio-Henriksson A, Poikolainen K, Lönnqvist J. One-month prevalence of depression and other DSM IV disorders among young adults. Psychol Med 2001;31:791–801.) (p = 0,001). Tytöt ja pojat eivät eronneet iän suhteen. Valtaosa asui ainakin toisen vanhempansa kanssa (83 % vs. 80 % vs. 80 %; p = 0,36).

Oireet ja perheriskitekijät

Strukturoidun tarkistuslistan 21 oireen summan keskiarvoissa ei tapahtunut tilastollisesti merkitsevää muutosta ajassa (Liitetaulukko 1 artikkelin sähköisessä versiossa). Joissakin oireissa sen sijaan oli tilastollisesti merkitseviä eroja (taulukko 1).

Viiltelyä tai vastaavaa itsetuhoista käyttäytymistä, psykoosioireita, masennusta, impulssikontrollin ongelmia, ahdistuneisuutta ja keskittymisvaikeuksia oli kirjattu vuonna 2017 suuremmalle osalle kuin aiempina mittausajankohtina, samoin "muita oireita" (pääosin neuropsykiatrisia). Huolestuttava seksuaalikäyttäytyminen ja huolestuttava alkoholinkäyttö olivat harvinaistuneet 2004–2014 ja pysyneet sen jälkeen ennallaan, ja muuta kuin fyysistä aggressiivisuutta muita ihmisiä kohtaan oli kuvattu harvemmin vuoden 2017 otoksessa.

Perheeseen liittyvien riskitekijöiden määrän keskiarvo pysyi samanlaisena, mutta yksittäisistä riskitekijöistä vanhempien vakava mielenterveyden ongelma yleistyi tutkimusjakson aikana (taulukko 2).

Yhteistyö

Vanhempia tavattiin hoidon aikana yhtä usein kaikkina vuosina: vähän yli kolmasosalta potilaista vain äitiä, noin puolelta molempia. Lastensuojelun mukanaolo vaihteli vähän (38 % vs. 53 % vs. 41 %; p = ns). Koulun kanssa tehtävä yhteistyö oli vuoden 2017 aineistossa harvinaisempaa (39 % vs. 44 % vs. 20 %; p = 0,001).

Diagnoosit

Vuoden 2004 otoksessa F-luokan päädiagnoosia ei ollut 11 nuorella, vuosina 2014 ja 2017 kumpanakin 5:llä. Päädiagnoosijakauma erosi tilastollisesti merkitsevästi tutkimusvuosien välillä. Ero johtuu ennen kaikkea psyykkisen kehityksen häiriöiden luokan (F80–89) ja erityisesti autismin kasvaneesta osuudesta 2004–2014. Mielialahäiriöiden (F30–39) osuus päädiagnooseina kasvoi 2004–2017 (taulukko 3).

Kaikkia diagnooseja tarkasteltaessa mielialahäiriöt lisääntyivät 2014–2017, samoin ahdistuneisuushäiriödiagnoosit. Laaja-alaisten kehityshäiriöiden diagnoosit puolestaan lisääntyivät 2004–2014. Käytöshäiriöryhmän diagnoosien osuus oli suurin 2004 (Liite 2).

Pohdinta

Huolimatta palvelujen laajenemisesta ja lähetemäärien kasvusta potilasaines TAYS:n nuorisopsykiatrisessa avohoidossa muuttui vain vähän 2004–2014. Tämän jälkeen vastuualueen lähetemäärä kasvoi 37 % vuoteen 2017, eikä lisäystä tämän tutkimuksen mukaan selitä kevyemmin oireilevien nuorten tuleminen erikoissairaanhoidon piiriin. Päinvastoin, vuoden 2017 otoksessa useiden vakavien oireiden esiintyvyys oli suurempi kuin aikaisemmin. Tulos ei viittaa arjen ongelmien medikalisoitumiseen.

Perustason mielenterveyspalveluja nuorille on Pirkanmaalla lisätty tarkasteluajankohtien välillä. Voisi siis olettaa, että perustason palvelut kykenisivät paremmin huolehtimaan lievistä mielenterveysongelmista, kun taas entistä vaikeammat potilaat keskittyisivät erikoissairaanhoitoon. Tämä ei kuitenkaan selitä sitä, miksi entistä vakavaoireisempia potilaita on löytynyt ja lähetetty aiempaa enemmän. Nuorten mielenterveyden häiriöt eivät ole lisääntyneet väestötasolla tutkimusjakson aikana (1111 Kaltiala-Heino R, Marttunen M, Fröjd S. Lisääntyvätkö nuorten mielenterveyden ongelmat? Suom Lääkäril 2015;70:1908–12.,1212 Duinhof E, Stevens G, van Dorsselaer S, Monshouwer K, Vollebergh W. Ten‑year trends in adolescents’ self‑reported emotional and behavioral problems in the Netherlands. Eur Child Adolesc Psychiatry 2015;24:1119–28.) vaan jopa vähentyneet (1313 Mishina K, Tiiri E, Lempinen L, Sillanmäki L, Kronström K, Sourander A. Time trends of Finnish adolescents’ mental health and use of alcohol and cigarettes from 1998 to 2014. Eur Child Adolesc Psychiatry 2018;27:1633–43.). Herääkin kysymys, jäivätkö nuorten mielenterveyden häiriöt hoitamatta 2000-luvun alussa vielä useammin kuin 2010-luvulla. Nuorisopsykiatriset häiriöt ovat alihoidettuja (11 Patel V, Flisher A, Hetrick S, McGorry P. Mental health of young people: a global public-health challenge. Lancet 2007;369:1302–13.,88 Zachrisson HD, Rodje K, Mykletun A. Utilization of health services in relation to mental health problems in adolescence: a population based survey. BMC Public Helth 2006;6:34.,1414 Kasteenpohja T, Marttunen M, Aalto-Setälä T, Perälä J, Saarni S, Suvisaari J. Treatment received and treatment adequacy of depressive disorders among young adults in Finland. BMC Psychiatry 2015;15:47. doi: 10.1186/s12888-015-0427-8).

Nuorisopsykiatrisen avun hakemiseen voivat vaikuttaa mielenterveysongelmiin liittyvä stigma, suhtautuminen ammattihenkilöstöön sekä mielenterveysongelmiin ja niiden hoitoon liittyvät uskomukset (15–17). Perheiden ongelmien lisääntymistä hoidon piiriin tulleiden joukossa ei todettu. Erikoissairaanhoitoon ottamisen tuleekin määräytyä häiriön vakavuuden eikä sosiaalisen tilanteen mukaan.

Vuoden 2008 alusta voimaan tulleen lastensuojelulain tavoitteena oli turvata, että lapsen ja hänen perheensä ongelmat havaitaan ja niihin puututaan entistä varhaisemmin (1818 Sosiaali- ja terveysministeriö. Tiedote 26.6.2007. Uusi lastensuojelulaki (417/2007) voimaan 1.1.2008 (siteerattu 22.10.2017). http://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/den-nya-barnskyddslagen-417-2007-trader-i-kraft-1-1-2008). Kontakti sosiaalipalveluihin olikin suuremmalla osalla nuorisopsykiatrisista potilaista vuonna 2014 kuin 2004, mutta 2017 otoksessa osuus oli jälleen pienentynyt. Todennäköinen syy sosiaalihuollon asiakkuuksien lisääntymiseen 2004–2014 on perheen ja sosiaalipalvelujen yhteistyön aloittamiskynnyksen madaltuminen. Avoimeksi jää, miksi kehitys välillä 2014–2017 kulki päinvastaiseen suuntaan.

Mielenterveyspalvelujen kysynnän kasvu on havaittu myös työelämässä olevien aikuisten joukossa, ja sitä on selitetty työelämän muutoksilla (1919 Varje P, Väänänen A. Mielenterveys tulevaisuuden työelämässä. Suom Lääkäril 2018;73:2561–6.). Työelämä vaatii aiempaa enemmän jatkuvia huippusuorituksia, markkinahenkisyyttä ja innostuneisuutta. Rutiinimaiset työt ovat kadonneet ja tulostavoitteet kiristyneet, ja työ edellyttää yhä useammalta huomattavia ihmissuhde- ja tunnetaitoja. Samantapaiset ilmiöt voivat vaikuttaa myös nuorten selviytymiseen koulumaailmassa ja johtaa siihen, että vähäisistäkin mielenterveyden ongelmista kärsivät tarvitsevat entistä enemmän apua. Toisaalta opettajiin kohdistuvat vaatimukset aiheuttavat kuormitusta, joka voi johtaa heidät toivomaan, että suurempi osa oppilaista saisi apua nuorisopsykiatrisesta hoidosta.

Lue myös

Nuorten häiriö- ja oireprofiilissa todettiin muutamia muutoksia. Sekä syömishäiriöoireet että -diagnoosit lisääntyivät hieman 2004–2014, joskin diagnoosien osuus pieneni taas vuoteen 2017 mennessä. Syömishäiriöiden ei kuitenkaan ole voitu osoittaa yleistyneen nuoruusikäisessä väestössä 2000-luvun alusta 2010-luvulle (2020 Litmanen J, Fröjd S, Marttunen M, Isomaa R, Kaltiala-Heino R. Are eating disorders and their symptoms increasing in prevalence among adolescent population? Nord J Psychiatry 2016;14:1–6.). Oireilun lisääntymisen erikoissairaanhoidon potilailla voi selittää teeman runsas esilläolo palveluissa ja mediassa.

Autismikirjon häiriön diagnoosit lisääntyivät samoin 2004–2014 ja pysyivät sen jälkeen uudella tasollaan. Tämä johtunee siitä, ettei näitä häiriöitä aiemmin tunnistettu. Diagnosoitujen autismitapausten määrän on raportoitu kasvaneen kaikissa Pohjoismaissa, vaikka väestötasolla autismikirjon häiriöt eivät näytä lisääntyneen (2121 Atladottir H, Gyllenberg D, Langridge A ym. The increasing prevalence of reported diagnoses of childhood psychiatric disorders: a descriptive multinational comparison. Eur Child Adolesc Psychiatry 2015;24:173–83.,2222 Lundström S, Reichenberg A, Anckarsäter H, Lichtenstein P, Gillberg C. Autism phenotype versus registered diagnosis in Swedish children: prevalence trends over 10 years in general population samples. BMJ 2015;350:h1961.). 2000-luvun alussa autismi ei noussut nuorisopsykiatriassa keskusteluun esimerkiksi pohdittaessa tahdosta riippumattoman hoidon kriteereitä (2323 Kaltiala-Heino R. Alaikäisten tahdosta riippumaton hoito. Mitä mielenterveyslain käsite vakava mielenterveydellinen häiriö alaikäisillä tarkoittaa? Sosiaali- ja terveysministeriö, Selvityksiä 2003:7.).

Mielialahäiriödiagnoosit olivat nuorisopsykiatrisen avohoidon potilailla vuonna 2017 yleisempiä kuin aikaisemmin. Nuorten masennusperustainen asiointi on lisääntynyt myös perusterveydenhuollossa noin kaksinkertaiseksi vuodesta 2014 vuoteen 2017 (2424 Perusterveydenhuollon avohoidon ICD-10 -käyntisyyt. https://sampo.thl.fi/pivot/prod/fi/avo/perus06/fact_ahil_perus06? (haettu 9.11.2018)). Väestötasolla ei ole voitu osoittaa nuorten masennuksen lisääntyneen (1111 Kaltiala-Heino R, Marttunen M, Fröjd S. Lisääntyvätkö nuorten mielenterveyden ongelmat? Suom Lääkäril 2015;70:1908–12.,2525 Torikka A. Depression and substance use in middle adolescence. Väitöskirja. Tampereen yliopisto, lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta, nuorisopsykiatria. Tampere University Press 2017.).

Huolestuttava alkoholinkäyttö on vähentynyt potilailla vuodesta 2004 vuoteen 2014. Tulos noudattaa väestössä havaittua trendiä: nuorten alkoholinkäyttö on vähentynyt koko 2000-luvun ajan (1313 Mishina K, Tiiri E, Lempinen L, Sillanmäki L, Kronström K, Sourander A. Time trends of Finnish adolescents’ mental health and use of alcohol and cigarettes from 1998 to 2014. Eur Child Adolesc Psychiatry 2018;27:1633–43.,2525 Torikka A. Depression and substance use in middle adolescence. Väitöskirja. Tampereen yliopisto, lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta, nuorisopsykiatria. Tampere University Press 2017.).

Aineisto kerättiin retrospektiivisesti ja strukturoidusti. Oireet ja perheeseen liittyvät riskitekijät merkittiin positiivisiksi, jos ne selvästi mainittiin sairauskertomustekstissä. Joitain työntekijöiden vähämerkityksisiksi arvioimia oireita ja perhetekijöitä saattaa siis jäädä pimentoon. Diagnoosit tallennettiin ICD-10-luokituksen mukaan, siten kuin hoitava psykiatri oli ne merkinnyt. Aiemmin on osoitettu, että erikoissairaanhoidon psykiatriset diagnoosit ovat riittävän luotettavia myös tutkimuskäytössä (2626 Isohanni M, Mäkikyrö T, Moring J ym. A comparison of clinical and research DSM-III-R diagnoses of schizophrenia in a Finnish national birth cohort. Soc Psychiatry Epidemiol 1997;32:303–8.,2727 Pihlajamaa J, Suvisaari J, Henriksson M ym. The validity of schizophrenia diagnosis in the Finnish Hospital Discharge Register: findings from a 10-year birth cohort sample. Nord Psychiatry 2008;62:198–203.).

Aineistot painottuivat alkuvuoteen, etenkin viimeisin. Lähetteistä palautettiin 2010-luvulla perustasolle noin 7 %, vuonna 2017 osuus kasvoi 12 %:iin. Nämä seikat saattavat hiukan vaikuttaa aineiston profiiliin, mutta tuskin selittävät vakavista häiriöistä kärsivien kasvanutta määrää.

Päätelmät

Vaikka nuorisopsykiatristen palvelujen tarjonta on lisääntynyt ja hoidon piiriin tulleiden nuorten määrä on kasvanut, potilasaines erikoissairaanhoidossa ei ole keventynyt vaan viime vuosina jopa vaikeutunut. Nuorten mielenterveyden häiriöt ovat todennäköisesti edelleen alihoidettuja. Nuorisopsykiatrista palvelujärjestelmää on kehitettävä niin, että palvelujen määrä, saatavuus ja interventioiden valinta vastaavat nuorten tarpeita ja ovat myös kustannustehokkaita. Erityisesti perustason palveluja on lisättävä.

Kirjoittajat
Pauliina Reinsalo
LL
Tampereen yliopisto, lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta
Riittakerttu Kaltiala
LT, YK, nuorisopsykiatrian professori
Tampereen yliopisto, lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta ja TAYS, nuorisopsykiatrian vastuualue
Sidonnaisuudet

Pauliina Reinsalo: Ei sidonnaisuuksia.

Riittakerttu Kaltiala: Luentopalkkiot (Psykiatripäivät, alueelliset lääkäripäivät), tekijänpalkkiot (Kustannus Oy Duodecim).

Faktat

Tämä tiedettiin

2000-luvulla nuoriso­psykiatrisen hoidon painopistettä on siirretty entistä enemmän avo­hoitoon, jonka resursseja on myös lisätty.

Nuorten mielenterveys­palvelujen kysyntä on lisääntynyt koko 2000-luvun ajan.

Palvelujen kysynnän kasvu voisi liittyä siihen, että yhä useammat ongelmat tulkitaan psykiatrisiksi.

Tutkimus opetti

Vaikka nuorisopsykiat­risten potilaiden määrä kasvoi 2004–2014, potilas­aines ei juurikaan muuttunut.

Vuosina 2014–2017 nuorisopsykiatriseen erikoissairaanhoitoon tuli kuitenkin entistä vakavammin oireilevia potilaita.

Kysynnän kasvu ei johdu medikalisaatiosta.

Kirjallisuutta
1
Patel V, Flisher A, Hetrick S, McGorry P. Mental health of young people: a global public-health challenge. Lancet 2007;369:1302–13.
2
Marttunen M, Kaltiala-Heino R. Nuorisopsykiatria. Kirjassa: Lönnqvist J, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T, toim. Psykiatria, 11., uudistettu painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2014;645–52.
3
Aalto-Setälä T, Marttunen M, Tuulio-Henriksson A, Poikolainen K, Lönnqvist J. One-month prevalence of depression and other DSM IV disorders among young adults. Psychol Med 2001;31:791–801.
4
Pylkkänen K. Hoitotakuu nuorisopsykiatriassa, NUOTTA-projektin loppuraportti 2003. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2003;13:1236-2115.
5
Kim-Cohen J, Caspi A, Moffitt T, Harrington H, Milne B, Poulton R. Prior juvenile diagnoses in adults with mental disorder, developmental follow-back of a prospective-longitudinal cohort. Arch Gen Psychiatry 2003;60:709–17.
6
Kessler R, Chiu W, Demler O, Merikangas K, Walters E. Prevalence, severity and comorbidity in adults with mental disorders in the National Comorbidity Survey Replication. Arch Gen Psychiatry 2005;62:617–27.
7
Pylkkänen K. Nuorisopsykiatrisen avohoidon laatusuositus, NALLE-projektin loppuraportti. Suomen Nuorisopsykiatrinen yhdistys. Helsinki 2013.
8
Zachrisson HD, Rodje K, Mykletun A. Utilization of health services in relation to mental health problems in adolescence: a population based survey. BMC Public Helth 2006;6:34.
9
Lastensuojelulaki 13.4.2007/417. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417
10
Kaltiala-Heino R. Involuntary commitment and detainment in adolescent psychiatric inpatient care. Soc Psychiatry Psychiatr Epidemiol 2010:45:785–93.
11
Kaltiala-Heino R, Marttunen M, Fröjd S. Lisääntyvätkö nuorten mielenterveyden ongelmat? Suom Lääkäril 2015;70:1908–12.
12
Duinhof E, Stevens G, van Dorsselaer S, Monshouwer K, Vollebergh W. Ten‑year trends in adolescents’ self‑reported emotional and behavioral problems in the Netherlands. Eur Child Adolesc Psychiatry 2015;24:1119–28.
13
Mishina K, Tiiri E, Lempinen L, Sillanmäki L, Kronström K, Sourander A. Time trends of Finnish adolescents’ mental health and use of alcohol and cigarettes from 1998 to 2014. Eur Child Adolesc Psychiatry 2018;27:1633–43.
14
Kasteenpohja T, Marttunen M, Aalto-Setälä T, Perälä J, Saarni S, Suvisaari J. Treatment received and treatment adequacy of depressive disorders among young adults in Finland. BMC Psychiatry 2015;15:47. doi: 10.1186/s12888-015-0427-8
15
Menna R, Ruck MD. Adolescent help-seeking behaviour: how can we encourage it? Guid Couns 2004;19:176–83.
16
Flisher AJ, Kramer RA, Grosser RC ym. Correlates of unmet need for mental health services by children and adolescents. Psychol Med 1997;27:1145–54.
17
Wisdom JP, Clarke GN, Green CA. What teens want: barriers to seeking care for depression. Admin Policy Ment Health Ment Health Serv Res 2006;33:133–45.
18
Sosiaali- ja terveysministeriö. Tiedote 26.6.2007. Uusi lastensuojelulaki (417/2007) voimaan 1.1.2008 (siteerattu 22.10.2017). http://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/den-nya-barnskyddslagen-417-2007-trader-i-kraft-1-1-2008
19
Varje P, Väänänen A. Mielenterveys tulevaisuuden työelämässä. Suom Lääkäril 2018;73:2561–6.
20
Litmanen J, Fröjd S, Marttunen M, Isomaa R, Kaltiala-Heino R. Are eating disorders and their symptoms increasing in prevalence among adolescent population? Nord J Psychiatry 2016;14:1–6.
21
Atladottir H, Gyllenberg D, Langridge A ym. The increasing prevalence of reported diagnoses of childhood psychiatric disorders: a descriptive multinational comparison. Eur Child Adolesc Psychiatry 2015;24:173–83.
22
Lundström S, Reichenberg A, Anckarsäter H, Lichtenstein P, Gillberg C. Autism phenotype versus registered diagnosis in Swedish children: prevalence trends over 10 years in general population samples. BMJ 2015;350:h1961.
23
Kaltiala-Heino R. Alaikäisten tahdosta riippumaton hoito. Mitä mielenterveyslain käsite vakava mielenterveydellinen häiriö alaikäisillä tarkoittaa? Sosiaali- ja terveysministeriö, Selvityksiä 2003:7.
24
Perusterveydenhuollon avohoidon ICD-10 -käyntisyyt. https://sampo.thl.fi/pivot/prod/fi/avo/perus06/fact_ahil_perus06? (haettu 9.11.2018)
25
Torikka A. Depression and substance use in middle adolescence. Väitöskirja. Tampereen yliopisto, lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta, nuorisopsykiatria. Tampere University Press 2017.
26
Isohanni M, Mäkikyrö T, Moring J ym. A comparison of clinical and research DSM-III-R diagnoses of schizophrenia in a Finnish national birth cohort. Soc Psychiatry Epidemiol 1997;32:303–8.
27
Pihlajamaa J, Suvisaari J, Henriksson M ym. The validity of schizophrenia diagnosis in the Finnish Hospital Discharge Register: findings from a 10-year birth cohort sample. Nord Psychiatry 2008;62:198–203.
English summary

Have adolescent psychiatric patients changed with the increasing number of referrals?

Background Adolescent psychiatric service provision and referrals to these services have increased constantly during the 2000s. During the past few years, a further sharp increase in requests for services has been observed across the country. We analysed whether these developments have resulted in changes in diagnoses, symptoms and family risk factors for psychiatric morbidity among young people referred to adolescent psychiatric services in Tampere University Hospital.

Methods One hundred patients consecutively admitted to the adolescent psychiatric outpatient clinic of the study hospital in 2004, 2014 and 2017 were included. A retrospective chart review with the help of a structured data collection form was carried out. The data was analysed using statistical methods for quantitative data.

Results From 2004 to 2014 the patients’ profiles remained largely unchanged. Sexually offending behaviours and harmful alcohol use decreased in frequency. Self-harming behaviours, psychotic symptoms, depression, impulse control problems, anxiety symptoms and attention problems were recorded more commonly in 2017 than before.

Conclusions In 2017, after a considerable increase in referrals, new patients presented with more and more severe symptoms than earlier. The increase in referrals is not due to medicalization of everyday challenges.

Etusivulla juuri nyt

Työssä
Sähköinen resepti ylittää maarajat

Suomalainen sähköinen resepti kelpaa kahdessa Euroopan maassa.

Liitossa
Terveyserot kasvavat – mitä voimme tehdä?

Voidaanko terveyseroja oikeasti kaventaa? Aihetta ­käsiteltiin tämänvuotisessa lääketieteen etiikan päivän seminaarissa.

Ajassa
Kuolinaputahto on keskustelunavaus

Exitus ry on julkaissut sivuillaan kuolinaputahdon.

Ajassa
Varjoainekuvaus vähensi uusintaleikkauksia lasten sydänleikkauksissa

Tulos on parantunut kolmasosassa Uudessa lastensairaalassa tehdyistä leikkauksista.

Tieteessä
Tupakointi ja korkea verenpaine lisäävät aivoverenvuodon riskiä

Suomalaistutkimus osoittaa tupakoinnin ja korkean verenpaineen lisäävän aivoverenvuotopotilaan kuolemanriskiä jo ennen sairaalahoitoon pääsyä.

Tieteessä
Liikunta ehkäisee syöpäkuolemia

Merkittävä osa paksusuoli- ja rintasyövistä voitaisiin välttää liikuntaa lisäämällä.