1. Lääkärilehti
  2. Tieteessä
  3. Päihdelääkärien asenteet potilaitaan kohtaan
Alkuperäis­tutkimus 45/2013 vsk 68 s. 2923 - 2927

Päihdelääkärien asenteet potilaitaan kohtaan

Lähtökohdat

Päihteitä käyttävät potilaat asettavat terveydenhuollon ammattilaisille kiperiä haasteita. Päihtyneet potilaat voivat olla arvaamattomia ja väkivaltaisia, heidän ongelmansa ovat usein laaja-alaisia ja huumeiden käyttöön jo sinänsä liittyy laittomuutta. Lääkärien asenteet vaikuttavat oleellisesti päihdeongelman tunnistamiseen, hoidon aloittamiseen, sen sisältöön, toteuttamiseen ja onnistumiseen. Silti lääkärien asenteista ja mielipiteistä päihdepotilaita kohtaan on vain vähän tutkittua tietoa ja jopa päihdelääkärien on väitetty kohtelevan potilaitaan huonosti.

Aineisto ja menetelmät

Kyselytutkimuksessa kartoitettiin päihdelääkärien asenteita ja työkäytäntöjä. Tutkimusaineiston muodostivat kaikki Suomessa päihdelääketieteeseen pätevöityneet tai pätevöitymässä olevat lääkärit, joiden osoitetiedot olivat saatavissa Suomen Lääkäriliitosta ja Päihdelääketieteen yhdistyksestä (n = 101). Vastauslomakkeita palautettiin 66.

Tulokset

Pääsääntöisesti potilaiden kohtelu on ammatillista ja hoitoja annetaan terveydenhuollon yleisten eettisten normien mukaisesti. Kuitenkin päihdelääkäreistäkin 33 % on sitä mieltä, että päihdepotilaat ovat melko usein tai miltei aina hankalia ja 31 % uskoo, että he ovat itse syyllisiä sairauteensa. Lääkärit, jotka eivät koe suuttumusta päihdepotilaita kohtaan ja tapaavat näitä potilaita päivittäin, kokevat heidät harvemmin hankaliksi kuin muut lääkärit.

Päätelmät

Pätevöityminen nykyisellään ei täysin takaa sitä, ettei lääkäreillä olisi kielteisiä asenteita päihdepotilaita kohtaan. Tämä seikka tulisi ottaa huomioon koulutusta kehitettäessä.

Päihderiippuvaisen henkilön hoitotulokseen vaikuttavat olennaisesti hoitavan henkilön vuorovaikutustaidot sekä avoin ja luottamuksellinen hoitosuhde (11 Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Päihdelääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Alkoholiongelmaisen hoito. Käypä hoito -suositus. (päivitetty 7.2.2011). www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/.../hoi50028). Käytännössä lääkäritkin voivat suhtautua kielteisesti päihdepotilaisiin (22 Huttunen MO. Jokainen potilas on laulun arvoinen. Suom Lääkäril 2011;66:3834-5.).

Suomalaisissa terveydenhuollon ammattilaisia koskevissa kyselytutkimuksissa hoitavien henkilöiden asenteet ovat pääsääntöisesti olleet positiivisia alkoholin varhaisen riskikäytön tunnistamista ja hoitamista kohtaan (33 Kääriäinen J, Sillanaukee P, Poutanen P, Seppä K. Suhtautuminen alkoholin suurkulutuksen hoitoon terveydenhuollossa. Suom Lääkäril 1998;53:1493-8.,44 Aalto M, Pekuri P, Seppä K. Obstacles to carrying out brief intervention for heavy drinkers in primary health care: a focus group study. Drug Alcohol Rev 2003;22:169-73.). Vaikka asenteet alkoholiongelman suhteen ovat positiivisia, muun muassa ajan ja tiedon puutetta pidetään esteinä tehdä käytännön työtä eli puuttua potilaiden alkoholiriippuvuuteen (55 Lappalainen-Lehto R, Seppä K, Nordback I. Cutting down substance abuse - present state visions among surgeons and nurses. Addict Behav 2005;30:1013-8.). Suomalaista tutkimustietoa terveydenhuollon henkilökunnan asenteista huumeongelmaisia kohtaan ei löydy lainkaan.

Vertailtaessa lääkärien halukkuutta hoitaa erilaisia potilasryhmiä päihderiippuvaiset sijoittuvat loppupäähän (66 Wilson G, Lock C, Heather N, Cassidy P, Christie M, Kaner E. Intervention against excessive alcohol consumption in primary health care: a survey of GP’s attitudes and practices in England 10 years on. Alcohol Alcohol 2011;46:570-7.). Mitä vaikeampi alkoholiongelma on, sitä vastahakoisemmin potilasta hoidetaan (66 Wilson G, Lock C, Heather N, Cassidy P, Christie M, Kaner E. Intervention against excessive alcohol consumption in primary health care: a survey of GP’s attitudes and practices in England 10 years on. Alcohol Alcohol 2011;46:570-7.). Huumeiden käyttäjiä kohtaan asenteet ovat vielä huomattavasti negatiivisemmat kuin alkoholiriippuvaisia kohtaan (77 Roche AM, Guray C, Saunders JB. General practitioners’ experiences of patients with drug and alcohol problems. Br J Addict 1991;86:263-75.,88 Deehan A, Taylor C, Strang J. The general practitioner, the drug misuser, and the alcohol misuser: major differences in general practioner activity, therapeutic commitment, and ’shared care’ proposals. Br J of Gen Pract 1997;47:705-9.). Tiedon ja kokemuksen myötä asenteiden on todettu muuttuvan positiivisemmiksi (99 Ding L, Landon BE, Wilson IB, Wong MD, Shapiro MF, Cleary PD. Predictors and consequences of negative physician attitudes toward HIV-infected injection drug users. Arch Intern Med 2005;165:618-23.). On myös todettu, että suuret potilasmäärät lisäävät kielteisiä asenteita (99 Ding L, Landon BE, Wilson IB, Wong MD, Shapiro MF, Cleary PD. Predictors and consequences of negative physician attitudes toward HIV-infected injection drug users. Arch Intern Med 2005;165:618-23.). Kahdeksasta Euroopan valtiosta kerätyt tutkimustulokset paljastavat, että päihderiippuvuuksiin erikoistuneilla aloilla toimivat lääkärit suhtautuvat alkoholisteihin ja huumeiden käyttäjiin myönteisemmin kuin perusterveydenhuollossa toimivat lääkärit. Ammattiryhmistä psykologit ja sosiaalityöntekijät suhtautuvat päihdeongelmaisiin myönteisemmin kuin lääkärit. Kokemusvuosilla on myös vaikutusta asenteisiin. Alle kymmenen vuotta alalla olleet suhtautuvat myönteisemmin työskentelyyn huumeiden käyttäjien kanssa kuin ne, joilla on 10-20 vuoden työkokemus (1010 Gilchrist G, Moskalewicz J, Slezakova S ym. Staff regard towards working with substance users: a European multi-centre study. Addiction 2011;106:1114-25.).

Päihdelääketieteen kehittämiseksi on Suomessa vuonna 1994 perustettu päihdelääketieteen erityispätevyyden koulutusohjelma, joka on tarkoitettu kaikille lääkärin peruskoulutuksen suorittaneille Suomen Lääkäriliiton jäsenille (1111 Suomen Lääkäriliiton kotisivut. Päihdelääketieteen erityispätevyys. (siteerattu 13.8.2012). www.laakariliitto.fi/koulutus/erityispatevyydet/paihdelaaketiede.html). Erityispätevyyden on suorittanut yli 100 lääkäriä eri aloilta. Ohjelman on todettu takaavan hyvän ohjausjärjestelmän kautta alalle tärkeiden hoitosuhdesisältöjen oppimisen ja lisäävän päihdetyön arvostusta sekä potilaiden luottamusta (1212 Mäkelä R, Seppä K, Heinälä P. Päihdelääkäriksi pätevöityminen. Suom Lääkäril 2001;56:2695-7.).

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää päihdelääketieteeseen pätevöityneiden sekä pätevöitymässä olevien lääkärien asenteita päihdepotilaita kohtaan sekä sitä, mitkä taustatekijät mahdollisesti vaikuttavat näihin asenteisiin.

Aineisto ja menetelmät

Tutkimuksen aineistona olivat kaikki Suomessa asuvat lääkärit, joilla on päihdelääketieteen erityispätevyys tai jotka ovat hankkimassa sitä (n = 101). Pätevöityneiden osoitetiedot saatiin Suomen Lääkäriliitosta ja pätevöityvien tiedot Päihdelääketieteen yhdistyksen nimeämältä erityispätevyystoimikunnalta. Vastausprosentin maksimoimiseksi Päihdelääketieteen yhdistys tiedotti etukäteen jäsenistölleen sähköpostitse tulevasta tutkimuksesta ja muistutti kahdesti siihen vastaamisesta. Kyselyn mukana lähetettiin palautuskuori ja saatekirje. Vastaaminen tapahtui nimettömänä.

Strukturoitu kyselylomake oli tutkijoiden laatima ja se oli koekäytössä muutamalla lääketieteen opiskelijalla sekä päihdelääkärillä. Kyselylomake on lehden internet-sivuilla artikkelin pdf-version liitteenä (www.laakarilehti.fi > Sisällysluettelot > 45/2013). Lomakkeessa kysyttiin aluksi vastaajan taustatietoja, omaa päihteiden käyttöä, alalle hakeutumisen syitä sekä tietoa siitä, hoitaako nykyään päihdepotilaita.

Loput kysymykset ja väittämät selvittivät lääkärin asenteita ja mielipiteitä päihdepotilaita kohtaan. Jokaiseen asenteita koskevaan kysymykseen oli neljä vastausvaihtoehtoa ja väittämien vastauksiin neliportainen asteikko. Konfliktitilanteiden ratkaisua sekä tietojen kirjaamista koskeviin kysymyksiin oli kolme vastausvaihtoehtoa Lisäksi väittämiä oli mahdollista kommentoida vapaamuotoisesti.

Mies- ja naislääkärien vastauksia vertailtiin keskenään. Asenteita ja mielipiteitä mittaavat kysymysvaihtoehdot yhdistettiin tilastoanalyysissä kaksiluokkaisiksi (samaa mieltä - eri mieltä). Edelleen ryhmiteltiin lääkärit kahteen luokkaan sen mukaan, olivatko päihdepotilaat heidän mielestään hankalia vai eivät.

Tilastolliset analyysit suoritettiin SPSS-tilasto-ohjelmalla käyttäen analyysimenetelminä ristiintaulukointia (Fisherin eksakti testi), t-testiä, Mann-Whitneyn testiä ja logistista regressioanalyysiä. Viimeksi mainitussa selitettiin sitä, koettiinko päihdepotilaat hankalina vai ei yhdistelemällä taustatiedoista ja omaa päihteiden käyttöä koskevista kysymyksistä saatuja muuttujia. Alkoholin riskikäyttö määriteltiin pohjautuen AUDIT-C-kyselyyn (1313 Kriston L, Hölzel L, Weiser AK, Berner MM, Härter M. Meta-analysis: are 3 questions enough to detect unhealthy alcohol use? Ann Intern Med 2008;149:879-88.), jossa rajana oli miehille vähintään 6 ja naisille vähintään 5 pistettä (1414 Aalto M, Tuunanen M, Sillanaukee P, Seppä K. Effectiveness of structured questionnaires for screening heavy drinking in middle-aged women. Alcohol Clin Exp Res 2006;30:1884-88.,1515 Tuunanen M, Aalto M, Seppä K. Binge drinking and its detection among middle-aged men using AUDIT, AUDIT-C and AUDIT-3. Drug Alcohol Rev 2007;26:295-9.,1616 Kaarne T, Aalto M, Kuokkanen M, Seppä K. AUDIT-C, AUDIT-3 and AUDIT-QF in screening risky drinking among Finnish occupational health-care patients. Drug Alcohol Rev 2010;29:563-7.).

Tulokset

Taustatiedot

Täytettyjä vastauslomakkeita palautui 66/101 (65 %). Vastaajien keski-ikä oli 54,3 vuotta ja heistä 30 (45 %) oli miehiä. Vastanneista 54:llä (82 %) oli erikoislääkärin oikeudet. Yleisin erikoisala oli psykiatria (15 miestä ja 15 naista), toiseksi yleisin yleislääketiede (n = 17) ja kolmantena oli työterveyshuolto (n = 4). Päihdelääketieteen erityispätevyys oli 60:llä (91 %). Päihdelääkärinä oli toimittu keskimäärin 17,9 vuotta (taulukko 1Taulukko 1. Kyselytutkimukseen osallistuneiden päihdelääkärien taustatiedot. Taulukko 2. Päihdelääkärien asenteet päihdepotilaita kohtaan ja kannanotot potilaiden hoitoon vaikuttaviin väittämiin (väittämän kanssa samaa mieltä olevat). Taulukko 3. Logistiseen regressiomalliin perustuvat mahdolliset selittävät tekijät sille, että lääkäri ei pidä päihdepotilasta hankalana.).

Vastaajista 36 (55 %) kertoi hakeutuneensa päihdelääketieteen alalle työn kautta syntyneen kiinnostuksen perusteella, kuusi (9 %) kiinnostui alasta jo lääkäriopintojen aikana, kuudella (9 %) oli yksittäisiä syitä, kuten esimerkiksi oma kokemus alkoholiongelmasta ja 18 (27 %) oli lähtenyt erikoistamaan sattumalta. Päivittäin päihdepotilaita vastasi hoitavansa 35 lääkäriä (53 %).

Oma päihdekäyttö

Kahdeksan vastaajaa (12 %) kertoi pidättäytyvänsä alkoholista kokonaan ja kolme (5 %) vastasi olevansa ajoittain huolissaan omasta juomisestaan. Kahdeksan lääkäriä (12 %) ylitti riskikäytön rajat. Vain yksi vastanneista ilmoitti tupakoivansa päivittäin. Huumeiden tai pääasiassa keskushermostoon vaikuttavien (PKV) lääkkeiden kokeilut olivat harvinaisia. Yhdeksän lääkäriä (14 %) ilmoitti kokeilleensa joko huumetta tai PKV-lääkettä. Yleisin kokeiltu huume oli ollut kannabis. Kaksi lääkäriä (3 %) ilmoitti käyttävänsä säännöllisesti PKV-lääkkeitä. Tutkimuksen hetkellä kukaan ei käyttänyt huumeita. Läheisten päihderiippuvuuden tai päihteiden riskikäytön mainitsi 27 (41 %) vastaajaa (taulukko 1Taulukko 1. Kyselytutkimukseen osallistuneiden päihdelääkärien taustatiedot. Taulukko 2. Päihdelääkärien asenteet päihdepotilaita kohtaan ja kannanotot potilaiden hoitoon vaikuttaviin väittämiin (väittämän kanssa samaa mieltä olevat). Taulukko 3. Logistiseen regressiomalliin perustuvat mahdolliset selittävät tekijät sille, että lääkäri ei pidä päihdepotilasta hankalana.).

Asenteet ja kokemukset päihdepotilaiden hoidosta

Päihdelääkärien asenteet potilaitaan kohtaan olivat useimmiten myönteisiä (taulukko 2). Naisten ja miesten välillä ei ollut merkitseviä eroja. Jokainen vastaaja oli kiinnostunut kuuntelemaan potilastaan. Yhtä lukuun ottamatta kaikki ilmoittivat ottavansa huomioon potilaan toiveet lähes aina tai ainakin melko usein. Vahvaa myötätuntoa ilmoitti tuntevansa 29 lääkäriä (45 %) ja jonkin verran myötätuntoa 35 (54 %) lääkäriä. Kysyttäessä ovatko päihdepotilaat hankalia, vastaajien mielipiteet jakaantuivat sen sijaan selvästi enemmän (taulukko 2, kuvio 1). Vastaajista 44 (67 %) oli sitä mieltä, että päihdepotilaat ovat hankalia vain melko harvoin tai eivät koskaan. Kuitenkin noin kolmannes vastaajista piti potilaita hankalina melko usein tai miltei aina. Suurin osa lääkäreistä uskoi, että potilaat kertovat päihteiden käytöstä lähes aina tai melko usein totuudenmukaisesti, ja hiukan yli puolet luotti potilaidensa noudattavan annettuja ohjeita. Suurin osa ei kokenut suuttumusta päihtynyttä potilasta kohtaan (taulukko 2).

Konflikteja päihdepotilaiden kanssa esiintyi vain harvoin. Seitsemällä (11 %) ei ollut koskaan ollut konfliktitilannetta ja 56:lla (86 %) vain harvoin. Vastaajista 12 (18 %) ilmoitti itse olevansa osasyyllinen tapahtuneeseen melko usein tai lähes aina. Konfliktista huolimatta 55 (86 %) kertoi jatkaneensa potilaan hoitoa, mutta asiasta oli ennen hoidon jatkamista keskusteltu. Konfliktitilanteesta johtuen kahdeksan vastaajaa (13 %) ilmoitti siirtäneensä potilaan hoidon muualle ja yksi vastaaja (2 %) ilmoitti hoidon jatkuneen ilman, että asiasta oli keskusteltu. Vastanneista (n = 63) kaikkiaan 54 (86 %) kertoi kirjaavansa konfliktin tapahtumat potilasasiakirjoihin niin, että huomioon on otettu myös lääkärin oma toiminta ja mahdollinen osasyyllisyys tilanteen syntymiseen. Seitsemän (11 %) vastaajaa ilmoitti kirjaavansa tapahtumista ylös vain potilaan osuuden ja vain kaksi (3 %) kertoi jättävänsä kirjaamatta konfliktin.

Kannanotot esitettyihin väittämiin

Kyselyssä esitetyt väittämät jakoivat mielipiteitä enemmän kuin asenteita mittaavat kysymykset (taulukko 2). Anksiolyyttien tai unilääkkeiden käyttöä piti hoitovirheenä noin viidesosa. Myös väittämä "Unilääkkeitä suuria määriä haluavat potilaat ovat lääkkeitä katukauppaan välittäviä rikollisia" jakoi mielipiteet. Valtaosa oli sitä mieltä, että lääkärin oma asenne vaikuttaa siihen, miten potilas käyttäytyy. Vastaajat olivat lähes yksimielisiä siitä, että tiedon ja empatian puute aiheuttaa päihdepotilaiden halveksuntaa. Vaikka suurin osa vastanneista oli sitä mieltä, että päihdepotilaan ominaisuudet vaikuttavat siihen, miten lääkäri hoitaa potilasta, vain 15 (23 %) oli täysin samaa ja loput vain osittain samaa mieltä siitä. Miltei kolmannes vastanneista oli sitä mieltä, että potilasta voi pitää syyllisenä sairauteensa ja että hän on vastuussa siitä.

Asenteita selittävät tekijät

Potilaiden hankaluutta koskeva kysymys jakoi mielipiteitä selvimmin (kuvio 1. Kuvio 1. Päihdelääkärien vastaukset kysymykseen: ”Ovatko päihdepotilaat mielestäsi hankalia?”). Tämän kysymyksen osalta tutkittiin mahdollisia selittäviä tekijöitä. Päivittäin päihdepotilaita hoitavat kokevat potilaansa vähemmän hankalina. Toiseksi selittäväksi tekijäksi nousi se, ettei koe suuttumusta potilasta kohtaan. Mallin selitysaste oli 73,8 % (taulukko 3).

Lue myös

Pohdinta

Tutkimuksemme osoitti, että päihdelääkärien asenteet päihteitä käyttäviin potilaisiin ovat pääosin myönteisiä. Toisaalta ilmeni, että lähes kolmasosa lääkäreistä on sitä mieltä, että potilas on itse syyllinen päihdesairauteensa ja vastuussa siitä. Kolmasosa pitää potilaitaan myös hankalina. Mitä harvemmin lääkäri työskenteli päihdepotilaiden kanssa sitä useammin hän koki potilaat hankaliksi.

Aineistomme on kooltaan pieni, mutta edustaa hyvin päihdelääketieteeseen pätevöityneitä suomalaislääkäreitä. Terveydenhuollon ammattilaisten asenteista ja erityisesti päihdelääkäreiden asenteista on niukasti aikaisempaa tutkimustietoa, vaikka hoitosuhde ja sen laatu ovat keskeisiä tekijöitä hoidon onnistumiselle. Päätelmien tekemistä rajoittaa se, ettemme tiedä tarkasti vastanneiden toimenkuvaa. Osa päihdelääkäreistä hoitaa pelkästään huumepotilaita, osa pääasiassa alkoholiriippuvaisia, kun taas osa hoitaa molempia. Erilaisella potilasryhmällä saattaa olla merkitystä asenteisiin, kuten aikaisemmin on osoitettu (77 Roche AM, Guray C, Saunders JB. General practitioners’ experiences of patients with drug and alcohol problems. Br J Addict 1991;86:263-75.,88 Deehan A, Taylor C, Strang J. The general practitioner, the drug misuser, and the alcohol misuser: major differences in general practioner activity, therapeutic commitment, and ’shared care’ proposals. Br J of Gen Pract 1997;47:705-9.). Lomakkeen yksittäisten kysymysten kohdalla emme myöskään voi varmuudella tietää, ovatko eri vastaajat ymmärtäneet ne samalla tavalla. Laadullisen tutkimuksen keinoin voisi tulevaisuudessa syvällisemmin selvittää lääkärien asenteita.

Tulostemme mukaan päihdelääkärit ammattikuntana edustavat alkoholin käyttönsä osalta hyvin Suomen väestöä, missä absolutisteja on noin 10 % ja riskikäyttäjiä noin 15 %. Vaikka tilastollista merkitsevyyttä ei löytynyt, johtuen ehkä pienestä aineistokoosta, alkoholin riskikäyttörajan ylittävien lääkärien todennäköisyys pitää päihdepotilaita hankalina oli noin puolet pienempi kuin muiden päihdelääkärien. Asiaa ei tietääksemme ole aikaisemmin kirjallisuudessa raportoitu. Mahdollisesti ymmärrys ongelmasta, josta on omakohtainen kokemus, lisää myötäelämistä ja vähentää potilaan leimaamista hankalaksi.

Tuloksemme päihdelääkärien positiivisista asenteista on yhtenevä kahdeksasta Euroopan valtiosta kerättyjen tutkimustulosten kanssa. Niiden mukaan päihderiippuvuuksiin erikoistuneilla aloilla toimivat lääkärit suhtautuivat alkoholiriippuvaisiin ja huumeiden käyttäjiin myönteisemmin kuin perusterveydenhuollossa toimivat lääkärit. Asiaa selitettiin sillä, että henkilöiden koulutuksen kautta saama asiantuntemus on muokannut asenteita ja ymmärrystä päihderiippuvaisia kohtaan (1010 Gilchrist G, Moskalewicz J, Slezakova S ym. Staff regard towards working with substance users: a European multi-centre study. Addiction 2011;106:1114-25.). Nyt saatujen tulostenkin mukaan jo alun perin tai opintojen myötä päihdehäiriöistä ja niiden pitkäaikaishoidosta kiinnostuneet lääkärit ovat hakeutuneet päihdelääketieteen osaamista vaativiin työtehtäviin ja hankkineet työssä tarvittavan koulutuksen. Myös konfliktitilanteiden vähyys ja niiden käsittely osoittavat korkeaa ammattitaitoa. Konfliktit kirjattiin, lääkärin omaa osuutta niiden synnyssä tarkasteltiin ja potilaan hoitoa pääsääntöisesti jatkettiin asian avoimen käsittelyn jälkeen.

Lopuksi

Alkoholin ja huumeiden käyttäjien kohtaaminen on erikoisalasta riippumatta osa terveydenhuollon arkea (1717 Kuussaari K, Ronkainen JE, Partanen A, Kaukonen O, Vorma H. Kuntoutuksesta katkaisuun. Päihdetapauslaskenta palvelujärjestelmän kuvaajana. Yhteiskuntapolitiikka 2012;77:640-55.). Tämän takia ei ole yhdentekevää, kuinka päihteitä käyttäviin potilaisiin suhtaudutaan ja kuinka heitä voitaisiin hoitaa parhaalla mahdollisella ammattitaidolla. Kielteiset asenteet johtavat usein huonoon kohteluun, mikä voi luoda kielteisiä ennakko-odotuksia muissakin potilaissa. Kaikkia lääkäreitä ei voi kiinnostaa päihdepotilaiden ongelmiin paneutuminen, mutta heidänkin pitää osata asiallisesti ohjata päihdepotilaat näiden tarvitsemiin tutkimuksiin ja hoitoon. Nämä seikat tulisi aikaisempaa tehokkaammin ottaa huomioon lääkärien peruskoulutuksessa ja erityisesti päihdelääketieteen erityispätevyyskoulutuksessa.

Tästä asiasta tiedettiin

Lääkärit ovat haluttomia hoitamaan päihderiippuvuutta.

Luottamuksellinen hoitosuhde on päihdehoidon onnistumisen perusedellytys.

Koulutus vähentää kielteisiä asenteita.

Tämä tutkimus opetti

Erityispätevöityneiden lääkärien asenteet päihdepotilaita kohtaan ovat pääasiassa myönteisiä.

Noin kolmannes päihdelääkäreistä pitää päihdepotilaita hankalina ja syyllisinä omaan sairauteensa.

Päihdepotilaiden päivittäinen kohtaaminen ja se, että lääkäri ei ole kokenut vihantunnetta päihdepotilaita kohtaan, näyttäisivät olevan yhteydessä myönteiseen suhtautumiseen.

Kirjoittajat
Tiina Koivisto
LK
Tampereen yliopisto, lääketieteen yksikkö
Pekka Heinälä
LL, erikoislääkäri,johtava ylilääkäri
A-klinikkasäätiö
Mika Helminen
biostatistikko
Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, tiedekeskus ja Tampereen yliopisto, terveystieteiden yksikkö
Kaija Seppä
päihdelääketieteen professori
Tampereen yliopisto, lääketieteen yksikkö ja TAYS, psykiatrian tulosalue
kaija-liisa.seppa@uta.fi
Sidonnaisuudet
Kirjoittajat ovat ilmoittaneet sidonnaisuutensa seuraavasti (ICMJE:n lomake): Tiina Koivisto, Pekka Heinälä, Mika Helminen: Ei sidonnaisuuksia. Kaija Seppä: Johtokunnnan/hallituksen jäsenyys (A-klinikkasäätiö, Psykiatrinen lääkäriasema Egofunktio), konsultointi (Lundbeck, A-klinikkasäätiö), luentopalkkiot (Päihdelääketieteen yhdistys, Lundbeck), matka-, majoitus tai kokouskulut (Lundbeck).
Kirjallisuutta
1
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Päihdelääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Alkoholiongelmaisen hoito. Käypä hoito -suositus. (päivitetty 7.2.2011). www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/.../hoi50028
2
Huttunen MO. Jokainen potilas on laulun arvoinen. Suom Lääkäril 2011;66:3834-5.
3
Kääriäinen J, Sillanaukee P, Poutanen P, Seppä K. Suhtautuminen alkoholin suurkulutuksen hoitoon terveydenhuollossa. Suom Lääkäril 1998;53:1493-8.
4
Aalto M, Pekuri P, Seppä K. Obstacles to carrying out brief intervention for heavy drinkers in primary health care: a focus group study. Drug Alcohol Rev 2003;22:169-73.
5
Lappalainen-Lehto R, Seppä K, Nordback I. Cutting down substance abuse - present state visions among surgeons and nurses. Addict Behav 2005;30:1013-8.
6
Wilson G, Lock C, Heather N, Cassidy P, Christie M, Kaner E. Intervention against excessive alcohol consumption in primary health care: a survey of GP’s attitudes and practices in England 10 years on. Alcohol Alcohol 2011;46:570-7.
7
Roche AM, Guray C, Saunders JB. General practitioners’ experiences of patients with drug and alcohol problems. Br J Addict 1991;86:263-75.
8
Deehan A, Taylor C, Strang J. The general practitioner, the drug misuser, and the alcohol misuser: major differences in general practioner activity, therapeutic commitment, and ’shared care’ proposals. Br J of Gen Pract 1997;47:705-9.
9
Ding L, Landon BE, Wilson IB, Wong MD, Shapiro MF, Cleary PD. Predictors and consequences of negative physician attitudes toward HIV-infected injection drug users. Arch Intern Med 2005;165:618-23.
10
Gilchrist G, Moskalewicz J, Slezakova S ym. Staff regard towards working with substance users: a European multi-centre study. Addiction 2011;106:1114-25.
11
Suomen Lääkäriliiton kotisivut. Päihdelääketieteen erityispätevyys. (siteerattu 13.8.2012). www.laakariliitto.fi/koulutus/erityispatevyydet/paihdelaaketiede.html
12
Mäkelä R, Seppä K, Heinälä P. Päihdelääkäriksi pätevöityminen. Suom Lääkäril 2001;56:2695-7.
13
Kriston L, Hölzel L, Weiser AK, Berner MM, Härter M. Meta-analysis: are 3 questions enough to detect unhealthy alcohol use? Ann Intern Med 2008;149:879-88.
14
Aalto M, Tuunanen M, Sillanaukee P, Seppä K. Effectiveness of structured questionnaires for screening heavy drinking in middle-aged women. Alcohol Clin Exp Res 2006;30:1884-88.
15
Tuunanen M, Aalto M, Seppä K. Binge drinking and its detection among middle-aged men using AUDIT, AUDIT-C and AUDIT-3. Drug Alcohol Rev 2007;26:295-9.
16
Kaarne T, Aalto M, Kuokkanen M, Seppä K. AUDIT-C, AUDIT-3 and AUDIT-QF in screening risky drinking among Finnish occupational health-care patients. Drug Alcohol Rev 2010;29:563-7.
17
Kuussaari K, Ronkainen JE, Partanen A, Kaukonen O, Vorma H. Kuntoutuksesta katkaisuun. Päihdetapauslaskenta palvelujärjestelmän kuvaajana. Yhteiskuntapolitiikka 2012;77:640-55.
English summary

English summary: Addiction medicine specialists’ attitudes towards their patients

Professionals working in health care increasingly encounter patients with alcohol and drug disorders. These patients are challenging because they can be violent and they often have various social, legal and medical problems. Physicians’ attitudes are crucial in detecting and treating substance use disorders. In spite of this there are only few studies about physicians’ attitudes towards substance misusers.

Methods

This study was a postal questionnaire survey to all Finnish physicians with competence in addiction medicine or registered in a specialist programme. Addresses were collected from the Finnish Medical Association and from the Finnish Society of Addiction Medicine. The participation rate was 66/101.

Results

In general, addicted patients are treated in a professional manner. However, 33% of physicians think that patients with substance misuse are nearly always difficult and 31 % that they are responsible for their own disease. The physicians who do not feel anger towards substance misusers and work with them daily less often consider their patients difficult as compared to other physicians.

Conclusions

Special competence in addiction medicine does not eliminate all negative attitudes towards substance abusers. This should be kept in mind when improving medical education.

Etusivulla juuri nyt

Ajassa
Tuula Rajaniemestä uusi puheenjohtaja

Varapuheenjohtajina jatkavat Jaana Puhakka (vas. ) ja Noora Ritamäki (oik).

Ajassa
Eläkeläisten jäsenmaksut uudistuvat – uudessa maksuluokassa alennus 75 prosenttia

Tänä vuonna tai aiemmin 70 vuotta täyttäneet yhä vapautettuja maksusta.

Ajassa
Valtuuskunta haluaa turvata pitkät potilassuhteet

Lääkäriliiton valtuuskunta vaatii parannuksia lääkärien työoloihin ja työviihtyvyyteen.

Ajassa
Radiologisten tutkimusten kokonaismäärä kasvaa

Suomessa tehtiin kuusi miljoonaa röntgentutkimusta ja -toimenpidettä vuonna 2018.

Ajassa
Sairaanhoitajan määrättävissä oleva lääkevalikoima laajenee

Rajattu lääkevalikoima laajenee vuodenvaihteessa.

Ajassa
Harva tuntee lääkehoitosuunnitelman

Lääkäreistä on tulossa lääkehoitoprosessin heikoin lenkki, jos asialle ei tehdä jotain, sanoo Päivi Ruokoniemi.