Päihteet liikenteessä ennen ja jälkeen nollarajalain

Helmikuun 2003 alussa liikennejuopumusta koskevat säännökset muuttuivat huumausaineiden osalta siten, että moottoriajoneuvon kuljettaja voidaan tuomita rattijuopumuksesta, jos hänen veressään on ajon aikana tai sen jälkeen huumausaineen vaikuttavaa ainetta tai sen aineenvaihduntatuotetta ilman, että syyttäjän tulisi erikseen osoittaa kuljettajan ajokyvyn heikentyneen. Tätä niin sanottua nollarajaa ei sovelleta huumausaineiksi luokiteltaviin lääkeaineisiin, jos potilaalla on oikeus (esimerkiksi lääkärin kirjoittama resepti) lääkkeen käyttämiseen. Tällöinkin lääkkeen vaikutuksen alaisena ajaminen on kuitenkin rangaistavaa, jos sen käyttö heikentää ajokykyä (RL 1198/ 2002, luku 23, 3. §, 2. mom.).

Poliisi voi pyytää päihdetutkimusta epäillessään huumaantuneena ajamista tilanteessa, jossa puhalluskokeen tuloksen ja epäillyn käyttäytymisen tai toimintakyvyn välillä on ristiriitaa. Poliisi käyttää myös havainnointilomaketta, jossa arvioidaan kuljettajan ajotapaa, käyttäytymistä ja muita ulkoisia seikkoja. Päihdetutkimukseen kuuluu veren alkoholipitoisuuden ja/tai mahdollisesti veren ja virtsan lääkeaineiden ja huumeiden tutkimus sekä tarvittaessa kliininen päihdetutkimus.

Kliinisen päihdetutkimuksen tekee pääkaupunkiseudulla tavallisesti oikeuslääketieteen laitoksen päivystävä oikeuslääkäri ja muualla Suomessa paikkakunnan päivystävä terveyskeskuslääkäri. Kliiniseen arviointiin kuuluu muun muassa tutkittavan tajunnantason, motoriikan ja silmävärveen arvioiminen. Tutkittavasta otetaan kliinisen päihdetutkimuksen yhteydessä veri- ja/tai virtsanäytteet käyttäen Kansanterveyslaitoksen (KTL) terveydenhuollon yksiköille toimittamia päihdetutkimuspakkauksia. KTL antaa poliisiviranomaisille lausunnon, josta ilmenee todetut huume- ja lääkeainelöydökset. Lausunnossa otetaan kantaa todennäköisyyteen, jolla kuljettajan ajokyky on laboratoriolöydösten perusteella ollut ajon aikana heikentynyt. Tähän on KTL:ssä käytössä kuusiportainen asteikko sanallisine kuvailuineen. Tuomioistuimella on ratkaisuunsa käytettävissä laboratoriolöydöksiin perustuvan lausunnon lisäksi tietoja poliisilta ja kliinisestä päihdetutkimuksesta.

Liikennejuopumustapausten yleisyyttä on seurattu 1970-luvun lopulta lähtien ratsiatutkimuksilla, joissa on ennalta valituissa ratsiapaikoissa pysäytetty kaikki moottoriajoneuvot, ja kuljettajat on puhallutettu seulontamittarilla. 1990-luvulla rattijuoppojen (veren alkoholipitoisuus vähintään 0,5 ?) osuus on pysynyt varsin muuttumattomana (0,2-0,3 %) (1). Ratsiatutkimusten tulokset kertovat alkoholia nauttineiden kuljettajien määrästä ja sen muutoksista liikennevirrassa, mutta eivät muiden huumaavien aineiden esiintymisestä kuljettajilla.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää alkoholin ja muiden huumaavien aineiden esiintymistä KTL:n tutkimissa verinäytteissä vuosi ennen ja jälkeen nollarajalain voimaantulon, aineiden yhteiskäytön yleisyyttä sekä laboratoriolöydösten yhteyttä kuljettajan kiinnijoutumissyyhyn. Tutkimuksessa arvioitiin myös nollarajalain vaikutusta tutkimuspyyntöjen määrään ja kuljettajien päihteidenkäyttöön liikenteessä.

AINEISTO JA MENETELMÄT

Tarkastelun kohteena oli kahden vuoden pituisen seurantajakson (1.2.2002- 31.1.2004) aikana KTL:een tutkittavaksi lähetetyt verinäytteet epäillyistä liikennejuopumustapauksista. Jakso kattaa niin sanotun nollarajalain voimaantuloa edeltävän vuoden (1.2.2002- 31.1.2003) sekä lain voimaantuloa seuraavan vuoden (1.2.2003-31.1.2004). Epäiltyjen kuljettajien verinäytteistä poliisi oli humalatilan tutkimuspyynnössä pyytänyt tutkimaan sekä alkoholin että muut huumaavat aineet. Tutkimusaineistoon kuuluivat vain ne tapaukset, joissa tutkittava oli ajanut moottoriajoneuvoa tieliikenteessä (noin 85 % kaikista tapauksista). Tutkimusaineistoon eivät kuuluneet väitetyt jälkinauttimistapaukset, muut liikennetapaukset (vesi-, ilma- ja raideliikennetapaukset) eivätkä rikostapaukset. Aineistoon eivät myöskään kuuluneet hengitysilmanäytteet eli ne rattijuopumustapaukset, jotka poliisi oli tutkinut tarkkuusalkometrillä (seuranta-aikana noin 27 000 näytettä) eikä muista huumaavista aineista ollut epäilyä, ne verinäytteet, joista pyydettiin tutkimaan vain alkoholi tai vain huumaavat aineet, tapaukset, joista lähetettiin tutkittavaksi vain virtsanäyte sekä liikenneonnettomuuksissa kuolleiden näytteet. Tutkimuksen aineisto on siis valikoitunut sen mukaan, onko poliisi alunperin epäillyt kuljettajaa juopumuksesta ja pysäyttänyt hänet ja katsonut tilanteen arvioinnin jälkeen aiheelliseksi pyytää tutkimaan sekä alkoholin että muut huumaavat aineet.

Tutkittavien ikä, sukupuoli ja kiinni joutumisen syy saatiin poliisin täyttämistä "Humalatilan tutkimuspyyntö" -lomakkeista. Kuljettajan kiinnijoutumisen syyt on lomakkeessa jaoteltu seuraavasti: ylinopeus, väärä valojen käyttö, muu liikennerikkomus, poikkeava ajotapa, ratsia, liikennevahinko, ilmianto, muu syy sekä rikos. Alkoholimäärityksien osalta otettiin huomioon vain etanoli. Muihin huumaaviin aineisiin luettiin voimassaolevan huumausainelain tarkoittamat huumausaineet sekä pääasiassa keskushermostoon vaikuttavat lääkeaineet (bentsodiatsepiinit johdannaisineen, opioidiryhmän analgeetit, epilepsialääkkeet).

TULOKSET

Aineiston rajausehdot täyttäviä tapauksia oli kyseisenä kahden vuoden seuranta-aikana saapunut Kansanterveyslaitokseen yhteensä 2 375, joista 1 024 oli ajalta ennen nollarajalakia (1.2.2002- 31.1.2003, tästä käytetään ilmaisua jatkossa vuosi 2002) ja 1 351 ajalta ko. lain jälkeen (1.2.2003- 31.1.2004, jatkossa vuosi 2003). Tapausten määrä oli siten vuonna 2003 32 % suurempi kuin nollarajalakia edeltävänä vuonna. Tutkittavien sukupuoli- ja ikäjakaumat olivat samanlaiset molempina seurantavuosina. Miehiä oli aineistosta 90 % ja naisia 10 %. Nuoria, alle 25-vuotiaita kuljettajia aineistossa oli kolmannes (34 %) ja ikääntyneitä, yli 65-vuotiaita yksi prosentti. Naisten suhteellinen osuus oli jotakuinkin samansuuruinen eri ikäryhmissä.

Verinäytteiden laboratoriolöydökset on esitetty taulukossa 1. Valtaosassa näytteitä todettiin vähintään yhtä päihdyttävää ainetta (alkoholi, bentsodiatsepiinit, amfetamiinit, opioidit, kannabis). Sekä alkoholin että muiden huumaavien aineiden osalta puhtaita kuljettajia oli vuonna 2002 3,6 % ja vuonna 2003 5,2 % aineistosta. Yli 65-vuotiaiden kuljettajien osuus puhtaiden ryhmässä oli hieman suurempi kuin otoksessa keskimäärin.

Alkoholi oli löydöksistä tavallisin. Ensimmäisenä vuonna alkoholia nauttineiden osuus tutkittavista oli hieman suurempi kuin jälkimmäisenä vuonna (vuonna 2002 740, 72 % ja vuonna 2003 893, 66 %). Kaikista alkoholia nauttineista kuljettajista niiden osuus, joilla veren alkoholipitoisuus oli yli 0,1 ?, mutta alle rangaistusrajan 0,5 ?, oli vuonna 2002 13 % ja vuonna 2003 14 %. Niistä kuljettajista, joiden verestä löytyi alkoholia, 70 % oli käyttänyt myös muita huumaavia aineita. Bentsodiatsepiiniryhmään kuuluvia lääkeaineita löydettiin lähes yhtä usein kuin alkoholia. Naisten ja nuorten kuljettajien osuus alkoholia ja bentsodiatsepiineja käyttäneistä oli sama kuin aineistossa keskimäärin, eikä seurantavuosien välillä ollut eroa. Erikoinen bentsodiatsepiiniryhmän löydös oli fenatsepaami, jota oli käyttänyt 12 kuljettajaa. Fenatsepaami ei ole Suomessa myynnissä, mutta Venäjällä sitä on saatavilla.

Varsinaisista huumausaineista amfetamiini oli yleisin löydös, ja amfetamiiniryhmän huumausaineet olivat aineistossa kolmanneksi yleisin löydös alkoholin ja bentsodiatsepiinien jälkeen. Amfetamiinia, joko yksin tai yhdessä muiden huumaavien aineiden kanssa, oli käyttänyt vuonna 2002 15 % ja vuonna 2003 22 % aineiston kuljettajista. Amfetamiinin johdannaisista 3,4-metyleenidioksimetamfetamiinia (MDMA; "Ekstaasi") löydettiin vuonna 2002 kymmenen ja vuonna 2003 neljäntoista kuljettajan verinäytteestä, ja metamfetamiinia vastaavasti kahden ja viiden kuljettajan näytteestä. Kaikista amfetamiinipositiivisista kuljettajista naisia oli vuonna 2002 11 %, mutta vuonna 2003 6 %. Amfetamiinia käyttäneistä alle 25-vuotiaita oli kumpanakin vuonna kolmannes tutkittavista, mikä vastaa aineiston kuljettajien ikäjakaumaa.

Tetrahydrokannabinolia (THC), kannabistuotteiden vaikuttavaa ainetta, löytyi kumpanakin seurantavuonna kahdeksasta prosentista verinäytteitä. Lähes kaikki kannabista liikenteessä käyttäneet olivat miehiä (vuonna 2002 99 % ja vuonna 2003 100 %). Kannabispositiivisten ryhmässä alle 25-vuotiaiden kuljettajien osuus oli suurempi kuin aineistossa keskimäärin, hieman yli puolet (56 ja 53 %).

Opioideja esiintyi tutkimusaineiston näytteissä yhtä usein kuin THC:ta. Yleisimmin löydetyt opioidiryhmän aineet (suluissa osuus opioidilöydöksistä kumpanakin seurantavuonna) olivat tramadoli (26/38 %), buprenorfiini (43/31 %) ja kodeiini (24/27 %). Muutaman kuljettajan näytteestä löydettiin oksikonia, morfiinia, etyylimorfiinia, metadonia ja dekstropropoksifeenia. Naisten ja nuorten kuljettajien osuus opioideja käyttäneistä oli samansuuruinen kuin aineistossa keskimäärin. Heroiininkäyttöön viittaavaa heroiinin aineenvaihduntatuotetta monoasetyylimorfiinia ei aineistossa todettu yhdenkään kuljettajan verinäytteestä. Muista liikennesuoriutumiselle haitallisista lääke- tai huumausaineista löydettiin yleisimmin karbamatsepiinia, jota oli käyttänyt kumpanakin seurantavuonna parikymmentä kuljettajaa. Vuonna 2002 kahden ja vuonna 2003 kolmen kuljettajan näytteestä löytyi bentsoyyliekgoniinia merkkinä kokaiinin käytöstä.

Kaksi kolmasosaa tutkituista oli käyttänyt vähintään kahden eri aineryhmän aineita. Tavallisin yhdistelmä oli alkoholi ja bentsodiatsepiiniryhmän lääkeaine, joita löydettiin samanaikaisesti vuonna 2002 455:n (44 %) ja vuonna 2003 503 kuljettajan (37 %) verinäytteestä. Amfetamiinien ja bentsodiatsepiinien yhteiskäyttö oli myös yleistä (vuonna 2002 11 % ja vuonna 2003 16 % kuljettajista). Löydösten jakauma aineryhmittäin niiden kuljettajien osalta, joiden näytteestä löydettiin yhteen tai kahteen ryhmään kuuluvia aineita (kattaa noin 85 % tapauksista), on esitetty taulukossa 2. Joka kymmenennen kuljettajan näytteestä löytyi kolmeen tai useampaan ryhmään kuuluvia aineita.

Bentsodiatsepiinien ainekohtaista esiintymistä ei voitu selvittää luotettavasti niiden monimutkaisen aineenvaihdunnan takia; silti oli ilmeistä, että suuri osa kuljettajista oli käyttänyt samanaikaisesti useampaa eri bentsodiatsepiiniryhmän lääkeainetta.

Tutkimusaineiston käsittelyssä kiinnitettiin huomiota myös poliisin ilmoittamaan kuljettajan kiinnijoutumissyyhyn (kuvio 1). Liikennevahinkoon joutuminen oli koko seurannan ajan johtavana syynä kattaen vuonna 2002 40 % ja vuonna 2003 35 % kiinnijäämisistä. Ilmiannon vuoksi pysäytettiin joka viides aineiston kuljettaja. Poliisin havaitsemat ajotapaan liittyvät syyt (poikkeava ajotapa, ylinopeus, väärä valojen käyttö) kattoivat yhteensä vajaan viidenneksen tapauksista. Ratsiassa jäi kiinni 7 % aineiston kuljettajista. Miehet ja naiset erosivat kiinnijoutumisen syissä vain ylinopeuden suhteen, jonka vuoksi pysäytetyistä valtaosa oli miehiä.

Kuljettajan laboratoriolöydösten yhteyttä kiinnijoutumissyihin tarkasteltiin jakamalla löydösten perusteella aineiston tapaukset kolmeen ryhmään. Niin sanottuihin rattijuoppoihin luettiin kuuluviksi ne kuljettajat, jotka olivat käyttäneet ainoastaan alkoholia ja/tai bentsodiatsepiineja, ja niin sanottuihin huumekuskeihin kaikki ne, joiden näytteistä löydettiin amfetamiineja, opioideja ja/tai kannabistuotteita. Koko tutkimusaineistosta kaksi kolmannesta kuului niin sanottujen rattijuoppojen ryhmään ja noin kolmannes kuului niin sanottujen huumekuskien ryhmään. Niin sanottuja puhtaita kuljettajia, joiden verinäytteistä ei löydetty mitään huumaavia aineita, oli vain 4 % aineistosta. Huumekuskiryhmästä otettiin erilliseen tarkasteluun amfetamiinia käyttäneet kuljettajat sen selvittämiseksi, ovatko amfetamiinille ominaiset stimuloivat vaikutukset havaittavissa kuljettajan ajotavassa. Kiinnijoutumissyiden prosentuaalinen jakauma eri käyttäjäryhmissä on esitetty taulukossa 3.

POHDINTA

Tutkittavaksi toimitettujen näytteiden, joista pyydettiin määrittämään sekä alkoholi että huumaavat aineet, määrä nousi jälkimmäisenä seurantavuonna 32 % nollarajalakia edeltävään vuoden jaksoon verrattuna. Samaan aikaan sellaisten näytteiden määrä, joista pyydettiin tutkimaan ainoastaan muut huumaavat aineet, mutta ei alkoholia, kaksinkertaistui. KTL:een toimitettujen pelkkien alkoholitutkimuspyyntöjen määrä nousi 7,2 % ja poliisin tarkkuusalkometrilla suorittamien hengitysilman alkoholitutkimusten määrä laski 2,5 %. Liikennejuopumusepäilyjen kokonaismäärä kasvoi tutkimuksen seuranta-aikana 6,3 %. Näytemäärien kasvu keskittyi siten pääasiassa muut huumaavat aineet -tutkimuspyynnön sisältäviin tapauksiin. Nollarajalain voimaan tulo on saattanut johtaa siihen, että näytteitä lähetetään huumetutkimuksiin aiempaa herkemmin.

Seurantavuosien välillä ei useimpien aineiden osalta ollut eroja löydösmäärissä tai yhteiskäytön yleisyydessä. Suomessa alkoholin ongelmakäyttäjät ja alkoholiriippuvuudesta kärsivät henkilöt käyttävät melko yleisesti myös bentsodiatsepiineja (2). Alkoholin ja bentsodiatsepiinien yhteiskäyttö oli erittäin yleistä myös tässä tutkimusaineistossa; lähes puolet aineiston kuljettajista oli käyttänyt niitä samanaikaisesti.

Kiinnijoutumissyiden jakauma oli pääpiirteissään samanlainen kumpanakin seurantavuonna, vaikkakin liikennevahinkojen osuus laski seuranta-aikana hieman. Tämä saattaa olla seurausta alkoholilöydösten kokonaismäärän laskusta. Liikennevahinko tai yleensä epävarmasta ajotavasta johtuva ilmianto oli niin sanottuun rattijuopporyhmään luettavien kuljettajien keskuudessa kiinnijoutumisen syynä selvästi yleisempi kuin niin sanottujen huumekuskien ryhmässä. Tämä sopii hyvin siihen, että alkoholin ja bentsodiatsepiinien vaikutus käyttäjään on pääasiassa väsyttävä ja rauhoittava, mikä heikentää auton ajamisessa tarvittavaa tarkkaavaisuutta ja koordinaatiokykyä sekä näkyy kuljettajasta ulospäin esimerkiksi kömpelyytenä ja sammaltavana puheena (3). Satunnaisesti nautittujen kerta-annosten vaikutukset ovat voimakkaammat kuin käytettäessä bentsodiatsepiineja säännöllisesti, jolloin niiden vaikutuksille voi kehittyä jonkin verran tottumista. Bentsodiatsepiinien väsyttävät ja tokkuraisuutta aiheuttavat vaikutukset eivät kuitenkaan häviä pitkäaikaisessakaan käytössä kokonaan (3,4). Bentsodiatsepiinien on todettu lisäävän kuljettajan riskiä joutua liikenneonnettomuuteen (5) ja heikentävän merkitsevästi koehenkilöiden suoriutumista ajotehtävistä laboratorio-olosuhteissa (6). Samanaikaisesti käytetyinä alkoholi ja bentsodiatsepiinit voimistavat toistensa keskushermostoa lamaavia vaikutuksia (7).

Varsinaisista huumausaineista aineiston näytteissä useimmin esiintyi amfetamiinia. Amfetamiinipositiivisten kuljettajien osuus oli jälkimmäisenä seurantavuonna seitsemän prosenttiyksikköä suurempi kuin edeltävänä vuonna. Amfetamiinin käyttö ei kuitenkaan ole ollut enää viime vuosina selvässä kasvussa (8). Vaikka amfetamiinin akuutteihin vaikutuksiin kuuluukin lisääntynyt riskinotto, ärtyisyys ja impulsiivisuus, se ei tässä aineistossa juurikaan lisännyt kiinnijoutumista ylinopeuden tai poikkeavan ajotavan takia, mikä saattaa johtua aineiston pienuudesta. Toisin kuin vaikutuksiltaan sedatiiviset bentsodiatsepiinit ja alkoholi, amfetamiini ei vaikuta merkittävästi käyttäjänsä motoriseen suorituskykyyn (9,10). Ennen nollarajalakia poliisin oli vaikea saada näyttöä heikentyneestä ajokyvystä, eikä esimerkiksi ylinopeutta ajaneita tai impulsiivisia kuljettajia ehkä lähetetty yhtä herkästi päihdetutkimuksiin kuin lain voimaantulon jälkeen.

Opioideista kolme eniten käytettyä ainetta (tramadoli, kodeiini ja buprenorfiini) erottuivat selvästi muista. Muiden opioidien käyttö on tämän aineiston perusteella harvinaista liikennejuopumuksesta epäiltyjen keskuudessa, eikä esimerkiksi viitteitä heroiinin käytöstä havaittu yhdessäkään näytteessä. Opioidilöydösten määrä aineistossa ei juurikaan kasvanut seuranta-aikana (7 % vs. 8 % kuljettajista).

Kannabislöydösten määrä tässä tutkimuksessa oli luultavasti käytön todellista yleisyyttä matalampi, sillä THC on todettavissa verinäytteessä vain lyhyen ajan. Kannabiksen liikennekelpoisuutta heikentävä vaikutus näkyy käyttäjässä muutaman tunnin ajan aineen käytön jälkeen (11,12).

Eri huumausaineiden ja lääkeaineiden käyttö on todettavissa verinäytteistä viimeisen käyttökerran jälkeen eripituisia aikoja, joten seulonnan tulos riippuu aineesta itsestään ja siitä, kuinka pian aineen viimeisimmän käytön jälkeen näyte otetaan. Lyhyesti voidaan sanoa, että muut aineet kuin bentsodiatsepiinit eivät muutaman vuorokauden kuluttua enää näy testissä.

Niiden kuljettajien, joiden verinäytteestä ei löydetty lainkaan alkoholia tai muita huumaavia aineita, osuus tämän tutkimuksen aineistosta oli lakimuutosta edeltävänä vuonna 3,6 % ja seuraavana 5,2 %, joten poliisin väärien epäilyjen määrä ei juurikaan noussut. Tämän ryhmän kuljettajat erosivat muista ryhmistä kiinnijoutumisen syiden perusteella. Vallitsevana syynä oli liikennevahinkoon joutuminen, joka oli kiinniottoperusteena liki kaksi kertaa useammin koko otokseen verrattuna. On mahdollista, että vakaviin onnettomuuksiin joutuneista kuljettajista pyydetään päihdetutkimus helpommin varmuuden vuoksi, ja siksi heidän joukossaan on enemmän puhtaita kuljettajia. Toisaalta amfetamiinin, kokaiinin ja eräiden lyhytvaikutteisten bentsodiatsepiinien poistuminen elimistöstä on niin nopeaa, että osalla puhtaista kuljettajista veren huumausainepitoisuudet ehkä alittivat määritysrajan näytteenoton viiveen takia. Liikenteelle haitallisten lääkeaineiden ja huumeiden käytön toteaminen on paljon vaikeampaa kuin alkoholin havaitseminen hengitysilmasta alkometrilla. Nyt käytettävissä olevan aineiston perusteella osuvuus poliisin päihdetutkimuspyynnöissä on hyvä. Toisaalta hyvä osuvuus saattaa viitata vain lähes varmojen tapausten selvittelyyn. Rattijuopumusvalvonnan tehostamiseksi saattaisi olla hyödyllistä pyytää tutkimus nykyistä löyhemmin perustein, vaikkakin käytettävissä olevat resurssit asettavat rajoituksensa.

On huomattava, että tämän tutkimuksen aineisto on valikoitunutta ja tuottaa tietoa vain niistä kuljettajista, joiden ajokyvyn on poliisin havaintojen tai muun syyn perusteella epäilty heikentyneen. Aineiston tuloksia ei siis voi suoraan yleistää koskemaan liikennejuopumustapauksia yleensä.

Koska rattijuopumustuomion voi saada potilas, joka käyttää hoidollisin annoksin lääkärin määräämiä huumausaineasetuksessa mainittuja lääkeaineita, pitäisi lääkärin aina lääkettä määrätessään selvittää potilaalle lääkkeeseen liittyvät moottoriajoneuvon kuljettamista koskevat juridiset näkökohdat. Lääkemääräyksen mukana pito ajon aikana vähentää potilaan, lääkärin ja poliisin työtä selviteltäessä jälkikäteen oikeutta kuljettaa moottoriajoneuvoa lääkeainetta käytettäessä. Toisaalta pitkäaikaisen lääkkeenkäyttäjän käydessä hoitokontrollissa tulisi lääkärin suorittaa lyhykäinen tutkimus ajokyvyn perusteista esimerkiksi motoriikasta ja kirjata tiedot heikentymättömästä suorituskyvystä määräämällään annoksella sairauskertomukseen. Lääkäri voi myös kehottaa potilasta välttämään auton ajoa välittömästi bentsodiatsepiinien nauttimisen jälkeen sekä tarkkailemaan vireystilaansa ennen ajoon lähtemistä.

Alkuvuodesta 2004 lähtien alkoholin kokonaiskulutuksen arvioidaan kasvaneen noin 10 % vuoteen 2003 verrattuna (www.stakes.info). Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytymistä huhti-kesäkuun 2004 aikana koskevan kyselytutkimuksen mukaan alkoholinkäyttö näyttäisi lisääntyneen lähinnä keski-ikäisten miesten joukossa, sillä raportoitu alkoholinkulutus ei muissa ikäluokissa noussut (13). Tämän tutkimuksen seuranta-ajan päättymisen (31.1.2004) jälkeen KTL:een alkoholitutkimuksiin lähetettyjen verinäytteiden kuukausittainen määrä on ollut noin 10 % suurempi edelliseen vuoteen verrattuna.