Päiväkotien allergiaruokavalioiden kuormaa voidaan vähentää käytänteitä uusimalla

Lähtökohdat

Perusteettomat allergiaruokavaliot kuormittavat perheitä ja päivähoitoa ja voivat haitata lapsen normaalia kasvua ja kehitystä. Tämän LILLA-tutkimuksen tavoitteena oli päivähoidon allergiaruokavalioiden määrän vähentäminen käyttämällä uutta erityisruokavalion ilmoituslomaketta, joka ohjasi arvioimaan ruokavaliota allergiaohjelman perusteiden mukaisesti.

Menetelmät

Tutkimusryhmämme kehitti uuden allergiaohjelmaan perustuvan erityisruokavalioiden ilmoituslomakkeen ja siihen liitetyn saatekirjeen. Uusi lomake otettiin käyttöön 40:ssä pääkaupunkiseudun päiväkodissa vuoden 2013 syksystä alkaen (n = 3 216 lasta, 6 kk–7 v), ja allergiaruokavalioiden määrää ja laatua seurattiin kahden vuoden ajan. Vertailuryhmä muodostui luontaisesti lapsista, joiden allergiaruokavalio oli edelleenkin ilmoitettu vanhojen käytänteiden mukaisesti. Erillisillä kyselyillä selvitettiin allergiaruokavalioiden toteuttamisen käytänteitä ja henkilökunnan allergiatietämystä.

Tulokset

Kahden vuoden seurannan jälkeen uusi lomake oli käytössä 64 %:lla (95/148) allergiaruokavaliota noudattavista lapsista. Allergiaruokavalioiden esiintyvyys tutkimuspäiväkodeissa väheni 43 % ja oli 4,3 % (kvartiiliväli 3,05–5,96) vuonna 2015 (148/3 411 lasta). Kaikkien keskeisten ruoka-aineiden (maito, kananmuna, viljat) sekä ­pähkinöiden, hedelmien, kasvisten, palkokasvien, lihan, kaakaon ja mausteiden välttäminen väheni merkitsevästi. Päivähoidon ja ruokapalvelujen henkilökunta otti uuden toimintakäytännön hyvin vastaan. Henkilökunnan allergiatietämys oli osittain virheellistä ja vanhentunutta.

Päätelmät

Päiväkotien allergiaruokavalioiden kuormaa voidaan vähentää yksinkertaisella lomakeuudistuksella, joka pohjaa allergiaohjelmaan. Päivähoitohenkilöstön allergiakoulutukselle on edelleen tarvetta.

Erityisruokavaliot, erityisesti useita vältettäviä ruoka-aineita sisältävät allergiaruokavaliot, kuormittavat perheiden ohella päivähoitoa, kouluja sekä ruokapalveluja (1). Taitotiedon ohella tarvitaan paljon taloudellisia resursseja kattamaan mm. erityiselintarvikkeiden hankkimisen ja varastoimisen kulut sekä kasvaneet työvoimakulut. Vuonna 2014 kunnallisessa päivähoidossa olleiden tai yksityisen hoidon tuella hoidettujen 1–6-vuotiaiden lasten osuus ikäluokasta oli 63 %, joista 82 % oli kuntien kustantamissa päiväkodeissa (2). Terveydellisistä ja eettisistä syistä erityisruokavaliota noudattaville lapsille tarjotaan päivähoidossa ja koulussa heille sopivaa ja turvallista ruokaa (3). Suomen päiväkodeissa ja kouluissa tarjotaan arviolta noin 7 miljoonaa allergiaruokavaliota vuodessa (4).

Tavallisimmat pikkulasten ruoka-aineallergiat Suomessa ovat maito-, kananmuna- ja vilja-allergia, jotka suurella osalla häviävät ennen kouluikää (5,6,7). Ne aiheuttavat valtaosan vaikeista allergiaoireista yhdessä kala- ja pähkinäallergian kanssa, jotka jatkuvat kuitenkin usein aikuisikään (8,9).

Lievät allergiaoireet ovat lapsilla yleisiä, ja ne katoavat usein vähitellen itsestään (7). Lieviä oireita aiheuttavat tyypillisesti kasvikset ja hedelmät (8). Lieviä oireita aiheuttavia ruoka-aineita tarjotaan Käypä hoito -suosituksen mukaisesti lapselle oireiden sallimissa rajoissa, ja oireiden vähentyessä ne otetaan takaisin ruokavalioon mahdollisimman nopeasti (7). Tarpeeton välttäminen on haitallista; mitä useampaa ruoka-ainetta vältetään, sitä vaikeampaa on koostaa ravitsemuksellisesti täysipainoinen sekä iänmukaisen kasvun ja kehityksen turvaava ruokavalio (10,11). Ruokavalion rajoittamisessa on myös huomionarvoista, että lapsena opitut ruokatottumukset ja -rajoitukset seuraavat useimmiten aikuisuuteen saakka (12).

Keväällä 2008 käynnistyneen kymmenvuotisen kansallisen allergiaohjelman keskeisiä tavoitteita ovat sietokyvyn lisääminen, väestön allergiaterveyden parantaminen sekä vaikeiden allergioiden mahdollisimman hyvä tunnistaminen ja hoitaminen (13). Ohjelman painopiste on lapsissa ja allergian ehkäisyssä. Allergiaohjelman päätavoitteisiin sisältyvät ruoka-allergiasta aiheutuvien erityisruokavalioiden väheneminen 50 %:lla ja allergisten sairauksien aiheuttamien kustannusten lasku 20 %:lla (13).

Viiden ensimmäisen vuoden tulokset kertovat muutosten alkaneen, mutta raportoitua tutkimustietoa on toistaiseksi niukasti (14). Allergiaohjelman vieminen päivähoidon ja koulujen käytäntöön tarkoittaa allergiaruokavalion tarjoamista lapselle vain lääkärintodistuksen perusteella, kun hänellä on vaikeita oireita tai vältettävä ruoka-aine on ruokavaliossa keskeinen (13,15). Päiväkodeissa ja kouluissa perheiden täyttämät erityisruokavalion ilmoituslomakkeet eivät useimmiten ole linjassa lasten ruoka-allergian nykyisten Käypä hoito -suositusten (9) ja allergiaohjelman (13) kanssa. Lomakkeet tarjoavat vältettäviksi laajan kirjon ruoka-aineita yksittäisistä mausteista poronlihaan, eikä lääkärintodistusta ole välttämättä vaadittu ruokavalion perusteeksi.

Allergiaruokavaliot lisäävät ruokapalveluyrityksien kustannuksia huomattavasti. Helsingin alueen julkisten päiväkotien ruokapalveluista vastaavan Helsingin kaupungin palvelukeskuksen (http://www.hel.fi/www/palvelukeskus) arvion mukaan allergiaruokavalion lisäkustannukset vuodessa ovat keskimäärin noin 1 100 € allergista lasta kohden. Todelliset kulut vaihtelevat vältettävien ruoka-aineiden määrästä riippuen.

"Leikki-ikäisten ravitsemuksen ja allergiaterveyden edistäminen" (LILLA) -hankkeen tavoitteena oli päiväkoti-ikäisten lasten ravitsemuksen ja allergiaterveyden edistäminen perusteettomia allergiaruokavalioita karsimalla. Päähypoteesimme oli, että allergiaruokavalioiden esiintyvyyttä ja vältettävien ruoka-aineiden määrää on mahdollista vähentää uudistamalla ja yhtenäistämällä kaupunkien käytössä olevat erityisruokavalion ilmoituslomakkeet allergiaohjelman mukaisiksi. Tavoitteena oli myös tuottaa ajantasaista tietoa allergiaruokavalioiden esiintyvyydestä sekä selvittää hankkeen kustannusvaikutusta ja päiväkodin henkilöstön allergiatietämystä.

Aineisto ja menetelmät

"Leikki-ikäisten ravitsemuksen ja allergiaterveyden edistäminen" (LILLA) -tutkimus on kvasikontrolloitu interventiotutkimus, joka toteutettiin Helsingin, Espoon ja Vantaan alueen 40 päiväkodissa vuosina 2012–15. Monitieteinen tutkimusryhmä koostui Helsingin yliopiston ravitsemustieteen ja HYKS Iho- ja allergiasairaalan sekä osallistuvien kaupunkien ja ruokapalvelujen asiantuntijoista. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin koordinoiva eettinen toimikunta antoi tutkimukselle puoltavan lausunnon, ja lisäksi saatiin tutkimusluvat osallistuvilta kaupungeilta.

Tutkimukseen kutsuttiin mukaan kustakin kaupungista vähintään 10 päiväkotia eri puolilta kaupunkia siten, että päiväkotien lapsimäärä oli yhteensä noin 1 000/kaupunki. Kaikki 42 tutkimukseen kutsuttua päiväkotia lähtivät mukaan tutkimukseen, mutta yksi kieltäytyi jatkamasta alkukartoituksen jälkeen (kuvio 1). Lisäksi kaksi pientä päiväkotia yhdistettiin tutkimuksen kuluessa, joten päiväkotien määrä lopullisessa otoksessa vuonna 2015 oli 40 (95 % tutkimuksen aloittaneista). Päiväkodeista 30:een (75 %) tuotiin ruoka keskuskeittiöstä ja 10:ssä (25 %) valmistettiin ruoka omassa valmistuskeittiössä. Lapsien lukumäärä (ns. pääluku) tarkistettiin päiväkotien johtajilta erikseen jokaisessa tiedonkeruuvaiheessa. Yksittäisen lapsen tunnistamisen mahdollistavaa tietoa ei kerätty.

Erityisruokavalioiden alkukartoitus tehtiin tutkimuskäynneillä päiväkotien keittiöihin lokakuun 2012 ja huhtikuun 2013 välisenä aikana (kuvio 1). Tiedot erityisruokavaliota noudattavien lasten määrästä (esiintyvyys) sekä yksittäisissä ruokavalioissa vältettävistä ruoka-aineista haluttiin kerätä tiedon ja toiminnan keskipisteestä eli keittiöistä. Lisäksi selvitettiin lapsen ikä, sukupuoli ja erityisruokavalion peruste (lomake, lääkärintodistus). Elokuussa 2013 tutkimuspäiväkodeissa otettiin käyttöön uudistettu erityisruokavalion ilmoituslomake (interventio).

Ensimmäiset seurantakäynnit päiväkoteihin tehtiin keväällä 2014, kun uudistetun lomakkeen käyttöönotosta oli kulunut keskimäärin 8 kk. Käynnillä kerättiin alkukartoitusta vastaavat tiedot. Lisäksi päiväkodin henkilökunnalle tehtiin allergiatietämystä mittaava kysely. Lomake sisälsi 12 väittämää, jotka liittyivät ruoka-allergiaan ja pohjasivat uuden allergiaohjelman periaatteisiin. Päiväkodin johtajilta ja keittiöiden vastaavilta kysyttiin myös erityisruokavalioiden toteuttamisen käytänteistä sekä palautetta uudesta lomakkeesta ja siihen liittyvästä toimintamallista. Toinen, pelkästään allergiaruokavalioihin (määrä ja laatu) kohdistunut seuranta toteutettiin puhelimitse keväällä 2015 keskimäärin 20 kk intervention aloittamisesta.

Käytännössä uusi erityisruokavalioiden ilmoituskäytäntö korvasi vanhat käytänteet portaittaisesti, joten tutkimuksen "vertailuryhmä" muotoutui luontaisesti lapsista, joiden allergiaruokavalio oli edelleenkin ilmoitettu vanhalla lomakkeella tai joiden ruokavalion perusteena ei ollut lomaketta ollenkaan (kuvio 1). Interventioryhmän muodostivat lapset, joiden päiväkodeissa uusi lomake ja uudet käytänteet oli otettu nopeasti käyttöön. Uudesta lomakkeesta ei tiedotettu vanhemmille yleisesti, koska tutkimuksessa haluttiin mitata nimenomaan uudistetun lomakkeen – ei lisääntyneen yleisen tiedotuksen – vaikutusta.

Erityisruokavalion ilmoituslomake

Kaupunkien käytössä olleet vanhat erityisruokavalion ilmoituslomakkeet poikkesivat toisistaan tarjoten vältettäviksi 37–86 ruoka-ainetta. Lääkärintodistuksen esittäminen ei ollut pakollista, ja esimerkiksi Vantaalla muiden kuin maito- ja vilja-allergiaruokavalioiden perusteeksi riitti vanhempien ilmoitus.

Tutkimusryhmä kehitti erityisruokavaliosta ilmoittamiseen uuden lomakkeen (liite 1. www.laakarilehti.fi > Sisällysluettelot > 33/2016), ja sen liitteeksi päivähoidossa toteutettavien erityisruokavalioiden periaatteita koskevan tiedotesivun. Lomake ja tiedotesivu ovat vapaasti käytettävissä.

Uudessa lomakkeessa oli kaksi pääosiota: terveydellisistä syistä noudatettavat ruokavaliot (lääkärintodistus välttämätön) ja muut ruokavaliot (kasvisruokavalio, uskonnollinen/eettinen peruste). Lomake pyydettiin palauttamaan päiväkodin johtajalle, joka oli vastuussa tiedon siirtämisestä päiväkodin ruokahuollosta vastaavalle.

Ruoka-aineallergioista lomakkeella pyydettiin ilmoittamaan vain vaikeita allergiaoireita aiheuttavat sekä ravitsemuksellisesti keskeiset ruoka-aineet (esimerkiksi maito, vilja). Mahdollisia vältettäviä ruoka-aineita ei nimetty lomakkeessa valmiiksi, vaan perhe kirjoitti vältettävien ruoka-aineiden nimet niille varatuille riveille. Hengenvaarallisen reaktion vaara sekä tieto mahdollisesta adrenaliiniruiskeen käytöstä merkittiin erikseen kunkin ruoka-aineen kohdalle.

Lieviä oireita aiheuttavia ruoka-aineita ei pyydetty ilmoittamaan, mutta lomakkeessa oli kohta "muuta huomioitavaa", jossa pystyi halutessaan ilmoittamaan esimerkiksi ruokailutilanteessa syrjään siirrettävät ruoat. Näiden osalta lapselle ei erikseen toimitettu erityisruokavaliota, vaan lapsi söi samaa ruokaa kuin muutkin. Erityisruokavaliolomakkeen tiedot pyydettiin ruoka-aineallergioiden osalta tarkistamaan vuoden välein.

Lisäksi tutkimuksen yhteydessä kehitettiin uusi malli lääkärintodistukseksi päivähoidon/koulun ruokailua varten (liite 2. www.laakarilehti.fi > Sisällysluettelot > 33/2016). Myös lääkärintodistuksen malli on vapaasti käytettävissä.

Tilastomenetelmät

Erityisruokavalioita noudattavien lasten osuudet päiväkotien pääluvuista sekä vältettävien ruoka-aineiden määrä ruokavaliota kohden laskettiin lähtötilanteessa ja kahdessa seurantapisteessä. Eri aikapisteiden otokset katsottiin osittain riippuvaisiksi, koska niissä oletettavasti esiintyi osin samoja lapsia. Allergiaruokavalioiden esiintyvyyden lineaarisuutta 3 vuoden aikana arvioitiin Cochran–Armitage-testillä. Vältettävien ruoka-aineiden määrien eroa allergiaruokavaliota noudattavilla lähtötilanteessa ja kahden vuoden seurantapisteessä testattiin Wilcoxonin merkittyjen sijalukujen testillä (riippuvat otokset) ja interventio- ja vertailuryhmän välillä Mann–Whitneyn testillä.

Koska vältettävien ruoka-aineiden määrän jakauma oli hyvin vino, 95 %:n luottamusväli laskettiin bootstrap-otoksesta (5 000 toistoa). Poissonin hierarkkisen regressiomallin avulla selvitettiin, selittikö interventio (uusi lomake) vältettävien ruoka-aineiden määrää.

Tilastoanalyysit tehtiin SPSS- (SPSS Windows versio 22, Chicago, IL, USA) ja Stata-proseduureilla (13,1, Stata Corp LP, College Station, TX, USA).

Tulokset

Allergiaruokavaliot lähtötilanteessa

Tutkimuspäiväkotien lasten kokonaismäärä vaihteli 3 216 lapsesta 3 411 lapseen vuosina 2013–15 (taulukko 1). Lapset olivat keskimäärin 5-vuotiaita (vaihteluväli 6 kk–7 v). Vuoden 2013 kartoitusvaiheessa 244 lapsella (kvartiiliväli 4,45–9,04) oli allergiaruokavalio. Sen esiintyvyys vaihteli osallistuvien kaupunkien välillä ja oli suurin Vantaalla (9,7 %) ja pienin Helsingissä (5,9 %) (kuvio 2).

Lääkärintodistus allergiaruokavalion perusteena oli 118 lapsella (48 % allergiaruokavaliota noudattavista), mutta osalla lapsista todistus oli muiden kuin lääkärin allekirjoittama (esimerkiksi terveydenhoitajan). Lapsista 144 (59 %) vältti keskeisiä ruoka-aineita: maitoa, viljaa ja/tai kananmunia. Yleisimmin vältettiin maitoa (3,0 % lapsista), kananmunia (2,6 %), hedelmiä (2,5 %) ja pähkinöitä (2,4 %) (taulukko 1). Allergiaruokavaliota noudattavat lapset välttivät keskimäärin kahta ruoka-ainetta (mediaani), mutta vaihteluväli oli hyvin laaja: 1–63.

Erityisruokavalion uudistetun ilmoituslomakkeen vaikutus

Uusi erityisruokavalion ilmoituslomake otettiin käyttöön tutkimuspäiväkodeissa syksyllä 2013 (kuvio 1). Vuonna 2014 lomake oli käytössä 38 %:lla ruoka-allergisista lapsista ja 64 %:lla vuonna 2015. Lomakkeen käyttöönoton jälkeen allergiaruokavalioiden esiintyvyys väheni kahdessa vuodessa koko aineistossa 43 % ja oli 4,3 % (kvartiiliväli 3,05–5,96) vuonna 2015 (taulukko 1). Eniten allergiaruokavalioiden esiintyvyys väheni Vantaalla (kuvio 2). Kaikkien keskeisten ruoka-aineiden (maito, kananmuna, viljat) sekä pähkinöiden, hedelmien, kasvisten, palkokasvien, lihan, kaakaon ja mausteiden välttäminen väheni merkitsevästi (taulukko 1). Eniten (64 %) väheni hedelmien välttäminen (taulukko 1). Vuonna 2015 yleisimmin vältetyt ruoka-aineet olivat maito (1,5 % lapsista), pähkinät (1,5 %) ja kananmuna (1,3 %), (taulukko 1).

Kahden vuoden seurannassa allergiaruokavaliossa vältettävien ruoka-aineiden määrä lasta kohden pysyi mediaaniltaan samana, mutta vaihteluväli kaventui (taulukko 2, p = 0,107). Vuonna 2015 edelleen vanhaa lomaketta käyttäneiden lasten vältettävien ruoka-aineiden mediaani oli kuitenkin suurempi (ryhmien välinen mediaanitesti, p = 0,077). Interventioryhmän lapset (uusi erityisruokavalion ilmoituslomake käytössä) välttivät keskimäärin 3,4:ää (95 %:n luottamusväli 2,5–4,6) ruoka-ainetta ja vertailuryhmän lapset (vanha lomake käytössä tai ei lomaketta ollenkaan) 5,6:ta (3,0,1,2,3,4,5,6,7,8,9,4), (p = 0,391) ruoka-ainetta. Poissonin regressioanalyysissä vanhan käytännön (vanha lomake tai ei lomaketta ollenkaan vs. uusi lomake) ja vältettävien ruokien lukumäärän välinen esiintyvyyssuhde (rate ratio) oli 1,65 (95 %:n luottamusväli 0,87–3,11, p = 0,12) ja vakioituna kaupungilla ja päiväkodilla 1,59 (0,91–2,78, p = 0,10). Pienet ryhmäkoot vähensivät analyysien tilastollista voimaa.

Palaute tutkimuspäiväkodeilta

Palautelomakkeita kertyi kaikista tutkimuspäiväkodeista yhteensä 67 kpl, joista 33 (50 %) päiväkotien johtajilta, 28 (41 %) keittiöhenkilökunnalta ja 6 (9 %) muulta henkilökunnalta. Puolet vastaajista (n = 35, 52 %) piti uutta erityisruokavalion ilmoituslomaketta parempana ja 2 (3 %) huonompana kuin vanha käytäntö. Vastaajista 24 (36 %) ei osannut vielä arvioida uutta käytäntöä ja 6 (9 %) jätti vastaamatta kysymykseen. Suurin osa vastaajista (90 % kyllä vs. 6 % ei) arvioi kuitenkin voivansa toteuttaa lasten erityisruokavaliot lomakkeella kerättyjen tietojen pohjalta. Neljännes (27 %) raportoi puutteista erityisruokavalioiden toteuttamiseen liittyvissä käytänteissä päiväkodissa. Ongelmiksi mainittiin mm. lomakkeiden säilytysprosessin epäselvyys, erityisruokavaliossa tapahtuneiden muutosten huono tiedottaminen ja sijaisten puutteellinen perehdyttäminen.

Päiväkotihenkilöstön allergiatietämys

Päiväkotihenkilöstön (n = 414) ruoka-allergiatietämystä koskevassa kyselyssä eniten virheellistä tai puuttuvaa tietoa havaittiin seuraavissa: yleisesti allergisoivien ruoka-aineiden välttäminen, ihopistokokeen luotettavuus ruoka-allergian diagnosoinnissa sekä mauste- ja lisäaineallergioiden yleisyys (liite 3. www.laakarilehti.fi > Sisällysluettelot > 33/2016).

Pohdinta

Pääkaupunkiseudun 40 päiväkodissa tehty tutkimuksemme osoitti, että allergiaruokavalioiden kuormaa on mahdollista vähentää yksinkertaisilla toimintakäytäntöjen muutoksilla. Allergiaruokavalioiden yleisyys väheni kahdessa vuodessa 43 %, kun käyttöön otettiin allergiaohjelman periaatteisiin pohjaava erityisruokavalion ilmoituslomake. Lisäksi lomake tarjoaa näyttöön perustuvan työkalun allergiaohjelman tueksi. Päivähoidon henkilöstön palaute uudesta käytännöstä oli pääosin myönteinen.

Noin kolmasosa päiväkoti-ikäisten lasten vanhemmista epäilee lapsensa herkistyneen ruoka-aineille, erityisesti hedelmille (16,17,18). Epäillyistä allergiaoireista on tutkitusti kuitenkin vain pieni osa varmennettavissa valvotussa altistuskokeessa (18). Erityisruokavalion ilmoituslomakkeen uudistaminen vähensi hedelmien, kasvisten, palkokasvien ja mausteiden välttämistä, ja kyseisten allergiaruokavalioiden esiintyvyys oli pienempi kuin allergiaohjelman vaikuttavuuteen viittaavat vastaavat tulokset 6–7-vuotiailla tamperelaislapsilla vuonna 2013 (19). Tulos osoittaa uuden lomakkeen toimivaksi perusteettomien tai lieviin oireisiin perustuvien allergiaruokavalioiden vähentämisessä.

Huomionarvoista on, että myös ruokavaliossa keskeisten ruoka-aineiden välttäminen vähentyi samalle tasolle kuin tamperelaiskoululaisilla (19). Tulos viittaa siihen, että lomakkeella saatiin katkaistuksi myös välttämisruokavalioiden tarpeeton ylläpitäminen, joka aiemman suomalaistutkimuksen mukaan on yleistä (20).

Uusi lomake vaikutti merkittävämmin allergiaruokavalioiden esiintyvyyteen kuin laajuuteen. Lomakemuutos ei vaikuttanut vaikeita oireita saavien, laajaa välttämisruokavaliota noudattavien lasten välttämien ruoka-aineiden määrään. Tämä tulos söi hieman analyysien tilastollista voimaa. Tulokset viittaavat kuitenkin siihen, että lomakeuudistuksella voi olla mahdollista vähentää myös vältettävien ruoka-aineiden määrää. Vanhaa lomaketta edelleen vuonna 2015 käyttäneiden lasten allergiaruokavaliossa vältettävien ruoka-aineiden määrä oli suurempi kuin uuden lomakkeen käyttöön ottaneilla lapsilla.

On tärkeää muistaa, että tarpeettomien allergiaruokavalioiden vähentämisen ohella allergiaohjelma pyrkii turvaamaan vaikeita oireita saavien lasten hoidon ja siihen tarvittavat resurssit. Uudella erityisruokavalion ilmoituslomakkeella haluttiin kerätä selkeä tieto lapsista, joilla oli hengenvaarallisten reaktioiden vaara ja/tai adrenaliiniruiske varalääkkeenä. Uskomme, että perusteettomien allergiaruokavalioiden väheneminen mahdollistaa suuremmat resurssit vaikeita oireita saavien lasten huomioimiseksi ja siten kohentaa päivähoitoympäristön turvallisuutta. Terveydenhuollossa haasteena on erottaa todella hoitoa tarvitsevat ruoka-allergiset lapset niistä, joilla oireet edustavat normaaliksi laskettavaa ihon ja suoliston toimintaa. Rajankäynti ei ole helppoa, ja oireiden vähättely voi olla perheille loukkaavaa. Päivähoidossa lääkärintodistuksia ei kyseenalaisteta, vaan erityisruokavalio toteutetaan niiden pohjalta.

Tutkimuksemme tuotti päivitettyä tietoa allergiaruokavalioiden vallitsevuudesta päiväkodeissa. Lomakkeen käyttöönoton jälkeen vuonna 2015 allergiaruokavalioiden esiintyvyys 3 411 lapsen otoksessa oli 4,3 %. Esiintyvyys on pienempi kuin ruoka-allergian esiintyvyys 30 tutkimuksen eurooppalaisessa meta-analyysissä, jossa ruoka-allergioiden elinaikainen vallitsevuus oli 17,3 % ja aikapistevallitsevuus 5,9 % (21,22). Esiintyvyys on myös pienempi kuin vanhempien raportoimat allergiaruokavaliot 6–7-vuotiailla tamperelaislapsilla eli 6,1 % vuonna 2013 (19) ja pienempi kuin lääkärin diagnosoimien ruoka-aineperäisten oireiden elinaikainen vallitsevuus (9 %) 1–4-vuotiailla suomalaislapsilla Etelä-Karjalassa (18). Allergiaruokavalioiden yleisyys tutkimuksemme alkukartoituksessa (7,6 %) on lähempänä edellä mainittujen tutkimusten estimaatteja.

Interventiotutkimuksemme oli myös kustannusvaikuttava. Helsingin kaupungin palvelukeskuksen karkeaan kustannusarvioon pohjaten (allergiaruokavalion lisäkustannukset 1 100 €/vuosi/lapsi) lomakeinterventio vähensi tutkimukseen osallistuneiden kaupunkien allergiakustannuksia yhteensä noin 100 000 €/vuosi, kun allergiaruokavalioiden määrä väheni 96:lla. Lupaaviin tuloksiin pohjaten Helsinki, Espoo ja Vantaa ovat ottaneet uudistetun lomakkeen käyttöön päivähoidossa ja kouluissa.

Uuden allergia-asenteen omaksuminen edellyttää koulutusta ja Filha (Finnish Lung Health Association) onkin aktiivisesti kouluttanut terveydenhuollon henkilökuntaa, mutta myös päiväkotien henkilöstöä ja kouluruokailusta vastaavia (14). Päiväkodin henkilöstön allergiatietämystä mittaavan kyselymme mukaan vanhan ajattelun mukainen välttäminen ja allergiapelko ovat kuitenkin vielä suhteellisen yleisiä. Kalan ja kananmunan viivästetty tuominen imeväisen ruokavalioon nähdään edelleen suositeltavana. Ilmiö on nähtävissä myös suomalaisimeväisten keskimääräisessä kiinteiden lisäruokien aloitusiässä: kalan ja kananmunan syöminen aloitetaan suositeltua myöhemmin (23).

Uusissa koko perheen ruokasuosituksissa (3) korostetaan, että allergioiden ehkäisyn kannalta monipuolinen altistuminen kiinteille ruoille alkaen maisteluannoksina 4–6 kuukauden iässä rintaruokinnan ohella on tärkeää. Tulostemme mukaan sitkeässä elävät myös virheelliset käsitykset, että mausteet ja lisäaineet aiheuttaisivat yleisesti allergiaoireita ja että ihopistokoe olisi luotettava ruoka-allergian diagnosoinnin välineenä.

Erityisruokavalioiden hallinnoinnin tehostaminen edellyttää koulutettua henkilöstöä (päiväkoti, ruokapalvelu), selkeytettyjä vastuualueita ja koordinointia sekä tehostettua yhteistyötä ja kommunikointia eri toimijoiden kesken. Uusi erityisruokavalioiden ilmoituslomake pyrkii tehostamaan tiedottamista perheille (tiedotelehtinen) ja selkeyttämään vastuunjakoa; päiväkodin johtaja nimetään lomakkeessa tiedonvälityksen vastuuhenkilöksi. Uusien toimintakäytäntöjen omaksuminen ei kuitenkaan ole suoraviivaista, ja haastavinta on asenteiden muuttaminen. Tutkimuksemme osoitti, että suhteellisen yksinkertainen lomakemuutos ei kahden vuoden seurannankaan jälkeen ollut vielä kokonaan korvannut vanhoja käytänteitä.

Erityisruokavalioiden esiintyvyys ja niiden hallinnointi vaihtelivat tutkimuksessamme huomattavasti eri toimipisteissä ja kaupungeissa. Otoksemme ei siis välttämättä edusta koko metropolialueen päiväkoteja, etenkin kun tutkimuksessa ei ollut mukana yksityisiä päiväkoteja. Alueellinen edustavuus pyrittiin kuitenkin ottamaan huomioon otannassa. Otanta oli päiväkotikohtainen, eikä lapsista kerätty tarkkoja tunnistetietoja, joten yksittäisten lasten seuranta ei ollut mahdollista.

Päädyimme päiväkotikohtaiseen näkökulmaan, koska pyrimme rakentamaan toimintamallin, joka olisi helposti myöhemmin jalkautettavissa kuntien hierarkioihin. Vastaavissa interventioissa myöhemmin tulisi seurannan olla myös lapsikohtaista, jotta olisi mahdollista tutkia mm. elämänlaatua ennen ja jälkeen intervention. Tällä tavoin saataisiin arvokkainta tietoa intervention vaikuttavuudesta.

Asetelmaamme liittyvistä rajoitteista huolimatta pidämme tiedonkeruutapaamme myös tutkimuksemme vahvuutena. Tiedot allergiaruokavalioista kerättiin suoraan toiminnan keskipisteestä. Tällä tavoin vältettiin muihin tiedonkeruutapoihin, kuten vanhempien raportoimiin tietoihin, mahdollisesti sisältyvät harhat.

Lopuksi

Tutkimuksessamme kehitetyn ilmoituslomakkeen avulla on mahdollista karsia perusteettomia allergiaruokavaliota ja näin tukea kansallisen allergiaohjelman päätavoitteita, eli sietokyvyn vahvistamista ja lasten allergiaterveyden edistämistä. Samalla turvataan resursseja vaikeita oireita saavien lasten ruokavaliohoitoon ja vähennetään allergiakustannuksia. Ehdotamme, että tutkimusnäyttöön perustuva lomake otetaan kansalliseen käyttöön.

Kiitämme tutkimukseen osallistuneita Helsingin, Espoon ja Vantaan päiväkoteja ja ruokapalveluyrityksiä. Hannu Kautiaiselle kiitos tilastokonsultaatiosta. LILLA-tutkimusta tukivat taloudellisesti Yrjö Jahnssonin säätiö, Allergiatutkimussäätiö ja Ravitsemuksen Tutkimussäätiö.

Tutkimusartikkeli pohjaa julkaisuun: Erkkola M, Saloheimo T, Hauta-alus H ym. the LILLA study group. Burden of allergy diets in Finnish day care reduced by change in practices. Allergy 2016; DOI: 10.1111/all.12902.

TÄSTÄ ASIASTA TIEDETTIIN

Allergiaruokavaliot kuormittavat perheiden ohella päivähoitoa, kouluja sekä ruokapalveluja.

Lievät allergiaoireet ovat lapsilla erittäin yleisiä, ja ne katoavat usein vähitellen itsestään.

Tarpeeton ruoka-aineiden välttäminen voi vaarantaa lapsen tärkeiden ravintoaineiden saantia, lisätä vakavien allergiareaktioiden vaaraa vahinkoaltistumisen yhteydessä ja vääristää lapsen käsitystä ruoasta.

TÄMÄ TUTKIMUS OPETTI

Uuden allergiaohjelmaan perustuvan erityisruokavalion ilmoituslomakkeen avulla on mahdollista karsia perusteettomia allergiaruokavaliota päivähoidossa ja pienentää allergiaruokavalioiden aiheuttamia kustannuksia kunnalle.

Uusi toimintakäytäntö vapauttaa resursseja vaikeita oireita saavien lasten ruokavaliohoitoon.

Ehdotamme, että tutkimusnäyttöön perustuva lomake otetaan kansalliseen käyttöön.