Psoriaasin esiintyvyys ikääntyvässä väestössä

Psoriaasi on krooninen immuunivälitteinen ihon tulehdussairaus, johon voi liittyä myös nivelpsoriaasina tunnettu tulehduksellinen tuki- ja liikuntaelinsairaus. Psoriaasin esiintyvyys vaihtelee etnisen taustan mukaan. Euroopan ja Pohjois-Amerikan valkoihoisessa väestössä se on noin 1-5 % (1-15). Suomessa sitä on arveltu esiintyvän 2-3 %:lla väestöstä, mutta väestöön kohdistuvaan otantaan ja lääkärin tekemään diagnoosiin perustuvia tutkimustuloksia ei ole julkaistu. Psoriaasin diagnoosi on kliininen. Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää psoriaasin esiintyvyyttä ja vaikeusastetta eteläsuomalaisessa väestössä.

Menetelmät

Vuonna 2002 käynnistyneen 10-vuotisen Ikihyvä Päijät-Häme -seurantatutkimuksen tavoitteena on tutkia ikääntyvän väestön elintapoja, terveydentilaa, elämänlaatua sekä heidän mahdollisesti tarvitsemiaan tukitoimia (16). Oma tutkimuksemme oli tämän kohortin poikkileikkaustutkimus vuodelta 2002. Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirin eettinen toimikunta antoi tutkimuksesta puoltavan lausunnon. Kukin tutkittava antoi kirjallisen suostumuksen osallistumisestaan tutkimukseen. Tutkimukseen osallistuminen oli vapaaehtoista.

Tutkittavat

Tutkimusotos oli 4 272 henkilöä, joka saatiin 206 802 asukkaan Päijät-Hämeestä 14 asuinkunnan koon suhteen painotettua satunnaistettua otantaa käyttäen. Tutkimuksen ikäkriteerit täyttäviä henkilöitä alueella oli 39 421. Otanta kohdistui kolmeen ikäryhmään, vuosina 1926-30, 1936-40 ja 1946-50 syntyneisiin. Kustakin ikäluokasta otokseen kuului 1 424 henkilöä, 712 miestä ja 712 naista (kuvio 1).

Kyselytutkimus

Ikihyvä Päijät-Häme -tutkimukseen kuului kaksi laajaa terveys- ja elintapakyselyä, joista toisessa oli kysymyksiä sairauksista ja oireista. Viimeksi kuluneen vuoden aikana todettujen sairauksien tai vammojen listassa oli 30 tautia, joista yksi oli psoriaasi. Vastaavasti edeltävän kuukauden aikana koettujen oireiden listassa oli 23 vaihtoehtoa, joista yksi oli ihottuma. Ne, jotka ilmoittivat sairastaneensa psoriaasia, kutsuttiin keväällä 2003 ihotautien poliklinikalle lääkärintarkastukseen. Sen yhteydessä tutkittavat vastasivat toiseen kyselyyn, jossa tiedusteltiin psoriaasin ilmaantumisikää ja sen esiintymistä suvussa, psoriaasia laukaisevia sekä pahentavia tekijöitä, käytettyjä hoitomenetelmiä sekä niveloireiden esiintymistä.

Terveystarkastus

Ne 72 henkilöä, jotka ilmoittivat sairastaneensa kuluneen vuoden aikana lääkärin toteamaa tai epäilemää ihopsoriaasia, kutsuttiin kliiniseen tarkastukseen ihotautien poliklinikalle. Tarkastuksessa arvioitiin, oliko kyseessä psoriaasi tai oliko lääkäri aiemmin todennut psoriaasin.

Ihottuman mittarit

Ihotautien poliklinikalla määritimme psoriaasin alatyypin sekä ihottuman vaikeusasteen käyttäen Psoriasis Area and Severity Index (PASI) ja Physician’s Global Assessment (PGA) -mittareita. PASI on luokitelluista muuttujista painokertoimien avulla laskettava indeksi (vaihteluväli 0-72) ja eniten käytetty läiskäpsoriaasin vaikeusasteen mittari (17). Eurooppalaisessa hoitosuosituksessa lievän psoriaasin raja-arvo on PASI < 10 (18). PGA-mittarilla lääkäri arvioi karkeasti luokittelemalla seitsemään luokkaan ihottuman pinta-alaa ja vaikeahoitoisuutta (19).

Tulokset

Psoriaasin esiintyvyys

Kaikkiaan 2 815/4 272 henkilöä (66 %) osallistui Ikihyvä-tutkimukseen vuonna 2002 (kuvio 1) ja heistä 2 777 vastasi kyselyyn, jossa tiedusteltiin sairauksista ja oireista. Osallistuneiden keski-ikä oli 65 vuotta (52-76 vuotta). Osallistuneista 381:llä (13,5 %) oli ollut jotain ihottumaa viime kuukauden kuluessa ja 72 (2,6 %) oli ilmoituksensa mukaan sairastanut psoriaasia viimeksi kuluneen vuoden aikana. Psoriaasia sairastaneista 33/1 450 oli naisia (2,3 %) ja 39/1 327 miehiä (2,9 %). Vastanneista 42 ilmoitti psoriaasinsa olleen aktiivinen myös viime kuukauden aikana. Yhteensä 309 henkilöllä (11 %) oli jokin muu, tarkemmin määrittelemätön ihottuma. Vanhimmassa, vuosina 1926-30 syntyneiden ikäluokassa psoriaasia kertoi sairastavansa 15 miestä (3,5 %; 95 %:n LV 2,1-5,7 %) ja 12 naista (2,7 %; 1,6-4,7 %). Vuosina 1936-40 syntyneistä psoriaasia oli 12 miehellä (2,4 %;1,4-4,2 %) ja 10 naisella (1,9 %; 1,1-3,5 %) ja nuorimmassa ikäluokassa, vuosina 1946-1950 syntyneillä, sitä oli 12 miehellä (2,9 %; 1,7-5,2 %) ja 11 naisella (2,2 %; 1,3-4,0 %).

Ihotautilääkärin tarkastukseen tuli 64 henkilöä 72:sta kutsun saaneesta, jotka olivat ilmoittaneet sairastavansa psoriaasia (kuvio 1). Lääkäri oli aiemmin varmentanut psoriaasidiagnoosin 11 henkilöllä, jotka olivat tutkimuksen aikaan oireettomia. Kliinisesti psoriaasiin sopiva taudinkuva todettiin siten lääkärin varmentamana kaikkiaan 51 tutkimushenkilöllä. Tästä laskettu elinaikaisen psoriaasin esiintyvyys oli 1,8 % (51/2 815), naisilla se oli 1,5 % (22/1 466) ja miehillä 2,1 % (29/1 349). Naisten ja miesten välinen ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Tutkimushetkellä psoriaasi oli aktiivinen kaikkiaan 40 tutkittavalla. Aktiivisen ihopsoriaasin pisteprevalenssi oli siten 1,4 %. Niistä 21 henkilöstä, joilla psoriaasia ei voitu kliinisesti varmistaa, yhdeksällä ei ollut ihottumaa lainkaan ja neljällä ihottuma oli niin lievää, ettei psoriaasia voitu varmistaa. Seitsemän henkilöä kieltäytyi ihottuman kliinisestä tarkastuksesta ja yksi henkilö oli kuollut kyselyyn vastaamisen jälkeen.

Psoriaasin ilmaantumisikä, fenotyyppi ja vaikeusaste

Keskimääräinen psoriaasin ilmaantumisikä oli 41 vuotta, naisilla 38,1 ja miehillä 41,7 vuotta (kuvio 2). Henkilöistä, joilla oli lääkärin toteama psoriaasi (n = 51), ihottuma oli 43 %:lla (22/51) alkanut jo ennen 40 vuoden ikää. Naisten osuus tässä joukossa oli 54,5 % (12/22) ja miesten 34,5 % (10/29).

Psoriaasi-ihottuma oli tutkimushetkellä aktiivinen 40 potilaalla. Valtaosan pääoiretyyppi oli klassinen läiskäpsoriaasi, mutta useimmilla oli samanaikaisesti piirteitä taudin eri muodoista. Ainoastaan kolmella potilaalla psoriaasi oli pääosin pienitäpläistä. Taivepsoriaasin oireita todettiin 12 potilaalla, mutta kenelläkään tämä ei ollut ainoa oire. Lähes kaikilla (35/40) psoriaasia oli myös päänahassa. Kynsipsoriaasin oireita oli yhdeksällä potilaalla. Yhdellä henkilöllä ihottumaa oli vain jalkapohjissa ja kämmenissä.

Nivelpsoriaasi ei ollut yhdenkään potilaan psoriaasin pääoire. Reumalääkäri tai ihotautien erikoislääkäri oli aikaisemmin varmistanut nivelpsoriaasin viidellä 51:stä psoriaasia sairastavasta (9,8 %). Nivelpsoriaasin esiintyvyydeksi Päijät-Hämeen ikääntyvässä väestössä saatiin 0,2 %. Tutkimustilanteessa vain kahdella henkilöllä nivelpsoriaasi oli aktiivinen. Heistä toinen - ainoana joukosta - sai systeemistä immunomodulatorista metotreksaattihoitoa. Niveloireita kuvaili 17 muutakin psoriaasipotilasta, mutta heillä nivelpsoriaasia ei ollut aiemmin eikä myöskään tarkastuksessa todettu. Useimpien niveloireiden oli katsottu johtuvan nivelrikosta.

Ihottuman vaikeutta kuvaava PASI-mittauksen mediaani oli 2,9 (vaihteluväli 0-12,8). Kuudella potilaalla ei ollut ihottumaa (PASI 0) tutkimushetkellä ja vain yhden PASI-lukema oli yli 10 (kuvio 3). PGA-mittarilla arvioituna 11 oli oireettomia (22 %), kaksi hyvin lieväoireisia (4 %), 35 lieväoireisia (69 %) ja kolmen (6 %) oireet olivat keskivaikeita.

Pohdinta

Oma tutkimuksemme on psoriaasin esiintyvyystutkimuksena harvinainen, sillä se perustui satunnaistettuun väestöotantaan ja ihotautilääkärin tarkastukseen. Useat aiemmat tutkimukset on tehty valikoituneista joukoista, kuten sairaalan potilaista, sairausvakuutus- tai potilasrekistereistä (2,3,4,5,6). Monet tutkimukset ovat rajoittuneet kirje- tai puhelinhaastatteluihin ilman kliinistä tutkimusta (7,8,9,10,11). Väestöpohjaisia kliinisen tarkastuksen sisältäneitä tutkimuksia on kansainvälisestikin julkaistu vain muutamia (12,13,14,15). Tutkimus toteutettiin päijäthämäläisessä väestössä, mutta tulokset lienevät yleistettävissä suomalaiseen väestöön yleisemminkin. Esiintyvyys koko väestössä lienee hieman löydöstämme pienempi, koska otostamme nuoremmille sairaus ei ole vielä ilmaantunut. Kerran puhjenneen läiskäpsoriaasin pysyvää parantumista pidetään harvinaisena.

Kyselytutkimuksissa on saatu suurempia esiintyvyyslukuja kuin kliiniseen tutkimukseen perustuvissa tutkimuksissa. Brittiläisessä kyselyssä psoriaasin esiintyvydeksi saatiin 5,6 %, mutta kyselyyn vastanneiden kliinisen tutkimuksen jälkeen tulos oli 1,7 % (15). Omassa tutkimuksessamme kyselylle saatu esiintyvyys oli 2,6 % ja kliinisen tarkastuksen jälkeen 1,8 %, mikä vastaa löydöksiä valkoihoisessa aikuisväestössä muualla Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa (1). Toisaalta yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa arvioitiin, että lisäksi 0,4 %:lla väestöstä esiintyy diagnosoimatonta psoriaasia, mikä saattaa koskea suomalaistakin väestöä (20).

Aineistomme potilaille psoriaasi oli usein ilmaantunut yli 40 vuoden iässä. Se vastaa tuoreen yhdysvaltalaistutkimuksen löydöstä (21). Nämä poikkeavat monista aikaisemmin julkaistuista, joissa suurin ilmaantuvuushuippu ajoittuu nuoruusikään (15,22,23). Tämä saattaa johtua aineistomme rajoittumisesta ikääntyvään väestöön tai siitä, että vanhat sairaalahoitoa koskevat aineistot painottuvat nuoruusiällä ilmaantuvaan vaikeaan psoriaasiin. Ilmaantuvuus näyttää myös lisääntyneen viime vuosikymmeninä, ja eniten juuri vanhemmissa ikäryhmissä (21).

Tavallinen läiskäpsoriaasi oli odotetusti yleisimmin oireiden taustalla. Nivelpsoriaasin yleisyys aineistossamme oli samaa luokkaa kuin useimmissa väestöpohjaisissa nivelpsoriaasitutkimuksissa (24,25,26).

Tutkimuksessamme pääosalla psoriaasia sairastavista ihottuma oli lievä. PASI:n keskiarvo oli 2,9. Vain yhdellä potilaalla (2 %) PASI-arvo oli suurempi kuin kymmenen, jota pidetään eräänä vaikean psoriaasin rajana. Vastaavassa englantilaisessa tutkimuksessa PASI:n keskiarvo oli myös 2,9 (15). Vaikean psoriaasin osuus 2 % ei paljon poikkea useimmista väestöpohjaisista tutkimuksista tai laajoista yleislääkärien potilasrekistereistä eri mittareilla saaduista 2,3-5,3 %:in tuloksista (4,9,20,27). Eräästä uudesta rekisteristä äskettäin analysoidussa 45-65-vuotiaiden potilaiden kahden vuoden käyntiaineistossa tosin kuvattiin 11,7 %:lla vaikea psoriaasi (28). Ero saattaa johtua siitä, että tutkitun väestön oireettomat tai vähäoireiset potilaat eivät kyseisenä lyhyehkönä aikana olleet tarvinneet lääkärin hoitoa psoriaasiin. Tutkimuksemme perustella arvioimme, että Suomessa olisi noin 90 000 potilasta, jotka sairastavat aktiivista ihopsoriaasia. Heistä noin 1 800-2 700:lla psoriaasi voi olla keskivaikea tai vaikea-asteinen (PASI yli 10) ja vaatia systeemistä hoitoa.

Psoriaasin esiintyvyys kolmessa tutkimassamme ikäkohortissa osoittautui hieman pienemmäksi kuin julkisuudessa on yleisesti esitetty. Saadut tulokset ovat kuitenkin hyvin linjassa Euroopan ja Pohjois-Amerikan valkoihoisista aikuisväestöistä raportoitujen lukujen kanssa. Valtaosalla psoriaasin vaikeusaste oli lievä, mutta etenkin näkyvillä ihoalueilla esiintyvä psoriaasi voi huomattavasti heikentää potilaan elämänlaatua ja aiheuttaa psyykkisiä ongelmia.

Tästä asiasta tiedettiin

Psoriaasin esiintyvyys Pohjoismaissa on noin 2-3 %.

Suomessa ei ole julkaistu lääkärin tekemään diagnoosiin pohjautuvia tietoja psoriaasin esiintyvyydestä.

Tämä tutkimus opetti

Psoriaasin esiintyvyys 52-76-vuotiailla päijäthämäläisillä oli 2,6 %, lääkärin varmentaman psoriaasin vuosiprevalenssi 1,8 % ja oireilevan psoriaasin pisteprevalenssi 1,4 %.

Yleensä psoriaasi oli niin lievää, että potilaan hoidoksi riitti paikallishoito.