Lehti 43: Alkuperäis­tutkimus 43/2012 vsk 67 s. 3099 - 3103

Psoriaasin esiintyvyys ikääntyvässä väestössä

Lähtökohdat

Psoriaasi on krooninen immuunivälitteinen ihon tulehdussairaus, jonka esiintyvyyttä suomalaisväestössä ei ole selvitetty väestöotantaan perustuvassa kohortissa. Useissa muissa maissa esiintyvyys on tutkittu.

Menetelmät

Tutkimus on vuonna 2002 toteutettu Ikihyvä Päijät-Häme -seurantatutkimukseen liittyvä erillinen poikkileikkaustutkimus, jossa oli kaikkiaan 39 421 tutkimuskriteerit täyttävää ikääntyvää henkilöä. Tähän tutkimusjoukkoon kohdistetun otannan perusteella selvitettiin psoriaasin esiintyvyyttä päijäthämäläisessä väestössä. Kohdeotokseen satunnaisesti poimituista 4 272 henkilöstä 2 815 (66 %) osallistui tutkimukseen.

Tulokset

Tutkituista 72 (2,6 %) ilmoitti sairastavansa psoriaasia, naisista 33 (2,3 %) ja miehistä 39 (2,9 %). Lääkärin varmistaman psoriaasin vuosiprevalenssiksi saatiin 51 tapausta (1,8 %) ja aktiivioireisen psoriaasin pisteprevalenssiksi 40 tapausta (1,4 %). Psoriaasi oli oireiltaan lievää, psoriaasin vaikeusastetta kuvaavan Psoriasis Area and Severity Index (PASI) -indeksin mediaani oli 2,9 ja vaihteluväli 0-12,8. Psoriasis Global Assessment (PGA) -mittarilla 22 % oli oireettomia, 4 % hyvin lieväoireisia, 69 % lieväoireisia, ja 6 %:lla oireet olivat keskivaikeita. Iho-oireisista 9,8 %:lla oli nivelpsoriaasi, mistä esiintyvyydeksi väestössä saatiin 0,2 %. Kyselytutkimuksessa tarkemmin määrittämättömiä ihottumaoireita ilmoitti 309 henkilöä (11 %) vastanneista.

Päätelmät

Psoriaasin esiintyvyys Päijät-Hämeen ikääntyvässä väestössä oli oletettua hieman pienempi ja useimpien tutkittujen ihottuma oli lievä.

Johanna LaipioTapio RantanenRaisa ValveMikael FogelholmMartti TaljaErna Snellman

Psoriaasi on krooninen immuunivälitteinen ihon tulehdussairaus, johon voi liittyä myös nivelpsoriaasina tunnettu tulehduksellinen tuki- ja liikuntaelinsairaus. Psoriaasin esiintyvyys vaihtelee etnisen taustan mukaan. Euroopan ja Pohjois-Amerikan valkoihoisessa väestössä se on noin 1-5 % (1-15). Suomessa sitä on arveltu esiintyvän 2-3 %:lla väestöstä, mutta väestöön kohdistuvaan otantaan ja lääkärin tekemään diagnoosiin perustuvia tutkimustuloksia ei ole julkaistu. Psoriaasin diagnoosi on kliininen. Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää psoriaasin esiintyvyyttä ja vaikeusastetta eteläsuomalaisessa väestössä.

Menetelmät

Vuonna 2002 käynnistyneen 10-vuotisen Ikihyvä Päijät-Häme -seurantatutkimuksen tavoitteena on tutkia ikääntyvän väestön elintapoja, terveydentilaa, elämänlaatua sekä heidän mahdollisesti tarvitsemiaan tukitoimia (16). Oma tutkimuksemme oli tämän kohortin poikkileikkaustutkimus vuodelta 2002. Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirin eettinen toimikunta antoi tutkimuksesta puoltavan lausunnon. Kukin tutkittava antoi kirjallisen suostumuksen osallistumisestaan tutkimukseen. Tutkimukseen osallistuminen oli vapaaehtoista.

Tutkittavat

Tutkimusotos oli 4 272 henkilöä, joka saatiin 206 802 asukkaan Päijät-Hämeestä 14 asuinkunnan koon suhteen painotettua satunnaistettua otantaa käyttäen. Tutkimuksen ikäkriteerit täyttäviä henkilöitä alueella oli 39 421. Otanta kohdistui kolmeen ikäryhmään, vuosina 1926-30, 1936-40 ja 1946-50 syntyneisiin. Kustakin ikäluokasta otokseen kuului 1 424 henkilöä, 712 miestä ja 712 naista (kuvio 1).

Kyselytutkimus

Ikihyvä Päijät-Häme -tutkimukseen kuului kaksi laajaa terveys- ja elintapakyselyä, joista toisessa oli kysymyksiä sairauksista ja oireista. Viimeksi kuluneen vuoden aikana todettujen sairauksien tai vammojen listassa oli 30 tautia, joista yksi oli psoriaasi. Vastaavasti edeltävän kuukauden aikana koettujen oireiden listassa oli 23 vaihtoehtoa, joista yksi oli ihottuma. Ne, jotka ilmoittivat sairastaneensa psoriaasia, kutsuttiin keväällä 2003 ihotautien poliklinikalle lääkärintarkastukseen. Sen yhteydessä tutkittavat vastasivat toiseen kyselyyn, jossa tiedusteltiin psoriaasin ilmaantumisikää ja sen esiintymistä suvussa, psoriaasia laukaisevia sekä pahentavia tekijöitä, käytettyjä hoitomenetelmiä sekä niveloireiden esiintymistä.

Terveystarkastus

Ne 72 henkilöä, jotka ilmoittivat sairastaneensa kuluneen vuoden aikana lääkärin toteamaa tai epäilemää ihopsoriaasia, kutsuttiin kliiniseen tarkastukseen ihotautien poliklinikalle. Tarkastuksessa arvioitiin, oliko kyseessä psoriaasi tai oliko lääkäri aiemmin todennut psoriaasin.

Ihottuman mittarit

Ihotautien poliklinikalla määritimme psoriaasin alatyypin sekä ihottuman vaikeusasteen käyttäen Psoriasis Area and Severity Index (PASI) ja Physician’s Global Assessment (PGA) -mittareita. PASI on luokitelluista muuttujista painokertoimien avulla laskettava indeksi (vaihteluväli 0-72) ja eniten käytetty läiskäpsoriaasin vaikeusasteen mittari (17). Eurooppalaisessa hoitosuosituksessa lievän psoriaasin raja-arvo on PASI < 10 (18). PGA-mittarilla lääkäri arvioi karkeasti luokittelemalla seitsemään luokkaan ihottuman pinta-alaa ja vaikeahoitoisuutta (19).

Tulokset

Psoriaasin esiintyvyys

Kaikkiaan 2 815/4 272 henkilöä (66 %) osallistui Ikihyvä-tutkimukseen vuonna 2002 (kuvio 1) ja heistä 2 777 vastasi kyselyyn, jossa tiedusteltiin sairauksista ja oireista. Osallistuneiden keski-ikä oli 65 vuotta (52-76 vuotta). Osallistuneista 381:llä (13,5 %) oli ollut jotain ihottumaa viime kuukauden kuluessa ja 72 (2,6 %) oli ilmoituksensa mukaan sairastanut psoriaasia viimeksi kuluneen vuoden aikana. Psoriaasia sairastaneista 33/1 450 oli naisia (2,3 %) ja 39/1 327 miehiä (2,9 %). Vastanneista 42 ilmoitti psoriaasinsa olleen aktiivinen myös viime kuukauden aikana. Yhteensä 309 henkilöllä (11 %) oli jokin muu, tarkemmin määrittelemätön ihottuma. Vanhimmassa, vuosina 1926-30 syntyneiden ikäluokassa psoriaasia kertoi sairastavansa 15 miestä (3,5 %; 95 %:n LV 2,1-5,7 %) ja 12 naista (2,7 %; 1,6-4,7 %). Vuosina 1936-40 syntyneistä psoriaasia oli 12 miehellä (2,4 %;1,4-4,2 %) ja 10 naisella (1,9 %; 1,1-3,5 %) ja nuorimmassa ikäluokassa, vuosina 1946-1950 syntyneillä, sitä oli 12 miehellä (2,9 %; 1,7-5,2 %) ja 11 naisella (2,2 %; 1,3-4,0 %).

Ihotautilääkärin tarkastukseen tuli 64 henkilöä 72:sta kutsun saaneesta, jotka olivat ilmoittaneet sairastavansa psoriaasia (kuvio 1). Lääkäri oli aiemmin varmentanut psoriaasidiagnoosin 11 henkilöllä, jotka olivat tutkimuksen aikaan oireettomia. Kliinisesti psoriaasiin sopiva taudinkuva todettiin siten lääkärin varmentamana kaikkiaan 51 tutkimushenkilöllä. Tästä laskettu elinaikaisen psoriaasin esiintyvyys oli 1,8 % (51/2 815), naisilla se oli 1,5 % (22/1 466) ja miehillä 2,1 % (29/1 349). Naisten ja miesten välinen ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Tutkimushetkellä psoriaasi oli aktiivinen kaikkiaan 40 tutkittavalla. Aktiivisen ihopsoriaasin pisteprevalenssi oli siten 1,4 %. Niistä 21 henkilöstä, joilla psoriaasia ei voitu kliinisesti varmistaa, yhdeksällä ei ollut ihottumaa lainkaan ja neljällä ihottuma oli niin lievää, ettei psoriaasia voitu varmistaa. Seitsemän henkilöä kieltäytyi ihottuman kliinisestä tarkastuksesta ja yksi henkilö oli kuollut kyselyyn vastaamisen jälkeen.

Psoriaasin ilmaantumisikä, fenotyyppi ja vaikeusaste

Keskimääräinen psoriaasin ilmaantumisikä oli 41 vuotta, naisilla 38,1 ja miehillä 41,7 vuotta (kuvio 2). Henkilöistä, joilla oli lääkärin toteama psoriaasi (n = 51), ihottuma oli 43 %:lla (22/51) alkanut jo ennen 40 vuoden ikää. Naisten osuus tässä joukossa oli 54,5 % (12/22) ja miesten 34,5 % (10/29).

Psoriaasi-ihottuma oli tutkimushetkellä aktiivinen 40 potilaalla. Valtaosan pääoiretyyppi oli klassinen läiskäpsoriaasi, mutta useimmilla oli samanaikaisesti piirteitä taudin eri muodoista. Ainoastaan kolmella potilaalla psoriaasi oli pääosin pienitäpläistä. Taivepsoriaasin oireita todettiin 12 potilaalla, mutta kenelläkään tämä ei ollut ainoa oire. Lähes kaikilla (35/40) psoriaasia oli myös päänahassa. Kynsipsoriaasin oireita oli yhdeksällä potilaalla. Yhdellä henkilöllä ihottumaa oli vain jalkapohjissa ja kämmenissä.

Nivelpsoriaasi ei ollut yhdenkään potilaan psoriaasin pääoire. Reumalääkäri tai ihotautien erikoislääkäri oli aikaisemmin varmistanut nivelpsoriaasin viidellä 51:stä psoriaasia sairastavasta (9,8 %). Nivelpsoriaasin esiintyvyydeksi Päijät-Hämeen ikääntyvässä väestössä saatiin 0,2 %. Tutkimustilanteessa vain kahdella henkilöllä nivelpsoriaasi oli aktiivinen. Heistä toinen - ainoana joukosta - sai systeemistä immunomodulatorista metotreksaattihoitoa. Niveloireita kuvaili 17 muutakin psoriaasipotilasta, mutta heillä nivelpsoriaasia ei ollut aiemmin eikä myöskään tarkastuksessa todettu. Useimpien niveloireiden oli katsottu johtuvan nivelrikosta.

Ihottuman vaikeutta kuvaava PASI-mittauksen mediaani oli 2,9 (vaihteluväli 0-12,8). Kuudella potilaalla ei ollut ihottumaa (PASI 0) tutkimushetkellä ja vain yhden PASI-lukema oli yli 10 (kuvio 3). PGA-mittarilla arvioituna 11 oli oireettomia (22 %), kaksi hyvin lieväoireisia (4 %), 35 lieväoireisia (69 %) ja kolmen (6 %) oireet olivat keskivaikeita.

Pohdinta

Oma tutkimuksemme on psoriaasin esiintyvyystutkimuksena harvinainen, sillä se perustui satunnaistettuun väestöotantaan ja ihotautilääkärin tarkastukseen. Useat aiemmat tutkimukset on tehty valikoituneista joukoista, kuten sairaalan potilaista, sairausvakuutus- tai potilasrekistereistä (2,3,4,5,6). Monet tutkimukset ovat rajoittuneet kirje- tai puhelinhaastatteluihin ilman kliinistä tutkimusta (7,8,9,10,11). Väestöpohjaisia kliinisen tarkastuksen sisältäneitä tutkimuksia on kansainvälisestikin julkaistu vain muutamia (12,13,14,15). Tutkimus toteutettiin päijäthämäläisessä väestössä, mutta tulokset lienevät yleistettävissä suomalaiseen väestöön yleisemminkin. Esiintyvyys koko väestössä lienee hieman löydöstämme pienempi, koska otostamme nuoremmille sairaus ei ole vielä ilmaantunut. Kerran puhjenneen läiskäpsoriaasin pysyvää parantumista pidetään harvinaisena.

Kyselytutkimuksissa on saatu suurempia esiintyvyyslukuja kuin kliiniseen tutkimukseen perustuvissa tutkimuksissa. Brittiläisessä kyselyssä psoriaasin esiintyvydeksi saatiin 5,6 %, mutta kyselyyn vastanneiden kliinisen tutkimuksen jälkeen tulos oli 1,7 % (15). Omassa tutkimuksessamme kyselylle saatu esiintyvyys oli 2,6 % ja kliinisen tarkastuksen jälkeen 1,8 %, mikä vastaa löydöksiä valkoihoisessa aikuisväestössä muualla Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa (1). Toisaalta yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa arvioitiin, että lisäksi 0,4 %:lla väestöstä esiintyy diagnosoimatonta psoriaasia, mikä saattaa koskea suomalaistakin väestöä (20).

Lue myös

Aineistomme potilaille psoriaasi oli usein ilmaantunut yli 40 vuoden iässä. Se vastaa tuoreen yhdysvaltalaistutkimuksen löydöstä (21). Nämä poikkeavat monista aikaisemmin julkaistuista, joissa suurin ilmaantuvuushuippu ajoittuu nuoruusikään (15,22,23). Tämä saattaa johtua aineistomme rajoittumisesta ikääntyvään väestöön tai siitä, että vanhat sairaalahoitoa koskevat aineistot painottuvat nuoruusiällä ilmaantuvaan vaikeaan psoriaasiin. Ilmaantuvuus näyttää myös lisääntyneen viime vuosikymmeninä, ja eniten juuri vanhemmissa ikäryhmissä (21).

Tavallinen läiskäpsoriaasi oli odotetusti yleisimmin oireiden taustalla. Nivelpsoriaasin yleisyys aineistossamme oli samaa luokkaa kuin useimmissa väestöpohjaisissa nivelpsoriaasitutkimuksissa (24,25,26).

Tutkimuksessamme pääosalla psoriaasia sairastavista ihottuma oli lievä. PASI:n keskiarvo oli 2,9. Vain yhdellä potilaalla (2 %) PASI-arvo oli suurempi kuin kymmenen, jota pidetään eräänä vaikean psoriaasin rajana. Vastaavassa englantilaisessa tutkimuksessa PASI:n keskiarvo oli myös 2,9 (15). Vaikean psoriaasin osuus 2 % ei paljon poikkea useimmista väestöpohjaisista tutkimuksista tai laajoista yleislääkärien potilasrekistereistä eri mittareilla saaduista 2,3-5,3 %:in tuloksista (4,9,20,27). Eräästä uudesta rekisteristä äskettäin analysoidussa 45-65-vuotiaiden potilaiden kahden vuoden käyntiaineistossa tosin kuvattiin 11,7 %:lla vaikea psoriaasi (28). Ero saattaa johtua siitä, että tutkitun väestön oireettomat tai vähäoireiset potilaat eivät kyseisenä lyhyehkönä aikana olleet tarvinneet lääkärin hoitoa psoriaasiin. Tutkimuksemme perustella arvioimme, että Suomessa olisi noin 90 000 potilasta, jotka sairastavat aktiivista ihopsoriaasia. Heistä noin 1 800-2 700:lla psoriaasi voi olla keskivaikea tai vaikea-asteinen (PASI yli 10) ja vaatia systeemistä hoitoa.

Psoriaasin esiintyvyys kolmessa tutkimassamme ikäkohortissa osoittautui hieman pienemmäksi kuin julkisuudessa on yleisesti esitetty. Saadut tulokset ovat kuitenkin hyvin linjassa Euroopan ja Pohjois-Amerikan valkoihoisista aikuisväestöistä raportoitujen lukujen kanssa. Valtaosalla psoriaasin vaikeusaste oli lievä, mutta etenkin näkyvillä ihoalueilla esiintyvä psoriaasi voi huomattavasti heikentää potilaan elämänlaatua ja aiheuttaa psyykkisiä ongelmia.

Tästä asiasta tiedettiin

Psoriaasin esiintyvyys Pohjoismaissa on noin 2-3 %.

Suomessa ei ole julkaistu lääkärin tekemään diagnoosiin pohjautuvia tietoja psoriaasin esiintyvyydestä.

Tämä tutkimus opetti

Psoriaasin esiintyvyys 52-76-vuotiailla päijäthämäläisillä oli 2,6 %, lääkärin varmentaman psoriaasin vuosiprevalenssi 1,8 % ja oireilevan psoriaasin pisteprevalenssi 1,4 %.

Yleensä psoriaasi oli niin lievää, että potilaan hoidoksi riitti paikallishoito.

Kirjoittajat

Johanna Laipio
LL, ihotautien ja allergologian erikoislääkäri
Päijät-Hämeen keskussairaala
Tapio Rantanen
LL, ihotautien ja allergologian ylilääkäri emeritus
Päijät-Hämeen keskussairaala
Raisa Valve
FT, kehittämispäällikkö
Helsingin yliopisto, koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia
Mikael Fogelholm
ETT, ravitsemustieteen professori
Helsingin yliopisto, elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos
Martti Talja
professori, LKT, sairaalan johtaja
Päijät-Hämeen keskussairaala
Erna Snellman
dosentti, LKT, ihotautien ja allergologian ylilääkäri
Päijät-Hämeen keskussairaala
erna.snellman@phsotey.fi


Sidonnaisuudet
Johanna Laipio, Tapio Rantanen, Raisa Valve, Martti Talja, Erna Snellman: Ei sidonnaisuuksia. Mikael Fogelholm: Matkakorvaus, tutkimuksen tieteellinen johtaja (HY/Palmenia).

Kirjallisuutta
1
Jacobson CG, Kumar S, Kimball AB. Latitude and psoriasis prevalence. J Am Acad Dermatol 2011;65:870-3.
2
Lindegård B. Diseases associated with psoriasis in a general population of 159,200 middle-aged, urban, native Swedes. Dermatologica 1986;172:298-304.
3
Falk ES, Vandbakk Ø. Prevalence of psoriasis in a Norwegian Lapp population. Acta Derm Venereol 1993;182:S6-9.
4
Gelfand JM, Weinstein R, Porter SB, Neimann, AL, Berlin JA, Margolis DJ. Prevalence and treatment of psoriasis in the United Kingdom. A population-based study. Arch Dermatol 2005;141:1537-41.
5
Augustin M, Reich K, Glaeske G, Schaefer I, Radtke M. Co-morbidity and age-related prevalence of psoriasis: analysis of health insurance data in Germany. Acta Derm Venereol 2010;90:147-51.
6
Seminara NM, Abuabara K, Shin DB ym. Validity of The Health Improvement Network (THIN) for the study of psoriasis. Br J Dermatol 2011;164:602-9.
7
Brandrup F, Green A. The prevalence of psoriasis in Denmark. Acta Derm Venereol 1981;61:344-6.
8
Ferrandiz C, Bordas X, Garcia Patos V, Puig S, Pujol R, Smandia A. Prevalence of psoriasis in Spain (Epiderma Project: phase I). J Eur Acad Dermatol Venereol 2001;15:20-3.
9
Stern RS, Nijsten T, Feldman SR, Margolis DJ, Rolstad T. Psoriasis is common, carries a substantial burden even when not extensive, and is associated with widespread treatment dissatisfaction. J Invest Dermatol Symp Proc 2004;9:136-9.
10
Olsen AO, Grjibovski P, Magnus P, Tambs K, Harris JR. Psoriasis in Norway as observed in a population-based Norwegian twin panel. Br J Dermatol 2005;153:346-51.
11
Saraceno R, Mannheimer R, Chimenti S. Regional distribution of psoriasis in Italy. J Eur Acad Dermatol Venereol 2008;22:324-29.
12
Lomholt G. Psoriasis: prevalence, spontaneous course and genetics; a census study on the prevalence of skin diseases on the Faroe Islands. Copenhagen: GEC Gad 1963.
13
Hellgren L. Psoriasis: The prevalence of sex, age and occupational groups in total population in Sweden. Morphology, inheritance and association with other skin and rheumatic diseases. Stockholm: Almquist & Wiksell 1967.
14
Rea JN, Newhouse ML, Halil T. Skin disease in Lambeth: a community study of prevalence and use of medical care. Br J Prev Soc Med 1976;30:107-14.
15
Nevitt GJ, Hutchinson PE. Psoriasis in the community: prevalence, severity and patients’ beliefs and attitudes towards the disease. Br J Dermatol 1996;135:533-7.
16
Fogelholm M, Valve R, Absetz P ym. Rural-urban differences in health and health behaviour: a baseline description of a community health-promotion programme for the elderly. Scand J of Public Health 2006;34:632-40.
17
Fredriksson T, Pettersson U. Severe psoriasis - oral therapy with a new retinoid. Dermatologica 1978;157:238-44.
18
Pathirana D, Ormerod AD, Saiag P ym. European S3-Guidelines on the systemic treatment of psoriasis vulgaris. J Eur Acad Dermatol Venereol 2009;23(Suppl2):5-70.
19
Langley RG, Ellis CN. Evaluating psoriasis with Psoriasis Area and Severity Index, Psoriasis Global Assessment, and Lattice System Physician’s Global Assessment. J Am Acad Dermatol 2004;51:563-9.
20
Kurd SK, Gelfand JM. The prevalence of previously diagnosed and undiagnosed psoriasis in US adults: results from NHANES 2003-2004. J Am Acad Dermatol 2008;60:218-24.
21
Icen M, Crowson CS, McEvoy MT, Dann FJ, Gabriel SE, Kremers HM. Trends in incidence of adult-onset psoriasis over three decades: a population-based study. J Am Acad Dermatol 2009;60:394-401.
22
Henseler T, Christophers E. Psoriasis of early and late onset: characterization of two types of psoriasis vulgaris. J Am Acad Dermatol 1985;13:450-6.
23
Swanbeck G, Inerot A, Martinsson T ym. Age at onset and different types of psoriasis. Br J Dermatol 1995;133:768-73.
24
Wilson FC, Icen M, Crowson CS, McEvoy MT, Gabriel SE, Kremers HM. Incidence and clinical predictors of psoriatic arthritis in patients with psoriasis: a population-based study. Arthritis Rheum 2009;61:233-9.
25
Ibrahim G, Waxman R, Helliwell PS. The prevalence of psoriatic arthritis in people with psoriasis. Arthritis Rheum 2009;61:1373-8.
26
Prey S, Paul C, Bronsard V ym. Assessment of risk of psoriatic arthritis in patients with plaque psoriasis: a systematic review of the literature. J Eur Acad Dermatol Venereol 2010;24(Suppl 2):31-5.
27
Neimann AL, Shin DB, Wang X, Margolis DJ, Troxel AB, Gelfand JM. Prevalence of cardiovascular risk factors in patients with psoriasis. J Am Acad Dermatol 2006;55:829-35.
28
Langan SM, Seminara NM, Shin DB ym. Prevalence of metabolic syndrome in patients with psoriasis: A population-based study in the United Kingdom. J Invest Dermatol 2012;132:556-62.

English summary

English summary: Psoriasis in the ageing population in Finland

Background

Psoriasis is a chronic immune-mediated inflammatory skin disease. In this study, which was part of the GOAL programme, we assessed the prevalence and phenotype of psoriasis in the aging 55-75-year-old Finnish population (n= 39421) in the Päijät-Häme Hospital District, Finland on the basis of a randomly sampled population based cohort (n=4272).

Methods

The study was a cross-sectional study and included a general health questionnaire also asking about psoriasis. A dermatologist (J.L.) examined those patients reporting that they had psoriasis. Psoriasis was either confirmed at the visit, or had been confirmed earlier by a doctor. The age of onset was recorded, and the severity of psoriasis was assessed using the Psoriasis Area and Severity Index (PASI) and the Psoriasis Global Assessment (PGA) scorings.

Results

Altogether 66% (2815/4272) of the cohort participated in the study. The reported prevalence of psoriasis was 2.6% (n=72), 2.3% for females (n=33), and 2.9% for males (n=39). The dermatologist/doctor-confirmed annual prevalence of psoriasis was 1.8% (n=51) and the point prevalence 1.4% (n=40). Psoriasis was in general mild or very mild, the median PASI was 2.9 (range 0-12.8). Using the PGA, 22% were symptom free, 4% showed very mild, 69% mild and 6 % moderately severe psoriasis. Five patients with psoriasis reported having had doctor-confirmed psoriatic arthritis; this was 9,8% of psoriatic patients in the study, giving a 0.2% prevalence in this population.

Conclusions

The annual and point prevalences of psoriasis in Finland of 1.8% and 1.4% were slightly lower than we expected. In most participants psoriasis was mild.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030