Sisäilman allergeenien määrä pääkaupunkiseudulla

Sisäilmassa tai pölyssä olevat proteiinit voivat aiheuttaa herkistymistä tai pahentaa jo olemassa olevaa allergiaa. Sisäilman allergeeneista on julkaistu laaja katsaus (1). Tässä artikkelissa keskitytään lähinnä kotimaisiin tutkimustuloksiin.

Huonepölyssä on siitepölyistä, viherkasveista, eläimistä, punkeista ja ruoka-aineista peräisin olevia allergeeneja (2). Eläinallergeenit ovat tavallisesti peräisin koirasta tai kissasta. Suomessa on yli 550 000 koiraa ja todennäköisesti saman verran kissoja. Vuonna 1996 Iho- ja Allergiasairaalan ihopistokokeissa koira ja kissa antoivat koivun jälkeen eniten positiivisia tuloksia - 5 000 testatusta noin 24 % reagoi koiralle tai kissalle tai molemmille. Paitsi kissasta ja koirasta, voi sisäilmassa olla muistakin lemmikki- tai kotieläimistä peräisin olevia allergeeneja. Navetasta vaatteiden mukana kulkeutuva pöly voi suurentaa lehmäallergeenipitoisuutta ja aiheuttaa oireita ilman navetassa käyntiäkin (3). Herkistyminen on mahdollista pölyn mukana kulkeutuvien allergeenien välityksellä, ilman suoraa kosketusta itse altisteeseen. Huonepölyssä voi olla myös ruoka-aineista peräisin olevia allergeeneja (3). Sisäilman ruoka-allergeenien alkuperä on kuitenkin epäselvä, koska myös eräät rakentamisessa käytetyt tasoiteaineet sisältävät eläinperäisiä proteiineja (1). Yksittäisten allergeenien pitoisuudet riippuvat asunnossa olevista allergeenilähteistä ja allergeenien leviämisestä sisäilmassa.

SISÄILMAN ALLERGEENIEN MITTAAMINEN

Sisäilman allergeenipitoisuus mitataan immunologisilla menetelmillä, joissa käytetään mono- tai polyklonaalisia humaani-IgE- tai eläin-IgG-luokan vasta-aineita. Eniten käytettyjä ovat ns. ELISA-menetelmät (enzyme-linked immunosorbent assay). Huonepölystä voidaan määrittää huonepölypunkkien (Dermatophagoides pteronyssinus, Der p 1 ja Dermatophagoides farinae Der f 1) (4), kissan (Felis domesticus, Fel d 1) (5) tai koiran (Canis familiaris, Can f 1) (6) tärkeimmän allergeenin, ns. pääallergeenin pitoisuus. Myös alun perin muita näytteitä varten kehitettyjä ELISA-menetelmiä on käytetty sisäilmatutkimuksissa. Huonepölystä voidaan tutkia esimerkiksi lehmänmaidon erään tärkeän heraproteiiniallergeenin (beeta-laktoglobuliini, beetaLG) tai lehmänepiteelin pääallergeenin (BDA20) pitoisuus (3,7,8).

Punkkien määrää pölyssä voidaan arvioida epäsuorasti ns. Acarex-testin (Allergopharma, Saksa) avulla. Menetelmä mittaa punkkien ja muiden niveljalkaisten, kuten torakoiden eritteistä peräisin olevaa guaniinia (9). Menetelmä on epäspesifinen ja epäherkempi kuin ELISA-menetelmät, mutta soveltuu seulontatestiksi punkkikontaminaatiota epäiltäessä.

SUOMALAISEN SISÄILMAN ALLERGEENEISTA

Suomalaisen sisäilman allergeeneja on tutkittu vähän. HYKS:n Iho- ja Allergiasairaalassa analysoitiin vuosina 1994-96 yli sata pölynäytettä, jotka oli kerätty lähinnä punkin osoitustestiä varten (3). Pölyistä määritettiin kissan, koiran ja kahden punkkilajin pääallergeenipitoisuudet sekä lehmänmaitoproteiinin (beetaLG) ja lehmänepiteeliallergeenin (BDA20) pitoisuudet. Keskimääräiset allergeenipitoisuudet olivat pieniä, mutta tulokset vaihtelivat huomattavasti kodista toiseen. Punkin, kissan ja lehmänepiteeliallergeenin keskimääräiset (mediaani) pitoisuudet olivat alle 50 nanogrammaa grammassa pölyä (ng/g). Koira-allergeenin pitoisuus oli suurempi (mediaani 600 ng/g). Samoin lehmänmaitopro-teiinin (beetaLG) pitoisuus pölyissä oli suuri (mediaani 8 000 ng/g). Suuret punkkiallergeenipitoisuudet (> 10 000 ng/g) vastasivat epäsuoralla punkkien osoitusmenetelmällä (Acarex) saatuja tuloksia.

Kissa- ja koira-allergeeneja löytyy lähes jokaisesta kodista

Uudemmassa tutkimuksessa pölynäytteitä kerättiin ajalla 12/96-5/97 yhteensä 65 taloudesta. Näytteistä 40 oli sisäilmaongelmien vuoksi sairaalaan tulleiden potilaiden kodeista ja 25 satunnaisesti valituista verrokkikodeista. Viidellä potilaalla oli kotieläin: yhdellä oli kissa ja neljällä koira. Verrokeista 11:llä oli kotieläin: kolmella kissa, seitsemällä koira ja yhdellä sekä kissa että koira. Pölynäytteitä otettiin yhteensä 102, niistä 63 potilaiden ja 39 verrokkien kotoa. Kolmestakymmenestäkahdesta asunnosta otettiin pölynäyte sekä olohuoneesta että makuuhuoneesta. Pölyä kerättiin imuriin asennettavaan pölynkeräyssuodattimeen (10). Kaikki pölynäytteet otti sama henkilö (MM), joka myös täytti asuntoa, asukkaiden allergioita ja eläinkontakteja selvittävän lomakkeen. Pölyt uutettiin (1:10 paino/tilavuus) ja niistä määritettiin kissan (Fel d 1), koiran (Can f 1) sekä kahden punkin (Der p 1 ja Der f 1) pääallergeenipitoisuudet ELISA-menetelmällä (4,5,6).

Pölyjen keskimääräiset (mediaani) allergeenipitoisuudet on esitetty taulukossa 1. Asunnoista, joista oli kaksi pölynäytettä, käytettiin tulosten keskiarvoa. Allergeenipitoisuuksissa ei ollut eroja potilaiden ja verrokkien välillä (Mann-Whitney, p > 0,05): kissa 108 ng/g vs. 89 ng/g, koira 611 ng/g vs. 1 034 ng/g, Der p 1 alle 20 ng/g vs. 23 ng/g, Der f 1 molemmilla alle 20 ng/g. Koira-allergeeni oli osoitettavissa kaikissa näytteissä. Kissa-allergeeni oli ai- noastaan yhdessä näytteessä alle menetelmän herkkyysrajan. Koira-allergeenipitoisuus oli yleensä suurempi kuin saman näytteen kissa-allergeenipitoisuus: 736 ng/g (11-2 364 900 ng/g) vs. 102 ng/g (11-1 072 000 ng/g), n = 101, p < 0,001.

Kun allergeenipitoisuudet luokiteltiin kirjallisuudessa esitetyn luokituksen mukaan, sijoittui yli 80 % kissa- ja koira-allergeenituloksista (ei kotieläimiä) sekä yli 90 % punkki-allergeenituloksista alimpaan luokkaan eli luokkaan 0 (taulukko 2). Luokka 0 vastaa punkki- ja koira-allergeenipitoisuutta alle 2 000 ng/g ja kissa-allergeenipitoisuutta alle 1 000 ng/g. Korkeimmassa luokassa eli luokassa 2 oli vain 8 % koira-allergeenituloksista (pitoisuus yli 24 000 ng/g), 2 % kissa-allergeenituloksista (yli 8 000 ng/g) ja 1-2 % punkki-allergeenituloksista (yli 10 000 ng/g). Herkistymisrajaksi on esitetty punkki-allergeenipitoisuutta yli 10 000 ng/g ja kissa-allergeenipitoisuutta yli 8 000 ng/g. Tosin eräiden tutkimusten mukaan näitäkin pienemmät pitoisuudet voivat johtaa herkistymiseen (11,12).

Allergeenipitoisuudet erosivat merkitsevästi (p < 0,001), kun tulokset ryhmiteltiin sen mukaan oliko kotona eläimiä vai ei (taulukko 3). Allergeenipitoisuudet olivat noin sata kertaa suurempia, kun asunnossa oli eläin: kissa 271 250 ng/g vs. 85 ng/g; koira 376 700 ng/g vs. 549 ng/g. Suurin arvo "ei-eläinkodissa" (133 443 ng/g) mitattiin näytteessä, joka oli otettu kaksi viikkoa koirasta luopumisen ja "tehosiivouksen" jälkeen. Koira oli hankittu kissa-allergiselle henkilölle, joka kuitenkin joutui oireiden takia luopumaan eläimestä jo parin kuukauden kuluttua. Tulos osoittaa, että imuroiminen ja lattian kostealla pyyhkiminen ei välttämättä nopeasti alenna pölyn allergeenipitoisuutta. Varsinkin korkeissa "ateljee"-tyyppisissä asunnoissa allergeenipöly nousee imuroitaessa ilmaan ja on mitattavissa laskeutuneessa pölyssä vielä pitkän ajan kuluttua. Samasta syystä suurissa halleissa pidettyjen eläinnäyttelyiden jälkeen allergeenipitoisuudet voivat olla kauan suurentuneita. Rodusta riippumatonta allergeenisuutta osoittaa korkea koira-allergeenipitoisuus (36 860 ng/g) asunnossa, jossa oli "hypoallergeeniseksi" mainostettu vehnäterrieri.

Eläimen satunnainenkin käynti asunnossa nosti allergeenipitoisuutta kymmen- jopa tuhatkertaiseksi (koira 5 960-39 295 ng/g, kissa 15 830 ng/g) eli samalle tasolle kuin pitoisuudet eläinperheissä. Pitoisuus oli suurentunut ainakin pari kuukautta eläimen vierailun jälkeen (koira 1 507 ng/g). Eläimen omistajan vierailu lisäsi satunnaisesti allergeenipitoisuutta (koira 9 461 ng/g, kissa 3 020 ng/g). Allergeenipitoisuus voi siten suurentua huomattavasti ilman, että eläin käy asunnossa. Syynä voi olla eläimen omistajan päivittäinen vierailu tai naapurin kissan odottamaton "vierailu" esimerkiksi avoimen takaoven kautta (10 000 ng/g). Viimeksi mainitussa tapauksessa potilas oli saanut sienitaudin, jonka välittäjäksi ihotautilääkäri epäili kissaa. Suuri koira-allergeenipitoisuus (9 461 ng/g) mitattiin asunnossa, jossa mummo hoiti parivuotiasta astmalasta. Mummolla oli koira. Myös asukkaan oma vierailu eläinperheessä voi suurentaa asunnon allergeenipitoisuutta (koira 2 849 ng/g). Joskus suurentuneen allergeenipitoisuuden ainoa selitys oli työtoverilla oleva eläin (koira 1 034 ng/g).

Allergeenipitoisuudet olivat aina pieniä, kun suoraa tai epäsuoraa kosketusta eläimiin ei ollut osoitettavissa. Koska epäsuoran kosketuksen johdosta huonepölyn eläinallergeenipitoisuudet voivat olla suuria, on allergeenimittauksia suositettu tehtäväksi epäselvissä astmatapauksissa sekä ympärivuotisen nuhan selvittelyssä (11).

Pölyn allergeenipitoisuuksissa ei ollut merkitseviä eroja (p > 0,05), kun tulokset jaettiin sen mukaan, oliko perheessä eläinallergiaa vai ei (taulukko 4). Koira-allergeenin keskimääräinen pitoisuus oli kuitenkin pienempi allergia- kuin ei-allergiaperheissä: 275 ng/g vs. 812 ng/g. Myös kissa-allergeenin vaihteluväli oli selvästi kapeampi allergia- kuin ei-allergiaperheissä: 11-3 020 ng/g vs. 15-1 072 000 ng/g. Saksalaisessa tutkimuksessa on osoitettu, että kolmen ensimmäisen elinvuoden aikana yllättävänkin pieni ero sisäilman kissa-allergeenipitoisuudessa (64 ng/g vs. 150 ng/g) voi lisätä allergiariskiä (12).

Myös pieniä allergeenipitoisuuksia mitattiin. Kissa-allergeenipitoisuudet olivat pieniä asunnossa, jonka edellisillä asukkailla oli ollut kissa (65-77 ng/g) ja asunnossa, jossa hoitolapsella on kissa (34-66 ng/g).

Ilmanpuhdistajan vaikutus sisäilman eläinallergeenipitoisuuteen ei ollut merkittävä, koska suuria pitoisuuksia (kissa 360 700 ng/g, koira 4 295 ng/g) oli osoitettavissa pölynäytteissä, vaikka asunnossa käytettiin ilmanpuhdistajaa.

Kerrostalossa samassa rapussa asuva koira ei yleensä lisännyt samassa rappukäytävässä olevan asunnon allergeenipitoisuutta (koira 609 ng/g). Siihen vaadittiin eläimen tai eläimen omistajan käynti asunnossa tai asukkaan oma vierailu eläinperheessä. Sen sijaan kerrostalossa liikkuva kissa voi suurentaa allergeenipitoisuuksia (952-1 366 ng/g). Suuria kissa-allergeenipitoisuuksia mitattiin muutamissa vuodepöly- ja plyysimattonäytteissä (760, 2 940, 10 000 ng/g) ilman varmistusta suorasta tai epäsuorasta kontaktista eläimeen. Selityksenä voi olla vanha, jo unohdettu kontakti eläimiin tai eläimen omistajaan. Joskus allergeenia löytyi "sukulaisilta" saadusta vanhasta patjasta. Tämän perusteella allergikon tulee harkita vanhojen patjojen ja huonekalujen hankintaa tai ainakin kysyä niiden aikaisemmasta käytöstä.

Aina ei ollut tietoa asunnon edellisten asukkaiden mahdollisista eläinkontakteista. Eräs asukas oireili uudessa asunnossa, jossa oli suurentunut pölyn kissa-allergeenipitoisuus (2 940 ng/g). Edellisten asukkaiden mahdollisista eläimistä ei ollut tietoa, mutta perheellä itsellään oli kolme vuotta aikaisemmin ollut useita kissoja. Koira-allergeenit kulkeutuvat lähinnä vaatteiden mukana, kun taas kissa-allergeeni leviää vaatteiden ja hiusten lisäksi myös ilmassa pölyn mukana. Samojen asuntojen makuuhuoneesta ja olohuoneesta otettu pöly sisälsi yhtä paljon kissa-allergeenia: 102 ng/g (11- 1 072 000 ng/g) vs. 134 ng/g (12-420 250 ng/g), n = 31, p > 0,05. Sitä vastoin koira-allergeenipitoisuudet olivat suurempia olohuoneessa: 652 ng/g (11-988 000 ng/g) vs. 1 167 ng/g (70-1 630 650 ng/g), n = 32, p < 0,05. Vaatteiden osuus koira-allergeenien kuljettajana voi selittyä monella tavalla. Allergeeneilla voi olla erilaiset ominaisuudet sitoutua tekstiileihin tai vaatteissa on vähemmän kissa-allergeeneja. Kissa on usein koiraa itsenäisempi eläin eikä välttämättä hakeudu välittömään kosketukseen ihmisten kanssa. Tiedetään myös, että kissa-allergeenit pysyvät kauan ilmassa ja voivat siten levitä laajallekin alueelle. Suurentuneita kissa-allergeenipitoisuuksia on mitattu mm. verhoista ja vaatteista (13,14). Siksi ilmanäyte voisi kuvata paremmin sisäilman kissa-allergeenipitoisuutta kuin laskeutunut pöly (15). Tähän rutiinimenetelmien herkkyys ei kuitenkaan riitä.

Muut sisäilmatutkimukset

Aiemmissa tutkimuksissa on osoitettu kymmenkertainen ero koira-allergeenipitoisuudessa (359 ng/g vs. 3 311 ng/g) huoneessa, joka oli jaettu väliseinällä kaksi viikkoa ennen pölynäytteen ottoa (16). Ruotsalaisessa tutkimuksessa mitattiin suuria eläinallergeenipitoisuuksia sekä kouluissa että päiväkodeissa, joissa keskimääräiset koira-allergeenipitoisuudet olivat 4 265 ja 3 940 ng/g sekä kissa-allergeenipitoisuudet 1 633 ja 972 ng/g (13). Sisäilman eläinallergeenipitoisuudet lisääntyvät huomattavasti eläinnäyttelyiden jälkeen. Kissanäyttelyn jälkeen pitoisuus voi olla yli 500-kertainen (12 ng/g vs. 6 130 ng/g) (Helenius ym, julkaisematon havainto) ja koiranäyttelyn jälkeen yli 2 000-kertainen (27 ng/g vs. 65 000 ng/g) (Mussalo-Rauhamaa ym, julkaisematon havainto). Tämä tulisi ottaa huomioon varsinkin urheiluhalleissa, koska huomattava osa huippu-urheilijoista on astmaatikkoja (17).

Lemmikkieläinten kuljettaminen julkisissa liikennevälineissä lisää varsinkin kangaspäällysteisten istuinten allergeenipitoisuutta (18). Helsingin alueella vain noin 0,13 % matkustajista kuljettaa mukanaan lemmikkiä, mutta noin 15 % matkustajista ilmoittaa kärsivänsä niistä johtuvista oireista liikennevälineissä. Helsingin metron ns. allergiavaunuissa ei saa kuljettaa eläimiä. Vaunujen koira-allergeenin pitoisuus on noin kuudesosa vaunuista, joissa eläinten kuljetus on sallittu. Allergeenipitoisuus ei pienene pelkällä päivittäisellä lattian pesulla, vaan vaatii istuimien korkeapainepesun.

Pölypunkkiallergeenipitoisuudet pieniä

Iho- ja Allergiasairaalan tutkimuksessa mitattavia määriä (yli 20 ng/g) punkkiallergeenia (Der p 1 tai Der f 1) oli osoitettavissa 38/65 (58 %) talouksista. Der p oli positiivinen yli puolella 36/65 (55 %) ja Der f 17 %:lla (11/65). Allergeenipitoisuudet olivat kuitenkin yleensä pieniä (taulukko 1). Kaikkien pölynäytteiden keskimääräinen (mediaani) Der p 1 -pitoisuus oli alle 20 ng/g (vaihteluväli < 20- 365 859 ng/g; n = 101). Samoin keskimääräinen Der f 1 -pitoisuus oli alle 20 ng/g (< 20-15 220 ng/g; n = 99). Der p 1 -tuloksista 60 (59 %) ja Der f 1-tuloksista 85 (86 %) oli alle menetelmän osoitusrajan. Vain viisi näytettä (5 %) oli positiivisia gauaniinin osoitustestissä (Acarex). Kymmenessä näytteessä Der f 1 -pitoisuus oli suurempi kuin Der p 1 -pitoisuus: 569 ng/g (29-15 229 ng/g) vs. 44 ng/g (< 20-669 ng/g), p < 0,01. Tulokset osoittavat, että yhden punkkilajin allergeenin mittaus voi antaa harhaanjohtavan tuloksen.

Suurentunut pölypunkkiallergeenipitoisuus (Der p 1, 336 ng/g) mitattiin asunnossa, jonka omistajalle oli puhjennut punkkiallergia ulkomailla oleskelun aikana. Vain neljässä taloudessa (6 %) punkkiallergeenipitoisuus oli yli 2 000 ng/g ja näistä kolmessa vielä yli 10 000 ng/g. Kolmessa taloudessa oli punkkiallergiaa ja yhdessä muu allergia. Varsinkin vanhat kangaspäällysteiset huonekalut, plyysimatot ja eläintaljat voivat olla "punkkipesiä". Kirjallisuudessa esitetty herkistymisraja (punkkiallergeeni yli 2 000 ng/g) vastaa yli 100 punkkia/g. Allergiaoireita - jopa astmaa - voi esiintyä, kun pitoisuus on 10 000 ng/g, joka vastaa yli 500 punkkia/g. Punkkien määrään vaikuttavat monet tekijät, kuten lämpötila, kosteus ja ravinnonsaanti. Suomalainen sisäilma on yleensä kuivaa ja kylmää verrattuna Keski-Eurooppaan, jossa punkit ja punkkiallergia ovat yleisiä. Punkkiallergeenipitoisuudet vaihtelevat huomattavasti myös eri puolilla maapalloa. Esimerkiksi keskimääräinen Der p 1 -taso Norjassa on samaa luokkaa kuin Suomessa (alle 20 ng/g), mutta Koreassa 1 000 000 ng/g.

Lehmäallergeeni löytyy makuuhuoneestakin

Lehmän epiteeliallergeenin pitoisuudet eteläsuomalaisissa huonepölyissä ovat pieniä (me- diaani alle 50 ng/g) (3). Suuri osa (84 %) tuloksista on alle 50 ng/g, 13 % välillä 50-1000 ng/g. Vain kahdessa näytteessä (3 %) allergeenipitoisuus oli selvästi suuri - yli 20 000 ng/g. Molemmat näytteet olivat vuodepölyä ja kerätty maalaistaloista, joissa emäntä kärsi yöllisistä nuha- ja hengitystieoireista. Tulos vahvistaa suihkun ja vaatteiden vaihdon tärkeyttä navettatyön jälkeen. Saksalaisen tutkimuksen mukaan atoopikot herkistyvät, kun pölyssä on 1 000-20 000 ng/g lehmäallergeenia ja ei-atoopikot, kun pitoisuus on 25 000-50 000 ng/g (19). Muiden eläinallergeenien pitoisuuksia ei sisäilmassa ole laajemmin tutkittu, mutta lemmikkieläimen pito (hiiri, rotta, marsu, hamsteri, kani) todennäköisesti suurentaa sisäilman allergeenitasoa. Pitoisuudet voivat suurentua myös harrastusten - kuten ratsastuksen - kautta.

Ruokaproteiineja sisäilmassa

Suomalaisen kotipölyn lehmänmaitoproteiinipitoisuudet (beetaLG, mediaani 8 000 ng/g) ovat yllättävän suuria (3). Tuloksista 86 % oli yli 1 000 ng/g ja 78 % vielä yli 2 000 ng/g. Allergeenin alkuperä on kuitenkin epäselvä. Yksi syy voi olla suomalaisille tyypillinen runsas maidon ja maitotuotteiden käyttö. Toisaalta suuri pitoisuus on mitattu myös asunnossa, jossa maitotuotteita ei yliherkkyyden vuoksi juuri käytetä, mutta jossa tiedetään olevan kaseiinipitoisia tasoiteaineita (Mäkinen-Kiljunen, julkaisematon havainto). Kaseiinia ja naudan teurasjätettä on varsinkin ennen vuotta 1995 valmistetuissa seinien ja lattioiden tasoiteaineissa (1). Maitoproteiini (beetaLG) oli osoitettavissa kahdessa tutkitusta yhdeksästä tasoiteainenäytteestä (Mäkinen-Kiljunen, julkaisematon havainto). Lisäksi yhdestä lattiatasoitteesta voitiin osoittaa kaseiini- ja heraproteiineja spesifeillä vasta-aineilla (20). Hollantilaisessa tutkimuksessa huonepölyn maitoproteiinipitoisuudet olivat pieniä (21). Yhdessätoista näytteessä pitoisuudet vaihtelivat välillä < 16-71 ng/g. Tasoero voi johtua eroista määritysmenetelmissä, maitotuotteiden käytössä tai tasoiteaineiden koostumuksessa. Samat tutkijat osoittivat huonepölyssä myös kananmuna-allergeeneja. Sisäilman ruoka-allergeenien merkitystä altistumisen ja oireiden kannalta ei ole tutkittu.

Sisäilman kasviallergeenit

Osa sisäilman proteiiniallergeeneista on peräisin kasveista. Varsinkin siitepölykauden aikana, mutta myös sen ulkopuolella, sisäilman allergeenipitoisuus voi suurentua. Koivu ja leppä kukkivat keväällä ja alkukesällä, timotei keskikesällä ja pujo loppukesällä. Sisäilman siitepölypitoisuuden vaihtelua ei ole Suomessa juuri tutkittu. Norjalaisessa tutkimuksessa koulusta otetuissa pölynäytteissä siitepölyallergeenipitoisuus oli yleensä pieni (22). Ainoastaan koivumetsän lähellä pitoisuus oli muuta tasoa suurempi.

Huonepölyssä on osoitettu viherkasveista peräisin olevia allergeeneja (23). Varsinkin limoviikuna (Ficus benjamina) on osoittautunut tärkeäksi sisäilma-allergeeniksi (24). Limoviikuna-allerginen voi saada oireita julkisissa tiloissa, joissa käytetään paljon koristekasveja. Limoviikunan lisäksi muutkin viherkasvit voivat aiheuttaa allergiaoireita, mutta kasvien allergeenipitoisuutta ei pölyssä ole juuri mitattu.

Muita sisäilman altisteita

Ammatissa altistuminen riippuu työpaikalla käytetyistä aineista ja suojauksen tehokkuudesta. Varsinkin kevyet, jauhemaiset aineet leviävät laajalle alueelle ilman asianmukaista eristystä ja ilmanvaihtoa, mikä voi johtaa herkistymiseen ja allergiaoireisiin. Astma ja nuha on kuvattu työntekijällä, joka sekoitti ja pakkasi jauhemaisia, kasviperäisiä hiusvärejä (25). Leikkaussalien ja laboratorioiden ilmasta on mitattu suuria luonnonkumiallergeenipitoisuuksia (26,27). Pitoisuudet olivat 10-1 000-kertaa suurempia, kun käytössä oli korkea-allergeenisia ja maissitärkkelyksellä puuteroituja luonnonkumikäsineitä verrattuna puuterittomiin käsineisiin. Sisäilman suuri allergeenipitoisuus aiheutti luonnonkumiallergisille ylähengitystieoireita ja jopa anafylaksiaa.

YHTEENVETO

Varsinkin eläinallergeenien välttäminen on vaikeaa, koska allergeenit kulkeutuvat vaatteiden ja hiusten mukana. Allergeenipitoisuudet ovat kuitenkin pieniä, mikäli eläimiin ei ole suoraa eikä epäsuoraa kosketusta. Kun eläin on asunnossa, ovat pitoisuudet noin satakertaisia. Suuria pitoisuuksia löytyy myös asunnoista ilman eläimiäkin. Taustalla voi olla satunnainen eläimen tai eläimen omistajan vierailu tai oma vierailu lemmikkieläinperheen luona. Sisäilman allergeenimittaukset voivat tuoda selvennystä allergikon ympärivuotiseen tai muuten epäselvään oireiluun. Pölypunkkiallergeenipitoisuudet ovat Suomessa yleensä pieniä, mutta voivat joskus suureta herkistävälle tasolle asti. Vaikka sisäilman kasviallergeenien merkitys on vielä epäselvä, on eräiden viherkasvien osoitettu johtavan herkistymiseen ja allergiaoireisiin. Vaikka suuret allergeenimäärät lisäävät allergiaoireita, hyperreaktiivisuutta ja hengitystieinfektioita, ne eivät näytä selittävän allergian yleistä lisääntymistä (28). Sisäilmaongelmien selvittelyssä pölyanalyyseilla on tärkeä merkitys. Tulosten oikeaa tulkintaa voidaan parantaa kotikäyntien avulla.

KIRJALLISUUTTA