Alkuperäis­tutkimus Suom Lääkäril 2017; 77 : e www.laakarilehti.fi/e (Julkaistu 6.10.2017)

Suomalaisella lääkärillä on auttajan identiteetti

Lähtökohdat Selvitimme lääkärien ammatti-identiteettiä ja siinä ilmeneviä eroja sukupuolen, iän ja ­työskentelysektorin mukaan.

Menetelmät Tutkimusaineistona oli Lääkäri 2013 -tutkimus, jonka perusjoukkona olivat Suomessa asuvat alle 70-vuotiaat lääkärit (n = 21 501). Otokseen valittiin parittomina päivinä syntyneet (n = 10 600). Kyselyyn vastasi 5 350 lääkäriä (51 %). Ammatti-identiteettiä selvitettiin 25 vastausvaihtoehdolla.

Tulokset Lääkärit kokivat itsensä etenkin auttajiksi (76 %). Yleisiä identiteettejä olivat myös työryhmän jäsen, terveys­asiantuntija ja kuuntelija. Suurin ero naisten ja miesten välillä oli terveyskasvattajan identiteetissä. Lääkkeiden määrääjän identiteetti oli nuoremmilla yleisempi kuin vanhemmilla. Kuuntelijaksi koki itsensä 84 % terveys­keskuslääkäreistä ja 57 % sairaalalääkäreistä.

Päätelmät Auttajan ja terveysasiantuntijan identiteetit vastaavat perinteistä kuvaa lääkäristä. ­Työskentelysektori vaikutti identiteettiin enemmän kuin sukupuoli tai ikäryhmä. Työympäristön muuttuessa identiteettejä voi syntyä lisää.

Pyry MattilaHarri HyppöläMarkku SumanenHannu HalilaTeppo HeikkiläJukka VänskäSami HeistaroElise KosunenSantero KujalaKari Mattila
Miten hyvin seuraavat lääkärin työtä kuvaavat ilmaisut vastaavat Sinua lääkärinä? Kaikkien kyselyyn vastanneiden lääkärien (n = 5 350) vastausten jakauma.
Miten hyvin seuraavat lääkärin työtä kuvaavat ilmaisut vastaavat Sinua lääkärinä?

Niiden nuorempien (v. 2002–2013 valmistuneet) ja vanhempien (v. 1970–2001 valmistuneet) lääkärien osuudet (%), joiden mielestä ilmaisu vastaa heitä erittäin tai melko hyvin, sekä ryhmien väliset erot.

Tulokset pyöristetty selkeyden vuoksi kokonaisluvuiksi ennen erotuksen laskemista

Lääkäri joutuu toimimaan työssään monissa rooleissa. Ne riippuvat työtehtävästä ja lääkärin persoonallisuudesta. Muuttuvat roolit vaikuttavat lääkärin kokemukseen omasta ammatti-identiteetistään. Se muodostuu opiskeluaikana ja kehittyy koko uran ajan (1).

Identiteetti on monitulkintainen käsite, jonka määritelmä vaihtelee tieteenaloittain. Sosiaalitieteiden määritelmän mukaan identiteetti koostuu yksilön subjektiivisista ominaisuuksista, mielikuvista, uskomuksista ja odotuksista, jotka yhdessä muodostavat yksilön oman identiteetin. Se voidaan jakaa erillisiin ulottuvuuksiin, joita ovat mm. henkilökohtainen identiteetti, sukupuoli-, kulttuuri- ja ammatti-identiteetti. Ammatti-identiteetti rakentuu yksilön työssään sisäistämistä käyttäytymisen normeista, uskomuksista, kokemuksista ja pyrkimyksistä (2).

Lääkärin ammatti luetaan erityispiirteidensä vuoksi professioammatteihin. Lääkäreitä yhdistää yhteinen arvopohja sekä koulutukseen perustuvat, yhteiskunnallisesti merkittävät ammatilliset erityistiedot ja -taidot.

Terveyskeskuslääkäreistä koki itsensä kuuntelijaksi 84 %.

Professiolla on yhteiskunnassa merkittäviä oikeuksia, ja se pyrkii valvomaan jäsentensä toiminnan asianmukaisuutta (3). Ammatti-identiteetti ei ole staattinen tila vaan jatkuva prosessi (2). Lääkärien ammatti-identiteetti syntyy vuorovaikutuksesta potilaiden, opettajien, kollegojen ja työnantajien kanssa.

Tärkeimpiä tekijöitä identiteetin rakentumisessa ovat roolimallit, mentorit ja henkilökohtaiset kokemukset (1). Ammatti-identiteetti vaikuttaa lääkärin jokapäiväiseen työskentelyyn ja näkemykseen työn merkityksellisyydestä (4). Ammattikunta työskentelee useissa eri työtehtävissä ja erikoisaloilla. Koettu ammatillinen identiteetti voi olla erilainen esimerkiksi perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa (5).

Lääkäriprofession erityisasema perustuu yksilön ja yhteiskunnan väliseen luottamukseen. Yhteiskunta edellyttää ammattikunnan tuottavan yksilölle laadukkaan ja asiantuntevan terveydenhuollon vastineena profession itsemääräämisoikeudesta.

Ammattikunnan arvostus näkyy myös kyselytutkimuksissa. Suomalaisten vastaajien mielestä arvostetuimpien ammattien kymmenen kärjestä kuusi oli eri erikoisalojen lääkäreitä (6). Arvostus luo lääkärikunnalle ulkoisia odotuksia siitä, minkälaisia ominaisuuksia lääkäreillä haluttaisiin olevan. Niitä ovat mm. altruismi, potilaiden kuunteleminen ja kunnioittaminen, avun tarjoaminen, terveysvalistus ja -asiantuntijuus, ammattitaitoisuus sekä ammattiryhmien välinen yhteistyö (3,7).

Lääkärien rooleja ja identiteettejä on tutkittu verrattain vähän (2,8,9,10,11,15). Kansallisissa identiteettitutkimuksissa ovat korostuneet suomalaisten lääkärien terveysasiantuntijan ja auttajan roolit. Lääketieteen opiskelijoilta on selvitetty asenteita sekä käsityksiä omasta ammatti-identiteetistä ja ammatillisesta suuntautumisesta. Kansainvälisissä tutkimuksissa on selvitetty lääkärien uskomuksia ja kokemuksia ammattikunnan autonomiasta, itsesäätelystä, työhön omistautumisesta ja vapaa-ajasta.

Lääkäri-identiteetin syntymiseen ja vahvistamiseen on kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota 20 viime vuoden aikana (4,12,13). Yhteiskunnalliset muutokset ovat heijastuneet länsimaiseen työskentelykulttuuriin: vapaa-ajan merkitys on suurentunut ja etenkin nuorten halu menestyä muillakin elämänalueilla on yleistynyt. Tämä on vähentänyt tarvetta muodostaa vahvaa lääkärin identiteettiä, joka ulottuu myös työpaikan ulkopuolelle (14,15). Suomessa keskustelu lääkärien identiteetistä ja sen muutoksista onkin usein painottunut suurten muutosten aikaan yhteiskunnassa tai korkeakoulutuksessa (16).

Tässä tutkimuksessa selvitettiin suomalaisten lääkärien ammatti-identiteettiä ja siinä ilmeneviä eroja lääkärien sukupuolen, iän ja työskentelysektorin mukaan.

Aineisto ja menetelmät

Poikkileikkaustutkimuksen aineisto on osa laajempaa Lääkäri 2013 -tutkimusta (5), joka on jatkoa v. 1988 alkaneelle ja viiden vuoden välein toistetulle kyselysarjalle. Tutkimuksemme perusjoukon muodostivat alle 70-vuotiaat Suomessa asuvat laillistetut lääkärit (n = 21 501). Otoksen poiminnassa ja perusjoukon määrittelyssä käytettiin Suomen Lääkäriliiton rekisteriä.

Perusjoukosta poimittiin 50 %:n satunnaisotos valitsemalla parittomina päivinä syntyneet lääkärit (n = 10 600). Tiedot kerättiin sähköisellä lomakkeella ja lomakekyselyllä postitse. Tutkimukseen vastasi 5 350 lääkäriä. Vastausosuus oli 51 %.

Tutkittavat jaettiin vertailukelpoisiin ryhmiin valmistumisvuoden mukaan. Nuoremman ryhmän muodostivat v. 2002–13 valmistuneet lääkärit ja vanhemman ryhmän v. 1970–2001 valmistuneet lääkärit. Nuoremman ryhmän vastausosuus oli 42 % (n = 1 504) ja vanhemman 55 % (n = 3 846).

Naisten vastausosuus oli 53 % ja miesten 46 %. Suurin vastausosuus oli 65-vuotiaiden ja sitä vanhempien ryhmässä (62 %), ja pienin 35–44-vuotiailla (43 %). Erikoislääkärit vastasivat kyselyyn aktiivisemmin (55 %) kuin erikoistumattomat (43 %). Tutkimusaineisto ja perusjoukko vastasivat jakaumiltaan riittävästi toisiaan, joten tulokset voitiin yleistää koskemaan kaikkia Suomessa asuvia lääkäreitä (17).

Tutkittavien ammatti-identiteettiä selvitettiin kysymyksellä "Miten hyvin seuraavat lääkärin työtä kuvaavat ilmaisut vastaavat Sinua lääkärinä?". Lomakkeessa oli 25 eri ilmaisua. Vastausvaihtoehdot olivat "erittäin hyvin", "melko hyvin", "vaikea sanoa", "melko huonosti" ja "erittäin huonosti". Tutkimuksen kysymyksenasettelu oli: "Miten hyvin seuraavat…", jolloin lääkärin identiteettiä hyvin kuvaavat vastaukset yhdistettiin yhteen luokkaan vastakohdaksi huonosti kuvaaville ja vastauksille, joissa lääkäri ei ottanut kantaa. Muodostetut kolme luokkaa olivat: "erittäin hyvin ja melko hyvin", "vaikea sanoa" sekä "melko huonosti ja erittäin huonosti".

Kuhunkin ilmaisuun vastanneista laskettiin frekvenssijakaumat, ristiintaulukointi ja prosenttiosuudet. Tilastollista merkitsevyyttä testattiin Khiin neliö -testillä. Analyysit tehtiin IBM SPSS Statistics -ohjelman versiolla 21.

Tulokset

Lääkärien identiteettiä kuvasi parhaiten termi auttaja, jonka 76 % lääkäreistä arvioi vastaavan erittäin tai melko hyvin itseään lääkärinä (kuvio 1). Seuraavaksi suosituimmat olivat työryhmän jäsen (74 %), terveysasiantuntija (71 %) ja kuuntelija (70 %). Heikoimmin identiteettiä kuvasivat shamaani (3 %) ja leipäpappi (4 %).

Sukupuolten välinen ero oli suurin terveyskasvattajan, lohduttajan sekä lääkkeiden määrääjän identiteetissä. Naisista 57 % ilmoitti termin terveyskasvattaja kuvaavan itseään lääkärinä erittäin tai melko hyvin, miehistä 35 %. Naiset kokivat itsensä myös lohduttajiksi ja lääkkeen määrääjiksi useammin kuin miehet. Erot olivat tilastollisesti merkitseviä (liite 1, www.laakarilehti.fi > Sisällysluettelot > SLL 40/2017).

Nuoremmat lääkärit kokivat itsensä lääkkeiden määrääjiksi, todistusten kirjoittajiksi ja priorisoijiksi useammin kuin vanhemmat. Nuoremmista 63 % katsoi termin lääkkeiden määrääjä kuvaavan erittäin tai melko hyvin identiteettiään lääkärinä. Vanhemmista lääkäreistä näin vastasi 40 %. He kokivat itsensä tukipilareiksi, johtajiksi ja yrittäjiksi useammin kuin nuoremmat (taulukko 1).

Terveyskeskuksissa työskentelevät lääkärit kokivat itsensä perhelääkäreiksi, terveyskasvattajiksi ja todistusten kirjoittajiksi selvästi useammin kuin sairaalassa työskentelevät. Terveyskeskuslääkäreistä koki itsensä kuuntelijaksi 84 %, kun taas sairaalassa työskentelevistä lääkäreistä näin vastasi 57 %. Erot olivat tilastollisesti merkitseviä (liite 2, www.laakarilehti.fi > Sisällysluettelot > SLL 40/2017).

Pohdinta

Lääkärit kokevat itsensä ensisijaisesti auttajiksi. Tulos sopii tyypilliseen kuvaan lääkärin työstä, jossa potilaan auttaminen on yksi profession velvollisuuksista. Auttaminen mainitaan myös lääkärin eettisissä ohjeissa (18).

Motiivit ammatin taustalla ovat usein humaaneja, ja kiinnostus ihmiseen on tärkein yksittäinen tekijä ammatin valinnassa (19). Kiinnostus ihmiseen ja auttajan rooli työssä edustavat ammatin inhimillistä puolta.

Yli kaksi kolmasosaa vastaajista koki ilmauksen terveysasiantuntija kuvaavan itseään lääkärinä hyvin. Tämä vastaa perinteistä lääkärin identiteettiä. Juuri kukaan ei kokenut omakseen vanhaa shamaani-ilmausta, mikä on ymmärrettävää sanan negatiivisen kaiun ja näyttöön perustuvan lääketieteen takia.

Yksi kymmenestä ei kokenut olevansa auttaja tai terveysasiantuntija. Tämä voi osittain johtua lääkärien työllistymisestä laajalti eri asiantuntijatehtäviin, jolloin työnkuva ei ole enää perinteisen vastaanottotyön mukainen (20).

Identiteettiä selvitettiin valmiilla vastausvaihtoehtoilla, joita ei selitetty tarkemmin. Siten kukin vastaaja tulkitsi niitä omista lähtökohdistaan. Avoimella kysymyksellä esiin tulisi todennäköisesti muitakin ilmaisuja. Tutkimussarjan kysymyslista on pysynyt samana vuodesta 1988, joten termit eivät välttämättä vastaa nykylääkärin identiteettiä tarpeeksi hyvin. Nykyistä identiteettiä vastaavia ilmaisuja voisivat olla mm. etälääkäri, tulkitsija, digiparantaja tai konsultti.

Sekoittavia tekijöitä saattavat olla myös normaalista poikkeavat työtehtävät mm. sairaalapalveluja suorittaessa sekä naisvastaajien ja vanhempien lääkärien yliedustus. Tulosten voidaan kuitenkin arvioida edustavan tutkimuksen perusjoukkoa eli suomalaisia lääkäreitä.

Lääkärit työskentelevät monien erikoisalojen ja ammattiryhmien kanssa, joten kokemus työryhmän jäsenyydestä on tärkeää hyvän yhteistyön ja potilaiden hoidon kannalta. Itseään kuvaili johtajaksi silti vain vajaa kolmasosa tutkittavista. Löydös voi kertoa siitä, että lääkärit tuntevat työskentelevänsä ennemmin työryhmän tasavertaisena jäsenenä kuin johtajana.

Lue myös

Ilmaisut terveyskasvattaja, lohduttaja sekä lääkkeiden määrääjä toivat esiin selvimmät erot naisten ja miesten ammatti-identiteetissä. Vain noin joka kolmas mies koki ilmaisun terveyskasvattaja kuvaavan itseään lääkärinä. Erot selittyvät osittain naisten ja miesten erilaisesta jakautumisesta erikoisaloille sekä perusterveydenhuoltoon ja erikoissairaanhoitoon. Naisista työskentelee perusterveydenhuollossa suurempi osa kuin miehistä, kun taas miehet työskentelevät erikoissairaanhoidossa operatiivisilla aloilla ja sisätaudeilla yleisemmin kuin naiset (20).

Kaikkea sukupuolten välistä eroa erikoisalat eivät selitä, vaikka todistusten kirjoittaminen, sosiaalisten ongelmien käsittely ja terveyskasvatus voidaan nähdä jossain määrin juuri terveyskeskuslääkärin työnä. Terveyskasvatus on lääkärin perustehtävä erikoisalasta riippumatta.

Vanhemmat lääkärit kokivat itsensä johtajiksi ja yrittäjiksi yleisemmin kuin nuoremmat. Ryhmien eroja selittää se, että vanhemmat lääkärit työskentelevät yleisemmin johtotehtävissä ja yksityissektorilla (20). Monet lääkärit työskentelevät tiimeissä, yleensä tiimin johtajana. Myös kokemus ja ammattitaito voivat vahvistaa tunnetta johtajan identiteetistä.

Nuoret lääkärit kokivat olevansa lääkkeiden määrääjiä, todistusten kirjoittajia ja liukuhihnatyöntekijöitä useammin kuin vanhempi ryhmä. Ikäryhmien erot olivat selvät sekä terveyskeskuksessa että sairaalassa.

Johtavassa asemassa olevien lääkärien hallinnolliset tehtävät voivat vähentää lääkärin perustyötä, kuten lääkkeiden määräämistä ja todistusten kirjoittamista. Nuoret lääkärit saattavat mieltää perustyön enemmän toimimiseksi resepti- ja todistusautomaattina, joka vie aikaa diagnostiikalta ja hoidolta. Joka lääkärisukupolvella on omat ihanteensa ja asenteensa, jotka heijastavat koko yhteiskunnan asenne- ja arvomuutoksia (16).

Terveyskeskus- ja sairaalalääkärien erot olivat osaksi samoja kuin sukupuolten väliset erot. Huomionarvoista on, että työskentelysektori vaikutti identiteettiin enemmän kuin sukupuoli tai ikäryhmä. Terveyskeskuslääkärit käyttivät enemmän sekä positiivisia että negatiivisia ilmaisuja kuin sairaalalääkärit. Perhelääkäri voi yhä kuvastaa etenkin pienten paikkakuntien terveyskeskuslääkärien identiteettiä, sillä lääkäri saattaa hoitaa koko perheen terveysasioita. Terveyskeskus- ja sairaalalääkärien erilaiset kokemukset kuuntelijoina heijastanevat potilaskontaktien eroja.

Työtehtävä määrittelee lääkärin identiteettiä hyvin paljon, mutta työskentelypaikan vaikutuksesta ei voi tehdä suoria johtopäätöksiä. On todennäköistä, että ammatti-identiteetiltään ja persoonaltaan erilaiset lääkärit hakeutuvat itselleen parhaiten sopiville erikoisaloille jo uran alkuvaiheessa.

Tuloksemme ovat yhteneviä aihetta käsittelevien aiempien tutkimusten kanssa (8,10, 11). Terveysasiantuntijan ja auttajan roolit ovat yhä vahvin osa suomalaisten lääkärien identiteettiä.

Terveysteknologian kehitys, sosiaali- ja terveyspoliittiset uudistukset, sähköiset potilastietojärjestelmät ja helposti saatavilla oleva terveystieto ovat muuttaneet ja muuttavat lääkärin ammattia ja potilas-lääkärisuhdetta (21,22). Työnkuvan muutokset heijastuvat ammattikunnan identiteettiin. On tärkeää, että lääkäreillä olisi valmiutta mukautua näiden uusien vaatimusten mukaisesti.

Identiteettejä voi muodostua lisää toimintaympäristön muuttuessa. On esitetty, että potilaan kasvava ja aktiivinen rooli terveytensä hoidossa on osa lääkärin ammatin muutosprosessia (23). Ryhmätyöskentely sekä asiantuntija- ja konsulttityö todennäköisesti yleistyvät entisestään. Perinteinen jaottelu terveyskeskukseen ja sairaalaan voi muuttua. Uusia identiteettejä saattavat olla esimerkiksi data-analyytikko, joka yhdistää potilastietoa riskien arvioinnissa ja resurssien kohdentamisessa, tai valmentaja, jonka työssä korostuu potilaan ja yhteisön osallistaminen oman terveyden hoidossa.

Lääkärin ideaalista identiteettiä ei voi määritellä, koska eri tehtävissä tarvitaan erilaisia lääkäreitä ja identiteettejä. On kuitenkin arvokasta, että lääkärit kokevat ensisijaiseksi identiteetiksi auttajan roolin. Se todennäköisesti säilyy tulevaisuuden muutoksista huolimatta.

TÄSTÄ ASIASTA TIEDETTIIN

Lääkärien ammatti-identiteetti ei ole staattinen tila vaan jatkuvassa muutoksessa.

Tärkeimpiä tekijöitä identiteetin rakentumisessa ovat roolimallit, mentorit ja omat kokemukset.

Ammatti-identiteettiä on tutkittu verrattain vähän kansallisesti ja kansainvälisesti.

TÄMÄ TUTKIMUS OPETTI

Suomalaiset lääkärit kokevat itsensä ensisijaisesti auttajiksi ja työryhmän jäseniksi.

Identiteettien erot olivat suurimmat työskentelysektorien välillä.

Nuoremmat lääkärit kokivat olevansa lääkkeiden määrääjiä, todistusten kirjoittajia ja liukuhihnatyöntekijöitä useammin kuin vanhemmat lääkärit.

Kirjoittajat

Pyry Mattila
LK
Itä-Suomen yliopisto
Harri Hyppölä
LT, dosentti, hankejohtaja
KYS, hallintokeskus
Markku Sumanen
LT, apulaisprofessori
Tampereen yliopisto, lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta
Hannu Halila
LKT, dosentti, varatoiminnanjohtaja
Suomen Lääkäriliitto
Teppo Heikkilä
LT, ylilääkäri
sosiaali- ja terveysministeriö
Jukka Vänskä
VTM, tutkimuspäällikkö
Suomen Lääkäriliitto
Sami Heistaro
LT, terveydenhuollon erikoislääkäri, koulutuspäällikkö
Suomen Lääkäriliitto
Elise Kosunen
LT, professori, ylilääkäri
Tampereen yliopisto, lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta sekä Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, perusterveydenhuollon yksikkö
Santero Kujala
LL, lääkintöneuvos
Suomen Lääkäriliitto
Kari Mattila
LKT, professori (emeritus)
Tampereen yliopisto, lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta


Sidonnaisuudet

Pyry Mattila, Harri Hyppölä, Markku Sumanen, Hannu Halila, Teppo Heikkilä, Jukka Vänskä, Elise Kosunen, Santero Kujala, Kari Mattila: ei sidonnaisuuksia.

Sami Heistaro: hallituksen jäsen (Lääkärien ammatillisen kehittymisen tuki Pro Medico ry), työsuhde (Suomen Lääkäriliitto, koulutus­päällikkö), luottamustoimi (Terveydenhuoltolääkärit ry:n hallituksen puheenjohtaja, Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen).


Kirjallisuutta
1
Cruess R, Cruess S, Boudreau J, Snell L, Steinert Y. A schematic representation of the professional identity formation and socia­lization of medical students and residents: a guide for medical educators. Academic Medicine 2015;90:718–25.
2
Barbour J, Lammers J. Measuring professional identity: a review of the literature and multilevel confirmatory factor analysis of professional identity constructs. Journal of Professions and Organization 2015;2:38–60.
3
Pasternack A, Pelkonen R, Eskola K, Haahtela T. Lääkäriksi. Kustannus Oy Duodecim 2007.
4
Monrouxe L. Identity, identifi­cation and medical education: why should we care? Med Educ 2010;44:40–9.
5
Sumanen M, Vänskä J, Heikkilä T ym. Lääkäri 2013. Kyselytutkimus vuosina 2002−2011 valmistuneille lääkäreille. Sosiaali- ja terveys­ministeriön raportteja ja muistioita 2015:12.
6
Lappalainen T. Suomen Kuvalehti 2010;20:30–44. https://suomenkuvalehti.fi/digilehti/202010-pdf/36-558
7
Good medical practice. General Medical Council 2013 (siteerattu 28.3.2017). http://www.gmc-uk.org/guidance/good_medical_practice/contents.asp
8
Kumpusalo E, Neittaanmäki L, Mattila K ym. Professional identities of young physicians: a Finnish national survey. Medical Anthropology Quarterly 1994;8:69–77.
9
Ryynänen K. Constructing physician’s professional identity – exploration of students’ critical experiences in medical education. University of Oulu 2001.
10
Kumpusalo E ja Lääkäri 98 -tutkimusryhmä. Lääkärien ammatti-identiteetistä. Suom Lääkäril 2002;57:3395–6.
11
Mattila K, Halila H, Hyppölä H ym. Lääkärit terveyden edistäjinä. Suom Lääkäril 2004;59:805–7.
12
Cruess S, Johnston S, Cruess R. Professionalism for medicine: opportunities and obligations. MJA 2002;177:208–11.
13
Cooke M, Irby D, O’Brien B. Summary of educating physicians: a call for reform of medical school and residency, 2010 (siteerattu 28.3.2017). http://archive.carnegiefoundation.org/pdfs/elibrary/summary_educating_physicians.html
14
Frost H, Regehr G. ”I am a doctor”: negotiating the discourses of standardization and diversity in professional identity construction. Acad Med 2003;88:1570–7.
15
Jones L, Green J. Shifting discourses of professionalism: a case study of general practitioners in United Kingdom. Sociology of Health & Illness 2006;28:927–50.
16
Aalto S. Medisiinarit, ammattiin kasvaminen ja hiljainen tieto. Suomalaisen lääkärikoulutuksen murroksen vuodet 1933–1969. Helsinki 2016.
17
Sumanen M, Heikkilä T, Hyppölä H ym. Lääkäri 2013 – uusinta tutkimustietoa lääkäreistä: lääkärit tyytyväisiä ammatinvalintaansa. Suom Lääkäril 2015;70:2084–9.
18
Suomen Lääkäriliitto. Eettiset ohjeet (siteerattu 28.3.2017). https://www.laakariliitto.fi/edunvalvonta-tyoelama/liiton-ohjeet/eettisen-ohjee/
19
Hyppölä H, Kumpusalo E, Neittaanmäki L ym. Becoming a doctor – was it the wrong career choice? Social Science & Medicine 1998;47:1383–7.
20
Suomen Lääkäriliitto. Lääkärit Suomessa. Tilastotietoja lääkäreistä ja terveydenhuollosta 2016 (siteerattu 28.3.2017). https://www.laakariliitto.fi/site/assets/files/1268/ll16_tilasto2016_net1_170114.pdf
21
Hollander S, Lanier D. The physician-patient relationship in an electronic environment: a regional snapshot. Bull Med Libr Assoc 2001;89:397–9.
22
Roland M, Rao S, Sibbald B ym. Professional values and reported behaviours of doctors in the USA and UK: quantitative survey. BMJ Qual Saf 2011:1–7.
23
Suomen Lääkäriliitto. Lääkäri 2030 -hanke (siteerattu 28.3.2017). www.laakariliitto.fi/liitto/laakari-2030-hanke/


English summary

Prevailing professional identity traits of Finnish physicians

Background

The aim of this study is to describe the Finnish physicians’ identities and to analyse the differences between genders, age groups and work sites.

Methods

The study population consisted of all Finnish physicians under the age of 70 (N = 21,501). The sample was drawn from physicians who were born on odd days (n = 10,600). A total of 5350 physicians answered the questionnaire. The response rate was 51%. Professional identity was examined by surveying 25 different fields.

Results

The characterization which most physicians identified with was that of “the helper” (76%). The next most popular choices included “member of the work team”, “health expert” and “listener”. The biggest difference between the sexes was found in the description “health educator”. The study showed that identity “prescriber” corresponded more often to younger ages. Up to 84% of physicians who worked at health centres regarded themselves as “listeners”, whereas 57% of physicians who worked in hospitals felt that way.

Conclusions

Characterizations such as “helper” and “health expert” reflect the traditional role of physicians. Work sites have more influence on the physicians’ identity, more so than their gender or age group. As the operational environment changes, might new, necessary identities arise.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030