1. Lääkärilehti
  2. Tieteessä
  3. Sydäninfarkti- ja aivohalvausriskin arviointi FINRISKI-tutkimuksessa
Alkuperäis­tutkimus 48/2007 vsk 62 s. 4507 - 4513

Sydäninfarkti- ja aivohalvausriskin arviointi FINRISKI-tutkimuksessa

Lähtökohdat

Sydän- ja verisuonitautien riskiä on arvioitu kaavoilla, jotka perustuvat 1970-luvulla Framinghamissa tehtyyn riskitekijätutkimukseen tai eurooppalaiseen SCORE-aineistoon. Johonkin väestöön perustuva riskin laskukaava usein joko ali- tai yliarvioi muiden väestöjen riskejä. FINRISKI-aineistosta on laskettu kaava suomalaisten riskille sairastua vakavaan sepelvaltimotautitapahtumaan tai aivohalvaukseen 10 vuoden kuluessa.

Menetelmät

Vuoden 1982, 1987 ja 1992 FINRISKI-väestötutkimukseen osallistuneiden 30-64-vuotiaiden kuolleisuus ja sairastuvuus akuuttiin sepelvaltimotautitapahtumaan (sydäninfarkti tai epästabiili angina pectoris) tai aivohalvaukseen selvitettiin kuolemansyy- ja hoitoilmoitusrekistereistä 10 vuoden ajalta väestötutkimusten tekemisestä. Eri riskitekijöiden vaikutus laskettiin logistisella regressioanalyysillä erikseen kummallekin tautiryhmälle. Sydän- ja verisuonitautiriski arvioitiin laskemalla yhteen sepelvaltimotautiriski ja aivohalvausriski. Saadulla riskin laskukaavalla analysoitiin vuoden 2002 FINRISKI-tutkimukseen osallistuneiden riskit. Riskilaskuri on kaikkien käytettävissä Kansanterveyslaitoksen nettisivuilla www.ktl.fi/finriski-laskuri.

Tulokset

Korkea verenpaine, korkea kokonaiskolesterolitaso, matala HDL-kolesterolitaso, tupakointi, diabetes ja vanhempien sairastama sydäninfarkti ennustivat akuutin sepelvaltimotautitapahtuman vaaraa seuraavien 10 vuoden aikana. Riskitekijöiden suhteellinen ennustearvo oli miehillä ja naisilla lähes sama. Lähinnä sukupuolesta johtuen miesten todennäköisyys sairastua vakavaan sepelvaltimotautikohtaukseen oli 2-3 kertaa niin suuri kuin naisten. Aivohalvausta ennustivat kokonaiskolesterolia lukuun ottamatta samat tekijät kuin sepelvaltimotautia sekä vanhempien sairastama aivohalvaus.

Päätelmät

FINRISKI-tutkimukseen perustuvaa riskilaskuria voidaan käyttää suomalaisten sepelvaltimotautiriskin, aivohalvausriskin ja näiden yhteisen riskin arvioimiseen sekä potilastyössä että yleisessä terveysneuvonnassa.

Sepelvaltimotautiriskin arvioinnissa on perinteisesti käytetty Framighamin tutkimukseen perustuvia riskinarvioita (11 Wilson WF, D'Agostino RB, Leby D ym. Prediction of coronary heart disease using risk factor categories. Circulation 1998;97:1837-47.,22 Anderson KM, Wilson WF, Odell PM, Kannel WB. An updated coronary Risk profile. A statement for health professionals. Circulation 1991;83:356-62.). Viime vuosina on käyttöön tullut myös tanskalaisten kehittämä Precard-riskinarviointiohjelma (33 Bonnevie L, Thomsen T, Jorgensen T. The use of computerized support system in preventive cardiology - principal result from the national PRECARD survey in Denmark. Eur J Cardiovasc Prev Rehabil 2005;12:52-5.), joka perustuu sekä useisiin seurantatutkimuksiin että kliinisiin kokeisiin. Vuonna 2003 julkaistiin eurooppalaiset SCORE-riskitaulukot, jotka perustuvat 12 eurooppalaiseen seurantatutkimukseen (44 Conroy RM, Pyörälä K, Fitzgerald AP ym. Estimation of ten-year risk of fatal cardiovascular disease in Europe: the SCORE project. Eur Heart J 2003;24:987-1003.). SCORE arvioi ainoastaan sydän- ja verisuonitautikuoleman riskiä. Johonkin väestöön perustuvat riskin laskukaavat usein joko ali- tai yliarvioivat muiden väestöjen riskejä.

Olemme aiemmin julkaisseet Pohjois-Karjala-projektin aineistosta riskifunktion, joissa riskin arviointi perustuu tupakointiin sekä verenpaine- ja kolesterolitasoihin (55 Vartiainen E, Puska P, Pekkanen J, Tuomilehto J, Jousilahti P. Changes in risk factors explain changes in mortality from ischaemic heart disease in Finland. BMJ 1994;309:23-7.). Tässä artikkelissa julkaistaan FINRISKI-tutkimukseen perustuvat sepelvaltimotautiriskin, aivohalvauksen sekä näiden yhteisen riskin laskentakaavat, joissa riskitekijöinä on mukana tupakoinnin, verenpaineen ja kolesterolin lisäksi HDL-kolesteroli, diabetes ja sukurasitus (isän tai äidin sairastama sydäninfarkti tai aivohalvaus).

Aineisto ja menetelmät

Vuosina 1982, 1987 ja 1992 tutkittiin edustava otos Pohjois-Karjalan, Kuopion läänin ja Turun ja Loimaan seudun 25-64-vuotiaasta väestöstä. Otos oli ositettu iän ja sukupuolen mukaan niin, että tutkittavia kutsuttiin vuodesta riippuen 250 tai 500 jokaisesta miesten ja naisten kymmenvuotisikäryhmästä. Näinä kolmena tutkimusvuotena tutkimukseen osallistui yhteensä 9 391 miestä ja 10 056 naista. Aineistoa analysoitaessa nuorin ikäryhmä 25-29-vuotiaat on jätetty aineistosta pois, koska heillä ei ollut seuranta-aikana tautitapauksia.

Tutkittaville lähetettiin täytettäväksi kyselylomake ja sen mukana kutsukirje, jossa heitä pyydettiin tulemaan täytetty lomake mukanaan terveystutkimukseen lähimpään terveyskeskukseen. Tupakointia kysyttiin lomakkeella kysymyssarjalla. Aineistossa tupakoivaksi määriteltiin henkilö, joka oli tupakoinut säännöllisesti vähintään yhden vuoden ajan ja oli tupakoinut edeltäneen kuukauden aikana. Verenpaine mitattiin kaksi kertaa istuvassa asennossa oikeasta olkavarresta viiden minuutin levon jälkeen. Tutkimuksen yhteydessä otetusta verinäytteestä analysoitiin Kansanterveyslaitoksen biokemian laboratoriossa kolesteroli- ja HDL-kolesterolipitoisuus tuoreesta seerumista. Kolesterolimäärityksissä käytettiin entsymaattista menetelmää ja HDL-kolesteroli mitattiin dekstraanisulfaatti-magnesiumkloridisaostuksen jälkeen. Lomakkeessa kysyttiin, onko lääkäri todennut vastaajalla diabeteksen, ja lisäksi diabeetikoiksi laskettiin kaikki, joilta löytyi hoitoilmoitusrekisteristä diabetesdiagnoosi. Isän tai äidin sairastamasta sydäninfarktista kysyttiin tieto lomakkeella. Tutkimusmenetelmät on kuvattu tarkemmin aikaisemmin (66 Laatikainen T, Tapanainen H, Alfthan G ym. FINRISKI 2002. Tutkimuksen toteutus ja tulokset 1. Perusraportti. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B7/2003. Helsinki.).

Riskitekijämittauksiin yhdistettiin sairaaloiden hoitoilmoitusrekisteristä ja kuolemasyyrekisteristä kyseisten henkilöiden sydän- ja verisuonitautitapahtumat ja -kuolemat. Sekä pää- että sivudiagnoosit huomioitiin. Tutkittavien seuranta-aika oli 10 vuotta. Tutkimukseen otettiin mukaan sydäninfarkti tai sairaalahoitoa vaatinut epästabiili angina pectoris -kohtaus hoitoilmoitusrekisteristä tai kuolema sepelvaltimotautiin. Aivohalvauksiin laskettiin mukaan sekä vuodot että infarktit, jotka olivat johtaneet sairaalahoitoon tai kuolemaan (Liitetaulukko 1 lehden internetsivuilla artikkelin pdf-version liitteenä; www.laakarilehti > Sisällysluettelot > 48/2007).

Tutkimusaineiston 8 659 miehestä seuranta-aikana sepelvaltimotautikohtaukseen sairastui tai kuoli 560 ja 9 106 naisesta 192. Aikaisemman sydäninfarktin tai sairaalahoitoa vaatineen epästabiilin angina pectoriksen oli sairastanut 184 miestä ja 40 naista. Siten tutkimusaineistoon jäi 376 miestä ja 152 naista, joille seurannan aikana tuli vakava sepelvaltimotautikohtaus ensimmäisen kerran tai jotka kuolivat sepelvaltimotautiin. Seurannan aikana ensimmäisen aivohalvauksen sai 190 miestä ja naisista 119.

FINRISKI-tutkimuksen riskilaskukaava laskettiin logistisella regressioanalyysillä erikseen miehille ja naisille ja erikseen molemmille tautiryhmille. Sydän- ja verisuonitautien kokonaisriski saatiin laskemalla molempien tautien riskit yhteen. Tapaus huomioitiin vain kerran, joko sepelvaltimotautina tai aivohalvauksena sen mukaan, kumpaan henkilö sairastui ensiksi.

Saadulla logistisella regressioyhtälöllä laskettiin FINRISKI 2002 -aineistosta (77 Laatikainen T, Tapanainen H, Alfthan G, ym. FINRISKI 2002. Tutkimus kroonisten kansantautien riskitekijöistä, niihin liittyvistä elintavoista, oireista, psykososiaalisista tekijöistä ja terveyspalvelujen käytöstä. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B7/2003, Helsinki.) väestön keskimääräisiä riskejä erilaisilla riskitekijöiden yhdistelmillä. Tämä aineisto käsittää kuusi aluetta (Pohjois-Karjala, Pohjois-Savo, Helsinki ja Vantaa, Turku ja 12 Loimaan alueen kuntaa, Oulun lääni, Lapin lääni). Riskilaskuri on käytettävissä Kansanterveyslaitoksen sivuilla http://www.ktl.fi/finriski-laskuri.

Tulokset

Tupakointi, seerumin kokonais- ja HDL-kolesterolipitoisuus, systolinen verenpaine, diabetes ja vanhempien sairastama infarkti ennustivat akuuttia sepelvaltimotautikohtausta (taulukko 1Taulukko 1. Riskitekijät sepelvaltimotaudin ja aivohalvauksen (kuolema tai sairaalahoito) ennustajina 10 vuoden seurannassa FINRISKI-tutkimuksen aineistossa vuosilta 1982, 1987 ja 1992. OR = odds ratio (ristitulosuhde), LV = luottamusväli. Taulukko 2. Akuutin sepelvaltimotautikohtauksen riski, aivohalvausriski sekä sydän- ja verisuonitaudin (kuolema tai sairalahoito) riski 10 seuraavan vuoden aikana (%). Riskin laskukaavat logistisesta regressioanalyysistä. Taulukko 3. Riskitekijöiden osuudet ja keskiarvot sekä riski sairastua sepelvaltimotautiin, aivohalvaukseen tai jompaankumpaan valtimotautiin (kuolema tai sairaalahoito) ja eri riskeissä olevien osuudet väestössä seuraavien kymmenen vuoden aikana FINRISKI 2002 -aineistossa 30-64-vuotiailla. Liitetaulukko 1. Sepelvaltimotautitapahtumien ja aivohalvausten diagnoosit (ICD-9 tai ICD-10) päätetapahtumien määrittelyssä. Tapahtumien määrittelyssä on otettu huomioon sekä kuolleisuus että sairastuvuus kunkin henkilön osalta.). Riskitekijöiden ennustearvo oli lähes samanlainen miehillä ja naisilla. Kokonaiskolesterolin vaikutus näyttää olevan hiukan voimakkaampi miehillä kuin naisilla, mutta ero mahtui 95 %:n luottamusvälin sisälle. Aivohalvausta ennustivat voimakkaimmin tupakointi, systolinen verenpaine ja diabetes. Kokonaiskolesterolipitoisuus ei ennustanut aivohalvausriskiä, ja siksi se on jätetty pois aivohalvausta ennustavista kaavoista.

Taulukossa 2 on esitetty riskin laskemisen kaavat. Yksittäisen henkilön riski voidaan laskea sijoittamalla kaavaan 0, jos henkilö ei tupakoi, hänellä ei ole diabetesta eikä sydäninfarktisukurasitusta, ja vastaavasti 1 tupakoiville, diabeetikoille ja niille, joiden vanhemmalla on ollut infarkti alle 60-vuotiaana. Muiden tekijöiden osalta kaavaan sijoitetaan kyseisen henkilön kolesterolin ja HDL-kolesterolin arvo (mmol/l) ja systolinen verenpaine (mmHg). Ikä laitetaan kaavaan vuosina. Kaavassa oleva kerroin kuvaa riskin lisääntymistä. Riskin lisääntyminen yhtä mittayksikköä kohden näkyy taulukon 2 riskisuhteista. Eri mittayksiköitä käyttävien muuttujien riskitulosuhteita ei siis voi suoraan verrata keskenään.

Logistista regressiomallia sovellettiin FINRISKI 2002 -aineistoon 30-64-vuotiaille miehille ja naisille (taulukko 3). Vakavan sepelvaltimotautikohtauksen laskennallinen riski oli miehillä noin 2-3-kertainen naisten riskiin verrattuna ja aivohalvauksen riski lähes kaksinkertainen.

Absoluuttinen riski kasvaa voimakkaasti iän myötä. Tutkimushetkellä (seurannan alussa) alle 35-vuotiaan sairastumisriski on hyvin vähäinen. Vanhimmassa ikäryhmässä miesten keskimääräinen riski saada vakava sepelvaltimotautikohtaus tai aivohalvaus seuraavien 10 vuoden aikana oli 17,2 % ja naisten vastaavasti 6,8 %. Verenpaine nousee iän myötä, tupakointi vähenee, kolesteroliarvo nousee miehillä 50-54 ikävuoteen saakka ja alkaa sen jälkeen laskea. Naisilla kolesterolitason nousu jatkuu hiukan pitempään kuin miehillä. HDL-kolesterolissa ei tapahtunut iän myötä oleellisia muutoksia.

Kuviossa 1 on laskettu eri riskitekijäyhdistelmillä 50-vuotiaan miehen riski saada kuolemaan tai sairaalahoitoon johtava sepelvaltimotautikohtaus seuraavien 10 vuoden aikana. Henkilön, jolla ei ole yhtään riskitekijää, (kolesteroliarvo 4,5 mmol/l, systolinen verenpaine 120 mmHg, ei tupakoi, ei sairasta diabetesta, HDL-kolesteroli keskiarvotasoa 1,32 mmol/l) riski sairastua sydäninfarktiin ennen 60 vuotissyntymäpäiväänsä on hiukan alle 1 %. Yksi riskitekijä nostaa sairastumisriskin noin 2 %:iin, kaksi riskitekijää 4-6 %:iin, kolme riskitekijää 8-10 %:iin ja kaikki riskitekijät yhdessä 18 %:iin (tupakoi, diabetes, kolesteroliarvo 7 mmol/l, verenpaine 160 mmHg). Naisilla riskitekijöiden suhteellinen merkitys oli hyvin samankaltainen kuin miehillä, mutta sairastumisriski vähäisempi. Ilman riskitekijöitä 50-vuotiaan naisen riski saada kuolemaan tai sairaalahoitoon johtava sepelvaltimotautikohtaus seuraavan 10 vuoden aikana oli 0,2 %. Jos kaikki riskitekijät olivat vaikuttamassa, sairastumisriski kasvoi 4,1 %:iin (kuvio 2. ).

Pohdinta

Tässä artikkelissa julkaistut kaavat akuutin sepelvaltimotaudin (sydäninfarkti tai epästabiili angina pectoris tai sepelvaltimotautikuolema), aivohalvauksen ja näistä yhteenlasketusta valtimotautiriskistä on helppo asentaa laskimeen tai tietokoneohjelmaan sairaaloissa tai terveyskeskuksissa. Tulevaisuudessa tulisi pyrkiä siihen, että potilastietojärjestelmissä olisi käytössä riskilaskuri, johon rutiininomaisesti kirjattavat riskitekijätiedot ohjautuisivat automaattisesti. Ohjelma ilmoittaa potilaan riskiarvion ja hänelle voi tulostaa tiedot sekä yksinkertaiset ohjeet riskin alentamiseksi.

Tämän riskilaskurin etuna Framinghamin tai SCORE:n laskukaavaan verrattuna on se, että se perustuu suomalaiseen väestöaineistoon. Siten kaavasta lasketut absoluuttiset riskit ovat mahdollisimman todenperäisiä suomalaiselle väestölle. Absoluuttisen riskin määrittämiseen vaikuttaa voimakkaasti se, mitä lopputapahtumia ennustetaan. Framinghamin alkuperäisessä laskentakaavassa sydäntapahtumina oli mukana myös angina pectoris. Näitä tapahtumia oli jopa 40 % kaikista tapahtumista. Tämän vuoksi Framinghamin laskukaava osittain yliarvioi vakavan sepelvaltimotautikohtauksen riskiä useimmissa maissa, joissa on pyritty ennustamaan fataaleja ja ei-fataaleja sydäninfarkteja. Painetun riskiarviotaulukon haittana on lisäksi se, että siihen voidaan ottaa mukaan vain rajallinen määrä riskitekijöitä. ATK-pohjaiseen laskuriin voidaan ottaa mukaan kaikki keskeiset riskitekijät. Tarkemmasta riskiarviosta on hyötyä erityisesti silloin, kun suppeammalla riskitekijämäärällä arvioitu riski asettuu toimintarajojen välimaastoon.

Eri riskifunktioiden absoluuttisia riskejä verrattaessa on tärkeää huomioida päätetapahtumien erilainen määrittely: Framinghamin kaavassa päätetapahtumana on kuolema tai sairastuminen, SCORE ennustaa vain kuolemaa ja FINRISKI-funktio kuolemaa tai sairaalahoitoa vaatinutta sepelvaltimotautikohtausta tai aivohalvausta. Britanniassa suuririskisiksi arvioidaan henkilöt, joilla Framinghamin riskifunktion perusteella on 10 seuraavan vuoden aikana yli 20 %:n riski sairastua tai kuolla akuuttiin sydän- ja verisuonisairauteen. SCORE-projektin riskilaskurissa, jossa ennustetaan sepelvaltimotauti- tai aivohalvauskuolemaa, pidetään suuren riskin rajana 5 %. FINRISKI-aineistossa kuolemien määrä oli noin kolmasosa kaikista tautitapauksista. Siten SCORE-aineistossa 5 %:n kuoleman riski periaatteessa vastaisi FINRISKI-aineiston 15 %:n eli kolminkertaista sairastuvuusriskiä. FINRISKI 2002 -aineistosta analysoituna käyttäen tässä artikkelissa julkaistua FINRISKI-funktiota 10 vuoden sairastumisriski 30-64-vuotiaiden aineistossa oli 4,7 %, SCORE-kaavalla laskettu 2,6 % ja Framinghamin kaavalla 11,0 %. Tämän perusteella FINRISKI- ja SCORE-funktion ero onkin vain 1,8-kertainen; oletettua pienempi absoluuttisen riskien ero johtuu mitä ilmeisemmin siitä, että SCORE-funktiota laskettaessa on käytetty vanhempia, 1970-luvulta alkaen kerättyjä kohortteja, joiden jälkeen kuolleisuus on voimakkaasti pienentynyt, kun taas FINRISKI-funktiota laskettaessa on käytetty vuosien 1982, 1987 ja 1992 kohortteja. Jos siis SCORE-funktiota sovelletaan Suomen nykyiseen tilanteeseen, sen 5 %:n kuolleisuusriski vastaa suurusluokaltaan 10 %:n sairastumisriskiä FINRISKI-funktiolla laskettuna. Framinghamin riskifunktiolla laskettuna 10 vuoden sairastumisriski oli FINRISKI 2002 -aineistoon sovellettuna oli yli kaksinkertainen FINRISKI-funktiolla laskettuun riskiin nähden. Siten Framinghamin riskifunktio näyttää yliarvioivan suomalaisten riskiä. Tämä todennäköisesti johtuu erilaisesta päätetapahtumien määrittelystä, erityisesti angina pectoris -potilaiden mukaanotosta päätetapahtumaksi Framinghamin tutkimuksessa. FINRISKI-funktion ja SCORE-funktion välinen korrelaatio oli 0,85. Suurimmat erot yksilökohtaisissa riskeissä johtuivat siitä, että SCORE hyödyntää tietoa iän lisäksi vain kokonaiskolesterolista, verenpaineesta ja tupakoinnista. FINRISKI-funktio hyödyntää näiden lisäksi tietoa diabeteksesta, HDL-kolesterolista ja vanhempien infarktista tai aivohalvauksesta.

Lue myös

Kuinka suurta kuoleman tai sairastumisen riskiä pidetään pienenä tai suurena, on ennen kaikkea arvo- ja tarkoituksenmukaisuusvalinta. Riskitekijöiden vaikutus sairastumisriskiin on jatkuva, eikä siinä ole mitään luonnollista rajaa, jolloin riskiä voidaan pitää suurena tai pienenä. Ehkäisyn kannalta viesti on selvä: mitä matalammat riskitekijätasot, sen parempi. Kuoleman tai sairastumisen riskin 10 %:n rajaa FINRISKI-laskurissa tai vastaavaa SCORE-taulukon 5 %:n kuolemanriskiä voidaan pitää tasona, jonka täyttyessä terveydenhuollossa tulisi erityisesti arvioida toimenpiteitä riskin pienentämiseksi.

Parhaiten riskilaskuri soveltuu keski-ikäisen väestön riskin arviointiin. Kliinisessä työssä laskuri soveltuu huonosti nuoren väestön riskin arviointiin, koska heidän absoluuttinen riskinsä on iän mukaisesti hyvin pieni. Nuorten aikuisten riskiä ja riskitekijöiden muutostarvetta on tapana arvioida asettamalla yhtälöön heidän mitatut riskitekijänsä ja panna iäksi 60 vuotta, jolloin saadaan heidän sairastumisriskinsä 60-vuotiaana, jollei riskitekijöitä muuteta. Toinen tapa arvioida heidän riskiään on verrata sitä suhteessa samanikäisiin, joilla ei ole riskitekijöitä tai joilla on keskimääräinen riskitekijätaso. Nettisivulla olevassa laskurissa on mahdollisuus tehdä tällainen vertailu. Mikäli kiinnitetään huomiota pelkästään absoluuttiseen riskiin, johon iän vaikutus on suuri, ehkäisevät toimenpiteet keskittyvät liiaksi vanhempiin ikäryhmiin, vaikka suurin hyöty pitkällä aikavälillä saataisiinkin nuoriin aikuisiin ja varhaiseen keski-ikään kohdennettavilla toimenpiteillä. Sepelvaltimotautiin johtavat muutokset alkavat hyvin varhain nuoruudessa tai jopa lapsuudessa, mikä edelleen korostaa tarvetta ehkäisytoimenpiteisiin lapsilla ja nuorilla. Näiden toimenpiteiden tulisi jatkua koko elämän ajan. Hyvin iäkkäiden henkilöiden riskiä tällä funktiolla ei pidä arvioida, koska heitä ei ollut perusaineistossa.

Riskin vähentämiseksi tulisi terveydenhuollossa aina pohtia elämäntapojen muutosten tarve ja mahdollisuus ennen lääkehoidon aloittamista. Veren kolesterolitasoon voidaan tehokkaasti vaikuttaa vähentämällä tyydyttyneen rasvan käyttöä ja korvaamalla ne moni- tai monotyydyttymättömillä rasvoilla. Tyydyttyneen rasvan osuus energiansaannista on suomalaisten ruokavaliossa 15 % eli varsin suuri, kun suositus on 10 %. Tämä selittää suomalaisten kansainvälisesti edelleen korkean keskimääräisen kolesterolitason 5,6 mmol/l, vaikka ruokavaliomuutosten ansiosta kolesterolin keskiarvo onkin laskenut lähes 20 %. Tärkein ohje potilaille on maitorasvan ja muun tyydyttyneen rasvan käytön vähentäminen mahdollisimman niukaksi ja sen korvaaminen juoksevilla kasviöljyillä. Varsinkin nuorissa ikäryhmissä pizza ja erityisesti naisilla suklaa ovat tulleet tärkeiksi tyydyttyneen rasvan lähteiksi. Juustoista on perinteisten rasvaisen maidon ja kerman lisäksi tullut erittäin suuri tyydyttyneen rasvan lähde.

Verenpaineeseen voidaan vaikuttaa vähentämällä suolan saantia ja liiallista alkoholinkäyttöä sekä liikkumalla ja laihduttamalla. Tyypin 2 diabetes näyttää johtuvan pääasiassa ylipainosta ja vähäisestä liikunnasta (88 Tuomilehto J, Lindström J, Eriksson JG ym. Prevention of type 2 diabetes mellitus by changes in lifestyle among subjects with impaired glucose tolerance. N Engl J Med 2001;344:1343-50.). HDL-kolesteroliin vaikuttaminen on oleellisesti vaikeampaa. Liikunta lisää HDL-kolesterolia jonkin verran, samoin kuin runsas alkoholinkäyttö. Muutoksia on yksilötasolla vaikea havaita, koska ne helposti peittyvät laboratorion mittausvirheen sisälle. Ylipaino ja lihavuus vaikuttavat sepelvaltimotautiriskiin osin itsenäisesti ja osin muiden riskitekijöiden välityksellä. Vaikka painoindeksin itsenäinen merkitys voi olla monimuuttujamallissa verrattain vähäinen, ylipaino on keskeinen tekijä kohonneen verenpaineen ja diabeteksen taustalla.

Sydän- ja verisuonitaudit ovat Suomessa edelleen keskeinen kansanterveysongelma. Sairastuvuutta voitaisiin nykyisen lääketieteellisen tiedon pohjalta vielä aivan oleellisesti vähentää. Tavoitteena voitaisiin pitää sitä, ettei juuri kukaan kuolisi sepelvaltimotautiin tai sairastuisi aivohalvaukseen työikäisenä. Menestyksellinen ehkäisy siirtää taudit mahdollisimman myöhäiseen ikään ja merkitsee näin samalla tervettä ikääntymistä. Koko väestön elämäntapoihin suuntautuvan strategian ohella on terveydenhuollossa toteutettavalla suuren riskin strategialla tärkeä merkitys. Tässä julkaistu riskilaskuri voi olla hyödyllinen apuväline suuren riskin tunnistamiseen ja tarvittavien toimenpiteiden suunnitteluun. Erityisen tärkeää olisi, että terveydenhuollon informaatioteknologiaa kehitettäessä tällainen riskin arviointi ja sen hyvä hyödynnettävyys saataisiin rutiiniksi suomalaisessa terveydenhuollossa.

Riskilaskuri löytyy Kansanterveyslaitoksen verkkosivuilta osoitteesta http://www.ktl.fi/finriski-laskuri

Tästä asiasta tiedettiin

- Sydän- ja verisuonisairauksien riskien arvioinnissa on käytetty ulkomaisia riskifunktioita, jotka perustuvat lähinnä amerikkalaiseen Framigham-tutkimukseen ja eurooppalaisiin kohortteihin pohjautuvaan SCORE-aineistooon.

Tämä tutkimus opetti

- FINRISKI-aineistosta on laskettu suomalainen riskifunktio, joka ennustaa akuuttia sepelvaltimotautikohtausta, aivohalvausta ja näiden yhteistä sairastumisriskiä 10 vuoden seurannassa.

- Ennustavat tekijät ovat tupakointi, systolinen verenpaine, kokonaiskolesteroli, HDL-kolesteroli, diabetes ja vanhempien sairastuminen sydäninfarktiin tai aivohalvaukseen.

- Riskifunktioon pohjautuva riskilaskuri on käytettävissä Kansanterveyslaitoksen verkkosivuilla.

- Riskilaskuria voidaan käyttää sekä lääkehoitoa harkittaessa että neuvontatyössä.

Kirjoittajat
Erkki Vartiainen
LKT, tutkimusprofessori, osaston johtaja
Kansanterveyslaitos, Terveyden edistämisen ja kroonisten tautien
ehkäisyn osasto
erkki.vartiainen@ktl.fi
Tiina Laatikainen
LT, ylilääkäri
Kansanterveyslaitos, Terveyden edistämisen ja kroonisten tautien
ehkäisyn osasto
Veikko Salomaa
LKT, tutkimusprofessori
Kansanterveyslaitos, Terveyden edistämisen ja kroonisten tautien
ehkäisyn osasto
Pekka Jousilahti
LL, FT, tutkimusprofessori
Kansanterveyslaitos, Terveyden edistämisen ja kroonisten tautien
ehkäisyn osasto
ja Tampereen yliopisto, terveystieteen laitos
Markku Peltonen
FT, dosentti, erikoistukija
Kansanterveyslaitos, Terveyden edistämisen ja kroonisten tautien
ehkäisyn osasto
Pekka Puska
LKT, professori, pääjohtaja
Kansanterveyslaitos
Kirjallisuutta
1
Wilson WF, D'Agostino RB, Leby D ym. Prediction of coronary heart disease using risk factor categories. Circulation 1998;97:1837-47.
2
Anderson KM, Wilson WF, Odell PM, Kannel WB. An updated coronary Risk profile. A statement for health professionals. Circulation 1991;83:356-62.
3
Bonnevie L, Thomsen T, Jorgensen T. The use of computerized support system in preventive cardiology - principal result from the national PRECARD survey in Denmark. Eur J Cardiovasc Prev Rehabil 2005;12:52-5.
4
Conroy RM, Pyörälä K, Fitzgerald AP ym. Estimation of ten-year risk of fatal cardiovascular disease in Europe: the SCORE project. Eur Heart J 2003;24:987-1003.
5
Vartiainen E, Puska P, Pekkanen J, Tuomilehto J, Jousilahti P. Changes in risk factors explain changes in mortality from ischaemic heart disease in Finland. BMJ 1994;309:23-7.
6
Laatikainen T, Tapanainen H, Alfthan G ym. FINRISKI 2002. Tutkimuksen toteutus ja tulokset 1. Perusraportti. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B7/2003. Helsinki.
7
Laatikainen T, Tapanainen H, Alfthan G, ym. FINRISKI 2002. Tutkimus kroonisten kansantautien riskitekijöistä, niihin liittyvistä elintavoista, oireista, psykososiaalisista tekijöistä ja terveyspalvelujen käytöstä. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B7/2003, Helsinki.
8
Tuomilehto J, Lindström J, Eriksson JG ym. Prevention of type 2 diabetes mellitus by changes in lifestyle among subjects with impaired glucose tolerance. N Engl J Med 2001;344:1343-50.
English summary

English summary: THE FINRISK FUNCTION: ESTIMATION OF THE RISK OF CORONARY EVENTS AND STROKE IN THE FINNISH POPULATION

FINRISK cardiovascular risk factor surveys were carried out in 1982, 1987 and 1992 in three areas of Finland among the population aged 30-64 years. The incidence of serious coronary heart disease events and stroke events was identified from the National Causes-of-Death Register and the National Hospital Discharge Register. Of 8116 men 376 had an incident coronary event and 190 had a stroke during the 10-year follow-up period, and out of 8874 women 152 had an incident coronary event and 119 had incident stroke.

The FINRISK function was calculated using a logistic regression model. The risk for a major coronary event (fatal or non-fatal) among men was:

Coronary risk = (1/(1+exp(11.213 - 0.0802*age - 0.6260*smoking - 0.3293*cholesterol - 0.0166*systolic blood pressure + 0.5893*HDL-cholesterol - 0.7417*diabetes - 0.3138*parents' infarction)))*100

Stroke risk = (1/1(exp(11.6994 - 0.1153*age - 0.4881* smoking - 0.0149 * systolic blood pressure + 0.4406 * HDL-cholesterol - 0.879 * diabetes - 0.2933* parents' stroke)))*100

Among women the risk was:

Coronary risk = (1/(1+exp(11.839 - 0.0962*age-0.8776*smoking - 0.2119*cholesterol - 0.0175*systolic blood pressure + 1.1009*HDL-cholesterol - 1.0303*diabetes - 0.4090*parents' infarction)))*100

Stroke risk = (1/(1 + exp(7.9766 - 0.0633*age - 0.4163* smoking - 0.00893* systolic blood pressure + 0.7636 * HDL-cholesterol - 1.2383 * diabetes - 0.547* parents' stroke)))*100

Cardiovascular risk was calculated by adding the coronary risk and stroke risk.

The risk function can be used in clinical practice for estimating the patient's risk and also in health education for motivating people to change their health behaviour.

Etusivulla juuri nyt

Pääkirjoitus
Huoltovarmuus – mitä korona paljasti?

Suojavarusteitakin piti pandemiassa hankkia huutokaupalla ympäri maailmaa, kirjoittaa Kati Myllymäki.

Tiedepääkirjoitus
Voiko kliininen ravintovalmiste jarruttaa muistisairauden etenemistä?

Ravitsemuksella on merkitystä Alzheimerin taudin ehkäisyssä ­ja hoidossa, sanoo Hilkka Soininen.

Ajassa
Koronarokotusjärjestystä täsmennetään

Rokotuksia voidaan väliaikaisesti kohdentaa alueellisesti.

Kolumni
Älkää peljätkö

Valtaosa skitsofreniaa sairastavista on arkaa väkeä, kirjoittaa Hannu Lauerma.

Työssä
Herkkyys ja tarkkuus – kliinikon epäkäytännölliset työkalut

Herkkyys ja tarkkuus perustuvat ns. käänteisiin todennäköisyyksiin.

Tiedepääkirjoitus
Räätälöidyt rajoitustoimenpiteet hidastavat koronaviruksen leviämistä

COVID-19-epidemian leviämistä voi hidastaa näyttöön perustuva terveyspolitiikka, kirjoittavat Marjukka Mäkelä, Emmi Sarvikivi ja Tuija Leino.