Työperäiset hengitystieallergiat Suomessa 1986-1991

Työperäisillä hengitystieallergioilla tarkoitetaan tässä selvityksessä ammattiastmaa, ammattinuhaa sekä työstä johtuvaa allergista alveoliittia. Tutkimusaineiston työperäiset hengitystieallergiat ovat Työperäisten sairauksien rekisteriin ammattitauteina ilmoitettuja tapauksia.

Ammattitautikäsitteellä on sekä työlääketieteellinen että juridinen merkitys. Työn ja taudin yhteydestä tulee olla olemassa tieteellinen näyttö ja toisaalta lainsäädännön tuntomerkkien taudin, altisteen ja työsuhteen osalta tulee täyttyä (1,2,3). Allergioista aiempi tieteellinen näyttö voi puuttua, koska syy-yhteys uusien allergeenien ja taudin välillä voidaan osoittaa yksilötasolla allergologisin menetelmin.

Työperäisten sairauksien rekisteriin kertyvät tiedot ammattitauteina ilmoitetuista sairaustapauksista riippumatta vakuutusyhtiöiden korvauspäätöksistä (4). Tästä aineistosta julkaistaan vuosittain raportti, joka sisältää ilmoitettujen tautitapauksien määrät ja aiheuttajat sekä aiheuttajia ja ilmaantuvuuslukuja keskeisiltä toimialoilta ja ammattiryhmiltä (4). Työterveyslaitoksen Allergia- ja työ -ohjelman ohessa on julkaistu työperäisistä allergioista tarkempaa tilastotietoa (5). Rekisteriin ilmoitettujen ammattiastma- ja ammattinuhatapausten määrä on viime vuosina kasvanut, allergisten alveoliittien määrä sen sijaan on pienentynyt (kuvio 1).

Työterveyslaitos on tehnyt tutkimuksen ammattikohtaisista ammattitautien ilmaantuvuuksista ja vaarasuhteista (6). Tässä artikkelissa esitetään hengitystieallergioita käsittävän osan tulokset.

AINEISTO JA MENETELMÄT

Tutkimuksen perusaineistona käytettiin Tilastokeskuksen väestölaskentojen pitkittäistiedostoa, johon liitettiin tiedot kaikista Työperäisten sairauksien rekisteriin ilmoitetuista sairauksista (6). Tutkimusaineisto rajattiin käsittämään vuoden 1985 väestölaskennassa ammatissa toimineet palkansaajat ja maatalousyrittäjät, jotka vuoden 1985 lopussa olivat 25-64-vuotiaita. Ikärajauksen vuoksi vain 80 % näinä vuosina ilmoitetuista työperäisistä hengityselinallergioista kuului tutkimusaineistoon. Tutkimusjoukkoon kuuluville laskettiin ammattikohtaiset, vuoden 1985 väestölaskennan ammattiin perustuvat ikävakioidut työperäisten hengitystieallergioiden vaarasuhteet (suora ikävakiointi 5-vuotisikäryhmittäin) (6,7). Ammattien luokitus perustui Tilastokeskuksen väestölaskentojen pitkittäistiedoston ammattiluokitukseen (8,9). Vaarasuhteet laskettiin 25-64-vuotiaille sekä myös erikseen miehille ja naisille sekä 25-44-vuotiaille ja 45-64-vuotiaille. Kunkin ammatin suhteen vertailuväestönä oli koko ammatissa toimiva palkansaaja- ja maatalousyrittäjäväestö.

Tässä tutkimuksessa käytetty vaara-käsite tarkoittaa suhteellista vaaraa: tutkittavan ammattiryhmän ammattitautisairastuvuutta suhteessa vertailuryhmän sairastuvuuteen. Sillä, että vaara tai vaarasuhde on suurentunut, tarkoitetaan, että vaarasuhde oli yli 1. Ilmaantuvuudet laskettiin 100 000 henkilövuotta (hv) kohti.

TULOKSET

Ilmaantuvuus iän ja sukupuolen mukaan

Vuosina 1986-91 ilmoitettiin tähän selvitykseen kuuluvilla 1 472 ammattiastmatapausta, joista miehillä 731 ja naisilla 741. Ammattiastman ilmaantuvuus oli 25-64-vuotiailla miehillä 13 ja naisilla 14/100 000 hv. Sekä naisilla että miehillä eniten tapauksia oli 50-54-vuotiailla (kuvio 2). Ammattinuhia ilmoitettiin 837 tapausta, joista miehillä 312 ja naisilla 525. Ilmaantuvuus oli 7,9/100 000 hv ja se oli naisilla lähes kaksi kertaa niin suuri kuin miehillä (10 ja 5,7/100 000 hv). Naisista nuhan ilmaantuvuus oli suurin keski-ikäisillä ja miehistä nuorimpiin ikäryhmiin kuuluvilla (kuvio 2). Allergisia alveoliitteja ilmoitettiin miehillä 476 ja naisilla 621. Alveoliitin ilmaantuvuus oli naisilla 12 ja miehillä 8,8/100 000 hv. Kummallakin sukupuolella alveoliitin ilmaantuvuus oli suurin yli 50-vuotiailla. 25-29-vuotiaiden ikäryhmässä alveoliitin ilmaantuvuus oli miehillä kaksinkertainen verrattuna naisilla todettuun ilmaantuvuuteen (kuvio 2).

Ammattikohtaiset vaarat

Taulukoissa 1 ja 2 on esitetty vaarasuhteen suuruudella mitaten työperäisen astman ja nuhan suhteen vaarallisimmat ammatit. Turkkureilla viiden tapauksen perusteella ammattinuhan vaarasuhde oli 30. Leipureilla ja kondiittoreilla ammattiastman vaarasuhde oli 17 ja ammattinuhan vaarasuhde 22. Maanviljelytyössä todettiin myös suuret vaarasuhteet. Sähkö- ja teleteknisten töiden kokoojilla ammattinuhan vaarasuhde oli yli 7, mutta ammattiastman vaarasuhde oli vain lievästi suurentunut. Parturikampaajilla astman ja nuhan vaarasuhteet olivat suurentuneet ja lähes samansuuruiset, mutta tapauksia oli vähän. Muovityöntekijöillä sekä maalareilla ja lakkaajilla astman vaarasuhde oli selvästi suurempi kuin nuhan.

Allergisen alveoliitin vaara on lisääntynyt harvemmissa ammateissa kuin ammattiastman ja ammattinuhan vaara (taulukko 3). Viljelytyössä ja kotieläinten hoidossa vaarasuhde oli 9,2. Graafisen alan ammateissa vaarasuhde vaihteli välillä 2,4-5,2. Puutavaratyöntekijöillä vaarasuhde oli 3,0. Tekstiilityöntekijöillä todettiin seuranta-aikana viisi tapausta ilmankostuttajaoireyhtymää, mutta vaarasuhde ei ollut suurentunut. Kaikissa kuvatuissa tapauksissa ilmoitettiin taudin aiheuttajiksi homesienet. Lisäksi seuranta-aikana oli ilmoitettu kolme isosyanaattien aiheuttamaa alveoliittia ammateissa, joissa isosyanaattialtistumista ei tiettävästi ole; henkilöiden ammatti oli ilmeisesti muuttunut seuranta-aikana.

Ammattikohtaiset vaarat iän ja sukupuolen mukaan

Vain muutamissa ammateissa ilmoitettuja tapauksia oli sekä miehillä että naisilla niin paljon, että ammattikohtaiset vaarasuhteet voitiin luotettavasti laskea erikseen miehille ja naisille (taulukko 4). Maanviljelytyössä naisten niin astman, nuhan kuin alveoliitinkin vaarasuhde oli suurempi. Elintarviketyössä astman vaarasuhde oli naisilla hieman suurempi kuin miehillä, mutta nuhan osalta tilanne oli päinvastainen. Ikäryhmittäisessä tarkastelussa niin astman, nuhan kuin alveoliitinkin vaarasuhde oli maanviljelytyössä ja elintarviketyössä 25-44-vuotiailla suurempi kuin iäkkäämmillä. Maalaus- ja lakkaustyössä ei ammattiastman vaarasuhteissa ollut selviä iän tai sukupuolen mukaisia eroja. Graafisella alalla allergisen alveoliitin vaarasuhde oli nuorilla yli kolminkertainen vanhempaan ikäluokkaan verrattuna.

POHDINTA

Tulokset kuvaavat ammattitautina ilmoitetun astman, nuhan ja allergisen alveoliitin vaarasuhteita. Ammattitautidiagnostiikassa ja -ilmoittamisessa voi olla ammattialoittain eroja, ja uusien aiheuttajien osalta diagnostiikan vakiintuminen voi kestää vuosia. Puutteet ammattitauti-ilmoituksen täyttämisessä heikentävät tietojen täsmällisyyttä.

Maanviljelijät tulivat ammattitautilainsäädännön piiriin 1982, vain muutama vuosi ennen tämän tutkimuksen tarkastelujaksoa. Lainsäädännön muutoksen vaikutus näkyi nopeasti Työperäisten sairauksien rekisterissä. Esimerkiksi eläinepiteelien aiheuttamiksi ilmoitettujen astmojen määrä kasvoi nopeasti. Kasvu jatkui tässä tutkimuksessa tarkastellun aikajakson läpi. Vuonna 1986 ilmoitettiin 55 ja vuonna 1991 jo 135 eläinepiteelin aiheuttamaa ammattiastmaa. Sama suuntaus on todettavissa myös nuhien ja alveoliitten määrissä. Onkin todennäköistä, ettei maanviljelijöiden ammattitautidiagnostiikka ollut vielä vakiintunutta ja tässä tutkimuksessa havaitut vaarasuhteet saattavat olla aliarvioita. Myös partureilla, kampaajilla ja maalareilla havaitut vaarasuhteet voivat aliarvioida näihin ammatteihin liittyvää vaaraa, koska osa itsenäisistä yrittäjistä lienee ammattitautilainsäädännön piiriin kuulumattomina jäänyt selvityksen ulkopuolelle. Havaittua ammattikohtaista vaarasuhdetta pienentää myös se, että ammattinimike selvitettiin vuoden 1985 väestölaskennasta, ja henkilö on sen jälkeen saattanut vaihtaa ammattia ennen ammattitaudin toteamista vuosina 1986-91. 1990-luvun taloudellinen lama on tuskin vielä tämän tutkimuksen aineistoon vaikuttanut.

Seurantajaksolla ammattiastman ilmaantuvuus oli 14/100 000 hv. Vuosia 1990-94 koskeneessa selvityksessä ilmaantuvuus oli työllisessä työvoimassa 17/100 000 hv (4). Tutkimusten perusjoukko ei ole täysin vertailukelpoinen (ikä ja rajoittuminen työlliseen työvoimaan). Ammattiastman ilmaantuvuus kuitenkin ilmeisesti edelleen kasvaa (kuvio 1). Pohjoismaisen ammattitautivertailun perusteella työperäisen astman ilmaantuvuus oli vuosina 1990-92 Tanskassa 13, Norjassa 3 ja Ruotsissa 9/100 000 hv (10). Englantilaisissa selvityksissä ilmaantuvuudet olivat 1,9 ja 4,3/100 000 vuosina 1989-91 (11).

Ammattiastman ilmaantuvuus lisääntyi naisilla 50-54 ikävuoteen saakka (kuvio 2). Miehillä suuntaus oli samanlainen, muttei niin selvä. Vastaava havainto on tehty Englannista (11). Vuosina 1989-92 ammattiastman ilmaantuvuus oli siellä 16-29-vuotiailla naisilla 1,1, 30-44-vuotiailla 1,2 ja yli 45-vuotiailla 1,5/100 000 hv ja miehillä vastaavasti 1,7, 2,3 ja 3,1/100 000 hv. Todellisten ilmaantuvuuserojen päätteleminen eri maiden ammattitautitilastoja vertaamalla on epävarmaa, koska ammattitautilainsäädännössä ja rekisteröintikäytännöissä on eroja.

Ammattiastman suhteen vaarallisimpien 20 ammatin tapaukset (taulukko 1) kattavat 70 % kaikista tapauksista. Suurin vaarasuhde oli leipomotyössä. On huomattavaa, että tässä tutkimusaineistossa leipurien ja kondiittorien hengitystieallergian aiheuttajalistasta puuttui vielä kokonaan nykyisin hyvin tunnettu allergeeni, leivänparanne-entsyymi alfa-amylaasi. Maanviljelytyössä vaarasuhde oli myös suuri, mutta selvästi pienempi kuin leipureilla. Maanviljelijöille ammattiastmaa aiheuttivat eläinepiteelit, lähinnä lehmänepiteelipöly, sekä rehujauhot, ohra ja kaura ja myös varastopunkit. Jauhopölylle ja eläinepiteeleille altistavat ammatit kattoivat yli puolet kaikista tämän tutkimuksen astmatapauksista. Ammateissa, joissa vaarasuhde oli suurentunut mutta alle 5, altiste oli lähes poikkeuksetta kemikaali. Vaarasuhde oli lähes 5 muovituotetyöntekijöillä sekä maalareilla ja lakkaajilla, jotka altistuvat työssään myös herkistäville muovikemikaaleille.

Tähän tutkimukseen kuuluneiden ammattitautitapausten osuus kaikista Työperäisten sairauksien rekisteriin ilmoitetuista tapauksista oli nuhan osalta pienempi (67 %) kuin astman (80 %) ja alveoliitin (86 %). Tutkimuksen ulkopuolelle jääneistä ammattinuhatapauksista suurin osa oli sellaisia, joissa potilas oli vuoden 1985 väestölaskennassa alle 25-vuotias ja jäi siksi tämän tutkimuksen ulkopuolelle. Epäselväksi jää, vaikuttaako tämä miesten ja naisten väliseen jakautumaan tässä tutkimusaineistossa, jossa miesten nuhat painottuivat nuoriin ikäryhmiin, naisilla sen sijaan keski-ikään.

Suurin ammattinuhan vaarasuhde oli turkkureilla. Seuranta-aikana Työterveyslaitoksella tehty tutkimus turkistyöntekijöiden allergioista lienee lisännyt havaittujen tapausten määrää. Leipurien ja kondiittorien ammattinuhan vaarasuhde oli 22, eikä näissäkään tapauksissa ollut aiheuttajina huomioitu leivänparanne-entsyymejä. Kolmanneksi suurin ammattinuhan vaara oli sähkö- ja teleteknisten tuotteiden kokoojilla. Elektroniikka-ala eli jo nousukautta ja happoanhydridikovetteista epoksihartsia käytettiin komponentteja valmistettaessa. Neljäntenä olivat viljelijät ja kotieläinten hoitajat, joilla ammattinuhan vaarasuhde oli samaa tasoa kuin ammattiastman. Muissa ammateissa ammattinuhan vaarasuhde on samansuuntainen kuin astman. Hitsaajilla ammattinuhan vaarasuhde ei ollut suurentunut, vaikka ammattiastman vaarasuhde oli lähes 3.

Tämän tutkimuksen aineistoon tulleista 1 097 allergisesta alveoliitista 89 % ilmeni kuuden ammattiryhmän työntekijöillä (taulukko 3). Pelkästään maanviljelytyö (homeiset heinät) kattoi 85 % kaikista tapauksista. Graafisella alalla altistelähteenä on mikrobien saastuttama vesi ilmankostutusjärjestelmissä, puutavara-alalla homeinen puutavara sahalla ja puutarha-alalla homealtistus kasvihuoneissa. Tämän tutkimuksen alkuvuosina allergisia alveoliitteja ilmoitettiin ammattitautina vielä useita satoja vuodessa, mutta 1990-luvulla määrä on vähentynyt (4). Kaikkiaan allergisen alveoliitin ilmaantuvuus oli tämän tutkimuksen aineistossa 10/100 000/vuosi. Suomessa vuosina 1980-81 tehty selvitys viljelijöiden allergisesta alveoliitista (12) osoitti vuotuiseksi ilmaantuvuudeksi tuolloin 44/100 000 viljelijää.

Maanviljelytyössä työperäisten hengitystieallergioiden vaara oli naisilla suurempi kuin miehillä. Tämä johtunee perinteisestä työnjaosta, jossa naisten osuus karjanhoidossa on suurempi. Maanviljelytyössä ilmoitetut tapaukset selittävät suurelta osin myös koko aineistossa havaitun ilmiön, jonka mukaan nuhan ja alveoliitin ilmaantuvuus oli naisilla suurempi kuin miehillä. Astman ilmaantuvuudessa ei koko aineistossa ollut eroa miesten ja naisten välillä.

Leipomotyö ja viljelytyö jo pitkään tunnettuine allergeeneineen ovat edelleen haaste työperäisten hengityselinallergioiden ehkäisyssä. Toisaalta uusia herkistäviä tekijöitä ilmaantuu näillekin työpaikoille uuden teknologian myötä; tästä esimerkkinä ovat entsyymit. Myös uudet kemikaalit, erityisesti muovin valmistuksessa tuotekehittelyn myötä käyttöön otettavat yhdisteet, saattavat osoittautua herkistäviksi. Työperäiset hengitystieallergiat poikkeavat monista muista ammattitaudeista sikäli, että tauti ei synny vain yhden altisteen aiheuttamana, vaan suuri joukko erilaisia biologisia tai kemiallisia altisteita aiheuttaa kliinisesti samanlaisen taudinkuvan. Herkistymisen perusteella määritettyjä työhygieenisiä raja-arvoja ei ole, ja tämä vaikeuttaa altistumisen arviointia työpaikoilla.

Työperäisten sairauksien rekisteristä saadaan käytännön työhön tietoja näiden tautien moninaisista aiheuttajista ja niiden esiintyvyydestä eri työaloilla. Lääkärit ovat velvollisia ilmoittamaan toteamansa ammattitaudin tai työstä johtuvan muun sairaalloisen tilan työsuojelupiirille (Laki työsuojelun valvonnasta, muutos 1037/93, 22. pykälä). Huolellisesti täytetty ammattitauti-ilmoitus on edellytys sille, että rekisteristä saadaan luotettavaa tietoa.

KIRJALLISUUTTA