1. Lääkärilehti
  2. Tieteessä
  3. Työuupumus Suomessa Terveys 2000 -tutkimuksen tuloksia
Alkuperäis­tutkimus 43/2004 vsk 59 s. 4109 - 4113

Työuupumus Suomessa Terveys 2000 -tutkimuksen tuloksia

Lähtökohdat

Työelämän vaatimukset ja muutokset heijastuvat työntekijöiden hyvinvointiin. Pitkä altistuminen huonoille psykososiaalisille työoloille lisää terveyden heikentymisen todennäköisyyttä. Työuupumus kehittyy jatkuvan työstressin seurauksena. Sen esiintyvyyttä ja muutoksia väestötasolla on tutkittu vain vähän.

Aineisto ja menetelmät

Terveys 2000 -tutkimuksen osahankkeessa selvitettiin työuupumuksen yleisyyttä, vakavuutta ja sosiodemografisia taustatekijöitä 30 vuotta täyttäneessä suomalaisessa väestössä vuosina 2000-2001. Työuupumusta mitattiin Maslach Burnout Inventory - General Survey -arviointimenetelmällä.

Tulokset

Työuupumusta oli runsaalla neljänneksellä työikäisistä aikuisista. Oireet olivat vakava-asteisia 2,5 %:lla. Naisilla työuupumus lisääntyi iän myötä. Työuupumus oli yhteydessä työkokemukseen, koulutustasoon, ammattiasemaan, työsuhteeseen, toimialaan ja työtunteihin.

Päätelmät

Työuupumusoireita kokevien osuus työvoimasta oli pienempi kuin vuonna 1997 tehdyssä väestötutkimuksessa. Tämän suuntauksen säilyttäminen edellyttää, että hyvät käytännöt työolojen jatkuvaksi kehittämiseksi vakiinnutetaan. Erityisesti pitäisi kiinnittää huomiota ikääntyvien - etenkin naispuolisten - sekä vähän koulutettujen tai ammattiasemassa alemmilla tasoilla toimivien työntekijöiden työhyvinvointiin.

Työuupumus on pitkittynyt stressioireyhtymä, joka kehittyy jatkuvan työstressin seurauksena (11 Schaufeli W, Enzmann D. The burnout companion to study and practice: A critical analysis. Lontoo: Taylor & Francis 1998.). Sitä voidaan pitää kriisinä työntekijän suhteessa työhönsä (22 Schaufeli WB, Greenglass ER. Introduction to special issue on burnout and health. Psychol Health 2001;16:501-10.). Työuupumuksella on kolme laadullista erityispiirrettä: uupumusasteinen väsymys, kyynistyneisyys ja huonontunut ammatillinen itsetunto (33 Maslach C, Jackson SE. The measurement of experienced burnout. J Occup Behav 1981;2:99-113.,44 Maslach C, Jackson SE, Leiter MP. Maslach Burnout Inventory Manual, 3. painos. Palo Alto: Consulting Psychologist Press 1996.). Kokonaisvaltainen ja yleistynyt väsymys kertyy pitkään jatkuneesta pinnistelystä tavoitteiden saavuttamiseksi ilman riittäviä toimintaedellytyksiä. Kyynistyneisyys viittaa oman työn merkityksen epäilyyn ja työn mielekkyyden kokemuksen katoamiseen. Ammatillinen itsetunto koostuu pystyvyyden ja aikaansaamisen kokemuksista, jotka vähenevät työuupumuksen kehittyessä (44 Maslach C, Jackson SE, Leiter MP. Maslach Burnout Inventory Manual, 3. painos. Palo Alto: Consulting Psychologist Press 1996.).

Schaufeli ja Enzmann (11 Schaufeli W, Enzmann D. The burnout companion to study and practice: A critical analysis. Lontoo: Taylor & Francis 1998.) toteavat, että työuupumusta selittävissä teorioissa toistuvat seuraavat tekijät: 1) motivoitunut työntekijä, jolla on korkeat sisäiset tavoitteet työlleen, 2) epäsuotuisat työolosuhteet, joissa tavoitteita ei pystytä saavuttamaan, sekä 3) sellaiset selviytymiskeinot, joiden avulla ei päästä myönteiseen ratkaisuun tai tilanteen uudelleenmäärittelyyn. Työuupumus kehittyy siis työntekijän ja työn vuorovaikutuksessa. Sen synnyssä on olennaista, että ahkerasta työstä huolimatta ei saavuta tavoiteltua merkittävää tai mielekästä tulosta (11 Schaufeli W, Enzmann D. The burnout companion to study and practice: A critical analysis. Lontoo: Taylor & Francis 1998.,55 Kalimo R, Toppinen S. Työuupumus Suomen työikäisellä väestöllä. Helsinki: Työterveyslaitos 1997.).

Työuupumustutkimuksen painopiste on ollut työolotekijöissä (66 Maslach C, Schaufeli WB, Leiter MP. Job Burnout. Annu Rev Psychol 2001;52:397-422.). Tutkimusten mukaan työssä uupuminen käynnistyy tilanteissa, joissa työn vaatimukset (työmäärä, aikapaine, rooliristiriidat ja -epäselvyydet) ovat suuret ja voimavarat työssä (esimiehen ja työtoverien tuki ja palaute, päätöksentekoon osallistumisen mahdollisuudet) ovat vähäiset (66 Maslach C, Schaufeli WB, Leiter MP. Job Burnout. Annu Rev Psychol 2001;52:397-422.,77 Schaufeli WB, Bakker AB. Job demands, job resources, and their relationship with burnout and engagement: a multi-sample study. J Organ Behav 2004;25:293-315.,88 Kalimo R, Pahkin K, Mutanen P, Toppinen-Tanner S. Staying well or burning out at work: work characteristics and personal resources as long-term predictors. Work Stress 2003a;17:109-22.).

Suomalainen työelämä kohtasi 1990-luvulla syvän laman ja koki rajuja rakennemuutoksia, jotka heijastuivat laaja-alaisesti työntekijöiden hyvinvointiin. Vuonna 1997 Suomessa tehtiin ensimmäinen väestötutkimus työuupumuksen yleisyydestä ja vakavuudesta (55 Kalimo R, Toppinen S. Työuupumus Suomen työikäisellä väestöllä. Helsinki: Työterveyslaitos 1997.). Tutkimus toteutettiin postikyselynä 24-65-vuotiaita suomalaisia edustavalle 5 000 hengen väestöotokselle, josta 66 % osallistui tutkimukseen. Yli puolella (55 %) tutkimukseen osallistuneista oli oireita työuupumuksesta. Heistä 7 %:lla työuupumus oli vakava-asteista, mikä tarkoittaa oireiden esiintymistä viikoittain tai useammin (55 Kalimo R, Toppinen S. Työuupumus Suomen työikäisellä väestöllä. Helsinki: Työterveyslaitos 1997.). Työuupumuksen yleisyys lisääntyi jonkin verran iän myötä. Työuupumukseen kuuluva uupumisasteinen väsymys oli naisilla hieman yleisempää kuin miehillä. Työuupumus korostui seuraavilla toimialoilla: maa- ja metsätalous, koulutus, rahoitus- ja vakuutustoiminta sekä majoitus- ja ravitsemustoiminta. Se oli myös yleisempää työpaikoilla, joilla oli vähennetty henkilöstöä. Uupumusasteinen väsymys lisääntyi työtuntien myötä, erityisesti silloin, kun työaikaa kertyi yli 55 tuntia viikossa. Työuupumusta esiintyi myös vähän koulutusta edellyttävissä ja ruumiilliseen kuormitukseen painottuvissa töissä eikä ainoastaan ihmissuhdetöissä tai vaativissa asiantuntija- ja johtotehtävissä (55 Kalimo R, Toppinen S. Työuupumus Suomen työikäisellä väestöllä. Helsinki: Työterveyslaitos 1997.).

Tässä tutkimuksessa selvitettiin osana Terveys 2000 -tutkimusta työuupumuksen yleisyyttä, vakavuutta ja sosiodemografisia taustatekijöitä Suomessa vuosina 2000-2001, jolloin 1990-luvulla vallinnut lama oli väistynyt.

AINEISTO JA MENETELMÄT

Terveys 2000 -hanke on Kansanterveyslaitoksen koordinoima suomalaista aikuisväestöä edustava terveystutkimus (99 Aromaa A, Koskinen S. Terveys ja toimintakyky Suomessa. Terveys 2000 -tutkimuksen perustulokset. Helsinki: Kansanterveyslaitos 2002.). Otos oli kaksivaiheinen ja se edusti manner-Suomessa asuvaa aikuisväestöä (1010 Laiho J, Nieminen T. Terveys 2000 -tutkimus. Aikuisväestön haastatteluaineiston tilastollinen laatu. Otanta-asetelma, tiedonkeruu, vastauskato ja estimointi- ja analyysiasetelma. Tutkimuksia 239. Helsinki: Tilastokeskus 2004.).

Aluksi tutkittaville tehtiin kotihaastattelu, jonka yhteydessä heille jätettiin itse täytettäväksi laaja kyselylomake. Se sisälsi työuupumuksen mittaamiseen käytetyn Maslach Burnout Inventory - General Survey (MBI-GS) -kyselyn (44 Maslach C, Jackson SE, Leiter MP. Maslach Burnout Inventory Manual, 3. painos. Palo Alto: Consulting Psychologist Press 1996.). Lomake palautettiin terveystarkastukseen saavuttaessa.

Koko 30 vuotta täyttäneiden 8 028 henkilön otoksesta 5 871 oli työiässä (30-64-vuotiaita). Tästä perusjoukosta saatiin haastateltua 5 152 henkilöä (88 %) ja 4 935 henkilöä palautti kyselylomakkeen (84 %). Haastattelun perusteella 4 160 työikäistä oli ollut työssä edeltäneen vuoden aikana. Työuupumuslomakkeista hyväksyttiin ne 3 707, joissa oli korkeintaan yksi puuttuva tieto yhtä asteikkoa kohti; puuttuva tieto (n = 231) korvattiin keskiarvolla kyseisen henkilön vastauksista asteikon muihin väittämiin. Työuupumusta koskevan lopullisen tutkimusjoukon muodostivat henkilöt, jotka olivat iältään 30-64-vuotiaita, olleet töissä edeltäneen vuoden aikana ja vastanneet kuvatulla tavalla hyväksytysti työuupumusmittarin kysymyksiin.

Taulukossa 1 on esitetty tutkittavien taustatiedot otoksen rakenteen ja kadon huomioivan painotuksen jälkeen (1010 Laiho J, Nieminen T. Terveys 2000 -tutkimus. Aikuisväestön haastatteluaineiston tilastollinen laatu. Otanta-asetelma, tiedonkeruu, vastauskato ja estimointi- ja analyysiasetelma. Tutkimuksia 239. Helsinki: Tilastokeskus 2004.). Tutkittavien sukupuoli- ja ikäjakauma vastasi hyvin 30-64-vuotiaiden suomalaisten työssä käyvien jakaumaa (1111 Suomen tilastollinen vuosikirja 2001. Hämeenlinna: Tilastokeskus 2001.). Tutkittavien keski-ikä oli 44,4 vuotta (keskihajonta 8,4 vuotta) ja keskimääräinen työkokemus 14,4 vuotta (keskihajonta 10,2 vuotta, vaihteluväli 0-50 v). Yrittäjiä oli aineistossa 15 %. Palkansaajista yli puolet (56 %) työskenteli yksityisellä sektorilla, 28 % kunnan palveluksessa, 13 % valtion palveluksessa ja 3 % muualla. Kaikista vastanneista 7 % oli osa-aikatyössä ja palkansaajista 14 % määräaikaisessa työsuhteessa.

Työuupumuksen mittaamiseen käytetty 16-osioinen MBI-GS-kysely (44 Maslach C, Jackson SE, Leiter MP. Maslach Burnout Inventory Manual, 3. painos. Palo Alto: Consulting Psychologist Press 1996.) koostuu kolmesta asteikosta: uupumusasteinen väsymys (viisi osiota), kyynistyneisyys (viisi osiota) ja ammatillisen itsetunnon heikkeneminen (kuusi osiota). Osioihin vastataan 7-portaisella oireiden kokemisen tiheyttä kuvaavalla asteikolla (0 = ei koskaan, 6 = päivittäin). Korkeat pistemäärät uupumusasteisen väsymyksen ja kyynistyneisyyden osioissa ja matalat pistemäärät ammatillisen itsetunnon osioissa viittaavat työuupumukseen. Ammatillisen itsetunnon osioiden pisteytys käännettiin analyysejä varten. Asteikkojen sisäinen reliabiliteetti oli hyvä (Cronbachin alfat välillä 0,79-0,91). Jokaisesta asteikosta muodostettiin summamuuttuja ja näiden perusteella koko oireyhtymää kuvaava painotettu summamuuttuja samalla tavalla kuin vuoden 1997 tutkimuksessa (55 Kalimo R, Toppinen S. Työuupumus Suomen työikäisellä väestöllä. Helsinki: Työterveyslaitos 1997.). Koko oireyhtymää kuvaavaa muuttujaa käsiteltiin kolmeluokkaisena seuraavilla raja-arvoilla: ei työuupumusta 0-1,49 pistettä (oireita muutaman kerran vuodessa tai ei lainkaan), lievä työuupumus 1,50-3,49 pistettä (oireita kuukausittain) ja vakava työuupumus 3,50-6 pistettä (oireita viikoittain tai useammin) (88 Kalimo R, Pahkin K, Mutanen P, Toppinen-Tanner S. Staying well or burning out at work: work characteristics and personal resources as long-term predictors. Work Stress 2003a;17:109-22.).

Taustatiedot kerättiin kotihaastattelussa. Tarkasteltaviksi otettiin sukupuoli, ikä, perus- ja ammatillinen koulutustaso, ammattiasema (1212 Ammattiluokitus 1997. Käsikirjoja 14. Helsinki: Tilastokeskus 1997.), työsuhde, työnantaja, toimiala, työkokemuksen pituus, työaikajärjestely ja keskimääräinen viikoittainen työaika.

Otanta-asetelma ja mahdollinen kato huomioitiin tilastollisissa analyyseissä SAS/SUDAAN-ohjelmistolla käyttäen painokerroin-, osite- ja ryväsmuuttujia (99 Aromaa A, Koskinen S. Terveys ja toimintakyky Suomessa. Terveys 2000 -tutkimuksen perustulokset. Helsinki: Kansanterveyslaitos 2002.,1010 Laiho J, Nieminen T. Terveys 2000 -tutkimus. Aikuisväestön haastatteluaineiston tilastollinen laatu. Otanta-asetelma, tiedonkeruu, vastauskato ja estimointi- ja analyysiasetelma. Tutkimuksia 239. Helsinki: Tilastokeskus 2004.). Työuupumuksen yhteyttä taustatekijöihin tutkittiin ristiintaulukointien ja khi2-testin avulla.

TULOKSET

Jonkinasteista työuupumusta esiintyi 27,9 %:lla tutkimukseen osallistuneista. Oireet olivat vakava-asteisia 2,5%:lla ja lieviä 25,3 %:lla. Edeltäneen vuoden aikana töissä olleista 72,1%:lla ei esiintynyt työuupumuksen oireita. Työuupumuksen kolmesta oireulottuvuudesta ammatillisen itsetunnon heikkeneminen oli yleisintä. Ammatillinen itsetunto oli heikentynyt kaikkiaan 35,2 %:lla tutkimukseen osallistuneista, vakava-asteisesti 6,6 %:lla ja lievästi 28,6 %:lla. Kyynistyneisyys oli vakava-asteista 5,4 %:lla ja lievää 21,3 %:lla. Uupumusasteinen väsymys oli vakava-asteista 5,5 %:lla ja lievää 18,1 %:lla.

Työuupumus lisääntyi iän myötä (p < 0,001). Sitä oli eniten vanhimmassa ikäluokassa eli 55-64-vuotiailla. Heistä 5 %:lla oli vakava-asteisia työuupumuksen oireita, kun vastaava osuus nuoremmissa ikäryhmissä oli noin 2 %. Kun työuupumuksen ja iän yhteyttä tarkasteltiin erikseen miehillä ja naisilla, todettiin, että työuupumus yleistyi iän mukana naisilla (p < 0,001) mutta ei miehillä (p = 0,15). Sukupuolten kesken ei ollut eroa työuupumuksen kokonaisesiintyvyydessä (p = 0,28).

Sekä henkilön peruskoulutuksen (p < 0,001) että ammattikoulutuksen taso (p < 0,001) olivat käänteisessä yhteydessä työuupumukseen. Työuupumus oli korkeintaan kansa- tai kansalaiskoulun suorittaneilla ja ammatillisen kurssin käyneillä yleisempää kuin koulutetummilla. Ammatillisen opiston käyneiden joukossa oli suurempi osuus sekä oireettomia että vakavasti työuupuneita kuin ammatillisen koulun tai korkeakoulun suorittaneiden joukossa.

Työkokemuksen pituus oli yhteydessä työuupumukseen (p < 0,001). Oireettomien osuus oli suurempi alle 30 vuotta samassa työssä olleilla (73 %) kuin tätä pidempään samaa työtä tehneillä (61 %). Vakava työuupumus oli yleisintä (6 %) henkilöillä, joilla oli yli 34 vuoden työkokemus.

Työsuhteen laatu oli yhteydessä työuupumukseen. Vakituisista palkansaajista hieman suurempi osa koki työuupumuksen oireita kuin määräaikaisista (p = 0,02).

Ammattiasema oli yhteydessä työuupumukseen (p < 0,001). Päätoimisilla opiskelijoilla, jotka olivat olleet töissä, työuupumusta oli vähän (13 %:lla lieviä oireita), kun taas ryhmässä, johon kuuluivat määrittämättömässä ammattiasemassa tai kyselyhetkellä työttöminä olleet (muut), työuupumusta oli melko runsaasti (7 %:lla vakavaa ja 25 %:lla lievää). Päätoimisesti työssä olleista työuupumus oli yleisintä työntekijöillä (vakavaa 4 %:lla, lievää 32 %:lla) ja toiseksi yleisintä yrittäjillä (vakavaa 1 %, lievää 27 %). Eniten oireettomia (76 %) oli sekä ylempien että alempien toimihenkilöiden joukossa.

Yksityisen, kunnan, valtion tai muun palveluksessa olleiden palkansaajien työuupumuksessa ei havaittu merkitseviä eroja (p = 0,16).

Työuupumuksen aste vaihteli toimialoittain (p < 0,001). Vähiten työuupumusta esiintyi rahoitus- ja vakuutustoiminnassa (81 % oireettomia, ei lainkaan vakavaa). Työuupumuksen suhteen oireettomia oli vähiten maa- ja metsätaloudessa (62 %), muussa teollisuudessa (65 %) ja kuljetuksen parissa (67 %). Vakavaa työuupumusta (4 %) esiintyi eniten muussa teollisuudessa, julkishallinnossa, koulutuksessa ja kuljetuksen parissa.

Työaikajärjestely ei ollut yhteydessä työuupumukseen (p = 0,73). Säännöllistä päivätyötä tekevien ja muita työaikajärjestelyjä noudattavien työuupumuksen oireet eivät eronneet merkitsevästi toisistaan. Sen sijaan keskimääräinen viikoittainen työtuntimäärä oli yhteydessä työuupumukseen (p < 0,001), mutta yhteys ei ollut suoraviivainen. Vakavaa työuupumusta oli 5 %:lla niistä, jotka tekivät keskimäärin 45-49-tuntista työviikkoa, ja 4 %:lla niistä, jotka tekivät korkeintaan 20-tuntista työviikkoa. Sen sijaan 50-54-tuntista työviikkoa tekevien ryhmässä oli runsaimmin työuupumuksen suhteen oireettomia (82 %) eikä lainkaan vakavasti uupuneita.

POHDINTA

Työuupumusta oli vuosina 2000-2001 runsaalla neljäsosalla suomalaisesta työikäisestä väestöstä. Työuupumuksen oireet olivat vakava-asteisia 2,5 %:lla ja lieviä 25 %:lla.

Nyt saadut esiintyvyysluvut olivat pienempiä kuin vuonna 1997 tehdyssä väestötutkimuksessa (55 Kalimo R, Toppinen S. Työuupumus Suomen työikäisellä väestöllä. Helsinki: Työterveyslaitos 1997.). Tutkimustekniset erot hankaloittavat tulosten vertailua. Terveys 2000 -tutkimus sisälsi laajan ja aikaa vievän, monia terveyden ja toimintakyvyn osa-alueita kartoittavan tutkimuskokonaisuuden, jossa työhön liittyvät tekijät eivät olleet pääosassa. Sen sijaan vuoden 1997 tutkimus oli lyhyt postikysely, joka keskittyi ennen kaikkea työhön liittyviin asioihin. Terveys 2000 -tutkimuksen tiedot saatiin 84 %:lta ja vuoden 1997 tutkimuksen tiedot 66 %:lta otoksesta. On mahdollista, että uuden tutkimuksen vastaajat ovat valikoituneet vähemmän kuin vuoden 1997 tutkimuksen vastaajat. Työuupumuksen tutkimusmenetelmä oli sama ja muuttujia käsiteltiin samalla tavalla molemmissa tutkimuksissa.

Työterveyslaitos tuottaa joka kolmas vuosi tietoa työikäisen väestön hyvinvoinnista Työ- ja terveys -haastattelututkimuksella. Vuonna 2000 tehdyn tutkimuksen mukaan työn henkinen rasittavuus väheni hieman 1990-luvun viimeisinä vuosina (1313 Elo A-L. Psyykkinen kuormitus, haasteet ja kehittymismahdollisuudet työssä. Kirjassa: Kauppinen T, Heikkilä P, Lehtinen S ym, toim. Työ ja terveys Suomessa v. 2000. Helsinki: Työterveyslaitos 2000.). Hiljattain julkaistujen vuoden 2003 tulosten perusteella suuntaus näyttää säilyneen samanlaisena (1414 Elo A-L. Psyykkinen kuormitus, stressi ja kehittymismahdollisuudet työssä. Kirjassa: Piirainen H, Hirvonen M, Elo A-L ym, toim. Työ ja terveys -haastattelututkimus 2003. Taulukkoraportti. Helsinki: Työterveyslaitos 2004.). Työssä jaksamista olivat mahdollisesti parantaneet erilaiset työelämässä ja taloudellisissa suhdanteissa tapahtuneet muutokset parempaan ja vakaampaan suuntaan 1990-luvun loppupuoleen verrattuna. Laman väistyminen oli luultavasti vaikuttanut työpaikkojen ilmapiiriin myönteisempien tulevaisuuden näkymien ja vakinaisten työpaikkojen lisääntymisen myötä. Työpaikoilla toteutettiin näinä vuosina myös runsaasti erilaisia työkykyä ja työhyvinvointia edistäviä hankkeita (1515 Lindström K. Työyhteisöjen toimivuus ja ilmapiiri. Kirjassa: Kauppinen T, Heikkilä P, Lehtinen S ym, toim. Työ ja terveys Suomessa v. 2000. Helsinki: Työterveyslaitos 2000.). Toisaalta ainakin osa vuoden 1997 vakavasti työuupuneista oli jo siirtynyt pois työelämästä. Vastaavasti työvoima oli täydentynyt vuosina 1997-2000 uusilla, myös nuorilla työntekijöillä (1111 Suomen tilastollinen vuosikirja 2001. Hämeenlinna: Tilastokeskus 2001.,1616 Suomen tilastollinen vuosikirja 1998. Hämeenlinna: Tilastokeskus 1998.). Vaikka työuupumuksen todellinen väheneminen ei olisi esittämiemme vertailujen osoittamaa suuruusluokkaa, arvioimme, että työuupumuksen oireita kokeneiden suhteellinen osuus työvoimasta oli vuosina 2000-2001 pienempi kuin vuonna 1997.

Toinen muutos vuoden 1997 tuloksiin verrattuna havaittiin työuupumuksen laadullisten oireiden yleisyyden keskinäisessä vertailussa. Vuonna 1997 uupumusasteista väsymystä esiintyi suhteellisesti eniten ja heikentynyttä ammatillista itsetuntoa suhteellisesti vähiten. Vuosina 2000-2001 ammatillisen itsetunnon heikkous oli yleisempää kuin uupumusasteinen väsymys tai kyynistyneisyys. Vaikka kahdesta erillisestä poikkileikkaustutkimuksesta ei saada tietoa oireiden ajallisesta kehityksestä, tämä on mielenkiintoinen tulos, kun eniten empiiristä tukea saaneen kehitysmallin mukaan työuupumus kehittyy uupumusasteisesta väsymyksestä kyynistyneisyyden kautta ammatillisen itsetunnon heikkenemiseen (1717 Toppinen-Tanner S, Kalimo R, Mutanen P. The process of burnout in white-collar and blue-collar jobs: eight-year prospective study of exhaustion. J Organ Behav 2002;23:555-70.). Työuupumuksen myöhäisoireet näyttävät siis olleen aikaisempaa tunnusomaisempia suomalaisen työuupumuksen oirekuvassa vuonna 2000.

Työuupumus yleistyi iän myötä, mutta vain naisilla. Vastaavasti Työ ja terveys -haastattelututkimuksessa havaittiin työn koetun henkisen rasittavuuden lisääntyvän naisilla iän myötä, erityisesti 55-64 vuoden iässä (1313 Elo A-L. Psyykkinen kuormitus, haasteet ja kehittymismahdollisuudet työssä. Kirjassa: Kauppinen T, Heikkilä P, Lehtinen S ym, toim. Työ ja terveys Suomessa v. 2000. Helsinki: Työterveyslaitos 2000.). Miesten kokema työn henkinen rasittavuus lisääntyi vain 55 ikävuoteen asti. Naisten ja miesten työhyvinvointieroja on yleensä selitetty joko miesten paremmalla asemalla työssä tai naisten kokonaiselämän kaksoiskuormituksella. Miehistä kohoaa edelleen iän myötä suurempi osa korkeampaan asemaan kuin naisista. Tällöin omaan työhön vaikuttamisen mahdollisuudet ja työn voimavaratekijät ovat paremmat kuin alemmissa asemissa. Vaikka naiset osallistuvat Suomessa työelämään lähes yhtä usein kuin miehet, he kantavat edelleen keskimääräisesti suuremman vastuun kotitöistä, etenkin vanhemmissa ikäluokissa. Iän ja työuupumuksen erilaista yhteyttä naisilla ja miehillä saattaa kuitenkin parhaiten selittää erilainen eläkkeellesiirtymisprosessi. Suomessa naisista saavuttaa vanhuuseläkeiän suurempi osa kuin miehistä, joista puolestaan jää suurempi osa varhennetusti työkyvyttömyys- tai työttömyyseläkkeelle (1818 Hakola T. Varhaiseen eläkkeelle siirtymiseen vaikuttavat tekijät. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2000: 11. Helsinki: Oy Edita Ab 2000.). Vastaavanlaista valikoitumista havaitsivat myös Bartley ja Owen (1919 Bartley M, Owen C. Relation between socioeconomic status, employment, and health during economic change, 1973-93. BMJ 1996;313:445-9.) todetessaan, että miehet olivat terveempiä jatkaessaan työelämässä, etenkin ruumiillisessa työssä. Naiset taas jatkoivat työelämässä valikoimattomammin.

Nyt saadut tulokset työuupumuksesta eivät tue näkemystä, jonka mukaan nuorten tilanne töissä olisi erityisen kuormittava. Kuormittuneisuus koski selvästi iäkkäitä työntekijöitä. Työntekijöiden pitkittynyt altistuminen huonoille psykososiaalisille työoloille lisää työn terveysvaikutuksia (2020 Johnson JV, Steward W, Hall EM, Fredlind P, Theorell T. Long-term psychosocial work environment and cardiovascular mortality among Swedish men. Am J Public Health 1996;86:324-31.,2121 Kivimäki M, Leino-Arjas P, Luukkonen R, Riihimäki H, Vahtera J, Kirjonen J. Work stress and risk of cardiovascular mortality: prospective cohort study of industrial employees. BMJ 2002;325:857.,2222 Honkonen T, Lindström M, Kivimäki M. Psykososiaalinen työkuormitus mielenterveyden häiriöiden etiologiassa. Duodecim 2003; 119:1327-33.). Koska työuupumus kehittyy pitkän ajan kuluessa (88 Kalimo R, Pahkin K, Mutanen P, Toppinen-Tanner S. Staying well or burning out at work: work characteristics and personal resources as long-term predictors. Work Stress 2003a;17:109-22.,1717 Toppinen-Tanner S, Kalimo R, Mutanen P. The process of burnout in white-collar and blue-collar jobs: eight-year prospective study of exhaustion. J Organ Behav 2002;23:555-70.), jatkuvan työstressin vaikutukset kumuloituvat ajan kuluessa, vaikka ikä tai työkokemus eivät sinänsä ole työuupumuksen syitä. Nykyinen nopea muutostahti työelämässä on vaikuttanut myös ikääntyvien työntekijöiden asemaan. Aiemmin työkokemus ja ikä toivat arvostusta ja takasivat oppimista työssä tekemällä, mutta nykyisin paineet jatkuvaan uudelleen orientoitumiseen, uusien asioiden oppimiseen ja joustamiseen saattavat muodostua taakaksi erityisesti ikääntyville työntekijöille, joilla on yleensä vähemmän koulutusta kuin nuorilla työntekijöillä.

Lue myös

Eri maissa tehdyt tutkimukset (4,23-28), joissa on raportoitu työssä uupumisen olevan vaara nimenomaan uran alkuvaiheessa, koskevat ihmissuhdetyötä tekeviä henkilöitä. Myös Suomessa on esimerkiksi lääkäreistä saatu vastaavanlaisia tutkimustuloksia (2929 Töyry S, Räsänen K, Kujala S ym. Lääkärien työolot ja kuormittuneisuus -tutkimus. Suom Lääkäril 1999;54:2423-30.). Ihmissuhdetyössä kokeneet työntekijät ovat saattaneet vuosien varrella oppia erityisiä ammatillisia selviytymiskeinoja, jotka suojaavat uupumiselta vaativissa vuorovaikutussuhteissa.

Tässä väestötutkimuksessa työuupumusta esiintyi kaikilla toimialoilla ja kaikissa ammattiaseman mukaan muodostetuissa ryhmissä. Työuupumus oli yleisempää alemmassa ammattiasemassa kuin ylemmässä. Työntekijöistä suuremmalla osalla oli työuupumusta kuin toimihenkilöistä tai yrittäjistä. Sama suuntaus tuli näkyviin koulutustason suhteen: hyvin vähän kouluttautuneilla työuupumus oli yleisempää kuin enemmän kouluttautuneilla. Työn perinteisten terveys- ja turvallisuusriskien on todettu olevan yhteydessä matalaan sosioekonomiseen asemaan. Vähäiset vaikutusmahdollisuudet työssä ovat linkki aseman ja terveyden välillä (3030 Marmot MG, Bosma H, Hemingway H, Brunner E, Stansfeld S. Contribution of job control and other risk factors to social variations in coronary heart disease incidence. Lancet 1997;350:235-9.). Hyvässä asemassa oleva työntekijä voi vaikuttaa työoloihinsa ja pelisääntöihin työssä enemmän kuin hierarkiassa matalammalla oleva työntekijä, ja tämä on terveydelle edullista (3131 Karasek R, Theorell T. Stress, productivity and reconstruction of working life. New York: Basic Books 1990.,3232 Vahtera J, Kivimäki M. Terveyden psykososiaalinen eriarvoisuus työelämässä. Kirjassa: Kangas I, Keskimäki I, Koskinen S ym, toim. Kohti terveyden tasa-arvoa. Helsinki: Edita 2001.).

Vuoden 1997 väestötutkimukseen verrattuna todettiin joitain muutoksia työuupumuksen keskittymisessä eri toimialoille. Muutamat alat, jotka vuonna 1997 olivat työuupumuksen yleisyyden suhteen kärjessä, kuten majoitus- ja ravitsemustoiminta sekä rahoitus- ja vakuutustoiminta, olivat vuonna 2000 listan toisessa päässä, vähiten työuupumusta sisältävien alojen joukossa. Näillä aloilla tehtiin 1990-luvun alkupuolelta lähtien merkittäviä rakenteellisia muutoksia, mm. fuusioita ja henkilöstövähennyksiä. Henkilöstövähennysten - olivatpa ne jo tapahtuneita tai ennakoituja - on aiemmin todettu lisäävän työuupumusta (3333 Kalimo R, Taris TW, Schaufeli WB. The effects of past and anticipated future downsizing on survivor well-being: an equity perspective. J Occup Health Psychol 2003b;8:91-109.) ja heikentävän terveyttä (3434 Vahtera J, Kivimäki M, Pentti J, Linna A, Virtanen M, Virtanen P, Ferrie J E. Organizational downsizing, sickness absence, and mortality: 10-town prospective cohort study. BMJ 2004;328:555.). Muutostahdin tasoittuminen ja mahdollinen uupuneimpien poistuminen työvoimasta henkilöstövähennysten yhteydessä saattavat selittää uupumuksen suhteellisesti vähäisempää määrää näillä aloilla vuonna 2000. Tietoliikenne ja rakentaminen olivat edelleen vuonna 2000 vähän työuupumusta sisältävien alojen joukossa, ja maa- ja metsätalous oli säilynyt toimialana, jolla työuupumus on yleistä. Teollisuuden aloilla työuupumus oli suhteellisesti hieman yleistynyt, kun taas terveyspalvelut kuuluivat aloihin, joilla työuupumus ei suhteellisesti ollut kovin yleistä.

Yhteys työuupumuksen ja tehtyjen työtuntien välillä ei ollut suoraviivainen. Sekä runsaiden että vähäisten työtuntien on todettu olevan yhteydessä erilaisiin terveysindikaattoreihin (35, 36). Työuupumus, joka väsymyksen lisäksi sisältää asennemuutoksia työtä ja itseä kohtaan työntekijänä, ei selity pelkästään tehdyn työn määrällä, vaan muutkin työn vaatimukset ja voimavaratekijät vaikuttavat sen kehittymiseen (77 Schaufeli WB, Bakker AB. Job demands, job resources, and their relationship with burnout and engagement: a multi-sample study. J Organ Behav 2004;25:293-315.).

Tässä tutkimuksessa työuupumusta mitattiin MBI-GS-mittarilla, joka on todettu päteväksi ja luotettavaksi eri ammattiryhmissä (3737 Leiter MP, Schaufeli WB. Consistency of the burnout construct across occupations. Anxiety, Stress, Coping 1996;9:229-43.,3838 Taris TW, Schreurs PJG, Schaufeli WB. Construct validity of the Maslach Burnout Inventory - General Survey: two sample examination of its factor structure and correlates. Work Stress 1999;13:223-37.,3939 Schreurs PJG, Taris TW. Construct validity and the demand control model: a double cross validation approach. Work Stress 1998;12:66-84.,4040 Schutte N, Toppinen S, Kalimo R, Schaufeli W. The factorial validity of the Maslach Burnout Inventory-General Survey (MBI-GS) across occupational groups and nations. J Occup Organ Psychol 2000;73:53-66.). Tutkimuksemme vahvuuksia ovat edustavuus ja hyvä osallistuminen. Tulokset kuvaavat luotettavasti koko suomalaista työssä käyvää aikuisväestöä. Koska kyseessä on poikkittaistutkimus, ikäkohortin vaikutusta ei kuitenkaan täysin pystytä erottamaan ajassa tapahtuvasta kehityskulusta, kuten pitkittäisaineistoissa on mahdollista. Aineisto koostui 30-64-vuotiaista, joten aivan nuorimmat työssä käyvät jäivät tutkimuksen ulkopuolelle. Tätä pyrittiin korjaamaan ottamalla huomioon myös työkokemuksen pituus, joskaan se ei antanut aihetta muuttaa tulosten tulkintaa.

On epäselvää, missä määrin työuupumuksen yleisyys väestössä heijastaa työelämässä vallitsevaa tilannetta ja sen muutoksia. On ainakin selvää, että työuupumuksen yleisyys väestössä ei ole vakio. Näin ollen tilanne voi jo nyt olla erilainen kuin vuosina 2000-2001. Näiden tulosten perusteella haasteeksi osoittautuu toisaalta ikääntyvien ja erityisesti naispuolisten työntekijöiden tukeminen sekä toisaalta vähän koulutettujen ja ammattiaseman alemmilla tasoilla työskentelevien tukeminen. Ikäryhmään kohdistuva haaste on ajankohtainen tulevan eläkeuudistuksen myötä, jossa mahdollisuudet päästä eläkkeelle ennen vanhuuseläkeikää ovat entistä vähäisemmät. Vaikka työuupumus näyttää nyt harvinaisemmalta kuin aikaisemmin, haasteena on vakiinnuttaa työolosuhteiden jatkuva kehittäminen hyviksi käytännöiksi, sillä edelleen neljäsosalla työssä käyvistä todettiin työuupumuksena ilmenevä työkyvyn heikentymisen riski.

ENGLISH SUMMARY: BURNOUT IN FINLAND - RESULTS FROM THE HEALTH 2000 STUDY

Background: The growing demands of today's continuously changing work life have an impact on the well-being of the workers. Prolonged exposure to detrimental psychosocial conditions increases the probability of health impairment. Burnout develops gradually as a consequence of prolonged stress at work. The population-based prevalence of burnout and its changes has been studied only a little.

Methods: The prevalence, severity, and sociodemographic factors of burnout were analysed in the population-based 'Health 2000 Study' in Finland. Burnout was assessed with the Maslach Burnout Inventory - General Survey.

Results: About a quarter of the adult working population had symptoms of burnout. In 2.5% the symptoms were severe. Burnout increased with age, mostly among women. Burnout was associated with work experience, level of education, vocational status, employment, line of business, and working hours. Higher burnout scores were related to long work experience, low level of education, permanent employment, and over 55 working hours weekly. In agriculture, mixed industry, education, public administration, and transportation the level of burnout was higher than in other branches.

Conclusions: The prevalence of burnout was now lower than in a population study in 1997. This positive trend can be maintained if good practices are established for developing work and the functioning of the work community. Improving the working conditions of ageing workers, especially women, and workers with low education or vocational status poses a special challenge.

Kirjoittajat
Kirjoittajat
Kirsi Ahola
PsL, tutkija
Työterveyslaitos, psykologian osasto
kirsi.ahola@ttl.fi
Teija Honkonen
LT, psykiatrian erikoislääkäri, apulaisylilääkäri
Työterveyslaitos, työlääketieteen osasto
Raija Kalimo
FT, professori emerita
Työterveyslaitos, psykologian osasto
Erkki Nykyri
VTL, tilastomatemaatikko
Työterveyslaitos, epidemiologian ja biostatistiikan osasto
Arpo Aromaa
tutkimusprofessori, osaston johtaja
Kansanterveyslaitos, terveyden ja toimintakyvyn osasto
Jouko Lönnqvist
tutkimusprofessori, osaston johtaja
Kansanterveyslaitos, mielenterveyden ja alkoholitutkimuksen osasto
Kirjallisuutta
1
Schaufeli W, Enzmann D. The burnout companion to study and practice: A critical analysis. Lontoo: Taylor & Francis 1998.
2
Schaufeli WB, Greenglass ER. Introduction to special issue on burnout and health. Psychol Health 2001;16:501-10.
3
Maslach C, Jackson SE. The measurement of experienced burnout. J Occup Behav 1981;2:99-113.
4
Maslach C, Jackson SE, Leiter MP. Maslach Burnout Inventory Manual, 3. painos. Palo Alto: Consulting Psychologist Press 1996.
5
Kalimo R, Toppinen S. Työuupumus Suomen työikäisellä väestöllä. Helsinki: Työterveyslaitos 1997.
6
Maslach C, Schaufeli WB, Leiter MP. Job Burnout. Annu Rev Psychol 2001;52:397-422.
7
Schaufeli WB, Bakker AB. Job demands, job resources, and their relationship with burnout and engagement: a multi-sample study. J Organ Behav 2004;25:293-315.
8
Kalimo R, Pahkin K, Mutanen P, Toppinen-Tanner S. Staying well or burning out at work: work characteristics and personal resources as long-term predictors. Work Stress 2003a;17:109-22.
9
Aromaa A, Koskinen S. Terveys ja toimintakyky Suomessa. Terveys 2000 -tutkimuksen perustulokset. Helsinki: Kansanterveyslaitos 2002.
10
Laiho J, Nieminen T. Terveys 2000 -tutkimus. Aikuisväestön haastatteluaineiston tilastollinen laatu. Otanta-asetelma, tiedonkeruu, vastauskato ja estimointi- ja analyysiasetelma. Tutkimuksia 239. Helsinki: Tilastokeskus 2004.
11
Suomen tilastollinen vuosikirja 2001. Hämeenlinna: Tilastokeskus 2001.
12
Ammattiluokitus 1997. Käsikirjoja 14. Helsinki: Tilastokeskus 1997.
13
Elo A-L. Psyykkinen kuormitus, haasteet ja kehittymismahdollisuudet työssä. Kirjassa: Kauppinen T, Heikkilä P, Lehtinen S ym, toim. Työ ja terveys Suomessa v. 2000. Helsinki: Työterveyslaitos 2000.
14
Elo A-L. Psyykkinen kuormitus, stressi ja kehittymismahdollisuudet työssä. Kirjassa: Piirainen H, Hirvonen M, Elo A-L ym, toim. Työ ja terveys -haastattelututkimus 2003. Taulukkoraportti. Helsinki: Työterveyslaitos 2004.
15
Lindström K. Työyhteisöjen toimivuus ja ilmapiiri. Kirjassa: Kauppinen T, Heikkilä P, Lehtinen S ym, toim. Työ ja terveys Suomessa v. 2000. Helsinki: Työterveyslaitos 2000.
16
Suomen tilastollinen vuosikirja 1998. Hämeenlinna: Tilastokeskus 1998.
17
Toppinen-Tanner S, Kalimo R, Mutanen P. The process of burnout in white-collar and blue-collar jobs: eight-year prospective study of exhaustion. J Organ Behav 2002;23:555-70.
18
Hakola T. Varhaiseen eläkkeelle siirtymiseen vaikuttavat tekijät. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2000: 11. Helsinki: Oy Edita Ab 2000.
19
Bartley M, Owen C. Relation between socioeconomic status, employment, and health during economic change, 1973-93. BMJ 1996;313:445-9.
20
Johnson JV, Steward W, Hall EM, Fredlind P, Theorell T. Long-term psychosocial work environment and cardiovascular mortality among Swedish men. Am J Public Health 1996;86:324-31.
21
Kivimäki M, Leino-Arjas P, Luukkonen R, Riihimäki H, Vahtera J, Kirjonen J. Work stress and risk of cardiovascular mortality: prospective cohort study of industrial employees. BMJ 2002;325:857.
22
Honkonen T, Lindström M, Kivimäki M. Psykososiaalinen työkuormitus mielenterveyden häiriöiden etiologiassa. Duodecim 2003; 119:1327-33.
23
Mor V, Laliberte L. Burnout among hospice staff. Health and Social Work 1984;9:274-83.
24
Birch N, Marchant MP, Smith NM. Perceived role conflict, role ambiquity, and reference librarian burnout in public libraries. Library Information Science Res 1986; 8:53-65.
25
Huberty TJ, Huebner ES. A national survey of burnout among school psychologists. Psychol Schools 1988;25:54-61.
26
Rogers JC, Dodson SC. Burnout in occupational therapists. Am J Occup Ther 1988;42:787-92.
27
Poulin JE, Walter CA. Burnout in gerontological social work. Soc Work 1993;38:305-10.
28
Vredenburgh LD, Carlozzi AF, Stein LB. Burnout in counseling psychologists: type of practice setting and pertinent demographics. Counselling Psych Q 1999;12:293-302.
29
Töyry S, Räsänen K, Kujala S ym. Lääkärien työolot ja kuormittuneisuus -tutkimus. Suom Lääkäril 1999;54:2423-30.
30
Marmot MG, Bosma H, Hemingway H, Brunner E, Stansfeld S. Contribution of job control and other risk factors to social variations in coronary heart disease incidence. Lancet 1997;350:235-9.
31
Karasek R, Theorell T. Stress, productivity and reconstruction of working life. New York: Basic Books 1990.
32
Vahtera J, Kivimäki M. Terveyden psykososiaalinen eriarvoisuus työelämässä. Kirjassa: Kangas I, Keskimäki I, Koskinen S ym, toim. Kohti terveyden tasa-arvoa. Helsinki: Edita 2001.
33
Kalimo R, Taris TW, Schaufeli WB. The effects of past and anticipated future downsizing on survivor well-being: an equity perspective. J Occup Health Psychol 2003b;8:91-109.
34
Vahtera J, Kivimäki M, Pentti J, Linna A, Virtanen M, Virtanen P, Ferrie J E. Organizational downsizing, sickness absence, and mortality: 10-town prospective cohort study. BMJ 2004;328:555.
35
Sokejima S, Kagamimori S. Working hours as a risk factor for acute myocardial infarction in Japan: case-control study. BMJ 1998;317:775-80.
36
Sparks K, Cooper C, Fried Y, Shirom A. The effect of hours of work on health: A meta-analytic review. J Occup Organ Psychol 1997;70:391-408.
37
Leiter MP, Schaufeli WB. Consistency of the burnout construct across occupations. Anxiety, Stress, Coping 1996;9:229-43.
38
Taris TW, Schreurs PJG, Schaufeli WB. Construct validity of the Maslach Burnout Inventory - General Survey: two sample examination of its factor structure and correlates. Work Stress 1999;13:223-37.
39
Schreurs PJG, Taris TW. Construct validity and the demand control model: a double cross validation approach. Work Stress 1998;12:66-84.
40
Schutte N, Toppinen S, Kalimo R, Schaufeli W. The factorial validity of the Maslach Burnout Inventory-General Survey (MBI-GS) across occupational groups and nations. J Occup Organ Psychol 2000;73:53-66.

Etusivulla juuri nyt

Ajassa
THL:n Markku Tervahauta: On lääketieteen asiantuntijoiden tehtävä arvioida rokottamista, ei poliitikkojen

Tervahauta pitää hyvin epäasiallisena sitä, että epämääräisistä hallituslähteistä käsin maalitetaan julkisesti yhtä ihmistä.

Ajassa
Suomessa tutkituista näytteistä ei ole löydetty omikron-varianttia

Kaksi näytettä on tutkittu - toinen osoittautui sekvensoinnissa delta-variantiksi, toinen näyte tutkitaan vielä uudestaan, koska näytteen virusmäärä oli vähäinen.

Tieteessä
Neuroborrelioosin oireet, diagnostiikka ja hoito

Tauti oireilee useimmiten perifeeristen hermojen ja aivokalvojen tulehduksena.

Kommentti
Virheistä ei saa enää oppia kuin ennen

Potilasasiakirjojen tarkastusoikeus on elinehto hoitavan lääkärin ammatilliselle kehittymiselle, kirjoittaa Saku Pelttari.

Ajassa
Tämän vuoksi 50 koronapotilasta teho-osastoilla on tärkeä raja

Koronapotilaiden tehohoidon kansallista koordinointia johtava Matti Reinikainen kertoo tehohoidon tilanteesta.

Tieteessä
Sopivassa koronapotilaassa virus muuntuu

Muunnosten kehittymiseen ei tarvita vajaarokotettujen mannerta, vaan yksikin potilas voi riittää.