Varhaisen ravitsemusneuvonnan vaikutus lasten seerumin rasva-arvoihin ja kasvuun STRIP-projektissa

Vaikka sepelvaltimotaudin kliiniset oireet ilmenevät yleensä vasta keski-iässä tai vanhuksilla, sepelvaltimotaudin varhaismuutosten eli valtimoiden seinämien rasvajuosteiden kehittyminen alkaa jo lapsuudessa (1). Sepelvaltimotaudin tunnettuja riskitekijöitä ovat mm. miessukupuoli, kohonnut seerumin kokonais- ja LDL-kolesterolipitoisuus, pieni HDL-kolesterolipitoisuus, kohonnut verenpaine, tupakointi, lihavuus, vähäinen liikunta ja diabetes (2). Lapsuusiän seerumin kolesterolipitoisuudet ovat yhteydessä aikuisiässä määritettyihin arvoihin (3,4), ja niillä lapsilla, joilla LDL-kolesterolipitoisuudet tai verenpaine ovat korkeimmat, on suurissa verisuonissa myös enemmän muutoksia kuin muilla lapsilla (5,6).

Useimpiin sepelvaltimotaudin riskitekijöihin on mahdollista vaikuttaa elämäntavoilla. Sepelvaltimotaudin ehkäisyyn tähtäävän neuvonnan tulisikin alkaa lapsuudessa, jo ennen haitallisten ravintotottumusten ja muiden elämäntapojen muotoutumista. On epäilty, että kun lapsen ravinnon tyydyttyneen rasvan määrää vähennetään, myös kokonaisrasvan ja ja energian määrä vähenee ja tämä voisi johtaa lapsen kasvun ja kehityksen häiriintymiseen (7). STRIP-projektin (SepelvaltimoTaudin Riskitekijöiden InterventioProjekti lapsilla) tavoitteena on selvittää 7 kuukauden ikäisten lasten perheille aloitetun, lapseen kohdistuvan yksilöllisen elämäntapaohjauksen toteutettavuutta ja vaikuttavuutta sekä mahdollisia lapsen kasvussa sekä henkisessä ja ruumiillisessa kehityksessä ilmeneviä haittoja aina 20 ikävuoteen saakka.

AINEISTO JA MENETELMÄT

Prospektiivinen, satunnaistettu STRIP-projekti käynnistyi vuonna 1990 (8,9) ja vuoteen 1992 mennessä yhteensä 1 062 tervettä 7 kuukauden ikäistä lasta perheineen oli rekrytoitu mukaan tutkimukseen Turun lastenneuvoloista (tutkimukseen kutsuttujen osallistumishalukkuus oli 56,5 %). Lapset satunnaistettiin neuvonta- eli interventioryhmään (n = 540; 284 poikaa) ja vertailuryhmään (n = 522; 266 poikaa).

Ensimmäisten kahden ikävuoden ajan interventioryhmän perheet kävivät tutkimuskäynneillä Turun yliopiston Sydäntutkimuskeskuksessa 1-3 kuukauden välein ja vertailuryhmän perheet 4-6 kuukauden välein. Tämän jälkeen kaikki perheet kävivät tutkimuksissa kahdesti vuodessa lapsen 7. ikävuoteen asti.

Tutkimuskäynneillä perheet tapasivat lääkärin ja ravitsemusterapeutin ja lapsesta sekä perheenjäsenistä otettiin verinäytteet. Lääkärin vastaanotolla selvitettiin mm. lapsen neurologinen ja somaattinen kehitys, sairastetut infektiot ja sepelvaltimotaudin riskitekijöiden esiintyminen lähisuvussa. Jokaisella tutkimuskäynnillä lapsi tutkittiin (mm. sydämen ja keuhkojen auskultaatio, vatsan palpaatio, imusolmukkeiden, suun, nielun ja korvien tutkiminen, verenpaineen mittaus). Pituus ja paino mitattiin vakiomenetelmien ja suhteellinen pituus ja paino määritettiin suomalaisten kasvukäyrien mukaisesti (10).

Tämä osatutkimus ulottuu 7-vuotisikäpisteeseen asti, jolloin tutkimuskäynnillä kävi 344 interventioryhmän ja 340 vertailuryhmän lasta. STRIP-projekti jatkuu edelleen, ja suurin osa tutkimukseen osallistuvista lapsista on nyt täyttänyt 14 vuotta.

Ravitsemusneuvonta

Interventioryhmän perheitä on alusta asti ohjattu terveellisen, vähän tyydyttynyttä rasvaa sisältävän ruokavalion käyttöön pohjoismaisten ravitsemussuositusten mukaisesti (11,12). Interventioryhmän lapsiin kohdistettiin vanhempien välityksellä toistuvaa ravitsemusohjausta, joka perustui yksilöllisesti juuri tämän perheen aiempiin ruokatottumuksiin. Ohjausta muutettiin lapsen varttuessa ikätasoa vastaavaksi.

Rintaruokintaa suositeltiin jatkettavan niin kauan kuin se perheen mielestä tuntui luontevalta, yleensä ei kuitenkaan yli 1. ikävuoden. Rasvattoman maidon käyttöä suositeltiin 12 kuukauden iästä alkaen, ja lapsen ruokaan suositeltiin lisättäväksi 2-3 teelusikallista kasviöljyä tai -margariinia (= 10-15 g) energiansaannin turvaamiseksi 2. ikävuoteen asti. Lapsille 1.-2. ikävuosina suositellussa ruokavaliossa hiilihydraattien osuus päivittäisestä energiansaannista (E%) oli 50-60 %, proteiinin osuus 10-15 % ja kokonaisrasvan osuus 30-35 %. Kolmen vuoden iästä lähtien hiilihydraattien osuudeksi suositeltiin 55-60 E%, proteiinin osuudeksi 10-15 E% ja kokonaisrasvan osuudeksi 30 E%. Tyydyttyneen rasvan osuuden tavoite oli enintään 10 E% eli korkeintaan kolmannes rasvan kokonaissaannista.

Vertailuryhmän perheet eivät saaneet tutkimuskäynneillä yksilöllistä ravitsemus- ja elämäntapaohjausta, ja ravitsemusasioista keskusteltiin heidän kanssaan vain yleisellä tasolla. He ovat saaneet julkisen terveydenhuollon tarjoaman terveyskasvatuksen eli lapsen ikätasoa vastaavat yleiset, lastenneuvoloissa käytössä olleet ravitsemusohjeet.

Tiedot lasten ruoankäytöstä saatiin 8 kuukauden iästä lähtien ruokapäiväkirjoista, joita vanhemmat ja lasten hoitajat pitivät aluksi puolivuosittain kolmen päivän ajan. Kahden vuoden iästä lähtien ruokapäiväkirjat olivat neljän päivän mittaisia ja sisälsivät vähintään yhden viikonlopun päivän. Ruokapäiväkirjojen perusteella laskettiin keskimääräinen päivittäinen ravintoaineiden saanti Micro Nutrica -ravintolaskentaohjelman avulla, joka pohjautuu KELAn Ruoka-aineiden ravintoainesisältö -kirjaan (13). Interventioryhmän perheiden kanssa keskusteltiin yksityiskohtaisesti ravintoaineiden saannista ja suositeltavan ruokavalion saavuttamiseksi ehdotettiin muutoksia elintarvikevalintoihin. Ennalta ohjelmoitua joustamatonta ruokavaliota ei kuitenkaan esitelty, vaan ehdotuksissa otettiin huomioon perheen lähtökohdat.

Tässä osatutkimuksessa raportoidaan 7-vuotiaiden tutkimuslasten energiansaantitiedot.

Verinäytteet

Kyynärtaipeen iho puudutettiin voiteella ennen näytteenottoa. Verinäytteet otettiin 5 vuoden ikään asti aamulla tutkimuskäynnin yhteydessä ilman edeltävää paastoa, joten vasta 5-vuotiskäynnistä lähtien näytteet olivat paastonäytteitä (8,14). Seerumin triglyseridipitoisuus määritettiin ja LDL-kolesterolipitoisuus laskettiin ensimmäisen kerran vasta lapsen ollessa 5 vuoden iässä, koska määritykset edellyttävät paastoa (15). Ennen 5. ikävuotta määritettiin LDL-kolesterolin sijaan seerumin non-HDL-kolesterolipitoisuus. LDL-hiukkaskoko 7 vuoden iässä määritettiin geelielektroforeesin avulla (16).

Tilastollinen analyysi

Seurantatulosten (7 kk-7 v) analysoinnissa käytettiin varianssianalyysiä siten, että 7 kk:n ikäpisteen arvo toimi kovariaattina. Ne lapset, joilta oli olemassa vähintään sekä 7 kk:n että 7 vuoden seurantatiedot, otettiin mukaan pitkittäisanalyysiin (134 interventioryhmän poikaa, 140 vertailuryhmän poikaa, 112 interventioryhmän tyttöä, 125 vertailuryhmän tyttöä). Varianssianalyysiä käytettiin myös analysoitaessa seerumin LDL-kolesteroli- ja triglyseridipitoisuuksien eroja 5 ja 7 vuoden iässä. Ryhmien välisiä rasva-arvojen eroja 7-vuotisikäpisteessä selvitettäessä käytettiin t-testiä, ja tulokset on esitetty keskiarvoina +- keskihajontoina. Triglyseridiarvot logaritmimuunnettiin analyysiä varten niiden vinon jakautuman vuoksi. Sukupuolet analysoitiin erikseen. Kaikissa testeissä p < 0,05 katsottiin merkitseväksi.

TULOKSET

Intervention vaikutus lasten seerumin rasva-arvoihin

Interventioryhmän poikien seerumin kokonais- ja non-HDL-kolesterolipitoisuudet (kuvio 1) sekä apoB-pitoisuus olivat koko ensimmäisten 7 vuoden seurannan ajan pienemmät kuin vertailuryhmän poikien pitoisuudet (p-arvo aina <= 0,003). Intervention vaikutus kuitenkin hieman laimeni ajan kuluessa. Interventioryhmän poikien HDL-pitoisuus (kuvio 1) ja apoA-1-pitoisuudet olivat merkitsevästi pienemmät 3 ikävuoteen asti, mutta eivät enää tämän jälkeen.

Interventioryhmän poikien keskimääräiset kokonais- ja LDL-kolesterolipitoisuudet 7 vuoden iässä olivat 5 % ja 7 % pienemmät kuin vertailuryhmän poikien. Myös HDL/kokonaiskolesteroli-suhde oli interventioryhmän pojilla 5 % suurempi. LDL-hiukkasten (major peak) keskimääräinen läpimitta oli interventioryhmän pojilla 262,6 Å ja vertailuryhmän pojilla 258,5 Å (p = 0,05).

Interventio- ja vertailuryhmien tyttöjen kokonais- ja non-HDL-kolesterolipitoisuudet (kuvio 1) sekä apoB-pitoisuus eivät eronneet toisistaan ensimmäisten 7 vuoden seurannan aikana. Vertailuryhmän tyttöjen HDL-kolesterolipitoisuus oli suurempi kuin interventioryhmän tyttöjen sekä 13 kk:n että 2 vuoden iässä (p-arvot 0,004 ja 0,011), mutta ei muissa aikapisteissä. Interventioryhmän tytöillä apoA-1-pitoisuus oli pienempi 3 ikävuoteen asti. Interventioryhmän tyttöjen LDL-hiukkasten keskimääräinen läpimitta 7 vuoden iässä oli 259,2 Å ja vertailuryhmän tyttöjen 261,3 Å (p = 0,30).

Interventioryhmän poikien seerumin triglyseridipitoisuus 5-vuotisikäpisteessä oli 0,66 +- 0,24 mmol/l ja vertailuryhmän poikien 0,62 +- 0,22 mmol/l. Vastaavat luvut 7-vuotisikäpisteessä olivat 0,63 +- 0,26 mmol/l ja 0,68 +- 0,30 mmol/l. Vaikka poikien triglyseridipitoisuudet eivät eronneet merkitsevästi kummassakaan ikäpisteessä, pitoisuudet kehittyivät eri tavoin: interventioryhmän poikien triglyseridipitoisuus pieneni ja vertailuryhmän poikien suureni ajan myötä (yhdysvaikutuksen p-arvo 0,042). Seerumin LDL-kolesterolipitoisuus 5-vuotisikäpisteessä oli interventioryhmän pojilla 2,62 +- 0,54 mmol/l ja vertailuryhmän pojilla 2,90 +- 0,67 mmol/l (p < 0,0001), ja 7-vuotisikäpisteessä vastaavasti 2,61 +- 0,55 mmol/l ja 2,82 +- 0,59 mmol/l (p < 0,0001).

Interventioryhmän tyttöjen seerumin triglyseridipitoisuus 5-vuotisikäpisteessä oli 0,68 +- 0,21 mmol/l ja vertailuryhmän tyttöjen 0,68 +- 0,24 mmol/l, ja 7-vuotisikäpisteessä vastaavat luvut olivat 0,69 +- 0,25 mmol/l ja 0,67 +- 0,24 mmol/l. Seerumin LDL-kolesterolipitoisuus 5-vuotisikäpisteessä oli interventioryhmän tytöillä 2,93 +- 0,60 mmol/l ja vertailuryhmän tytöillä 3,03 +- 0,68 mmol/l, ja vastaavat luvut 7-vuotisikäpisteessä olivat 2,98 +- 0,58 mmol/l ja 2,98 +- 0,63 mmol/l. Interventio- ja vertailuryhmän tyttöjen triglyseridi- ja LDL-kolesterolipitoisuudet eivät eronneet kummassakaan ikäpisteessä, ja arvot myös pysyivät 5 ja 7 ikävuoden välillä jokseenkin muuttumattomina.

Energiaravintoaineiden saanti ja seerumin lipidit 7-vuotiailla lapsilla

Seitsemän vuoden iässä interventio- ja vertailuryhmän poikien keskimääräinen päivittäinen energiansaanti (6 818 kJ ja 6 955 kJ) ja rasvan kokonaissaanti (30,7 E% ja 31,6 E%) eivät eronneet merkitsevästi. Interventioryhmän poikien keskimääräinen tyydyttyneen rasvan saanti oli kuitenkin pienempi kuin vertailuryhmän poikien (11,5 E% ja 13,6 E%, p < 0,001). Interventioryhmän poikien monityydyttymättömän ja kertatyydyttymättömän rasvan suhde tyydyttyneeseen rasvaan oli parempi kuin vertailuryhmän poikien (1,5 ja 1,2, p = 0,002).

Interventio- ja vertailuryhmän tyttöjen keskimääräinen päivittäinen energiansaanti oli 7 vuoden iässä käytännössä sama (6256 kJ ja 6340 kJ), mutta interventioryhmän tyttöjen rasvan kokonaissaanti oli pienempi (30,4 E% ja 31,8 E%, p = 0,005). Samoin interventioryhmän tytöt saivat vähemmän tyydyttynyttä rasvaa kuin vertailuryhmän tytöt (11,8E% ja 13,7 E%, p < 0,001). Interventioryhmän tyttöjen monityydyttymättömän ja kertatyydyttymättömän rasvan suhde tyydyttyneeseen rasvaan oli parempi kuin vertailuryhmän tyttöjen (1,4 ja 1,2, p < 0,001)

Kasvutiedot

Sekä interventio- että vertailuryhmän tytöt ja pojat ovat alusta lähtien olleet jonkin verran ikäisiään suomalaisia keskivertolapsia pitempiä ja painavampia (kuvio 2). Ryhmät eivät eronneet toisistaan pituuden tai painon keskiarvojen suhteen missään aikapisteessä.

Lapset jaettiin suhteellisen painon mukaan neljään eri ryhmään: 1) selvästi alipainoiset, < -15 %, 2) normaalipainoiset, -15- +20 %, 3) ylipainoiset, > +20 %, sekä 4) lihavat, > +40 % (ryhmän 4 lapset sisältyvät myös ryhmään 3). Kuviossa 3 on esitetty ryhmien 2 ja 3 esiintyvyys eri ikäpisteissä.

Normaalipainoisten lasten osuus pienenee ja vastaavasti ylipainoisten lasten osuus suurenee iän myötä. Selvästi alipainoisia lapsia oli lukumääräisesti hyvin vähän kaikissa ryhmissä kaikissa ikäpisteissä. Alipainoisten interventioryhmän poikien suhteellinen osuus oli 0,43-2,25 %, vertailuryhmän poikien 0-2,25 %, interventioryhmän tyttöjen 0,48-1,52 % ja vertailuryhmän tyttöjen 0-3,05 %. Lihavia lapsia ei interventioryhmässä ollut lainkaan missään ikäpisteessä. Vertailuryhmän pojista vain yksi oli lihava 6 vuoden iässä (suhteellinen osuus 0,54 %), muissa ikäpisteissä ei vertailuryhmässä ollut lihavia poikia. Lihavien vertailuryhmän tyttöjen suhteellinen osuus suureni iän myötä: 7 ja 13 kk:n iässä osuus oli 0 % ja 7 vuoden iässä 3,14 % (n = 5).

POHDINTA

Sepelvaltimotautia on tunnetusti pidetty lähinnä iäkkäiden ihmisten sairautena, ja sen sekundaaripreventioon ja preventioon keski-iässä panostetaankin huomattavasti. Sepelvaltimomuutosten kehittyminen alkaa kuitenkin jo varhaislapsuudessa, joten primaaripreventiokin tulisi aloittaa jo lapsuudessa. Suomalaisten ravintotottumukset ovat parin viime vuosikymmenen aikana muuttuneet terveellisempään suuntaan ja rasvan saanti on vähentynyt (17). Suomalaisten keskimääräinen seerumin kolesterolipitoisuuden taso on laskenut 1970-luvun vajaasta 7 mmol:sta/l nykyiseen noin 5,5 mmol:iin/l (18). Sairastuminen sepelvaltimotautiin on myös vähentynyt, mutta edelleen se on suomalaisten yleisin kuolemansyy. Valitettavasti seerumin kolesteroliarvojen edullinen kehitys näyttää viime aikoina pysähtyneen (18,19).

Tutkimustulostemme mukaan varhaislapsuudessa aloitetulla, jatkuvalla ravitsemusneuvonnalla on suotuisa vaikutus poikien seerumin rasva-arvoihin. Interventioryhmän poikien seerumin kokonais- ja non-HDL-kolesterolipitoisuudet sekä apoB-pitoisuus olivat pysyvästi pienemmät kuin vertailuryhmän poikien ainakin 7 vuoden ikään asti. Sekä 5 että 7 vuoden iässä määritetty LDL-kolesterolipitoisuus oli interventioryhmän pojilla pienempi kuin vertailuryhmän pojilla. Lisäksi vertailuryhmän poikien LDL-hiukkaset olivat 7 vuoden iässä pienempiä ja tiheämpiä eli aterogeenisempia kuin interventioryhmän poikien LDL-hiukkaset.

Tärkein seerumin kolesterolipitoisuuteen vaikuttava tekijä myös lapsilla on rasvan laatu (20). STRIP-projektissa annetun yksilöllisen ravitsemusohjauksen päätavoite onkin ollut rasvan laadun merkityksen korostamisessa (tyydyttyneen rasvan korvaaminen kerta- ja monityydyttymättömillä rasvahapoilla) rasvan määrän vähentämisen lisäksi. Ohjauksessa noudatetaan kulloinkin voimassa olevia, tutkittavien ikää vastaavia pohjoismaisia ravitsemussuosituksia, eivätkä yli 3-vuotiaiden lasten ja aikuisten energiaravintoaineiden saantisuositukset ole muuttuneet vuodesta 1989 vuoteen 1996 (11,12).

Sekä STRIP-projektin aiempien tutkimusten että tämän osatutkimuksen mukaan interventio vähensi merkitsevästi ravinnon tyydyttyneen rasvan saantia sekä tytöillä että pojilla (21,22). Tästä huolimatta neuvonnan vaikutus seerumin rasvaprofiiliin oli myönteinen ainoastaan pojilla. Mahdollisia syitä interventiovaikutuksen eroon sukupuolten välillä on useita. Liikunnalla on tunnetusti myönteinen vaikutus seerumin kolesteroliarvoihin (23,24), ja pojat ovat yleensä fyysisesti aktiivisempia kuin tytöt (24,25). Kehon koostumus saattaa myös muokata ruokavalion vaikutusta kolesteroliarvoihin. Vaikka tyttöjen ja poikien pituus ja paino eivät tutkimuksessamme poikenneet toisistaan, tyttöjen kehon rasvapitoisuus on jo ennen murrosikää suhteellisesti suurempi kuin poikien (26). Myös seerumin sukupuolihormonien pitoisuudet eroavat tytöillä ja pojilla toisistaan jo ennen murrosikää (27), ja nämä pitoisuuserot voivat vaikuttaa lipidivasteen eroihin.

Lihavuus on merkittävä sepelvaltimotaudin vaaratekijä, koska ylipaino altistaa dyslipidemioiden, kohonneen verenpaineen ja insuliiniresistenssin kehittymiselle. Lihavista lapsista tulee yhä useammin lihavia aikuisia, ja lasten ja nuorten lihavuus on lisääntynyt Suomessa hälyttävästi viime vuosina (28). Sihvolan väitöskirjatutkimuksen mukaan 13 % koulunsa aloittavista sekä tytöistä että pojista oli ylipainoisia (suhteellinen paino > +20 %) (29). Alle kouluikäisten lasten lihavuuden yleisyydestä ei tiettävästi tähän mennessä ole olemassa kattavia tutkimuksia.

Tutkimuksessamme ilmeni, että jo alle kouluiässä ylipainoisten osuus lisääntyi iän karttuessa etenkin neljännestä ikävuodesta alkaen, vaikka lasten keskimääräinen kokonaisenergiansaanti on ollut koko ajan normaalitasolla (21,31). Tytöistä oli 7 vuoden iässä ylipainoisia jo 9,0 % ja pojista 3,7 %. Merkittävää oli, että vaikka STRIP-tutkimuksessa pääpaino ravitsemusohjauksessa oli ravinnon rasvojen laadussa, interventio selvästi vähensi ylipainoisuuden esiintymistä tytöillä. Toisaalta interventio osoittautui turvalliseksi, koska interventioryhmän lasten pituuden kehityksessä tai alipainoisten osuudessa ei todettu eroa vertailuryhmään nähden.

STRIP-projektin kaltaisiin interventiotutkimuksiin liittyy väistämättä eräitä epävarmuustekijöitä. Tutkimukseen osallistui alun perin hieman yli puolet Turussa syntyneestä tavoitellusta ikäkohortista. Osallistuneiden osuutta voi pitää hyvinkin tyydyttävänä, koska kyseessä on 20 vuotta kestävä interventiotutkimus. On mahdollista, että mukaan lähteneet perheet ovat jo alusta lähtien olleet terveystietoisempia kuin perheet, jotka eivät halunneet osallistua. Senhetkiset lasten ja perheenjäsenten terveysongelmat ovat myös saattaneet vaikuttaa tutkimuksesta poisjääntiin. Osallistujien ja kieltäytyneiden vertailussa ei ollut merkitseviä eroja vanhempien koulutuksessa, perheen koossa eikä suhtautumisessa ruokaan ja ravitsemusneuvontaan. STRIP-projektista ajan mittaan pois jääneiden interventio- ja vertailuryhmän lasten osuudet eivät merkitsevästi eronneet toisistaan eivätkä myöskään sukupuolten osuudet. Suurin poisjääntiin vaikuttanut tekijä oli muuttunut perhetilanne (esim. avioero, perheenlisäys, muutto). Tutkimuksen luotettavuuteen vaikuttavaa merkittävää valikoitumista ei näin ollen ole tapahtunut, ja tutkimustulokset voitaneen yleistää koskemaan laajempaakin väestöä (31).

Kotioloissa täytetty ruokapäiväkirja on mahdollinen virhelähde, koska lasten vanhemmat saattavat pyrkiä miellyttämään tutkijoita. Toisaalta osa interventioryhmän perheistä toteuttaa annettuja ohjeita huonosti, kun taas osa vertailuryhmän perheistä noudattaa hyvinkin vähän tyydyttynyttä rasvaa sisältävää ruokavaliota. Vaikka vertailuryhmän perheet eivät saakaan yksilöllistä ravitsemusohjausta, he saattavat kuitenkin olla tavallisia keskivertoperheitä valistuneempia jo siitäkin syystä, että ovat alun perin päättäneet osallistua sepelvaltimotaudin ehkäisyprojektiin. Se, että heidänkin toimintaansa seurataan, voi myös vaikuttaa heidän käyttäytymiseensä myönteisesti. Nämä seikat saattavat laimentaa annetun ravitsemusneuvonnan vaikutusta tuloksiin. Merkitsevä ero interventioryhmän ja vertailuryhmän poikien kolesterolipitoisuuksissa kuitenkin kertoo siitä, että neuvonta on ollut tehokasta ja sydämen ja verisuonten terveyttä edistävää. Myöhemmässä iässä tehtävät verisuonten kaikututkimukset ja lopulta verisuonitautisairastavuus osoittavat varhaislapsuudessa aloitetun intervention todellisen hyödyn sepelvaltimotaudin ehkäisyssä.

Projektin puitteissa kehitetyt neuvontamallit ovat yksinkertaiset ja selkeät ja hyvin hyödynnettävissä julkisessa terveydenhuollossa. Neuvolavaiheessa tähän ei luultavasti tarvita merkittäviä lisäresursseja, mutta koska kouluterveydenhuoltoa on Suomessa viime vuosina karsittu huomattavasti, projektissa toteutettu interventio vaatisi lasten ollessa kouluiässä selvää lisäpanostusta.

ENGLISH SUMMARY: THE EFFECT OF INFANCY-ONSET DIETARY INTERVENTION ON SERUM LIPOPROTEINS AND GROWTH OF CHILDREN IN A PROSPECTIVE RANDOMIZED STRIP STUDY

Background

The development of atherosclerosis begins in childhood and progresses slowly throughout life. Increased serum cholesterol concentration in childhood associates with elevated atherosclerosis risk in adult life.

Methods

In the ongoing STRIP study (Special Turku coronary Risk factor Intervention Project for children) 1062 healthy 7-month-old infants were randomized to intervention (n = 540) and control (n = 522) groups. Food records (3-4 days) were kept every 6 to 12 months and serum lipid values were measured annually.

Results

Dietary intervention decreased mean daily intake of saturated fat in both genders. Serum total, and non-HDL cholesterol and apoB concentrations were lower in the intervention than in the control group boys through the first 7 years of life. The intervention had no effect on serum lipids in girls. The intervention did not affect the growth of the children or their development adversely. It was related to a reduced risk of developing overweight in girls.

Conclusions

Repeated dietary counselling on a diet low in saturated fat and cholesterol decreases serum cholesterol concentration safely and effectively through the first 7 years of life in boys and lowers the risk of developing overweight in girls.