1. Lääkärilehti
  2. Tieteessä
  3. Vastasyntyneiden varhaiset GBS-infektiot TAYS:ssa 2010-2013- seulontakäytännön muutoksen vaikutukset
Alkuperäis­tutkimus 43/2014 vsk 69 s. 2781 - 2787

Vastasyntyneiden varhaiset GBS-infektiot TAYS:ssa 2010-2013- seulontakäytännön muutoksen vaikutukset

Lähtökohdat

Streptococcus agalactiae (GBS) on yleisin vastasyntyneiden sepsiksen ja meningiitin aiheuttaja. Suurin osa infektioista voidaan ehkäistä antamalla synnytyksen aikainen mikrobilääkeprofylaksi valituille synnyttäjille. Mikrobilääkeprofylaksi voidaan antaa synnyttäjän riskitekijöiden tai osoitetun bakteerikantajuuden perusteella. Tässä tutkimuksessa selvitimme, kuinka siirtyminen riskitekijälähtöisestä ehkäisystrategiasta viljelyseulontaan vaikutti vastasyntyneiden varhaisten Streptococcus agalactiae -sepsisten esiintyvyyteen, äitien ja lasten infektiosairastavuuteen sekä antibioottien kulutukseen.

Menetelmät

Tutkimus on kohorttitutkimus, jossa materiaalina olivat kaikki TAYS:ssa vuosina 2010-2011 sekä 2012-2013 synnyttäneet. Vastasyntyneiden varhaiset GBS-infektiot sekä äitien ja lasten infektiodiagnoosit etsittiin Oberon- ja iPana-potilastietojärjestelmistä. Laboratorion tietojärjestelmistä selvitettiin seulontanäytteiden määrät, GBS-positiivisten äitien osuus ja vastasyntyneiden GBS-positiiviset veriviljelyt. Profylaksin toteutumista arvioitiin synnytyssalin ja synnyttämättömien osaston G-penisilliinin kulutuksen avulla. Tutkimusaikana vastasyntyneillä todettujen varhaisten GBS-infektioiden taudinkuva ja hoitotulos sekä äitien riskitekijät selvitettiin potilastiedoista.

Tulokset

Varhaisia GBS-infektiotapauksia oli vuosina 2010-2011 kahdeksan ja vuosina 2012-2013 yksi. Varhaisen GBS-infektion esiintyvyys riskitekijälähtöisen ehkäisystrategian aikana oli 0,76 tuhatta elävänä syntynyttä lasta kohti, ja viljelyseulontaan siirtymisen jälkeen se pieneni tasolle 0,09/1000 (RR 0,12, 95 %:n LV 0,02-0,96). G-penisilliinin kulutuksen kasvun sivuilmiönä äitien infektiosairastavuus väheni.

Päätelmät

Viljelyseulonta vaikuttaa olevan tehokkaampi kuin riskitekijälähtöinen ehkäisystrategia varhaisen GBS-infektion ehkäisyssä, joskin lisätutkimuksia tarvitaan. Seulontapohjaiseen ehkäisystrategiaan siirtyminen näyttää onnistuvan nopeasti.

B-ryhmän beetahemolyyttinen streptokokki (GBS, Streptococcus agalactiae) aiheuttaa vastasyntyneillä pneumoniaa, meningiittiä ja bakteremiaa. Vastasyntyneiden kuolleisuus invasiiviseen GBS-infektioon on 4-7 %, ja vaikeat ja yleistyneet infektiot voivat aiheuttaa mm. kuulon tai näön heikentymistä tai kehityshäiriöitä (11 Uotila J, Lyytikäinen O. Vastasyntyneen varhaisen B-ryhmän streptokokki-infektion ehkäisy. Suom Lääkäril 2012;67:3768-72.,22 Lyytikäinen O, Nuorti P, Halmesmäki E ym. Vastasyntyneiden GBS-taudin ehkäisy - asiantuntijaryhmän suositus. Suom Lääkäril 2006;61:4821-4.).

Raskaana olevista äideistä 10-30 % on GBS:n oireettomia kantajia ja heillä GBS on osa synnytyskanavan tai suoliston mikrobistoa (33 Hovi S, Lyytikäinen O, Autti-Rämö I ym. B-ryhmän streptokokkitaudin ehkäisy vastasyntyneillä. Toimintamallien vertailu. Finohtan raportti 31/2007.). Bakteerin esiintyminen voi olla ajoittaista, ohimenevää tai kroonista (44 Gibbs RS, Schrag S, Schuchat A. Perinatal infections due to group B Strepococci. Am Coll Obstet Gynecol 2004;104:1062-76.). Varhaisessa tautimuodossa vastasyntynyt saa GBS-infektion äitinsä synnytyskanavasta. Noin puolet kaikista GBS-kantajien synnyttämistä lapsista saa tartunnan, mutta heistä vain 1-2 %:lle kehittyy kliininen infektio. Vastasyntyneen varhaista GBS-infektiota lisääviä riskitekijöitä ovat äidin nuori ikä, GBS-bakteriuria raskauden aikana, ennenaikainen synnytys, äidin synnytyksenaikainen kuume, pidentynyt aika kalvojen puhkeamisesta lapsen syntymään, äidin aiemman lapsen GBS-infektio tai äidin runsas GBS-kolonisaatio (33 Hovi S, Lyytikäinen O, Autti-Rämö I ym. B-ryhmän streptokokkitaudin ehkäisy vastasyntyneillä. Toimintamallien vertailu. Finohtan raportti 31/2007.,44 Gibbs RS, Schrag S, Schuchat A. Perinatal infections due to group B Strepococci. Am Coll Obstet Gynecol 2004;104:1062-76.). Kuitenkin vain noin 40 % vastasyntyneiden GBS-infektioista esiintyy näissä riskiryhmissä. Vuosina 1995-2011 Suomessa invasiivisia varhaisia GBS-infektioita havaittiin vastasyntyneillä keskimäärin 33 tapausta vuodessa (vaihteluväli 22-57 tapausta/vuosi, ilmaantuvuus 0,4-1,0/1000 elävänä syntynyttä) (11 Uotila J, Lyytikäinen O. Vastasyntyneen varhaisen B-ryhmän streptokokki-infektion ehkäisy. Suom Lääkäril 2012;67:3768-72.).

Suurin osa varhaisista infektioista voidaan ehkäistä synnytyksenaikaisella mikrobilääkeprofylaksilla. Profylaksi tulisi aloittaa viimeistään neljän tunnin kuluttua synnytyksen käynnistymisestä. Suositeltu mikrobilääkeprofylaksi on G-penisilliini aloitusannoksella 5 miljoonaa kansainvälistä yksikköä (KY) ja tämän jälkeen 2,5 miljoonaa KY joka neljäs tunti. Äidin tulisi saada vähintään kaksi annosta antibioottia ja hoitoa pitäisi jatkaa lapsen syntymään asti. Penisilliini on ensisijainen vaihtoehto, sillä se on kapeakirjoisempi kuin ampisilliini (22 Lyytikäinen O, Nuorti P, Halmesmäki E ym. Vastasyntyneiden GBS-taudin ehkäisy - asiantuntijaryhmän suositus. Suom Lääkäril 2006;61:4821-4.,55 Nandyal RR. Update on Group B Streptococcal Infections. Perinatal and neonatal periods. J Perinatal & Neonatal Nursing 2008;22:230-7.,66 Heath P, Schuchat A. Perinatal group B streptococcal disease. Best Practice & Research Clinical Obstetrics & Gynaecology 2007;21:411-24.,77 Verani J, McGee L, Schrag S ym. Prevention of perinatal group B streptococcal disease -revised guidelines from CDC, 2010. MMWR Recomm Rep 2010;591-36.).

Varhaisen GBS-infektion ehkäisemiseksi on erilaisia strategioita. Riskitekijälähtöisessä strategiassa raskaana olevan naisen GBS-kantajuutta ei pyritäkään selvittämään, vaan synnytyksenaikainen mikrobilääkehoito annetaan riskitekijöiden perusteella. (88 Daniels JP, Gray J, Pattison HM ym. Intrapartum tests for group B streptococcus: accuracy and acceptability of screening. BJOG 2011; 118:257-65.). Toinen strategia perustuu GBS:n osoittamiseen viljelyllä tai pikatestillä. Bakteeriviljely (99 Siljander T, Lyytikäinen O, Vähäkuopus S ym. GBS-seulontakäytännöt Suomessa epäyhtenäiset. Moodi 2013;3:96-8.) otetaan mahdollisimman myöhään loppuraskaudessa (vk 35-37) emättimen alaosasta ja peräaukon suulta, ja mikrobilääke annetaan suunnatusti GBS-positiivisille synnyttäjille. Tätä aiemmin otetut näytteet eivät kuvaa luotettavasti tilannetta synnytyshetkellä. Pikatesti otetaan synnytyksen alkaessa tai lapsiveden mentyä. Käytetyimmät pikatestit perustuvat reaaliaikaiseen polymeraasiketjureaktioon (PCR) (33 Hovi S, Lyytikäinen O, Autti-Rämö I ym. B-ryhmän streptokokkitaudin ehkäisy vastasyntyneillä. Toimintamallien vertailu. Finohtan raportti 31/2007.). Syksyllä 2013 ilmestyneessä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen äitiysneuvolaoppaassa suositetaan bakteeriviljelyyn perustuvaa seulontaa kaikille synnyttäjille (1010 Kansallinen äitiyshuollon asiantuntijaryhmä. Klemetti R, Hakulinen-Viitanen T, toim. Äitiysneuvolaopas. Suosituksia äitiysneuvolatoimintaan. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL 2013;101-2.).

Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueella otettiin käyttöön viljelyseulonta 1.1.2012, ja se laajeni alueen kaikkien kuntien kattavaksi toiminnaksi 1.1.2013. Tätä ennen käytössä oli riskitekijälähtöinen ehkäisystrategia. Riskitekijälähtöisen mikrobilääkityksen toteutuminen ei kuitenkaan helmikuussa 2012 tehdyn kyselyn mukaan (11 Uotila J, Lyytikäinen O. Vastasyntyneen varhaisen B-ryhmän streptokokki-infektion ehkäisy. Suom Lääkäril 2012;67:3768-72.) ollut täysin johdonmukaista ja kattavaa. Kyselyssä selvitettiin kaikkien sairaanhoitopiirien synnytystoiminnasta vastaavilta ylilääkäreiltä, millainen ehkäisystrategia heillä on käytössä ja millaiset ovat heidän käsityksensä eri strategioiden hyvistä ja huonoista puolista. Suurin osa haastatelluista kannatti yleistä seulontaa sen selkeyden ja tehokkuuden vuoksi. Riskitekijälähtöistä strategiaa ei pidetty motivoivana, sillä suuri osa GBS-kantajista jää ilman mikrobilääkeprofylaksiaa ja toisaalta moni GBS-negatiivinen äiti saa turhaan mikrobilääkkeitä. Viljelyyn kriittisesti suhtautuvat perustelivat kantaansa taudin vähäisellä esiintyvyydellä Suomessa, mikrobilääkkeiden lisääntyvällä käytöllä ja sillä, että kyseessä ei ole suuri kansanterveysongelma (11 Uotila J, Lyytikäinen O. Vastasyntyneen varhaisen B-ryhmän streptokokki-infektion ehkäisy. Suom Lääkäril 2012;67:3768-72.).

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten siirtyminen riskitekijälähtöisestä ehkäisystrategiasta viljelyseulontaan on vaikuttanut varhaisen GBS-infektion esiintyvyyteen sekä G-penisilliinin ja kefuroksiimin kulutukseen Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Lisäksi tutkittiin, oliko muuttuneella antibioottien kulutuksella vaikutusta synnyttäneiden äitien ja vastasyntyneiden muuhun infektiosairastavuuteen.

Aineisto ja menetelmät

Tutkimusajanjakso oli 1.1.2010-31.12.2013. Tutkimme seulontanäytteiden määrän ja GBS-positiivisten äitien osuuden kehitystä. Nämä tiedot saatiin laboratorion tietojärjestelmästä. Antibioottiprofylaksin toteutuminen selvitettiin synnytyssalin ja synnyttämättömien osaston G-penisilliinin kulutuksen kehityksen perusteella. Varhainen GBS-infektio määriteltiin tässä tutkimuksessa veriviljelypositiiviseksi sepsikseksi, joka alkoi alle seitsemän vuorokauden iässä.

Lasten varhaiset GBS-infektiot (ICD-10-koodi P36.0) etsittiin osaston poistoilmoituksista ja iPANA-potilastietojärjestelmästä, ja tiedot varmistettiin vastasyntyneiden osaston manuaalisista muistiinpanoista. Ajanjakson GBS-veriviljelypositiiviset lapset tarkistettiin myös laboratorion tietojärjestelmästä. Tämän perusteella kaksi vuosina 2010-2011 syntynyttä lasta suljettiin pois analyysistä. He olivat saaneet diagnoosin P36.0, mutta heidän veriviljelynsä oli negatiivinen, eikä jälkikäteen tehtyjä diagnooseja pidetty oikeutettuina. Lasten muista infektioista tarkastelimme muiden sepsisepäilyjen (P36) ja muiden perinataalivaiheelle ominaisten infektioiden (P39) määrän kehitystä.

Analysoimme myös kaikki ajanjaksolla ilmenneet varhaiset GBS-infektiot tausta- ja riskitietojen suhteen. Äitien potilastiedoista etsittiin GBS-infektion riskitekijöitä ja selvitettiin, oliko äiti saanut mikrobilääkeprofylaksin. Vastasyntyneiden potilastiedoista tarkistettiin taudinkuva ja hoitotulos. Varhaisen GBS-infektion esiintyvyys laskettiin jakamalla sairaiden vastasyntyneiden määrä elävänä syntyneiden lukumäärällä.

Äitien infektiosairastavuuden kehitystä arvioitiin tarkastelemalla lapsivuodeajan sepsiksien (O85), sukupuolielinten muiden synnytyksenjälkeisten infektioiden (O86.0), haavainfektioiden (O86.1) ja muiden lapsivuodeajan infektioiden (O86.8) määrän kehitystä tutkimusajanjaksolla. Äitien infektiosairastavuutta arvioimme lisäksi lapsivuodeosastojen kefuroksiimin kulutuksen avulla.

Sairastavuuden erojen tilastollinen merkitsevyys tutkittiin 2-testillä. Lisäksi laskettiin riskisuhde (RR) ja sen 95 %:n luottamusväli.

Infektionäytteidenottokäytäntöjen mukaan vastasyntyneiltä otetaan 1 ml verta aerobipulloon. Kaikilla toimenpiteeseen osallistujilla on suu-nenäsuojat ja näytteen ottajalla steriilit käsineet. Pistopaikka pyyhitään desinfektioaineella useita kertoja ja ennen pistoa ihon annetaan kuivua. Likvorinäyte pyritään ottamaan kaikissa sepsisepäilyissä, mikäli lapsen yleistila ei estä näytteenottoa.

Riskitekijälähtöinen ehkäisystrategia oli käytössä 1.1.2012 asti. Sen mukaan synnytyksenaikainen antibioottilääkitys annettiin ennenaikaisesti synnyttäville sekä niille synnyttäjille, joilla lapsivedenmenosta oli kulunut yli 18 tuntia. GBS-näytteitä otettiin tuolloin synnytysvastaanotolla ennenaikaisesti supistelevilta sekä satunnaisesti myös neuvola-asiakkailta, ja mikäli positiivinen näytetulos oli käytettävissä, annettiin profylaksi. Samankaltainen käytäntö on ollut useimmissa Suomen synnytyssairaaloissa. Viljelyyn perustuvan ehkäisystrategian aikana GBS-näytteet otettiin emättimen ulkosuulta ja peräaukosta joko neuvolassa tai laboratoriokeskuksen näytteenottopisteissä raskausviikoilla 35-37. Jos näytettä ei ollut otettu tai sen vastaus ei ollut tiedossa, sovellettiin riskitekijälähtöistä ehkäisystrategiaa. Penisilliinille allergisille annettiin yleensä kefuroksiimia tai joskus klindamysiiniä.

Tulokset

Fl-StrBVi-näytteiden määrä kasvoi huomattavasti, kun viljelyseulonta otettiin käyttöön (taulukko 1Taulukko 1. TAYS:ssa tehdyt GBS-viljelyt ja positiivisten tulosten osuudet. Taulukko 2. Lasten infektiodiagnoosit TAYS:ssa 1.1.2010-31.12.2013. Taulukko 3. Synnyttäneiden äitien lapsivuodeajan infektiot TAYS:ssa 1.1.2010-31.12.2013. Taulukko 4. Vastasyntyneiden GBS-tapaukset TAYS:ssa 1.1.2010-31.12.2013.). Seulonnan kattavuus laajeni kahdessa vuodessa 44 %:sta 90 %:iin. Samalla myös positiivisten näytteiden osuus kasvoi 16,3 %:sta 19,1 %:iin. Vuoden 2013 syyskuun loppuun mennessä seulonta kattoi jo lähes 100 % Pirkanmaan raskaana olevista naisista. Seulonnan kattavuus on siis parantunut ajan myötä ja on jo käytännössä lähes täydellinen.

Synnytyksenaikainen G-penisilliinin kulutus kasvoi selvästi yleiseen seulontastrategiaan siirtymisen jälkeen (kuvio 1. Kuvio 1. G-penisilliinin kulutus synnytyssalissa ja synnyttämättömien osastoilla TAYS:ssa 1.1.2010-31.12.2013. Kuvio 2. Kefuroksiimin kulutus sataa synnyttäjää kohden lapsivuodeosastoilla TAYS:ssa 1.1.2010-31.12.2013.). Vuonna 2010 G-penisilliinin kulutus oli 144 miljoonaa KY sataa synnytystä kohden, vuonna 2012 jo 272 miljoonaa KY/100 synnytystä. Kulutus oli edelleen kasvussa vuonna 2013. G-penisilliinin kulutus GBS-positiivista synnyttäjää kohden oli vuonna 2013 marraskuun loppuun mennessä noin 17 miljoonaa KY. Luvussa on oletettu, että kaikki synnytyssalissa ja synnyttämättömien osastoilla kulutettu G-penisilliini on annettu GBS-positiivisille äideille. Myös hukkaan mennyt penisilliini on mukana luvussa. Tietoomme ei ole tullut haittavaikutuksia lisääntyneestä antibioottien käytöstä.

TAYS:ssa hoidettiin vuosina 2010 ja 2011 yhteensä 10 292 synnytystä (näistä 215 monisikiösynnytystä) ja elävänä syntyi 10 470 lasta. Lapsista kahdeksan sai varhaisen GBS-infektion. GBS-infektion esiintyvyys oli siis 0,76/1000 elävänä syntynyttä ennen seulontakäytännön muutosta (1,15/1000 vuonna 2010 ja 0,38/1000 vuonna 2011). Vuosina 2012 ja 2013 TAYS:ssa hoidettiin 10 682 synnytystä (näistä 196 monisikiösynnytystä) ja elävänä syntyi 10 858 lasta. Varhaisen GBS-infektion esiintyvyys yleisen seulontastrategian käyttöönoton jälkeen oli 0,09/1000 elävänä syntynyttä lasta. Ero on tilastollisesti merkitsevä (p = 0,017; RR 0,12, 95 %:n LV 0,02-0,96). Seulontakäytännön muutoksen jälkeen tuli ilmi vain yksi varhainen GBS-infektio. Lapsen äiti ei ollut osallistunut viljelyseulontaan, mutta synnytyksen yhteydessä otettiin viljelynäyte. Vastauksen ja riskitekijöiden puuttuessa hän ei saanut antibioottiprofylaksia. Vastasyntyneiden muiden infektioiden määrässä ei ole tapahtunut muutosta viljelyseulontaan siirtymisen jälkeen (taulukko 2).

Äitien synnytyksenjälkeiset infektiot vaikuttivat vähenevän seulontastrategian muutoksen jälkeen (taulukko 3). Sepsikset vähenivät noin 30 % (p = 0,048) ja myös äitien kokonaisinfektiosairastavuus väheni (p = 0,013). Kefuroksiimin kulutus lapsivuodeosastoilla pysyi melko samalla tasolla 2010-2012. Vuonna 2013 kefuroksiimin käyttö kuitenkin kääntyi pieneen laskuun (kuvio 2).

Tutkimusajankohtana yhteensä yhdeksän vastasyntynyttä sairasti GBS-infektion. Näiden lasten äideistä seitsemältä oli otettu GBS-näyte 1-2 vuorokautta ennen lapsen syntymää, mutta kenenkään tutkimusvastaus ei ollut tiedossa ennen synnytystä. Äideistä kaksi sai mikrobilääkeprofylaksin, mutta kummallakaan äideistä mikrobilääkeprofylaksi ei toteutunut täysin suositusten mukaisesti. Toinen äideistä oli allerginen penisilliinille ja sai yhden klindamysiiniannoksen neljä tuntia ennen lapsen syntymää, ja toinen äideistä sai metronidatsolia tunti ennen lapsen syntymää. Metronidatsolilla ei ole tehoa streptokokkeihin.

Lasten oireet alkoivat varhain, joko heti syntymän jälkeen tai viimeistään kahden vuorokauden sisällä syntymästä (taulukko 4). Ensioireina oli käsittelyarkuutta, itkuisuutta, lämpöilyä ja hengityksen vaikeutumista (rohisevaa, narisevaa, ponnistavaa). Lapsista kolmella oli sepsiksen lisäksi meningiitti. Lasten C-reaktiivinen proteiini (CRP) oli suurimmillaan keskimäärin 68 mg/l (vaihteluväli 25-155 mg/l). Lapsista kolmella leukosyyttien kokonaismäärä oli hoitoon tullessa alle 5 x 109/l. Kahdella heistä leukosyyttiarvot normalisoituivat kahden vuorokauden kuluessa. Kolmannella, raskausviikolla 37 syntyneellä lapsella oli voimakas granulosytopenia, metabolinen asidoosi ja hypotensio. Hän kuoli GBS-sepsiksen aiheuttamaan septiseen sokkiin.

Kenellekään eloon jääneistä lapsista ei jäänyt pysyviä haittoja taudin seurauksena. Yksi meningiitin sairastaneista lapsista käytti poikkeavan EEG:n vuoksi epilepsialääkitystä viiden kuukauden ikään asti, ja sen jälkeen hänenkin kehityksensä on jatkunut ikätasoisena.

Pohdinta

TAYS:ssa viljelysseulontaan siirtyminen vähensi vastasyntyneiden varhaisen GBS-infektion esiintyvyyttä. Tämä todennäköisesti johtuu siitä, että viljelyseulonnan myötä saavutettiin suurempi osa riskiväestöstä. Lisäksi viljelyseulonta on selkeämpi kuin riskitekijälähtöinen ehkäisystrategia: profylaksi annetaan, jos viljelytulos on positiivinen, eikä tällöin tarvitse punnita riskitekijöitä. Näin antibioottiprofylaksia aloitetaan todennäköisemmin ja aikaisemmin sitä tarvitseville, jolloin myös suositusten mukainen annostelu toteutuu todennäköisemmin kuin riskitekijälähtöisesti hoidetuilla naisilla.

Aiemmissa kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu, että viljelyseulonta on tehokkaampi varhaisen GBS-infektion ehkäisyssä kuin riskitekijälähtöinen (1111 Skogberg K, Halmesmäki E, Sainio S ym. Vastasyntyneiden varhainen B-ryhmän streptokokkitauti pääkaupunkiseudulla. Suom Lääkäril 2009;64:3749-53.,1212 Schrag S, Zell E, Lynfield R ym. A population-based comparison of strategies to prevent early-onset group B streptococcal disease in neonates. N Engl J Med 2002;347:233-9.). Taminaton meta-analyysin mukaan yleinen raskaana olevien naisten viljelyseulontastrategia on turvallinen ja tehokas. Myös Yhdysvaltojen CDC (Centers for Disease Control and Prevention) sekä Suomen THL suosittavat viljelyseulontaa ja synnytyksenaikaista mikrobilääkeprofylaksia GBS-infektioiden ehkäisyyn (77 Verani J, McGee L, Schrag S ym. Prevention of perinatal group B streptococcal disease -revised guidelines from CDC, 2010. MMWR Recomm Rep 2010;591-36.,1010 Kansallinen äitiyshuollon asiantuntijaryhmä. Klemetti R, Hakulinen-Viitanen T, toim. Äitiysneuvolaopas. Suosituksia äitiysneuvolatoimintaan. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL 2013;101-2.). Profylaksi tulee muistaa antaa viljelystrategiaa toteutettaessa myös ennenaikaisesti synnyttäville ja niille, joilla on riskitekijöitä, mutta joiden viljelytulos ei ole vielä tiedossa synnytyksen alkaessa. Myös viljelynegatiivisen äidin lapsi voi saada GBS-sepsiksen bakteerin ajoittaisen esiintymisen vuoksi, joten kaikilla oireisilla äideillä ja lapsilla on muistettava GBS-infektion mahdollisuus.

Kaikki ehkäisystrategiat vähentävät GBS-infektioiden ilmaantuvuutta verrattuna siihen, että ei noudateta mitään ehkäisystrategiaa (3,4, 5,6). HYKS:ssa siirryttiin vuonna 2006 toteuttamaan määrätietoisesti riskitekijälähtöistä ehkäisystrategiaa, ja näin saatiin varhaisen GBS-infektion esiintyvyys puolitettua. Kaikki riskisynnyttäjät eivät HYKS:ssakaan kuitenkaan saaneet profylaksia ja todennäköisesti profylaksiohjeen noudattaminen väheni jonkin verran seurannan aikana ja samalla GBS-infektion esiintyvyys lisääntyi (1111 Skogberg K, Halmesmäki E, Sainio S ym. Vastasyntyneiden varhainen B-ryhmän streptokokkitauti pääkaupunkiseudulla. Suom Lääkäril 2009;64:3749-53.). TAYS:ssa riskitekijälähtöisen ehkäisystrategian aikana profylaksiohjeita ei noudatettu johdonmukaisesti eivätkä kaikki riskiryhmiin kuuluvat äidit saaneet tarvitsemaansa antibioottiprofylaksia täysin suositusten mukaisesti. Tutkimuksen alkupuoliskolla neljällä seitsemästä varhaisen GBS-infektion saaneiden lapsien äideistä ei ollut kliinisiä riskitekijöitä ja viljelytulosten puuttuessa synnytyksenaikainen antibioottiprofylaksia jäi joko kokonaan saamatta tai puutteelliseksi. Osa näistä GBS-infektiotapauksista olisikin luultavasti voitu ehkäistä viljelyseulonnalla, jolloin antibioottihoito olisi aloitettu aikaisemmin ja todennäköisemmin viljelytulosten ollessa tiedossa. Viljelyvastauksen tulisikin olla tiedossa ennen synnytystä, jotta profylaksi osataan kohdentaa oikein ja aloittaa ajoissa.

Lue myös

Tutkimuksemme heikkoutena oli retrospektiivinen tutkimusasetelma, jossa infektiot etsittiin sairaalan tietojärjestelmistä diagnoosikoodin avulla. Rekisteritutkimuksen tietojen luotettavuus sekä tietojen luokittelu voivat vaihdella eri aikoina, koska potilastietojen kirjaaminen on voinut olla puutteellista. Pyrimme minimoimaan tätä puutetta tarkastamalla kaikki veriviljelypositiiviset GBS-infektiot myös laboratorion tietojärjestelmistä. Olennaisia muutoksia vastasyntyneiden tai äitien diagnoosinasetuskäytännöissä ei ollut vertailemamme kahden ajanjakson aikana, joten mielestämme vastasyntyneiden GBS-infektion tiedot ovat luotettavat. Sen sijaan emme pystyneet tapaus tapaukselta varmistamaan äitien tai lasten muiden infektioepäilyjen oikeellisuutta. Prospektiivinen tutkimus antaisi paremmin tietoa profylaksin vaikutuksesta äitien ja lasten infektiosairastavuuteen. Seuranta-aika saattoi olla taudin harvinaisuuteen nähden liian lyhyt ja tilastollinen merkitsevyys saattoi johtua vaihtelusta infektioiden vuosittaisessa määrässä. Kyseessä on vain yhden synnytyssairaalan aineisto, ja tarvitaan laajempia tutkimuksia varmistamaan tämän tutkimuksen päätelmät.

Infektionäytteen ottamisessa vastasyntyneeltä voi silloin tällöin olla teknisiä vaikeuksia, jolloin bakteeriviljelyyn tarvittavaa verimäärää ei saada. Tällöin bakteremia voi jäädä toteamatta. Myös likvorinäyte voi jäädä saamatta teknisten vaikeuksien vuoksi ennen antibioottilääkityksen aloittamista tai siitä joudutaan luopumaan lapsen huonokuntoisuuden vuoksi. Esimerkiksi lapselta, joka kuoli GBS-sepsikseen, ei voitu ottaa likvorinäytettä. Tutkimuksen lopputulokseen näytteenottovaikeudet kuitenkaan eivät vaikuttane, sillä ongelmat olivat samat koko tutkimusajanjakson. Bakteremia voi jäädä toteamatta myös äidin saaman antibioottiprofylaksin takia, jolloin lapsi saa sepsiksen kaltaisen infektion, mutta veriviljelyt jäävät negatiivisiksi. Kaksi tällaista lasta, joiden äidit olivat GBS-positiivisia ja saivat penisilliiniprofylaksin (vuosina 2010 ja 2011, molemmat riskitekijälähtöisen ehkäisystrategian aikakaudelta), suljettiin pois tästä tutkimuksesta, koska tilan ei voitu varmasti osoittaa johtuvan GBS:stä.

Tässä tutkimuksessa käytettiin suoraa maljaviljelyä selektiiviselle streptokokkimaljalle ilman edeltävää rikastusta (99 Siljander T, Lyytikäinen O, Vähäkuopus S ym. GBS-seulontakäytännöt Suomessa epäyhtenäiset. Moodi 2013;3:96-8.). Tämän viljelyn herkkyys rikastukseen verrattuna on huonompi. Menetelmien välinen ero näkyy erityisesti kyvyssä todeta pieniä bakteerimääriä. Suoralla viljelyllä vastaus saadaan nopeammin ja se on kustannuksiltaan edullisempi. Viljelystrategiaan siirtymisen jälkeen suoran maljaviljelyn käyttö profylaksin tukena näytti tämän lyhyehkön seuranta-ajan puitteissa vähentävän vasta-syntyneiden infektioita.

PCR-pohjaiset pikatestit ovat herkempiä ja tarkempia kuin bakteeriviljelyt (33 Hovi S, Lyytikäinen O, Autti-Rämö I ym. B-ryhmän streptokokkitaudin ehkäisy vastasyntyneillä. Toimintamallien vertailu. Finohtan raportti 31/2007.), mutta toistaiseksi vielä kalliita. Tulevaisuudessa testien hinnan laskiessa niistä saattaa tulla vallitseva osoitusmenetelmä, sillä raskausviikoilla 35-37 tehdyn viljelyn tulos voi muuttua synnytykseen mennessä (11 Uotila J, Lyytikäinen O. Vastasyntyneen varhaisen B-ryhmän streptokokki-infektion ehkäisy. Suom Lääkäril 2012;67:3768-72.). PCR-testejä käytetään jo nyt joissain Suomen sairaaloissa. Erityisesti ennenaikaisissa synnytyksissä, joissa viljelyä ei ole ehditty tehdä tai sen tulos ei ole tiedossa, PCR-testeistä saattaa olla hyötyä. PCR-testiä käytettäessä ei saada selville bakteerin antibioottiherkkyyttä, ja nopeasti etenevissä synnytyksissä antibioottiannosta ei välttämättä ehditä antaa. Lisäksi voidaan pohtia, onko PCR-pohjainen GBS:n osoittaminen joissakin tapauksissa jopa liian herkkä, sillä testi saattaa tulla positiiviseksi tilanteissa, joissa hyvin vähäisellä bakteerimäärällä ei välttämättä ole kliinistä merkitystä. Samaa asiaa voidaan pohtia myös seulontaviljelyn rikastusmenetelmässä.

Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueella saatiin viljelyseulonnan kattavuus lähes täydelliseksi hieman yli vuoden aikana. Seulontanäytteet on suurimmaksi osaksi otettu Fimlabin näytteenottopisteissä. Tietoomme ei ole tullut erityisiä ongelmia. Seulonnan kattavuuden noustessa myös G-penisilliinin kulutus nousi. Penisilliinin kulutuksen kasvu korreloi GBS-positiivisten äitien lukumäärän kasvun ja heidän saamansa antibioottiprofylaksin kanssa. Tämä tukee HYKS:ssa tehdyn tutkimuksen (1111 Skogberg K, Halmesmäki E, Sainio S ym. Vastasyntyneiden varhainen B-ryhmän streptokokkitauti pääkaupunkiseudulla. Suom Lääkäril 2009;64:3749-53.) päätelmää, että G-penisilliinin kulutuksen avulla voidaan seurata profylaksian toteutumista. Toistaiseksi on kuitenkin vaikea saada tietojärjestelmistä tarkkaa tietoa penisilliiniä saaneiden synnyttäjien määrästä tai siitä, kuinka asianmukaisesti penisilliini on annettu. Niinpä emme pystyneet tarkasti laskemaan GBS-positiivisten äitien saamaa profylaksia. Parantunut GBS-profylaksi ei vähentänyt vastasyntyneiden muiden infektioiden tai infektioepäilyjen määrää, mutta äitien synnytyksenjälkeinen infektiosairastavuus näytti pienenevän. Todennäköisesti tämä väheneminen on todellista, sillä siihen viittaavat sekä diagnosoitujen infektioiden määrän lasku että kefuroksiimin kulutuksen väheneminen puerperaaliosastoilla. Toistaiseksi on epäselvää, liittyisikö GBS-profylaksin antama äidin infektiosuoja mikrobilääkitystä synnytyksen aikana saaneiden naisten suurempaan osuuteen vai siihen, että GBS-positiivisilla profylaksi aloitettiin varhaisemmin ja annettiin tehokkaammin.

Tutkimuksemme osoitti siis, että viljelyyn perustuva ehkäisystrategia on Pirkanmaalla tehokkaampi varhaisen GBS-infektion esiintyvyyden vähentämisessä kuin riskitekijälähtöinen ehkäisystrategia. G-penisilliiniprofylaksin lisääntynyt käyttö vähensi myös äidin puerperaali-infektioiden esiintyvyyttä, mutta lisätutkimuksia tarvitaan tulosten varmentamiseksi. Tutkimuksessamme emme verranneet ehkäisystrategioiden kustannuksia. Voimme kuitenkin todeta, että merkittävä infektiosairastavuuden väheneminen saavutettiin aiempaan nähden kaksinkertaisella bakteeriviljelyjen määrällä ja kaksinkertaisella profylaktisen G-penisilliinin kulutuksella.

Tästä asiasta tiedettiin

Vastasyntyneiden varhainen GBS-infektio on vakava ja jopa hengenvaarallinen tauti, jota voidaan ehkäistä synnytyksenaikaisella mikrobilääkeprofylaksilla.

Profylaksin saajat voidaan valita riskitekijöiden perusteella tai seulomalla GBS loppuraskaudessa.

Profylaksikäytännöt vaihtelevat Suomessa sairaaloittain, mutta THL:n uusien suositusten mukaan viljelyseulonta on suositeltava.

Tämä tutkimus opetti

Varhaisen GBS-taudin ehkäisyssä bakteeriviljelyyn perustuva ehkäisystrategia toimii Pirkanmaalla paremmin kuin riskitekijälähtöinen ehkäisystrategia.

Viljelyseulonta voidaan jo lyhyen ajan kuluessa saada kattavaksi.

GBS-positiivisille synnyttäjille annettu mikrobilääkeprofylaksi saattaa vähentää myös synnyttävien äitien infektiosairastuvuutta.

Kirjoittajat
Krista Kautiala
LK
Tampereen yliopisto
Riina Jernman
LT, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri
Tampereen yliopisto
Outi Tammela
neonatologian dosentti, osastonylilääkäri
TAYS, lastentautien vastuualue
Risto Vuento
kliinisen mikrobiologian dosentti, ylilääkäri
Fimlab Laboratoriot Oy
Jukka Uotila
naistentautien ja synnytysten dosentti, osastonylilääkäri, vt. professori
TAYS, naistentautien ja synnytysten vastuualue, Tampereen yliopisto
jukka.uotila@pshp.fi
Sidonnaisuudet
Ei sidonnaisuuksia.
Kirjallisuutta
1
Uotila J, Lyytikäinen O. Vastasyntyneen varhaisen B-ryhmän streptokokki-infektion ehkäisy. Suom Lääkäril 2012;67:3768-72.
2
Lyytikäinen O, Nuorti P, Halmesmäki E ym. Vastasyntyneiden GBS-taudin ehkäisy - asiantuntijaryhmän suositus. Suom Lääkäril 2006;61:4821-4.
3
Hovi S, Lyytikäinen O, Autti-Rämö I ym. B-ryhmän streptokokkitaudin ehkäisy vastasyntyneillä. Toimintamallien vertailu. Finohtan raportti 31/2007.
4
Gibbs RS, Schrag S, Schuchat A. Perinatal infections due to group B Strepococci. Am Coll Obstet Gynecol 2004;104:1062-76.
5
Nandyal RR. Update on Group B Streptococcal Infections. Perinatal and neonatal periods. J Perinatal & Neonatal Nursing 2008;22:230-7.
6
Heath P, Schuchat A. Perinatal group B streptococcal disease. Best Practice & Research Clinical Obstetrics & Gynaecology 2007;21:411-24.
7
Verani J, McGee L, Schrag S ym. Prevention of perinatal group B streptococcal disease -revised guidelines from CDC, 2010. MMWR Recomm Rep 2010;591-36.
8
Daniels JP, Gray J, Pattison HM ym. Intrapartum tests for group B streptococcus: accuracy and acceptability of screening. BJOG 2011; 118:257-65.
9
Siljander T, Lyytikäinen O, Vähäkuopus S ym. GBS-seulontakäytännöt Suomessa epäyhtenäiset. Moodi 2013;3:96-8.
10
Kansallinen äitiyshuollon asiantuntijaryhmä. Klemetti R, Hakulinen-Viitanen T, toim. Äitiysneuvolaopas. Suosituksia äitiysneuvolatoimintaan. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL 2013;101-2.
11
Skogberg K, Halmesmäki E, Sainio S ym. Vastasyntyneiden varhainen B-ryhmän streptokokkitauti pääkaupunkiseudulla. Suom Lääkäril 2009;64:3749-53.
12
Schrag S, Zell E, Lynfield R ym. A population-based comparison of strategies to prevent early-onset group B streptococcal disease in neonates. N Engl J Med 2002;347:233-9.
13
Taminato M, Framm D, Torloni M ym. Screening for group B Streptococcus in pregnant women: a systematic review and meta-analysis. Rev Lat Am Enfermagem 2011;19:147-8.
English summary

English summary: Incidence and clinical presentation of early-onset GBS disease in Tampere University Hospital 2010-2013

Background

Streptococcus agalactiae, also known as group B streptococcus (GBS), is one of the most common causes of neonatal meningitis and sepsis. Most of the infections can be prevented by means of intrapartum antibiotic prophylaxis. The prophylaxis can be given based on risk factors or on bacterial culture. In 2012 in Tampere University Hospital (TAUH) the prevention strategy was changed from a risk-factor-based approach to universal culture-based screening of all pregnant women at 35-37 weeks’ gestation. We studied the incidence, implementation of prophylaxis and the clinical presentation of early-onset GBS (EOGBS). We also studied the incidence of puerperal and neonatal infections and the change in the consumption of antibiotics.

Methods

The incidence of EOGBS was reviewed among neonates born in TAUH during 1.1.2010-31.12.2013. The implementation of prophylaxis was assessed on the basis of consumption of penicillin G in the delivery departments. The hospital laboratory provided information on the number of cultures taken and the proportion of GBS-positive samples. The clinical presentation of infected neonates and mothers’ risk factors and prophylaxis were studied from the patient records.

Results

The incidence of EOGBS was 0.76/1000 live births before and 0.09 after the change in the prevention strategy. Mothers of the infected neonates had not received prophylaxis as recommended. The consumption of penicillin G increased substantially. The coverage of screening was 98% in 2013. The number of mothers’ puerperal infections decreased.

Conclusions

The incidence of EOGBS was reduced markedly after adopting the culture-based screening. The consumption of penicillin G can be used to estimate the implementation of prophylaxis. Increased usage of antibiotics might reduce the number of puerperal infections.

Etusivulla juuri nyt

Työssä
Kun aika on – näin lopetat vastaanoton

Lääkäri ei voi lopettaa vastaanottoaan noin vaan.

Tieteessä
Lääkkeiden riskinjakosopimuksille on selvä tarve

Sairaaloiden ja lääkeyritysten sopimukset ovat yleistyneet Suomessakin.

Ajassa
Mihin yleislääkäripäivystäjää tarvitaan yöllä?

Ei pidä lähteä lääkärin ammattiin, jos ajattelee, että tehdään virkamiestyötä virka-aikana päiväsaikaan, sanoo lääkintöneuvos Timo Keistinen.

Liitossa
Laatupalkinnosta kilpailee kolme finalistia

Yksi finalisteista on Heinola, jossa on kehitetty vanhuspalveluiden lääkäritoimintaa – kuvassa ovat johtava ylilääkäri Kirsi Timonen sekä geriatrian erikoislääkärit Pirjo Peltomäki ja Markus Peltonen.

Tiedepääkirjoitus
Parkinsonin tauti – uraatistako apua?

Uraattitason nostaminen farmakologisesti voisi hidastaa sekä motoristen että kognitiivisten oireiden etenemistä, kirjoittaa Tua Annanmäki.

Ajassa
Mukana porukassa

– Johtoryhmässä on päässyt tutustumaan työyhteisöön laajemmin, kertoo erikoistuva lääkäri Joel Holmen.