Iäkkäiden delirium ja sen seuraukset - mitkä ovat ehkäisyn mahdollisuudet?

Kolmannes sairaalaan otetuista iäkkäistä potilaista kärsii äkillisestä sekavuustilasta. Hoidon, kuntoutuksen ja tukitoimien kohdentamisen deliriumin vaaratekijöihin on todettu vähentävän sen ilmaantuvuutta. Kognitiivisen toimintakyvyn seuraaminen deliriumin väistyttyä tarjoaa mahdollisuuden varhaiseen dementoivien sairauksien diagnosointiin ja hoitoon. Tehostetulla kuntoutuksella ja kotihoidon tukemisella voidaan pidentää deliriumin sairastaneiden iäkkäiden kotihoidon kestoa.

Terhi Rahkonen, Sirkka-Liisa Kivelä, Raimo Sulkava

Epävakaan persoonallisuushäiriöpotilaan hoito Yhteenveto APA:n hoitosuosituksesta

American Psychiatric Association (APA) julkaisi vuoden 2001 lokakuussa epävakaan persoonallisuushäiriön hoitoa koskevan suosituksen. Se on kahdestoista APA:n laatima psykiatrisen hoidon suositus ja samalla ensimmäinen persoonallisuushäiriöiden ryhmää koskeva. Psykoterapeuttisen lähestymistavan merkitys painottuu APA:n suosituksessa, sillä tuoreissa tutkimuksissa on saatu näyttöä psykoterapeuttisten hoito-ohjelmien tuloksellisuudesta juuri epävakaan persoonallisuushäiriön kohdalla. Suositus antaa myös yksityiskohtaista tietoa näyttöön perustuvasta lääkehoidosta.

Risto Antikainen, Ulrich Tacke

Nuoruusiän psyykkisten häiriöiden juuret ja kulku

Nuoruusikä on kehityksellisesti tärkeä vaihe, jossa yksilön psyykkisten ongelmien korjaaminen on helpompaa kuin aikuisuudessa. Vaikka monet ongelmat kärjistyvät nuoruusiässä ja jatkuvat myöhemmin elämässä, mielenterveyden häiriöiden juuret ovat usein perinnöllisessä alttiudessa sekä varhaisissa somaattisen ja psyykkisen kehityksen ongelmissa. Osa häiriöistä puhkeaa jo lapsuudessa, muuntuu kehityksen edetessä ja altistaa samankaltaisille tai uusille häiriöille myöhemmin elämän aikana.

Hanna Ebeling

Novartis laajentaa tutkimustoimintaansa Bostoniin

Novartis laajentaa tutkimustoimintaansa Sveitsin Baselista Yhdysvaltoihin Bostoniin. Tutkimus työllistää nyt 2 800 henkilöä ja kun Bostonin keskus aloittaa toimintansa vuoden 2003 aikana, nousee määrä noin 3 500 henkilöön. Tutkimuksen menoarvio on tällöin noin 2 miljardia euroa.

Åke Landqvist

Terveyskeskusten päivystys

Terveyskeskusten päivystyksessä on viimeisen viiden vuoden aikana tapahtunut erittäin suuria muutoksia. Erityisesti yöaikainen päivystys on kautta maan keskittynyt sairaaloihin. Terveyskeskusten yöaikaisesta päivystyksestä vastaavat sairaalat ensisijaisesti omalla työvoimallaan. Keskussairaaloiden yhteyteen on kuitenkin perustettu jo kolme sellaista päivystyspistettä, joiden lääkärityövoimasta huolehtivat alueen terveyskeskuslääkärit. Lisäksi useissa sairaanhoitopiireissä on valmisteilla samanlaisia päivystysjärjestelmiä. Toinen yleistyvä ilmiö on lääkärityövoimaa välittävien reppufirmojen lisääntyminen päivystyksen toteutuksessa sekä edellä mainitunlaisissa päivystysjärjestelyissä että terveyskeskusten itse järjestämän päivystyksen toteutuksessa.

Mikko Kangas, Olli Meretoja, Mikko Murtonen, Outi Vanha-Kämppä

Iäkkäiden kaatumisvammojen akuuttihoidon kustannukset

Iäkkäille henkilöille sattuu paljon lääkärin hoitoa vaativia kaatumisvammoja. Vuonna 2000 akuuttia sairaalahoitoa vaatineiden vammojen kustannukset olivat 39 miljoonaa euroa ja lonkkamurtumien osuus niistä oli 82 %. Tutkimuksessa arvioitiin 65 vuotta täyttäneiden kaatumisvammojen akuutin sairaala- ja avohoidon kustannukset vuonna 2000 ja kustannusten ennusteet vuoteen 2030. Iäkkäiden henkilöiden kaatumisvammojen ehkäisyyn ja kustannusvaikuttavuuden tutkimiseen on aihetta.

Maarit Piirtola, Juho Akkanen, Harri Sintonen, Raimo Isoaho, Olli-Pekka Ryynänen, Sirkka-Liisa Kivelä

Ambulatorinen verenpaine iäkkäillä

25.10.2002 Turun yliopisto

Maria Wendelin-Saarenhovi

Kupan, tippurin ja klamydian epidemiologia Suomessa 1990-luvulla

25.10.2002 Helsingin yliopisto

Eija Hiltunen-Back

Suvuittain esiintyvän dysleksian neuropsykologisia erityispiirteitä

25.10.2002 Helsingin yliopisto

Jaanamarja Nopola-Hemmi

Interstitiaalinen virtsarakon tulehdus

1.11.2002 Tampereen yliopisto

Mikael Leppilahti

Vatsaelinkirurgian aiheuttama tulehdusvaste ja sen muokkaus granulosyyttikasvutekijällä

1.11.2002 Oulun yliopisto

Heikki Wiik

Keskosen ja täysiaikaisen vastasyntyneen keuhkojen typpioksidi

1.11.2002 Oulun yliopisto

Outi Aikio

Flunssat päiväkodissa - tai vasta koulussa

Tämä tutkimus ilmestyi jo aiemmin tänä vuonna, mutta on aiheeltaan ajankohtainen nyt, kun flunssakausi on käsillä ja päiväkodit täynnä lapsia. Tutkimuksessa seurattiin lasten flunssatauteja päiväkoti-iästä 13 ikävuoteen asti. Tulosta voidaan kuvata siten, että lapsuusajan flunssien määrä on sama, kotona hoidettu lapsi vain sairastaa ne vähän myöhemmin kuin päiväkotilapsi.

Heikki Arvilommi

Kirurgisen hoidon vaikutus kuolleisuuteen paikallisessa eturauhassyövässä

Syövän hoidossa pyritään yleensä pahanlaatuisen kasvaimen kirurgiseen poistoon mikäli mahdollista. Eturauhassyövän suhteen tilanne on ollut kuitenkin ristiriitainen. Radikaalia prostatektomiaa on käytetty hoitomuotona viime vuosina yhä enemmän, mutta sen käyttö ei ole ollut yleisesti hyväksyttyä, koska eturauhassyövän luonnollista kulkua ei ole katsottu tunnettavan riittävästi. Myöskään toimenpiteen hyödystä muihin hoitoihin verrattuna ei ole tähän mennessä ollut käytettävissä yhtään satunnaistettua tutkimusta. Asiaan on saatu nyt uutta näkemystä kun pohjoismainen työryhmä on julkaissut ensimmäisen raporttinsa SPCG 4 -tutkimuksestaan (The Scandinavian Prostatic Cancer Group Study Number 4).

Ossi Lindell

Lyhyesti: Influenssarokote ja sydäntapahtumat

Äkillisiä sepelvaltimotautikohtauksia esiintyy enemmän flunssakausina. FLUVACS-tutkimuksen pilottivaiheessa satunnaistettiin talvikauden aikana 301 vastikään sydäninfarktin sairastanutta tai pallolaajennustoimenpiteessä ollutta potilasta influenssarokotukseen tai vertailuryhmään. Ryhmien hoidossa ei muuten ollut eroa. Puolen vuoden seurannassa rokotusryhmän sydänkuolleisuus (2 % vs 8 %) ja sydäntapahtumien vaara (11 % vs 23 %) olivat pienempiä kuin verrokeilla. Tämä alustava, hyvin pieneen aineistoon perustuva tutkimus on mielenkiintoinen, vaikkakaan ei vielä vakuuttava. Tulos ei ole ainakaan hillitsemässä riskiryhmien nykyistä rokotuskäytäntöä.

Juhani Airaksinen

Lyhyesti: Varhainen hoito voisi parantaa vanhusten masennuksen huonoa ennustetta

Hollantilaisessa väestötutkimuksessa seurattiin 277:n masennuksesta kärsivän, 55-85 vuoden iässä tutkitun potilaan tilaa kuuden vuoden ajan. Potilaista vain 23 % toipui masennuksestaan, 44 %:lla taudinkulku oli vaihteleva mutta ennuste kokonaisuudessaan huono, ja 32 %:lla masennus oli krooninen. Ennuste oli paras subkliinisistä oireista kärsivillä potilailla ja huononi sairaudenkuvan mukaan seuraavassa järjestyksessä: masennustila, dystymia eli pitkäaikainen masennus ja kaksoismasennus. Subkliinisistäkin oireista kärsivillä sairauden kulku oli usein huono, koska he sairastuivat usein kaksoismasennukseen. Vanhusten masennuksen kulku näyttääkin olevan huonompi ja sen aiheuttama rasitus suurempi kuin on oletettu. Samalla tutkimus korostaa varhaisen intervention merkitystä.

Raimo Kr Salokangas

Lyhyesti: Formoterolilisä auttaa astman kontrollissa

Tutkimuksissa ja kliinisessä käytännössä on todistettu inhalaatiosteroidien apu astman hoidossa, samoin on osoitettu niihin lisätttyjen pitkävaikutteisten beeta2-sympatomimeettien hyöty astmatasapainon ylläpidossa. Nyt tutkittiin lumekontrolloidusti 663 oireisen astmapotilaan aineistosta, miten (e)formoterolin (18 myyg/pv jauhesumuttimesta) lisääminen budesinidilääkitykseen (800 myyg/pv) auttaa astmatasapainon saavuttamisessa. Formoterolia saaneet saavuttivat hyvä kontrollin 10 päivää nopeammin kuin pelkästään budesonidia käyttäneet, ja sama koski myös ventilaatiofunktioita ja mm. elämän laatua. Lisäksi 6 kuukauden seurannassa lieviä pahenemisvaiheita esiintyi formoterolia käyttäneillä vähemmän. Tulokset tukevat eräällä lailla yleistyneempää käytäntöä pienen inhaloitavan steroidiannoksen ja pitkävaikutteisen sympatomimeetin yhdistämisestä astman ylläpitohoitona.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Aivovamma altistaa eliniäksi psyykkiselle häiriölle

Turkulaistutkijat seurasivat aivovammapotilaiden psykiatrista tilaa 30 vuoden ajan. Tässä tähän mennessä pisimmässä tutkimuksessa todettiin 48 %:lla jokin I akselin ja 62 %:lla II akselin (persoonallisuuden) häiriö. Yleisimpiä häiriöitä olivat masennus (27 %), alkoholin väärinkäyttö tai -riippuvuus (12 %), paniikkihäiriö (8 %) ja psykoottinen häiriö (7 %). Estynyt, paranoidinen ja skitsoidinen persoonallisuus olivat yleisimmät persoonallisuushäiriöt, mutta 15 %:lla oli orgaaninen persoonallisuuden muutos. Tämä pääkirjoituksessakin huomiota osakseen saanut tutkimus osoitti, että aivovamma altistaa psyykkiselle häiriölle vuosikymmenien ajaksi, joten seurantaan on aihetta.

Raimo Kr Salokangas

Henoch-Schönleinin purppuraa seurattava pitkään

Henoch-Schönleinin purppura on lapsille ilmaantuva autoimmuunisairaus, johon klassisesti liittyy kolme löydöstä: alaraajapurppura, munuaismuutos (glomerulonefriitti) vatsakipuineen sekä artriitti. Oireyhtymään liittyvän nefriitin pitkäaikaisseurannasta on vallalla eri käsityksiä, koska ei ole varmuutta siitä, kenelle kehittyy munuaisten vajaatoiminta. Kliinikkoa auttaa oululais-helsinkiläisenä yhteistyönä tehty selvitys, jossa seurattiin 52 potilasta aikuisuuteen asti; keskimääräinen seuranta-aika oli 24 vuotta (vaihteluväli 16-37 v).

Robert Paul

Masennuspotilaiden hoitotyytyväisyyskyselyt

Selvitimme seurantatutkimuksessamme osastolla hoidettujen masennuspotilaiden tyytyväisyyttä hoitojaksoonsa sekä hoitotyytyväisyyden yhteyttä kliinisen tilan muutokseen. Potilaat toipuivat osastohoidon myötä, mutta kliininen toipuminen ja hoitotyytyväisyys eivät olleet selvässä yhteydessä toisiinsa. Potilastyytyväisyyskyselyt ovat edelleen tarpeellisia. Niiden perusteella ei kuitenkaan voida tehdä päätelmiä masennusoireiden lievittymisestä. Masennuspotilaiden kliininen toipuminen tulee arvioida erillisesti.

Heimo Viinamäki, Risto Antikainen, Heli Koivumaa-Honkanen, Kirsi Honkalampi, Antti Tanskanen, Jouni Kontkanen, Jukka Hintikka