Hormonikorvaushoito ehkäisee murtumia

Naisten hormonikorvaushoidon positiiviset puolet ovat viime vuosina saaneet vähän huomiota mielenkiinnon kohdistuttua hoitoon liittyviin riskeihin. Aiemmat tulokset estrogeenin murtumia suojaavasta vaikutuksesta vahvistuivat, kun seurattiin noin 400 000 postmenopausaalista naista 3 vuoden ajan ja selvitettiin murtumafrekvenssin ja hormonikorvaushoidon yhteyttä. Kyseessä oli osa laajempaa tutkimuskokonaisuutta (The Million Women Study). Estrogeenia käyttävien naisten murtumariski oli 0,64-kertainen (CI 0,58-0,71) ja estrogeeni-progestiinihoitoa käyttävien 0,58-kertainen (CI 0,53-0,64) verrattuna naisiin, jotka eivät käyttäneet hormonikorvaushoitoa. Tutkimuksessa otettiin huomioon useita sekoittavia tekijöitä, esimerkiksi painoindeksi, fyysinen aktiivisuus ja menopaussi-ikä. Hormonien suojavaikutus alkoi nopeasti ja hävisi nopeasti hoidon päätyttyä. Tutkijat arvioivat, että menopaussissa aloitettu ja 5 vuotta kestävä hoito estää 0,3 lonkkamurtumaa/1 000 käyttäjää. Jos hoito alkaa 60 vuoden iässä ja kestää 5 vuotta, sillä ehkäistään 1 lonkkamurtuma/1 000 käyttäjää. Toisaalta hoitoon liittyy lisääntynyt rintasyöpä- ja aivohalvausriski.

Pertti Kirkinen

Täsmälääkkeen vaikutusmekanismi tarkentuu

Gefitinibi on kasvutekijäreseptorin (epidermal growth factor, EGF) inhibiittori, joka on hyväksytty ei-pienisoluisen keuhkosyövän hoitoon, kun solunsalpaajahoidot eivät pure. Ei-pienisoluisen keuhkosyövän soluissa 40-80 %:ssa on osoitettu olevan tätä reseptoria. Kuitenkin vain 10-19 % potilaista reagoi gefitinibille. Toisaalta jotkut potilaat ovat saaneet erinomaisen ja pitkäkestoisen vasteen tälle lääkkeelle. Yleensä kyseessä on ollut nuori aiemmin tupakoimaton nainen, jolla on bronkoalveolaarinen adenokarsinooma. Nyt julkaistun tutkimuksen mukaan gefitinibille herkkien solujen EGF-reseptorissa on tapahtunut tiettyjä mutaatioita, joita ei ole havaittavissa lääkkeelle reagoimattomissa keuhkosyöpäsoluissa. Näillä mutaatioilla on ilmeisesti kyky vahvistaa gefitinibin inhibitorista vaikutusta. Samalla ne ovat myös 2-3 kertaa herkempiä kasvutekijän aiheuttamalle stimulaatiolle. Toivottavasti EGF-reseptorin muuntuneet tyypit opitaan tunnistamaan niin luotettavasti, että testi olisi sovellettavissa kliiniseen käyttöön. Erikoissairaanhoidon rahakirstun vartijatkin ilahtuvat sellaisista hoitovastetta ennakoivista testeistä, joilla voidaan ohjata kalliit hoidot juuri niille potilaille, jotka niistä eniten hyötyvät.

Sirkku Jyrkkiö

Lyhyesti: Beetasalpaaja tärkeä infarktin pallolaajennuksenkin yhteydessä

Beetasalpaajien tiedetään olevan hyödyllisiä sydäninfarktin sekundaaripreventiossa. ST-nousuinfarkti pyritään maailmalla nykyisin hoitamaan suoraan pallolaajennuksella, mutta i.v. beetasalpaajien hyödystä ensihoidossa ennen toimenpidettä on vähän tietoa. CADILLAC-tutkimuksen yhteydessä hoidettiin yli 2 000 infarktipotilasta suoralla pallolaajennuksella. Hieman yli puolet potilaista sai beetasalpaajaa jo ennen pallolaajennusta, tarvittaessa suoneen annosteltuna. Heidän 30 päivän kuolleisuutensa oli merkittävästi pienempi (1,5 % vs. 2,8 %, p = 0,03) kuin ilman beetasalpaajahoitoa jääneiden. Merkittävin ero oli suoneen annosteltua beetasalpaajan saaneiden hyväksi. Beetasalpaajaa ei tule siis unohtaa nykyaikaisenkaan infarktin hoidon yhteydessä.

Juhani Airaksinen

Lyhyesti: Sosioekonominen tilanne ja astma eivät ole yhteydessä

Uudessa Seelannissa tutkittiin 1 000:n vuosina 1972-73 syntyneen henkilön lapsuuden ja aikuisiän sosioekonomisen tilanteen vaikutusta astmaoireisiin ja löydöksiin. Yhteyttä ei havaittu sen kummemmin suhteessa astman vallitsevuuteen, ventilaatiofunktioihin tai ilmateiden yliärtyvyyteen. Myöskään puhjennut astma ei näyttänyt vaikuttavan 26-vuotiaana vallinneeseen koulutus- tai sosioekonomiseen tasoon. Korkeampi sosiaaliluokka lapsena näytti trendinomaisesti altistavan atopialle. Tutkijat ovatkin sitä mieltä, että osa aiemmista havainnoista voi johtua sekoittavista tekijöistä (kuten vanhempien astmatausta, tupakointi, rintaruokinta, syntymäjärjestys) joiden vaikutuksen kirjoittajat pyrkivät eliminoimaan.

Hannu Puolijoki

FINSTROKE-tutkimus: Aivohalvauksen ilmaantuvuus ja kuolleisuus laskivat Suomessa vuosina 1983-1997

WHO:n alulle panema MONICA-aivohalvausrekisteri käynnistyi 1980-luvun alussa seuraamaan aivohalvauksen käyttäytymistä väestötasolla eri puolilla maailmaa. Aivohalvauksen ilmaantuvuutta, kuolleisuutta ja kohtaustappavuutta Turussa ja Kuopion alueella 15-vuotisen tutkimusjakson ajalta 1983-1997 sekä aivohalvauksen alatyyppejä 10-vuotisjaksolla 1988-1997 analysoidaan tässä tutkimuksessa.

Juhani Sivenius - Jaakko Tuomilehto - Pirjo Immonen-Räihä, Minna Kaarisalo - Cinzia Sarti - Jorma Torppa - Kari Kuulasmaa, Markku Mähönen - Aapo Lehtonen - Veikko Salomaa

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 27-29/2004 Kommentteja

Keskussairaaloiden ja yliopistosairaalan yhteistyö lastenlääkärien koulutuksessa

Erikoislääkäritutkinnon suorittamista koskevaa valtioneuvoston asetusta (678/98) muutettiin vuoden 2003 alusta alkaen siten, että koulutuksesta saa (muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta) suorittaa korkeintaan puolet yliopistosairaalassa.

Per Ashorn - Paavo Korpela - Marja-Liisa Käär - Pentti Lautala, Tuija Viitanen - Matti Salo - Péter Csonka - Kai Eriksson - Markku Mäki

Lyhyesti: Millä hoitaa SARSia?

Kollegat Hong Kongista julkaisivat 138 SARS-potilaan (koronavirus varmistus 132:sta; 96 %) hoidosta raportin. Luonnollisesti laajakirjoista antibioottia kokeiltiin 132:n kohdalla, mutta objektiivista vastetta ei saatu. Sen sijaan 25 potilaista respondoi edellä mainitun aloittamisen jälkeen 48 tunnin kuluttua hoitoon lisättyyn ribaviriinin ja matala-annoksisen (prednisolonia 0,5-1 mg/kg) kortikosteroidin yhdistelmään (jos hengenahdistusta, vastaavia suonensisäisesti). Tämän jälkeen arsenaaliin tuli mukaan suuriannoksinen metyyliprednisoloni (0,5 g) suonensisäisesti ainakin kolmena peräkkäisenä päivänä. Viimeksi mainittua annettiin 107:lle, joista 88:lle saatiin hoitovastetta. Korkea CRP-arvo ennusti joutumista korkea-annoksiseen steroidihoitoon. Kuolleisuus tautiin oli 15 (11 %), useimmilla oli muita sairauksia mukana. Kirjoittajat kaipaavat satunnaistettuja tutkimuksia hoitokaaviostaan; toivottavasti niitä ei tule.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Yskän syiden selvittelystä ei uutta

Thoraxin Review-sarjassa on käyty läpi yskää ja aiheena on viimeksi ollut pitkittyneen yskän selvittelyssä tarpeelliset tutkimukset. Anamneesi on luonnollisesti tärkein, ja aivan välttämättöminä pidetään keuhkojen röntgenkuvausta sekä spirometrian mahdollisuutta; muu riippuu tapauksesta ja käytettävissä olevista mahdollisuuksista. Systemaattinen lähestyminen oireeseen on tehokkain tapa selvittää ja hoitaa tämän syy. On hyvä muistaa, että esim. negatiivinen tulos ilmateiden hyperreaktiivisuuden mittauksessa ei sulje pois oireen reagoimista inhaloitaviin steroideihin eikä negatiivinen löydös happorefluksin osalta happamattoman refluksin mahdollisuutta. Uusia diagnostisia keinoja perätään.

Hannu Puolijoki

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030