Lehti 11: Katsaus­artikkeli 11/2021 vsk 76 s. 710 - 713

Aikuisiän autismikirjo, syömiskäyttäytyminen ja ravintolisien vaikutus oireisiin

• Autismikirjon häiriö aiheuttaa useita syömiseen liittyviä motorisia ja toiminnallisia vaikeuksia.

• Autististen henkilöiden ruokavalion laatu on usein heikompi kuin muulla väestöllä, ja ylipainoisuus voi ­olla yleisempää.

• Ravitsemus on tärkeässä roolissa autististen henkilöiden hoidossa, ja riittävän ravitsemushoidon ­toteuttamiseen tarvitaan monia terveydenhuollon ammattiryhmiä.

• Autistiset aikuiset eivät saa tarpeisiinsa nähden riittävää hoitoa terveydenhuollossa.

• Ravintolisillä tai välttämisruokavalioilla ei ole havaittu olevan vaikutusta autismikirjon oireisiin.

Heidi PeltoniemiAnu Ruusunen

Autismikirjon häiriö on laaja neurobiologinen kehityshäiriö, jonka syntyyn vaikuttavat useat erilaiset geneettiset ja immunologiset sekä ympäristötekijät (1). Autistisilla henkilöillä on vaikeuksia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, kaavamaisia kiinnostuksen kohteita ja käytösmalleja (1) sekä yli- tai aliherkkyyksiä ympäristöstä tuleville ärsykkeille (2).

Vaikka autismikirjoa on sekä miehillä että naisilla, miehillä diagnoosi tehdään yleensä aiemmin (3). Naisilla sen sijaan autismi jää usein kokonaan diagnosoimatta tai oireet tulkitaan väärin (3). Tämä voi johtua siitä, että autismin piirteet ilmenevät monesti naisilla eri tavoin kuin miehillä (3,4). Autististen naisten sosiaaliset taidot ovat usein parempia ja he osaavat jäljitellä toisia sosiaalisissa tilanteissa peittäen näin autismin piirteitään (4). Diagnoosin myöhästymisen on kuvattu vaikuttavan kielteisesti autististen naisten elämänlaatuun (3).

Autistiset henkilöt ovat monesti valikoivia syömäänsä ruokaa kohtaan (1,5,6). Yhdessä aistisäätelyn herkkyyden kanssa se saattaa altistaa heidät rajoittuneille ja puutteellisille ruokavalioille (1). Lisäksi erilaiset mielenterveyden häiriöt ovat keskimääräistä yleisempiä autistisilla henkilöillä (7), mikä voi vaikuttaa negatiivisesti ruokatottumuksiin. Ravitsemukselliset ongelmat voivat johtaa uusiin terveydellisiin ongelmiin, kuten ylipainoon, sydän- ja verisuonisairauksiin ja diabetekseen (8).

Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli selvittää, miten aikuisiän autismikirjo vaikuttaa syömiskäyttäytymiseen ja onko ravintolisien käytöstä apua oireiden hallinnassa. Katsauksen lopussa käydään läpi myös, miten ravitsemusohjausta voidaan kohdentaa juuri autistisille henkilöille sopivaksi. Tiedonhaku toteutettiin PubMed-tietokannassa käyttäen muun muassa hakutermejä "autism spectrum disorder", "autistic", "adult","eating", "obesity", "overweight", "nutrition", "dietary" "health care", "intervention", "supplement" ja "dietary intake".

Aikuisiän autismikirjo ja syömiskäyttäytyminen

Autismikirjon vaikutusta syömiskäyttäytymiseen on tutkittu paljon lapsilla, mutta aikuisten kohdalta tutkimuksia on niukasti (1,9,10). Lisäksi tutkimusten otoskoot ovat olleet pieniä. Tässä kappaleessa käsitellään tyypillisiä syömiseen liittyviä ongelmia autistisilla henkilöillä ja syömiskäyttäytymisen vaikutusta kehonkoostumukseen.

Syömiseen liittyvät ongelmat autistisilla henkilöillä

Syömisongelmia esiintyy tyypillisesti lapsuudessa, ja jotkut syömisongelmat näyttäisivät jatkuvan aikuisuuteen (10). Autististen aikuisten on esimerkiksi havaittu olevan haluttomampia maistamaan uusia ruokia (5). Aistiherkkyyden vuoksi on tavallista, että henkilö voi kokea tietyt ruoat, ruoan rakenteen tai värit vastenmielisiksi (5,10), mikä voi johtaa ruokavalion kaventumiseen. Autistisilla aikuisilla on kuvattu olevan myös syömiseen liittyviä motorisia ja toiminnallisia vaikeuksia, kuten pureskeluongelmia tai kakomista (6) tai vaikeuksia tunnistaa kylläisyys- ja nälkätuntemuksia (12). Samoin on havaittu keskimääräistä enemmän erilaisia suolisto-ongelmia, kuten ärtyneen suolen oireyhtymää ja ummetusta (7). Myös erilaisia syömistilanteisiin liittyviä ongelmia voi ilmetä.

Esimerkiksi Kinnairdin ym. (2019) kuvailevassa tutkimuksessa tutkittavat kertoivat välttelevänsä julkisia ruokailupaikkoja niiden kovan metelin vuoksi tai sosiaalisen häpeän pelossa (6). Lisäksi autististen henkilöiden on havaittu tunnistavan happamia, karvaita ja makeita makuja verrokkiryhmää huonommin (13).

Edellä mainittujen syömisongelmien lisäksi myös kliinisten syömishäiriöiden, erityisesti laihuushäiriön, yleisyys on suurempaa autistisilla henkilöillä kuin normaaliväestössä (14). Varsinkin autististen naisten joukossa syömishäiriöt ovat yleisiä. Ei kuitenkaan vielä tiedetä, johtuuko tämä mahdollisista yhteisistä geneettisistä mekanismeista sairauksien taustalla vai ovatko sairauksien oireet vain samankaltaisia. Molempiin sairauksiin liittyy esimerkiksi joustamatonta suhtautumista ruokaan (14).

Syömiseen liittyvistä ongelmista huolimatta autististen aikuisten ruokavalion laatua on tutkittu vain vähän. Panossianin ym. (2020) tutkimuksen perusteella kuitenkin tiedetään, että niiden nuorten aikuisten, joilla on enemmän autismiin liittyviä kaavamaisia käytösmalleja ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmia, ruokavalio oli lapsuudessa yksipuolisempi ja ruokavalion laatu heikompi kuin niillä, joilla näitä piirteitä oli aikuisuudessa vähemmän (11).

Syömiskäyttäytymisen vaikutus kehonkoostumukseen

Syömiskäyttäytyminen heijastuu tyypillisesti myös kehonkoostumukseen. Enemmistö tutkimuksista puoltaa sitä, että autististen henkilöiden joukossa ylipainoisuus olisi yleistä (7,10,15,16,17). Samankaltaisia tuloksia on saatu sekä nuorista (16,17) että aikuisista (7). Esimerkiksi australialaisen tutkimuksen mukaan 35 % autistisista nuorista on ylipainoisia/lihavia, kun yleisyys lasten ja nuorten joukossa on keskimäärin 20–25 % (15). Amerikkalaisessa tutkimuksessa 15–45-vuotiaista autistisista henkilöistä jopa 41 % oli lihavia (painoindeksi > 30 kg/m2) (18).

Gilmoren ym. (2020) tutkimuksessa havaittiin, että autistisilla henkilöillä, joilla ei ollut kehitysvammaa, ylipainoisuus ja siihen liittyvät liitännäissairaudet, kuten sydän- ja verisuonisairaudet, olivat yleisempiä kuin autistisilla henkilöillä, joilla oli kehitysvamma (19).

Tutkimuksissa on myös havaittu, että kehitysvammaisten henkilöiden kohdalla ylipainoisuus olisi yleisempää kuin väestössä keskimäärin (20). Ylipainon on havaittu olevan yhteydessä muun muassa asumismuotoon (20,21) ja sukupuoleen (20). Esimerkiksi kehitysvammaiset naiset saattavat olla suuremmassa ylipainon riskissä kuin miehet ja itsenäisesti asuvat aikuiset suuremmassa riskissä kuin laitoksissa tai palvelukodeissa elävät (20). On kuitenkin huomioitava, että kaikki autistiset henkilöt eivät ole kehitysvammaisia, vaan esimerkiksi Saqrin ym. (2018) tutkimuksessa noin puolella (49 %) autistisista henkilöistä oli kehitysvamma (18). Ei voida siis sanoa, päteekö tämä kaikkiin autistisiin henkilöihin vai vain niihin, joilla on kehitysvamma.

Autistisilla naisilla on kuitenkin havaittu olevan suurempi riski sydän- ja verisuonisairauksiin ja esidiabetekseen kuin miehillä (22). Tämä voisi viitata siihen, että ylipainoisuus olisi yleisempää sekä kehitysvammaisilla että ei-kehitysvammaisilla autistisilla naisilla, sillä ylipainolla ja sydän- ja verisuonisairauksilla on havaittu olevan vahva yhteys (23).

Ravintolisien käyttö ja niiden vaikutus autismikirjon oireisiin

Ravintolisien mahdollista vaikutusta autismikirjon oireisiin on tutkittu ensisijaisesti lapsilla, mutta tulokset ovat jääneet vaatimattomiksi. Lin ym. (2018) katsaukseen koottiin yhteensä 15 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta (24). Katsauksen mukaan D-vitamiinilisä nosti seerumin 25-hydroksi-D-vitamiinin pitoisuuksia lapsilla, mutta ei systemaattisesti vaikuttanut autismikirjon oireisiin. Myöskään magnesium-, B6-vitamiini- tai omega-3-rasvahappolisiä ei suositeltu oireiden hoitoon (24). Sathen ym. (2017) systemaattisessa katsauksessa omega-3-rasvahapot eivät niin ikään vaikuttaneet autismikirjon oireisiin (25). B12-vitamiinilla tai levokarnitiinilla ei myöskään ollut selviä vaikutuksia oireisiin.

Gluteeniton ja kaseiiniton ruokavalio lievensi käytösoireita vanhempien oirearvioiden mukaan, mutta aineisto oli puutteellista, joten johtopäätöksiä ei voitu tehdä. Tutkijoiden mukaan tutkimusnäyttö ei ole riittävää, jotta ravintolisiä voitaisiin suositella osana autismikirjon hoitoa (25). Myöskään kahden muun systemaattisen katsauksen mukaan gluteenittoman ja kaseiinittoman ruokavalion vaikutuksista autismikirjon oireisiin ei ole riittävää tutkimusnäyttöä (26,27). Systemaattinen katsaus omega-3-rasvahappojen vaikutuksesta päätyi samanlaiseen lopputulokseen (28). Tosin tutkimusnäyttö on vielä vajavaista. Myöskään ketogeenisen ruokavalion vaikutuksista autismikirjon oireisiin ei ole tarpeeksi tutkimusnäyttöä (29).

Sen sijaan tuoreen meta-analyysin mukaan omega-3-rasvahapot vaikuttivat positiivisesti puheen tuottamiseen ja käytökseen (30). Myös erilaiset vitamiinilisät paransivat oireita. Tutkittavien ikähaarukka oli 2–60 vuotta. Analyysissä ei eroteltu vitamiineja erikseen, vaan samaan analyysiin oli koottu B6-, B12-, C- ja D-vitamiinit, foolihappo ja foliinihappo ja niiden erilaiset yhdistelmät. Tuloksia tarkasteltaessa on kuitenkin huomioitava, että suurimmassa osassa tutkimuksista ei huomioitu tutkittavien vitamiinitasoja lähtötilanteessa. Tutkijoiden johtopäätös analyysistä oli, että ravintolisiä ei voida nykyisen näytön perusteella suositella autismikirjon oireiden hoitoon ja että ravintolisien vaikutusta tulisi edelleen tutkia lisää (30).

Interventiotutkimukset ravintolisien vaikutuksista autismikirjon oireisiin ovat heterogeenisiä ja monesta puuttuu tietoja lähtötilanteesta (31). Esimerkiksi potilaiden oireiden vakavuus ja älyllinen toimintakyky tulisi huomioida tutkimuksissa, jotta tuloksia voitaisiin yleistää paremmin. Lisäksi useissa tutkimuksissa myös lumevalmisteella on saatu positiivisia vaikutuksia oireisiin (32).

Ravitsemusohjaus osana hoitoa

Autistisilla aikuisilla saattaa olla suurentunut riski virheravitsemukselle ja erilaisille terveysongelmille (7), mutta tästä huolimatta autististen aikuisten erityistarpeita tunnistetaan huonosti ja tutkimustietoa juuri heille kohdennetuista terveydenhoitokäytänteistä on niukasti (33). Lisäksi on havaittu, että autistiset henkilöt eivät saa riittävästi hoitoa terveydenhuollossa (34,35). Terveydenhuollon palveluiden rakenteelliset tekijät (35,36), hoitohenkilökunnan puutteelliset taidot (36) ja autismiin liittyvä stigma (35) on nostettu tutkimuksissa esille tärkeinä tekijöinä puutteellisen hoidon takana. Lisäksi tutkimuksissa on havaittu, että terveydenhuollon ammattilaiset kokevat oman osaamisensa riittämättömäksi autististen henkilöiden hoidossa (37). Ravitsemusohjauksen toteuttamiseen tarvitaan kaikkia terveydenhuollon ammattiryhmiä, sillä ravitsemus on terveyden kannalta keskeisessä roolissa.

Ohjaustilanteessa hyödynnettäviä menetelmiä

Viestintätaitojen ja aistisäätelyn erityispiirteiden vuoksi autististen aikuisten ravitsemusohjauksessa on keskityttävä erilaisiin teemoihin kuin muun väestön kanssa (10). Lääkäri voi arvioida autistisen aikuisen ravitsemustilaa nopeasti esimerkiksi käyttämällä Mini Nutritional Assessment (MNA) -lomaketta, jonka on todettu olevan luotettava virheravitsemuksen arvioinnissa kehitysvammaisilla aikuisilla (38). Autistisen aikuisen ravitsemusohjaustilanteessa on hyvä keskustella ja ohjata varsin konkreettisella ja täsmällisellä tasolla ja välttää sananlaskuja tai kielikuvia (12). "Kyllä/ei"-kysymykset ovat yleensä potilaalle helpompia kuin laajat avoimet kysymykset. Ohjaukseen olisi myös hyvä varata normaalia enemmän aikaa, sillä potilailla saattaa kulua tavallista pidempään tiedon prosessoimisessa.

Lue myös

Aistiherkkyyden aiheuttamaa epämukavuutta voi vähentää pitämällä valot mahdollisimman luonnollisina ja huoneen hiljaisena. Kuvallisen ohjausmateriaalin käyttäminen voi olla avuksi ja potilaalle helpompaa ymmärtää kuin abstraktit sanalliset ohjeet. Ohjauksen lopuksi olisi hyvä myös antaa ohjeet kirjallisina mukaan (12).

Wong ym. (2015) kuvailevat kattavasti katsausartikkelissaan hoitomuotoja ja -käytäntöjä, joiden avulla interventioissa on saatu positiivisia vaikutuksia autismikirjon oireisiin lapsilla, nuorilla ja nuorilla aikuisilla (39). Artikkelissa tuodaan esille muun muassa mallintaminen, jossa henkilö oppii tietyn toimintatavan siten, että hänelle havainnollistetaan toivottua käytöstä joko kasvotusten tai videon välityksellä. Kirjallinen toiminnan käsikirjoitus tai kertomuksen muotoon kirjoitettu tarina auttaa autistisia henkilöitä ymmärtämään opetettavan asian paremmin. Artikkelin mukaan on myös hyödyllistä, jos oppiminen tapahtuu luonnollisessa ympäristössä, eli esimerkiksi ruoanlaittotaitoja opetellaan keittiössä. Voimaannuttamisen, kannustamisen ja pystyvyyden tunteen lisäämisen on havaittu olevan yhteydessä positiivisiin tuloksiin niin autistisilla henkilöillä kuin muillakin potilailla (39).

Ruoanlaittotaidot

Puutteellisten viestintätaitojen vuoksi autistiset henkilöt eivät opi ruoanvalmistukseen liittyviä taitoja samalla tavalla median, ikätovereiden tai kulttuuristen perinteiden kautta kuin muu väestö (10). Hyvät ruoanlaittotaidot voivat edesauttaa yksilön ruokavalion monipuolisuutta ja siten ravitsemustilaa ja terveyttä (40). Ruoanlaittotaitoja on pyritty parantamaan interventioissa esimerkiksi välipalan tekemisen harjoittelulla tai virtuaalisen keittiöopastuksen avulla (40).

Goldschmidt ja Song (2017) esittelevät artikkelissaan autistisille aikuisille tarkoitetun ohjelman, joka tähtää potilaiden omatoimisuuden ja keittiötaitojen parantamiseen viiden vaiheen avulla. Vaiheessa 1 opetellaan konkreettisia asioita, kuten pilkkomista, kuorimista ja muita ruoanlaitossa tarvittavia tekniikoita. Vaiheissa 2 ja 3 tutustutaan aterian valmistamiseen koneiden, kuten mikron ja uunin, avulla. Vaiheessa 4 keskitytään yksilöllisiin tarpeisiin ja vaiheessa 5 opitut asiat pyritään viemään osaksi arkea pitämällä tunti osallistujalle tutussa ympäristössä, esimerkiksi kotona. Myös huoltajat otetaan tähän vaiheeseen tarvittaessa mukaan. Ruoanlaittotaitojen opettamisella ei ainoastaan vaikuteta ruokavalion laatuun ja ravitsemustilaan, vaan sen avulla myös edistetään omatoimisuutta (40).

Lopuksi

Huomioimalla autismikirjon aiheuttamat erityispiirteet ja riskitekijät voidaan terveydenhuollossa paremmin hoitaa kyseistä potilasryhmää. Lääkäri voi esimerkiksi vastaanotolla pyytää potilasta kertomaan tarinan muodossa, mihin ongelmaan tämä kaipaa apua ja käyttää ohjauksessa hyödyksi kuvallista materiaalia. Ravitsemusterapiassa tai toimintaterapiassa voidaan tutustua kauppojen elintarvikevalikoimiin ja käydä läpi tyypillisiä suomalaisia kasviksia ja reseptejä. Ruoanlaittotaitoja voitaisiin opettaa joko keittiössä tai videoita hyödyntäen. Hoitoon sitoutumista voidaan parantaa voimaannuttamisen ja motivoivan haastattelun keinoin.

Ravintolisien vaikutusta autismikirjon oireisiin on ensisijaisesti tutkittu lapsilla (24,25,28), mutta tuloksia voidaan jollakin tasolla hyödyntää myös aikuisten hoidossa. Kirjallisuuskatsauksen perusteella ravintolisiä ei voi suositella autismikirjon oireiden hallintaan, jos puutetta ei ole havaittu. Myöskään maidotonta tai muuta välttämisruokavaliota ilman todettua allergiaa ei pitäisi suositella, sillä autistiset henkilöt ovat jo valmiiksi neurobiologisten poikkeavuuksien vuoksi alttiita ruokavalion yksipuolisuudelle ja ravintoaineiden puutoksille (1).

Autististen aikuisten ravitsemustilaa tulisi arvioida säännöllisesti. Terveydenhuollon ammattilaisten olisi hyvä kiinnittää huomiota erityisesti naisiin ja itsenäisesti asuviin henkilöihin, koska heillä ylipainon riski saattaa olla suurentunut (20,21,22). Autismikirjon aiheuttamien syömisongelmien tunnistaminen ja tarvittaessa ravitsemusterapiaan ohjaaminen ovat tarpeellisia virheravitsemuksen, ylipainon ja sen liitännäissairauksien ehkäisyssä sekä elämänlaadun parantamisessa. Aiemmin sydän- ja verisuonisairaudet, diabetes ja ylipaino nähtiin kuuluvan kehitysvammaisuuden aiheuttamiin oireisiin, mutta nykyään tiedetään, että näitä vaivoja voidaan hoitaa ja ehkäistä muun muassa oikeanlaisella ravitsemuksella (8).


Sidonnaisuudet

Anu Ruusunen: Apurahat (Emil Aaltosen säätiö, Pohjois-Savon Kulttuurirahasto), luentopalkkiot (Itä-Suomen Lääketiedetapahtuma). Heidi Peltoniemi: Ei sidonnaisuuksia.


Kirjallisuutta
1
Ranjan S, Nasser JA. Nutritional status of individuals with autism spectrum disorders: do we know enough? Adv Nutr 2015;6:397–407.
2
Ben-Sasson A, Hen L, Fluss R, Cermak SA, Engel-Yeger B, Gal E. ­A meta-analysis of sensory modulation symptoms in individuals with autism spectrum disorders. J Autism Dev Disord 2009;39:1–11.
3
Rynkiewicz A, Janas-Kozik M, Slopien A. Girls and women with autism. Psychiatr Pol 2019:53:737–52.
4
Green RM, Travers AM, Howe Y, McDougle CJ. Women and autism spectrum disorder: diagnosis and implications for treatment of adolescents and adults. Curr Psychiatry Rep 2019;21:22. Doi: 10.1007/s11920-019-1006-3.
5
Kuschner ES, Eisenberg IW, Orionzi B ym. A preliminary study of self-reported food selectivity in adolescents and young adults with autism spectrum disorder. Res Autism Spectr Disord 2015;15–16:53–9.
6
Kinnaird E, Norton C, Pimblett C, Stewart C, Tchanturia K. Eating as an autistic adult: an exploratory qualitative study. PLoS One 2019;14:e0221937. DOI: 10.1371/journal.pone.0221937.
7
Croen A, Zerbo O, Qian Y ym. The health status of adults on the autism spectrum. Autism 2015;19:814–23.
8
Humphries K, Traci MA, Seekins T. Nutrition and adults with intellectual or developmental disabilities: systematic literature review results. Intellect Dev Disabil 2009;47:163–85.
9
Råstam M. Eating disturbances in autism spectrum disorders with focus on adolescent and adult years. Clin Neuropsychiatry: J Treat Eval 2008;5:31–42.
10
Goldschmidt J, Song H. At-risk and underserved: a proposed role for nutrition in the adult trajectory of autism. J Acad Nutr Diet 2015;115:1041–7.
11
Panossian C, Lyons-Wall P, Whitehouse A ym. Young adults with high autistic –like traits displayed lower food variety and diet quality in childhood. J Autism Dev Disord 2020. DOI: 10.1007/s10803-020-04567-4.
12
Nicolaidis C, Kripke CC, Raymaker D. Primary care for adults on the autism spectrum. Med Clin North Am 2014;98:1169–91.
13
Tavassoli T, Baron-Cohen S. Taste identification in adults with autism spectrum conditions. J Autism Dev Disord 2012;42:1419–24.
14
Westwood H, Tchanturia K. Autism spectrum disorder in anorexia nervosa: an updated literature review. Curr Psychiatry Rep 2017;19:41.
15
Granich J, Lin A, Hunt A, Wray J, Dass A, Whitehouse A. Obesity and associated factors in youth with an autism spectrum disorder. Autism 2016;20:916–26.
16
Healy S, Aigner C, Haegele J. Prevalence of overweight and obesity among US youth with autism spectrum disorder. Autism 2018;23:1046–50.
17
McCoy S ja Morgan K. Obesity, physical activity, and sedentary behaviors in adolescents with autism spectrum disorder compared with typically developing peers. Autism 2020;24:389–99.
18
Saqr Y, Braun E, Porter K, Barnette D, Hanks C. Addressing medical needs of adolescents and adults with autism spectrum disorders in a primary care setting. Autism 2018;22:51–61.
19
Gilmore D, Harris L, Longo A, Hand B. Health status of Medicare-enrolled autistic older adults with and without co-occurring intellectual disability: an analysis of inpatient and institutional outpatient medical claims. Autism 2020;1362361320955109. 
20
Melville CA, Hamilton S, Hankey CR, Miller S, Boyle S. The prevalence and determinants of obesity in adults with intellectual disabilities. Obesity Reviews 2007;8:223–30.
21
Rimmer JH, Yamaki K. Obesity and intellectual disability. Ment Retard Dev Dis Res Rev 2006;12:22–7.
22
Weir E, Allison C, Warrier V, Baron-Cohen S. Increased prevalence of non-communicable physical health conditions among autistic adults. Autism 2020;1362361320953652.
23
Guh D, Zhang W, Bansbak N, Amarsi Z, Birmingham L, Anis A. The incidence of co-morbidities related to obesity and overweight: a systematic review and meta-analysis. BMC Public Health 2009;9:88.
24
Li Y, Li Y, Xiang D. Supplement intervention associated with nutritional deficiencies in autism spectrum disorders: a systematic review. Eur J Nutr 2018;57:2571–82.
25
Sathe N, Andrews JC, McPheeters ML, Warren ZE. Nutritional and dietary interventions for autism spectrum disorder: a systematic review. Pediatrics 2017;139:e20170346. DOI:10.1542/peds.2017-0346.
26
Marí-Bauset S, Zazpe I, Mari-Sanchis A, Llopis-González A, Morales-Suárez-Varela M. Evidence of the gluten-free and casein-free diet in autism spectrum disorders: a systematic review. J Child Neurol 2014;29:1718–27.
27
Piwowarczyk A, Horvath A, Łukasik J, Pisula E, Szajewska H. Gluten- and casein-free diet and autism spectrum disorders in children: a systematic review. Eur J Nutr 2018;57:433–40.
28
Horvath A, Łukasik J, Szajewska H. ω-3 fatty acid supplementation does not affect autism spectrum disorder in children: a systematic review and meta-analysis. J Nutr 2017;147:367–76.
29
Castro K, Faccioli L, Baronio D, Gottfried C, Schweigert P, dos Santos Riego R. Effect of a ketogenic diet on autism spectrum disorder: A systematic review. Res Autism Spectr Disord 2015;20:31–8.
30
Fraguas D, Díaz-Caneja CM, Pina-Camacho L ym. Dietary interventions for autism spectrum disorder: a meta-analysis. Pediatrics 2019;144:e20183218. DOI:10.1542/peds.2018-3218.
31
Masi A, Lampit A, DeMayo MM, Glozier N, Hickie IB, Guastella AJ. A comprehensive systematic review and meta-analysis of pharmacological and dietary supplement interventions in paediatric autism: moderators of treatment response and recommendations for future research. Psychol Med 2017;47:1323–34.
32
Masi A, Lampit A, Glozier N, Hickie IB, Guastella AJ. Predictors of placebo response in pharmacological and dietary supplement treatment trials in pediatric autism spectrum disorder: a meta-analysis. Transl Psychiatry 2015;5:e640. DOI:10.1038/tp.2015.143.
33
Murphy C, Wilson C, Robertson D ym. Autism spectrum disorder in adults: diagnosis, management, and health services development. Neuropsychiatr Dis Treat 2016;12:1669–86.
34
Nicolaidis C, Raymaker D, McDonald K ym. Comparison of healthcare experiences in autistic and non-autistic adults: a cross-sectional online survey facilitated by an academic-community partnership. J Gen Intern Med 2013;28:761–9.
35
Paula C, Cukier S, Cunha ym. Challenges, priorities, barriers to care, and stigma in families of people with autism: Similarities and differences among six Latin American countries. Autism 2020;24:2228–42.
36
Chiri G, Warfield M. Unmet need and problems accessing core health care services for children with autism spectrum disorder. Matern Chil Health J 2012;16:1081–91.
37
Nicolaidis C, Schnider G, Lee J ym. Development and psychometric testing of the AASPIRE Adult Autism Healthcare Provider Self-Efficacy Scale. Autism 2020; 28;1362361320949734. DOI: 10.1177/1362361320949734.
38
Tsai AC, Hsu H, Chang T. The Mini Nutritional Assessment (MNA) is useful for assessing the risk of malnutrition in adults with intellectual disabilities. J Clin Nurs 2011;20:3295–303.
39
Wong C, Odom SL, Hume KA ym. Evidence-based practices for children, youth, and young adults with autism spectrum disorder: a comprehensive review. J Autism Dev Disord 2015;45:1951–66.
40
Goldschmidt J, Song H. Development of cooking skills as nutrition intervention for adults with autism and other developmental disabilities. J Acad Nutr Diet 2017;117:671–9.

English summary

Eating behaviour and the effect of nutritional supplements on the symptoms of adults with autism spectrum disorder

Adults with autism spectrum disorder experience various eating-related problems such as selective eating, hypersensitivity to certain foods or food textures, and rumination. Autistic individuals’ diet quality can be poor compared to the general population, and overweight and obesity are more common. Especially women and adults who are living independently in the community are at risk of becoming overweight. Nutrition plays an important role in the treatment of autistic adults. It is necessary to recognize the eating-related risk factors of autistic adults in order to prevent nutrition-related diseases such as diabetes and cardiovascular diseases. However, there is no evidence that nutritional supplements or a gluten- and casein-free diet helps to attenuate the symptoms of autism. Hence health care providers should not recommend these to autistic individuals without proper reason.

By paying attention to autistic adults’ sensory and cognitive abnormalities health care professionals can provide better care and enhance autistic adults’ quality of life. For example, teaching cooking skills can be a useful way to promote healthy eating habits. Using narrative stories or scripts during practice can reduce the struggle with communication and pragmatics and may help autistic adults to develop a better understanding.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030