Jos ihmisellä ei ole aivoja, hän ei ole oikeastaan kukaan. Ainakin hänen ruumiillinen elämänsä on joka tapauksessa lyhyt ja häntä ei "hänenä" ole olemassa, eli koskaan ei ole olemassa ketään, joka kokisi olevansa tuo kyseinen yksilö. Hänellä voi kuitenkin olla joukko täysin terveitä elimiä, joista voisi olla paljon iloa niille, joiden oma sydän, maksa tai munuainen syystä tai toisesta on lopettamassa toimintaansa. Jos tältä yksilöltä otettaisiin elimiä, ainakaan hän ei koskaan tulisi sitä kokemaan tai siitä kärsimään. Olisiko tässä siis ratkaisu huutavaan elinpulaan?