Aggressiivisuuden haltuunotto on tärkeä osa normaalia nuoruusiän kehitystä. Toistuva ja ikätasoisesta selvästi poikkeava aggressiivinen käyttäytyminen on usein merkki psykiatrisesta häiriöstä ja voi uhata nuoren kehitystä.

Aggressiivista ongelmakäyttäytymistä pyritään korjaamaan ensisijaisesti psykoterapeuttisin menetelmin. Yleisimmin käytetään kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan pohjautuvia ryhmäterapioita.

Tässä järjestelmällisessä kirjallisuuskatsauksessa arvioidaan nuorten aggressiivisuuden hallintaan tähtäävien kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan pohjautuvien ryhmäterapioiden vaikuttavuutta. Aineistona on yhdeksän alkuperäistutkimusta, jotka on toteutettu joko koulussa, laitoksessa tai polikliinisesti.

Yhtenäisin myönteinen tulos saatiin neljässä koulututkimuksessa, joissa interventioryhmän aggressionhallinta parani ja käytös muuttui prososiaalisemmaksi, joko nuoren itsensä, vanhemman tai ammattilaisten arvioimana. Uusintarikollisuutta koskevat tulokset olivat vaatimattomampia, sillä vain yhdessä neljästä tutkimuksesta raportoitiin selvästi myönteinen tulos.

Mitään yksittäistä kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan pohjautuvan ryhmäterapian sovellusta ei ole osoitettu muita paremmaksi. Hoitovaikutuksen hiipuminen ajan mittaan oli tutkimuksissa yleistä, joskin useissa ­tutkimuksissa suuri aineiston kato vaikeutti tämän arvioimista. Ohjaajien sitoutuminen menetelmän ­toteuttamiseen todennäköisesti edistää myönteistä hoitovaikutusta.