DNA-tutkimuksiin suhtaudutaan usein ennakkoluuloisesti. Eettisten toimikuntien käsitykset niiden edellytyksistä eivät ole vakiintuneet, ja tutkijoidenkin toimintasäännöt ovat epäselvät. Väestötutkimuksien DNA-tutkimukset voidaan yleensä rinnastaa muihin lääketieteellisiin tutkimuksiin. Lainsäädännön tarkoitus on suojella fyysistä koskemattomuutta ja yksityisyyttä. Suurten väestöryhmien DNA-tutkimuksia koskevaa lainsäädäntöä ei ole. Pääsääntö on, että yksityisyyden suojaamisen tarve säilyy, vaikka aikaisemmin otettuja näytteitä käytettäessä fyysiseen koskemattomuuteen ei enää puututa. Uusi suostumus tarvitaan, jos tutkimuksen varsinainen tarkoitus on muuttunut.