Psykodynaamisesta näkökulmasta masennusta tarkasteltaessa nousevat keskeiseen asemaan ne merkitykset ja sisällöt, joita henkilö erilaisille asioille antaa ja on antanut. Usein masentuneen ongelmana on vaikeus hyväksyä oman henkilökohtaisen rajallisuuden, oman kuoleman todellisuus. Sureminen ei onnistu. Toisinaan keskeistä on aggression integroitumisen vaikeus muuhun persoonallisuuteen ja siitä seuraava tyhjyyden tunne. Kolmas näkökulma on todellisen inhimillisen vastavuoroisen vuorovaikutuksen vaikeus. Kaikista näistä näkökulmista katsoen masentuneen psykoterapeuttinen hoito pyrkii saamaan aikaan potilaassa psyykkistä työtä ja psyykkistä integraatiota sekä lisäämään mielen vapautta ja psyyken autonomiaa.