Taiteellisesti vaikuttavaa elämystä kutsutaan esteettiseksi. Yksilön kyvyllä tuottaa ja nauttia esteettisistä elämyksistä näyttäisi olevan yhteyttä hänen varhaisiin kokemuksiinsa samalla tavalla kuin unien näkemiskyky ja varhaisten vuorovaikutussuhteiden kehitys ovat sidoksissa toisiinsa. Vuoren, kumpuilevan maiseman tai korkean rakennuksen on katsottu unessa kuvaavan kehittynyttä muotoa univalkokankaasta, joka puolestaan edustaa rauhaa ja tyydytystä tuovaa olotilaa. Eräät runokielessä esiintyvät runokuvat vaikuttavat olevan luonteeltaan arkaaisten unisymbolien kaltaisia. Artikkelissa kuvataan kaunokirjallisuuden tuottaman esteettisen elämyksen psykologisesti varhaista luonnetta ja merkitystä.