Lääkemolekyylien biologinen seulonta ja lääkkeen keksiminen perustuu nykyään kemiallisten rakenteiden tehokkaaseen seulontaan. Onnistuneen seulonnan tuloksena saadaan lääkekehittelyn lähtökohta, johtomolekyyli. Sitä parantelemalla toivotaan päästävän lääke-ehdokasmolekyyliin, joka sitten viedään kohti kliinisiä kokeita ja markkinoita. Johtomolekyyliin voidaan päätyä rationaalisen suunnittelun pohjalta tai sitä voidaan etsiä tunnetuista kemiallisista rakenteista kootuista tietokannoista. Toisaalta ns. kombinatorisilla menetelmillä kyetään valmistamaan valtavia erilaisten satunnaisten rakenteiden koosteita, kombinatorisia kirjastoja. Molekyylien seulontamenetelmien kehittyminen mahdollistaa jopa miljoonien erilaisten rakennevarianttien läpikäymisen varsin nopeasti. Uusien lääkkeiden keksiminen ja kehitystyö onkin viime aikoina tehostunut olennaisesti, ja tärkeä osa tässä kehityksessä on ollut geenitekniikoiden soveltamisella.