Verensiirtoihin liittyvät ongelmat ovat herättäneet kiinnostuksen korvaavien, happea kuljettaviin liuosten kehittelyyn. Huolimatta vuosikymmenten tutkimustyöstä edistyminen lupaavilta vaikuttaneiden hemoglobiiniliuosten ja happea liuottavien fluorokarboniliuosten kehittelyssä on kuitenkin ollut suhteellisen hidasta. Vaikka nykyiset hemoglobiiniliuokset on saatu kemiallisesti muuntelemalla tai geneettisesti manipuloimalla stabiilimmiksi ja paremmin kudoksiin happea luovuttaviksi, niiden lyhyt pysyvyys verenkierrossa rajoittaa huomattavasti kliinisiä sovellutusmahdollisuuksia. Tavallista suurempaa hengitysilman happiosapainetta vaativat, retikuloendoteliaaliseen järjestelmään hakeutuvat ja myös kovin rajallisen ajan suonistossa pysyvät fluorokarbonit ovat toistaiseksi olleet pettymys. Varsin turvallisiksi saaduilla uusilla valmisteilla saattaisi olla kuitenkin käyttöä lähinnä iskeemisten kudosten perfuusiossa tai massiivisen vuodon ensiavussa ennen kuin verivalmisteita on saatavissa. Myös Jehovan todistajien vaikean anemian tai vuodon hoidossa fluorokarboneista voisi olla hyötyä.